AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Heippa kaikki hevosen omistajat

Heippa kaikki hevosen omistajat

34 Vastausta 121 Lukukertaa
Haluaisin kysyä teiltä sitä että miten saitte hevosen ja minkä ikäisenä :)
Ja sitten vielä että mitä suojia käytätte ja mitkä varusteet ovat hyviä eli suositelkaa minulle varusteita, olen ostamassa hevosta niin ajattelin kysyä viellä täältä neuvoa :) Kertokaa minulle kaikki tärkeä ja kertokaa minulle kaikki miten eka vuosi meni hevosen omistajana ...
Mulla itsellä ei varsinaisesti ole omaa hevosta mutta isälläni on ja lähinnä minä sillä ratsastelen. Ne on(siis äitipuolellanikin on hepo) ihan harraste hevosia (eli heinämahaisia rasvatynnyrreitä)eikä mitään hienoja kisahevosia. Ja kun se hepo nyt on aika vankkarakenteinen ja laiska..( työhevos sukuinen suomenhevonen) ja suustaan aika tunnoton on kuolaimettomat suitset olleet mahtavat! Esimmäinen vuosi meni ihan ilman mitään ihmeitä ja näin. En käytä mitään suojia mutta kuolaimettomat suitset ja perus satula ja paksusti pehmustettu piiitkä satulavyö. Näillä sitä mennään ;) ja olin 11 kun tuo pallura tuotiin pihaan eli tallisiis on ihan pihassa (pieni, vain 3 paikkaa itseremontoitu :) mutta siisti ja tilava) ja olennyt 13vuotta
Itse sain ekan ponin 12-vuotiaana. Äiti harrasti myös ratsastusta ja päätettiin että oma poni olisi hyvä, kun halusin kehittyä eteenpäin.

Ponilla oli edessä jännesuojat ja takana matalat hivutussuojat. Nykyisellä hevosella on edessä jännesuojat, takana korkeat hivutussuojat ja joka jalassa bootsit.
Suojien käyttö ja tarve riippuu ihan hevosesta ja käytöstä.

Tarkoitatko hyviä varustemerkkejä?
Edullisemmista merkeistä itse olen tykännyt Horse Comfortin ja Eurohunterin varusteista. Ne on olleet ihan kestäviä ja hinta-laatusuhde erittäin hyvä. Masta on myös hyvä loimimerkki.

Eskadronin suojista minulla on vähän huonoja kokemuksia, ne eivät kestäneet käyttöä. Vereduksen suojat sen sijaan on olleet superhyviä.

Varusteet pitää tietysti ostaa hevosen mukaan, eli vaikea suositella mitä yleensä pitäisi ostaa.
Minä sain ensihevoseni 13 vuotiaana hyvin poikkeuksellisen tilanteeni vuoksi. Olin ratsastanut puolitoista vuotta eivätkä vanhempani tienneet hevosista mitään. Tätini oli juuri menettänyt henkensä syöpään ja äidilläni diaknisoitiin rintasyöpä. Hän kai yritti piristää minua hevosella sillä meillä oli rahaa ja tunsimme hyvin erään kuuluisan raviohjastajan jonka tytär on hyvä kaverini ja he suostuivat ottamaan talliinsa myös minun hevoseni ja lupasivat auttaa kaikessa tarvittavassa.
Joten sain sitten ensihevoseksi shire pv risteytyksen.. :D
Hienosti on mennyt.

Katherine vastasi aika kattavasti jo noihin suosituksiin joten minä vastaan vain viimeiseen kysymykseen eli miten eka vuosi menee?
No se menee totutellessa. Voit miettiä että eiköhän siihen mene vain muutama viikko/kuukausi mutta siihen valehtelematta menee ensimmäinen vuotenne.
et vielä pääse välttämättä täysin siemauksin nauttimaan uudesta kullanmurustasi mutta yhteiselostanne tulee varmasti ihana jos vain sen oikean löydät. Äläkä pelästy jos hevonen temppuilee ensimmäisen vuoden aikana vaan muista pitää pää kylmänä ja tiedä että oikotietä onneen ei ole :)
Mulle ostettiin eka oma poni kaks viikkoo sitten :DD olin käyny hoitaan sitä ennen yhtä heppaa jonka omistaja piti mulle aikoinaan yksärituntei ja joka itsekin hankki tän oman heppansa vasta nyt kesällä...... Se pitää hevosenomistusblogii nimelä askeleen verran yksisarvisesta ja osaa takuula vastata kysymyksiin!
Lampinajadi ja Kasiro osaavat myös vastata kysymyksiin. Jos tulee ongelmia niin kysykää heiltä.
Totta. Noiden kahden avulla minäkin olen selvinnyt monesta pulmasta. Heitä vain ei ole kovin paljon näkynyt vähään aikaan. Lampinajadi on ollut viime aikoina aika vaitelias aiempaan verrattuna ja Kasiro näyttää kadonneen kokonaan. Tietääkö joku mitä hänelle kuuluu?

Mutta joka tapauksessa, milloin he vastaavat, heidän neuvojaan kannattaa myös noudattaa. Sikäli kun olen itse heidän ohjeitaan seurannut ja täällä toisten juttuja lueskellut, he eivät ole erehtyneet vielä kertaakaan.

Suuret, lämpimät kiitokset molemmille!
Kiitos kaunis luottamuksesta, toki kirjoitan tänne kun jotain kommentoitavaa tulee. "Olenko sopivan kokoinen " juttuihin en välitä vastata, järkikin jo kertoo vastauksen.
Menetin tammani kolme viikoa sitten ja mieli on vähän maassa. Sen kunto romahti yhtäkkiä ja lääkäri sanoi että nyt on aika. Onneksi varsa on jo muutenkin vieroitusiässä joten sen suhteen ei ole ongelmia. Olisin mielelläni antanut sen olla puolivuotiaaksi asti emänsä kanssa mutta kun ei niin ei...
Oreille kuuluu hyvää, molempien koulutus jatkuu vanhaan malliin.
Ole seurannut näitä palstoja ja Lampinajadi on vastaillut samoin kuin minäkin olisin vastaillut joten olen pitänyt lomaa täältä.
Päivän vitsi :DD
Ei täällä suomi24:ssä ole yhtäkään sellaista joka oikeasti tietäisi paljon. Nimimerkki Agrologi aikanaan kirjoitti hyvin, mutta häntä ei ole ainakaan vuoteen näkyny.

Nämä kasirot, lampinajadit, katherinet ja muut on selkeästi varsin nuoria. Kyllä ne joistain asioista tietää, mutta varsinkin lampinajadin pitkät tarinat joskus lähinnä naurattaa...
Ihan oikeasti ei kannattaisi kauhean tosissaan nettivastauksia täällä ottaa...

Hevostalli.netissä liikkuu enemmän porukkaa ja myös enemmän ihan oikeasti päteviä ihmisiä (joskin pätevät hukkuu kaikkien muiden joukkoon).
"Fiksun" ponitytön kateus loistaa kovin kirkkaana. Harmittaako sinua noin kovasti, että jotkut saavat kiitosta ja sinä et? Lampinajadin vastaukset ovat joskus pitkiä, mutta jos olet vaivautunut niitä ajatuksella lukemaan, olet varmasti huomannut, että hän esittelee eri vaihtoehtoja, ja kertoo niiden hyvistä ja huonoista puolista. Suurin osa porukasta arvostaa sitä. Ja jos olet olevinasi niin etevä, miksi et itse neuvo ihmisiä heidän ongelmissaan? Esittele meille yksikin vastaus Kasirolta tai Lampinajadilta, mikä sinun mielestäsi osoittaa heidät kokemattomiksi teineiksi. Ja kerro samalla, mitä itse olisit tehnyt.

Hevostalli.net? Hah! Eipä ollut sen foorumin "asiantuntijoista" apua minulle kun olisin sitä tarvinnut. Siellä on niitä kirjaviisaita jotka tekevät asiat sen mukaan mitä kirjoissa lukee, mutta jos ne keinot eivät tehoakaan, ihmiset levittävät kätensä ja sanovat ettei mitään ole tehtävissä.

Täältä on saanut hyviä, oikeasti toimivia neuvoja, joten ole sinä hiljaa ja mene muualle märehtimään kateuttasi!
Ns. fiksu ponityttö on selvästikin niitä mainittuja kirjaviisaita, joiden mielestä asiat pitäisi tehdä juuri niin kuin kirjoissa sanotaan ja kaikki muu on väärin, silloinkin kun kirjojen ohjeet eivät toimikaan. "fiksu ponityttö" on niin selvästi kateellinen, että yrittää sen takia nyt mustamaalata niitä jotka täällä ovat kaikkein eniten ihmisiä auttaneet, ONNISTUNEESTI. Hän saisi painua kotiinsa kasvamaan. Minua eivät ole pitkät vastaukset koskaan häirinneet, päin vastoin. Hyvä vain, että asioista kerrotaan monelta suunnalta ja esitellään vaihtoehtoja, ja minusta on ollut kiva lukea lampinajadin omista kokemuksista poninsa kanssa.
Muka-fiksu ponityttö on ilmiselvä provo. Varmaankin niitä pari kolme vuotta ratsastaneita jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken vaikka todellisuudessa ei tiedä vielä mitään. Hänellä on (toistaiseksi) hyvin suuret luulot itsestään, mutta jonain päivänä hän rysähtää alas pikku pilvilinnastaan kovalla ryminällä.

Halpamaista puhetta häneltä joka tapauksessa!
Onpas paksua puhetta pennulta! Sanopas, paljonko itselläsi on (olevinaan) kokemusta?

Ai niin, se sinun agrologisi pyörii nykyään koirapuolella, ja voin sanoa, että jos hänen tietotaitonsa on samaa luokkaa hevosten kuin koirienkin kanssa, en sinuna hehkuttaisi hänen puolestaan noin kovasti.
Vai että fiksu? Millä perusteella? Et ainakaan puheiden. Tuosta kommentistasi näkee heti, ettei sinulla ole kokemusta muista hevosista kuin niistä jotka tottelevat kuin koneet kyselemättä mitään, joten älä tule tänne lesoamaan. Siellä sinun hevostallissasi ei ole ainuttakaan ihmistä joka osaisi antaa ongelmatapauksissa muita ohjeita kuin niitä mitä kirjat neuvovat. Jos ne keinot eivät tehoakaan, apua on turha sieltä etsiä. Täältä löytyy ohjeita vielä sittenkin.
Millä perusteella väität heitä "varsin nuoriksi"?

Huumorin takia? Miksi ihmeessä aikuisten pitäisi olla aina niin vakavia ja tiukan asiallisia? Aikuisillakin on oikeus leikinlaskuun ja hassuihin kielikuviin, ellet sattunut tietämään.

Siksikö, että he sanoivat avoimesti kysyvänsä vanhemmiltaan neuvoja jos omat tiedot eivät riitä? Luuletko sinä tosissasi, että aikuiset eivät pidä yhteyttä omiin vanhempiinsa? Luule kuule uudestaan. Jos omat vanhempasi ovat hylänneet sinut, saat syyttää ainoastaan itseäsi, jos puhuit heille samaan tyyliin kuin tuossa kommentissasi täällä.

Lampinajadi sattui kysymään Kasiron hevosten värityksestä. Mitä sitten? Ihan tavallinen kysymys silloin kun haluaa muodostaa käsityksen siitä miltä hevonen näyttää. Sekään ei ole lasten yksinoikeus.

Mainitsemasi agrologi... Muistan hänet kyllä. En allekirjoittanut puoliakaan hänen puheistaan silloin, enkä allekirjoita niitä nyt koirapuolellakaan. Kaipa hänenkin menetelmänsä toimivat, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä niin omien koirieni kohdalla. Parempiakin keinoja on olemassa.

Lampinajadin ja Kasiron, ja Katherinenkin, neuvot ovat olleet aivan asiallisia. Lampinajadin neuvot ovat joskus aika... persoonallisia, mutta ne toimivat silloin kun muut keinot pettävät.

Sitä paitsi, hehän sanoivat itsekin, jos vaivauduit lukemaan, että he nimenomaan eivät tiedä kaikkea. Että hekin saattavat erehtyä. Ja ovat sanoneet samaa muutaman kerran aiemminkin. Joten turhaan sinä heidän kimppuunsa hyökkäät. Teet vain itsesi nauretavaksi. Ai mutta hei, sinähän teit sen jo!
Naurattaa minuakin Lampinajadin jutut: Nimittäin silloin kun hän kertoo eläintensä edesottamuksista! Hauskat mokat on parasta lukemista näillä sivuilla ja niissä juuri Lampinajadin eläimet loistaa hassuudellaan.
Mutta ongelmista Lampinajadin pitkät jutut on erittäin hyvä koska hän perustelee mielipiteensä. Juuri siksi hänen konstit toimii koska hän yleensä antaa erilaisia vaihtoehtoja. Jos yksi asia ei toimi voi kokeilla toista.

Joten " fiksu ponityttö " , pidä suusi kiinni ja näpit erossa koneeltasi jos et voi kuin haukkua ihmistä joka tietää enemmän kuin sinä.
Jos saa jonkun nauramaan, ei päivä ole mennyt aivan piloille! Nykyihmiset suhtautuvat elämään liian vakavasti, joten jos naurattaa, niin antaa mennä vain!
Me olemme hassuja ihmisiä joilla on hassuja elämiä, joten hassuja juttuja sattuu joskus väkisinkin. Nauru tekee aina hyvää, oli syy mikä hyvänsä, joten naurakaa kaikin mokomin jos siltä tuntuu - niin mekin teemme! :)
Sinä, lampinajadi, harrastat erikoista elämänfilosofiaa. "Naurakaa minulle" ei yleensä kuulu ihmisten lempilauseisiin... :)
Nyt kun sanoit, niin eipä tosiaan taida kuulua. No, ehkä se kuuluu hassujen ihmisten luonteenpiirteisiin..?
Minäkin kiitän luottamuksesta. Seurailen sivuja ja vastailen kun siltä tuntuu, mutta kun samat ikuisuuskysymykset toistuvat ja toistuvat... Shettisosastolla yli puolet kysymyksistä koskee ratsastajan sopivaa kokoa ja muualla kinastellaan siitä onko lämppäri ratsu vai ravuri. Ne aiheet ovat menettäneet uutiskynnyksensä ajat sitten.

Kasiro, olen pahoillani! Se on aina yhtä kovaa vaikka miten yrittäisi valmistautua ja tietäisi että se on pakko tehdä. Voimia sinulle!

Oletko alkanut jo kouluttaa nuorempaakin oritta? Äkkiä se aika menee...
Kiitoksia, helppoa se ei ole, senhän koit itsekkin.

Nuoremman oriin koulutus on suitsiin opettelua ja ohjien noudattamista maasta käsin, satulan kantamista, jalustinremmien paukkeen hyväksymistä, pelottavien asioiden sietoa ( sikalan hajut, sateenvarjot, autojen torvien äänet, pressut, puiset sillat ja pitkospuut ym.) Niitä samoja hulluja asioita kuin vanhemmallekkin.
Selkään en vielä nouse pariin vuoteen.
Onko vielä liian aikaista kysyä, vaikuttaako se yhtä lupaavalta kuin vanhempi?
Se on rauhallisempi kuin iso ori, joten sen koulutus on jossain määrin helpompaa. Se ehtii miettiä ennenkuin pelästyy, jos pelästyy.
Vanhempi pelästyy ensin ja miettii vasta sitten kannattiko, se on sähäkämpi. Mutta ei sekään käsistä lähde vaikka sätkyileekin. Se vain sätkähtää paikallaan ja jatkaa sitten matkaansa. Sanoisin että vanhemmasta tulee hyvä este- ja kenttähevonen koska se kääntyy vaikka postimerkin päällä, nuoremmasta hyvä kouluhevonen.
Heppa joka lähtöön. Ei hullumpi tilanne! :)
Sain ponin 12 vuotiaana. Äitini on kokenut, vaikkakaan ei ponilla juurikaan ratsasta. Mun ponin mukana tuli kaikki tarpeelliset varusteet (satula, suitset, loimet, riimut yms.) mutta meni aika iso osa vaihtoon. Ei välttämättä kannata heti ostaa kamaa isoja vuoria, koska ponin ruokinta kun usein muuttuu kodin vaihtuessa saattaa kokokin vaihtua! Meillä vaihtui riimunkin koko. Käytän suojia vain hypätessä, maastossa ja kenttäradoilla. Talvisin on kyllä lähes aina putsit jalassa, ettei saa polkemia.. Eka vuosi hevosen omistajana yllätti, koska en ollut ikinä kuvitellutkaan, että siihen sisältyy niin paljon vastuuta! Vuosi meni kuitenkin ihan hyvin :) Toivottavasti tästä oli jotain apua! (:
Kasiro, voimia sinulle minultakin! Tiedän itsekin miltä se tuntuu...

Tässä minun tarinani: Sain ensimmäisen hevoseni 16-vuotiaana, koska laskimme, että oma hevonen tulisi halvemmaksi kuin käydä tunneilla päivittäin. Se oli kultainen luonne, ihana ratsastaa eikä sen kanssa tullut koskaan niitä ongelmia mitä useimmille tulee ensihevosen kanssa. Kului kolme ihanaa vuotta, ja sitten eräänä päivänä, hevosen ollessa 11-vuotias, se löytyi laitumelta... Syytä ei saatu selville.

Kaksi vuotta myöhemmin ostin uuden hevosen. Se oli hieman menevämpää tyyppiä kuin ensimmäiseni, mutta muuten todella kiltti. Kunnes se ehti kotiutua kunnolla ja alkoi testailla minua tosissaan. Näykkimistä, uhkailua, pukittelua, ryöstelyä, rynnimistä ja jyräämistä taluttaessa - kaikkea temppuilua mitä vain voi kuvitella. Olin pelannut hevosten kanssa koko ikäni, mutta mitkään tuntemani keinot eivät tehonneet tähän hevoseen. Minulla oli muutamia ihmisiä joilta saatoin pyytää apua, mutta heidän menetelmänsä olivat samat kuin minunkin, joten heistä ei ollut apua. Pari ammattikouluttajaakin kävi sitä katsomassa, mutta muutaman kerran käytyään he heittivät pyyhkeen kehään ja sanoivat ettei hevoselle voinut tehdä mitään.

Maailmani oli hajota palasiksi tajutessani, että olin menettämässä jo toista hevosta! En voisi pitää hevosta jota en hallinnut, enkä turvallisuussyistä voisi sitä myydäkään. Päätös oli pakko tehdä, niin raskas kuin se olikin. Saadakseni muuta ajateltavaa aloin surffailla netissä ja eksyin tänne foorumille. Huomasin, että muillakin oli samoja ongelmia hevostensa kanssa, ja aloin lueskella tarkemmin.

Kaksi nimimerkkiä nousi selkeästi esiin vastailijoiden joukosta. He olivat saaneet kovasti kiitosta neuvoistaan, joten päätin kokeilla niitä itsekin, yrittää hirviöhevoseni kanssa vielä kerran. Pidin hevostani toivottomana tapauksena enkä ollut kovin toiveikas, mutta asiat eivät olisi voineet olla enää huonomminkaan, joten minulla ei ollut mitään menetettävää.

Oli suoranainen järkytys huomata miten helppoa oli saada hankala hevonen käyttäytymään asiallisesti. Niin yksinkertaisia juttuja, ja vaikutus oli välitön! Taisimme olla yhtä tyrmistyneitä, hevonen ja minä... Eniten minua järkytti se, että ammattilaisetkaan eivät olleet osanneet auttaa minua, ja sen takia olin ollut vähällä toimittaa hevoseni makkaraksi. Järkytystä seurasi voitonriemu ja itsevarmuus. Tuo umpiluupää ei enää näyttäisi minulle keskisormea yhtä ainutta kertaa!

Muutamassa päivässä pystyin taas käsittelemään sitä turvallisesti, joten seuraavaksi oli ratsastuksen vuoro. Seurasi kaksituntinen taistelu, mutta sekin oli parannusta entiseen. Se ei enää pystynyt vedättämään minua 6-0 täysin alta lipan, vaan minulla oli sopivat aseet vastata sen temppuihin!

Tästä on nyt pari vuotta aikaa. Aluksi sain käydä samat taistelut joka kerta kun lähdin ratsastamaan ja usein kesken kaikenkin, mutta lopulta heppa alkoi antaa periksi ja taistelut lyhenivät ja harvenivat. Nyt viimeisen vuoden mittaan se on kokeillut enää satunnaisesti, josko se pääsisi takaisin niskan päälle, mutta kun tiedän mitä tehdä, ne leikit loppuvat lyhyeen.

Sinun ja Lampinajadin neuvojen mukaan olen muuttanut joitakin hevosen käsittelyyn ja ratsastukseen liittyviä tapojani ja muuttanut muutamaa ruokintaan ja varusteisiin liittyvää juttua. Ja hevosestani on jälleen tullut se kullanmuru mikä se alunperin olikin. Ja ilman teitä kahta se olisi nyt mennyttä.
Anteeksi kun tuli näin pitkä kiroitus, mutta ajattelin, että teitä ehkä kiinnostaa tietää, että olette neuvoillanne kirjaimellisesti pelastaneet ainakin yhden hevosen hengen.

Kasirolle olisi vielä kysymys. Onko varsa jo alkanut pudottaa varsakarvaansa? Muistelen sinun maininneen, että se on musta, ja olisi kiva tietää, pysyykö se mustana vai vaaleneeko kuten veljensäkin.
Kiitos, meneehän tässä, onneksi on nuo muut hevoset. Mutta ikävähän tuota tammaa on, se oli kanssa kullanmuru ja hyvä emätamma.

Hyvä jos neuvoista on ollut hyötyä, mutta saatan minäkin erehtyä. Usein kysyn neuvoa isältäni ja äidiltäni, aina ei omat tiedot riitä.
Mutta hyvä kun sait heppasi kuriin etkä joutunut hävittämään sitä.

Varsa pudottaa karvaansa ja uusi karva on nyt tumman harmaa. Se on siis vaaleneva kimo, saa nähdä kuinka paljon lopulta vaalenee. Vahinko, olis ollut upea mustana.
Kasiro vei sanat suustani. Upeaa jos neuvot ovat auttaneet, varsinkin noin kriittisessä tilanteessa (dramatiikkaa on totisesti ollut sinunkin hevoselämässäsi!), mutta minäkään en ole mikään kaikkitietävä enkä oikeastaan haluaisi sellaista leimaa saadakaan. Suuri osa saamastani kiitoksesta kuuluu äidilleni, jolta minä kyselen neuvoja silloin kun itselläni menee sormi suuhun.

En silti tarkoita olla kiittämätön, toki positiivinen palaute lämmittää aina mieltä, mutten silti välittäisi olla mikään "kriisinhallinnan kävelevä käsikirja".
Kuten Kasiro sanoi ja mikä koskee minuakin, erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa. Tosin jos hevonen olisi jo teurastuomiolla vaarallisen käytöksen takia, niin varmasti itsekin tarttuisin mihin tahansa oljenkorsiin mitä löytäisin... Mahtavaa, että tämä sinun kortesi oli tarpeeksi vahva vetämään sinut ja hevosesi turvaan!

Kasiro, olen utelias (jällen): ovatko hevosesi tasaisen värisiä, vai onko niissä papurikkotäpliä tai kärpäspilkkuja tms?
Vanhempi ori on jo valkoinen mutta jaloissa ja kuonossa on tummaa. Se näyttää siltä kuin se olisi kahlannut kurassa ja työntänyt nenänsäkkin kuraan.
Nuorempi ori on vaaleahko harmaa, lautasilla vaaleita papurikkotäpliä. Vuohissukat molemmissa takajaloissa ja kimopiirto päässä.
Tammavarsa on nyt tummanharmaa ja tarkasti katsottuna näkee mustia täpliä kautta koko varsan. Kuin tummanharmaa dalmatiankoira. Aika näyttää jääkö täplät vai vaaleneeko nekin.
Eli mikään niistä ei ole tasaisen värinen. ( Vielä )

Myös minun neuvoistani suurin kiitos kuuluu vanhemmilleni ja isovanhemmilleni, hehän minua ovat opettaneet ja vieläkin neuvovat jos tarvis vaatii. Isovanhemmat ovat jo kuolleet mutta heidän hevostietoutensa jatkuu isässäni ja toivottavasti myös minussa.

En käske ketään tekemään neuvojeni mukaan mutta kerron vain miten itse tekisin. Minäkään en halua erehtymättömän mainetta, sitä en todellkaan ansaitse. Mutta toki myös minua lämmittää positiivinen palaute. Suuri kiitos siitä.
Jos oriitkin olivat syntyessään mustia tai melkein, niin nopeasti ne sitten ovatkin vaalenneet! Varsa on kyllä jännän värinen! En muista että olisin edes kuullut sellaisesta.

Niin, ei minunkaan neuvojani ole mikään pakko seurata. Ne ovat vain vaihtoehtoja muiden joukossa ja jokaisella on täysi vapaus valita tekeekö niin vai jättääkö mieluummin tekemättä.
Oriit olivat savunharmaita syntyessään, mutta iso ori vaaleni nopeasti. Nuorempi vaalenee hitaammin, saattaa jäädäkkin harmaaksi.
Varsan katsoo ensinäkemältä tummanharmaaksi, pilkut näkee vasta kun katsoo läheltä auringonvalossa. En vain tiedä minkä väriseksi sen rekisteröin. Kysyin hippoksesta ja ehdottivat että toistaiseksi se on kimo mutta jos se jää noin tummaksi niin katsotaan sitten uudelleen.
Värien kanssaa tosiaan tulee joskus ongelmia... Eräs äitini tuttu näytti hänelle kerran valokuvan hevosesta jonka papereissa luki värin kohdalla "sanoin kuvaamattoman värinen" Hevosen toinen pää oli musta ja toinen kermanvaalea, ja väri muuttui liukuvasti niin että mitään havaittavaa rajaa ei ollut missään kohdassa.
ite sain ekan ponini kun olin 11v. nyt oon 15v. :)poni on isovanhenpien luona, heidän hevosten seassa. eli kuluja ei mulle oikein tule. ja ensinmäinen vuosi meni meillä hyvin ellei sitä lasketa että tietty poni rupesi testailee kumpi meistä nyt se "johtaja" on. n. yhen viikon jakso koikeilla kunnes huomas että minähän se meitä "johdan". ja nykyään ei poni mitään pelottavienkaan asioiden takia testaile, kun luottamus on kunnossa :) poni ei käytä mitään suojia, eli niistä en vinkkejä oikein voi antaa:D
No mä sain ekan ponin kun olin 5 ja ratsastanut vuoden :D mutta siis äitini on ratsastanut aina ja periaatteessa poni tuli sille mutta mun se kumminkin oli. Se poni opetti mut ratsastaan:) Se oli 142cm korkee ruotsin ratsuponi ja ikää sillä oli 14 mutta se oli kiltti, laiska ja joskus aika itsepäinen mutta äiti ratsasti sen läpi ja kävi kunnon maastoilla pari kertaa viikossa. Tän ponin lisäks ratsastin muita poneja ja kun olin 11 mulle tuli eka ihan oma poni<3 6.v kisaponi Hollannista :) tottakai äiti auttoi kaikessa mut sen kaa meni hyvin vaikka olikin aika kuuma ja välillä tosi hankala mutta vuoden jälkeen me kisattiin kansallista 110 ihan hyvin sijoittuen! Molemmat ponit on ollu suht. terveitä ja kaikki on mennyt hyvin:) Viime viikolla meille tuli pv tamma ratsutukseen jolla mun olis tarkotus kisata tää talvi :) Mut kattoo nyt ku se on aika vahva esteillä... Meidän naapurissa on siis maneesi talli jossa meidän 5 heposta +tää pv asuu. Äiti on siä tallimestarina sen omistajan kanssa. Mut oon kyl tosi onnellinen kun mulla on ollut näin hyvät mahdollisuudet edetä paljon ja ratsastaa monia eri hevosia:)
Joo toi teksti pätkäs mut siis poneil oon pitäny jännesuojia edessä ja takana on aina ollut eskadronin tekniikka suojat. Edessä verduksen ja eskan :) maastossa bootsit takana tolla nuoremmalla. Ite tykkää eskadronin varusteista hirveesti ja weather beta loimet on kyllä parhaita!
 /   /  / Heippa kaikki hevosen omistajat

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta