Rakastunut naimisissa olevaan mieheen

Toivotontako?

Ajattelin kertoa oman tarinani, ehkä varoittavana esimerkkinä. Olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Mies on flirttaillut kanssani pitkään ja koko ajan enemmän, mutta pidemmälle emme ole päässeet. En puhu enää kuitenkaan ihastuksesta, koska olen jo vuoden ollut pelkästään ihastunut häneen ja nykyisin rakastunut. Ajattelen häntä koko ajan. Ongelma kai on, että emme ole päässeet puhumaan syvällisesti kahdestaan. En halua rikkoa hänen avioliittoaan, mutta pakkohan siinä liitossa on olla jotain vikaa, jos mies vaikuttaa ihastuneelta minuun. Meillä on myös ikäeroa 15-vuotta, joten pahaltahan tämä tilanne vaikuttaa. Jos tästä tunteesta pääsisi eroon, ihastuisin mieluummin vapaaseen ja omanikäiseen mieheen.

Mutta aina kun kuvittelen pääseväni jaloilleni, mies flirttailee ja puhuu sellaista, joka on tulkittavissa kiinnostukseksi tai testailuksi esim. on kiinnostunut lasten saamisesta, vaikka oma vaimo ei ole lapsentekoiässä ja olen sen jälkeen taas hänen pauloissaan. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä pitäisi tehdä? Sanonko hänelle, että lopettaa flirttailun, jos ei halua erota vaimostaan? Toisaalta minulle sopisi myös pelkkä lapsen hankkiminen hänen kanssaan, koska olen häneen niin rakastunut. En pysty seurustelemaan muiden miesten kanssa niin kauan kun hän jatkaa flirttailuaan. Olisi vaikea uskoa, että kukaan olisi niin julma, että flirttailisi toisen kanssa vain oman huomionhaun takia, kun näkee, että toinen on ihastunut. Ja mietin myös sitä, että uskaltavatko miehet erota vaimostaan, ellei ensin uusi naisystävä ole hyvin vahvasti "testattu"? Olisin varmasti aivan rikki, jos seurustelisin hänen kanssaan hetken ja hän sitten hylkäisi minut ja palaisi vaimonsa kanssa taas yhteen. Olen epävarma, huoliiko hän minua kuitenkaan, kun oppii tuntemaan minut oikein hyvin.

127

8387

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • öfgskdkg

      Ei huoli, etsi ihmeessä vapaa, mitä tuollaisessa roikut. Ootko varma, ettei ole piuhojaan katkaissut ja lämpimikseen puhuu?

      • antikatkero

        No, mitenkäs nyt noin katkerana? Tullut näpeille joskus?

    • silmänlumetta

      Oletko aivan varma että vaimo olisi? Ota parempi selvä. Luulisin että leikkii omaa leikkiään ja pitää hauskaa sinun kustanuksilla.

    • One6

      Olet todella epävarma, ja en usko että sun kannattaa edes kuvitella suhdetta Hänen kanssaan. Jo se että mies on naimisissa, on este. Mielestäni. Miettisit muita, sellaisia ketkä ovat vapailla markkinoilla niinsanotusti! TIedät, jo , että Hän rakastaa vaimoaan, koska kerrot että "olisin varmasti aivan rikki, jos...."

      Mieti!

    • Vapaa vihdoinkin

      "Olisi vaikea uskoa, että kukaan olisi niin julma, että flirttailisi toisen kanssa vain oman huomionhaun takia, kun näkee, että toinen on ihastunut."

      Usko pois. Esimerkki: mies antoi kaikin tavoin ymmärtää olevansa kiinnostunut ja eroamassa. Mies erosikin. Mutta hänellä olikin aivan toinen nainen ollut kierroksessa jo pitkään, vuosia. Kaikki mitä hän puhui oli pelkkää huijausta.

      Joillekin pelaaminen on elämän suola. Ja kun sitten näkee toisen loukkaantuneen, vielä nauttii siitä ja on aivan onnensa kukkuloilla. Sairasta. Mutta sitähän ei voi nähdä päälle päin, kuka on rehellinen, kuka ei. Joten täytyy antaa itselleen anteeksi. Sillä kuka vain voi mennä ansaan.

    • VAROITAN!!

      "Olisi vaikea uskoa, että kukaan olisi niin julma, että flirttailisi toisen kanssa vain oman huomionhaun takia, kun näkee, että toinen on ihastunut."

      Älä ole noin saatanan naiivi!!!!

      Jos kuitenkin haluat lähteä vedätykseen, älä sitten tule palstoille rankumaan ja katkerana haukkumaan sitä miestä!!! Itteppä turpiis kerjäsit!!

    • sonja1

      I feel you.....olen itsekin rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Tiedän, että he eivät ole edes olleet naimisissa kuin vuoden, mutta mies on silti kiinnostunut minusta. Tiedän, koska on sanonut niin. Tällä parilla on myös lapsi.

      En halua rikkoa kenenkään perhettä, mutta en voi tunteilleni mitään. Miten tällaisesta tilanteesta pääsisi ulos? Miestä on niin vaikea unohtaa, olen kyllä yrittänyt.

    • Jo yli tuhat päivää

      Voiko ihmisellä olla mitään vilpittömänpää kuin rakastumisen tunne? Olen ollut rakastunut naimisissa olevaan mieheen jo yli kolme vuotta. Ajattelen häntä viimeisenä illalla, ensimmäisenä aamusta. En minä tätä miestä ole etsinyt, enkä ihastumista tilannut. Niin vain kävi. Ajattelin että ihastus sammuu vuodessa, mutta tosin kävi, pidän hänestä koko ajan enemmän.

      Olemme ystäviä, mutta haluamme selvästi toisiamme. Toivon että pariskunta eroasi, niin voisimme aloittaa suhteen. En haluaisi olla syy avioeroon, mutta avioliitto on ollut jo ennen minua riitaisa, yhdessä pysytty ilmeisesti vain (kohta aikuisten) lasten takia. Yllättäen hänen vaimonsa vihjasi taannoin eräissä juhlissa, että hänen miehensä puhuu minusta usein ja on hyvin innostut nyt samasta harrastuksesta kuin minä. Hieman kiusallista. Ehkä han halusi minun tietävän, että hän tietää välillmme olevasta vetovoimasta.

      Välimme etenevät kuitenkin tosi hitaasti, enkä halua sanoa suoraan miten palavasti häntä haluaisin. Olisipa ihanaa jos tunteet kohdistuisvat henkilöön, jonka kanssa ne voisi avoimesti jakaa. En voisi kuvitellakaan yrittäväni unohtaa miehen aloittamalla suhteen toisen henkilön kanssa. Olisi julmaa ryhtyä seurustelmaan toisen kanssa salaten että tämä on lohdutuspalkinto.

      • Toivotontako?

        Olemme samalla työpaikalla. Myös minun ihastuksen kohteeni puhuu minusta muille ja haluaa osoittaa kaikille, että olemme hyviä ystäviä. Mies on julkisesti osoittanut tyytymättömyyttään nykyiseen suhteeseensa, myös minulle kerran tästä maininnut. Melkein aikuiset lapset tälläkin miehellä on.

        Kun olemme yhdessä, muut ihmiset hymyilevät meille siihen malliin, että ymmärtävät, että välillämme on jotain, vaikka olen yrittänyt pitää ihastuksen merkit piilossa. Meillä on hauskaa yhdessä ja tuemme toisiamme. Hän tekee ylimääräisiä asioita hyväkseni töissä ja pyrkii hakeutumaan lähelleni. Pelkästään teot puhuvat sen puolesta, että hän ei pelkästään pelaile kanssani.

        Niin, muiden kanssa seurustelu on mahdotonta, kun rakastaa toista. Elämähän tässä menee hukkaan. Ehkä asioista pitäisi puhua suoraan ja selvittää mitä mies oikeasti haluaa.

      • TURPA KIINNI
        Toivotontako? kirjoitti:

        Olemme samalla työpaikalla. Myös minun ihastuksen kohteeni puhuu minusta muille ja haluaa osoittaa kaikille, että olemme hyviä ystäviä. Mies on julkisesti osoittanut tyytymättömyyttään nykyiseen suhteeseensa, myös minulle kerran tästä maininnut. Melkein aikuiset lapset tälläkin miehellä on.

        Kun olemme yhdessä, muut ihmiset hymyilevät meille siihen malliin, että ymmärtävät, että välillämme on jotain, vaikka olen yrittänyt pitää ihastuksen merkit piilossa. Meillä on hauskaa yhdessä ja tuemme toisiamme. Hän tekee ylimääräisiä asioita hyväkseni töissä ja pyrkii hakeutumaan lähelleni. Pelkästään teot puhuvat sen puolesta, että hän ei pelkästään pelaile kanssani.

        Niin, muiden kanssa seurustelu on mahdotonta, kun rakastaa toista. Elämähän tässä menee hukkaan. Ehkä asioista pitäisi puhua suoraan ja selvittää mitä mies oikeasti haluaa.

        TURPA KIINNI!

    • twteghehhehwfhms

      On toivotonta, usko pois. Jotkut voivat piristää avioelämää flirttailemalla töissä. Onhan niin työkin hauskempaa. Mutta kotiin menee kuitenkin päiväruoalle. Ja oman puolison viereen maate illalla. Peittokin voi heilua, kun on hyvä mieli työpäivästä.

    • Se mies

      Pakkohan tätä on kommentoida. Tässä vähän omaa tarinaa toisesta näkökulmasta.

      Aloitetaanpa nyt siitä, että miksi minä roikun tällaisella palstalla. Sen kummemmin ketään syyllistämättä tai haukkumatta, oma liittoni on ollut jo vuosikausia menossa siihen suuntaan, että olen vain kytännyt sopivaa hetkeä nostaa kytkintä. Auttaisiko puhuminen vai ei? Puhevälit ovat mitä ovat ja keskustelun sävy vaihtelee molemminpuolisen päänaukomisen ja riitelyn välillä. En tunne häntä kohtaan mitään vetovoimaa (fyysistä tai henkistä) ja pelkään, että alan kohta oikeasti myös inhota koko ihmistä. Asiat ovat siinä pisteessä, että hän on joskus koittanut saada minua ns. sänkyhommiin, mutta olen käytännössä aina torjunut hänet. Ei kiiinnosta. Nukumme useimmiten eri huoneissssa ja hetket, jolloin olen hyvällä tuulella ovat silloin, kun hän ei ole paikalla. Olemme kuitenkin vielä yhdessä. Taustalla tietysti suurimpana syynä lapset ja eräitä muita asioita, joita nyt en enempää tässä ruodi, mutta jotka ovat vakavuudeltaan sellaisia, että tekevät lähtemisen avioliitosta vaikeaksi.

      No,minulla on jossain vaiheessa on ollut hyvin viatonta sutinaa erään naisen kanssa. Missä näin on tapahunut ei tässä kohtaa ole merkitystä. Tässä on käynyt niin huvittavasti, että olen ollut se joka aloitti flirttailun joten voin sanoa olevan syyllinen. En itsekään tiedä, miksi näin tein, mutta tein kuitenkin. Itse koin vain laskevani leikkiä. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes sain tietää, että toisella on vahvasti ainakin ollut tunteita minua kohtaan. Yllätyksekseni, niin kävi sitten minullekin. Ja omalta osaltani vetovoima on ollut jotain sanoinkuvaamattoman suurta. Hän on jatkuvasti ajatuksissani, vaikka koitan kaikkia keinoja välinpitämättömyydestä virheiden etsimiseen, jotta hänet sieltä pois saisin. Mitään isompaa ei ole tapahtunut, vaikka myönnän näin muutaman vuoden jälkeen, että jos tilaisuus nyt tulisi, en ehkä pystyisi enää pidättelemään itseäni. Jännite on kuitenkin välillä ollut käsin kosketeltavissa. Tätä siis on jatkunut jo pidemmän aikaa.

      Koska yritän kaikin voimin olla kunniallinen ja esimerkillinen aviomies ja ennen kaikkea edes jonkinlainen roolimalli lapsilleni. Sikis olen tässä mennyt eteenpäin avioliitossa hammasta purren. Vaimostani voin sanoa, että vaikka me emme tule toimeen jne. niin tiedän hänen välittävän lapsistamme, joka sentään on parempi kuin ei mitään. Siihen ne suhteemme plussat ikävä kyllä jäävätkin. Ja samaan aikaan olen lohduton peläten, että tätä toista naista en tule koskaan saamaan.

      Tottakai leikin ajatuksella, että voisin lopettaa nykyisen suhteeni ja kokeilla onneani tämän naisen kanssa. Salainen haaveeni on, että jollain ihmeellisellä konstilla onnistuisin lopettamaan surkean avioliittoni niin, että erityisesti lapset, mutta sekä myös minä ja vaimo selviäisimme mahdollisimman vähin naarmuin. Tämän jälkeen voisin pää pystyssä, omatunto puhtaana suoraan lähestyä tätä naista. Pystyisin tähän, tiedän sen. Tällä hetkellä näyttä kylläkin siltä, että todennäköisesti löisin kirveeni kiveen, mutta ainakin kokeilisin onneani. Esiin nousee kuitenkin muutamia kysymyksiä, kuten lapset. Mitä heille oikeasti tapahtuisi? Toiseksi, nämä mainitsemani muut asiat? Realisoitusivatko ne jossain vaiheessa. Phoin pelkään, että kyllä.

      Halusin tämän kertoa teille, joilla on näitä tuntemuksia avioliitossa olevia miehiä kohtaan, että kolikon toisella puolella on monia asioita, jotka vaikuttavat meidän miesten käytökseen ( ja vamaan vastaavassa tilanteessa olevien vaimojenkin). Omalla kohdallani avioliittomme on ollut menossa päin seiniä jo pitkän, pitkän aikaa, ennen kuin edes olin tavannut tätä toista naista, joten häntä ei käy tästä syyttäminen. Olemme asioista joskus puhuneet, mutta omasta avioliitostani ja sen tilasta en ole kertonut hänelle tai kenelle muullekaan yhtään mitään. En ole myöskään tunteistani häntä kohtaan julistanut kenellekään tai ylipäätään hänestä kenenkään kanssa puhunut. En halua leimautua pelimieheksi tms., koska en mielestäni sellainen ole. Mutta repivää ja hajottavaa tämä on.

      Tarinan opetus lienee se, että sitä ei vain voi valita, kehen ihastuu. On kuitenkin koitettava tarkoin miettiä seuraukset ja hyväksyttävä sitten ne, mikä ikinä hyvänsä se päätös on: oli sitten aviossa tai jotain muuta. Omalta osaltani en osaa vielä sanoa, mitä loppujen lopuksi teen. Ja sitten vielä arvostelijoille jo nyt tiedoksi: antaa palaa. Ihan yksi hailee mitä mieltä olette. Saarnatkaa sydämenne kyllyydestä. Eläm on.

      • kölähgfdhlkj

        Onko tämä se sama mies, joka on vain keskustellut kakkosensa kanssa ja kakkosen mielestä jo paljon muuta?

        Vai onko tämä se mies, jolle kaverit järjestivät alibeja, jotta pääsi reissuilleen kakkosensa kanssa?

      • tarkennus?

        Miten mennään avioliitossa eteenpäin hammasta purren? Miten se oikein onnistuu?

      • Ei ymmärrä

        Miksi et eroa? Lapsethan kärsivät, kun vanhemmat riitelevät kotona. Pahimmillaan lapsille jää kammo avioliittoa kohtaan, koska vankilaltahan tuo kuulostaa. Repäise itsesi irti, kun et ole tyytyväinen. Huonoin selitys on lasten takia, koska lasten takiahan et avioliittoasi säilytä, vaan jostain muusta itsekkäästä syystä.

        En ymmärrä, miksi jotkut eivät halua onnea itselleen. Rohkeushan sinulta puuttuu. Avioeron saa Suomessa helposti ja lapset voivat asua luonasi esim. vuoroviikkoina tai viikonloppuina. Elämä järjestyy, jos vain haluaa.

      • Buu4

        Jos olet mennyt naimisiin olet valinnan tehnyt. Miksi et opettele rakastamaan vaimoa ja tuntemaan vetovoimaa hänenn?

      • Se nainen

        "Se mies" nikille: Siis sinä aloitit summanmutikassa vähän kuin leikkinä sen flirtin ? Ja ajan myötä ihastuitkin ?

        Oletko pohtinut sellasta vaihtoehtoa, että et olisi ihastunut jos tuo nainen ei olisi eka näyttänyt sulle oman ihastuksensa merkkejä..? Kun siis hokasit että ahaa, tuohan ihastui muhun, ihastuit itsekin.
        Sitä ikäänkuin ruokkii sitä ihastuksen tunnetta.

        Voiko se mennä näin? Ihan siis yleisesti heitin vaan tämän. En pelkästään sun tapausta ajatellen.

        Entäs mitä noin niinku miehenä kommentoisit, kun kaksi varattua alkaa toimimaan noin?
        Mies aloittaa silmäpelin ja kiusoittelun (miksi? itse kertoi pitävänsä minua seksikkäänä, kauniina yms ulkoisesti siis ihastui habitukseeni, vai tekikö samoin kuin sinä, puolileikillään itsekään ei tiedä miksi?) ja saa naisen retkahtamaan. Menee vuosi jos toinenkin jännitettä ilmassa, silmäpeliä, tutustumista ja sitten, mies on yhtä rakastunut kuin nainen mutta mitään ei voi tehdä, minäkään en enempää satuile faktoja pöytää miksi.
        Haluja, himoja, tunteita on. Liiaksi joten "peli" vihelletään poikki ja elämä jatkuu miten jatkuu entiseen tapaan. Edelleen nähdään kuten aina, julkisesti ja platonisella linjalla mutta auta armias mikä tunneryöppy sen joka ikinen kerta on, latausta ilmassa, katseita.. alusta asti puhuttu, että juttumme on vain arjen piristystä omaan suhteeseen, en tiedä missä vaiheessa kumpikaan siihen ei enää jaksanut uskoa. (Seksisuhdetta ei siis ole ollut, molemmilla mielessä tosin mutta uskallus ottaa se askel on ollut liian vaikea tai jotain muuta)

      • Se mies
        Se nainen kirjoitti:

        "Se mies" nikille: Siis sinä aloitit summanmutikassa vähän kuin leikkinä sen flirtin ? Ja ajan myötä ihastuitkin ?

        Oletko pohtinut sellasta vaihtoehtoa, että et olisi ihastunut jos tuo nainen ei olisi eka näyttänyt sulle oman ihastuksensa merkkejä..? Kun siis hokasit että ahaa, tuohan ihastui muhun, ihastuit itsekin.
        Sitä ikäänkuin ruokkii sitä ihastuksen tunnetta.

        Voiko se mennä näin? Ihan siis yleisesti heitin vaan tämän. En pelkästään sun tapausta ajatellen.

        Entäs mitä noin niinku miehenä kommentoisit, kun kaksi varattua alkaa toimimaan noin?
        Mies aloittaa silmäpelin ja kiusoittelun (miksi? itse kertoi pitävänsä minua seksikkäänä, kauniina yms ulkoisesti siis ihastui habitukseeni, vai tekikö samoin kuin sinä, puolileikillään itsekään ei tiedä miksi?) ja saa naisen retkahtamaan. Menee vuosi jos toinenkin jännitettä ilmassa, silmäpeliä, tutustumista ja sitten, mies on yhtä rakastunut kuin nainen mutta mitään ei voi tehdä, minäkään en enempää satuile faktoja pöytää miksi.
        Haluja, himoja, tunteita on. Liiaksi joten "peli" vihelletään poikki ja elämä jatkuu miten jatkuu entiseen tapaan. Edelleen nähdään kuten aina, julkisesti ja platonisella linjalla mutta auta armias mikä tunneryöppy sen joka ikinen kerta on, latausta ilmassa, katseita.. alusta asti puhuttu, että juttumme on vain arjen piristystä omaan suhteeseen, en tiedä missä vaiheessa kumpikaan siihen ei enää jaksanut uskoa. (Seksisuhdetta ei siis ole ollut, molemmilla mielessä tosin mutta uskallus ottaa se askel on ollut liian vaikea tai jotain muuta)

        Heitin samalle nikille "Se nainen" viestin toiseen ketjuun (en tiedä miksi). No, katsoin tämän nyt kerran vielä läpi ja varmaankin tehnyt väsyneenä hieman virhearviointia kuka voisi olla kyseessä. Epätoivo saa tekemään omituisia asioita.

        Oli alunperin tarkoitus antaa jossain määrin selitystä ap:lle siitä, miksi me aviolliset miehet olemme mitä olemme. tai käyttäydymme miten käyttäydymme. Ajatus oli tavallaan antaa lohtua niin, että myös sillä toisella ei varmasti ole helppoa. Me olemme ihmisiä virheinemme ja painimme myös omien tunteittemme ym. kanssa. Ja myös tämän p:an, mitä jotkut elämäksikin sanovat, on usein paljon muitakin ongelmia.

        Kommentoidaan nyt sitten kaikkea mitä on kysytty. Kaverit ei ole minulle alibeja omille reissuille, en siis ole pelimies. Hammasta purren eteenpäin meneminen avioliitossa onnistuu siten, että hiljentää omat tunteena täydellisesti ja ottaa asiat olkaa kohauttamalla. Ts. totaalinen välinpitämättömyys, mutta vastataan, kun kysytään, jotta pääsee helpommalla. Lapset eri asia. Heidän kanssaan ei ongelmaa olla (tietenkään, kun ovat minulle tärkeintä maailmassa). Miksikö ei voi erota? Kyllä, pelkään aika paljonkin mitä saattaisi tapahtua. Eriyisesti sitä, miten lapset saadaan eron läpi mahdollisimman vähin kolhuin ja miten tuo toinen osapuoli reagoi. Liittyy toisen fyysiseen (fakta) terveyteen, mutta kokemuksen perusteella saattaa pillastuessaan tehdä mitä vain. Tulevaisuus askarruttaa myös, koska pelkään kostonhimoa. Sorry vaan, tältä se tuntuu. Joo, olen mennyt avioon vuosia sitten ja valinta on tehty. No, ihmiset muuttuvat vanhetessaan ja voin kertoa yrittäneeni sen tuhannen kertaa nähdä toisen ihmisen hyvät puolet, huomioida tai muuten koittanut pehmennellä asioita. Luovuin tästä kuitenkin, kun mitään positiivista ei suhteessamme ole tapahtunut. Tähän voi lisätä, että olen yrittänyt herätellä itsessäni sitä rakkauden tunnetta tähän ihmiseen tai fyysistä vetoa. Ei onnistu enää. Tietty, it takes two to tango, joten en voi piiloutua oman erinomaisuuteni taakse. Olen itseasiassa kaukana erinomaisesta. Tänne kirjoittelu tai tunteet toista kohtaan taitavat kertoa ainakin jotain.

        En aio puhua tästä vaimolle. On ihan tarpeeksi murheita tällä hetkellä muutenkin. Ei huvita, eikä edes kiinnosta puhua hänen kanssaan mistään. Onhan tämä kylmän kuulosta, mutta vastaan nyt vain suoraan. Ja kyllähän siitä riita tottakai tulisi. Ja tottakai pelkään, mitä sitten kävisi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisi päälleni käynyt. No, olen isompi ja pystynyt taltuttamaan, mutta silti.

        Puhuminen tälle naiselle. Hmmm...ajatus pyörii päässä jatkuvasti. Pitäisi kai ensin selvittää tämä yksi sotku, jotta voi tehdä toisen. Se on ehkä päällimmäinen ajatus. En osaa tähän oikein vastausta antaa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

        "Se nainen". Helppohan minun on jaella kommentteja, kun oma elämä on niin sekaisin. Mutta tässä tulee. Olisinko ihastunut vai en ilman vastakaikua. En osaa sanoa. Sen osaan sanoa, että mitä paremmin olen oppinut hänet tuntemaan sitä vahvemmaksi tunne on tullut. Sinun tilannetta (ja ehkä omaanikin) voisin kommentoida niin, että asiasta täytyy jossain vaiheessa puhua. Ehkä sinua ja minua yhdistää sama asia. Vaakakupissa painaa se mieltä ravisteleva ymmärrys, että tämä nykyinen elämä ei ole se mihin aikoinaan lupauduin, mutta on yritettävä ottaa huomioon myös muut. Toisaalta vaakakupissa on tämä toinen, ihana ihminen, jonka kanssa tuntee tunteita, mitä ei edes tienyt itsellään olevan. Itse olen epävarma erityisesti toisen tunteista ja tästä vaimostani, mutta mielestäni jos teillä puolisot ovat mielestäne sellaisia, että uskotte edes jonkinlaiseen sopuisaan eroon, tunnette vahvaa vetoa toisiinne, uskotte pystyvänne hoitamaan lapset erojen läpi jne. GO FOR IT!

        AP:lle. En ole paras neuvonantaja, mutta sinun varmaan kannattaisi ottaa asia suoraan puheeksi. "Hei, mennään kahville. Minusta tuntuu, että flirttailet minulle ja se on häiritsevää. Miksi teet sen?" Kysymällä tuon et tee itsestäsi naurettavaa, mutta miehen olemuksesta varmasti paljastuu missä mennään. Tuossa kohtaa minulla ainakin menin jauhot suuhun ja jos en tosissani olisi, niin flirttailut jäisi siihen. Sopertelisin jotain anteeksipyynnön tapaista. Ja ei ole ollut tarkoitus varastaa viestiketjuasi, joten anteeksi vuodatukseni.

      • Rohkeutta!
        Se mies kirjoitti:

        Heitin samalle nikille "Se nainen" viestin toiseen ketjuun (en tiedä miksi). No, katsoin tämän nyt kerran vielä läpi ja varmaankin tehnyt väsyneenä hieman virhearviointia kuka voisi olla kyseessä. Epätoivo saa tekemään omituisia asioita.

        Oli alunperin tarkoitus antaa jossain määrin selitystä ap:lle siitä, miksi me aviolliset miehet olemme mitä olemme. tai käyttäydymme miten käyttäydymme. Ajatus oli tavallaan antaa lohtua niin, että myös sillä toisella ei varmasti ole helppoa. Me olemme ihmisiä virheinemme ja painimme myös omien tunteittemme ym. kanssa. Ja myös tämän p:an, mitä jotkut elämäksikin sanovat, on usein paljon muitakin ongelmia.

        Kommentoidaan nyt sitten kaikkea mitä on kysytty. Kaverit ei ole minulle alibeja omille reissuille, en siis ole pelimies. Hammasta purren eteenpäin meneminen avioliitossa onnistuu siten, että hiljentää omat tunteena täydellisesti ja ottaa asiat olkaa kohauttamalla. Ts. totaalinen välinpitämättömyys, mutta vastataan, kun kysytään, jotta pääsee helpommalla. Lapset eri asia. Heidän kanssaan ei ongelmaa olla (tietenkään, kun ovat minulle tärkeintä maailmassa). Miksikö ei voi erota? Kyllä, pelkään aika paljonkin mitä saattaisi tapahtua. Eriyisesti sitä, miten lapset saadaan eron läpi mahdollisimman vähin kolhuin ja miten tuo toinen osapuoli reagoi. Liittyy toisen fyysiseen (fakta) terveyteen, mutta kokemuksen perusteella saattaa pillastuessaan tehdä mitä vain. Tulevaisuus askarruttaa myös, koska pelkään kostonhimoa. Sorry vaan, tältä se tuntuu. Joo, olen mennyt avioon vuosia sitten ja valinta on tehty. No, ihmiset muuttuvat vanhetessaan ja voin kertoa yrittäneeni sen tuhannen kertaa nähdä toisen ihmisen hyvät puolet, huomioida tai muuten koittanut pehmennellä asioita. Luovuin tästä kuitenkin, kun mitään positiivista ei suhteessamme ole tapahtunut. Tähän voi lisätä, että olen yrittänyt herätellä itsessäni sitä rakkauden tunnetta tähän ihmiseen tai fyysistä vetoa. Ei onnistu enää. Tietty, it takes two to tango, joten en voi piiloutua oman erinomaisuuteni taakse. Olen itseasiassa kaukana erinomaisesta. Tänne kirjoittelu tai tunteet toista kohtaan taitavat kertoa ainakin jotain.

        En aio puhua tästä vaimolle. On ihan tarpeeksi murheita tällä hetkellä muutenkin. Ei huvita, eikä edes kiinnosta puhua hänen kanssaan mistään. Onhan tämä kylmän kuulosta, mutta vastaan nyt vain suoraan. Ja kyllähän siitä riita tottakai tulisi. Ja tottakai pelkään, mitä sitten kävisi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisi päälleni käynyt. No, olen isompi ja pystynyt taltuttamaan, mutta silti.

        Puhuminen tälle naiselle. Hmmm...ajatus pyörii päässä jatkuvasti. Pitäisi kai ensin selvittää tämä yksi sotku, jotta voi tehdä toisen. Se on ehkä päällimmäinen ajatus. En osaa tähän oikein vastausta antaa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

        "Se nainen". Helppohan minun on jaella kommentteja, kun oma elämä on niin sekaisin. Mutta tässä tulee. Olisinko ihastunut vai en ilman vastakaikua. En osaa sanoa. Sen osaan sanoa, että mitä paremmin olen oppinut hänet tuntemaan sitä vahvemmaksi tunne on tullut. Sinun tilannetta (ja ehkä omaanikin) voisin kommentoida niin, että asiasta täytyy jossain vaiheessa puhua. Ehkä sinua ja minua yhdistää sama asia. Vaakakupissa painaa se mieltä ravisteleva ymmärrys, että tämä nykyinen elämä ei ole se mihin aikoinaan lupauduin, mutta on yritettävä ottaa huomioon myös muut. Toisaalta vaakakupissa on tämä toinen, ihana ihminen, jonka kanssa tuntee tunteita, mitä ei edes tienyt itsellään olevan. Itse olen epävarma erityisesti toisen tunteista ja tästä vaimostani, mutta mielestäni jos teillä puolisot ovat mielestäne sellaisia, että uskotte edes jonkinlaiseen sopuisaan eroon, tunnette vahvaa vetoa toisiinne, uskotte pystyvänne hoitamaan lapset erojen läpi jne. GO FOR IT!

        AP:lle. En ole paras neuvonantaja, mutta sinun varmaan kannattaisi ottaa asia suoraan puheeksi. "Hei, mennään kahville. Minusta tuntuu, että flirttailet minulle ja se on häiritsevää. Miksi teet sen?" Kysymällä tuon et tee itsestäsi naurettavaa, mutta miehen olemuksesta varmasti paljastuu missä mennään. Tuossa kohtaa minulla ainakin menin jauhot suuhun ja jos en tosissani olisi, niin flirttailut jäisi siihen. Sopertelisin jotain anteeksipyynnön tapaista. Ja ei ole ollut tarkoitus varastaa viestiketjuasi, joten anteeksi vuodatukseni.

        Se mies -tää on sulle
        Toivottavasti uskallat tehdä ratkaisun -itsesi vuoksi. Mutta pidä huoli, että sinulla on näyttöä toisen käytöksestä -ettei käännä asiaa. Voi tehdä sen ilkeyttään ja kostaakseen...Eli puhu asiasta useammalle ihmiselle ja ehkä kirjoita sähköposti tapahtuneista asioista -ettei käy niin, että syyttää sinua omista tekemisistään.
        Voimia sinulle! Elämässä on helpompaa, jos jakaa murheita toisten kanssa...toivottavasti uskaltaisit kertoa tunteistasi ja tilanteestasi sille ihmiselle sydänmessäsi...

      • mennyt maine
        Se mies kirjoitti:

        Heitin samalle nikille "Se nainen" viestin toiseen ketjuun (en tiedä miksi). No, katsoin tämän nyt kerran vielä läpi ja varmaankin tehnyt väsyneenä hieman virhearviointia kuka voisi olla kyseessä. Epätoivo saa tekemään omituisia asioita.

        Oli alunperin tarkoitus antaa jossain määrin selitystä ap:lle siitä, miksi me aviolliset miehet olemme mitä olemme. tai käyttäydymme miten käyttäydymme. Ajatus oli tavallaan antaa lohtua niin, että myös sillä toisella ei varmasti ole helppoa. Me olemme ihmisiä virheinemme ja painimme myös omien tunteittemme ym. kanssa. Ja myös tämän p:an, mitä jotkut elämäksikin sanovat, on usein paljon muitakin ongelmia.

        Kommentoidaan nyt sitten kaikkea mitä on kysytty. Kaverit ei ole minulle alibeja omille reissuille, en siis ole pelimies. Hammasta purren eteenpäin meneminen avioliitossa onnistuu siten, että hiljentää omat tunteena täydellisesti ja ottaa asiat olkaa kohauttamalla. Ts. totaalinen välinpitämättömyys, mutta vastataan, kun kysytään, jotta pääsee helpommalla. Lapset eri asia. Heidän kanssaan ei ongelmaa olla (tietenkään, kun ovat minulle tärkeintä maailmassa). Miksikö ei voi erota? Kyllä, pelkään aika paljonkin mitä saattaisi tapahtua. Eriyisesti sitä, miten lapset saadaan eron läpi mahdollisimman vähin kolhuin ja miten tuo toinen osapuoli reagoi. Liittyy toisen fyysiseen (fakta) terveyteen, mutta kokemuksen perusteella saattaa pillastuessaan tehdä mitä vain. Tulevaisuus askarruttaa myös, koska pelkään kostonhimoa. Sorry vaan, tältä se tuntuu. Joo, olen mennyt avioon vuosia sitten ja valinta on tehty. No, ihmiset muuttuvat vanhetessaan ja voin kertoa yrittäneeni sen tuhannen kertaa nähdä toisen ihmisen hyvät puolet, huomioida tai muuten koittanut pehmennellä asioita. Luovuin tästä kuitenkin, kun mitään positiivista ei suhteessamme ole tapahtunut. Tähän voi lisätä, että olen yrittänyt herätellä itsessäni sitä rakkauden tunnetta tähän ihmiseen tai fyysistä vetoa. Ei onnistu enää. Tietty, it takes two to tango, joten en voi piiloutua oman erinomaisuuteni taakse. Olen itseasiassa kaukana erinomaisesta. Tänne kirjoittelu tai tunteet toista kohtaan taitavat kertoa ainakin jotain.

        En aio puhua tästä vaimolle. On ihan tarpeeksi murheita tällä hetkellä muutenkin. Ei huvita, eikä edes kiinnosta puhua hänen kanssaan mistään. Onhan tämä kylmän kuulosta, mutta vastaan nyt vain suoraan. Ja kyllähän siitä riita tottakai tulisi. Ja tottakai pelkään, mitä sitten kävisi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisi päälleni käynyt. No, olen isompi ja pystynyt taltuttamaan, mutta silti.

        Puhuminen tälle naiselle. Hmmm...ajatus pyörii päässä jatkuvasti. Pitäisi kai ensin selvittää tämä yksi sotku, jotta voi tehdä toisen. Se on ehkä päällimmäinen ajatus. En osaa tähän oikein vastausta antaa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

        "Se nainen". Helppohan minun on jaella kommentteja, kun oma elämä on niin sekaisin. Mutta tässä tulee. Olisinko ihastunut vai en ilman vastakaikua. En osaa sanoa. Sen osaan sanoa, että mitä paremmin olen oppinut hänet tuntemaan sitä vahvemmaksi tunne on tullut. Sinun tilannetta (ja ehkä omaanikin) voisin kommentoida niin, että asiasta täytyy jossain vaiheessa puhua. Ehkä sinua ja minua yhdistää sama asia. Vaakakupissa painaa se mieltä ravisteleva ymmärrys, että tämä nykyinen elämä ei ole se mihin aikoinaan lupauduin, mutta on yritettävä ottaa huomioon myös muut. Toisaalta vaakakupissa on tämä toinen, ihana ihminen, jonka kanssa tuntee tunteita, mitä ei edes tienyt itsellään olevan. Itse olen epävarma erityisesti toisen tunteista ja tästä vaimostani, mutta mielestäni jos teillä puolisot ovat mielestäne sellaisia, että uskotte edes jonkinlaiseen sopuisaan eroon, tunnette vahvaa vetoa toisiinne, uskotte pystyvänne hoitamaan lapset erojen läpi jne. GO FOR IT!

        AP:lle. En ole paras neuvonantaja, mutta sinun varmaan kannattaisi ottaa asia suoraan puheeksi. "Hei, mennään kahville. Minusta tuntuu, että flirttailet minulle ja se on häiritsevää. Miksi teet sen?" Kysymällä tuon et tee itsestäsi naurettavaa, mutta miehen olemuksesta varmasti paljastuu missä mennään. Tuossa kohtaa minulla ainakin menin jauhot suuhun ja jos en tosissani olisi, niin flirttailut jäisi siihen. Sopertelisin jotain anteeksipyynnön tapaista. Ja ei ole ollut tarkoitus varastaa viestiketjuasi, joten anteeksi vuodatukseni.

        Hei mies, miten käyttäydyt nyt sitten kotona? Elätkö siis kaksoiselämää valheessa tunteidesi suhteen mitä vaimoosi tulee? Ihan vain heittona, ethän vain ajattele, että vaimosi olisi sokea? Millä tavalla nykyinen elämä ei ole se, johon lupauduit, silläkö, että vaimosi sairaus romahdutti perheesi tulotason ja pidät sitä lupauksen rikkomisena? Lupaus niin myötä kuin vastmäessä pitää sisällään myös kai sen, että toinen voi sairastua liiton aikana, vakavastikin, voi olla hengen menetyskin lähellä. Ajatteletko tällöin, että tätä ei sovittu, joten olisi kuollut kohtaukseensa, niin elämä sujuisi paremmin? Kumpaa naista oikein rakastat, vai et kumpaakaan?

        Valheessa ei kannata elää itsensä eikä toisten vuoksi!

      • Toivotontako?
        Se mies kirjoitti:

        Heitin samalle nikille "Se nainen" viestin toiseen ketjuun (en tiedä miksi). No, katsoin tämän nyt kerran vielä läpi ja varmaankin tehnyt väsyneenä hieman virhearviointia kuka voisi olla kyseessä. Epätoivo saa tekemään omituisia asioita.

        Oli alunperin tarkoitus antaa jossain määrin selitystä ap:lle siitä, miksi me aviolliset miehet olemme mitä olemme. tai käyttäydymme miten käyttäydymme. Ajatus oli tavallaan antaa lohtua niin, että myös sillä toisella ei varmasti ole helppoa. Me olemme ihmisiä virheinemme ja painimme myös omien tunteittemme ym. kanssa. Ja myös tämän p:an, mitä jotkut elämäksikin sanovat, on usein paljon muitakin ongelmia.

        Kommentoidaan nyt sitten kaikkea mitä on kysytty. Kaverit ei ole minulle alibeja omille reissuille, en siis ole pelimies. Hammasta purren eteenpäin meneminen avioliitossa onnistuu siten, että hiljentää omat tunteena täydellisesti ja ottaa asiat olkaa kohauttamalla. Ts. totaalinen välinpitämättömyys, mutta vastataan, kun kysytään, jotta pääsee helpommalla. Lapset eri asia. Heidän kanssaan ei ongelmaa olla (tietenkään, kun ovat minulle tärkeintä maailmassa). Miksikö ei voi erota? Kyllä, pelkään aika paljonkin mitä saattaisi tapahtua. Eriyisesti sitä, miten lapset saadaan eron läpi mahdollisimman vähin kolhuin ja miten tuo toinen osapuoli reagoi. Liittyy toisen fyysiseen (fakta) terveyteen, mutta kokemuksen perusteella saattaa pillastuessaan tehdä mitä vain. Tulevaisuus askarruttaa myös, koska pelkään kostonhimoa. Sorry vaan, tältä se tuntuu. Joo, olen mennyt avioon vuosia sitten ja valinta on tehty. No, ihmiset muuttuvat vanhetessaan ja voin kertoa yrittäneeni sen tuhannen kertaa nähdä toisen ihmisen hyvät puolet, huomioida tai muuten koittanut pehmennellä asioita. Luovuin tästä kuitenkin, kun mitään positiivista ei suhteessamme ole tapahtunut. Tähän voi lisätä, että olen yrittänyt herätellä itsessäni sitä rakkauden tunnetta tähän ihmiseen tai fyysistä vetoa. Ei onnistu enää. Tietty, it takes two to tango, joten en voi piiloutua oman erinomaisuuteni taakse. Olen itseasiassa kaukana erinomaisesta. Tänne kirjoittelu tai tunteet toista kohtaan taitavat kertoa ainakin jotain.

        En aio puhua tästä vaimolle. On ihan tarpeeksi murheita tällä hetkellä muutenkin. Ei huvita, eikä edes kiinnosta puhua hänen kanssaan mistään. Onhan tämä kylmän kuulosta, mutta vastaan nyt vain suoraan. Ja kyllähän siitä riita tottakai tulisi. Ja tottakai pelkään, mitä sitten kävisi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisi päälleni käynyt. No, olen isompi ja pystynyt taltuttamaan, mutta silti.

        Puhuminen tälle naiselle. Hmmm...ajatus pyörii päässä jatkuvasti. Pitäisi kai ensin selvittää tämä yksi sotku, jotta voi tehdä toisen. Se on ehkä päällimmäinen ajatus. En osaa tähän oikein vastausta antaa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

        "Se nainen". Helppohan minun on jaella kommentteja, kun oma elämä on niin sekaisin. Mutta tässä tulee. Olisinko ihastunut vai en ilman vastakaikua. En osaa sanoa. Sen osaan sanoa, että mitä paremmin olen oppinut hänet tuntemaan sitä vahvemmaksi tunne on tullut. Sinun tilannetta (ja ehkä omaanikin) voisin kommentoida niin, että asiasta täytyy jossain vaiheessa puhua. Ehkä sinua ja minua yhdistää sama asia. Vaakakupissa painaa se mieltä ravisteleva ymmärrys, että tämä nykyinen elämä ei ole se mihin aikoinaan lupauduin, mutta on yritettävä ottaa huomioon myös muut. Toisaalta vaakakupissa on tämä toinen, ihana ihminen, jonka kanssa tuntee tunteita, mitä ei edes tienyt itsellään olevan. Itse olen epävarma erityisesti toisen tunteista ja tästä vaimostani, mutta mielestäni jos teillä puolisot ovat mielestäne sellaisia, että uskotte edes jonkinlaiseen sopuisaan eroon, tunnette vahvaa vetoa toisiinne, uskotte pystyvänne hoitamaan lapset erojen läpi jne. GO FOR IT!

        AP:lle. En ole paras neuvonantaja, mutta sinun varmaan kannattaisi ottaa asia suoraan puheeksi. "Hei, mennään kahville. Minusta tuntuu, että flirttailet minulle ja se on häiritsevää. Miksi teet sen?" Kysymällä tuon et tee itsestäsi naurettavaa, mutta miehen olemuksesta varmasti paljastuu missä mennään. Tuossa kohtaa minulla ainakin menin jauhot suuhun ja jos en tosissani olisi, niin flirttailut jäisi siihen. Sopertelisin jotain anteeksipyynnön tapaista. Ja ei ole ollut tarkoitus varastaa viestiketjuasi, joten anteeksi vuodatukseni.

        Tämä valaisi hyvin, miksi mies voi olla naimisissa, vaikka haluaisi erota. En olisi uskonut, että mieskin voi pelätä väkivaltaa noin paljon. Yleensähän naiset eivät uskalla erota väkivaltaisesta miehestä. Surullista kuitenkin, että väkivallan pelko estää miestä elämästä.

        Tiedän, että myös oman ihastukseni vaimo on erittäin määräilevä, koska mies on siitä sanonutkin.

        Luultavasti jossain vaiheessa sanon miehelle hänen flirttailustaan. Nyt yritän kuitenkin olla huomioimatta häntä ja katsomatta häneenpäin, vaikka kuinka tekisi vaikeaa. Voihan se olla vaikeaa, kun pitäisi hoitaa työasioita, mutta katselen sitten vaikka seiniä. En kuitenkaan usko, että tilanne tällä rauhoittuu, koska yritin tätä matalaa profiilia jo vuoden verran ja hän vain jaksoi katsoa minuun kiinnostuneena. Kyllä ihmisen katseesta näkee, jos hän on kiinnostunut. Kun tänä vuonna ihastuin häneen lopullisesti ja katsoin häneen vastavuoroisesti, niin tilanne meni tällaiseksi, joten tunteita oli jo aikaisemmin taustalla.

      • Vaikka se
        Toivotontako? kirjoitti:

        Tämä valaisi hyvin, miksi mies voi olla naimisissa, vaikka haluaisi erota. En olisi uskonut, että mieskin voi pelätä väkivaltaa noin paljon. Yleensähän naiset eivät uskalla erota väkivaltaisesta miehestä. Surullista kuitenkin, että väkivallan pelko estää miestä elämästä.

        Tiedän, että myös oman ihastukseni vaimo on erittäin määräilevä, koska mies on siitä sanonutkin.

        Luultavasti jossain vaiheessa sanon miehelle hänen flirttailustaan. Nyt yritän kuitenkin olla huomioimatta häntä ja katsomatta häneenpäin, vaikka kuinka tekisi vaikeaa. Voihan se olla vaikeaa, kun pitäisi hoitaa työasioita, mutta katselen sitten vaikka seiniä. En kuitenkaan usko, että tilanne tällä rauhoittuu, koska yritin tätä matalaa profiilia jo vuoden verran ja hän vain jaksoi katsoa minuun kiinnostuneena. Kyllä ihmisen katseesta näkee, jos hän on kiinnostunut. Kun tänä vuonna ihastuin häneen lopullisesti ja katsoin häneen vastavuoroisesti, niin tilanne meni tällaiseksi, joten tunteita oli jo aikaisemmin taustalla.

        kuinka lohduttavaa sun tilanteessa olisikin, niin ei sun pitäisi täältä mitään johtopäätöksiä omaan tilanteeseesi vetää. Mistä sen tietää, mikä sen miehen käytöksen taustalla on. Yksi juttu, mikä saattaisi sua auttaa, olisi se että yrittäisit tutustua siihen miehen vaimoon ihan noin neutraalilla ja ystävällisellä pohjalla. Se voisi valaista syitä myös miehen käytökseen. Ties vaikka olisi niin päin, että vaimo haluaisi erota, mutta mies ei, ja mies sitten käsittelee tilannetta pitämällä jotain flirttiä muiden kanssa. Parantaakseen ehkä itsetuntoaan, joka vaimon erotoiveiden vuoksi voi olla heikoilla. Tämä siis yhtenä mahdollisuutena, samanlaisena kuin tuo tässä kirjoittaneen miehen kertomus omasta tilanteestaan. En tiedä sitten, kuinka mahdollista sun noin käytönnössä on miehen vaimoon tutustua ja kuinka hyvin pystyisit suhtautumaan häneen neutraalisti ilman, että ihastuksesi vuoksi tulkitsisit häntä kuin piru raamattua.

      • Se mies
        Toivotontako? kirjoitti:

        Tämä valaisi hyvin, miksi mies voi olla naimisissa, vaikka haluaisi erota. En olisi uskonut, että mieskin voi pelätä väkivaltaa noin paljon. Yleensähän naiset eivät uskalla erota väkivaltaisesta miehestä. Surullista kuitenkin, että väkivallan pelko estää miestä elämästä.

        Tiedän, että myös oman ihastukseni vaimo on erittäin määräilevä, koska mies on siitä sanonutkin.

        Luultavasti jossain vaiheessa sanon miehelle hänen flirttailustaan. Nyt yritän kuitenkin olla huomioimatta häntä ja katsomatta häneenpäin, vaikka kuinka tekisi vaikeaa. Voihan se olla vaikeaa, kun pitäisi hoitaa työasioita, mutta katselen sitten vaikka seiniä. En kuitenkaan usko, että tilanne tällä rauhoittuu, koska yritin tätä matalaa profiilia jo vuoden verran ja hän vain jaksoi katsoa minuun kiinnostuneena. Kyllä ihmisen katseesta näkee, jos hän on kiinnostunut. Kun tänä vuonna ihastuin häneen lopullisesti ja katsoin häneen vastavuoroisesti, niin tilanne meni tällaiseksi, joten tunteita oli jo aikaisemmin taustalla.

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

      • S...
        Se mies kirjoitti:

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

        Oot mulle rakas... Jos oot mun muru... Ikävä hirvee...

      • S...
        Se mies kirjoitti:

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

        juu -ei ole mulle. Sori.
        Turhaan toivoin ja kuvittelin. Yksi osa tekstistä paljasti sen...harmi. Herätti turhaa toivoa...Kuulosti kovin tutulta tyyliltä kirjoittaa...

      • kysymyksiä.
        Se mies kirjoitti:

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

        Oletko kuitenkin joskus ollut rakastunut vaimoosi, ts. onko rakkautta pinnan alla piilossa? Jotakin hänessä on enemmän kuin muissa naisissa, koska olet valinnut hänet aikanasi. Hyville ominaisuuksille voi tulla sokeaksi, kun niitä pääsee katsomaan jatkuvasti läheltä. Jos miehen ja naisen välistä rakkautta ei enää (?) olekaan, niin riittäisivätkö ystävyys ja kiintymys hyvään yhteiseen elämään? Työläs lapsiperheaika on sitovuudessaan omalla tavallaan kuluttavaa kaikille, mutta se kestää vain hetken. Ennen pitkää lapsenne lähtevät omilleen ja olette vaimonne kanssa kahden. Miltä ajatus siitä tuntuu? Jos teillä on mahdollisuus olla välillä kahden vaimosi kanssa, niin yritä silloin kuulostella, onko teillä kuitenkin hyvä olla kahdestaan.

        Lapset ovat tosi suuri asia elämässä, ja heillehän haluaa parasta. Ero tuntuu siinä mielessä radikaalilta ratkaisulta, että väistämättä siinä lasten perusturvallisuus järkkyy. Jos liitossa ei ole väkivaltaa, henkistä alistamista jne., onko perinteinen perhemalli kuitenkin lasten kehitykselle turvallisin vaihtoehto. Ero ei ole pelkästään kahden aikuisen välinen valinta, vaan siinä tulee mukaan myös suku, asuinpaikka jne. Se on todellakin suuri päätös.

        Lastesi äiti on ja tulee aina olemaan merkityksellinen ihminen elämässäsi. Hän on kantanut sinun lapsesi sydämensä alla, saattanut heidät tuskalla maailmaan, ruokkinut ja hoivannut. Sinun lapsesi kantavat puoliksi hänen geenejään ja ovat osa hänen sukuaan. Vaimosi tulee olemaan lastenlastesi isoäiti. Kun katsot lapsiasi, näet aina vaimosi heissä. Et koskaan pääse irti hänestä, koska olet hankkinut lapset juuri hänen kanssaan.

        Kerrot toisesta naisesta. Itse varmaan tiedät, onko tunteettomuutesi vaimoasi kohtaan syy vai seuraus tunteistasi toista naista kohtaan. Sillä on varmasti suuri merkitys sen kannalta, onko suhdettanne mahdollista korjata.

        Tietääkö vaimosi oikeasti, kuinka paha olo sinulla on hänen kanssaan ja kuinka et tunne eläväsi hänen rinnallaan? Puhumattomuus on suhteelle myrkkyä, vaikka siihen onkin helppo vajota, jos toinen ei tunnu kuuntelevan. Hän voi mennä porskuttaa eteenpäin omilla ehdoillaan kuuntelematta lainkaan, jolloin toinen vähitellen alistuu ja väsyy puhumiseen. Siltikin sitäkin kannattaa yrittää, mikäli tavoitteena on kuitenkin jatkaa vielä yhdessä. Ajatuksia on mahdoton lukea, eikä sitä voi vaatia toiseltakaan.

        Kerrot vaimosi vaistoavan tunnelmasi. Aivan varmasti hän vaistoaa ja on ehkä hädissään tilanteesta ja yrittää omalla tavallaan korjata.

        Oletko miettinyt sitä, että jos et saa nykyistä suhdettasi onnistumaan, onnistuisitko sen paremmin toisen kanssa? Uusioliitot särkyvät tilastojen mukaan ensimmäistä helpommin. Osaisitko elää yksin, jos teillä ei yhteiselo sujuisikaan? Ei hyviä kumppaneita ole joka mutkassa. Eikö ajatus yksin vanhenemisesta pelota? Ikä tuo mukanaan usein sairauksia, väsymystä jne. Kenen kanssa haluaisit jakaa vaikeat hetket? Paluuta nuoruuden vapauteen ja vauhdikkuuteen ei ole, eikä toinen ratkaise mitään sellaista, mikä on itsessä.

        Kuinka hyvin ylipäätään tunnet tämän toisen ja tiedät hänen elämäntilanteensa ja tavoitteensa?

        Kaikki palaa lopulta siihen, että onko sinulla rakkautta vaimoasi kohtaan? Onko se herätettävissä uudestaan, vai onko sitä koskaan ollutkaan.

      • Toivotontako?
        Se mies kirjoitti:

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

        Ajattelin itse aikaisemmin, että varattuihin miehiin ei saa ihastua tai rakastua, eikä heidän kanssaan flirttailla. Myöskin työ ja vapaa-aika pitää pitää erikseen. Näin ajattelen periaatteessa edelleenkin, mutta tämä ihastus sekoitti kaiken. En voi tunteilleni mitään, en voi kieltää, ettenkö haluaisi elää tämän miehen kanssa loppuelämääni. Valitettavasti tämä heijastuu tiedostomattomana myös ulospäin, vaikka kuinka yritän käyttäytyä neutraalisti. En voi sille mitään, että minusta tuntuu niin hyvältä hänen kanssaan ja en pysty estämään hymyilyä, kun olen hänen seurassaan. Jonkun mielestä tämäkin on törkeää flirttailua, mutta en voi sille mitään.

        Ihastunut olen elämässäni ollut aikaisemminkin, mutta tällaista voimakasta tunnetta ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Niin kyllä tämä on rakkautta. Tekisin mitä vaan, jos voisin saada hänet. Jos hän olisi vapaa, pistäisin kaiken peliin. Joku varmaan moralisoi taas, että etsi vapaa mies, mutta kun en tunne muita kohtaan samanlaista tunnetta kuin häntä kohtaan. Hän ei ole korvattavissa. Koen, että hän on sielunkumppanini, juuri sellainen mies, jonka olen aina halunnut. Turha myöskään sanoa enää tässä vaiheessa, että älä sitten tule tänne itkemään, kun hän särkee sydämeni. Minähän itken jo nyt. On todella raastavaa, kun toista ei voi saada. Ei rakastuneelle voi sanoa, että lopeta rakastamasta. Se ei vaan onnistu.

      • Sopivaa musiikkia
        kysymyksiä. kirjoitti:

        Oletko kuitenkin joskus ollut rakastunut vaimoosi, ts. onko rakkautta pinnan alla piilossa? Jotakin hänessä on enemmän kuin muissa naisissa, koska olet valinnut hänet aikanasi. Hyville ominaisuuksille voi tulla sokeaksi, kun niitä pääsee katsomaan jatkuvasti läheltä. Jos miehen ja naisen välistä rakkautta ei enää (?) olekaan, niin riittäisivätkö ystävyys ja kiintymys hyvään yhteiseen elämään? Työläs lapsiperheaika on sitovuudessaan omalla tavallaan kuluttavaa kaikille, mutta se kestää vain hetken. Ennen pitkää lapsenne lähtevät omilleen ja olette vaimonne kanssa kahden. Miltä ajatus siitä tuntuu? Jos teillä on mahdollisuus olla välillä kahden vaimosi kanssa, niin yritä silloin kuulostella, onko teillä kuitenkin hyvä olla kahdestaan.

        Lapset ovat tosi suuri asia elämässä, ja heillehän haluaa parasta. Ero tuntuu siinä mielessä radikaalilta ratkaisulta, että väistämättä siinä lasten perusturvallisuus järkkyy. Jos liitossa ei ole väkivaltaa, henkistä alistamista jne., onko perinteinen perhemalli kuitenkin lasten kehitykselle turvallisin vaihtoehto. Ero ei ole pelkästään kahden aikuisen välinen valinta, vaan siinä tulee mukaan myös suku, asuinpaikka jne. Se on todellakin suuri päätös.

        Lastesi äiti on ja tulee aina olemaan merkityksellinen ihminen elämässäsi. Hän on kantanut sinun lapsesi sydämensä alla, saattanut heidät tuskalla maailmaan, ruokkinut ja hoivannut. Sinun lapsesi kantavat puoliksi hänen geenejään ja ovat osa hänen sukuaan. Vaimosi tulee olemaan lastenlastesi isoäiti. Kun katsot lapsiasi, näet aina vaimosi heissä. Et koskaan pääse irti hänestä, koska olet hankkinut lapset juuri hänen kanssaan.

        Kerrot toisesta naisesta. Itse varmaan tiedät, onko tunteettomuutesi vaimoasi kohtaan syy vai seuraus tunteistasi toista naista kohtaan. Sillä on varmasti suuri merkitys sen kannalta, onko suhdettanne mahdollista korjata.

        Tietääkö vaimosi oikeasti, kuinka paha olo sinulla on hänen kanssaan ja kuinka et tunne eläväsi hänen rinnallaan? Puhumattomuus on suhteelle myrkkyä, vaikka siihen onkin helppo vajota, jos toinen ei tunnu kuuntelevan. Hän voi mennä porskuttaa eteenpäin omilla ehdoillaan kuuntelematta lainkaan, jolloin toinen vähitellen alistuu ja väsyy puhumiseen. Siltikin sitäkin kannattaa yrittää, mikäli tavoitteena on kuitenkin jatkaa vielä yhdessä. Ajatuksia on mahdoton lukea, eikä sitä voi vaatia toiseltakaan.

        Kerrot vaimosi vaistoavan tunnelmasi. Aivan varmasti hän vaistoaa ja on ehkä hädissään tilanteesta ja yrittää omalla tavallaan korjata.

        Oletko miettinyt sitä, että jos et saa nykyistä suhdettasi onnistumaan, onnistuisitko sen paremmin toisen kanssa? Uusioliitot särkyvät tilastojen mukaan ensimmäistä helpommin. Osaisitko elää yksin, jos teillä ei yhteiselo sujuisikaan? Ei hyviä kumppaneita ole joka mutkassa. Eikö ajatus yksin vanhenemisesta pelota? Ikä tuo mukanaan usein sairauksia, väsymystä jne. Kenen kanssa haluaisit jakaa vaikeat hetket? Paluuta nuoruuden vapauteen ja vauhdikkuuteen ei ole, eikä toinen ratkaise mitään sellaista, mikä on itsessä.

        Kuinka hyvin ylipäätään tunnet tämän toisen ja tiedät hänen elämäntilanteensa ja tavoitteensa?

        Kaikki palaa lopulta siihen, että onko sinulla rakkautta vaimoasi kohtaan? Onko se herätettävissä uudestaan, vai onko sitä koskaan ollutkaan.

        http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=M7tFCOlOwhQ

      • Se mies
        Toivotontako? kirjoitti:

        Ajattelin itse aikaisemmin, että varattuihin miehiin ei saa ihastua tai rakastua, eikä heidän kanssaan flirttailla. Myöskin työ ja vapaa-aika pitää pitää erikseen. Näin ajattelen periaatteessa edelleenkin, mutta tämä ihastus sekoitti kaiken. En voi tunteilleni mitään, en voi kieltää, ettenkö haluaisi elää tämän miehen kanssa loppuelämääni. Valitettavasti tämä heijastuu tiedostomattomana myös ulospäin, vaikka kuinka yritän käyttäytyä neutraalisti. En voi sille mitään, että minusta tuntuu niin hyvältä hänen kanssaan ja en pysty estämään hymyilyä, kun olen hänen seurassaan. Jonkun mielestä tämäkin on törkeää flirttailua, mutta en voi sille mitään.

        Ihastunut olen elämässäni ollut aikaisemminkin, mutta tällaista voimakasta tunnetta ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Niin kyllä tämä on rakkautta. Tekisin mitä vaan, jos voisin saada hänet. Jos hän olisi vapaa, pistäisin kaiken peliin. Joku varmaan moralisoi taas, että etsi vapaa mies, mutta kun en tunne muita kohtaan samanlaista tunnetta kuin häntä kohtaan. Hän ei ole korvattavissa. Koen, että hän on sielunkumppanini, juuri sellainen mies, jonka olen aina halunnut. Turha myöskään sanoa enää tässä vaiheessa, että älä sitten tule tänne itkemään, kun hän särkee sydämeni. Minähän itken jo nyt. On todella raastavaa, kun toista ei voi saada. Ei rakastuneelle voi sanoa, että lopeta rakastamasta. Se ei vaan onnistu.

        kysymyksiä -nikille. Vastataan taas, kun kysytään. Onneksi on "vapaa ilta". Ap:lle pahoittelut jo nyt ketjun viemisestä taas. Lukaisin tekstisi läpi ja hienosti kävit läpi kaikki teemat aina syyllistämisestä ja vastuun kantamisen kautta yksinjäämisen pelkoon. Tehty. Käyty jo läpi ja aika montakin kertaa ja mietitty toisenkin tunteet, tulevaisuus jne. läpi kerta toisensa jälkeen. En kai muuten olisi näinkään kauan rimpuloinut. Voin sanoa, että näillä perusteilla ei minua ainakaan ylipuhuta kärsimään seuraavaa "kierrosta" tätä liittoa. Ei jumalauta, en ole mielestäni niin paha ihminen, että ansaitsen jatkuvaa mielipahaa ja surkeutta vuodesta toiseen. Ei siinä rakkaus lapsiin yksistään vain riitä, eikä tässä eletä pula-aikaa, jolloin perheessä aviopuolisot olivat aivan eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Ihan kaikkea en voi sanoa, mutta mietin asioita myös lasten hyvinvoinnin kannalta. Kannattaaa pohtia tuon lauseen kaksoismerkitystä.

        Entäpä tämä toinen nainen? No, aika näyttää. Jos tietäisin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en varmaan kirjoittelisi täällä. Jossain vaiheessa se selviää olin naimisissa tai en. Mutta ne harvat hellät ajatukseni, joita jotain naista kohtaan voin vain tuntea, ovat yksinomaan hänelle. Moraalisaarnaajat, olkaat hyvät ja nauttikaa. Illallinen on katettu.

        Ap:lle. Minäkin olen itkenyt. Itkenyt lapsiani, elämääni ja tätä toista naista. Samassa veneessä ollaan. Itkenyt ja miettinyt olenko yrittämässä jotain mahdotonta (luultavasti)? Sanoit hyvin, ei ihmistä voi käskeä lopettaa tuntemasta. On se sitten väärin tai ei. Itsekästä? Kyllä, olisihan minunkin pitänyt vuosia sitten ennustaa, että elämä on nyt tässä jamassa ja tehdä jo silloin oikeat johtopäätökset ja muita ratkaisuja (joopa, joo) - sekä tietysti ennustaa, että rakastun toiseen. Nyt itsekkäästi mietin, miten kaiken tän sotkun saisi selvitettyä mahdollisimman vähin kolhuin, jotta olisin "vapaa". Pyysin aikaisemmin, että pohdit, onko se rakkautta vai ihastusta. Jos rakkautta, niin koitathan muistaa, että sen on oltava riittävä lujaa kestääkseen ulkopuolisten moraalisaarnaajien mutinat ja eteen tulevat vastuut/haasteet. Tätä kampailua minäkin käyn jatkuvasti. Sinä/Te teet(te), niin kuin parhaaksi näet(te). Toivon, että sinulle käy parhain päin. Jälleen lisää vettä myllyyn sormella osoittelijoille, joten nyt saa tuomita ja päivitellä oikein todella. Kuka heittää ekan kiven?

        Jos ei tule enempää kysymyksiä, niin tämä totuuden torvi kyllä sitten vaikenee.

      • toivotonko?
        Se mies kirjoitti:

        kysymyksiä -nikille. Vastataan taas, kun kysytään. Onneksi on "vapaa ilta". Ap:lle pahoittelut jo nyt ketjun viemisestä taas. Lukaisin tekstisi läpi ja hienosti kävit läpi kaikki teemat aina syyllistämisestä ja vastuun kantamisen kautta yksinjäämisen pelkoon. Tehty. Käyty jo läpi ja aika montakin kertaa ja mietitty toisenkin tunteet, tulevaisuus jne. läpi kerta toisensa jälkeen. En kai muuten olisi näinkään kauan rimpuloinut. Voin sanoa, että näillä perusteilla ei minua ainakaan ylipuhuta kärsimään seuraavaa "kierrosta" tätä liittoa. Ei jumalauta, en ole mielestäni niin paha ihminen, että ansaitsen jatkuvaa mielipahaa ja surkeutta vuodesta toiseen. Ei siinä rakkaus lapsiin yksistään vain riitä, eikä tässä eletä pula-aikaa, jolloin perheessä aviopuolisot olivat aivan eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Ihan kaikkea en voi sanoa, mutta mietin asioita myös lasten hyvinvoinnin kannalta. Kannattaaa pohtia tuon lauseen kaksoismerkitystä.

        Entäpä tämä toinen nainen? No, aika näyttää. Jos tietäisin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en varmaan kirjoittelisi täällä. Jossain vaiheessa se selviää olin naimisissa tai en. Mutta ne harvat hellät ajatukseni, joita jotain naista kohtaan voin vain tuntea, ovat yksinomaan hänelle. Moraalisaarnaajat, olkaat hyvät ja nauttikaa. Illallinen on katettu.

        Ap:lle. Minäkin olen itkenyt. Itkenyt lapsiani, elämääni ja tätä toista naista. Samassa veneessä ollaan. Itkenyt ja miettinyt olenko yrittämässä jotain mahdotonta (luultavasti)? Sanoit hyvin, ei ihmistä voi käskeä lopettaa tuntemasta. On se sitten väärin tai ei. Itsekästä? Kyllä, olisihan minunkin pitänyt vuosia sitten ennustaa, että elämä on nyt tässä jamassa ja tehdä jo silloin oikeat johtopäätökset ja muita ratkaisuja (joopa, joo) - sekä tietysti ennustaa, että rakastun toiseen. Nyt itsekkäästi mietin, miten kaiken tän sotkun saisi selvitettyä mahdollisimman vähin kolhuin, jotta olisin "vapaa". Pyysin aikaisemmin, että pohdit, onko se rakkautta vai ihastusta. Jos rakkautta, niin koitathan muistaa, että sen on oltava riittävä lujaa kestääkseen ulkopuolisten moraalisaarnaajien mutinat ja eteen tulevat vastuut/haasteet. Tätä kampailua minäkin käyn jatkuvasti. Sinä/Te teet(te), niin kuin parhaaksi näet(te). Toivon, että sinulle käy parhain päin. Jälleen lisää vettä myllyyn sormella osoittelijoille, joten nyt saa tuomita ja päivitellä oikein todella. Kuka heittää ekan kiven?

        Jos ei tule enempää kysymyksiä, niin tämä totuuden torvi kyllä sitten vaikenee.

        Kerro jotain tästä toisesta...jotain mitä vain sä ja hän tiedätte...

      • kysyvä tietää?
        Se mies kirjoitti:

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

        Tietääkö tää "toinen" tunteistasi? Oletko kertonut?

      • kysymyksiä.
        Se mies kirjoitti:

        kysymyksiä -nikille. Vastataan taas, kun kysytään. Onneksi on "vapaa ilta". Ap:lle pahoittelut jo nyt ketjun viemisestä taas. Lukaisin tekstisi läpi ja hienosti kävit läpi kaikki teemat aina syyllistämisestä ja vastuun kantamisen kautta yksinjäämisen pelkoon. Tehty. Käyty jo läpi ja aika montakin kertaa ja mietitty toisenkin tunteet, tulevaisuus jne. läpi kerta toisensa jälkeen. En kai muuten olisi näinkään kauan rimpuloinut. Voin sanoa, että näillä perusteilla ei minua ainakaan ylipuhuta kärsimään seuraavaa "kierrosta" tätä liittoa. Ei jumalauta, en ole mielestäni niin paha ihminen, että ansaitsen jatkuvaa mielipahaa ja surkeutta vuodesta toiseen. Ei siinä rakkaus lapsiin yksistään vain riitä, eikä tässä eletä pula-aikaa, jolloin perheessä aviopuolisot olivat aivan eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Ihan kaikkea en voi sanoa, mutta mietin asioita myös lasten hyvinvoinnin kannalta. Kannattaaa pohtia tuon lauseen kaksoismerkitystä.

        Entäpä tämä toinen nainen? No, aika näyttää. Jos tietäisin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en varmaan kirjoittelisi täällä. Jossain vaiheessa se selviää olin naimisissa tai en. Mutta ne harvat hellät ajatukseni, joita jotain naista kohtaan voin vain tuntea, ovat yksinomaan hänelle. Moraalisaarnaajat, olkaat hyvät ja nauttikaa. Illallinen on katettu.

        Ap:lle. Minäkin olen itkenyt. Itkenyt lapsiani, elämääni ja tätä toista naista. Samassa veneessä ollaan. Itkenyt ja miettinyt olenko yrittämässä jotain mahdotonta (luultavasti)? Sanoit hyvin, ei ihmistä voi käskeä lopettaa tuntemasta. On se sitten väärin tai ei. Itsekästä? Kyllä, olisihan minunkin pitänyt vuosia sitten ennustaa, että elämä on nyt tässä jamassa ja tehdä jo silloin oikeat johtopäätökset ja muita ratkaisuja (joopa, joo) - sekä tietysti ennustaa, että rakastun toiseen. Nyt itsekkäästi mietin, miten kaiken tän sotkun saisi selvitettyä mahdollisimman vähin kolhuin, jotta olisin "vapaa". Pyysin aikaisemmin, että pohdit, onko se rakkautta vai ihastusta. Jos rakkautta, niin koitathan muistaa, että sen on oltava riittävä lujaa kestääkseen ulkopuolisten moraalisaarnaajien mutinat ja eteen tulevat vastuut/haasteet. Tätä kampailua minäkin käyn jatkuvasti. Sinä/Te teet(te), niin kuin parhaaksi näet(te). Toivon, että sinulle käy parhain päin. Jälleen lisää vettä myllyyn sormella osoittelijoille, joten nyt saa tuomita ja päivitellä oikein todella. Kuka heittää ekan kiven?

        Jos ei tule enempää kysymyksiä, niin tämä totuuden torvi kyllä sitten vaikenee.

        En ole siinä asemassa, että minulla olisi varaa tai halua moralisoida sinua. Kysymykseni olivat samalla itselleni. Kuten huomaat, et ole veneessä lainkaan yksin.

        Tekstisi loppuosasta tuli paha mieli puolestasi/omasta puolestani/kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat syystä tai toisesta pyörittämään näitä yksin. Eihän tunteminen voi olla väärin, eihän? Jos se onkin väärin, niin miten saada huijattua itsensä ajattelemaan toisin, kun se ei ole onnistunut tähän mennessäkään. Ei ole auttanut aika, etäisyys, asioiden kääntäminen, järkisyyt, empatia muita kohtaan, päättäväisyys, yritys keskittyä muuhun ja muihin...

      • kö?
        Se mies kirjoitti:

        kysymyksiä -nikille. Vastataan taas, kun kysytään. Onneksi on "vapaa ilta". Ap:lle pahoittelut jo nyt ketjun viemisestä taas. Lukaisin tekstisi läpi ja hienosti kävit läpi kaikki teemat aina syyllistämisestä ja vastuun kantamisen kautta yksinjäämisen pelkoon. Tehty. Käyty jo läpi ja aika montakin kertaa ja mietitty toisenkin tunteet, tulevaisuus jne. läpi kerta toisensa jälkeen. En kai muuten olisi näinkään kauan rimpuloinut. Voin sanoa, että näillä perusteilla ei minua ainakaan ylipuhuta kärsimään seuraavaa "kierrosta" tätä liittoa. Ei jumalauta, en ole mielestäni niin paha ihminen, että ansaitsen jatkuvaa mielipahaa ja surkeutta vuodesta toiseen. Ei siinä rakkaus lapsiin yksistään vain riitä, eikä tässä eletä pula-aikaa, jolloin perheessä aviopuolisot olivat aivan eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Ihan kaikkea en voi sanoa, mutta mietin asioita myös lasten hyvinvoinnin kannalta. Kannattaaa pohtia tuon lauseen kaksoismerkitystä.

        Entäpä tämä toinen nainen? No, aika näyttää. Jos tietäisin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en varmaan kirjoittelisi täällä. Jossain vaiheessa se selviää olin naimisissa tai en. Mutta ne harvat hellät ajatukseni, joita jotain naista kohtaan voin vain tuntea, ovat yksinomaan hänelle. Moraalisaarnaajat, olkaat hyvät ja nauttikaa. Illallinen on katettu.

        Ap:lle. Minäkin olen itkenyt. Itkenyt lapsiani, elämääni ja tätä toista naista. Samassa veneessä ollaan. Itkenyt ja miettinyt olenko yrittämässä jotain mahdotonta (luultavasti)? Sanoit hyvin, ei ihmistä voi käskeä lopettaa tuntemasta. On se sitten väärin tai ei. Itsekästä? Kyllä, olisihan minunkin pitänyt vuosia sitten ennustaa, että elämä on nyt tässä jamassa ja tehdä jo silloin oikeat johtopäätökset ja muita ratkaisuja (joopa, joo) - sekä tietysti ennustaa, että rakastun toiseen. Nyt itsekkäästi mietin, miten kaiken tän sotkun saisi selvitettyä mahdollisimman vähin kolhuin, jotta olisin "vapaa". Pyysin aikaisemmin, että pohdit, onko se rakkautta vai ihastusta. Jos rakkautta, niin koitathan muistaa, että sen on oltava riittävä lujaa kestääkseen ulkopuolisten moraalisaarnaajien mutinat ja eteen tulevat vastuut/haasteet. Tätä kampailua minäkin käyn jatkuvasti. Sinä/Te teet(te), niin kuin parhaaksi näet(te). Toivon, että sinulle käy parhain päin. Jälleen lisää vettä myllyyn sormella osoittelijoille, joten nyt saa tuomita ja päivitellä oikein todella. Kuka heittää ekan kiven?

        Jos ei tule enempää kysymyksiä, niin tämä totuuden torvi kyllä sitten vaikenee.

        Lasten hyvinvoinnin kannalta ja kaksoismerkitys? Ruokomaksut? Vielä, kun muutamia vuosia jaksaa, niin ovat aikuisia?

      • Se mies
        kysyvä tietää? kirjoitti:

        Tietääkö tää "toinen" tunteistasi? Oletko kertonut?

        Selväpä tämä. Vastaillaan.
        Toivotonko? -eräs ilta talvemmalla. Tämä henkilö teki minulle jotain fyysistä, mikä sisälsi hellyyttä, oli intiimiä, mutta silti viatonta. Tietääkseni vain me kaksi tiedämme tästä. Arvaan, että tulee lista arvailuja. No, jos se viihdyttää, niin so be it. Jos nyt osuus ihan kirjaimellisesti oikeeseen, niin voi olla, että aukaisen suuni ihan irl. Helppo sanoo, kun kukaan ei osaa vastata. kö? -Näin on, kaksoismerkitys. Sanotaan, että haluan pitää lapset. Ei ole ruokamaksuista kyse. Sori, jätän ton viimeisen vähän auki, mutta ei aikuisiakaan ole. Ja kysyvä tietää? -Ollaan puhuttu. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten ap jakselee?

      • kysynyt...
        Se mies kirjoitti:

        Selväpä tämä. Vastaillaan.
        Toivotonko? -eräs ilta talvemmalla. Tämä henkilö teki minulle jotain fyysistä, mikä sisälsi hellyyttä, oli intiimiä, mutta silti viatonta. Tietääkseni vain me kaksi tiedämme tästä. Arvaan, että tulee lista arvailuja. No, jos se viihdyttää, niin so be it. Jos nyt osuus ihan kirjaimellisesti oikeeseen, niin voi olla, että aukaisen suuni ihan irl. Helppo sanoo, kun kukaan ei osaa vastata. kö? -Näin on, kaksoismerkitys. Sanotaan, että haluan pitää lapset. Ei ole ruokamaksuista kyse. Sori, jätän ton viimeisen vähän auki, mutta ei aikuisiakaan ole. Ja kysyvä tietää? -Ollaan puhuttu. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten ap jakselee?

        No -kiitos vastauksesta. Ei ollut sit mulle...ja myönnän pettymys.
        Ei voi mitään...

      • nainen34
        Se mies kirjoitti:

        Selväpä tämä. Vastaillaan.
        Toivotonko? -eräs ilta talvemmalla. Tämä henkilö teki minulle jotain fyysistä, mikä sisälsi hellyyttä, oli intiimiä, mutta silti viatonta. Tietääkseni vain me kaksi tiedämme tästä. Arvaan, että tulee lista arvailuja. No, jos se viihdyttää, niin so be it. Jos nyt osuus ihan kirjaimellisesti oikeeseen, niin voi olla, että aukaisen suuni ihan irl. Helppo sanoo, kun kukaan ei osaa vastata. kö? -Näin on, kaksoismerkitys. Sanotaan, että haluan pitää lapset. Ei ole ruokamaksuista kyse. Sori, jätän ton viimeisen vähän auki, mutta ei aikuisiakaan ole. Ja kysyvä tietää? -Ollaan puhuttu. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten ap jakselee?

        Mitäs näistä syyllistymään ja syyllistämään. Ite oon naimisissa ja rakastuin naimisissa olevaan mieheen.. kärvistelen tämän saatanan tuskani kanssa.. sellasta elämä on. Me ollaan ihmisiä vaan. Minkä sille helvetti voi, se rakkaus on uskomaton voima ja se vie, aikansa, mutta se vie, eikä siitä mitään tiedä se, joka sitä ei o kokenu. joten älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin ei tämä itsesyytöksissä eläminen olisi jo tarpeeksi, ehkä se jopa on pahinta. Tuska ja ikävä ei irrota otettaan, ei usko mun "hei heitä", kun elän vaan jumalauta sille hetkelle, että taas hänet näen..

      • Toivotontako?
        Se mies kirjoitti:

        Selväpä tämä. Vastaillaan.
        Toivotonko? -eräs ilta talvemmalla. Tämä henkilö teki minulle jotain fyysistä, mikä sisälsi hellyyttä, oli intiimiä, mutta silti viatonta. Tietääkseni vain me kaksi tiedämme tästä. Arvaan, että tulee lista arvailuja. No, jos se viihdyttää, niin so be it. Jos nyt osuus ihan kirjaimellisesti oikeeseen, niin voi olla, että aukaisen suuni ihan irl. Helppo sanoo, kun kukaan ei osaa vastata. kö? -Näin on, kaksoismerkitys. Sanotaan, että haluan pitää lapset. Ei ole ruokamaksuista kyse. Sori, jätän ton viimeisen vähän auki, mutta ei aikuisiakaan ole. Ja kysyvä tietää? -Ollaan puhuttu. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten ap jakselee?

        Ap täällä taas. Täytyy sanoa, että olen ollut viime aikoina aika alakuloinen, oikeastaan olen jopa masentanut, kun olen ajatellut, että en saa häntä. Alan varmaan luopua toivosta. Tunteet eivät ole kadonneet minnekään, mutta ajatus, että seurustelisimme, hän miettisi eroa ja joskus monen vuoden kuluttua aikaisintaan saisimme toisemme, masentaa. Kaikki pitäisi vielä tehdä suhtkoht salassa muilta. Olen käynyt muiden miesten kanssa treffeillä, mutta ne ovat olleet masentavia kokemuksia. Kaipaus häntä kohtaan on ollut hirveä. Olen myös miettinyt, että jospa etsisin hänen kaltaisensa ihmisen ja ehkä unohtaisin hänet jossain vaiheessa. No, se on vaikeaa, koska hänellä on niin uskomattoman ihana luonne, eikä sellaisia ihmisiä tapaa missään. En ole nähnyt häntä vähään aikaan. Olen miettinyt, että hän taitaa vältellä minua. Viimeksi kun näin hänet, hän flirttaili selkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. En tiedä, hävettääkö häntä nyt sitten, kun muutkin kuin minä huomasin sen. Hän on voinut saada negatiivista palautetta muilta työkavereilta. Olen aistinut, että flirttailuamme paheksutaan joskus töissä. Olen kuitenkin aika varma, että kun näen hänet taas joskus, niin hän ei pysty taas kontrolloimaan yhtään katseitaan ja tekojaan, enkä minäkään. Monesti on niin hassua, että kun hän puhuu jollekin toiselle, niin hän tuijottaa vain minua vaikka ihan toiseen suuntaan ihan kuin saisin hänet ihan sekaisin.

      • osu ja uppos
        Se mies kirjoitti:

        Selväpä tämä. Vastaillaan.
        Toivotonko? -eräs ilta talvemmalla. Tämä henkilö teki minulle jotain fyysistä, mikä sisälsi hellyyttä, oli intiimiä, mutta silti viatonta. Tietääkseni vain me kaksi tiedämme tästä. Arvaan, että tulee lista arvailuja. No, jos se viihdyttää, niin so be it. Jos nyt osuus ihan kirjaimellisesti oikeeseen, niin voi olla, että aukaisen suuni ihan irl. Helppo sanoo, kun kukaan ei osaa vastata. kö? -Näin on, kaksoismerkitys. Sanotaan, että haluan pitää lapset. Ei ole ruokamaksuista kyse. Sori, jätän ton viimeisen vähän auki, mutta ei aikuisiakaan ole. Ja kysyvä tietää? -Ollaan puhuttu. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten ap jakselee?

        Tais hieroa sun kipeytyneitä paikkoja...

      • ....................
        osu ja uppos kirjoitti:

        Tais hieroa sun kipeytyneitä paikkoja...

        sitä yhtä kosteaaaaaa...............................

      • Niin kauan kuin
        Se mies kirjoitti:

        kysymyksiä -nikille. Vastataan taas, kun kysytään. Onneksi on "vapaa ilta". Ap:lle pahoittelut jo nyt ketjun viemisestä taas. Lukaisin tekstisi läpi ja hienosti kävit läpi kaikki teemat aina syyllistämisestä ja vastuun kantamisen kautta yksinjäämisen pelkoon. Tehty. Käyty jo läpi ja aika montakin kertaa ja mietitty toisenkin tunteet, tulevaisuus jne. läpi kerta toisensa jälkeen. En kai muuten olisi näinkään kauan rimpuloinut. Voin sanoa, että näillä perusteilla ei minua ainakaan ylipuhuta kärsimään seuraavaa "kierrosta" tätä liittoa. Ei jumalauta, en ole mielestäni niin paha ihminen, että ansaitsen jatkuvaa mielipahaa ja surkeutta vuodesta toiseen. Ei siinä rakkaus lapsiin yksistään vain riitä, eikä tässä eletä pula-aikaa, jolloin perheessä aviopuolisot olivat aivan eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Ihan kaikkea en voi sanoa, mutta mietin asioita myös lasten hyvinvoinnin kannalta. Kannattaaa pohtia tuon lauseen kaksoismerkitystä.

        Entäpä tämä toinen nainen? No, aika näyttää. Jos tietäisin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en varmaan kirjoittelisi täällä. Jossain vaiheessa se selviää olin naimisissa tai en. Mutta ne harvat hellät ajatukseni, joita jotain naista kohtaan voin vain tuntea, ovat yksinomaan hänelle. Moraalisaarnaajat, olkaat hyvät ja nauttikaa. Illallinen on katettu.

        Ap:lle. Minäkin olen itkenyt. Itkenyt lapsiani, elämääni ja tätä toista naista. Samassa veneessä ollaan. Itkenyt ja miettinyt olenko yrittämässä jotain mahdotonta (luultavasti)? Sanoit hyvin, ei ihmistä voi käskeä lopettaa tuntemasta. On se sitten väärin tai ei. Itsekästä? Kyllä, olisihan minunkin pitänyt vuosia sitten ennustaa, että elämä on nyt tässä jamassa ja tehdä jo silloin oikeat johtopäätökset ja muita ratkaisuja (joopa, joo) - sekä tietysti ennustaa, että rakastun toiseen. Nyt itsekkäästi mietin, miten kaiken tän sotkun saisi selvitettyä mahdollisimman vähin kolhuin, jotta olisin "vapaa". Pyysin aikaisemmin, että pohdit, onko se rakkautta vai ihastusta. Jos rakkautta, niin koitathan muistaa, että sen on oltava riittävä lujaa kestääkseen ulkopuolisten moraalisaarnaajien mutinat ja eteen tulevat vastuut/haasteet. Tätä kampailua minäkin käyn jatkuvasti. Sinä/Te teet(te), niin kuin parhaaksi näet(te). Toivon, että sinulle käy parhain päin. Jälleen lisää vettä myllyyn sormella osoittelijoille, joten nyt saa tuomita ja päivitellä oikein todella. Kuka heittää ekan kiven?

        Jos ei tule enempää kysymyksiä, niin tämä totuuden torvi kyllä sitten vaikenee.

        et ole puhunut asioista suoraan vaimosi kanssa, et voi sanoa tehneesi tarpeeksi ja toimineesi täysin oikein. Tuota menoa liittosi todella loppuu aivan varmasti. Vaikka vaimollesi ajatuksesi voivat tulla järkytyksenä, hän arvostaa sinua tulevaisuudessa sen vuoksi, miten rehellisesti ja suoraan hoidit asioita - sellainen on harvinaista, paljon yleisempää on tuo kuvaamasi omissa ajatuksissa pyöriskely ja oman petoksellisen toiminnan oikeuttaminen pattitilanteella, johon kuitenkin on itse osin syypää.

      • Se mies
        Niin kauan kuin kirjoitti:

        et ole puhunut asioista suoraan vaimosi kanssa, et voi sanoa tehneesi tarpeeksi ja toimineesi täysin oikein. Tuota menoa liittosi todella loppuu aivan varmasti. Vaikka vaimollesi ajatuksesi voivat tulla järkytyksenä, hän arvostaa sinua tulevaisuudessa sen vuoksi, miten rehellisesti ja suoraan hoidit asioita - sellainen on harvinaista, paljon yleisempää on tuo kuvaamasi omissa ajatuksissa pyöriskely ja oman petoksellisen toiminnan oikeuttaminen pattitilanteella, johon kuitenkin on itse osin syypää.

        Vitutti tämä päivä niin paljon, että näin illan yksinäisinä hetkinä tulin tännekkin roikkumaan. Tuolla alempana kysyttiin, että mitäs kuuluu ja luin tämänkin, joten vastaillaan taas. Jäitä poltellessa ja riidellen.

        Niin kauan kuin nikille - Minäpä kerron tämän illan ohjelmasta, kun vaimo huutaa muksulle "Haista vittu", kun tämä tiputtaa vahingossa ruoat lattialle. Meikäläinen sitten puolustamaan muksua ja jotenkin rauhoittamaan tilannetta. Tiedän jo entuudestaan, että jos olisin alkanut jotenkin siinä pistämään enemmän vastaan, niin sotahan siitä olisi taas tullut. "Kerro suoraan ja rehellisesti, et voi sanoa tehneesi parasta" -noh, eihän näitä kukaan voi tietää, mitä toisen kodissa tapatuu. Enempää en tähän paneudu tai ketään morkkaa. Joten voitte moralisoida ihan niin helvetin paljon kuin haluatte. Kyllä meikäläinen on perseestä, kun en yritä lähteä "keskustelemaan ja selvittämään" asioita. Niitä koitettiin jo vuosia sitten. Nyt vielä mietin että aukaisiskos viskipullon vai puriskos edelleen hammasta. No, yksi hyvä puoli tässä on - tää tekee tästä liitosta lähtemisen helpoksi. Jeh, oon petollinen ja sitä rataa - ihan yksi hailee. Niin, ja en ole tässä mitään liittoa enää pelastamassa, mikäli se nyt ei ole selväksi tullut.fJa en ole vielä pettänyt mitenkään. Ehkäpä joskus jopa kerron "miten äijälle kävi". Et sillee. No, ainakin voi haaveilla tästä toisesta naisesta. Katotaan, kun saan hommat nyt jotenkin kasaan, onko toivoa vai ei. Enkä minä tästä toisesta mitään äitipuolta etsi, vaan ihan seurustelukumppania - kävi sitten miten kävi nyt tai tulevaisuudessa. Moralisoikaa ihan mielin määrin. Toivottavasti tuolla ap:lla on asiat paremmin. Jään miettimään tota viskipulloa.

      • Koita jaksaa!
        Se mies kirjoitti:

        Vitutti tämä päivä niin paljon, että näin illan yksinäisinä hetkinä tulin tännekkin roikkumaan. Tuolla alempana kysyttiin, että mitäs kuuluu ja luin tämänkin, joten vastaillaan taas. Jäitä poltellessa ja riidellen.

        Niin kauan kuin nikille - Minäpä kerron tämän illan ohjelmasta, kun vaimo huutaa muksulle "Haista vittu", kun tämä tiputtaa vahingossa ruoat lattialle. Meikäläinen sitten puolustamaan muksua ja jotenkin rauhoittamaan tilannetta. Tiedän jo entuudestaan, että jos olisin alkanut jotenkin siinä pistämään enemmän vastaan, niin sotahan siitä olisi taas tullut. "Kerro suoraan ja rehellisesti, et voi sanoa tehneesi parasta" -noh, eihän näitä kukaan voi tietää, mitä toisen kodissa tapatuu. Enempää en tähän paneudu tai ketään morkkaa. Joten voitte moralisoida ihan niin helvetin paljon kuin haluatte. Kyllä meikäläinen on perseestä, kun en yritä lähteä "keskustelemaan ja selvittämään" asioita. Niitä koitettiin jo vuosia sitten. Nyt vielä mietin että aukaisiskos viskipullon vai puriskos edelleen hammasta. No, yksi hyvä puoli tässä on - tää tekee tästä liitosta lähtemisen helpoksi. Jeh, oon petollinen ja sitä rataa - ihan yksi hailee. Niin, ja en ole tässä mitään liittoa enää pelastamassa, mikäli se nyt ei ole selväksi tullut.fJa en ole vielä pettänyt mitenkään. Ehkäpä joskus jopa kerron "miten äijälle kävi". Et sillee. No, ainakin voi haaveilla tästä toisesta naisesta. Katotaan, kun saan hommat nyt jotenkin kasaan, onko toivoa vai ei. Enkä minä tästä toisesta mitään äitipuolta etsi, vaan ihan seurustelukumppania - kävi sitten miten kävi nyt tai tulevaisuudessa. Moralisoikaa ihan mielin määrin. Toivottavasti tuolla ap:lla on asiat paremmin. Jään miettimään tota viskipulloa.

        Tsemppiä -monessa perheessä samanlaista...

      • sitä ei voi voittaa
        Koita jaksaa! kirjoitti:

        Tsemppiä -monessa perheessä samanlaista...

        Se-mies, vaimosi saattaa hyvinkin olla narsisti, mutta tuskin se sulle olis mikään yllätys. Jos on niin lue lisää netistä narsistiäideistä. Se ei parane millään. Pahenee vain, pakene ja vie lapset mukana. PIdä huoli ettei sillä ole mitään millä kiristää sinua. Tuttavapiirissä on yks ihan hirveä nainen, josta mies yritti erota, voi taivas sitä lehmää, aivan uskomaton. Aikaisemmin olin aina sitä mieltä että ehdoton ei pettämiselle. Sitten kun kuulin tuttavaperheen miehen koko elämäntarinan sanoin heti että minä kyllä ymmärrän jos tuommosta mielenvikaista ämmää pettää (ei päässyt muuten eroon akasta kuin muuttamalla uuden naisen luokse). Mutta pelasta lapsetkin sinä mies!

      • 4+1
        Ei ymmärrä kirjoitti:

        Miksi et eroa? Lapsethan kärsivät, kun vanhemmat riitelevät kotona. Pahimmillaan lapsille jää kammo avioliittoa kohtaan, koska vankilaltahan tuo kuulostaa. Repäise itsesi irti, kun et ole tyytyväinen. Huonoin selitys on lasten takia, koska lasten takiahan et avioliittoasi säilytä, vaan jostain muusta itsekkäästä syystä.

        En ymmärrä, miksi jotkut eivät halua onnea itselleen. Rohkeushan sinulta puuttuu. Avioeron saa Suomessa helposti ja lapset voivat asua luonasi esim. vuoroviikkoina tai viikonloppuina. Elämä järjestyy, jos vain haluaa.

        Jo se vaimo sitten kamalasti siitä erosta suuttuu, niin voi olla että ainakin yrittää tehdä lasten tapaamisesta hankalaa. Se taitaa olla aika yleistä, ikävä kyllä.

        Kun ei eroa, niia saa ainakin lasten kanssa puuhastella kuin ennenkin. Siksi sitä eroa ehkä tulee lykättyä.

      • kaimätästäkintoivun

        Hyvä kirjoitus. Luusereiden ei tarvitse aloitusta lukea, jos älykkyys ei riitä kuin vittuil.uun. Noin tilanteet usein menevät sekä miehillä että naisilla.

      • itse oman onnenseppä
        Se mies kirjoitti:

        Täällä taas. Kun kysytään, niin vastataan. Pari asiaa "mennyt maineelle". Tulotaso ei ole romahtanut. Terveysjutut ovat tässä kohtaa vähän monimutkaisempi juttu, enkä julkisesti niitä enempää ruodi. Tämäkin on jo liikaa. Joo, valheessa elän ja ei voi mitään ainakaan nyt. Ja varmasti on puoliso huomannut - en jaksa enää peitellä sitä, että en välitä, oikeastaan ihan sama. Aikaisemmin yritin edes toisen vuoksi näytellä. Ketä rakastan? Näyttää siltä, että tätä toista. Tai oikeastaan ei näytä, vaan näin se nyt vain on. Jos tämä tunne on koko ajan ja ei laimene vaikka mitä tekisi, niin joko se on pakkomielle tai rakkaus. Mieluiten tuo jälkimmäinen. Kohtalo tai jokin näyttää vittuilevan oikein huolella - jippii.... Nykyinen suhde päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Yritän vain keksiä, miten kukaan ei joutuisi liikaa kärsimään. Ja pelkään tietty, mitä erotilanteessa tapahtuu. Kotona käyttäydyn??? Sanotaan näin, että minulla on henkinen suojamuuri. Nykyisen elämän lupauksella tarkoitin sitä, että olen aina toivonut kohdalleni ns. normi perheen ja joskus menneisyydessä se näyttikin siltä. Mutta jos ne ristiriidat ja eroavaisuudet eivät vain näytä mihinkään muuttuvan, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt muuttua (ja olenkin aika paljon) ja nähnyt, että toinen jatkaa samalla linjalla koko ajan, niin kyllä se tappaa kaiken kipinän. Huoh...joo, olen yrittänyt keskustella ja sitä rataa, mutta perssiilleen on mennyt sekin. Joten ei tässä nyt olla enää olla muuta kuin kämppiksiä, joita pitää yhdessä nämä muut jutut joita olen luetellut.

        Ja sinulle ap. Juuri tästä syystä alunperin halusin sinulle kommentoida. Olen tuossa matkan varrella joutunut niin monesta periaatteesta luopumaan, että aikaisemmin hyvinkin mustavalkoisen ihmisenä olen oppinut näkemaan elämän enemmän sateenkaaren väreissä. Uskoin ehdottomuuksiin mm. parisuhteessa (ei saa rakastua toisiin, on oltava hyvä puoliso jne.) Vitut. Ei se elämä niin vain mene. Olen minäkin kohdannut varattuja naisia, jotka esim. baarissa tulleet ns. ihoon kiinni vaikka mielestäni en ole siihen aihetta antanut. Ja vetoa toisiin en ole aikaisemmin toisiin naisiin tuntenut. Lähinnä ollut huvittunut, että mitä ihmettä meikäläisessä voi olla niin ihmeellistä ja vilauttanut vihkisormusta, joka muuten jostain syystä ei aina tunnu haittaavan. Ikinä en ole pettänyt. Nyt en menisi itsestäni enää takuuseen. Toivon sinun kohdallasi, että kaikki menee hyvin. Saattaahan se olla, että tuo mieskin käy sisäistä vääntöä ja varmasti tietää, että on loukkaavaa ja väärin edes tuntea jotain toista ihmistä kohtaan. Niin minäkin. Se vain, että tapaa ensimmäistä kertaa ihmisen, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu mielettömän hyvältä ja jolla vaikuttaa olevan hyvinkin samanlaiset ajatukset ja kiinnostuksen kohteet (oikeasti, pitää asioista, joita itsekin arvostan). Suoraan sanottuna vituttaa aivan ankarasti.

        Meitä surkuhupaisia reppanoita löytyy varmasti paljon - sekä miehiä että naisia. Joten sinulle ap, onko väärin koittaa tavoitella onnellista elämää? Joskus ajattelin, että jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta ajatella epäitsekkäästi. En enää. On asioita joita ei voi, eikä halukaan muuttaa (lapset). He ovat aina sydämessäni ja mikään mahti maailmassa ei heitä sieltä pois vie. Mutta, mutta...Omalla kohdallani olen vain totaalisen väsynyt tähän "uhrautumiseen" parisuhteen puolesta. Ja sitten kuitenkin pelkään, mitä saattaa tapahtua, jos otan eron edes puheeksi. Eikä nyt ole voimiakaan siihen. Sori, meni vuodatuksen puolelle, mutta on niin paljon asioita toisen ihmisen taustalla, joita ei voi tietää. Jos rakastat tätä miestä, ole kiltti ja mieti, onko se tunne rakkautta vai vain ihastusta. Jos päädyt ensimmäiseen, niin toivon todella, että saatte toisenne.

        Etkö sitten suhteesi alussa vaimoon tuntenut ihastusta, päätä pyörittävää rakkautta? Miten olet huomioinut fyysisen sairastumisen. Oletko alkanut tehdä kotitöitä esim tiskaaaminen, imurointi, muu siivoaminen,lastenhoito? Istutko illat tietokoneella huokailemassa ja vaimo hoitaa kaiken kuten ennenkin? Annatko koskaan vaimollesi pientä huomiota kuten suhteenne alussa, halaatko, suukotatko vai torjutko kaiken läheisyyden? Huomioitko lapsesi, tiedätkö heidän lempiruokansa, koulukirjansa, kaverinsa? Vai hätisteletkö lapset pois kimpustasi kotona ollessasi?Parisuhde on kahdenkauppa ja usein omat tekonsa näkee ruusuisessa valossa oli mies tai nainen. Voi miten ihanaa ihastua ja aloittaa alusta ilman painolastia, kunnes lopulta arki siihenkin suhteeseen hiipii ja vanhat ongelmat jos niitä ei ole pohjamutia myöten ruotinut.

      • Ei yksinkertaista
        Se mies kirjoitti:

        Vitutti tämä päivä niin paljon, että näin illan yksinäisinä hetkinä tulin tännekkin roikkumaan. Tuolla alempana kysyttiin, että mitäs kuuluu ja luin tämänkin, joten vastaillaan taas. Jäitä poltellessa ja riidellen.

        Niin kauan kuin nikille - Minäpä kerron tämän illan ohjelmasta, kun vaimo huutaa muksulle "Haista vittu", kun tämä tiputtaa vahingossa ruoat lattialle. Meikäläinen sitten puolustamaan muksua ja jotenkin rauhoittamaan tilannetta. Tiedän jo entuudestaan, että jos olisin alkanut jotenkin siinä pistämään enemmän vastaan, niin sotahan siitä olisi taas tullut. "Kerro suoraan ja rehellisesti, et voi sanoa tehneesi parasta" -noh, eihän näitä kukaan voi tietää, mitä toisen kodissa tapatuu. Enempää en tähän paneudu tai ketään morkkaa. Joten voitte moralisoida ihan niin helvetin paljon kuin haluatte. Kyllä meikäläinen on perseestä, kun en yritä lähteä "keskustelemaan ja selvittämään" asioita. Niitä koitettiin jo vuosia sitten. Nyt vielä mietin että aukaisiskos viskipullon vai puriskos edelleen hammasta. No, yksi hyvä puoli tässä on - tää tekee tästä liitosta lähtemisen helpoksi. Jeh, oon petollinen ja sitä rataa - ihan yksi hailee. Niin, ja en ole tässä mitään liittoa enää pelastamassa, mikäli se nyt ei ole selväksi tullut.fJa en ole vielä pettänyt mitenkään. Ehkäpä joskus jopa kerron "miten äijälle kävi". Et sillee. No, ainakin voi haaveilla tästä toisesta naisesta. Katotaan, kun saan hommat nyt jotenkin kasaan, onko toivoa vai ei. Enkä minä tästä toisesta mitään äitipuolta etsi, vaan ihan seurustelukumppania - kävi sitten miten kävi nyt tai tulevaisuudessa. Moralisoikaa ihan mielin määrin. Toivottavasti tuolla ap:lla on asiat paremmin. Jään miettimään tota viskipulloa.

        Onko vaimollasi paha olla ja miksi, oletko ajatellut sitä? Oletko kysynyt? Oletko keskustellut? On niin helppoa syytellä toista. Jokaisessa on vikansa. Voi kertoa mikä itseä kiusaa, mikä suututtaa toden teolla. Voi puhua ja puhua! Olisiko tarvetta miettiä?

      • herätys
        Se mies kirjoitti:

        Vitutti tämä päivä niin paljon, että näin illan yksinäisinä hetkinä tulin tännekkin roikkumaan. Tuolla alempana kysyttiin, että mitäs kuuluu ja luin tämänkin, joten vastaillaan taas. Jäitä poltellessa ja riidellen.

        Niin kauan kuin nikille - Minäpä kerron tämän illan ohjelmasta, kun vaimo huutaa muksulle "Haista vittu", kun tämä tiputtaa vahingossa ruoat lattialle. Meikäläinen sitten puolustamaan muksua ja jotenkin rauhoittamaan tilannetta. Tiedän jo entuudestaan, että jos olisin alkanut jotenkin siinä pistämään enemmän vastaan, niin sotahan siitä olisi taas tullut. "Kerro suoraan ja rehellisesti, et voi sanoa tehneesi parasta" -noh, eihän näitä kukaan voi tietää, mitä toisen kodissa tapatuu. Enempää en tähän paneudu tai ketään morkkaa. Joten voitte moralisoida ihan niin helvetin paljon kuin haluatte. Kyllä meikäläinen on perseestä, kun en yritä lähteä "keskustelemaan ja selvittämään" asioita. Niitä koitettiin jo vuosia sitten. Nyt vielä mietin että aukaisiskos viskipullon vai puriskos edelleen hammasta. No, yksi hyvä puoli tässä on - tää tekee tästä liitosta lähtemisen helpoksi. Jeh, oon petollinen ja sitä rataa - ihan yksi hailee. Niin, ja en ole tässä mitään liittoa enää pelastamassa, mikäli se nyt ei ole selväksi tullut.fJa en ole vielä pettänyt mitenkään. Ehkäpä joskus jopa kerron "miten äijälle kävi". Et sillee. No, ainakin voi haaveilla tästä toisesta naisesta. Katotaan, kun saan hommat nyt jotenkin kasaan, onko toivoa vai ei. Enkä minä tästä toisesta mitään äitipuolta etsi, vaan ihan seurustelukumppania - kävi sitten miten kävi nyt tai tulevaisuudessa. Moralisoikaa ihan mielin määrin. Toivottavasti tuolla ap:lla on asiat paremmin. Jään miettimään tota viskipulloa.

        tuskin toinen ämmä sun tilannettas pelastaa, idioottiko olet, vaimosi voi pahasti sun kanssa tai mikä onkaan etkö osaa yksinäs olla, pilluako sä siihen tarvit ettei ilkeä ämmä enää häiritse tarvit jonkun päätä silittelemään

    • usko pois

      Kyllä sinä hänet unohdat siinä vaiheessa kun hän särkee sydämesi.

      Naimisissa on turvallista flirttailla ja kokeilla omaa menekkiään.

    • yksi elämä

      Ehkä sinun... Se mies kannattais kertoa kuitenkin tälle ihastuksesi kohteelle tunteesi.
      Voi olla että hän luulee, ettet ole kiinnostunut ja jatkaa sydän murtuneena pois. Voit menettää hänet kokonaan.
      Vaimosi kanssa kannattaisi keskustella: miltä hänestä tuntuu? Mitä hän haluaa tehdä? Jatketaanko tätä, vai olisiko parempi olla erikseen? Onko kukaan onnellinen? Lapset aisti kyllä tunteet...
      Pelkäätkö sitä -tulisiko hirveä riita?

    • Se mikä

      tässä ihmetyttää on se, että kirjoittaja kuulostaa hyvin naiivilta. Kirjoituksen perusteella veikkaisin iäkseen max. 20-v. Mutta sillonhan mies ja luultavasti vaimonsakin on vasta päälle kolmikymppisiä ja hyvinkin pitkään vielä lapsentekoiässä. Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista tehdä lapsia reilusti päälle kolmikymppisenä tai vielä nelikymppisenäkään. Jos mies taas on esim. 45 niin silloinhan aloittajakin on jo kolmikymppinen, ja luulisi kyllä sen ikäisen jo vähän enemmän aikuisten maailmasta tajuavan.

      Mutta jos ei ole provo niin voihan ap jonkin aloitteen miehelle tehdä ja katsoa kuinka käy. Jos mies on sitä laatua, niin saattaa johonkin puskapanoihin alkaakin, jos se vain ap:lle on ok. Tai sitten ap voi sanoa, että miehen pitäisi erota ensin, ennen kuin alkaa mihinkään ap:n kanssa. Tuskin eroaisi. Sitten ap:n olisi vain kestettävä kaikki ne tunteet mitä jatkossa heräisi, jos samassa työssä jatkaa. Tai sitten ap vain etsii uuden työpaikan ja unohtaa miehen ja etsii vapaita ja enemmän omalla henkisellä tasollaan olevia miehiä.

    • trsh56

      Olin joskus samassa tilanteessa, ikäeroa ei ollut ihan noin paljoa. Sitä kesti 2,5 vuotta ja sain rakkaudentunteen pikkuhiljaa hiipumaan kun kerroin sähköpostitse tilanteen tälle miehelle. En pyytänyt häntä ulos enkä mihinkään muuhunkaan. Kerroin vain tunteistani ja pyysin lopettamaan flirttailun koska en päässyt muuten hänestä irti. mies otti asian tosi hienosti ja ymmärsi tilanteen. nyt jos joskus nähdään sattumalta niin on kiva jutella ilman mitään muuta ajatusta. Ja molemmat tietää että kunnioitusta toista kohtaan on, ja samoin hyviä ajatuksia vaikka ei enää mitään muuta.

    • liebling1

      Puhutaan usein rakkaudesta ensisilmäyksellä, mutta eikö se vasta ole jotakin kun voi sanoa, että rakkautta viimesilmäyksellä?

    • aloite sulle

      tarjoa sille persettäs niin johan alkaa asiat selvitä...

      • shit just got real

        oikein! :DD

    • selvää etsii

      seksiä.

    • 1+1=2

      ihastua voi mut ei *******

    • skeptinenanalyytikko

      Jännittyneenä silti seuraamme kuinka äijän käy. Onko rohkeutta tehdä jotain, kertoa sille toiselle tunteistaan, vai piilotteleeko tunteensa loputtomasti...

      Taitaa jäädä mysteeriksi

      • Pelkurille

        Näin taitaa olla

    • kuulumisia?

      Mikä on tilanne "Se mies" ?

    • lalalaa!

      pane sitä perseeseen niin kaikki selviää :DD

    • 18+11

      Tuskin on puolisolta jäänyt huomaamatta, että toinen "puree hammasta" ja ajattelee toista.
      Sellaisesta lähtökohdasta luulisi olevan parasta ottaa asiat suoraan puheeksi ja erota.
      Tietankin marttyyriksi heittäytyminen on hienompaa..

      Toinen juttu, mikä ihmetyttää on se, että eikö osata erota ilman ulkopuolisia ihastuksia? Eikö ole silloin ennen ihastumista ole tullut mieleenkään, että asiat voisi ratkoa rehdisti ja erota? Vaikka se puoliso ei erota haluaisikaan, niin joskus se on parempi vaihtoehto kuitenkin.

      Eikö olisi ollut hyvä olla itsekseen jonkin aikaa ilman ihastumista ja katsoa millaista elämä on ilman suhdetta. Hienosti sanottuna "tutustua" itseensä ihmisenä ilman tunnemyrskyjä, jotka sotkevat ajatuksia ja motiiveja.

      • kesäheinä79

        Miten monesti olet ollut rakastunut tietääksesi, että rakastumista ja tunteita voi määrätä? Minä en o oppinut ja kertoja on kolme. Yhtenäkään kertana en ole voinut määrätä ainoastaan yrittää hallita. Viimeksi hän vain ilmestyi eteeni, ihmeissäni mietin, kuka hän on.. Eikä Se tunne herätessään kysellyt faktoja. Tiiän, että tässä on jotain erityisempää, hän on suuri rakkauteni. Tunnistin hänet ennen kuin tunsin.. Se on fakta joka määrää tunnetta.

      • Hyvinkö
        kesäheinä79 kirjoitti:

        Miten monesti olet ollut rakastunut tietääksesi, että rakastumista ja tunteita voi määrätä? Minä en o oppinut ja kertoja on kolme. Yhtenäkään kertana en ole voinut määrätä ainoastaan yrittää hallita. Viimeksi hän vain ilmestyi eteeni, ihmeissäni mietin, kuka hän on.. Eikä Se tunne herätessään kysellyt faktoja. Tiiän, että tässä on jotain erityisempää, hän on suuri rakkauteni. Tunnistin hänet ennen kuin tunsin.. Se on fakta joka määrää tunnetta.

        Kuinka menee? Tämä Se mies-kirjoittajalle;)

    • Kops vaan

      Tiedät itsekin, että se on täysin toivotonta. Olen niin monta tarinaa kuullut ja nähnyt ja yksikään ei ole päättynyt onnellisesti. Se mies haluaa sinusta rakastajattaren ja hän ei tule koskaan eroamaan vaimostaan. Voit odottaa sitä vuosia ja oma elämäsi jää elämättä. Miksi ihmisten pitää aina hakata päätä seinään? Joudut vaan kuuntelemaan miehen valitusvirsiä, mutta et koskaan näe, mitä hyviä hetkiä hänellä on vaimonsa kanssa ja hän ei puhu niistä mitään. Tietenkään. Hän vaan kaataa likasäkin niskaasi. Lisäksi annat hänelle lämpöä, hellyyttä ja lopulta seksiä. Sitten olet henkisesti riekaleina jossain vaiheessa, kun hän ei ota eroa, vaikka siitä mielellään puhuukin. Sitäkö oikeasti haluat? Lisäksi et tiedä yhtään, minkälainen ilkimys mies on kotona vaimolleen. Monet pettäjämiehet ovat vaimon hakkaajia tai muuten narsisteja.

      • oikeaaikuinen

        Kasvaisitpa aikuiseksi.

    • rtyuikg

      "Se mies" kiinnostaisi kirjoitella sun kanssa enemmänkin, koska tunnut tietävän asiasta näin hyvin. Ei voi meinaan olla! Nyt tää on tapahtunut mullekin. Eli luulin ennen että naimisissa olevat ihastuneet harrastavat tyyliin "yhden illan suhteen" tai sitten ei. En ole tiennyt tällaista olevankaan, eli olen naimisissa ja oikeasti älyttömän rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Kuten "se mies" kertoo. Flirttailin miehen kanssa kun olin hänen kanssa kahdestaa, ja hän ei tuntunut tajuavan että tarkoitan sillä että olen rakastunut häneen. Hän jopa hieman ahdistui ja tavallaan kysyi mitä haluan. Luuli vissiin minun vonkaavan seksiä. Tajusi vihdoin että haluan tutustua ja oli sitten huojentuneen oloinen. Mutta näytti minulle sitten vihkisormusta, mutta heti sen jälkeen kysyi että olenhan varmasti tulossa seuraavaan tapahtumaan, jossa hänkin olisi. Eikö ollut jotenkin ristiriitaista? Itse eroaisin heti jos löytäisin todellisen rakkauden, koska tilanne sama kuin "se mies" kertoo. Mielestäni minulla ei ole tarpeeksi syytä erota vain sen takia että en halua olla mieheni kanssa, siihen pitäisi olla parempi syy. Ja nyt olen sitten niin rakastunut, etten tiennyt että tällaista voi tuntea toista kohtaan. Antoiko mies pakit minulle vai ei? Mitä ihmettä minun pitäisi nyt tehdä? Jos otan yhteyttä tuohon mieheen tuntuu sen flirttailun jälkeen, tuntuu se ihan itsensä tyrkyttämiseltä. Saattaa olla että tapaan häntä vielä noissa tapahtumissa joissa käymme.

      • Ällitälli

        Vastaat itse omaan kysymykseesi tässä: Hän jopa hieman ahdistui ja tavallaan kysyi mitä haluan. Luuli vissiin minun vonkaavan seksiä. Tajusi vihdoin että haluan tutustua ja oli sitten huojentuneen oloinen. Mutta näytti minulle sitten vihkisormusta, mutta heti sen jälkeen kysyi että olenhan varmasti tulossa seuraavaan tapahtumaan, jossa hänkin olisi.

        Jos mies on ahdistunut jätä ihmeessä hänet rauhaan, älä flirttaile. Mies voi haluta olla ystäväsi mutta ei mitään sen enempää!

    • Se mies

      Vastaillaan, vastaillaan...Kuulumisia -nikille. Tää on tosin toisen ketju, mutta toivottavasti ei pahastu. Tuo narsisti homma pysäytti sen verran, että aloin hiukka tutkimaan ja oikeastaan oon mennyt sille linjalle, mistä ei paluuta sitten ole. Taitaa tiet erota nopeammin kuin kuvittelinkaan. Vähän niin kuin "kiitti, mulle riitti". Sinänsä ihan ok, koska nyt täytyy sitten keskittyä niin paljon omaan ja lasten tilanteeseen, että on pakko olla haikailematta ketään vähän aikaa. No, jos toisella on oikeita tunteita meikäläistä kohtaan, niin jaksaa hän kyllä odottaa. Minulla ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Mutta ensin täytyyä yrittää elää tämä kesä pois jo lastenkin vuoksi. Siinäkin, kun omat kuvionsa. Hammasta purren, sehän on jo tuttua kauraa. Enkä sitten sitä viskipulloakaan aukaissut. No, eipä siitä enempää. Onneksi pääsee ottamaan kohtapuoliin toiseen puoliskoon etäisyyttä, niin menee tää aika helpommin.

      Ai niin, rtyuikg- nikille. Ite en ole pettänyt, eli en ole yhen illan juttuja harrastanut. Mitä tulee noihin toisen reaktioihin, niin omasta puolestani veikkaisin, että ei taida olla kiinnostunut. Sori. Voi tietty olla, että meni hämilleen, kun ei ehkä odottanut mitään. Ja menit lopulta herättämään nukkuan karhun. Paha sanoa näin äkkiseltään. Kun sinulla on pokkaa ollut flirttailla, niin kokeile uudestaan. Jos alkaa vähän lämmetä, niin jotain voi olla meneillään. Tosin, itteni kohdalla on käynyt vakavaa keskustelua siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, joten ehkä sinunkin kannattaisi tehdä, ennen kuin suin päin syöksyt. Nämä on sitten vain mielipiteitä, kun en asiantuntija ole.

      Juhannuksia vaan kaikille.

    • rtyuikg

      se mies-nikille: Kiitos vastauksesta.Tarkoitan että luulin että kaikki alkavat salasuhteeseen, viettävät ehkä yhden illan tai sitten unohtavat koko jutun. En käsittänyt että voi odottaa toista kärvistellen vaikka kuinka kauan. On siis samanlaisia kuin minä, joka ei halua hajottaa kenenkään perheitä. Haaveilen vaan siitä mahdollisuudesta että hänelläkin olisi avioeroaikeet. Hän tuskin kauaa olisi yksin, joten voisi tsekata mutkin jos kelpaa. En flirttaillut "liikaa" ja hän kyllä hymyili ja vastaili ja oli samaa mieltä kanssani asioista. Ja "vahingossa" nojaili minuun. Olisi voinut kylmemmin torjua, vaikka voi olla että on niin kiva ettei osaa sitä. En käsitä miksi hän niin innokkaasti halusi että varmasti nähtäisiin vielä kuitenkin. Odottelenko vain että näämme joskus kuukausien päästä ehkä, vai otanko yhteyttä häneen kysyäkseni jotain asiaa. Pyydänkö fb-kaveriks? Vai onko se kaikki tunkeilua? Eli pitääkö mun tässä tapauksessa vain odotella? Mistä päin "se mies" olet?

    • memmuli2

      Niin tuttuja tunteita, puoli vuotta mennyt ihan sekavissa tunteissa... Kannattaa todella pohtia mitä haluaa ja sitten vasta tehdä "ratkaisu" .. Sehän Se kun Se jokin hänessä on..

    • Juhannus kaksin

      kerron tässä oman tarinani; tapasin chatissa miehen, joka kertoi miettineensä 15 vuoden liitttonsa päättämistä vakavasti. Tietenkin itse aoin varovasti suhtautua tähän aikomukseen ja koko mieheen. Nyt, kun aikaa on mennyt 8 kk, voin kertoa, että mies on totetuttanut ihan hienosti aikomuksensa. Suhteemme alussa, ekan kerran tavattuamme, hän toivoi, että saa tavata minua mahdolisimman plajon, meilailla ja soitella. Hän ei ole vielä tähän päivään flirttaillut, hän on omana itsenään vakuuttanut olemassaolollaan, etten ole laastari. Itse voin keroa rakastuneeni häneen ensi katseestamme. Olemme ko keski-ikäisiä, tapailemme n kerran viikossa, joskus kokonaisia viikonloppuja. Tunneskaala on ollut ihan laidasta laitaan itselläni, mies on ollut vakaa eteenpäin menevä koko ajan. Itse olen epäillyt häntä, päivä päivältä saan todeta, ero on toteutunut ja miehen pyynnöstä se on saanut olla ihan oma polkunsa, hänen ja exän asia, ei minun ja miehen. Olen ollut itse aiaksiemmin naismisissa ja minut jätettiin toisne naisen takia, siitä epäusko, että joku mies voi hoitaa eronsa järkevästi, lasten asiat, asumisen ja suhteet exään. Kannustan naiset; kun rakastutte ja toinen sinuun, älä epäröi,, ikävä on se tunne, joka todistaa, toinen on sinulle totta. Jos pelkäät pelkäät aina, jos epäröit, mikään ei muutu. Elämä on lyhyt, poista läheltäsi ne ihmiset, jotka tuovat sinulle mielipahaa ja vaali ihmissuhdetta, joka antaa sinulle onnen!

      • Toivotontako?

        Hienoa, että on tällaisia kannustavia kertomuksia. Kyllähän paljon on keski-ikäisiä miehiä, jotka eroavat, eikä sen pitäisi olla epätavallista. Täällä monesti niin korostetaan, että keski-ikäinen mies ei eroa koskaan avioliitostaan, eikä saisikaan, koska on valintansa tehnyt.

        Omalta osaltani mikään ei muuttunut, paitsi olemme mielestäni vain lähentyneet ja omat tunteeni ovat vaan voimistuneet, vaikka olen yrittänyt kieltää niitä. Mies on hyvin lämminhenkinen, kohtelias ja hienovarainen. En usko, että hän vain pelaisi, koska olen huomannut, että hän on pelästynyt itsekin, jos on luullut loukkaavansa minua. Hän vaikuttaa itsekin haavoittuvaiselta. Palavereissä hän ei saa katsettaan irti minusta ja välillä jatkuva katsominen saa ajatukseni harhailemaan. Hän myös matkii eleitäni ja asentojani. Eihän kukaan voi toista tuijottaa tauotta yli vuotta, ellei ole kiinnostunut. Seksiäkin saa helpommin jollain muulla tavoin, jos sitä ei avioliitossa vaimolta saa ja aikuisena miehenä hän varmaan ymmärtää, että työpaikan suhteet ovat työrauhan kannalta riskialttiita.

        Tuntuu, että muutkin ihmiset meillä töissä ovat alkaneet hyväksyä, että tulemme epätavallisen hyvin toimeen, vaikka olemme vain työkavereita. Enää ei ole muiden osalta sellaista vihjailua tai hymyilyä.

        Olen myös huomannut, että mies ei näytä onnelliselta yksin tai muiden kanssa ollessaan, mutta minut nähdessään muuttuu aktiiviseksi ja iloiseksi. Hän myös hakeutuu seuraani ja haluaa jutella kanssani, vaikka muitakin olisi läsnä.

        Olen varma, että miehellä on oikeita tunteita, mutta niiden vahvuudesta en tiedä. Sitä en tiedä, tekeekö hän koskaan mitään siirtoa, mutta ehkä meille tulee joskus sopiva kahdenkeskinen hetki, jolloin voimme puhua asioista. Ikuisesti en voi kuitenkaan odottaa, koska olen jo itsekin sen verran iäkäs, että haluaisin perheen ja lapsia. Toisaalta muiden miesten kanssa seurustelun aloittaminen on vaikeaa, kun näen vain hänet ja ajattelen häntä tauotta.

    • jari134

      Haaveet kaatuu kun ne muuttuu todeksi.

      • se nainen

        Tosi hyvin sanottu!!

    • rakastunut nainen

      Olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Olin itse kihloissa kun tapasin tämän miehen. Erosin kihlatustani kun pystyin myöntämään omien tunteideni vahvuuden itselleni. Samalla myönsin etten ollut täysin onnellinen elämääni tulevan kumppanini kanssa. Halusin saada suhteeni kihlattuni kanssa toimimaan niin kovin vaikka tilanteessamme minun elämäni teki onnettomaksi moni muu ihmissuhde ja asia jonka suhteeni kihlattuuni toi mukanaan että en kyennyt myöntämään edes itselleni todellisia tuntemuksiani. Pakenin harrastukseni pariin. Tämä syvä ihastumineni oli minulle viimeinen pisara, sillä en kykene olemaan suhteessa jos ajatukseni ovat toisen miehen luona. Ja erotessa erosin itseni takia en uuden suhteen takia...en edes tiennyt halusiko tämä toinen mies kanssani suhdetta.

      Tapasin tämän toisen miehen harrastukseni kautta. Minulla oli ongelma ja hän ammattinsa puolesta ratkoi näitä ongelmia. Me emme flirttailleet, hyvä että edes vaihdoimme sanoja. Kun tapasin hänet ekan kerran seisoin kaatosateessa kuraisena, läpimärkänä, ilman meikkiä tai mitään hohdokkuutta. Ja tunne mikä valtasi minut kun näin tämän miehen....odotin ihan eri oloista ja näköistä miestä ja sitten luokseni kävelee miehekkäin mies, jonka olen eläissäni tavannut. Hän ei ole kiiltokuvamainen normaali standardien kaunis mies ei. Hän on rujo, ns. kirveellä veistetty kurittoman ja kesyttömän näköinen...ja alakuloinen.. Hänen silmänsä kuitenkin vangitsivat heti, ne olivat niin lämpimät ja ystävälliset ja rauhoittavat. Hänen olemuksessaan oli jotain mikä sai minut täysin rauhalliseksi...ehkä osittain lamaantuneeksi. Hän puhui lyhyesti, suoraan, murahdellen. Rupesi ratkomaan ongelmaani minun seuratessa hiljaa vierestä. Mikä minuun meni? En tiedä, mutta kotiin päästyäni etsin kaiken liikenevän tiedon netistä tästä miehestä...olin kuullut hänestä jonkin verran harrastukseni puolesta. Löysin hänet fb:stä ja profiilista näin hänen olevan naimisissa...tunsin pettymyksen aallon....taas mietin että mikä hitto minua vaivaa? Ajattelin että sekoitan nyt tunteitani ja käyn vaan niin kierroksilla koska olen niin iloinen että sain apua ongelmassani ja pääsen taas etenemään harrastukseni parissa. Miksi minua millään tapaa kiinnosti hänen parisuhdetilanne. Itselläni oli hyvä, komea ja fiksu mies enkä minä ole sitä tyyppiä nainen että hairahtuisin muihin tai pettäisin. Päätin ettei minua kiinnosta. Tapasimme vielä kolme kertaa ongelmani parissa, kunnes hän oli ratkaissut sen. Toisella kerralla raahasin kihlattuni mukanani...en edes tiedä miksi...minä vaan halusin hänet mukaani...varmaankin toivoin ettei ajatukseni hairahtelisi omille poluilleen jos hän olisi kanssani. Joka kerralla sanan vaihtomme oli vähäistä ihastukseni kanssa. Viimeisellä kerralla kun hän sai ongelmani ratkaistua olin niin iloinen että mitään ajattelematta kiepsahdin hänen kaulaansa ja halasin häntä. Tämä hetki ehkä muutti kaiken. Miten yksi ainoa halaus voi sekoittaa pään niin täysin. Olen halannut luoja ties kuinka montaa ihmistä elämäni aikana...olen välitön ja iloinen ihminen ja minulle on ihan normaalia halailla myös tuntemattomia....Kuitenkin hetki tämän miehen käsivarsilla, se tapa jolla hän puristi minut lähelleen ja halasi takaisin..hänen tuoksunsa..(ei partavesi )..en ole koskaan tuntenut samanlaista tunnekuohua...adrenaliinia...heikotusta...Ja kun irottauduin hänestä näin hänen kasvoillaan ensimmäistä kertaa niin täydellisen hymyn, joka siloitti jokaisen uurteen hänen kasvoiltaan. (Hänen perusilmeensä on juro, elämän kovuus näkyy kasvojen juonteista). Minä menin kotiini sekavin tuntein. Meni viikko ja muutama ja sitten sain viestin häneltä jossa hän kysyi kuinka minulla on mennyt onko ongelmani pysynyt poissa jne. Ja tästä se lähti, viestittely, juttelu. Kirjoitimme jatkuvasti toisillemme harrastuksistamme, elämästämme, päivän tapahtumista, itsestämme jne. Kahden viikon sisällä huomasin että viestejä oli lähetetty lähes tuhat...kuinka monta se tekee päivässä....? 70? Syyllisyys painoi minua, vaikken ollut fyysisesti pettänyt kihlattuani niin henkisesti kyllä. Ihastukseni kävi välillä auttamassa minua harrastukseni parissa. Ehkä joku muu olisi valinnut toisin ja unohtanut tämän naimisissa olevan miehen...ehkä olisi yrittänyt saada parisuhteensa toimimaan. Mutta minä olen niin mustavalkoinen että en voi yrittää korjata tai jatkaa vanhaa suhdetta jos toinen ihminen herättää minussa tuntemuksia joita en ole eläessäni koskaan tuntenut kenenkään kanssa. En nähnyt järkeä jatkaa suhdetta kihlattuuni, en haluaisi että hän olisi kanssani jos hänellä olisi samanlaisia tuntemuksia toista naista kohtaan. Joten minä iskin hanskat tiskiin ja erosin hänestä.

      • rakastunut nainen

        ..jatkuu....Menin ulos syömään ihastukseni kanssa hän kertoi omasta elämästään lisää, hän kertoi avioliitostaan. Hänen vaimonsa asuu muualla. Hän oli ollut eroamassa vaimostaan aiemmin mutta perheen ja ystävien painostus, huoli lapsista ja viimeisenä pisarana vaimon uhkaukset vahingoitaa itseään sai hänet luopumaan aikeistaan...työ ja tilanne kotona pakotti hänet muuttamaan kauas perheestään. He olivat yrittäneet korjata suhdettaan, mutta vaimo ei suostu asumaan täällä hänen kanssaan....hän on ollut eksynyt, yksinäinen ja hukuttautunut töihin....hän sanoi että hänellä on niin paljon ongelmia eikä halua vetää minua niihin. Minä vastaan että ehkä hänen olisi aika kohdata todellisuus ja lopettaa pakoilu...joko hänen on ratkaistava ongelmat vaimonsa kanssa tai tehdä jotain muuta, mutta kukaan ei kestä pidemmän päälle elämää jossa teet töitä 7 päivää viikossa ja juot iltaisin nukahtaaksesi muutamaksi tunniksi...millaista elämää se on? Pian huomaa vaan hukanneensa kaiken... Hänestä on mukava jutella minulle, minussa on jotain mikä tekee helpoksi puhua asioista suoraan, rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä. Hän myös sanoi että minusta huokuu hyvä ja lämmin energia, joka tarttuu häneen. Hänen on hyvä olla minun seurassani..ja hänelle se on jotain todella uutta pitkään aikaan..mutta hänen on selvitettävä omat ongelmansa..päätettävä mitä hän tekee elämällään...Niin... minä tykkäsin olla hänen seurassaan niinkuin jo aiemmin sanoin hänen seuransa on jotenkin todella rauhoittavaa ja lumoavaa..rakastan myös hänen loistavaa huumorintajuaan...hänen elämänsä on ollut todella kirjavaa ja hän on kokenut yhtä jos toista sekä hyvässä että pahassa...olemme monessa asiassa hyvin erilaisia ja kasvaneet täysin erillaisissa ympäristöissä, mutta kuitenkin meillä on täysin sama intohimon kohde elämässä...minun harrastus ja hänen työ...meillä on myös hyvin paljon samaa luonteenpiirteissämme...olen ulkonäöllisesti hyvin naisellinen ja varmasti monen miehen silmissä hauras...mutta luonteeltani olen sitten kaikkea muuta, en ole kovin romanttinen, olen lähinnä käytännöllinen, olen kiivas, dominoiva, välitön, kaipaan vapautta, puhun asiat suoraan ja koruttomasti...olen itsekäs jääräpää ja taistelija, jokseenkin kapinallinen luonnonlapsi..mutta kuitenkin lähes aina hyvän tuulinen ja sydämellinen...ja uskon hänen näkevän minut juuri sellaisena kuin olen..heti alusta asti...hän aistii asioita minussa aivan yhtä hyvin kuin minä aistin ja näen asioita hänessä..mitä enemmän minä tutustun häneen sen kovemmin hänestä välitän ja sen palavammin hänet haluan..Olemme tapailleet toisiamme muutaman kuukauden ajan ja vaikka meidän piti odottaa että hän menee kotiinsa selvittämään asiansa, muuttui suhteemme fyysiseksi viikko sitten..vähän ennen hänen matkaansa. Nyt hän on vaimonsa luona ja selvittää asioitaan. Ja voin olla monen mielestä paha ihminen... ihan miten vaan. Mutta minä en kadu hetkeäkään, jonka olen viettänyt tämän miehen kanssa...fyysistä tai henkistä....en vaikka tämä suhde loppuisi tähän. Elän tässä hetkessä ja nyt. Juuri sellaisena kuin olen. Ja tiedän rakastavani tuota miestä ja haluavani hänen olevan onnellinen...joko hän valitsee minut tai aiemman elämänsä ja elää sitten valintansa kanssa...minä otin riskin hänen kanssaan ja päästin itseni rakastumaan...en kuitenkaan pelkää olla yksin....enkä pelkää särkynyttä sydäntä...tiedän että on myös pieni mahdollisuus meille kahdelle ja sen mahdollisuuden saadakseni olisin valmis tekemään kaiken uudestaan...ja uudestaan vaikka kuinka sattuisi....nyt nähtäväksi jää kuinka tarinani päättyy....pallo on hänellä....

      • samoissa vesissä
        rakastunut nainen kirjoitti:

        ..jatkuu....Menin ulos syömään ihastukseni kanssa hän kertoi omasta elämästään lisää, hän kertoi avioliitostaan. Hänen vaimonsa asuu muualla. Hän oli ollut eroamassa vaimostaan aiemmin mutta perheen ja ystävien painostus, huoli lapsista ja viimeisenä pisarana vaimon uhkaukset vahingoitaa itseään sai hänet luopumaan aikeistaan...työ ja tilanne kotona pakotti hänet muuttamaan kauas perheestään. He olivat yrittäneet korjata suhdettaan, mutta vaimo ei suostu asumaan täällä hänen kanssaan....hän on ollut eksynyt, yksinäinen ja hukuttautunut töihin....hän sanoi että hänellä on niin paljon ongelmia eikä halua vetää minua niihin. Minä vastaan että ehkä hänen olisi aika kohdata todellisuus ja lopettaa pakoilu...joko hänen on ratkaistava ongelmat vaimonsa kanssa tai tehdä jotain muuta, mutta kukaan ei kestä pidemmän päälle elämää jossa teet töitä 7 päivää viikossa ja juot iltaisin nukahtaaksesi muutamaksi tunniksi...millaista elämää se on? Pian huomaa vaan hukanneensa kaiken... Hänestä on mukava jutella minulle, minussa on jotain mikä tekee helpoksi puhua asioista suoraan, rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä. Hän myös sanoi että minusta huokuu hyvä ja lämmin energia, joka tarttuu häneen. Hänen on hyvä olla minun seurassani..ja hänelle se on jotain todella uutta pitkään aikaan..mutta hänen on selvitettävä omat ongelmansa..päätettävä mitä hän tekee elämällään...Niin... minä tykkäsin olla hänen seurassaan niinkuin jo aiemmin sanoin hänen seuransa on jotenkin todella rauhoittavaa ja lumoavaa..rakastan myös hänen loistavaa huumorintajuaan...hänen elämänsä on ollut todella kirjavaa ja hän on kokenut yhtä jos toista sekä hyvässä että pahassa...olemme monessa asiassa hyvin erilaisia ja kasvaneet täysin erillaisissa ympäristöissä, mutta kuitenkin meillä on täysin sama intohimon kohde elämässä...minun harrastus ja hänen työ...meillä on myös hyvin paljon samaa luonteenpiirteissämme...olen ulkonäöllisesti hyvin naisellinen ja varmasti monen miehen silmissä hauras...mutta luonteeltani olen sitten kaikkea muuta, en ole kovin romanttinen, olen lähinnä käytännöllinen, olen kiivas, dominoiva, välitön, kaipaan vapautta, puhun asiat suoraan ja koruttomasti...olen itsekäs jääräpää ja taistelija, jokseenkin kapinallinen luonnonlapsi..mutta kuitenkin lähes aina hyvän tuulinen ja sydämellinen...ja uskon hänen näkevän minut juuri sellaisena kuin olen..heti alusta asti...hän aistii asioita minussa aivan yhtä hyvin kuin minä aistin ja näen asioita hänessä..mitä enemmän minä tutustun häneen sen kovemmin hänestä välitän ja sen palavammin hänet haluan..Olemme tapailleet toisiamme muutaman kuukauden ajan ja vaikka meidän piti odottaa että hän menee kotiinsa selvittämään asiansa, muuttui suhteemme fyysiseksi viikko sitten..vähän ennen hänen matkaansa. Nyt hän on vaimonsa luona ja selvittää asioitaan. Ja voin olla monen mielestä paha ihminen... ihan miten vaan. Mutta minä en kadu hetkeäkään, jonka olen viettänyt tämän miehen kanssa...fyysistä tai henkistä....en vaikka tämä suhde loppuisi tähän. Elän tässä hetkessä ja nyt. Juuri sellaisena kuin olen. Ja tiedän rakastavani tuota miestä ja haluavani hänen olevan onnellinen...joko hän valitsee minut tai aiemman elämänsä ja elää sitten valintansa kanssa...minä otin riskin hänen kanssaan ja päästin itseni rakastumaan...en kuitenkaan pelkää olla yksin....enkä pelkää särkynyttä sydäntä...tiedän että on myös pieni mahdollisuus meille kahdelle ja sen mahdollisuuden saadakseni olisin valmis tekemään kaiken uudestaan...ja uudestaan vaikka kuinka sattuisi....nyt nähtäväksi jää kuinka tarinani päättyy....pallo on hänellä....

        Tiedätkö jo miten kävi?

      • rakastunut nainen
        samoissa vesissä kirjoitti:

        Tiedätkö jo miten kävi?

        Mies valitsi minut. Mutta en itse usko mitään ennenkuin kipot ja kupit ovat konkreettisesti jaettu ja homma mustaa valkoisella. Tässä tilanteessa se vie aikaa. Ja sitähän minulla on. ( Toki he siis jo valmiiksi asuvat erillään, mutta kuitenkin).

      • kfgjaoirgj
        rakastunut nainen kirjoitti:

        ..jatkuu....Menin ulos syömään ihastukseni kanssa hän kertoi omasta elämästään lisää, hän kertoi avioliitostaan. Hänen vaimonsa asuu muualla. Hän oli ollut eroamassa vaimostaan aiemmin mutta perheen ja ystävien painostus, huoli lapsista ja viimeisenä pisarana vaimon uhkaukset vahingoitaa itseään sai hänet luopumaan aikeistaan...työ ja tilanne kotona pakotti hänet muuttamaan kauas perheestään. He olivat yrittäneet korjata suhdettaan, mutta vaimo ei suostu asumaan täällä hänen kanssaan....hän on ollut eksynyt, yksinäinen ja hukuttautunut töihin....hän sanoi että hänellä on niin paljon ongelmia eikä halua vetää minua niihin. Minä vastaan että ehkä hänen olisi aika kohdata todellisuus ja lopettaa pakoilu...joko hänen on ratkaistava ongelmat vaimonsa kanssa tai tehdä jotain muuta, mutta kukaan ei kestä pidemmän päälle elämää jossa teet töitä 7 päivää viikossa ja juot iltaisin nukahtaaksesi muutamaksi tunniksi...millaista elämää se on? Pian huomaa vaan hukanneensa kaiken... Hänestä on mukava jutella minulle, minussa on jotain mikä tekee helpoksi puhua asioista suoraan, rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä. Hän myös sanoi että minusta huokuu hyvä ja lämmin energia, joka tarttuu häneen. Hänen on hyvä olla minun seurassani..ja hänelle se on jotain todella uutta pitkään aikaan..mutta hänen on selvitettävä omat ongelmansa..päätettävä mitä hän tekee elämällään...Niin... minä tykkäsin olla hänen seurassaan niinkuin jo aiemmin sanoin hänen seuransa on jotenkin todella rauhoittavaa ja lumoavaa..rakastan myös hänen loistavaa huumorintajuaan...hänen elämänsä on ollut todella kirjavaa ja hän on kokenut yhtä jos toista sekä hyvässä että pahassa...olemme monessa asiassa hyvin erilaisia ja kasvaneet täysin erillaisissa ympäristöissä, mutta kuitenkin meillä on täysin sama intohimon kohde elämässä...minun harrastus ja hänen työ...meillä on myös hyvin paljon samaa luonteenpiirteissämme...olen ulkonäöllisesti hyvin naisellinen ja varmasti monen miehen silmissä hauras...mutta luonteeltani olen sitten kaikkea muuta, en ole kovin romanttinen, olen lähinnä käytännöllinen, olen kiivas, dominoiva, välitön, kaipaan vapautta, puhun asiat suoraan ja koruttomasti...olen itsekäs jääräpää ja taistelija, jokseenkin kapinallinen luonnonlapsi..mutta kuitenkin lähes aina hyvän tuulinen ja sydämellinen...ja uskon hänen näkevän minut juuri sellaisena kuin olen..heti alusta asti...hän aistii asioita minussa aivan yhtä hyvin kuin minä aistin ja näen asioita hänessä..mitä enemmän minä tutustun häneen sen kovemmin hänestä välitän ja sen palavammin hänet haluan..Olemme tapailleet toisiamme muutaman kuukauden ajan ja vaikka meidän piti odottaa että hän menee kotiinsa selvittämään asiansa, muuttui suhteemme fyysiseksi viikko sitten..vähän ennen hänen matkaansa. Nyt hän on vaimonsa luona ja selvittää asioitaan. Ja voin olla monen mielestä paha ihminen... ihan miten vaan. Mutta minä en kadu hetkeäkään, jonka olen viettänyt tämän miehen kanssa...fyysistä tai henkistä....en vaikka tämä suhde loppuisi tähän. Elän tässä hetkessä ja nyt. Juuri sellaisena kuin olen. Ja tiedän rakastavani tuota miestä ja haluavani hänen olevan onnellinen...joko hän valitsee minut tai aiemman elämänsä ja elää sitten valintansa kanssa...minä otin riskin hänen kanssaan ja päästin itseni rakastumaan...en kuitenkaan pelkää olla yksin....enkä pelkää särkynyttä sydäntä...tiedän että on myös pieni mahdollisuus meille kahdelle ja sen mahdollisuuden saadakseni olisin valmis tekemään kaiken uudestaan...ja uudestaan vaikka kuinka sattuisi....nyt nähtäväksi jää kuinka tarinani päättyy....pallo on hänellä....

        buahahahahah! olet vaikka mitä, lähinnä omasta mielestäsi, oikeesti, vai et kuvittele olevasi erityisempi kuin me muut täällä anna mun nauraa, ja anna mä arvaan, kuvittelet olevasi noita kaikkia omianaisuuksia mitä luettelit enemmän kuin vaimo, joten sun on pakko olla parempi valinta miehelle, kuules tyttö, sä et tiedä yhtään miten erinoimainen se vaimo on tai miten kiree pillu ja ihanat rinnat sillä on, miten hyviä korvapuusteja se antaa, siis tekee, ja kuinka monen miehen unelma tää vaimo sitten onkaan, vaikka miehen kanssa menikin suxet ainakin väliaikaisesti ristiin ja nyt sun kanssa hoitelee sieluaan

    • sydämen ääni

      Tunnnette todella toisenne. Sellaista se on kun löytää oikean. Sen vain tuntee sydämmessä. Mutta tietävätköhän kaikki aina, että toinenkin arvostaa? Toivon onnellista loppua, joka on kummastakin kiinni.

      • pompom sydän

        usealla se sydän vain tahtoo pamppailla villisti moneenkin suuntaan
        ja tämä koskee myös allekirjoittanutta itseään joten eipäs mennä asioiden edelle

    • Se mies

      Hienoa kuulla, että on kaksi kaipaavaa ihmistä on löytänyt toisensa. Toivottavasti teillä onni säilyy ja vahvistuu.

      rtyuikg- nikille. Oon ollu kauan pois täältä, mutta ajattelin vastata sulle, vaikka näillä ei varmaankaan ole enää merkitystä. Tosta tekstistäs on paljon aikaa mennyt, joten varmaan asiat on ehkä muuttuneet. Ei varmaan fb-kaveriks pyytäminen vielä mitään tarkoita. Ei tarvii minusta odotella vastauksia - ei kysymisessä ole mitään pahaa. Ja etelästähän minä olen. Kirjoittele, miten meni? Mites ap:llä on mennyt?

    • jari 134

      Arki tulee vastaan jokaisessa uudessa suhteessakin.Alku huuma kun haihtuu niin taasko katsotaan uutta?Se on loputon oravanpyörä,jos mennään Fiilis pohjalta.Pappi kysyy tahdotko ottaa tämän ihmisen aviopuolisoksi.Eikä mikä fiilis ottaisitko hänet kun nyt tuntuu hyvältä.Asia on näin,että TAHDOTAAN ja SITOUDUTAAN jakamaan elämä toisen ihmisen kanssa Sitä tarkoittaa vastuu ja vapaus.27 vuoden kokemus helppoa se ei aina ole totuuden nimissä enkä tahdo kertoa tätä ylimielisenä.Ihmisellä on käsittömät voimavarat hyvän tekemiseen.

      • rakastuttaa

        On suhteita ja SUHTEITA. Tilaneteita ja TILANTEITA. ja mustavalkoisuutta...

      • tarinateppo
        rakastuttaa kirjoitti:

        On suhteita ja SUHTEITA. Tilaneteita ja TILANTEITA. ja mustavalkoisuutta...

        nimenomaan tämä aloittajan mies on ollut pitkässä luultavasti hyvässä avioliitossa vaimonsa kanssa koska on avioon tahtonut rakkaansa viedä, jokainen mies joka haluaa naisensa pitää poimii sen pois markkinoilta ajoissa ;) joten älä puhu "suhteista", tuossa tainnut lapsiakin tulla, niiden saaminen on mahtava kokemus ja syventää entisestään suhdetta. mikä pälä pälä vastaus, mustavalkoisuutta, sitäkö näet nämä kaikki kommentit olevan, mustavalkoisuutta, täällä on yksi ja tuhat eri näkökulmaa miksi tuo tilanne EI OLE MITENKÄÄN ERIKOINEN EIKÄ VÄLTTÄMÄTTÄ OLE MITÄÄN SEN KUMMEMPAA RAKKAUTTA, ainakaan verrattavissa avioliittoon, vai onko mies ollut sokea ja todella tyhmä mennessään avioon ja lapsetkin tehnyt tämän vaimonsa kanssa, no tuskin, kannattaa ottaa ne vaaleanpunaiset kakkulat silmiltä, mies voi esim. paeta perhe elämää tai naisen myöhäismenstruaation hiipumista, vaikka oma potenssi alkaa myös olla siinä ja tässä

    • Se mies

      jari 134: Bravoo, jos näin on. Ihan kuin en minäkään sitä pitkää avioliittoa kaipaisi.
      Hatun nosto sulle ja fanfaarien kera. Kaiken se kestää jne., mutta missä vaaditaan ihmistä jalomielisesti urhaamaan itsensä sen puolesta, että vuosienkin jälkeen tilanne ei ole mihinkään muuttunut? Fiilis? Voi hevonp...Jos ei olisi julkinen palsta, niin avautuisin sen verran, että näitä kommentteja ei enää tarvitsisi lukea.

    • rakastunut nainen

      Jokaisen oma asia mitä elämällään tekee. Jos Jari sinä tykkäät hakata päätä seinään koko elämäsi ajan, niin tee se ihan rauhassa...Toki en tiedä sinun tai kenenkään muunkaan kokemuksia siitä mitä he pitävät vaikeana ja arkisena...ja mikä taas on sietämätöntä...on paha mennä arvostelemaan kenenkään parisuhdetta olematta itse niissä saappaissa. Minusta on aina mielenkiintoista kun joku tulee jakamaan mielipiteitään ja omia kokemuksiaan asiassa jossa ei ole mitään tietoa siitä miltä tuntuu olla sen toisen ihmisen tilanteessa. Mukavaa Jari ettet ole antautunut alkuhuumaan. Mutta kuka on mistään alkuhuumasta tai arkipäivästä mitään puhunut? Joskus ihmiset tekevät huonoja valintoja ja virheitä elämässään. Joskus niiden myöntäminen on lähes mahdotonta....toiset polttavat itsensä loppuun ja yrittävät kaikkensa saada asiat toimimaan vaikkeivat ne toimi...joskus joku voi tarvita sitä "huumaa" avatakseen silmänsä ja saadakseen rohkeutta ja jopa jonkun syyn mihin tarrautua omassa ahdingossa.. miksi ihmeessä pitäis heittäytyä marttyyriksi ja elää suhteessa jossa ei ole hyvä olla. Sen vuoksi että olet joskus nuorena ja kokemattomana alkuhuumassa nimen omaan sanonut "tahdon". Tämän jälkeen elät toisen kanssa velvollisuuden takia. Ei kiitos. Minä menin kihloihin...en alkuhuumassa...minun ja ex-kihlattuni välillä ei koskaan ollut kipinöitä ja huumaa. Suhteemme perustui ystävyyteen ja turvallisuuteen. Hitaasti syntyneeseen kiintymykseen. Ei intohimoon. Arkista se oli ihan alusta alkaen. Olen suhteissa vaikeasti lähestyttävä, monen mielestä jopa kylmä. Olen skeptikko enkä päästä toista helposti lähelleni...minun kanssa suhteen syntyminen on vaatinut aikaa. Mutta minä jos kuka olen ennen kaikkea lojaali ja rehellinen. En voi olla hiljaa ja välittämättä jos minun ajatukseni ovat jossain muualla, jos minun ei ole hyvä olla kotona...jos mies jota viimeiseksi joka ilta ajattelen ei jaa vuodettani vaan sen jakaa hyvä ystäväni. Olisiko ollut oikein ex-kihlattuani kohtaan vaieta asiasta ja leikkiä että kaikki välillämme on hyvin? En minä pysty moiseen...olen liian mustavalkoinen ja poden liian herkästi huonoa omaatuntoa. En ole huumia kokenut teinivuosien (jolloin hormonit hyrräs) hölmöilyiden jälkeen....paitsi nyt. Mutta tämä ei ole teini huumaa tai ihastusta kiiltokuvien adonikseen. Olen nuorena seikkaillut seikkailuni. Nyt vain kohdalleni sattui sellainen mies joka on ensimmäinen ihminen, joka lukee minua kuin avointa kirjaa. Olen vaikea ja hankala ihminen ja hän vain näkee niin paljon enemmän minussa kuin kukaan ikinä on nähnyt. Hän osaa lukea eleitäni ja ilmeitäni ja välillä minusta jopa tuntuu että hän ymmärtää myös tunteitani paremmin kuin minä itse. Hän näkee minut minuna...ei omana haavekuvanaan. Hän myös jakaa elämäni intohimon....hänelle minun ei tarvitse vääntää rautalangasta miksi jokin on minulle niin pirun tärkeää hän ymmärtää sen sanomattakin...sillä se on vähintään yhtä tärkeää hänelle. Kuinka mahtavaa on jakaa toisen ihmisen kanssa jotain mikä on itselle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Hänen seurassaan saan olla minä ja minulla on hyvä olla juuri minuna siinä.

      • love is in the air

        Hieno kirjoitus, mutta hukkuu tänne. Kerro tuo hänelle. Kuulutte selvästi yhteen. Kiinnostaisi tietää miten toinen osapuoli tilanteen kokee. Tiedätkö sitä?

      • rakastunut nainen
        love is in the air kirjoitti:

        Hieno kirjoitus, mutta hukkuu tänne. Kerro tuo hänelle. Kuulutte selvästi yhteen. Kiinnostaisi tietää miten toinen osapuoli tilanteen kokee. Tiedätkö sitä?

        Olen kertonut hänelle ja hän kokee asian samalla lailla. Kuten hän sanoi kaikki aivan kaikki on mutkatonta meidän kahden välillä. Pystymme puhumaan vaikeista ja kipeistä asioista ja asioista joista emme ole puhuneet kenelleekkään muulle sanaakaan. Tänään hän sanoi taas minulle että hän ei voi käsittää miksi hänelle on niin helppoa lukea minun eleitä ja ilmeitäni...olen hänelle kuin avoin kirja. Ja hän on samaa myös minulle. Olen pohtinut tätä asiaa aika paljon ja myös pohtinut että me kaksi reagoimme ja vastaamme asioihin niin samankaltaisesti että meidän on helppo samaistua ja ymmärtää toisiamme.

    • jari1341

      Se mies.Valitettavasti tää on vaikee käsittää.Mutta elämä vaatii uhrauksia ehkä liian vahva sana kompromisseja.Mutta kun tekee päätöksen sen jälkeen voit jatkaa eteenpäin valitettavasti näin on. Olemme vastuussa menneestä elämästämme ja nyt lähimmäistemme hyvinvoinnista.Rakastunut Nainen ei se ole ihan Sama mitä jokainen elämällään tekee.Paitsi jos otat Elämästäsi vastuun tiedätkö mitä se tarkoittaa ja pystytkö ottamaan.Se kuuluu aikuisuuteen.Kaksi terveellä itsetunnolla varustettua aikuista.Voi onnistua luomaan kestävän parisuhteen kunnes kuolema erottaa.Jos et pysty selvittämään edellisen suhteen ongelmia ne tulee vastaan uudessa.Joskus kannattaa olla itsekseen ja antaa tapahtua uudistumisen ja aikaa itselleen.Eikä heti hypätä uuteen suhteeseen.Miettiä kannattaako sittenkin elää sinkkuna.

      • järkeäkin mukaan

        Suhteiden ongelmat ja kipupisteet ovat erilaisia. Moni pitkässä suhteessa ollut ja suhteensa päättävä on paininut ongelmiensa kanssa pitkään ja tosissaan yrittänyt ratkoa niitä. Mielestäni paras on aina yrittää ratkoa ongelmat nykyisen kumppaninsa kanssa silloin asioita ja painolastia ei viedä uuteen suhteeseen. Eli asiat eivät noin mustavalkoisia.

        Lisäksi useat tutkimukset ovat todenneet, että suomalaiset pysyvät "huonoissa" parisuhteissa liiankin pitkään eivätkä suinkaan eroa helposti, kuten monesti väitetään. Myös pitkä sinkkuaika luo monesti haasteita uudelle parisuhteelle, ihmisen saattaa olla vaikea enää sitoutua. Joten älkää hyvät ihmiset ylestäkö asioita, sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

      • rakastunut nainen

        Olen ollut sinkkuna ennen kihlattuani kauemmin kuin mitä olen ollut kihlattuni kanssa yhdessä. Olen tapaillut useita erillaisia miehiä. Kuten sanoin olen vaikeasti lähestyttävä ja olen myös niitä naisia jotka pärjäävät ja nauttivat yksinolosta. Kihlattuni kanssa olin muutaman vuoden. Mitäköhän ongelmia minun olisi pitänyt ratkoa? Tai pitäisi ratkoa? Kuinka olen ottamatta elämästäni vastuuta? Olisiko vastuun ottamista että menisin naimisiin miehen kanssa jota en rakasta ja hankkisin lapsia hänen kanssaan? Vai olisinko vastuullinen jos olisin eronnut miehestäni ja elänyt puolivuotta/vuoden täysin yksin tuijotellen peiliin ja tutkaillen itseäni? Voin kertoa etä peiliin tuijottaminen ja itsensä tutkailu on minulle tuttua puuhaa. Mutta mikä on aika raja, joka täytyy olla sinkkuna ennen uutta suhdetta? Minä erosin kihlatustani ennen kuin aloitin suhdetta uuden miehen kanssa. Toki olin tutustunut mieheen ennen kuin erosin...mutta meillä ei ollut suhdetta enkä hypännyt suoraan hänen sänkyynsä tai kotiinsa tai mihinkään vakavaan parisuhteeseen. Kuten mainitsin aiemmin niin eroni jälkeen olen tapaillut satunnaisesti tätä uutta miestä kunnes vasta muutama viikko sitten on asiat menneet siihen suuntaan että on voitu alkaa puhumaan suhteesta... Se että olin suhteessa ja kihloissa miehen kanssa jota en rakastanut intohimolla...oli mielestäni virhe...se on täysin totta. Miksi päädyin suhteeseen hänen kanssaan? hmmmm....voin sanoa että ongelmani on osaksi ollut juurikin siinä etten helposti ihastu tai rakastu kunnolla keneenkään. Ajattelin naivisti että intohimon jne. olevan kukkua ja ihmisten hömpötystä. Kuten sanoin huumia minulla ei ole ollut teinivuosien hormoonien hyrräyksen jälkeen. Ensi kerran kun tapasin ex-kihlattuni en noteeraanut häntä lainkaan vaikka istuimme kasvokkain samassa seurueessa. Hän kalasteli minut lähtemään ulos ja ajattelin että mikäpä siinä. Olinhan sinkku ja mukavaa tutustua uuteen ihmiseen. Kun tutustuin häneen niin pidin hänestä. Hän oli mukava kohtelias, hauska, hyvä ja rehti ja hänellä oli paljon myös samankaltaisia tulevaisuuden suunnitelmia kuin minulla itselläni. Olen myös hyvin naimisissa harrastukseni kanssa, joka on ollut monelle miehelle suuri ongelma. Tämä mies ei pitänyt kuitenkaan aluksi sitä ongelmana. Minä olin myös pitkän sinkkuuteni takia alkanut tuntemaan oloni yksinäiseksi ja ehkä myös epätoivoiseksi...tämä mies oli kuitenkin minusta mukiinmenevä...nyt kuulostan joltain nirppanokalta ja sellainen toki olenkin, mutta miehiä joita minä arvostan oli varmaankin 60-70 vuotta sitten paljon enemmän. En voi sietää nykyajan uusavuttomuutta. Toki myös tietynlainen sosiaalinen paine kun kaikki ihmettelivät miksen ole parisuhteessa painoi minua. Suurin osa omasta ikäluoksatani ja ystävistäni ovat naimisissa ja lapsellisia. No minä lähdin rakentamaan suhdetta hyvän miehen kanssa jonka kanssa meillä oli edes jollain tapaa samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta....hän oli ensimmäinen mies jonka kanssa olisin voinut jollakin tapaa nähdä itseni tulevaisuudessa. Mutta en ollut ihastunut häneen... Hän oli hyvä ja turvallinen valinta...ja valinta jonka kanssa olisin voinut rakentaa ok elämän.
        Miksen sitten ole ollut kykenevä ihastumaan kunnolla ennen tätä nykyistä miestä? No olen jos vähättelen niin hieman erikoinen persoona ja ehkäpä harrastukseni myötä elämäni ei ole niin kuin yleensä normaaleilla ihmisillä. Ja kuten sanoin jo aiemmin olen vaikea luonne. Olen hyvin dominoiva ja se on asia joka puskee minusta läpi alkukantaisella voimalla. Minulle sopii parhaiten mies jolla on äärettömän hyvä itsetunto, hyvä huumorintaju ja voimakas luonne, joka ei kuitenkaan yritä hallita minua. Suurin osa miehistä joita olen tavannut ovat olleet liian kilttejä ja miellyttämisen haluisia. Se toki varmaankin johtuu myös osittain ulkonäöstäni. Tai sitten minun tuuri on vain ollut kohdata miehiä joilta tuntuu puuttuvan omat mielipiteet. En ole materialisti, enkä haaveile uralla etenemisestä, rahasta, perheestä jne. Minun haaveitani en nyt tähän laita mutta sanotaan että ovat aika alkeellisia. Luulen että suurin osa ihmisistä ei haaveile niin yksinkertaisesta ja askeettisesta elämästä kuin minä saati että suostuisivat elämään samalla lailla.
        Tämän uuden miehen kanssa en tunne ensimmäistä kertaa elämässäni olevani yksin tai yksinäinen, sillä hän on aivan yhtä erikoinen ja outo ja katsoo maailmaa samanlaisin silmin kuin minäkin. Ja tiedän että hänen elämäntapansa on hänen haaveensa ei minun toiveiden täyttämistä.

    • jari1341

      Se mies. Jos tilanteesi ei ole muuttunut vuosienkaan jälkeen et ole tehnyt mitään sen eteen että se muuttuisi ota muutoksen askel Rohkeasti.Muuttumaton käytös muuttumaton tilanne.Pienillä muutoksilla saa suuria asioita muuttumaan.Laita Vaimolle vaikka Textari. Rakas Vaimoni.Rakastan Sinua ja tahdon oppia Rakastamaan lisää.

      • rakastunut nainen

        MITÄH?! Tekstarillako sinä tuollaisia asioita suosittelet laittamaan? Miksi ihmeessä hän sanoisi vaimolleen noin jos hän ei tunne rakastavansa tätä. En Jari ymmärrä sinua. En ymmärrä valheita. Sen takia että on vaan hienoa ja nähtävästi sinun mielestä suuressa, suuressa arvossa elää yhden ihmisen kanssa koko ihmisikä. Laput silmissä valheessa eläminen kärsien...ei varmasti yksikään ihmissuhde ilman rakkautta ole sen arvoinen.

      • Se mies
        rakastunut nainen kirjoitti:

        MITÄH?! Tekstarillako sinä tuollaisia asioita suosittelet laittamaan? Miksi ihmeessä hän sanoisi vaimolleen noin jos hän ei tunne rakastavansa tätä. En Jari ymmärrä sinua. En ymmärrä valheita. Sen takia että on vaan hienoa ja nähtävästi sinun mielestä suuressa, suuressa arvossa elää yhden ihmisen kanssa koko ihmisikä. Laput silmissä valheessa eläminen kärsien...ei varmasti yksikään ihmissuhde ilman rakkautta ole sen arvoinen.

        Lyhyesti: Komppaan täysillä "rakastunut nainen".

    • jari1341

      rakastunut nainen,oletko kuullut tai lukenut mitä on narsismi?Jotenkin tuntuu....noi jutut on niin itsekeskeisiä...ei millään pahalla pitkiä selostuksia jne...noi sun kirjailut ne ei kosketa oikeaa todellisuutta vähän niinkuin haavemaailmaa...teineillä...ei millään pahalla.

      • rakastunut nainen

        Jari olen vuoden seurustellut narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan henkilön kanssa. Ja kyllä tiedän mitä on narsismi. Tiedän miltä tuntuu kun toinen ihminen hallitsee ja syö kaiken itsetunnon, käyttää hyväkseen käyttää myös fyysisiä pelotteita. Omistaa sinut. Tiedätkö millaista se on ja miltä se tuntuu?

        Mutta olet oikeassa olen NARSISTI, mutta minulla ei ole narsistista persoonallisuus häiriötä. Ja jossain välissä mainitsinkin olevani itsekäs...ihmisen on kuitenkin kyettävä terveellä tavalla rakastamaan itseään ennen kuin on kykenevä rakastamaan muita. Ja kyllähän nää mun jutut nyt kertovat musta kun olen omia kokemuksia ja mielipiteitäni jakanut.

        Narsismi:
        Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena. Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia. Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta. Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista

        Narsistinen persoonallisuus häiriö
        Kriteerit:

        1.suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan; en liiottele saavutuksiani. Yritän yleensä pitäytyä todellisuudessa ja välillä paremminkin sorrun vähättelemään itseäni ja tekemisiäni. En parisuhteissakaan ole tuonut tekemisiäni jalustalle vaan yhdessä on hommat hoidettu.
        2.keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;jos olisin uskonut rajattomaan rakkauteen en olisi kihlattuni kanssa edes aloittanut suhdetta :) rajaton menestys, voima, kauneus? mikään ei ole minun juttuni. Menestys on minulle sitä että elän niin että voin olla tyytyväinen tekemisiini ja omatuntoni on puhdas...minulle tulee helposti huono-omatunto. Kauneus on katsojan silmissä. Ja minun silmissäni jokainen joka arvostaa itseään on kaunis. Ja kyllä pidän myös itseäni kauniina. Arvostan ihmisten sisällä olevaa henkistä voimaa, voimaa tehdä oikein silloin kun on helpompaa toimia väärin. Mutta mielestäni jokaisella on myös oikeus olla heikko ja tehdä virheitä ja oppia niistä. Fyysisellä voimalla ei minulle ole mitään merkitystä.
        3.uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot; En usko minun olevan ainutlaatuinen mutta elämäntapani ovat sellaiset että harva tahtoo elämäänsä jakaa minun kanssani. Ja usko pois tästä on kokemusta ;) Ja tarkoitan tällä harrastustani, joka seuraa minua kaikkialle. Ystäviä minulla on kaiken näköisiä. En välitä kenenkään statuksista paskaakaan.
        4.vaatii korostunutta ihailua; ei en vaadi...itseasiassa en viihdy huomion keskipisteenä ja ihailu saa minut helposti todella vaivaantuneeksi.
        5.mielestään oikeus erityiskohteluun; ei en koe minulla olevan oikeutta erityiskohteluun... vaalin sitä että kohtelu jokaista kohtaan olisi mahdollisimman oikeudenmukaista. Minä pyrin myös aina asioidessani jonkun kanssa hymyilemään ja olemaan kohtelias...olen tehnyt asiakaspalvelutyötä ja usein osaan olla empaattinen jopa tilanteissa joissa moni muu polttaisivat päreensä.
        6.muiden hyväksikäyttö; elämässäni olen ainakin pyrkinyt siihen että en käytä ketään hyväksi. Minua on käytetty ja tiedän miltä se tuntuu. Olen paremminkin sellainen uppiniskainen ihminen joka hammasta purren paiskii hommat selkä verillä ja yrittää itse oppia mahdollisimman paljon kaikkea, en tahdo millään antaa periksikään..mutta osaan myös pyytää apua kun sitä tarvitsen..ja myöntämään virheeni... Ja parisuhteessa en koskaan ole käyttänyt toista taloudellisesti tms hyväkseni ...kyllä olen itse oman elämiseni asunnot, autot yms. maksanut...ja oman panostukseni annan kuukausittain myös hyväntekeväisyyteen.
        7.empatian puute; no tämän minä näkisin Jari sinuun sopivana. Koska en näe sinun kykenevän esim. asettumaan "Se mies" asemaan tai minun asemaani. Koen itselläni olevan kyvyn ymmärtää hyvinkin erillaisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan. Minä harvoin ketään tuomitsen. Valehtelua ja jatkuvaa valitusta en siedä.
        8.kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
        ylimielisyys ja röyhkeys. Ylimielinen ja röyhkeä saatan olla itseäni tai lähimmäisiä puolustaessa...joskus tahdittomuutenikin voi olla luettavissa röyhkeydeksi. Kateellinen en ole, minulla ei riitä aika moiseen. Ja olen tyytyväinen omaan elämääni juuri tälläisena kun se on.

        Sääli että minun todellisuuteni kuulostaa sinusta teinien haavemaailmalta. Toiset tyytyvät siihen mitä saavat ja toiset ottavat elämänsä omiin käsiinsä ja rakentavat omat pilvilinnansa.

    • jari1341

      rakastunut nainen.aika pikä puolustus kirjailu...osuks kohdalleen...en ole seurustellut koskaan narsistisen negatiivisesti ajateltu sosiopaatti;kanssa niinkuin sinä itse näin kirjoitit.koska en vedä puoleeni heitä...juttu on katos näin narsistinen valitsee sellaisen uhrikseen ketä voi manipuloida sori vaan...se vaistoo tai haistaa uhrinsa...kun ajattelet toisinpäin narsisti ei valitse toista narsistia...paitsi harvinainen poikkeus.olen onnellisesti pyhässä avioliitossa ollut 26 vuotta enkä vaihtaisi päivääkään pois...sori ei millään pahalla ja meillä on kaksi komeaa poikaa...tai tällä hetkellä aikuista miestä 25 vuotiaita...asuvat omillaan...että sellaista elämää...olen onnellinen ja elän elämäni parasta aikaa nyt...katos kun ei ole kuin tämä hetki...rakastunut nainen...sinäkin elät sitä just nyt...

    • !!.

      SE mee OHI aina !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • 909909

      Tässä on paras ketju kautta aikojen. Arvostan ja ihailen aloittajan kaltaista naista, joka uskaltaa olla se mitä on. Onnea heille ja toivottavasti sen myötä muutkin saavat palasen onnea maailmaansa.

    • aijaijai

      Provoa pukkaa.

    • rakastunut nainen

      Jari, kyllähän tuo osui...kerroin jo sinun olevan oikeassa ja minun olevan narsisti. Minulla on tapana kyllä antaa laaja vastine jos joku vihjailee minusta jotain epämääräistä tai herjaa...Varsinkin kun narsismin kanssa ihmisillä tuppaa helposti puurot ja vellit menemään sekaisin.Tekstien pituus tai lyhyys ei kerro kertojasta juurikaan, enemmän sanojen sisältö ja kirjoitusasu. Olet varmaan pistänyt merkille että kirjoittamani viestit tällä palstalla ovat hieman pidempiä kuin esimerkiksi sinun viestisi.

      Ja jos kerta mietit kuinka exäni "haistoi" minut niin vielä 10 vuotta sitten olin hyvinkin manipuloitavissa ja naivi ja sinisilmäinen nainen. Kyseinen suhde vaikutti minuun enemmän kuin yksikään ihmissuhde elämäni aikana on vaikuttanut. Opetti erittäin paljon, myös siitä että on myös minun käsissäni miten annan toisten kohdella itseäni. Tämän suhteen jälkeen en ole hypännyt yhteenkään suhteeseen suin päin. Hän kasvatti osakseen minusta narsistin. Ja olen kyllä kiitollinen erittäin opettavaisesta suhteesta elämässsäni. Kaikki me toivon mukaan kasvamme ja muutumme ihmisenä läpi elämämme. Virheitähän tehdään sen takia että niistä voi oppia.

      Olen myös erittäin iloinen sinun puolestasi että olet ollut pyhässä avioliitossasi 26-vuotta. Upeaa että olet onnistunut siinä mikä on sinulle tärkeetä. Ja toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Toivottavasti elämänne jatkuu yhtä ihanalla radalla hamaan loppuun asti.

      Harmi että kaikki ihmiset eivät ole yhtä upeassa ja onnekkaassa asemassa kuin sinä ja täällä laittamassa itseään jalustalle ja arvostelemassa niitä, jotka taistelevat oman parisuhteensa ja elämänsä kanssa. Sinun ehkä kannattaa lukaista nuo narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit muutaman kerran ajatuksen kanssa ja ehkäpä pureskella niitä hetki. Voit jopa ehkä oikeasti ymmärtää sanojen sisällön ja oivaltaa jotakin ;)

    • jari1341

      rakastunut nainen,en ole sanonut että avioliitossa eläminen on helppoa se vaatii työntekoa parisuhteen eteen.kyl slnä ymmärät että 26 vuotta liitossa ei pysytä himmailemalla et kyl se siitä...vai mitä rakastunut nainen...

    • rakastunut nainen

      Miten meidän juttumme jatkui? Asumme nyt oman rakkaani kanssa yhdessä,. Olemme asuneet viimeiset kuusi kuukautta ja vaikkakin kaikkinensa moni asia on ollut meitä vastaan ja välillä tuntuu että koko maailmankaikkeus on onneamme vastaan. Kohtaamme kuitenkin jokaisen päivän yhdessä. Päivääkään en antaisi tai vaihtaisi pois. Tämä mies on saanut minut elämään. Ensimmäistä kertaa minulla on mies jonka käsivarsille illalla nukahdan ja ennen unen tuloa kuuntelen hänen sydämensä sykettä ja suljen silmät ja tunnen hänen lämpönsä ja voimakkaat mutta lempeät käsivartensa ympärilläni. Ikinä en ole tuntenut itseäni niin seesteiseksi. Kiitän maailman kaikkeutta että olen saanut osakseni tämän palan taivasta.

      • jari1341

        Voi voi tyttö rukka kunha se alku huuma haihtuu ja olet aluksi 10 vuotta ja kerro sitten onko se noin ihanaa vielä.... sitäpaitsi tuossa ei ole syntynyt vielä mitään
        kestävää.... niin seesteiseksi ihan ällöttää tollanen imelä kirjoittelu eli summasumaar ET ole sinut itsesi kanssa vieläkään voi voi tyttö rukka....katos
        sitä ei saavuta noin ulkopuolelta se on sisäistä...tulossa paha riippuvuus suhde
        sori vaan...ja jotain hämärää on ihanassa rakkaassasi...muisteles miten suhteenne alkoi... mut virheistä pitäis oppia tyttö rukka...kertoo kokemusta on...

      • kova hinta

        Olet siis päässyt vaimon paikalle. Noin hän teki liiton ekat vuodet vaimonsakin kanssa. Hassutteli, piti sylissä, sai nukahtaa syliin. Nyt hän on päässyt vaihtamisen makuun, kun suhteenne arkipäivästyy, tulee lapsia, hän jo katselee muita naisia. Ehkä vuosien päästä olet jätetty nainen,yksin lastesi kanssa. Mies nukkuu toisen naisen kanssa kädet hänen ympärillään. Monelle on niin käynyt. Tai ehkä onnesi kestää. Tottakai tiellä on esteitä, jos varatun ottaa ja niin kuuluukin olla. Nythän onnenne aitous testataan, onhan onnenne hintana toisen onnen rikkoutuminen. Olet myös ottanut riskin alettuasi suhteeseen naimisissa olevan kanssa. Hän oli uskoton vaimolleen ja voi tehdä saman sinulle kunhan arkea on eletty riittävästi. Jokasuhteessa on ongelmansa.

      • id ego superego
        jari1341 kirjoitti:

        Voi voi tyttö rukka kunha se alku huuma haihtuu ja olet aluksi 10 vuotta ja kerro sitten onko se noin ihanaa vielä.... sitäpaitsi tuossa ei ole syntynyt vielä mitään
        kestävää.... niin seesteiseksi ihan ällöttää tollanen imelä kirjoittelu eli summasumaar ET ole sinut itsesi kanssa vieläkään voi voi tyttö rukka....katos
        sitä ei saavuta noin ulkopuolelta se on sisäistä...tulossa paha riippuvuus suhde
        sori vaan...ja jotain hämärää on ihanassa rakkaassasi...muisteles miten suhteenne alkoi... mut virheistä pitäis oppia tyttö rukka...kertoo kokemusta on...

        Jotainhan kuitenkin pakottaa sinut kirjoitella tälle palstalle. Väittelet kai itsesi kanssa.

      • rakastunut nainen
        kova hinta kirjoitti:

        Olet siis päässyt vaimon paikalle. Noin hän teki liiton ekat vuodet vaimonsakin kanssa. Hassutteli, piti sylissä, sai nukahtaa syliin. Nyt hän on päässyt vaihtamisen makuun, kun suhteenne arkipäivästyy, tulee lapsia, hän jo katselee muita naisia. Ehkä vuosien päästä olet jätetty nainen,yksin lastesi kanssa. Mies nukkuu toisen naisen kanssa kädet hänen ympärillään. Monelle on niin käynyt. Tai ehkä onnesi kestää. Tottakai tiellä on esteitä, jos varatun ottaa ja niin kuuluukin olla. Nythän onnenne aitous testataan, onhan onnenne hintana toisen onnen rikkoutuminen. Olet myös ottanut riskin alettuasi suhteeseen naimisissa olevan kanssa. Hän oli uskoton vaimolleen ja voi tehdä saman sinulle kunhan arkea on eletty riittävästi. Jokasuhteessa on ongelmansa.

        Niin toisen onnen rikoin...jos olisit lukenut alusta asti, olisit huomannut että itse oli oman onnensa rikkonut. Eri osoitteissa asuivat jo valmiiksi, taloudellisista syistä se ex-vaimo miehessä roikkui...että tuskin nyt siitä onnesta mitä rikoin ihan hirveesti oli jäljellä. Ja kyllä mies sekä minä kummatkin rikoimme toisten ihmisten onnea, että kuulostat aika katkeralta minua yksin omaan syyttämään. Minä en siihen yksin syyllistynyt...eikä se tarkoita että itse heräisin jonkun toisen kainalosta. Ja mies ei muuten ollut uskoton, kyllä hän haki avioeroa jo ennen minun vuoteeseen tuloa ja kertoi myös ex-vaimolleen minusta.

      • rakastunut nainen
        jari1341 kirjoitti:

        Voi voi tyttö rukka kunha se alku huuma haihtuu ja olet aluksi 10 vuotta ja kerro sitten onko se noin ihanaa vielä.... sitäpaitsi tuossa ei ole syntynyt vielä mitään
        kestävää.... niin seesteiseksi ihan ällöttää tollanen imelä kirjoittelu eli summasumaar ET ole sinut itsesi kanssa vieläkään voi voi tyttö rukka....katos
        sitä ei saavuta noin ulkopuolelta se on sisäistä...tulossa paha riippuvuus suhde
        sori vaan...ja jotain hämärää on ihanassa rakkaassasi...muisteles miten suhteenne alkoi... mut virheistä pitäis oppia tyttö rukka...kertoo kokemusta on...

        Voihan se Jari olla että vielä samalla lailla kirjoitan 20 vuodenkin jälkeen, sinä sitä tuskin tiedät. Ei kaikista tule yhtä katkeroituneita ja happamia kuin sinusta. Olemme jo kuulleet sinun kantasi ja näkemyksesi avioliitosta...en onneksi ole vaimosi tai sinun saappaissa. Aika kylmältä ja kuivakkaalta puheidesi perusteella elämäsi vaimosi kanssa vaikuttaa. Taidat olla yksi niistä, jotka kovaan ääneen muut tuomitsee ja salaa sitten hiippailee hakemaan nautintonsa ihan jostain muista naisista kuin omasta vaimosta.
        Ja ihan mielenkiinnosta kysyn että kuinka olet eksynyt tälle palstalle ja jaksat seurata keskustelua...ymmärtääkseni et ole rakastunut naimisissa olevaan. Mietin vaan etten minäkään seuraa kalastuskeskusteluita kun en ole millään tapaa kiinnostunut kalastuksesta. Miten siis sinulla riittää kiinnostus tätä aihetta kohtaan?

      • aika näyttää
        rakastunut nainen kirjoitti:

        Voihan se Jari olla että vielä samalla lailla kirjoitan 20 vuodenkin jälkeen, sinä sitä tuskin tiedät. Ei kaikista tule yhtä katkeroituneita ja happamia kuin sinusta. Olemme jo kuulleet sinun kantasi ja näkemyksesi avioliitosta...en onneksi ole vaimosi tai sinun saappaissa. Aika kylmältä ja kuivakkaalta puheidesi perusteella elämäsi vaimosi kanssa vaikuttaa. Taidat olla yksi niistä, jotka kovaan ääneen muut tuomitsee ja salaa sitten hiippailee hakemaan nautintonsa ihan jostain muista naisista kuin omasta vaimosta.
        Ja ihan mielenkiinnosta kysyn että kuinka olet eksynyt tälle palstalle ja jaksat seurata keskustelua...ymmärtääkseni et ole rakastunut naimisissa olevaan. Mietin vaan etten minäkään seuraa kalastuskeskusteluita kun en ole millään tapaa kiinnostunut kalastuksesta. Miten siis sinulla riittää kiinnostus tätä aihetta kohtaan?

        Sitten sinä varmaan tiedät miten vanhan miehen kanssa ollaan, mieti sitä ennenkuin kehut onnistuneesi yhtään missään. Avioerosta on vielä pitkä tie uuteen onneen, mutta sitähän sä et käsitä, ukko näkee sussa vain nuoren varren ja hetken saatat piristää ja paikata vanhaa hiertynyttä sydäntä, mutta miten on jatko, sen näyttää sinulle aika, onko vara parempi vanhassa, muuten tuli mieleen, mies on saattanut siellä mokata jo ennen sun saamista haaviinsa ja siksi ero lähtenytkin liikkeelle, oletkos kysynyt vaimolta, tuskin sinulle höpö kertoisi aikuisten juttuja

      • tsemppiä sänkyyn

        Sielläpä makailette ja laastaroitte toisianne, onko jutussanne pitkäkestoista iloa. Sehän teitä yhdistää kun naivi pikku pääsi mukaan maailma on teitä vastaan, juuh, sellasta se on, kun on huono omatunto ja pikkasen liian kiire ;)

      • ketä kiinnostaa
        rakastunut nainen kirjoitti:

        Niin toisen onnen rikoin...jos olisit lukenut alusta asti, olisit huomannut että itse oli oman onnensa rikkonut. Eri osoitteissa asuivat jo valmiiksi, taloudellisista syistä se ex-vaimo miehessä roikkui...että tuskin nyt siitä onnesta mitä rikoin ihan hirveesti oli jäljellä. Ja kyllä mies sekä minä kummatkin rikoimme toisten ihmisten onnea, että kuulostat aika katkeralta minua yksin omaan syyttämään. Minä en siihen yksin syyllistynyt...eikä se tarkoita että itse heräisin jonkun toisen kainalosta. Ja mies ei muuten ollut uskoton, kyllä hän haki avioeroa jo ennen minun vuoteeseen tuloa ja kertoi myös ex-vaimolleen minusta.

        Niihän ne tuppaa "roikkumaan" niinkö sanoitkaan??
        Entäs jos tilanne olisi toisinpäin? MIehesi olisi täysin taloudellisesti riippuvainen ex-vaimostaan ja myös käyttäisi tilanteen hyväkseen, olisiko se sinulle ok. Entä kun miehen lapset pumppaavat suurimman osan miehen tuloista, onko tämä sinulle fine? ;) mitä sanoitkaan, että et koe olevasi erityinen ja narsistisesti erityisasemassa muihin nähden, no minusta sinä nyt luulet niin, koska kuvittelet että tuo kaikki mitä teillä nyt (ainakin hetken) on uniikkia.Se on vain tavallinen eronnut mies jonka sänkyä sinä tavallinen nuorempi nainen lämmität ja se siitä.

      • rakastunut nainen
        aika näyttää kirjoitti:

        Sitten sinä varmaan tiedät miten vanhan miehen kanssa ollaan, mieti sitä ennenkuin kehut onnistuneesi yhtään missään. Avioerosta on vielä pitkä tie uuteen onneen, mutta sitähän sä et käsitä, ukko näkee sussa vain nuoren varren ja hetken saatat piristää ja paikata vanhaa hiertynyttä sydäntä, mutta miten on jatko, sen näyttää sinulle aika, onko vara parempi vanhassa, muuten tuli mieleen, mies on saattanut siellä mokata jo ennen sun saamista haaviinsa ja siksi ero lähtenytkin liikkeelle, oletkos kysynyt vaimolta, tuskin sinulle höpö kertoisi aikuisten juttuja

        Todellakin vain aika näyttää...turha sitä on myöskään piruja seinille maalata tai olla pessimisti, mutta täällähän suurin synti on kateellisuus ja katkeruus. Eikä kukaan meistä ole täydellinen. Kyllä siellä on kummatkin mokaillut ja olen saanut tarinan kyllä useasta eri suunnasta joten jonkin näköinen kuva on, tosin en ole elänyt kummankaan saappaissa, joten en voi varmaksi mitään sanoa joten en sillä viitsi päätäni enempää vaivata. Kyllä se avioliitto oli jo kummankin puolesta taputeltu kasaan ennen minun astumista kuvioon. Enkä minä kuin vuoden vaimoa nuorempi ole joten lihallisesti tai varrellisesti tuskin sen enempää iloa annan kuin entinenkään nainen. Mutta sinähän sen tiedät paremmin.

      • rakastunut nainen
        ketä kiinnostaa kirjoitti:

        Niihän ne tuppaa "roikkumaan" niinkö sanoitkaan??
        Entäs jos tilanne olisi toisinpäin? MIehesi olisi täysin taloudellisesti riippuvainen ex-vaimostaan ja myös käyttäisi tilanteen hyväkseen, olisiko se sinulle ok. Entä kun miehen lapset pumppaavat suurimman osan miehen tuloista, onko tämä sinulle fine? ;) mitä sanoitkaan, että et koe olevasi erityinen ja narsistisesti erityisasemassa muihin nähden, no minusta sinä nyt luulet niin, koska kuvittelet että tuo kaikki mitä teillä nyt (ainakin hetken) on uniikkia.Se on vain tavallinen eronnut mies jonka sänkyä sinä tavallinen nuorempi nainen lämmität ja se siitä.

        En siedä ihmisiä, jotka käyttävät taloudellisesti muita hyväkseen. Minut on kasvatettu pitämään huoli itsestäni ja tulemaan toimeen itsenäisesti. Omissa silmissäni jokaisen on kannettava kortensa kekoon ellei ole jotain sairaudellista estettä. En hyväksy hyväksikäyttöä. Ja miehen lapset tosiaan saavat hyvinkin ison lohkon tuloistamme ja maksamme heille tuplasti sen mitä on "pakko". Miehen omaisuus aika pitkälti erossa annettiin kaikkinensa lapsille ja vaimolle. Ja ihan vain lasten tähden. Meistä kumpikaan ei ole materialisti ja miksi ihmeessä emme antaisi sitä mitä pystymme hänen lapsilleen. Enkä ole missään välissä sanonut että meidän tilanne tai suhde olisi uniikki. Uskon että jokainen todella rakastunut tietää tasan tarkkaan mistä puhun. Ja en minä voi tietää missä olemme vuosien päästä, mutta en ole myöskään ihminen jonka tarvitsee suunnitella elämänsä valmiiksi tai kokee muuten itsensä turvattomaksi. Vaikka ero tulisi meille olen itsenäinen nainen ja pystyn vallan mainiosti pitämään myös huolen itsestäni. Ja edelleen en ole mainittavasti nuorempi nainen kuin vaimokaan. Tavallisiahan me olemme, mutta me myös rakastamme sanan varsinaisessa merkityksessä toisiamme. Suhteemme ei perustu rahaan, turvaan, seksiin, ystävyyteen tai velvollisuuden tunteeseen. Ja meistä kumpikin oli tarpeeksi rohkea ottamaan riskin oman tulevaisuutemme kanssa.

      • rakastunut nainen
        tsemppiä sänkyyn kirjoitti:

        Sielläpä makailette ja laastaroitte toisianne, onko jutussanne pitkäkestoista iloa. Sehän teitä yhdistää kun naivi pikku pääsi mukaan maailma on teitä vastaan, juuh, sellasta se on, kun on huono omatunto ja pikkasen liian kiire ;)

        Kyllä se maailma voi joskus tuntua olevan vastaan, kun on työpaikka mennyt alta ja rakas ihminen kuollut...ei siihen huonoa omaatuntoa tai kiirettä tarvita. Ihan normaali elämä alamäki aikana.

      • voi jösses
        rakastunut nainen kirjoitti:

        En siedä ihmisiä, jotka käyttävät taloudellisesti muita hyväkseen. Minut on kasvatettu pitämään huoli itsestäni ja tulemaan toimeen itsenäisesti. Omissa silmissäni jokaisen on kannettava kortensa kekoon ellei ole jotain sairaudellista estettä. En hyväksy hyväksikäyttöä. Ja miehen lapset tosiaan saavat hyvinkin ison lohkon tuloistamme ja maksamme heille tuplasti sen mitä on "pakko". Miehen omaisuus aika pitkälti erossa annettiin kaikkinensa lapsille ja vaimolle. Ja ihan vain lasten tähden. Meistä kumpikaan ei ole materialisti ja miksi ihmeessä emme antaisi sitä mitä pystymme hänen lapsilleen. Enkä ole missään välissä sanonut että meidän tilanne tai suhde olisi uniikki. Uskon että jokainen todella rakastunut tietää tasan tarkkaan mistä puhun. Ja en minä voi tietää missä olemme vuosien päästä, mutta en ole myöskään ihminen jonka tarvitsee suunnitella elämänsä valmiiksi tai kokee muuten itsensä turvattomaksi. Vaikka ero tulisi meille olen itsenäinen nainen ja pystyn vallan mainiosti pitämään myös huolen itsestäni. Ja edelleen en ole mainittavasti nuorempi nainen kuin vaimokaan. Tavallisiahan me olemme, mutta me myös rakastamme sanan varsinaisessa merkityksessä toisiamme. Suhteemme ei perustu rahaan, turvaan, seksiin, ystävyyteen tai velvollisuuden tunteeseen. Ja meistä kumpikin oli tarpeeksi rohkea ottamaan riskin oman tulevaisuutemme kanssa.

        Siinäpä emävalehtelija. Suhteesi perustuu aivan muuhun kuin rakkauteen. Se perustuu sun omaan viettipohjaiseen narsistisen tarpeen tyydyttämiseen.Siinä ei alkuun raha paina, eikä mikään muukaan kun sisäinen tyydytyksen tunne on niin valtava.Olet manipuloija ja pyrit korulausein vaikuttamaan. Tekeydyt riippumattomaksi, esität itsesi altruismin lähettiläänä kun tosiasiallisesti olet pelkkä naamioitu piru.

      • rakastunut nainen
        voi jösses kirjoitti:

        Siinäpä emävalehtelija. Suhteesi perustuu aivan muuhun kuin rakkauteen. Se perustuu sun omaan viettipohjaiseen narsistisen tarpeen tyydyttämiseen.Siinä ei alkuun raha paina, eikä mikään muukaan kun sisäinen tyydytyksen tunne on niin valtava.Olet manipuloija ja pyrit korulausein vaikuttamaan. Tekeydyt riippumattomaksi, esität itsesi altruismin lähettiläänä kun tosiasiallisesti olet pelkkä naamioitu piru.

        Etkö jari enää pysty kirjoittamaan omalla nimimerkilläsi kun et pystynyt selittämään miksi roikut tässä keskustelussa? Sinäpähän sen tiedät mikä olen ja toivottavasti tekee sut onnelliseksi. Olet kyllä ehdottomasti fiksuin ihminen tällä planeetalla. Ehkäpä puolen vuoden päästä tulen taas jakamaan kuulumisiani mitkä tuntuvat sinua v**uttavan. Ei kyllä käy kateeksi sinua tai elämääsi. Mukavaa syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää sinunkin elämääsi

      • jari 1341
        rakastunut nainen kirjoitti:

        Etkö jari enää pysty kirjoittamaan omalla nimimerkilläsi kun et pystynyt selittämään miksi roikut tässä keskustelussa? Sinäpähän sen tiedät mikä olen ja toivottavasti tekee sut onnelliseksi. Olet kyllä ehdottomasti fiksuin ihminen tällä planeetalla. Ehkäpä puolen vuoden päästä tulen taas jakamaan kuulumisiani mitkä tuntuvat sinua v**uttavan. Ei kyllä käy kateeksi sinua tai elämääsi. Mukavaa syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää sinunkin elämääsi

        Nimimerkille rakastunut nainen , en ole kirjoittanut kuin omalla nimimerkillä
        miksi pitäisi en ole kirjoittanut tänne mitään sellaista mitä en voisi sanoa sinulle
        henkilökohtaisesti omalla nimelläni kuules rakastunut nainen Miksi sinä kirjoitat
        omista Henkilökohtaisista asioistasi tänne Täältä et apua saa ongelmiisi päinvastoin täällä jokainen kertoo vain oman mielipiteensä asioista ja niitä on
        niinpaljon kuin kirjoittajia.Sitten asiaan rakastunut nainen jokaisella meistä on
        ongelmia elämässä ja hyviä hetkiä suoraan sanottuna tälläistä elämä on täällä aika paikka avaruudessa missä mitataan aikaa ja asiat tapahtuvat peräjälkeen
        jotta ihminen pysyisi järjissään ja mukana päivä kerrallaan.Edellisenä päivänä
        ihminen luo tulevaisuuttaan olet valintojen summa tähän hetkeen kaikki aikaisemmat valinnat vaikuttavat tulevaisuuteesi Kaiken ratkaisee se miten
        Sinä otat vastaan tulevat asiat rakastunut nainen summasumaar opettele
        elämään ensin yksin isesi kanssa ja sen jälkeen mieti pystytkö olemaan ja
        elämään parisuhteessa kaikki eivät kykene siihen valitettavasti.Koska jos mielestäsi aina pitää olla ihana mies jossain jotta tuntisit itsesi riittäväksi
        ei ulkoisesti vaan sisäisesti rakastunut nainen vastaahan tähän kirjoitukseen
        mitä ajattelet tästä kirjailusta nimimerkki jari 1341 en kirjoita muilla nimimerkeillä Miksi kirjoittaisin?

    • mikä toimii

      Joku on sentään uskaltanut. Onnea heille. Tiedättekös, että vaikeuksia kohtaavat myös eri kansallisuuksien väliset parisuhteet, eri yhteiskuntaluokkien, eri aikakausien ym. Ja silti osa niistäkin toimii. Minulta onnea rohkeille.

    • sisäpiiritietoa

      Sinun varattu ihastus on: (a) pelimies (ei aikomustakaan erota vaimostaan), (b) uneksija (ajatuksia eroamisesta, ei sen kummempaa), (c) diilimies (avioeron ehtona on uuden suhteen aloittaminen), tai (d) mies (joko hakee avioeroa tai antaa pakit sulle). Sekä a:n että d:n tapauksissa puheet ja teot eivät kohtaa. Valitettavasti.

    • ei mulla ihastusta

      Mulla ei ole varattua ihastusta, joten ei mulle sisäpiiritietoa sitten. Joku luulee kirjoittelevansa jollekin tuntemalleen. Joku varmasti tunnisti jonkin.

    • 1341

      sulle ei mulla ihastusta kuule Kukaan ei tunne ketään.Toi on jo vainoharhaisuutta
      sori vaan. Ja sulle rakastunut nainen aika hiljaista on kirjailu rintamalla...
      sä kirjailet noin 1/2 vuoden välein...hmm aika merkillistä että yleensä palasit
      tänne pitkän tauon jälkeen siis sanaista arkkuasi raottamaan...aika mielenkiintoista...tulehan kirjailemaan jotain.
      ..

    • Älä suutu

      mieheni tykkää flirttailla, jokaisen kanssa.

    • Haamu!

      Mä rakastuin myös toiseen naiseen, mutta en kyllä vuosikausiin flirttaillut kenenkään kanssa. Ihan sattumalta kaverin kautta tutustuin tähän naiseen ja se oli melkein samantien menoa. Sellasta se on, kun oikea ihminen osuu kohdalle.

      En tiedä oonko harvinainen mies, mutta mua ei kauheesti kiinnosta flirttailla naisten kanssa enkä hae mitään yhdenillan juttuja. Niitä oli joskus nuorempana ihan tarpeeks, nykyisin ei kiinnosta. Vai johtuisko se sittenkin siitä, että olen ekaa kertaa oikeesti rakastunut? Vai siitä, että mun rakkauteni kohde on kaunein koskaan näkemäni nainen ja se rakastaa vähintään yhtä paljon mua takasin.

      Oon superonnellinen, että löysin tän ihanan nuoren naisen elämääni. Saan jakaa hänen kanssaan Rakkauden lahjan!

      • yhdenillan juttu ok

        kauneushan se tärkeintä on, oletko kimpassa tän naisen kanssa vai mitä kouhkaat?haamu, on siinäkin nimimerkki, ei tuollaista mieheksi voi oikein kutsua! rakkauttako se on jos vähän jännitettä ilmassa, kuulkaa rakkaat siihen tarvitaaan paaaaljon muutakin, testausta eri ympäristöissä, tilanteissa, vai oletko niitä hiljaisia hissukkahiiriä joista ei saa selkoa muutenkaan, pitää luottaa vain kun mies sanoo "tykkäävänsä", sori mun mies ei tule olemaan sellainen "haamu", samaten joku "haavojen kautta" ihastuminen / rakastuminen säälittävää touhua!

    • vanha pamppu neuvoo

      LORTTOLIISA, se on vain ihastus, mies etsii vaihtelua, ei jätä vaimoaan, et voi tietää oletko vaimoa parempi tai rakkaampi, mies erotkoon ennenkuin kosketkaan, tai voithan antaa pi**ua niin kokeilee kummalla parempi eiks je?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      28
      1387

    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      7
      1292

    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      5
      1206

    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      2
      1204

    5. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      1
      1191

    6. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      1
      1183

    7. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      42
      1177

    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      2
      1154

    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      3
      1139

    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      Hämähäkit, kotilot ja hyönteiset
      2
      1130
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt