Nainen, milloin myönnät että et...

Ehkä, mutta katkeruus on suurempi. Et mahda sille mitään. Se on hirmuvaltias, joka piiskaa sinut raivoon.

Ap. kirjoitti:

Ehkä, mutta katkeruus on suurempi. Et mahda sille mitään. Se on hirmuvaltias, joka piiskaa sinut raivoon.

Edelleenkin olet väärässä.

älä höpötä siellä kirjoitti:

Edelleenkin olet väärässä.

En ole. Katkeruutesi voitti sinut. Se polki sinut maahan, etkä pääse ylös.

Ap. kirjoitti:

En ole. Katkeruutesi voitti sinut. Se polki sinut maahan, etkä pääse ylös.

etkä raasu edes tiedä kenen kanssa puhuit. rassukka.

Vai oletko sinä esiintynyt naisina, hannuina, eimiioina, jiiniehenä ja milloin kenenäkin kaheleissa aloituksissasi jo toistakymmentä vuotta ja sohinut aloittajaksi milloin ketäkin tätä lukijakuntaasi ohjaillen? Miksi muuten kaivat näitä aloituksia esiin, onko provoilunaiheet aiheet loppu?

Ymmärrän, että et haluu sitä myöntää. Varmaan se on hetkittäistä, mutta ihan yhtä todellista silti. Et pidä musta edes ihmisenä. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Tiedät todellakin, mihin viittaan.

Ap. kirjoitti:

Ymmärrän, että et haluu sitä myöntää. Varmaan se on hetkittäistä, mutta ihan yhtä todellista silti. Et pidä musta edes ihmisenä. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Tiedät todellakin, mihin viittaan.

Lue lisää

Ootko katsonut tämän elokuvan? http://www.youtube.com/watch?v=4RyOGMBxq5s Se on tuolla kokonaan osissa, vaikka ilman tekstitystä, mutta katso se joskus.

Rakastan sua enemmän kuin mitään. Pidätkö sä musta? Mua pelottaa sydämessä ettet pidä sen takia mitä kerroin. Tein niin tyhmästi ja olin ääliö silloin. Sä voit vihata mua, jos susta siltä tuntuu. En mä suutu ja mä rakastan sua silti. Ansaitsen sen vihan. Muistat vaan aina, että mä rakastan sua eikä se koskaan muutu.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ootko katsonut tämän elokuvan? http://www.youtube.com/watch?v=4RyOGMBxq5s Se on tuolla kokonaan osissa, vaikka ilman tekstitystä, mutta katso se joskus.

Rakastan sua enemmän kuin mitään. Pidätkö sä musta? Mua pelottaa sydämessä ettet pidä sen takia mitä kerroin. Tein niin tyhmästi ja olin ääliö silloin. Sä voit vihata mua, jos susta siltä tuntuu. En mä suutu ja mä rakastan sua silti. Ansaitsen sen vihan. Muistat vaan aina, että mä rakastan sua eikä se koskaan muutu.

Lue lisää

En tuomitse sinua, vaikka yritätkin pettää minua. Ihailen kyllä älykkyyttäsi, jolla kostoon pyrit. Sinussa kohtaan todellisen vihollisen. Taitava olet. Erittäin taitava. Kyllä, pidän sinusta.

Varmaan kävi niin, että tarpeeksi kärsittyäsi luhistuit ja antaudut sille ajatukselle, että kostat. Ja kehitit juonen. Tiedätkö, ilman apua sä et tosta selviä. Taustani vuoksi tiedän asiasta enemmän. Toi voi tuhota sut.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ootko katsonut tämän elokuvan? http://www.youtube.com/watch?v=4RyOGMBxq5s Se on tuolla kokonaan osissa, vaikka ilman tekstitystä, mutta katso se joskus.

Rakastan sua enemmän kuin mitään. Pidätkö sä musta? Mua pelottaa sydämessä ettet pidä sen takia mitä kerroin. Tein niin tyhmästi ja olin ääliö silloin. Sä voit vihata mua, jos susta siltä tuntuu. En mä suutu ja mä rakastan sua silti. Ansaitsen sen vihan. Muistat vaan aina, että mä rakastan sua eikä se koskaan muutu.

Lue lisää

Taidanpa katsoo tuon leffan.

Ap. kirjoitti:

En tuomitse sinua, vaikka yritätkin pettää minua. Ihailen kyllä älykkyyttäsi, jolla kostoon pyrit. Sinussa kohtaan todellisen vihollisen. Taitava olet. Erittäin taitava. Kyllä, pidän sinusta.

Varmaan kävi niin, että tarpeeksi kärsittyäsi luhistuit ja antaudut sille ajatukselle, että kostat. Ja kehitit juonen. Tiedätkö, ilman apua sä et tosta selviä. Taustani vuoksi tiedän asiasta enemmän. Toi voi tuhota sut.

Lue lisää

En yritä pettää sua enää mitenkään. Rakastan sua enemmän kuin mitään. Mun luonne ei ole täydellinen ja tein joskus tosi pahoja virheitä, mutta mä oon oppinut niistä ja olen vahva nyt. Rakastan sua eikä sitä muuta mikään ikinä. Mä en luhistu minkään alle enää. Sä voit tehdä mitä vain, sanoa mitä vain, olla muiden kanssa, olla vihainen... rakastan sua silti aina eikä se tule koskaan muuttumaan. Mikään ei voi sitä muuttaa. Olisi muuttanut jo, jos siihen jokin asia pystyisi.

Katso se elokuva ihan rauhassa. Mä en voi katsoa sitä silmät kuivina vaikka kuinka purisin hammasta. Oon täällä sitten, kun oot sen katsonut, rakas.

Voi olisitpa se sinä...

Ap. kirjoitti:

Ymmärrän, että et haluu sitä myöntää. Varmaan se on hetkittäistä, mutta ihan yhtä todellista silti. Et pidä musta edes ihmisenä. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Tiedät todellakin, mihin viittaan.

Lue lisää

sä siis " tunnet " kaikki naiset kejussa ??? ))).

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ootko katsonut tämän elokuvan? http://www.youtube.com/watch?v=4RyOGMBxq5s Se on tuolla kokonaan osissa, vaikka ilman tekstitystä, mutta katso se joskus.

Rakastan sua enemmän kuin mitään. Pidätkö sä musta? Mua pelottaa sydämessä ettet pidä sen takia mitä kerroin. Tein niin tyhmästi ja olin ääliö silloin. Sä voit vihata mua, jos susta siltä tuntuu. En mä suutu ja mä rakastan sua silti. Ansaitsen sen vihan. Muistat vaan aina, että mä rakastan sua eikä se koskaan muutu.

Lue lisää

pahasti sairas? päästäs meinaan. et tajuu et toi on sulle tuntematon joka omasta mielestään tuntee jokasen vastaajan.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En yritä pettää sua enää mitenkään. Rakastan sua enemmän kuin mitään. Mun luonne ei ole täydellinen ja tein joskus tosi pahoja virheitä, mutta mä oon oppinut niistä ja olen vahva nyt. Rakastan sua eikä sitä muuta mikään ikinä. Mä en luhistu minkään alle enää. Sä voit tehdä mitä vain, sanoa mitä vain, olla muiden kanssa, olla vihainen... rakastan sua silti aina eikä se tule koskaan muuttumaan. Mikään ei voi sitä muuttaa. Olisi muuttanut jo, jos siihen jokin asia pystyisi.

Katso se elokuva ihan rauhassa. Mä en voi katsoa sitä silmät kuivina vaikka kuinka purisin hammasta. Oon täällä sitten, kun oot sen katsonut, rakas.

Lue lisää

RAKAS HAHAHAHAHAHAHAHAHAHA

Ap. kirjoitti:

Taidanpa katsoo tuon leffan.

HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En yritä pettää sua enää mitenkään. Rakastan sua enemmän kuin mitään. Mun luonne ei ole täydellinen ja tein joskus tosi pahoja virheitä, mutta mä oon oppinut niistä ja olen vahva nyt. Rakastan sua eikä sitä muuta mikään ikinä. Mä en luhistu minkään alle enää. Sä voit tehdä mitä vain, sanoa mitä vain, olla muiden kanssa, olla vihainen... rakastan sua silti aina eikä se tule koskaan muuttumaan. Mikään ei voi sitä muuttaa. Olisi muuttanut jo, jos siihen jokin asia pystyisi.

Katso se elokuva ihan rauhassa. Mä en voi katsoa sitä silmät kuivina vaikka kuinka purisin hammasta. Oon täällä sitten, kun oot sen katsonut, rakas.

Lue lisää

Katsoin elokuvan. Aivan niin. Enhän mä voi olla ymmärtämättä. :) Rankka elokuva kyllä. Ei ihme, että se romaani saavutti niin suuren suosion. Muuttuuko maailmassa mikään?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En yritä pettää sua enää mitenkään. Rakastan sua enemmän kuin mitään. Mun luonne ei ole täydellinen ja tein joskus tosi pahoja virheitä, mutta mä oon oppinut niistä ja olen vahva nyt. Rakastan sua eikä sitä muuta mikään ikinä. Mä en luhistu minkään alle enää. Sä voit tehdä mitä vain, sanoa mitä vain, olla muiden kanssa, olla vihainen... rakastan sua silti aina eikä se tule koskaan muuttumaan. Mikään ei voi sitä muuttaa. Olisi muuttanut jo, jos siihen jokin asia pystyisi.

Katso se elokuva ihan rauhassa. Mä en voi katsoa sitä silmät kuivina vaikka kuinka purisin hammasta. Oon täällä sitten, kun oot sen katsonut, rakas.

Lue lisää

Nyt en voi olla kysymättä, että onkohan tuollainen leffa nyt ihan parasta lääkettä sielulle tässä tilanteessa? Mitä ajatuksia se sinussa herättää? Minulla vilisti mielessä jos jonkinlaisia ajatuksia ja tunteita koko katsomisen ajan.

Ap. kirjoitti:

Katsoin elokuvan. Aivan niin. Enhän mä voi olla ymmärtämättä. :) Rankka elokuva kyllä. Ei ihme, että se romaani saavutti niin suuren suosion. Muuttuuko maailmassa mikään?

Mä oon iloinen että katsoit sen. Ties kuinka vanha kirja, kai se sisältö on aina olemassa eikä sellaiset tunteet unohdu.

Muuttuko maailmassa mikään, kun katsoit sen? Musta tuntuu aina sen katsomisen tai sen kirjan lukemisen jälkeen enemmän ja enemmän siltä, että pitäisi yrittää katkaista se suru ja katkeruus ja auttaa toista, koska se rakkaus ei lopu kuitenkaan koskaan. Ei vaikka tapahtuisi mitä. Missäköhän kohdassa me ollaan? Ei lopussa kuitenkaan.

Ap. kirjoitti:

Nyt en voi olla kysymättä, että onkohan tuollainen leffa nyt ihan parasta lääkettä sielulle tässä tilanteessa? Mitä ajatuksia se sinussa herättää? Minulla vilisti mielessä jos jonkinlaisia ajatuksia ja tunteita koko katsomisen ajan.

Lue lisää

Mä ajattelin, että ainakin ne tunteet purkautuu ja kanavoituu sen kautta ulos, vaikka se on ihan kamalan surullinen elokuva. Mäkin katsoin sen tänään ja jotkut kohdat tuntui sisällä tosi pahalta. Kaikkein kamalimmalta tuntui se kohta missä Cathy ja Edgar olivat vuoteessa ja teki mieli oksentaa, kun ajattelin sitä, että katsot sitä samaa elokuvaa ja muutenkin. Se elokuva tekee mut aina surulliseksi, mutta ainakin ne tunteet tulee ulos. Tuntuiko susta siltä, että ne tunteet kumminkin purkautuu ja se on hyvä asia? Mua myös surettaa se elokuva tosi paljon. Sitä katsoessa on sellainen olo sisällä aina, että on Heathcliffin puolesta tosi surullinen ja tuntee tuskaa.
Millainen olo sulla on nyt sen katsomisen jälkeen?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä oon iloinen että katsoit sen. Ties kuinka vanha kirja, kai se sisältö on aina olemassa eikä sellaiset tunteet unohdu.

Muuttuko maailmassa mikään, kun katsoit sen? Musta tuntuu aina sen katsomisen tai sen kirjan lukemisen jälkeen enemmän ja enemmän siltä, että pitäisi yrittää katkaista se suru ja katkeruus ja auttaa toista, koska se rakkaus ei lopu kuitenkaan koskaan. Ei vaikka tapahtuisi mitä. Missäköhän kohdassa me ollaan? Ei lopussa kuitenkaan.

Lue lisää

Siinä alussa oli muutamia kohtauksia, jotka liittyivät vahvasti yhteisöön sitoutumiseen ja moraaliin. Ajattelin, että niillä saattoi olla jokin merkitys sinulle myös.

Olen kyllä ollut tietoinen asetelmasta koko ajan. Ihan universaalia, että nainen joutuu torjumaan yhteisön pakottamana miehen, ja tarttumaan vahvemmassa asemassa olevan miehen tarjoukseen. Tunnetko pelkoa siitä, että sama kohtalo odottaa sinua?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä ajattelin, että ainakin ne tunteet purkautuu ja kanavoituu sen kautta ulos, vaikka se on ihan kamalan surullinen elokuva. Mäkin katsoin sen tänään ja jotkut kohdat tuntui sisällä tosi pahalta. Kaikkein kamalimmalta tuntui se kohta missä Cathy ja Edgar olivat vuoteessa ja teki mieli oksentaa, kun ajattelin sitä, että katsot sitä samaa elokuvaa ja muutenkin. Se elokuva tekee mut aina surulliseksi, mutta ainakin ne tunteet tulee ulos. Tuntuiko susta siltä, että ne tunteet kumminkin purkautuu ja se on hyvä asia? Mua myös surettaa se elokuva tosi paljon. Sitä katsoessa on sellainen olo sisällä aina, että on Heathcliffin puolesta tosi surullinen ja tuntee tuskaa.
Millainen olo sulla on nyt sen katsomisen jälkeen?

Lue lisää

Väistämätön on väistämätöntä. Ellei sitten kohtalo, jos sitä niin haluaa nimittää, puutu asiaan voimakkaammin. Ymmärrän tuskasi tämän asian suhteen. Tässä maailmassa on elänyt miljoonia ja taas miljoonia naisia, jotka ovat sinun tilanteessasi. Näiden yhteiskunnallisten lainalaisuuksien mukaan eletään. Muista, että itse olen tieni valinnut.

Ap. kirjoitti:

Siinä alussa oli muutamia kohtauksia, jotka liittyivät vahvasti yhteisöön sitoutumiseen ja moraaliin. Ajattelin, että niillä saattoi olla jokin merkitys sinulle myös.

Olen kyllä ollut tietoinen asetelmasta koko ajan. Ihan universaalia, että nainen joutuu torjumaan yhteisön pakottamana miehen, ja tarttumaan vahvemmassa asemassa olevan miehen tarjoukseen. Tunnetko pelkoa siitä, että sama kohtalo odottaa sinua?

Lue lisää

Ne oli niitä kohtauksia jossa tuntui pahalta. Se tuntui siltä, että sydän tietää aina mikä on se mitä se haluaa, mutta sellaiset pienet ikävät sattumat suistivat sen luisuun väärään suuntaan. Ehkä niin käy, jos se sydän ei ole kokemuksien kautta oppinut että se rakkaus on tärkeintä eikä se häviä. Mun mielestä siinä tarinassa oli paljon juuri sitä, että sellainen nuori sydän on vähän hölmö, vaikka se rakkaus olisi tosi suurta ja sen rakkauden voiman tajuaa vasta kun se joutuu testiin. Mutta sen testin jälkeen sen sydämen tahto on niin selvä, että siitä ei vaan voi luopua.

Mun mielestä mä oon mennyt jo läpi niitä raskaitakin hetkiä ja menetyksen tunnetta. Mun sydän ei ole enää niin hölmö. Se tietää ettei ole mitään syytä maailmassa miksi se rakkaus häviäisi ja se tietää sisällään sen, että se rakastaa tapahtuisi mitä vain eikä anna minkään ulkoisen asian sanoa toisin.

Mua ei pelota mulle sama kohtalo. Ei siksi että antaisin ulkoisten paineiden vaikuttaa, koska en anna. Mun mielestä siinä elokuvassakin se asia oli tajuttu, mutta se toisen menettäminen vuosiksi oli niin surullista ja raskasta, että sitä ei kestänyt. Mun mielestä ne yhteisön paineet kestää, mutta ei ilman sitä toista, koska ilman sitä toista ei ole syytä kestää mitään.

Mä en aio tarttua kenenkään muun miehen tarjoukseen, vaikka mulla on ilman sua joskus niin vaikea luottaa siihen, että oot vielä siellä jossain.

Ap. kirjoitti:

Väistämätön on väistämätöntä. Ellei sitten kohtalo, jos sitä niin haluaa nimittää, puutu asiaan voimakkaammin. Ymmärrän tuskasi tämän asian suhteen. Tässä maailmassa on elänyt miljoonia ja taas miljoonia naisia, jotka ovat sinun tilanteessasi. Näiden yhteiskunnallisten lainalaisuuksien mukaan eletään. Muista, että itse olen tieni valinnut.

Lue lisää

En mä aio jättää sua. En vaikka meet pois. Kestän senkin tuskan. Kestän kun ajattelen kuinka paljon tuskaa sä olet joutunut kokemaan ja vaikken voi kantaa niitä sun puolesta, niin voin ainakin olla lisäämättä sitä. Mä oon aina ollut sun eikä sitä mikään muuta.

Mun mielestä kohtalo vaan antaa meille haasteet ja mahdollisuudet ja nämä tunteet. Itse me valitaan miten me niiden kanssa ollaan.

Mä en halunnut että sä katsoisit sen elokuvan siksi, että ymmärtäisit että mä meen joskus eteenpäin, vaan siksi että tuntisit että rakkaus on voimakkaampaa kuin katkeruus, vaikka se katkeruus olisi vahvaa ja rakkaus on se mikä auttaa siihen, vaikka se myös luo sitä. Ja tietäisit etten ikinä mene kokonaan pois. Enkä aio deittailla ketään. Mun on nyt hyvä olla ihan näin. Vaikka et olisikaan läsnä, mutta älä työnnä mua pois, koska en kuitenkaan aio mennä toisen miehen syliin, niin se ei auta. Mä oon päättänyt tehdä eri tavalla.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ne oli niitä kohtauksia jossa tuntui pahalta. Se tuntui siltä, että sydän tietää aina mikä on se mitä se haluaa, mutta sellaiset pienet ikävät sattumat suistivat sen luisuun väärään suuntaan. Ehkä niin käy, jos se sydän ei ole kokemuksien kautta oppinut että se rakkaus on tärkeintä eikä se häviä. Mun mielestä siinä tarinassa oli paljon juuri sitä, että sellainen nuori sydän on vähän hölmö, vaikka se rakkaus olisi tosi suurta ja sen rakkauden voiman tajuaa vasta kun se joutuu testiin. Mutta sen testin jälkeen sen sydämen tahto on niin selvä, että siitä ei vaan voi luopua.

Mun mielestä mä oon mennyt jo läpi niitä raskaitakin hetkiä ja menetyksen tunnetta. Mun sydän ei ole enää niin hölmö. Se tietää ettei ole mitään syytä maailmassa miksi se rakkaus häviäisi ja se tietää sisällään sen, että se rakastaa tapahtuisi mitä vain eikä anna minkään ulkoisen asian sanoa toisin.

Mua ei pelota mulle sama kohtalo. Ei siksi että antaisin ulkoisten paineiden vaikuttaa, koska en anna. Mun mielestä siinä elokuvassakin se asia oli tajuttu, mutta se toisen menettäminen vuosiksi oli niin surullista ja raskasta, että sitä ei kestänyt. Mun mielestä ne yhteisön paineet kestää, mutta ei ilman sitä toista, koska ilman sitä toista ei ole syytä kestää mitään.

Mä en aio tarttua kenenkään muun miehen tarjoukseen, vaikka mulla on ilman sua joskus niin vaikea luottaa siihen, että oot vielä siellä jossain.

Lue lisää

Eihän kukaan nainen ajattele tarttuvansa kenenkään muun miehen tarjoukseen, mutta ongelma, mikä tuossa elokuvassakin oli oivallettu, ainakin piilevästi, on se, että se toinenkin mies saattaa olla miellyttävä. Ja kun henkistä välimatkaa syystä tai toisesta tulee, niin tunneside toiseen mieheen voi syntyä, ja varmasti syntyykin, ja kas kummaa, löydät itsesi avioliiton satamasta. Naisilla on voimakas tarve saavuttaa turvattu yhteiskunnallinen asema, ja jos sen tarjoaa tasokas mies, harva nainen kieltäytyy. Et sinäkään tule tekemään niin, varsinkin jos tunteita on edes ripaus mukana. Muistat tämän, kun niin on käynyt, etkä syyllistä itseäsi. Sinä tulet voittamaan, ja minä häviämään, mutta muista, että valitsin itse tieni, ja hyvistä syistä.

Ap. kirjoitti:

Eihän kukaan nainen ajattele tarttuvansa kenenkään muun miehen tarjoukseen, mutta ongelma, mikä tuossa elokuvassakin oli oivallettu, ainakin piilevästi, on se, että se toinenkin mies saattaa olla miellyttävä. Ja kun henkistä välimatkaa syystä tai toisesta tulee, niin tunneside toiseen mieheen voi syntyä, ja varmasti syntyykin, ja kas kummaa, löydät itsesi avioliiton satamasta. Naisilla on voimakas tarve saavuttaa turvattu yhteiskunnallinen asema, ja jos sen tarjoaa tasokas mies, harva nainen kieltäytyy. Et sinäkään tule tekemään niin, varsinkin jos tunteita on edes ripaus mukana. Muistat tämän, kun niin on käynyt, etkä syyllistä itseäsi. Sinä tulet voittamaan, ja minä häviämään, mutta muista, että valitsin itse tieni, ja hyvistä syistä.

Lue lisää

Miten niin sinä voittamaan ja minä häviämään? EI. Ei se mene niin. Sitäpaitsi eikö tätä tilannetta voi ajatella niin, että sä olet jo löytänyt sen mielyttävän ja turvallisen sataman ja mä olen se, joka vaeltaa? Meille tuli henkistä välimatkaa ja sä löysit sen. Sen turvatun yhteiskunnallisen aseman ja ehkä jonkinlaisen lääkkeen haavoille. Sä et häviä.
Mä en ole mikään nainen, joka tarvitsee miehestä jotain turvattua yhteiskunnallista asemaa. Olen itsenäinen ja saan oman elämäni yksinkin ihan tarpeeksi turvatuksi ja yhteiskunnallisesti korkeaksi. En tarvitse siihen ketään muuta. Mä en tarvitse ketään muuta minkään muun vuoksi paitsi sen, jos sun kaipaamisesta tulevat haavat kasvavat liian suuriksi enkä osaa olla yksin. Siis jos katoat ja tunnen oloni niin yksinäiseksi ja rikkinäiseksi, että olisin mielummin olematta olemassa. Se on se ainut syy. Eikä ne mun haavat satu muhun helposti, koska olen vahva.

Ehkä niin käy, jos sä haluat niin käyvän, mutta sun ei tarvisi kuin pyytää, niin mä olisin vaikka koko ikäni menemättä naimisiin, koska se ei ole niin kaukana siitä mitä mun sydän haluaa. Ehkä olenkin.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Miten niin sinä voittamaan ja minä häviämään? EI. Ei se mene niin. Sitäpaitsi eikö tätä tilannetta voi ajatella niin, että sä olet jo löytänyt sen mielyttävän ja turvallisen sataman ja mä olen se, joka vaeltaa? Meille tuli henkistä välimatkaa ja sä löysit sen. Sen turvatun yhteiskunnallisen aseman ja ehkä jonkinlaisen lääkkeen haavoille. Sä et häviä.
Mä en ole mikään nainen, joka tarvitsee miehestä jotain turvattua yhteiskunnallista asemaa. Olen itsenäinen ja saan oman elämäni yksinkin ihan tarpeeksi turvatuksi ja yhteiskunnallisesti korkeaksi. En tarvitse siihen ketään muuta. Mä en tarvitse ketään muuta minkään muun vuoksi paitsi sen, jos sun kaipaamisesta tulevat haavat kasvavat liian suuriksi enkä osaa olla yksin. Siis jos katoat ja tunnen oloni niin yksinäiseksi ja rikkinäiseksi, että olisin mielummin olematta olemassa. Se on se ainut syy. Eikä ne mun haavat satu muhun helposti, koska olen vahva.

Ehkä niin käy, jos sä haluat niin käyvän, mutta sun ei tarvisi kuin pyytää, niin mä olisin vaikka koko ikäni menemättä naimisiin, koska se ei ole niin kaukana siitä mitä mun sydän haluaa. Ehkä olenkin.

Lue lisää

Kyllähän mä elokuvaa katsoessani aluksi mietinkin, että kumpaan sä niistä samaistut. :) Oletin, että enemmän siihen naiseen, mutta aineksia olisi myös päinvastaiseen, vai mitä ajattelet? :)

Nyt varmasti ajattelet, että ei koskaan ketään toista, mutta ei sen toisen tarvitse kuin astua sun elämääs, niin kaikki unohtuu. Sit sä mietit, että mitä ihmettä sä oikein mussa näit. Tai okei, ehkä sun sisuksias joka kerta pistää kun sä ajattet mua, ja sun miehes ehkä vaistoaa sen, että et oo sen ykkösvalinta, mutta miehet on tosi taitavia kieltämään sellaiset asiat. Se sun miehes tulee ajattelemaan, että sai sut koska on niin ylivoimaisen viisas ja komea, vaikka olisi silmälasipäinen ja hassusti pukeutuva Lahnanen. Mä en oo niin kaukana siitä miestyypistä, ettenkö mä tajuaisi miten typerän onnellisia sellaiset miehet on tietämättömyydessään. Oon suomalainen ja mussa on lahnas-geenejä enemmän kuin haluaisin myöntääkään.

Ap. kirjoitti:

Kyllähän mä elokuvaa katsoessani aluksi mietinkin, että kumpaan sä niistä samaistut. :) Oletin, että enemmän siihen naiseen, mutta aineksia olisi myös päinvastaiseen, vai mitä ajattelet? :)

Nyt varmasti ajattelet, että ei koskaan ketään toista, mutta ei sen toisen tarvitse kuin astua sun elämääs, niin kaikki unohtuu. Sit sä mietit, että mitä ihmettä sä oikein mussa näit. Tai okei, ehkä sun sisuksias joka kerta pistää kun sä ajattet mua, ja sun miehes ehkä vaistoaa sen, että et oo sen ykkösvalinta, mutta miehet on tosi taitavia kieltämään sellaiset asiat. Se sun miehes tulee ajattelemaan, että sai sut koska on niin ylivoimaisen viisas ja komea, vaikka olisi silmälasipäinen ja hassusti pukeutuva Lahnanen. Mä en oo niin kaukana siitä miestyypistä, ettenkö mä tajuaisi miten typerän onnellisia sellaiset miehet on tietämättömyydessään. Oon suomalainen ja mussa on lahnas-geenejä enemmän kuin haluaisin myöntääkään.

Lue lisää

Niin, kyllä mä siihen naiseen samaistuin. Mun luonne on huonojenkin piirteiden osalta lähellä sitä. Varmaan olisin käyttäytynyt täsmälleen niin kuin se jos tilanteet olisi olleet sellaisia. Ja mun mielestä sussa on paljon sitä mitä siinä miehessä vaikket haluaisi sitä ehkä myöntää, mutta mä näen sen kaiken vaan hyvänä. Missään kohdassa sitä elokuvaa en tuntenut yhtään pahaa tunnetta siitä miehestä. Pelkästään empatiaa ja välittämistä. Mutta se tarina meillä tavallaan kääntyy ehkä vähän toisinpäin. Ja onneksi niin, koska mä uskon että mun on helpompi kestää tää tilanne näin kuin sun olisi jos tää olisi toisinpäin. Näetkö sä sen elokuvan kautta sen, että miten niiden sun haavojen kanssa on vaikeaa? Ja että miten ne tuntuu niin syvällä mussakin vaikkei ne ole mun omia, mutta että sen vuoksi se katkeruus ei murra musta sitä vähän ärsyttävääkin keveyttä, koska ne taakat on aina sun harteilla, vaikka mä kuinka pyytäisin niitä itselleni. En voi kuin tukea sua ja yrittää olla sulle kiltti, mutta mä en ikinä saa niitä haavoja itselleni, koska ne on sussa ja sä kannat niitä. Ne menneisyyden haavat. Meidän haavat on eri asia ja mä kestän ne.

Ei se mee sillä tavalla, sä et ymmärrä. Mä olen muurien takana, oon aina ollut. En päästä ihmisiä helposti lähelle. Kukaan ei voi noin vaan astua mun elämään ja vaikka yrittäisi, niin mulla kestää kiintymisessä niin kauan, että mä ehtisin muuttaa mieleni sua kaivatessa. Mä en myöskään halua luopua susta enkä mun oikeudesta olla joskus sun vuoksi surullinen ja kaivata sua niin paljon, että kaikki jää siinä hetkessä toissijaiseksi. Mikään uusi ihastus ei ikimaailmassa hyväksyisi sitä ja mä en siitä suostuisi luopumaan. Ei sitä kukaan hyväksyisi että työntäisin täysin pois silloin kun mun sydän kaipaa sua enkä tahdo muuta tehdä kuin kaivata. Parempi etten yritä edes.
Enkä mä osaa täysin luvata sitä että miltä musta tuntuu vaikka 3 vuoden päästä, jos sä oot jo kadonnut mun elämästä. Ehkä silloin ottaisin jonkun, koska se tuntuisi siltä ettei sillä ole enää väliä kun ei suakaan ole. Mutta nyt sellaista ihmistä ei tule. Ja jos se tilanne olisi 3 vuoden päästä sellainen, niin sen mä voin kuitenkin sulle vannoa, että mun elämä ei tuu koskaan olemaan normaalia, koska mun sydän ei anna siihen periksi. Ehkä se joku mies sitten joskus on, mutta mä en esimerkiksi tuu koskaan tekemään lapsia, jos tästä meidän jutusta ei tule mitään. Se on ihan varma. Ja se naimisiinmenokin olisi asia johon voisin suostua joskus vanhana ja vain järkisyistä.
Sellaista se on. Eikä se tunnu musta edes kauhean pistävältä, sellaista elämä vaan on. Mun sydän rakastaa sua enkä mä sille mitään voi. Se rakkaus säilyi paljon pienempänäkin monta vuotta ja nyt se rakkaus on jo niin syvää, että se ei tästä tule yhtään helpottamaan. Oon entistä varmempi siitä, että mun elämästä ei mitään valmista tule tuolla tavalla kuin kuvittelet, koska mun sydän on niin päättänyt. Eikä se haittaa mua niin paljon kuin se ehkä jonkun muun sisällä pistäisi. Mä ajattelin joskus lapsena että mun elämä tulee olemaan yksinäistä ja surullista aikuisena. Joten on ollut tarpeeksi vuosia tottua ajatukseen ja kestää se. Ehkä se olisi mulle surullisempaa toimia sydäntä vastaan.

EVVK.

http://www.youtube.com/watch?v=YsI0-MFoGQQ

Kuuntele ny!

vPk-linkittäjä kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=YsI0-MFoGQQ

Kuuntele ny!

Älä jaksa, oiekeesti !

Ei ymmärrä kirjoitti:

Älä jaksa, oiekeesti !

kieoikiee! Jaksaa! Ja todellakin jaksaa!

Vihdoinkin! Vihdoinkin se totuus tulee sieltä esiin. Se, että tuo ylempi viesti on lähetetty minuuttia aikaisemmin, ei hämää minua. Olet tehnyt sen ennenkin.

Noin suurta katkeruus sittenkin on. Se tekee minut vain ja ainoastaan surulliseksi.

Miksi kätket nuo tunteet? Tulevatko ne aina humalassa esiin, vai mikä ne laukaisee? Etkö kestänytkään enää, vai onko kyse mustasukkaisuudesta?

Miksi ihmeessä nauraisin ja v-tuilisin sinulle? Se olis tässä tilanteessa, kun toinen on hajonnut, ehkä kaikkein perversseintä, mitä voi tehdä.

Mikä muu intressi mulla on mielessä?

Noi biisit ei ole mun laittamia. Olin kävelyllä äsken.

En myöskään koe olevani täydellinen. Sinä koet niin.

Avaa nyt tuota tunnettasi vähän. Sinä siis jossain vaiheessa luhistuit, mitä luullakseni et edes niistä, mutta miksi salasit kaiken?

Olen todella huolissani sinusta, vaikka ymmärrän että tunne ei ole molemminpuolinen.

Ap. kirjoitti:

Vihdoinkin! Vihdoinkin se totuus tulee sieltä esiin. Se, että tuo ylempi viesti on lähetetty minuuttia aikaisemmin, ei hämää minua. Olet tehnyt sen ennenkin.

Noin suurta katkeruus sittenkin on. Se tekee minut vain ja ainoastaan surulliseksi.

Miksi kätket nuo tunteet? Tulevatko ne aina humalassa esiin, vai mikä ne laukaisee? Etkö kestänytkään enää, vai onko kyse mustasukkaisuudesta?

Miksi ihmeessä nauraisin ja v-tuilisin sinulle? Se olis tässä tilanteessa, kun toinen on hajonnut, ehkä kaikkein perversseintä, mitä voi tehdä.

Mikä muu intressi mulla on mielessä?

Noi biisit ei ole mun laittamia. Olin kävelyllä äsken.

En myöskään koe olevani täydellinen. Sinä koet niin.

Avaa nyt tuota tunnettasi vähän. Sinä siis jossain vaiheessa luhistuit, mitä luullakseni et edes niistä, mutta miksi salasit kaiken?

Olen todella huolissani sinusta, vaikka ymmärrän että tunne ei ole molemminpuolinen.

Lue lisää

Mä en kirjoittanut sitä.

Itseasiassa mä oon päättänyt nyt yrittää kirjoittaa tänne vain tällä nimimerkillä tai sillä toisella jonka tunnistat. Siitä tulee kyllä tosi vaikeaa ja varmaan se vähän karsii jotakin vastailuita ketjuihin, siis sellaisia turhia. Ja sanon sitten jos oon joku päivä lipsahtanut, että kirjoitin vaikka 3 kertaa eri nimimerkillä. Vaan sillä tavalla tähän saa nyt jotain järkeä ja sä opit tietämään mun tunteita.

Täällä on hyvässä ja pahassa niin paljon samanlaisia tarinoita, että ehkä niitä on hyvä nyt erotella ja mun on paras tehdä niin etenkin kun alkaa taas jossain vaiheessa arkimenot ja en ehdi olla täällä niin paljon, niin tiedät aina että vaikka en olisi täällä, niin aina ajattelen susta vain hyvää ja pidän susta enemmän kuin kenestäkään. En oikeesti kirjoittanut tuota viestiä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä en kirjoittanut sitä.

Itseasiassa mä oon päättänyt nyt yrittää kirjoittaa tänne vain tällä nimimerkillä tai sillä toisella jonka tunnistat. Siitä tulee kyllä tosi vaikeaa ja varmaan se vähän karsii jotakin vastailuita ketjuihin, siis sellaisia turhia. Ja sanon sitten jos oon joku päivä lipsahtanut, että kirjoitin vaikka 3 kertaa eri nimimerkillä. Vaan sillä tavalla tähän saa nyt jotain järkeä ja sä opit tietämään mun tunteita.

Täällä on hyvässä ja pahassa niin paljon samanlaisia tarinoita, että ehkä niitä on hyvä nyt erotella ja mun on paras tehdä niin etenkin kun alkaa taas jossain vaiheessa arkimenot ja en ehdi olla täällä niin paljon, niin tiedät aina että vaikka en olisi täällä, niin aina ajattelen susta vain hyvää ja pidän susta enemmän kuin kenestäkään. En oikeesti kirjoittanut tuota viestiä.

Lue lisää

Älä nyt jaksa oikeesti enää leikkiä tota leikkiä. Mitään pahaa ei tapahdu, jos sä myönnät kaiken. Mä oon koko tiennyt totuuden. Sulla on jakaantuneet tunteet ja kohta niistä ei ole enää muuta kuin se viha jäljellä. En suutu, en josta, en pilkkaa, enkä pistä välejä poikki, jos sä nyt oot rehellinen.

Miksi noin pääsi tapahtumaan. Kerro nyt. Sä oot ihan totaalisen luhistunut. Se helpottaa, kun kerrot.

Ap. kirjoitti:

Älä nyt jaksa oikeesti enää leikkiä tota leikkiä. Mitään pahaa ei tapahdu, jos sä myönnät kaiken. Mä oon koko tiennyt totuuden. Sulla on jakaantuneet tunteet ja kohta niistä ei ole enää muuta kuin se viha jäljellä. En suutu, en josta, en pilkkaa, enkä pistä välejä poikki, jos sä nyt oot rehellinen.

Miksi noin pääsi tapahtumaan. Kerro nyt. Sä oot ihan totaalisen luhistunut. Se helpottaa, kun kerrot.

Lue lisää

Ei kun oikeesti, mä en kirjoittanut sitä mutta mä voin kyllä kertoa sulle ihan kivuliaan rehellisesti mun katkeruustunteista ja sen syyn miksi mä oon saanut niitä paremmaksi. Sä et tuu tykkäämään tästä mitä mä sanon, mutta itsepä halusit kuulla.

Mä olin sulle ihan käsittämättömän katkera silloin joskus kun ne meidän välit katkesi. Olin niin katkera etten sietänyt ainuttakaan ajatusta susta. Suurin syy miksi mä oon ikinä päässyt siitä katkeruudesta yli oli se sun kaveri. Ne asiat mitä se kirjoitti ja ylipäänsä se, että se tuntui ymmärtävän että mun maailma romahti ja vaikutti huolestuneelta ja empaattiselta. Mä sain oikeutuksen niille mun tunteille ja joku ymmärsi että muhun sattui ihan s*tnasti, anteeksi kiroiluni. Mun katkeruutta lievitti myös hyvin paljon se, että vaistosin että se oli sulle jotenkin lievästi vähän närkästynyt. Joten se auttoi mua enemmän kuin mikään on koskaan auttanut. Se katkeruus ihan lievästi helpottui sinä vuonna loppuvuodesta, kun sä kirjoitit jotain juttuja ja mä tajusin kuinka paha olo sulla on. Tunsin empatiaa sua kohtaan, vaikka myös syvää katkeruutta. Sitten sun kanssa juttelu lievitti sitä vielä lisää myöhemmin ja tunsin empatiaa ja vähän kiintymystä, mutta se tavallaan myös vähän pahensi sitä silloin joskus, kun tuntui ettet sä halua mua. Joten sitä oli vielä selkeesti jäljellä. Sitten se pulpahteli aina välillä ja sun elämän onnelliset käänteet sai sen syvän pahan olon sun menettämisestä kyllä tulemaan esiin, mutta samalla se alkoi helpottaa tosi paljon, kun huomasin että kaikki asiat mitä olin koskaan pelännyt oli nyt tapahtuneet eikä oo enää syytä pelätä, niin mä laskin siitä pelosta irti. Sitten kun me ollaan juteltu, niin meidän kaikkien läheisten hetkien ja suhun syvemmin tutustumisen vuoksi se katkeruus on kadonnut tosi paljon. Sitä on enää jäljellä vain se pieni hippu, joka ei varmaan koskaan tulekaan poistumaan ellei me halata ja sovita asioita kunnolla, jotta sydän todella tuntee sen. Aina kun mulla nykyään nousee katkeruutta sua kohtaan, niin mä vaan mietin sun lapsuutta ja niitä kamalia asioita joita oot kokenut enkä mä voi olla sulle vihainen. Näen sen viattoman pojan enkä mä voi koskaan olla sille vihainen, en voi.
Tää on totuus.

Luuletko, että se katkeruus asia on mulle helpompi kuin sulle? Ootko sä saanut tukea? Mähän en edes näyttänyt sulle juurikaan sitä, että muhun sattui, niin et edes tiennyt sitä. Ja sitten kun sulla on ne syvästi sua satuttaneet kokemukset lapsuudesta, joita kukaan ei ole korjannut, niin mä uskoisin, että tää on ehkä sulle vaikeampaa. Onko se niin? Niin ja sattuuko se suhun, että mä olen tässä otettavissa sulle muttet saa tehdä sitä? Ehkä sekin tuo sitä pahaa oloa ja epäreiluuden tunnetta lisää, kun asiat on niin lähellä, mutta ei kuitenkaan.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ei kun oikeesti, mä en kirjoittanut sitä mutta mä voin kyllä kertoa sulle ihan kivuliaan rehellisesti mun katkeruustunteista ja sen syyn miksi mä oon saanut niitä paremmaksi. Sä et tuu tykkäämään tästä mitä mä sanon, mutta itsepä halusit kuulla.

Mä olin sulle ihan käsittämättömän katkera silloin joskus kun ne meidän välit katkesi. Olin niin katkera etten sietänyt ainuttakaan ajatusta susta. Suurin syy miksi mä oon ikinä päässyt siitä katkeruudesta yli oli se sun kaveri. Ne asiat mitä se kirjoitti ja ylipäänsä se, että se tuntui ymmärtävän että mun maailma romahti ja vaikutti huolestuneelta ja empaattiselta. Mä sain oikeutuksen niille mun tunteille ja joku ymmärsi että muhun sattui ihan s*tnasti, anteeksi kiroiluni. Mun katkeruutta lievitti myös hyvin paljon se, että vaistosin että se oli sulle jotenkin lievästi vähän närkästynyt. Joten se auttoi mua enemmän kuin mikään on koskaan auttanut. Se katkeruus ihan lievästi helpottui sinä vuonna loppuvuodesta, kun sä kirjoitit jotain juttuja ja mä tajusin kuinka paha olo sulla on. Tunsin empatiaa sua kohtaan, vaikka myös syvää katkeruutta. Sitten sun kanssa juttelu lievitti sitä vielä lisää myöhemmin ja tunsin empatiaa ja vähän kiintymystä, mutta se tavallaan myös vähän pahensi sitä silloin joskus, kun tuntui ettet sä halua mua. Joten sitä oli vielä selkeesti jäljellä. Sitten se pulpahteli aina välillä ja sun elämän onnelliset käänteet sai sen syvän pahan olon sun menettämisestä kyllä tulemaan esiin, mutta samalla se alkoi helpottaa tosi paljon, kun huomasin että kaikki asiat mitä olin koskaan pelännyt oli nyt tapahtuneet eikä oo enää syytä pelätä, niin mä laskin siitä pelosta irti. Sitten kun me ollaan juteltu, niin meidän kaikkien läheisten hetkien ja suhun syvemmin tutustumisen vuoksi se katkeruus on kadonnut tosi paljon. Sitä on enää jäljellä vain se pieni hippu, joka ei varmaan koskaan tulekaan poistumaan ellei me halata ja sovita asioita kunnolla, jotta sydän todella tuntee sen. Aina kun mulla nykyään nousee katkeruutta sua kohtaan, niin mä vaan mietin sun lapsuutta ja niitä kamalia asioita joita oot kokenut enkä mä voi olla sulle vihainen. Näen sen viattoman pojan enkä mä voi koskaan olla sille vihainen, en voi.
Tää on totuus.

Luuletko, että se katkeruus asia on mulle helpompi kuin sulle? Ootko sä saanut tukea? Mähän en edes näyttänyt sulle juurikaan sitä, että muhun sattui, niin et edes tiennyt sitä. Ja sitten kun sulla on ne syvästi sua satuttaneet kokemukset lapsuudesta, joita kukaan ei ole korjannut, niin mä uskoisin, että tää on ehkä sulle vaikeampaa. Onko se niin? Niin ja sattuuko se suhun, että mä olen tässä otettavissa sulle muttet saa tehdä sitä? Ehkä sekin tuo sitä pahaa oloa ja epäreiluuden tunnetta lisää, kun asiat on niin lähellä, mutta ei kuitenkaan.

Lue lisää

Kun et uskalla myöntää, että se oli sun viesti, niin et uskalla. Mä oon kuule paljon kiltimpi kuin sä. Mä TIEDÄN että se olit sinä, koska toi nyt ei oo eka kerta kun saan sulta tuollista viestiä. Anteeksi, nyt nauran. Pyydän mitä nöyrimmin anteexi neidiltä. :)
Niin, koska oon kiltti, voit myöntää sen. Olen sanonut tän monilla eri tavoilla, mutta sanon vielä kerran: Ei sun tarvii leikkiä mitään pyhimystä. Mä tiedän sun luonteen pimeän puolen ja se EI ole mulle mikään ongelma. Joten jos me nyt käsiteltäis niitä sun ihan mustimpia tunteita, joita velloo siellä kaikkein salaisimmissa sydämesi sopukoissa. Katkeruutta, mustasukkaisuutta, loukattua ylpeyttä, vihaa, kostonhimoan halveksuntaa, inhoa, kateutta, kuvotusta, moraalista paheksuntaa ja kylmyyttä, tunteettomuutta. Nää kaikki on totta, mä tiedän sen niin kuin vain voin tietää ja mä pidän susta siitäkin huolimatta. Älä esitä mulle mitään. Ei toimi mun kohdalla. Joten, ojennan käden, tartutko siihen...

Ap. kirjoitti:

Kun et uskalla myöntää, että se oli sun viesti, niin et uskalla. Mä oon kuule paljon kiltimpi kuin sä. Mä TIEDÄN että se olit sinä, koska toi nyt ei oo eka kerta kun saan sulta tuollista viestiä. Anteeksi, nyt nauran. Pyydän mitä nöyrimmin anteexi neidiltä. :)
Niin, koska oon kiltti, voit myöntää sen. Olen sanonut tän monilla eri tavoilla, mutta sanon vielä kerran: Ei sun tarvii leikkiä mitään pyhimystä. Mä tiedän sun luonteen pimeän puolen ja se EI ole mulle mikään ongelma. Joten jos me nyt käsiteltäis niitä sun ihan mustimpia tunteita, joita velloo siellä kaikkein salaisimmissa sydämesi sopukoissa. Katkeruutta, mustasukkaisuutta, loukattua ylpeyttä, vihaa, kostonhimoan halveksuntaa, inhoa, kateutta, kuvotusta, moraalista paheksuntaa ja kylmyyttä, tunteettomuutta. Nää kaikki on totta, mä tiedän sen niin kuin vain voin tietää ja mä pidän susta siitäkin huolimatta. Älä esitä mulle mitään. Ei toimi mun kohdalla. Joten, ojennan käden, tartutko siihen...

Lue lisää

Kyllä mä sen tajuan itsekin, että mun on tosi vaikea myöntää mitään negatiivisia tunteita. Mä tuon niitä tosi harvoin itsestäni ulos ja mielummin vaan yritän peittää ne ja ajatella positiivisesti ja hymyillä. Ei ne negatiiviset tunteet oikeesti mitään ihan supervahvoja ole kylläkään, vaikka niitä on olemassa siellä syvyyksissä. Ymmärrätkö sä sen, että mä en vaan voi enkä oikein halua tuoda niitä esiin, koska se murentaa sitä mun iloista ulkokuorta? En uskalla tuoda niitä tippaakaan esiin ellei se ympäristö oo sillä tavalla turvallinen, että tiedän toisen ymmärtävän, että se iloisuus on silti lähtemätön osa mua ja jos mä joudun käsittelemään niitä omia negatiivisia tuntemuksiani liikaa, niin sitten mä vaan haluan jossain vaiheessa että se käsittely lopetetaan ja pöytä pyyhitään niistä ja voin taas olla ihan iloinen ja kaikki asiat iloisia. Mun pitää saada olla iloinen.
Ja sitten siinä on myös se, että mä olen niin itsenäinen ihminen, että mä en osaa antaa kenenkään auttaa. Mulla on tosi paljon opettelemista siinä. Mä oon vaan tottunut aina pärjäämään yksin ja luottamaan itseeni, niin on vaikea muuttaa sitä käyttäytymiskuviota ja tarttua siihen käteen, kun ei tiedä osaako kertoa, vaikka tarttuisikin. Ja kyllä mua myös pelottaa kovastikin se, että sä et enää pitäisi musta jos kerron mitään, mutta sen uskomuksen sä ehkä yritit jo osoittaa mulle vääräksi tässä vähän aikaa sitten...

Ja mä en myöskään halua tästä mitään musta/valko-polarisointia, koska me molemmat ollaan harmaita. Meissä on hyvät ja huonot puolemme ja ne on aina yhteenkietoutuneita ja toisistaan erottamattomia, ei ole toista ilman toista. Niin se on oikeasti, vaikka mä en näekään sua harmaana, vaan kirkkaan valkoisena.

Kyllä noita kaikkia tunteita on varmasti siellä jossain syvällä mun sisällä. Mä en oikein osaa aina erottaa mikä tunne on mikäkin, koska ne on niin kauas työnnettyjä enkä halua tuntea niitä, koska mä ihan oikeasti rakastan sua enkä halua tuntea mitään pahaa sua kohtaan, koska mun mielestä ansaitset vain hyvää. Mutta niitä on ja ne tulee sellaisena piikkinä ehkä pari kertaa
päivässä, mutta mä en silloin kirjoita tänne paitsi tosi harvoin jonkun parin lauseen viestin suutuksissani, jonkun hyvästit tai jotain mitä en edes tarkoita, mutta jos se katkeruuspiikki on paha enkä voi hillitä sitä. Yleensä onnistun hillitsemään sen ja se on tosi paljon laimentunut sen ansiosta kun me juteltiin ja mä tunnen sua ja muistan sen kuinka kultainen oot.
En mä tiedä mitä mä siitä sanoisin.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Kyllä mä sen tajuan itsekin, että mun on tosi vaikea myöntää mitään negatiivisia tunteita. Mä tuon niitä tosi harvoin itsestäni ulos ja mielummin vaan yritän peittää ne ja ajatella positiivisesti ja hymyillä. Ei ne negatiiviset tunteet oikeesti mitään ihan supervahvoja ole kylläkään, vaikka niitä on olemassa siellä syvyyksissä. Ymmärrätkö sä sen, että mä en vaan voi enkä oikein halua tuoda niitä esiin, koska se murentaa sitä mun iloista ulkokuorta? En uskalla tuoda niitä tippaakaan esiin ellei se ympäristö oo sillä tavalla turvallinen, että tiedän toisen ymmärtävän, että se iloisuus on silti lähtemätön osa mua ja jos mä joudun käsittelemään niitä omia negatiivisia tuntemuksiani liikaa, niin sitten mä vaan haluan jossain vaiheessa että se käsittely lopetetaan ja pöytä pyyhitään niistä ja voin taas olla ihan iloinen ja kaikki asiat iloisia. Mun pitää saada olla iloinen.
Ja sitten siinä on myös se, että mä olen niin itsenäinen ihminen, että mä en osaa antaa kenenkään auttaa. Mulla on tosi paljon opettelemista siinä. Mä oon vaan tottunut aina pärjäämään yksin ja luottamaan itseeni, niin on vaikea muuttaa sitä käyttäytymiskuviota ja tarttua siihen käteen, kun ei tiedä osaako kertoa, vaikka tarttuisikin. Ja kyllä mua myös pelottaa kovastikin se, että sä et enää pitäisi musta jos kerron mitään, mutta sen uskomuksen sä ehkä yritit jo osoittaa mulle vääräksi tässä vähän aikaa sitten...

Ja mä en myöskään halua tästä mitään musta/valko-polarisointia, koska me molemmat ollaan harmaita. Meissä on hyvät ja huonot puolemme ja ne on aina yhteenkietoutuneita ja toisistaan erottamattomia, ei ole toista ilman toista. Niin se on oikeasti, vaikka mä en näekään sua harmaana, vaan kirkkaan valkoisena.

Kyllä noita kaikkia tunteita on varmasti siellä jossain syvällä mun sisällä. Mä en oikein osaa aina erottaa mikä tunne on mikäkin, koska ne on niin kauas työnnettyjä enkä halua tuntea niitä, koska mä ihan oikeasti rakastan sua enkä halua tuntea mitään pahaa sua kohtaan, koska mun mielestä ansaitset vain hyvää. Mutta niitä on ja ne tulee sellaisena piikkinä ehkä pari kertaa
päivässä, mutta mä en silloin kirjoita tänne paitsi tosi harvoin jonkun parin lauseen viestin suutuksissani, jonkun hyvästit tai jotain mitä en edes tarkoita, mutta jos se katkeruuspiikki on paha enkä voi hillitä sitä. Yleensä onnistun hillitsemään sen ja se on tosi paljon laimentunut sen ansiosta kun me juteltiin ja mä tunnen sua ja muistan sen kuinka kultainen oot.
En mä tiedä mitä mä siitä sanoisin.

Lue lisää

Yks juttu mitä varmaan et tajuu on se, että mua miellyttää sussa just se sun itsenäinen ja tulinen temperamentti, jota sussa on. Äsken, kun kävin pesulla, naureskelin vaan itsekseni, että kaikki mitä mä yritän sun kanssa tehdä, karahtaa aina kiville, koska ei sua voi ohjata mihinkään sen sun luonteesi takia. Mutta niin kauan kun meillä tää yhteys on, niin mä varmaan yritän ohjata sua ja fiksata tätä hommaa ja joka kerta mennään metikköön ihan yhtä varmasti kuin aina ennenkin. Sussa on haastetta ja sitä mä kaipaan, ja sit kun mä saan sut johonkin muottiin, johon haluan, niin se tuottaa tyydytystä, koska se ei onnistuis, jos se ei olis järkevä juttu minkä sä pystyt hyväksymään. Oot tavallaan mun koetinkivi ja joudun pinnistämään kaikki voimani äärimmilleni pärjätäkseni tuollaisen mahtinaisen kanssa. Se on tietty kivaa. Mun luonteelle tekee todella hyvää kohdata vertaisensa itsepäisyydessä ja kieroudessa. Se on niin hienoa, kun joskus oon vaikka kaupungilla ja mietin tätä juttua, ja joudun myöntämään kohdanneeni voittajani jossain jutussa. Mä oon usein se fiksumpi osapuoli, ja sussa mua miellyttää just se, että sä olet vähintään yhtä fiksu ja joillakin osa-alueilla aivan ehdottomasti fiksumpi.

Joskus kun mä luen sun viestejäs, tulee sellainen olo, ihan kuin lukisin kirjaa, niin viisaita ne jutut on. Ja sit tulee imarreltu olo. Ajatella, älykäs nainen kirjoittaa ihan vaan mulle niitä viisauksiaan. Varmaan pienen kirjan verran oot pistäny niitä tulemaan. Käsittämätöntä, siis kertakaikkiaan. Ja mikä parasta, koska oot terävä, niin jotenkin sä oot oikassu mun vinoutunutta maailmankuvaa, joka on syntynyt kun olen lukenut sua tyhmempien kirjailijoiden juttuja. Eli mä luotan tavallaan sun arvostelukykyyn enemmän kuin joidenkin arvostettujen kirjailijoiden. Vähän sellaisia ihmisiä on ja sä oot päässyt siihen klubiin ihan vain koska sun henkinen kapasiteetti on niin syvä ja laaja. Mulla on ollu ehkä vähän pahaa oloakin, mikä tulee joistakin vinoutumista mun ajattelussa ja sä oot jotenkin kuorinut sitä höttöä pois silleen, et oon palautunut ja huomaan näkeväni asioita terävämmin niin kuin joskus nuorena. Tai mä oon aina nähnyt ne, mutta uskallan nähdä ne selvemmin, kun sun arvostelukyky tukee niitä havaintoja.

Ap. kirjoitti:

Yks juttu mitä varmaan et tajuu on se, että mua miellyttää sussa just se sun itsenäinen ja tulinen temperamentti, jota sussa on. Äsken, kun kävin pesulla, naureskelin vaan itsekseni, että kaikki mitä mä yritän sun kanssa tehdä, karahtaa aina kiville, koska ei sua voi ohjata mihinkään sen sun luonteesi takia. Mutta niin kauan kun meillä tää yhteys on, niin mä varmaan yritän ohjata sua ja fiksata tätä hommaa ja joka kerta mennään metikköön ihan yhtä varmasti kuin aina ennenkin. Sussa on haastetta ja sitä mä kaipaan, ja sit kun mä saan sut johonkin muottiin, johon haluan, niin se tuottaa tyydytystä, koska se ei onnistuis, jos se ei olis järkevä juttu minkä sä pystyt hyväksymään. Oot tavallaan mun koetinkivi ja joudun pinnistämään kaikki voimani äärimmilleni pärjätäkseni tuollaisen mahtinaisen kanssa. Se on tietty kivaa. Mun luonteelle tekee todella hyvää kohdata vertaisensa itsepäisyydessä ja kieroudessa. Se on niin hienoa, kun joskus oon vaikka kaupungilla ja mietin tätä juttua, ja joudun myöntämään kohdanneeni voittajani jossain jutussa. Mä oon usein se fiksumpi osapuoli, ja sussa mua miellyttää just se, että sä olet vähintään yhtä fiksu ja joillakin osa-alueilla aivan ehdottomasti fiksumpi.

Joskus kun mä luen sun viestejäs, tulee sellainen olo, ihan kuin lukisin kirjaa, niin viisaita ne jutut on. Ja sit tulee imarreltu olo. Ajatella, älykäs nainen kirjoittaa ihan vaan mulle niitä viisauksiaan. Varmaan pienen kirjan verran oot pistäny niitä tulemaan. Käsittämätöntä, siis kertakaikkiaan. Ja mikä parasta, koska oot terävä, niin jotenkin sä oot oikassu mun vinoutunutta maailmankuvaa, joka on syntynyt kun olen lukenut sua tyhmempien kirjailijoiden juttuja. Eli mä luotan tavallaan sun arvostelukykyyn enemmän kuin joidenkin arvostettujen kirjailijoiden. Vähän sellaisia ihmisiä on ja sä oot päässyt siihen klubiin ihan vain koska sun henkinen kapasiteetti on niin syvä ja laaja. Mulla on ollu ehkä vähän pahaa oloakin, mikä tulee joistakin vinoutumista mun ajattelussa ja sä oot jotenkin kuorinut sitä höttöä pois silleen, et oon palautunut ja huomaan näkeväni asioita terävämmin niin kuin joskus nuorena. Tai mä oon aina nähnyt ne, mutta uskallan nähdä ne selvemmin, kun sun arvostelukyky tukee niitä havaintoja.

Lue lisää

Mä tykkäsin tosi paljon tuosta sun viestistä, kirjoitit kauniisti ja kaikki tuo merkitsee mulle tosi paljon etenkin kun se tulee juuri sun suusta ja arvostan sua ihmisenä todella paljon. Tämän haluan sanoa siksi, että sä ymmärrät että mä ihan todella tulin tuosta iloiseksi, kun mä oon aina sellainen että positiiviset sanat vähän ihmetyttää ja hämmentää mua ja yleensä tuppaan sivuuttamaan niitä siksi, etten vaan osaa reagoida ja kaiken kritiikin otan tosi jotenkin innostuneesti vastaan, koska se haastaa mua paremmaksi, niin tuo sun kirjoitus aiheutti nyt lähinnä sellaista lämmintä hämmennystä :) Joten tämä viesti on ehkä sisällöltään hieman köyhempi, koska mua pitää haastaa jos haluaa että musta saa enemmän irti :D Tykkään siis oikeasti tuosta kuinka kauniin viestin kirjoitit. Mä en vaan osaa sanoa siihen mitään :)

Tää on kyllä kumma juttu miten nää asiat sun kanssa menee.. Siis kun mun ulkonäöstäkin sä mainitsit niitä asioita joista mä en itse niin kauhean innoissani ole, niin nyt sä kerrot tykkääväsi mun luonteessakin niistä piirteistä, joita mä yritän epätoivoisesti peittää... :D Joo, tää varmasti on jollain tapaa sitä kohtaloa ja sitä, että rakkauden edessä pitää hyväksyä itsensä. Ja tiedätkö, että se on aika samalla tavalla sunkin kanssa, että mä rakastan ja tunnen ihan uskomatonta hellyyttä juuri niitä piirteitä kohtaan sussa, joista et ehkä itse niin tykkää. Joten ihan selvää kohtaloa tämä on ja sitä, että yritettäisiin olla toistemme kanssa ihan puhtaasti itsejämme ja ymmärrettäisiin että ollaan täysin rakastettuja juuri niin.

Tiiätkö, että mun luonteessa tosi harva ihminen oikeesti kestää sitä sellaista pientä tökkivää haastelua, joka on sellaista huumoria kuitenkin. Mua yllätti sussa se että sä et pelkästään kestänyt sitä, vaan annoit samalla mitalla takaisin. En ole ikinä nauttinut kenenkään kanssa mistään pelaamisesta niin paljon. Ja nyt ei siis ole kyse ihmissuhdepelistä, huom :)

Se kierous johtuu vain siitä älykkyydestä, että mä en todellakaan jää sellaisesta kiinni jos en tahdo jäädä kiinni, koska osaan ajatella sen asian laaajasti. Ja toisaalta oon varmaan aina aika tasalla kaikista asioista ja silti on pakko myöntää, että sä oot onnistunut muutaman kerran vetämään mua ihan nenästä, mutta vain muutaman :) Mä en käytä sitä kieroilua juurikaan, mutta jos käytän niin mä sitten todennäköisesti voitan. Toki säkin oot aika hyvä, että ehkä ei voittajan titteliä pitäisi jakaa :) Mä oon muuten keksinyt fiksuilla aivoillani senkin, että mistä sä eksyit tänne palstalle ja usko pois että se jälki jota seurasit en ollut minä, koska mä en olisi ollut niin varomaton.

Siitä mun viisaudesta on sua kiittäminen osalta. Sä oot se ympäristötekijä, joka avasi ovet syvälle pohdinnalle. Toki suurin osa taitaa olla geeneistä kiinni, niin iskää ja äiskää on kiittäminen, mutta muuten. Sä muutenkin tunnut mulle sellaiselta polttoaineelta aina. Mä saan virtaa susta siihen ajatteluun ja tunnen mielihyvää siitä. Sä saat mut ajattelemaan tavalla mistä tykkään, oot itse ehkä siinä mielessä haaste myös. Oot niin monitasoinen. Se on muuten kumma juttu, koska mä oon ihmetellyt sitä samaa juttua oikeasti, koska susta on alkanut tulla esiin sitä sellaista sinää, joka on mun mielestä sun ajattelusta ollut kadoksissa. Sitä oli vielä silloin joskus kauan aikaa sitten jäljellä selvästi ja sitten se alkoi hävitä. Tuo hötön kuoriminen tuntuu kuvaavalta. Mä oon tässä oikeesti huomannut, että sun ajattelukapasiteetti on varmasti sama kuin mulla, kun se höttö kuoriutuu kokonaan ja haavat paranee, jotta energiaa virtaa enemmän. Oon ihan varma siitä. Niin paljon on tapahtunut kehitystä pienessä ajassa.

Ap. kirjoitti:

Yks juttu mitä varmaan et tajuu on se, että mua miellyttää sussa just se sun itsenäinen ja tulinen temperamentti, jota sussa on. Äsken, kun kävin pesulla, naureskelin vaan itsekseni, että kaikki mitä mä yritän sun kanssa tehdä, karahtaa aina kiville, koska ei sua voi ohjata mihinkään sen sun luonteesi takia. Mutta niin kauan kun meillä tää yhteys on, niin mä varmaan yritän ohjata sua ja fiksata tätä hommaa ja joka kerta mennään metikköön ihan yhtä varmasti kuin aina ennenkin. Sussa on haastetta ja sitä mä kaipaan, ja sit kun mä saan sut johonkin muottiin, johon haluan, niin se tuottaa tyydytystä, koska se ei onnistuis, jos se ei olis järkevä juttu minkä sä pystyt hyväksymään. Oot tavallaan mun koetinkivi ja joudun pinnistämään kaikki voimani äärimmilleni pärjätäkseni tuollaisen mahtinaisen kanssa. Se on tietty kivaa. Mun luonteelle tekee todella hyvää kohdata vertaisensa itsepäisyydessä ja kieroudessa. Se on niin hienoa, kun joskus oon vaikka kaupungilla ja mietin tätä juttua, ja joudun myöntämään kohdanneeni voittajani jossain jutussa. Mä oon usein se fiksumpi osapuoli, ja sussa mua miellyttää just se, että sä olet vähintään yhtä fiksu ja joillakin osa-alueilla aivan ehdottomasti fiksumpi.

Joskus kun mä luen sun viestejäs, tulee sellainen olo, ihan kuin lukisin kirjaa, niin viisaita ne jutut on. Ja sit tulee imarreltu olo. Ajatella, älykäs nainen kirjoittaa ihan vaan mulle niitä viisauksiaan. Varmaan pienen kirjan verran oot pistäny niitä tulemaan. Käsittämätöntä, siis kertakaikkiaan. Ja mikä parasta, koska oot terävä, niin jotenkin sä oot oikassu mun vinoutunutta maailmankuvaa, joka on syntynyt kun olen lukenut sua tyhmempien kirjailijoiden juttuja. Eli mä luotan tavallaan sun arvostelukykyyn enemmän kuin joidenkin arvostettujen kirjailijoiden. Vähän sellaisia ihmisiä on ja sä oot päässyt siihen klubiin ihan vain koska sun henkinen kapasiteetti on niin syvä ja laaja. Mulla on ollu ehkä vähän pahaa oloakin, mikä tulee joistakin vinoutumista mun ajattelussa ja sä oot jotenkin kuorinut sitä höttöä pois silleen, et oon palautunut ja huomaan näkeväni asioita terävämmin niin kuin joskus nuorena. Tai mä oon aina nähnyt ne, mutta uskallan nähdä ne selvemmin, kun sun arvostelukyky tukee niitä havaintoja.

Lue lisää

En myönnä, en kiellä.

rakas, hyvää yötä kirjoitti:

En myönnä, en kiellä.

mitään, missään ja kenellekään.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä tykkäsin tosi paljon tuosta sun viestistä, kirjoitit kauniisti ja kaikki tuo merkitsee mulle tosi paljon etenkin kun se tulee juuri sun suusta ja arvostan sua ihmisenä todella paljon. Tämän haluan sanoa siksi, että sä ymmärrät että mä ihan todella tulin tuosta iloiseksi, kun mä oon aina sellainen että positiiviset sanat vähän ihmetyttää ja hämmentää mua ja yleensä tuppaan sivuuttamaan niitä siksi, etten vaan osaa reagoida ja kaiken kritiikin otan tosi jotenkin innostuneesti vastaan, koska se haastaa mua paremmaksi, niin tuo sun kirjoitus aiheutti nyt lähinnä sellaista lämmintä hämmennystä :) Joten tämä viesti on ehkä sisällöltään hieman köyhempi, koska mua pitää haastaa jos haluaa että musta saa enemmän irti :D Tykkään siis oikeasti tuosta kuinka kauniin viestin kirjoitit. Mä en vaan osaa sanoa siihen mitään :)

Tää on kyllä kumma juttu miten nää asiat sun kanssa menee.. Siis kun mun ulkonäöstäkin sä mainitsit niitä asioita joista mä en itse niin kauhean innoissani ole, niin nyt sä kerrot tykkääväsi mun luonteessakin niistä piirteistä, joita mä yritän epätoivoisesti peittää... :D Joo, tää varmasti on jollain tapaa sitä kohtaloa ja sitä, että rakkauden edessä pitää hyväksyä itsensä. Ja tiedätkö, että se on aika samalla tavalla sunkin kanssa, että mä rakastan ja tunnen ihan uskomatonta hellyyttä juuri niitä piirteitä kohtaan sussa, joista et ehkä itse niin tykkää. Joten ihan selvää kohtaloa tämä on ja sitä, että yritettäisiin olla toistemme kanssa ihan puhtaasti itsejämme ja ymmärrettäisiin että ollaan täysin rakastettuja juuri niin.

Tiiätkö, että mun luonteessa tosi harva ihminen oikeesti kestää sitä sellaista pientä tökkivää haastelua, joka on sellaista huumoria kuitenkin. Mua yllätti sussa se että sä et pelkästään kestänyt sitä, vaan annoit samalla mitalla takaisin. En ole ikinä nauttinut kenenkään kanssa mistään pelaamisesta niin paljon. Ja nyt ei siis ole kyse ihmissuhdepelistä, huom :)

Se kierous johtuu vain siitä älykkyydestä, että mä en todellakaan jää sellaisesta kiinni jos en tahdo jäädä kiinni, koska osaan ajatella sen asian laaajasti. Ja toisaalta oon varmaan aina aika tasalla kaikista asioista ja silti on pakko myöntää, että sä oot onnistunut muutaman kerran vetämään mua ihan nenästä, mutta vain muutaman :) Mä en käytä sitä kieroilua juurikaan, mutta jos käytän niin mä sitten todennäköisesti voitan. Toki säkin oot aika hyvä, että ehkä ei voittajan titteliä pitäisi jakaa :) Mä oon muuten keksinyt fiksuilla aivoillani senkin, että mistä sä eksyit tänne palstalle ja usko pois että se jälki jota seurasit en ollut minä, koska mä en olisi ollut niin varomaton.

Siitä mun viisaudesta on sua kiittäminen osalta. Sä oot se ympäristötekijä, joka avasi ovet syvälle pohdinnalle. Toki suurin osa taitaa olla geeneistä kiinni, niin iskää ja äiskää on kiittäminen, mutta muuten. Sä muutenkin tunnut mulle sellaiselta polttoaineelta aina. Mä saan virtaa susta siihen ajatteluun ja tunnen mielihyvää siitä. Sä saat mut ajattelemaan tavalla mistä tykkään, oot itse ehkä siinä mielessä haaste myös. Oot niin monitasoinen. Se on muuten kumma juttu, koska mä oon ihmetellyt sitä samaa juttua oikeasti, koska susta on alkanut tulla esiin sitä sellaista sinää, joka on mun mielestä sun ajattelusta ollut kadoksissa. Sitä oli vielä silloin joskus kauan aikaa sitten jäljellä selvästi ja sitten se alkoi hävitä. Tuo hötön kuoriminen tuntuu kuvaavalta. Mä oon tässä oikeesti huomannut, että sun ajattelukapasiteetti on varmasti sama kuin mulla, kun se höttö kuoriutuu kokonaan ja haavat paranee, jotta energiaa virtaa enemmän. Oon ihan varma siitä. Niin paljon on tapahtunut kehitystä pienessä ajassa.

Lue lisää

Se höttö on osittain sitä, että mä en kestä sitä mun vanhaa minää. Sitä aggressiivista ja halveksivaa, joka sua tais miellyttää vähän, koska olit tuolloin, vuosia sitten, itsekin kapinallinen. Näit mussa itsesi, mutta vaan röyhkeämpänä. Mä olen etsinyt humaanimpaa tietä, yhteyttä, rakkauden kokemista ja anteeksiantamusta, ja hyväksymistä, eli sitä että antaa olla, eikä tuomitse. Nettiprovot muuttuu kesymmiksi ja muutun tylsemmäksi, mutta niin siinä käy kun viha laantuu. Oon koittanu ohjata sua vähän samalle tielle, koska mä tiedän että se on vastaus.

Mutta, ajauduin humaaniudessa liian pitkälle. Osittain kyse oli siitä, että yritin ymmärtää eräitä uusia juttuja elämässäni ja saada yhteyden minulle niin kovin vieraisiin ihmisiin, joiden kanssa aloitin yhteistyön jokin aika sitten. Niissä ympyröissä se olen minä, joka yrittää ymmärtää. Muiden ei tarvitse. Näissä ympyröissä kohtasin paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen ollut sotajalalla. Opin ymmärtämään heidän maailmaansa, mikä saattoi minut hämmennyksen tilaan. En luopunut persoonani ytimestä, mutta persoonani ulkokehällä kiertävät asenteet menettivät teränsä. Osittain myös siksi, etten voi saavuttaa näitä ihmisiä aggressiolla. Aion olla viisaampi. Se on ohje, jonka myös pomoni antoi.

Mutta, liian pitkälle menin kyllä. Kehitys alkoi jo vuosia sitten, mutta saavutti viime aikoina huippunsa. Aion antaa itselleni vapauden taas nähdä, myös sinun ansiostasi.

rakas, hyvää yötä kirjoitti:

En myönnä, en kiellä.

Kiitos. Tuo vastaus riittää. :)

Ap. kirjoitti:

Se höttö on osittain sitä, että mä en kestä sitä mun vanhaa minää. Sitä aggressiivista ja halveksivaa, joka sua tais miellyttää vähän, koska olit tuolloin, vuosia sitten, itsekin kapinallinen. Näit mussa itsesi, mutta vaan röyhkeämpänä. Mä olen etsinyt humaanimpaa tietä, yhteyttä, rakkauden kokemista ja anteeksiantamusta, ja hyväksymistä, eli sitä että antaa olla, eikä tuomitse. Nettiprovot muuttuu kesymmiksi ja muutun tylsemmäksi, mutta niin siinä käy kun viha laantuu. Oon koittanu ohjata sua vähän samalle tielle, koska mä tiedän että se on vastaus.

Mutta, ajauduin humaaniudessa liian pitkälle. Osittain kyse oli siitä, että yritin ymmärtää eräitä uusia juttuja elämässäni ja saada yhteyden minulle niin kovin vieraisiin ihmisiin, joiden kanssa aloitin yhteistyön jokin aika sitten. Niissä ympyröissä se olen minä, joka yrittää ymmärtää. Muiden ei tarvitse. Näissä ympyröissä kohtasin paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen ollut sotajalalla. Opin ymmärtämään heidän maailmaansa, mikä saattoi minut hämmennyksen tilaan. En luopunut persoonani ytimestä, mutta persoonani ulkokehällä kiertävät asenteet menettivät teränsä. Osittain myös siksi, etten voi saavuttaa näitä ihmisiä aggressiolla. Aion olla viisaampi. Se on ohje, jonka myös pomoni antoi.

Mutta, liian pitkälle menin kyllä. Kehitys alkoi jo vuosia sitten, mutta saavutti viime aikoina huippunsa. Aion antaa itselleni vapauden taas nähdä, myös sinun ansiostasi.

Lue lisää

Mulla on luonnostaan sellainen tosi humaani suhtautumistapa sisälläni. Sellainen erittäin sopuisa ja toiset ihmiset hyväksyvä. Se kapinallisuus johtuu siitä älykkyydestä, kun mä en jaksa sellaisia rakenteita rakenteiden vuoksi ja kyseenalaistan ne heti, jos ne on mun mielestä vääriä. Mä en pidä sellaisesta tietynlaisesta konservatiivisuudesta jossa ollaan täysin sokeita asioille ja sitä kautta se näennäisesti humaani touhu menee todella epähumaaniksi. Mun elämänkokemukset on sellaisia, että mä oon nähnyt sen näennäisesti humaanin touhun riistävän kaikkein eniten juuri niitä sun kaltaisia ihmisiä, jolla on tosi kultainen sisin, mutta aggressiivinen ulkokuori ja sitä halveksuntaa vähän kaikkea kohtaan johtuen omista haavoista. Se on aika luonnollista mulle tykätä niistä puolista siksi, koska mä haluan osoittaa niille rakkautta. Se korjaa mun omassa maailmassa jotain epäkohtaa, minkä oon nähnyt.

Miksi sä et kestä sitä sun vanhaa minää? Mä tavallaan ymmärrän sen sun tunteen ja jotenkin vaistoan sen, että sun elämän muutokset ehkä vaikuttaa siihen ja sä oot nyt ollut jotenkin sen oloinen, että haluaisit pyyhkiä itsestäsi kaikkea sellaista pois ja että se tekisi susta jotenkin paremman, mutta se ei oo niin. Se tekee kuolleen ja tylsemmän. Ja myös sille ihmiselle jonka vuoksi sä ehkä yritit pyyhkiä niitä pois. Sä oot aina paras juuri sellaisena kuin olet. Se aito yhteys toisiin ihmisiin löytyy kun on oma itsensä. Se katoaa, jos yrittää olla jotain muuta. Mä ymmärrän että ehkä sulle tuli sellainen olo ettet halua muille sitä elämää, mikä sulla on ollut, mutta ei se johda siihen, että olet oma itsesi. Sä olet paras juuri tuollaisena kuin olet ja ne särmät saa olla. Kyse on juuri niistä haavoista, että miten niitä käsittelee. Tavallaan myös maailmankuvasta. Eikä kukaan tai mikään kerro siitä maailmankuvasta valmista totuutta, vaan sitä on oikeesti itse pohdittava ja löydettävä ne omat vastaukset. Mun mielestä sä oot alkanut pohtia sitä. Mun mielestä sun pitää ehdottomasti antaa niiden ulkokehän särmien olla ja keskittyä niihin syviin haavoihin. Se muutos minkä sä haluat lähtee oikeesti sieltä sellaisena syvänä positiivisena muutoksena, joka ei hävitä sua.

Mä luulen, että se on vaan kohtaloa, että mä pidän sussa niistä puolista, jotka sulle itsellesi on vaikea hyväksyä. Mä pidän niistä siksi ja olen tässä, jotta sä hyväksyisit ne ja antaisit niiden olla särmiä, mutta sen hyväksynnän tunteen kautta saavuttaisit takaisin sitä positiivisuutta, jota sulla sisäisesti on. Rakkaus auttaa siihen hyväksyntään ja poistaa aggressiivisuutta, mutta sen sun elämänhistorian ei tarvitse poistua, koska sä oot rakastettava ihminen. Se tuntuu oudolta sanoa kuulostamatta kummalliselta, mutta kaikki ne sun ongelmat joita sä vähän itse inhoat on sellaisia, että mä rakastan sua syvästi niiden vuoksi ja näen juuri niissä asioissa sun vahvan luonteen ja uskon hyvään.

Enkä mä siis rakasta sua sellaiselta tavalla että et saisi kehittyä, vaan rakastan nimenomaan sitä sun suurta halua kehittyä, mutta mä haluan että se kehitys menee oikein enkä halua että jotkut rakastamani puolet sussa survotaan vaan johonkin pimeään ja jätetään sinne, vaan haluan huolehtia niistä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mulla on luonnostaan sellainen tosi humaani suhtautumistapa sisälläni. Sellainen erittäin sopuisa ja toiset ihmiset hyväksyvä. Se kapinallisuus johtuu siitä älykkyydestä, kun mä en jaksa sellaisia rakenteita rakenteiden vuoksi ja kyseenalaistan ne heti, jos ne on mun mielestä vääriä. Mä en pidä sellaisesta tietynlaisesta konservatiivisuudesta jossa ollaan täysin sokeita asioille ja sitä kautta se näennäisesti humaani touhu menee todella epähumaaniksi. Mun elämänkokemukset on sellaisia, että mä oon nähnyt sen näennäisesti humaanin touhun riistävän kaikkein eniten juuri niitä sun kaltaisia ihmisiä, jolla on tosi kultainen sisin, mutta aggressiivinen ulkokuori ja sitä halveksuntaa vähän kaikkea kohtaan johtuen omista haavoista. Se on aika luonnollista mulle tykätä niistä puolista siksi, koska mä haluan osoittaa niille rakkautta. Se korjaa mun omassa maailmassa jotain epäkohtaa, minkä oon nähnyt.

Miksi sä et kestä sitä sun vanhaa minää? Mä tavallaan ymmärrän sen sun tunteen ja jotenkin vaistoan sen, että sun elämän muutokset ehkä vaikuttaa siihen ja sä oot nyt ollut jotenkin sen oloinen, että haluaisit pyyhkiä itsestäsi kaikkea sellaista pois ja että se tekisi susta jotenkin paremman, mutta se ei oo niin. Se tekee kuolleen ja tylsemmän. Ja myös sille ihmiselle jonka vuoksi sä ehkä yritit pyyhkiä niitä pois. Sä oot aina paras juuri sellaisena kuin olet. Se aito yhteys toisiin ihmisiin löytyy kun on oma itsensä. Se katoaa, jos yrittää olla jotain muuta. Mä ymmärrän että ehkä sulle tuli sellainen olo ettet halua muille sitä elämää, mikä sulla on ollut, mutta ei se johda siihen, että olet oma itsesi. Sä olet paras juuri tuollaisena kuin olet ja ne särmät saa olla. Kyse on juuri niistä haavoista, että miten niitä käsittelee. Tavallaan myös maailmankuvasta. Eikä kukaan tai mikään kerro siitä maailmankuvasta valmista totuutta, vaan sitä on oikeesti itse pohdittava ja löydettävä ne omat vastaukset. Mun mielestä sä oot alkanut pohtia sitä. Mun mielestä sun pitää ehdottomasti antaa niiden ulkokehän särmien olla ja keskittyä niihin syviin haavoihin. Se muutos minkä sä haluat lähtee oikeesti sieltä sellaisena syvänä positiivisena muutoksena, joka ei hävitä sua.

Mä luulen, että se on vaan kohtaloa, että mä pidän sussa niistä puolista, jotka sulle itsellesi on vaikea hyväksyä. Mä pidän niistä siksi ja olen tässä, jotta sä hyväksyisit ne ja antaisit niiden olla särmiä, mutta sen hyväksynnän tunteen kautta saavuttaisit takaisin sitä positiivisuutta, jota sulla sisäisesti on. Rakkaus auttaa siihen hyväksyntään ja poistaa aggressiivisuutta, mutta sen sun elämänhistorian ei tarvitse poistua, koska sä oot rakastettava ihminen. Se tuntuu oudolta sanoa kuulostamatta kummalliselta, mutta kaikki ne sun ongelmat joita sä vähän itse inhoat on sellaisia, että mä rakastan sua syvästi niiden vuoksi ja näen juuri niissä asioissa sun vahvan luonteen ja uskon hyvään.

Enkä mä siis rakasta sua sellaiselta tavalla että et saisi kehittyä, vaan rakastan nimenomaan sitä sun suurta halua kehittyä, mutta mä haluan että se kehitys menee oikein enkä halua että jotkut rakastamani puolet sussa survotaan vaan johonkin pimeään ja jätetään sinne, vaan haluan huolehtia niistä.

Lue lisää

Vai kuolleelta. Enkö mä muka ollut puolikuollut? Taidan olla jatkossakin, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Mä en kestä olla sellainen, millainen olin. Se on kauhean kuluttavaa olla niin vihainen. Sitäpaitsi, oon löytäny nyt jotain uutta. Jotain syvempää. Mun täytyy antautua. Etkö käsitä, että olen antautunut vahvemman edessä, joka ei siis nyt ole sinä, vaan eräs toinen. Laskin aseeni. Luovutin. Sanoin, että aion totella.

Etkö ymmärrä, miten kypsymätön olin? Varsinainen häirikkö. Ei voi loukata ihmisiä loukkaamasta päästyään, herjata kaikkea, mikä ei täytä omia mittapuitaan ja hutkia villisti jokaista, joka rohkenee olla eri mieltä? MITÄ IHMEEN TOUHUA SE ON? Häh? :D Häiriintynyttä se on. Ja väitellä lakipykälistä kaiken maailman itseoppineiden hörhöjen kanssa, jotka ei ymmärrä mitä asiaan vihkiytynyt niille sanoo?

Ap. kirjoitti:

Vai kuolleelta. Enkö mä muka ollut puolikuollut? Taidan olla jatkossakin, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Mä en kestä olla sellainen, millainen olin. Se on kauhean kuluttavaa olla niin vihainen. Sitäpaitsi, oon löytäny nyt jotain uutta. Jotain syvempää. Mun täytyy antautua. Etkö käsitä, että olen antautunut vahvemman edessä, joka ei siis nyt ole sinä, vaan eräs toinen. Laskin aseeni. Luovutin. Sanoin, että aion totella.

Etkö ymmärrä, miten kypsymätön olin? Varsinainen häirikkö. Ei voi loukata ihmisiä loukkaamasta päästyään, herjata kaikkea, mikä ei täytä omia mittapuitaan ja hutkia villisti jokaista, joka rohkenee olla eri mieltä? MITÄ IHMEEN TOUHUA SE ON? Häh? :D Häiriintynyttä se on. Ja väitellä lakipykälistä kaiken maailman itseoppineiden hörhöjen kanssa, jotka ei ymmärrä mitä asiaan vihkiytynyt niille sanoo?

Lue lisää

Nyt sä palasit taas tuohon höttöön. Karista se jos aiot saavuttaa tällä juttelulla jotain.

Kuule kun kyse ei nyt ole siitä, että sun pitäisi olla vihainen ja häirikkö, vaan siitä että sä olisit lempeä ja rauhallinen ihminen, jossa on edelleen sitä sen omaa meininkiä ja sisukkuutta. Miksi sussa on vain kaksi vaihdetta? Ootko jokun polkupyörä vai?
Sä tuhoat itsesi tuolla, että annat jonkun painaa sut tossun alle ja oot siellä ottamassa määräyksiä vastaan ja tottelemassa kuolleesti niin kuin isäsi jonain henkenä leijusi siinä yläpuolella. Etkö sä näe sitä? Sä annat sun sisäisen lapsen takaisin pahoinpideltäväksi, jos sä teet niin. Sä et siksi voi antaa sen koskaan tulla ulos, vaan sun pitää jättää se kylmään ja kuolemaan yksin sisällesi. Et voi koskaan olla oikea sinä.
Sitten jos sä olet se häirikkö ja sellaiset rajojen rikkomis-puolet sussa korostuu, niin sä tunnet että sä oot muuttumassa isäksesi, vaikka toisaalta sillä rajojen rikkomisella sä suojelet sitä sisäistä lastasi, koska sä oot vahva ja pidät huolta kyllä siitä, niin se saa tulla vähän enemmän esiin ja sitä ei taatusti kukaan pahoinpitele, koska sä oot se joka hallitsee tilanteet.
Eikö siis ole kuin kaksi vaihdetta? Entäs se, jos kokeilisit etsiä ihan uutta virtaa ihmissuhteisiin etkä antaisi kenenkään alistaa sua ja laittaisit ne huolehtimaan sun sisäisestä lapsesta. Jotkut tekee niin luonnostaan, toiset ehkä pitää orientoittaa siihen jos ne ei muuten tajua.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Nyt sä palasit taas tuohon höttöön. Karista se jos aiot saavuttaa tällä juttelulla jotain.

Kuule kun kyse ei nyt ole siitä, että sun pitäisi olla vihainen ja häirikkö, vaan siitä että sä olisit lempeä ja rauhallinen ihminen, jossa on edelleen sitä sen omaa meininkiä ja sisukkuutta. Miksi sussa on vain kaksi vaihdetta? Ootko jokun polkupyörä vai?
Sä tuhoat itsesi tuolla, että annat jonkun painaa sut tossun alle ja oot siellä ottamassa määräyksiä vastaan ja tottelemassa kuolleesti niin kuin isäsi jonain henkenä leijusi siinä yläpuolella. Etkö sä näe sitä? Sä annat sun sisäisen lapsen takaisin pahoinpideltäväksi, jos sä teet niin. Sä et siksi voi antaa sen koskaan tulla ulos, vaan sun pitää jättää se kylmään ja kuolemaan yksin sisällesi. Et voi koskaan olla oikea sinä.
Sitten jos sä olet se häirikkö ja sellaiset rajojen rikkomis-puolet sussa korostuu, niin sä tunnet että sä oot muuttumassa isäksesi, vaikka toisaalta sillä rajojen rikkomisella sä suojelet sitä sisäistä lastasi, koska sä oot vahva ja pidät huolta kyllä siitä, niin se saa tulla vähän enemmän esiin ja sitä ei taatusti kukaan pahoinpitele, koska sä oot se joka hallitsee tilanteet.
Eikö siis ole kuin kaksi vaihdetta? Entäs se, jos kokeilisit etsiä ihan uutta virtaa ihmissuhteisiin etkä antaisi kenenkään alistaa sua ja laittaisit ne huolehtimaan sun sisäisestä lapsesta. Jotkut tekee niin luonnostaan, toiset ehkä pitää orientoittaa siihen jos ne ei muuten tajua.

Lue lisää

Ei mut hei, ethän sä VOI olla vuodesta toiseen sama aasi, joka ei opi mitään virheistään. Ei se sovi edes siihen, mitä mä olen. Pitääkö mun vuodesta toiseen rikkoa itseäni vastaan, jotta olisin hauska? Entä ne toiset, jotka saavat sen raivon niskaansa? Hei c'moon nyt nainen. Mitä se hyödyttää? Raivota maailmalle, että se on väärässä? Muuttuuko maailma siitä? Antaa maailman mennä menojaan!

Anteeksianto ja rauha on parempia asioita. Mä aion nyt tehdä muutoksen terävämpään suuntaan, ja se on jo tapahtunut, mutta missään tapauksessa en aio olla enää se sama raivohullu, mikä joskus olin. Turha takertua menneeseen nainen. Me suunnataan kuule nyt tulevaan ja mä kiskon sut mukanani sinne, parempiin asioihin.

Maailma on sitä paitsi toinen nyt. Huomaatko sä että kaikki on nykyään vihaisia? Mee lukemaan Iltalehden maahanmuutto-keskustelua, jos et usko. Mitä mä enää raivoon, kun kaikki tekee sen mun puolesta?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Nyt sä palasit taas tuohon höttöön. Karista se jos aiot saavuttaa tällä juttelulla jotain.

Kuule kun kyse ei nyt ole siitä, että sun pitäisi olla vihainen ja häirikkö, vaan siitä että sä olisit lempeä ja rauhallinen ihminen, jossa on edelleen sitä sen omaa meininkiä ja sisukkuutta. Miksi sussa on vain kaksi vaihdetta? Ootko jokun polkupyörä vai?
Sä tuhoat itsesi tuolla, että annat jonkun painaa sut tossun alle ja oot siellä ottamassa määräyksiä vastaan ja tottelemassa kuolleesti niin kuin isäsi jonain henkenä leijusi siinä yläpuolella. Etkö sä näe sitä? Sä annat sun sisäisen lapsen takaisin pahoinpideltäväksi, jos sä teet niin. Sä et siksi voi antaa sen koskaan tulla ulos, vaan sun pitää jättää se kylmään ja kuolemaan yksin sisällesi. Et voi koskaan olla oikea sinä.
Sitten jos sä olet se häirikkö ja sellaiset rajojen rikkomis-puolet sussa korostuu, niin sä tunnet että sä oot muuttumassa isäksesi, vaikka toisaalta sillä rajojen rikkomisella sä suojelet sitä sisäistä lastasi, koska sä oot vahva ja pidät huolta kyllä siitä, niin se saa tulla vähän enemmän esiin ja sitä ei taatusti kukaan pahoinpitele, koska sä oot se joka hallitsee tilanteet.
Eikö siis ole kuin kaksi vaihdetta? Entäs se, jos kokeilisit etsiä ihan uutta virtaa ihmissuhteisiin etkä antaisi kenenkään alistaa sua ja laittaisit ne huolehtimaan sun sisäisestä lapsesta. Jotkut tekee niin luonnostaan, toiset ehkä pitää orientoittaa siihen jos ne ei muuten tajua.

Lue lisää

Ja miks mä olisin sisukas kun kaikki on mulle kivoja? Ketä vastaan olla sisukas? Kerro nyt, jos osaat vastata. Jos vihaisesta nuoresta miehestä tulee sellainen, että asiat alkaa jollain osa-alueella sujua, niin pitääkö siitä raivota jollekin aivan erityisesti? Häh? Nyt kuule hihitän täällä ihan ääneen. :)

Ap. kirjoitti:

Ei mut hei, ethän sä VOI olla vuodesta toiseen sama aasi, joka ei opi mitään virheistään. Ei se sovi edes siihen, mitä mä olen. Pitääkö mun vuodesta toiseen rikkoa itseäni vastaan, jotta olisin hauska? Entä ne toiset, jotka saavat sen raivon niskaansa? Hei c'moon nyt nainen. Mitä se hyödyttää? Raivota maailmalle, että se on väärässä? Muuttuuko maailma siitä? Antaa maailman mennä menojaan!

Anteeksianto ja rauha on parempia asioita. Mä aion nyt tehdä muutoksen terävämpään suuntaan, ja se on jo tapahtunut, mutta missään tapauksessa en aio olla enää se sama raivohullu, mikä joskus olin. Turha takertua menneeseen nainen. Me suunnataan kuule nyt tulevaan ja mä kiskon sut mukanani sinne, parempiin asioihin.

Maailma on sitä paitsi toinen nyt. Huomaatko sä että kaikki on nykyään vihaisia? Mee lukemaan Iltalehden maahanmuutto-keskustelua, jos et usko. Mitä mä enää raivoon, kun kaikki tekee sen mun puolesta?

Lue lisää

Niin, juuri sitä mäkin tarkoitin että on järkevää nähdä ihan kaikki asiat jotka ei toimi. Ei pelkästään niitä ilmiselviä "virheitä". Jos sä haluat asioiden muuttuvan oikeasti paremmaksi, niin sä huolehdit siitä sun sisäisestä lapsesta ja pidät huolta että ilmapiiri EI KOSKAAN ole sellainen, että sitä pahoinpidellään ja alistetaan. Sano mun sanoneen, että sun olo ei tule ikinä hyväksi jos sä alistut sellaiseen että muut kohtelee sua niin kuin tuhmaa lasta, joka pitää laittaa järkevästi kuriin. Sellainen ainoastaan rikkoo sua, vaikka se varmaan on tosi tuttu tilanne, kun koko lapsuutesi siitä kärsit.
Jos se en ole minä, jonka kanssa se sun sisäinen lapsi saa parantua, niin sitten sä ihan oikeasti raahaat läheisesi terapiaan ja se terapeutti kertoo sitten että sen pitää muuttua ja asioiden pitää todella muuttua, jotta se sun sisimmän pahoinpitely loppuu ja sä pystyt parantumaan. Lupaat sen. Mä tiedän että jos sä et saa karistettua sitä höttöä päästäsi, niin sun on niin helppo vaan mennä siihen tuttuun juttuun että annat jonkun määräillä sua ja oot alistettuna ja et koskaan saa olla oma itsesi niin kuin et saanut lapsenakaan. Mä luulen, että se voi ennenpitkään olla sun veli, joka saa ongelmiaan käsiteltyä, vaikka sulla on ollut vähän etumatkaa ja on näyttänyt siltä, että sä oot teistä se, jossa on luonnetta todella. Varmaan se niin onkin, mutta sun veli sentään suojelee sitä omaa sisäistä lastaan, joten sen edellytykset on paremmat vaikka sillä on tosi paljon pahoja ongelmia. Sä torppaat mahdollisuuden parantua jos hylkäät sen sisäisen lapsesi.

Sun ei tarvitse olla raivohullu enkä mä sitä haluakaan. Mä pidän sussa siitä, että sä et halua olla sellainen ja oot niin paljon parempi kuin vaikka veljesi. Siksi juuri sun pitää ymmärtää, että sun sisäinen lapsi on enemmän vaarassa väärien ihmisten seurassa, koska sä oot säilynyt kultaisena. Sä tarvitset sitä sun terävyyttä ja sisua jos haluat parantua. Sun ei tarvitse raivota, mutta sä et saa antaa ihmisten määräillä. Mä en aio määräillä sua siksi koska mä rakastan sua ja sun sisäistä lasta. Vaikka sä niin helposti siihen määräilyyn tottuisitkin ja kokisit sen kotoisaksi.

Tuo on niin totta. Mun ei tee yhtään mieli olla vihainen, kun tuntuu että koko maailma raivoaa. Etkä säkään oo vihainen. Me ollaan aina jotain muuta kuin koko muu maailma.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Niin, juuri sitä mäkin tarkoitin että on järkevää nähdä ihan kaikki asiat jotka ei toimi. Ei pelkästään niitä ilmiselviä "virheitä". Jos sä haluat asioiden muuttuvan oikeasti paremmaksi, niin sä huolehdit siitä sun sisäisestä lapsesta ja pidät huolta että ilmapiiri EI KOSKAAN ole sellainen, että sitä pahoinpidellään ja alistetaan. Sano mun sanoneen, että sun olo ei tule ikinä hyväksi jos sä alistut sellaiseen että muut kohtelee sua niin kuin tuhmaa lasta, joka pitää laittaa järkevästi kuriin. Sellainen ainoastaan rikkoo sua, vaikka se varmaan on tosi tuttu tilanne, kun koko lapsuutesi siitä kärsit.
Jos se en ole minä, jonka kanssa se sun sisäinen lapsi saa parantua, niin sitten sä ihan oikeasti raahaat läheisesi terapiaan ja se terapeutti kertoo sitten että sen pitää muuttua ja asioiden pitää todella muuttua, jotta se sun sisimmän pahoinpitely loppuu ja sä pystyt parantumaan. Lupaat sen. Mä tiedän että jos sä et saa karistettua sitä höttöä päästäsi, niin sun on niin helppo vaan mennä siihen tuttuun juttuun että annat jonkun määräillä sua ja oot alistettuna ja et koskaan saa olla oma itsesi niin kuin et saanut lapsenakaan. Mä luulen, että se voi ennenpitkään olla sun veli, joka saa ongelmiaan käsiteltyä, vaikka sulla on ollut vähän etumatkaa ja on näyttänyt siltä, että sä oot teistä se, jossa on luonnetta todella. Varmaan se niin onkin, mutta sun veli sentään suojelee sitä omaa sisäistä lastaan, joten sen edellytykset on paremmat vaikka sillä on tosi paljon pahoja ongelmia. Sä torppaat mahdollisuuden parantua jos hylkäät sen sisäisen lapsesi.

Sun ei tarvitse olla raivohullu enkä mä sitä haluakaan. Mä pidän sussa siitä, että sä et halua olla sellainen ja oot niin paljon parempi kuin vaikka veljesi. Siksi juuri sun pitää ymmärtää, että sun sisäinen lapsi on enemmän vaarassa väärien ihmisten seurassa, koska sä oot säilynyt kultaisena. Sä tarvitset sitä sun terävyyttä ja sisua jos haluat parantua. Sun ei tarvitse raivota, mutta sä et saa antaa ihmisten määräillä. Mä en aio määräillä sua siksi koska mä rakastan sua ja sun sisäistä lasta. Vaikka sä niin helposti siihen määräilyyn tottuisitkin ja kokisit sen kotoisaksi.

Tuo on niin totta. Mun ei tee yhtään mieli olla vihainen, kun tuntuu että koko maailma raivoaa. Etkä säkään oo vihainen. Me ollaan aina jotain muuta kuin koko muu maailma.

Lue lisää

Hei nyt tulee paljon virheitä. Mun järjestelmä sanoo koko ajan Error, Error! Mulla ei edes oo mitään lapsuuden haavoja. Kaikki on ihan täyttä fantasiaa. Mä olin vain röyhkeä nulikka, joka turhautui kun asiat meni vikaan. Nuoruuden haavoja oli, mutta mä oon päässyt niistä jo aika hyvin eroon.

Se, että on kriittinen ja vähän aggressiivinen, voi olla myös luonteenpiirre, kuten myös huumorintaju. Ja meidän piireissä ei määräillä. Sä noudatat itse sääntöjä, tai sä häivyt, etkä palaa. Ei kukaan komenna, eikä halvenna. Ja se mun terävyys, se tulee niistä mun piireistä.

Ja, jos mun läheisillä on huomauttamista, ne saa sanoa kyllä, koska mä en oo kato mimosa. Sä saat olla sellainen ja varo vaan ettet muutu mun kaltaiseksi, koska sitä ei kattele kukaan.

Jotain haavoja mussa on kyllä. Mä olen itse asiassa ihan himputin vihainen yhteiskunnalle. Mä ajattelin, että nyt kun tulis vallankumous, lähtisin mellakoimsan, eli antakaa mulle kivääri, tai edes pesismaila, niin näätte mitä tapahtuu! Haluaisin kapinoida, pistää asioita p*skaksi, niin vihainen välillä oon. Mutta se ei taida sopia tähän mun juttuun. Mutta koska ne mielenosoitukset tulee? Lähetäänkö niihin yhdessä karjumaan?

Ap. kirjoitti:

Hei nyt tulee paljon virheitä. Mun järjestelmä sanoo koko ajan Error, Error! Mulla ei edes oo mitään lapsuuden haavoja. Kaikki on ihan täyttä fantasiaa. Mä olin vain röyhkeä nulikka, joka turhautui kun asiat meni vikaan. Nuoruuden haavoja oli, mutta mä oon päässyt niistä jo aika hyvin eroon.

Se, että on kriittinen ja vähän aggressiivinen, voi olla myös luonteenpiirre, kuten myös huumorintaju. Ja meidän piireissä ei määräillä. Sä noudatat itse sääntöjä, tai sä häivyt, etkä palaa. Ei kukaan komenna, eikä halvenna. Ja se mun terävyys, se tulee niistä mun piireistä.

Ja, jos mun läheisillä on huomauttamista, ne saa sanoa kyllä, koska mä en oo kato mimosa. Sä saat olla sellainen ja varo vaan ettet muutu mun kaltaiseksi, koska sitä ei kattele kukaan.

Jotain haavoja mussa on kyllä. Mä olen itse asiassa ihan himputin vihainen yhteiskunnalle. Mä ajattelin, että nyt kun tulis vallankumous, lähtisin mellakoimsan, eli antakaa mulle kivääri, tai edes pesismaila, niin näätte mitä tapahtuu! Haluaisin kapinoida, pistää asioita p*skaksi, niin vihainen välillä oon. Mutta se ei taida sopia tähän mun juttuun. Mutta koska ne mielenosoitukset tulee? Lähetäänkö niihin yhdessä karjumaan?

Lue lisää

Se sanoo error, koska sun pää on täynnä sitä höttöä. Ylikuormituit.

Ei se ole fantasiaa etkä ollut mitenkään vääränlainen lapsi. Tuollainen puhe loukkaa sun sisäistä lasta enkä voi hyväksyä tuollaista. Lapsi ei voi tehdä mitään väärin. Sä olit aina juuri oikeanlainen etkä aiheuttanut mitään niistä asioista. Mikään ei ollut sun vika. Aikuisen pitää ymmärtää, että lapsi on vain lapsi eikä se tarkoita mitään pahaa. Joten sitä ei koskaan olisi saanut rangaista niin kuin sua rangaistiin.

Sä et ymmärrä, että pienillä asioilla on suuri merkitys ilmapiirin ja toipumisen kannalta. Tuo sääntöuskoisuus on tuhoavaa, koska se on ihan sun isää. Ja se on muutenkin erittäin typerää ja aivotonta. Milloin oot muka oikeasti nähnyt, että säännöt toimisi ilman poikkeuksia? Kukaan älykäs ihminen ei vetoa sääntöihin, koska älykkyys antaa kapasiteettia ymmärtää, että tilanteet on erilaisia. Säännöt on ihmisille, jotka eivät sitä tilanteiden monimuotoisuutta pysty hallitsemaan ja tarvivat yksinkertaistuksia.

Mä en ole mielenosoittaja tai karjuja. En oo sen tyyppinen asioista kapinoitsija. Se on pelkkää vastakkainasettelua. Joo, oikeiden asioiden puolesta voi ja pitää nousta barrikadeille ja on pakko sanoa, mutta sellaisista puoliturhista asioista ei pidä tehdä vastakkainasetteluja, vaan vaikuttaa niihin omalla lempeällä, mutta päättäväisellä käyttäytymisellä, niin tilanne ei tulehdu ja se ratkee. Se asioiden parantaminen kai oli tavoitteena eikä pelkkä mellakointi?
Ja sä et mun mielestä oo vihainen yhteiskunnalle. Se on vaan välillinen asia jonka kautta voit purkaa vihaa. Kannattaa etsiä se oikea kohde, jolle oot vihainen.

Kohta voisi mennä nukkumaan ja jatkaa joku toinen kerta, kun sun aivojen ylikuormitus lievenee. Vai alkoiko ne maagisesti prosessoimaan jo tietoa? Susta kun ei voi ikinä tietää :)

Äläkä ota pahalla että sanon vähän kovasti. Sä oot mulle silti rakas kultamussukka :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Se sanoo error, koska sun pää on täynnä sitä höttöä. Ylikuormituit.

Ei se ole fantasiaa etkä ollut mitenkään vääränlainen lapsi. Tuollainen puhe loukkaa sun sisäistä lasta enkä voi hyväksyä tuollaista. Lapsi ei voi tehdä mitään väärin. Sä olit aina juuri oikeanlainen etkä aiheuttanut mitään niistä asioista. Mikään ei ollut sun vika. Aikuisen pitää ymmärtää, että lapsi on vain lapsi eikä se tarkoita mitään pahaa. Joten sitä ei koskaan olisi saanut rangaista niin kuin sua rangaistiin.

Sä et ymmärrä, että pienillä asioilla on suuri merkitys ilmapiirin ja toipumisen kannalta. Tuo sääntöuskoisuus on tuhoavaa, koska se on ihan sun isää. Ja se on muutenkin erittäin typerää ja aivotonta. Milloin oot muka oikeasti nähnyt, että säännöt toimisi ilman poikkeuksia? Kukaan älykäs ihminen ei vetoa sääntöihin, koska älykkyys antaa kapasiteettia ymmärtää, että tilanteet on erilaisia. Säännöt on ihmisille, jotka eivät sitä tilanteiden monimuotoisuutta pysty hallitsemaan ja tarvivat yksinkertaistuksia.

Mä en ole mielenosoittaja tai karjuja. En oo sen tyyppinen asioista kapinoitsija. Se on pelkkää vastakkainasettelua. Joo, oikeiden asioiden puolesta voi ja pitää nousta barrikadeille ja on pakko sanoa, mutta sellaisista puoliturhista asioista ei pidä tehdä vastakkainasetteluja, vaan vaikuttaa niihin omalla lempeällä, mutta päättäväisellä käyttäytymisellä, niin tilanne ei tulehdu ja se ratkee. Se asioiden parantaminen kai oli tavoitteena eikä pelkkä mellakointi?
Ja sä et mun mielestä oo vihainen yhteiskunnalle. Se on vaan välillinen asia jonka kautta voit purkaa vihaa. Kannattaa etsiä se oikea kohde, jolle oot vihainen.

Kohta voisi mennä nukkumaan ja jatkaa joku toinen kerta, kun sun aivojen ylikuormitus lievenee. Vai alkoiko ne maagisesti prosessoimaan jo tietoa? Susta kun ei voi ikinä tietää :)

Äläkä ota pahalla että sanon vähän kovasti. Sä oot mulle silti rakas kultamussukka :)

Lue lisää

Sanoit kerran, että oon alkanut muistuttaa mun isää. Mä ajattelin silloin, että jes!! Vihdoinkin!! Oonko päässyt jo niin pitkälle? Ai kun se tuntui hyvältä. Mun isä oli oikeasti mahtava persoona. Ensinnäkin, tosimies. Se sano, että krhm. naiset oli ihan villeinä joskus siihen. Jään kakkoseksi. Niin äijä se oli. Ei pelännyt mitään. Joku TV-kamera kun tuli kuvaamaan, niin faija lato sinne suorat sanat. Ketään se ei pelännyt, aina oli vastaus valmiina, ja auktoriteetti vahva. Mutta samalla se oli niin tunteellinen ja lämmin, antelias. Itki jopa joskus kun sille tuli paha mieli mun koiruuksista. Ja kun olin ihan pieni, otti aina syliin ja lohdutti. Mahtava isä. Niin aito ja läsnä, kantoi kaikista huolta. Olen niin vajaa verrattuna faijaan.

Eihän säännöt ole tärkeitä, vaan rakkaus, joka saa automaattisesti kunnioittamaan toisia ja elämään mahdollisimman hyvää elämää. Takerrut nyt johonkin lillukanvarsiin... lillurainen... Uskollisuus on tärkeää. Tiedätkö miten mahtavaa on olla uskollinen jollekin asialle ja porukalle? Se on rakkautta...veljeyttä... Nyt lähti taas höttö-linjalle, mutta tää on totuus. En aio täysin luopua hötöstä, koska ilman sitä ei ole merkitystä.

Ap. kirjoitti:

Sanoit kerran, että oon alkanut muistuttaa mun isää. Mä ajattelin silloin, että jes!! Vihdoinkin!! Oonko päässyt jo niin pitkälle? Ai kun se tuntui hyvältä. Mun isä oli oikeasti mahtava persoona. Ensinnäkin, tosimies. Se sano, että krhm. naiset oli ihan villeinä joskus siihen. Jään kakkoseksi. Niin äijä se oli. Ei pelännyt mitään. Joku TV-kamera kun tuli kuvaamaan, niin faija lato sinne suorat sanat. Ketään se ei pelännyt, aina oli vastaus valmiina, ja auktoriteetti vahva. Mutta samalla se oli niin tunteellinen ja lämmin, antelias. Itki jopa joskus kun sille tuli paha mieli mun koiruuksista. Ja kun olin ihan pieni, otti aina syliin ja lohdutti. Mahtava isä. Niin aito ja läsnä, kantoi kaikista huolta. Olen niin vajaa verrattuna faijaan.

Eihän säännöt ole tärkeitä, vaan rakkaus, joka saa automaattisesti kunnioittamaan toisia ja elämään mahdollisimman hyvää elämää. Takerrut nyt johonkin lillukanvarsiin... lillurainen... Uskollisuus on tärkeää. Tiedätkö miten mahtavaa on olla uskollinen jollekin asialle ja porukalle? Se on rakkautta...veljeyttä... Nyt lähti taas höttö-linjalle, mutta tää on totuus. En aio täysin luopua hötöstä, koska ilman sitä ei ole merkitystä.

Lue lisää

Et oo vajaa verrattuna isääsi, sun isä on vajaa verrattuna suhun. Sulla on ne sen kaikki hyvät puolet, mutta ei niitä huonoja koska sä et halua olla sen kopio, vaan oma itsesi. Parempi kuin se. Ja sä oot parempi.

Tuskinpa jäät kakkoseksi isällesi etenkään naisten villeyttämisestä. Älä anna sen häiritä, että juttelet tässä mun kanssa joka oon kaikkia kohtaan tosi hillitty riippumasta miehestä. Ne muut naiset saat kyllä täysin villeiksi, kultsi :) Isäsi vaan uhosi, kun huomasi miten sä oot ykkönen.
Niin ja sä oot ennen ollut samanlainen että et oo pelännyt mitään ja oot suorat sanat ladellut. Ehkä aika hio sitä särmää syystäkin, mutta sä oot siinä ihan samanlainen. Ja sä olet myös tunteellinen ja lämmin sekä antelias, mutta sä oot niitä asioita vahvemmin. Ja sulta puuttuu sun isän heikkouksia. Sä taistelet niitä vastaan sisukkaasti ja sä oot ne selättänyt.

Uskollisuus on kaunis asia, mutta se voi lähteä vain sydämestä. Se on siinä mielessä vaikea juttu, että joskus elämä on sen kanssa ristiriidassa ja sydän väittää asioiden olevan väärinpäin. Sydän on kuitenkin se joka on oikeassa ja jos sitä ei kuuntele, niin ennenpitkää roikkuu niissä säännöissä ja yrittää järkeillä asioita itselleen. Joko seuraa sydäntään TAI hakee sen sydämen takaisin niihin asioihin, joista se katoilee. En tiedä onko se viimeinen mahdollista, ehkä ei.
Uskottomuuskin on siis joissain tapauksissa vain sitä, että elämä on ristiriidassa sydämen kanssa ja se mille asialle sydän haluaisi olla uskollinen onkin järjellä järjestetyssä maailmassa uskottomuutta. Kun molemmat kohtaa, ei ole ongelmia.

Nyt meen nukkumaan. Hyvää yötä, mussukka :)

Ap. kirjoitti:

Sanoit kerran, että oon alkanut muistuttaa mun isää. Mä ajattelin silloin, että jes!! Vihdoinkin!! Oonko päässyt jo niin pitkälle? Ai kun se tuntui hyvältä. Mun isä oli oikeasti mahtava persoona. Ensinnäkin, tosimies. Se sano, että krhm. naiset oli ihan villeinä joskus siihen. Jään kakkoseksi. Niin äijä se oli. Ei pelännyt mitään. Joku TV-kamera kun tuli kuvaamaan, niin faija lato sinne suorat sanat. Ketään se ei pelännyt, aina oli vastaus valmiina, ja auktoriteetti vahva. Mutta samalla se oli niin tunteellinen ja lämmin, antelias. Itki jopa joskus kun sille tuli paha mieli mun koiruuksista. Ja kun olin ihan pieni, otti aina syliin ja lohdutti. Mahtava isä. Niin aito ja läsnä, kantoi kaikista huolta. Olen niin vajaa verrattuna faijaan.

Eihän säännöt ole tärkeitä, vaan rakkaus, joka saa automaattisesti kunnioittamaan toisia ja elämään mahdollisimman hyvää elämää. Takerrut nyt johonkin lillukanvarsiin... lillurainen... Uskollisuus on tärkeää. Tiedätkö miten mahtavaa on olla uskollinen jollekin asialle ja porukalle? Se on rakkautta...veljeyttä... Nyt lähti taas höttö-linjalle, mutta tää on totuus. En aio täysin luopua hötöstä, koska ilman sitä ei ole merkitystä.

Lue lisää

Pakko vielä hieman torua sua kun juuri huomasin, että ihan siltä näytti, että joku on täällä palstoilla hieman käynyt kävelemässä taas reunalla... :) Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mitä me just puhuttiin siitä varovaisuudesta. Sä oot ihan mahdoton :D Aivan mahdoton. Hyvää yötä, hurmuri.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Et oo vajaa verrattuna isääsi, sun isä on vajaa verrattuna suhun. Sulla on ne sen kaikki hyvät puolet, mutta ei niitä huonoja koska sä et halua olla sen kopio, vaan oma itsesi. Parempi kuin se. Ja sä oot parempi.

Tuskinpa jäät kakkoseksi isällesi etenkään naisten villeyttämisestä. Älä anna sen häiritä, että juttelet tässä mun kanssa joka oon kaikkia kohtaan tosi hillitty riippumasta miehestä. Ne muut naiset saat kyllä täysin villeiksi, kultsi :) Isäsi vaan uhosi, kun huomasi miten sä oot ykkönen.
Niin ja sä oot ennen ollut samanlainen että et oo pelännyt mitään ja oot suorat sanat ladellut. Ehkä aika hio sitä särmää syystäkin, mutta sä oot siinä ihan samanlainen. Ja sä olet myös tunteellinen ja lämmin sekä antelias, mutta sä oot niitä asioita vahvemmin. Ja sulta puuttuu sun isän heikkouksia. Sä taistelet niitä vastaan sisukkaasti ja sä oot ne selättänyt.

Uskollisuus on kaunis asia, mutta se voi lähteä vain sydämestä. Se on siinä mielessä vaikea juttu, että joskus elämä on sen kanssa ristiriidassa ja sydän väittää asioiden olevan väärinpäin. Sydän on kuitenkin se joka on oikeassa ja jos sitä ei kuuntele, niin ennenpitkää roikkuu niissä säännöissä ja yrittää järkeillä asioita itselleen. Joko seuraa sydäntään TAI hakee sen sydämen takaisin niihin asioihin, joista se katoilee. En tiedä onko se viimeinen mahdollista, ehkä ei.
Uskottomuuskin on siis joissain tapauksissa vain sitä, että elämä on ristiriidassa sydämen kanssa ja se mille asialle sydän haluaisi olla uskollinen onkin järjellä järjestetyssä maailmassa uskottomuutta. Kun molemmat kohtaa, ei ole ongelmia.

Nyt meen nukkumaan. Hyvää yötä, mussukka :)

Lue lisää

Kyllä mun isä oli joskus nuorena ihan mahdoton naistenmies. Sellaisia tosi alfaurokset on. Itse en ole sellainen. Faijan itsetunto oli kanssa ihan rautainen. Miten sellainen voi kenelläkään edes olla?

Onpas sulla huono kuva mun isästä. Ethän sä vaan kuullu siltä joskus jotain totuuksia? Nyt kuule nauran taas ääneen. Ai että kun huvittaa ajatus. Joo, kyllä se ne asiat suoraan sanoo ja ymmärrän että oot vihainen. :D :D :D Ja just kun miettii sun luonnetta ja kun se on paukuttanu sun päähän niitä ajatuksia... Aaahhahahahaaa... :D

Älä nyt oo faijalle niin vihainen. Mä rakastin sitä niin paljon, koska sillä oli laaja sydän, aina auki ihmiselle. Mä kannan sen geenejä kuitenkin...

Hyvää yötä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Pakko vielä hieman torua sua kun juuri huomasin, että ihan siltä näytti, että joku on täällä palstoilla hieman käynyt kävelemässä taas reunalla... :) Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mitä me just puhuttiin siitä varovaisuudesta. Sä oot ihan mahdoton :D Aivan mahdoton. Hyvää yötä, hurmuri.

Lue lisää

Ihan tahallani kävelin reunalla. :) Ei ne meidän kaverit sua siitä tunnista, ole huoletta vaan. :)

Ap. kirjoitti:

Kyllä mun isä oli joskus nuorena ihan mahdoton naistenmies. Sellaisia tosi alfaurokset on. Itse en ole sellainen. Faijan itsetunto oli kanssa ihan rautainen. Miten sellainen voi kenelläkään edes olla?

Onpas sulla huono kuva mun isästä. Ethän sä vaan kuullu siltä joskus jotain totuuksia? Nyt kuule nauran taas ääneen. Ai että kun huvittaa ajatus. Joo, kyllä se ne asiat suoraan sanoo ja ymmärrän että oot vihainen. :D :D :D Ja just kun miettii sun luonnetta ja kun se on paukuttanu sun päähän niitä ajatuksia... Aaahhahahahaaa... :D

Älä nyt oo faijalle niin vihainen. Mä rakastin sitä niin paljon, koska sillä oli laaja sydän, aina auki ihmiselle. Mä kannan sen geenejä kuitenkin...

Hyvää yötä.

Lue lisää

Millainen olo sulla tänään on? Palstalla näyttäisi ainakin olevan tosi huononsävyistä. Muhun sellainen ei niin vaikuta, mutta miten on sun laita vai ootko täällä jo provoamassa :) Mahdoton sä kyllä olet, mutta mitä lempeimmällä sävyllä sanottuna.

Selkein syy miksi mä en voi olla sun isälle täysin vihainen on se, että näen sen hyvissä piirteissä sua ja rakastan sua niin paljon. Ja myös se, että ilman sun isää mä en ehkä tajuaisi kuinka uskomattoman vahva ja ihana ihminen olet. Mutta kyllä sun isä herättää mussa hieman ärtymystä. En mä sille varmaankaan ikinä sitä sanoisi, koska mun mielestä se on sun ja sun veljen asia sanoa sille, jos te päätätte sanoa. Tai sun veli taisikin sanattomasti mielipiteensä ilmaistakin joskus. Mutta se on sun vallassa sanotko sille vai et, eikä sitä valtaa saa oottaa sulta pois. Sen takia mä en koe, että se olisi mun asia mennä huutamaan sille vaikka välillä tuntuu että voisin mennä. Ainoastaan tuen sua ja pidän aina sun puolia kaikessa. Ja tiedätkö, että mä oikeasti sun kautta näen kyllä sun isässäsi tosi rakastettavia puolia. Se vaan ei ole samalla tavalla sitkeä ja vahva ihminen kuin sinä. Sä oot sydämeltäsi sitkeä. Sun isä on vaan peloton.

Mua vähän huvittaa että tuo naistenmiesmäisyys kulkee sitten oikein suvussa... :D No en sitä yhtään epäillytkään. Oon silti ihan varma, että sun isä on vaan kateellinen sulle, kun sä oot siinä asiassa vähän enemmän alfa kuin se ja se vähän on väritellyt omia tarinoitaan, koska ei sua nyt kukaan siinä voita.
Mä en tiedä miten sanoisin tämän silleen kauniisti, mutta ne naiset, jotka kaatuu tai hullaantuu on kohtuullisen kaukana siitä naistyypistä, jota mä edustan.. niin uskon että sekä sinä että sun isä olisi ollut mulle avautuessa hieman tuntemattomalla maaperällä :) Ja kun mä nyt vaan oon sellainen että mulla on tosi vikkelät aivot, niin enpä oo vielä väittelyä koskaan oikeesti hävinnyt. Mä saatan väittelyssä tietää että mun näkökulma on väärä, mutta silti keksiä sille niin aukottoman tuntuiset perustelut, että voitan silti. Ja ne tulee mun suusta konekiväärimäisen nopeasti. Mun aivot jotenkin syttyy pienestä konfliktista. Sitä puolta mussa ei kukaan oo ikinä kestänyt, koska niistä tuntuu aina että niitten on pakko yrittää välttää väittelyä mun kanssa, koska murskaan ne. Se murskauksen tunne johtuu kai siitä, että jos toinen osapuoli heittää jonkun järjellisen argumentin, niin sitten mun mielestä se on se keskustelun sävy ja se käydään loppuun asti ja katsotaan kuka makaa kanveesissa. Ihan jo totuuden löytämisenkin vuoksi, vaikka välillä saatan hieman kuumentua vaan väittelyn vuoksi ja voittaa oman väärän mielipiteeni kanssa, mutta vain jos se asia on täysin turha eikä sillä oo mitään väliä, että väärä mielipide sai paremmat argumentit. Se yksi syy miksi mä aina pidin niistä sun särmistä oli just se. Sä oot vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, jota ei niin vaan murreta väittelyssä. Ja oon ajatellut, että ehkä sä otat ne samoin, että ne on vaan pientä haastetta aivoilla ja sitten kun on katsottu se läpi voidaan sopia. Mä voin myöntää sen ihan täysin, että sä oot taitavampi sen sanan säilän kanssa. Sulla on sellaiset osuvat heitot ja muutenkin sanallinen maailma paremmin hallussa kuin mulla. Mutta mä en riidassa jää kovin kauas siitä ja mun aivot toimii vähän vikkelämmin. Ja siis se on sussa kivaa, että sä otat asiat sellaisissa tilanteissa vähän jopa naureskellen, kun tiedät olevasi vahvoilla. Yleensä ihmiset ei ota sitä niin. Mä otan samalla tavalla. Siksi se on aina ollut mun tosi huono puoli, että ne mun aivot todella syttyy siinä riidassa ja muutun itsekin täysin kovaksi ja hajoamattomaksi, sellaiseksi voimaa täynnä olevaksi ja ajatukset vaan virtaa tosi suurella nopeudella. Yleensä keksin kaikki parhaat ajatuksetkin vähän haastettuna. Mutta mä silti kyllä pidän lempeydestä ja keskustelevuudesta ja rauhallisuudesta. Tavallaan se argumentointi kyllä osoittaa, että pidän riidassakin keskustelevuudesta ja kommunikoinnista enkä jostain narisemisesta ja huutamisesta niiden vuoksi.

Joten kyllä mä sun isälle olisin ihan varmasti sen pienen suuttumuksen vuoksi heittänyt heti jotain piikkiä, jos se olisi vaikka millään tavalla edes katsonut sua väärin. Mutta mä en tee niitä asioita konfliktimaisesti, vaan ehkä vähän kierosti sivulauseessa. Ja jos sun isä olisi halunnut vaikuttaa siltä, joka aloitta niin ehkä se olisi alkanut vähän haastella, mutta mä en olisi sitä pelästynyt ja olisin heittänyt takaisin jotain vähän halveksuvaa mutta sellaisen humoristisen tilanteeseen sopivan kommentin. Mulla on tää naistyyppietu katsos. Hyvä muuten ettei sun isä tiedä meistä, mä oon varmaan sun naistenmiesuran pahin epäkohta tavallaan :) Siis kun et saanut mua edes silloin kun mä olin teini-iässä kiljumaan ja juoksemaan sun perässä, vaan kävelin aina pois. Nyt kun oon kasvanut aikuiseksi naiseksi, niin se on huomattavasti vaikeampaa :) No ehkä poikkeukset on siinä asiassa joskus virkistäviä.

Ap. kirjoitti:

Ihan tahallani kävelin reunalla. :) Ei ne meidän kaverit sua siitä tunnista, ole huoletta vaan. :)

Ja niistä humoristisista kommenteista, että sä oot vähän hauskempi kuin minä. Oot sellaisella tosi osuvalla tavalla ja sulta tulee siinä pienessä suuttumuksessa oikeita hiotuneita timantteja. Ja muutenkin. Sellaisia nasevia ja näpäköitä juttuja. Oot yksi hauskimmista ihmisistä, joita tiedän, vaikka raskaiden aikojen vuoksi sekin piirre on vähän välillä uinunut. Joten sä oot hauskempi. Mä oon taas ehkä noin yleisesti hauskuuttavampi, koska en kestä sellaista tylsää ja mä laitan siksi kaiken aina huumoriksi. Mullakin on se huumori tiedätkö vähän sellaista vekkulin lapsen kolttosia, mutta se ei johdu mun luonteesta, vaan elinympäristöstä ja siitä millainen mun pappa oli.

Ne geenit mitä kantaa voi yhdistyä tosi hyvillä tavoilla ja mun mielestä sussa ne on todellakin yhdistynyt sillä tavalla. Kun ne on vaan 50 prosenttia, niin ne saattaa saada oikean parin ja niistä tulee jotain ihan huippua. Sun kohdalla on käynyt niin. Sen takia sun isän luonteen heikkoudet ei määrittele sua.
Mullakin on geeneissä sitä kovuutta ja ties mitä sen mun toisen papan isän kautta. Kyllä ne sen geenit mussa näkyy, mutta ne ei näy sillä tavalla kuin ne näkyi siinä, vaan mun omalla tavalla. Itsepäisyytenä ja siinä että mun pelkäämättömyys yltyy mitä sekavammaksi tilanne menee.

Sä oot kyllä niin mahdoton välillä. Mun on varmaan pakko olla sunkin puolesta varovainen. Miten mä jäin sellaiseen mielikuvaan, että me vähän niin kuin sanattomasti sovittiin että oot varovainen. Ja kissanviikset! :) Sun äidillä on ollut varmaan täysi työ sun kanssa lapsena :) Mutta ehkä sitäkin on joskus naurattanut.
Saat kyllä siitä hyvästä vastata tähän kysymykseen: Muistatko kun käveltiin sun kämpiltä Ruoholahteen ja se joku vanha mies tuli selittämään meille asuneensa koko ikänsä Ullanlinnassa ja miten ihmiset vaihtuu? Se oli joskus Helsinki city maratonin aikoihin.

"En tiedä yritinkö ollenkaan
Edes painaa jarrupoljinta
Vai unohdinko jarruttaa
Siinä sohjoisessa kaarteessa

Mä olen pahoillani kaikesta
Mua turha pahalla on muistella
Vastaantulijoiden kaistalla
On vittumaista luistella"

ja

"Se vituttaa ei saa
Sut vaikka kantapaikasta kannetaan
Ulos asti rauhoittumaan
Kun hakemalla syitä haetaan

Mutta mitään älä tunnusta
Älä kerro edes vauvasta
Kukaan kuitenkaan ei ymmärrä
Mitä koettu on yhdessä"

ja lopulta:

"Ei löydetty kuin
Pelkkä rämisevä peltisanko täynnä luodinreikiä
Ja bussipysäkiltä kylmissään sen tyttöystävä
Kassi kädessään"

nämä säkeet omistan katkeruuteni kohteelle :)

vPk- linkittäjä kirjoitti:

"En tiedä yritinkö ollenkaan
Edes painaa jarrupoljinta
Vai unohdinko jarruttaa
Siinä sohjoisessa kaarteessa

Mä olen pahoillani kaikesta
Mua turha pahalla on muistella
Vastaantulijoiden kaistalla
On vittumaista luistella"

ja

"Se vituttaa ei saa
Sut vaikka kantapaikasta kannetaan
Ulos asti rauhoittumaan
Kun hakemalla syitä haetaan

Mutta mitään älä tunnusta
Älä kerro edes vauvasta
Kukaan kuitenkaan ei ymmärrä
Mitä koettu on yhdessä"

ja lopulta:

"Ei löydetty kuin
Pelkkä rämisevä peltisanko täynnä luodinreikiä
Ja bussipysäkiltä kylmissään sen tyttöystävä
Kassi kädessään"

nämä säkeet omistan katkeruuteni kohteelle :)

Lue lisää

No mutta kuitenkin:


"Kovin helposti ei kiinni saa
Sitä kadonnutta nuoruutta
Ja mieletöntä fiilistä
Kun on ensikertaa kännissä

No ehkä elämässä tarvitsee
Joskus selitellä itselleen
Ja eritellä mielessään
Miksi kuviot on pielessään

Kun sitä tuskin edes
Voi aavistaa unissaan
Kuka saa ja kenelle annetaan
Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan"

vPk- linkittäjä kirjoitti:

No mutta kuitenkin:


"Kovin helposti ei kiinni saa
Sitä kadonnutta nuoruutta
Ja mieletöntä fiilistä
Kun on ensikertaa kännissä

No ehkä elämässä tarvitsee
Joskus selitellä itselleen
Ja eritellä mielessään
Miksi kuviot on pielessään

Kun sitä tuskin edes
Voi aavistaa unissaan
Kuka saa ja kenelle annetaan
Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan"

Lue lisää

Ja kuinka kävi:

"Se luoti tuli oviaukosta
Ohiajavasta autosta
otti kitarasta kimmokkeen
Ja osui portsaria pohkeeseen

Ja vaikka alle varttitunnissa
Oli virkavalta paikalla
Ja koko kylä saatiin saarroksiin
Kun tekijätkin tiedettiin"

nih! ei muuta kirjoitti:

Ja kuinka kävi:

"Se luoti tuli oviaukosta
Ohiajavasta autosta
otti kitarasta kimmokkeen
Ja osui portsaria pohkeeseen

Ja vaikka alle varttitunnissa
Oli virkavalta paikalla
Ja koko kylä saatiin saarroksiin
Kun tekijätkin tiedettiin"

Lue lisää

"Minä kortin lupaan postittaa
jostain vähän kauempaa
Jos sitä perille en muuten saa
Sen tuuli sulle kuljettaa "

ihan sama evvk kirjoitti:

"Minä kortin lupaan postittaa
jostain vähän kauempaa
Jos sitä perille en muuten saa
Sen tuuli sulle kuljettaa "

http://www.youtube.com/watch?v=BD-xpnWoNxI&list=PL97BE81F57A56B738

sori........... kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=BD-xpnWoNxI&list=PL97BE81F57A56B738

Lue lisää

Niinpä. Mä en tosin ole koskaan uskonut etteikö sua joku voisi rakastaa, joten anna mennä valitsemallasi tyylillä. SInä löydät kyllä vuoren varmasti sen jonkin. Olet niin uskaliaan varma. Testailija. Oikein pyhättöjen pyhättö!

Ja jos minä sain olla se joka tämän rakkauden sulle tuo, niin ole onnellinen. En ole siitä katkera. mä kaipasin vain aikuista, sellaista kuin sinä. Jotenkin kiva ihminen. Jopa liian täydellinen ihminen. Tiedätkö, sellainen ymmärtävä ja varma, mutta kuitenkin heikko...Joksi sinut luulin.
. JA mitä sain????? MITÄ SAIN???????
Mä olen pahoillani.

vpk-linkittäjä kirjoitti:

Niinpä. Mä en tosin ole koskaan uskonut etteikö sua joku voisi rakastaa, joten anna mennä valitsemallasi tyylillä. SInä löydät kyllä vuoren varmasti sen jonkin. Olet niin uskaliaan varma. Testailija. Oikein pyhättöjen pyhättö!

Ja jos minä sain olla se joka tämän rakkauden sulle tuo, niin ole onnellinen. En ole siitä katkera. mä kaipasin vain aikuista, sellaista kuin sinä. Jotenkin kiva ihminen. Jopa liian täydellinen ihminen. Tiedätkö, sellainen ymmärtävä ja varma, mutta kuitenkin heikko...Joksi sinut luulin.
. JA mitä sain????? MITÄ SAIN???????
Mä olen pahoillani.

Lue lisää

Itseasiassa, MÄ en istunut pöytään. Se olit sinä. Rohkeana.

vpk-linkittäjä kirjoitti:

Niinpä. Mä en tosin ole koskaan uskonut etteikö sua joku voisi rakastaa, joten anna mennä valitsemallasi tyylillä. SInä löydät kyllä vuoren varmasti sen jonkin. Olet niin uskaliaan varma. Testailija. Oikein pyhättöjen pyhättö!

Ja jos minä sain olla se joka tämän rakkauden sulle tuo, niin ole onnellinen. En ole siitä katkera. mä kaipasin vain aikuista, sellaista kuin sinä. Jotenkin kiva ihminen. Jopa liian täydellinen ihminen. Tiedätkö, sellainen ymmärtävä ja varma, mutta kuitenkin heikko...Joksi sinut luulin.
. JA mitä sain????? MITÄ SAIN???????
Mä olen pahoillani.

Lue lisää

:`(

ed.. kirjoitti:

Itseasiassa, MÄ en istunut pöytään. Se olit sinä. Rohkeana.

Menee muuten Miialle. Puhtaasti vain ja ainoastaan hänell. Jotta ei kenenkään muun tarvitsisi hänen vuokseen käriä yhtään enempää!

edell.. kirjoitti:

Menee muuten Miialle. Puhtaasti vain ja ainoastaan hänell. Jotta ei kenenkään muun tarvitsisi hänen vuokseen käriä yhtään enempää!

Ja tämä mun kone on vaan hidastunut. Vissiin liikaa matoja ohjelmissa. että sori virheet.

Joksi sinut luulin. kirjoitti:

Ja tämä mun kone on vaan hidastunut. Vissiin liikaa matoja ohjelmissa. että sori virheet.

Huomaavaista ilmoittaa..Ja mulla ollu huono olo. En ole Miia. Olen silti pahoillani. Jos tämä on provo, ei haittaa. Kunhan kenenkään muun ei tarvi kärsiä.
se vauva? ei tarvi vastata täällä....

kiitos oli kirjoitti:

Huomaavaista ilmoittaa..Ja mulla ollu huono olo. En ole Miia. Olen silti pahoillani. Jos tämä on provo, ei haittaa. Kunhan kenenkään muun ei tarvi kärsiä.
se vauva? ei tarvi vastata täällä....

Lue lisää

toi vauva oli todella paha, mutta joskus ihmiset todella sikiää itsekkäistä syistä... Ihan totta! Olen abortin kannattaja ja on vain naisen viisautta, että ymmärtää keskeyttää ei toiv, raskauden. Ei -tätä helvettiä ei toivo kenellekään ja jos siihen pystyy yhtään vaikuttamaan niin hyvä on.! Se ei saa olla ehkäisykeino! ;utta kaiken psykoanalyyttisen tiedon valossa, kärsimystä ei tule jalostaa eteenpäin! ei missään tapauksessa eikä missään uskossa! EI!

Mä vastasin. On vain naisen viisautta jos valitsee keskeytyksen.

edll. kirjoitti:

toi vauva oli todella paha, mutta joskus ihmiset todella sikiää itsekkäistä syistä... Ihan totta! Olen abortin kannattaja ja on vain naisen viisautta, että ymmärtää keskeyttää ei toiv, raskauden. Ei -tätä helvettiä ei toivo kenellekään ja jos siihen pystyy yhtään vaikuttamaan niin hyvä on.! Se ei saa olla ehkäisykeino! ;utta kaiken psykoanalyyttisen tiedon valossa, kärsimystä ei tule jalostaa eteenpäin! ei missään tapauksessa eikä missään uskossa! EI!

Mä vastasin. On vain naisen viisautta jos valitsee keskeytyksen.

Lue lisää

Ja tämä pitää nyt muistaa että menee vastineeksi aloitusviestiin! Asia on niin vaikea, että se itkettää jo ihan ajatuksen tasolla. Mutta koekaniinina olosta on kokemusta joten tuskaa kukaan ei tiedä! Luojan kiitos on olemassa ei syntymättömien lasten hautausmaa! Ette voi tietää Jumalauta!!!


Niin että tehdäänkö peacemaker tähän -oli erään kysymys kaiken tuskan äärellä-miten olisi peacemaker* Ei helvetti! Ei todellakaan!




Vituttaa vaan noi petrit ja sampot!

iänikuinen kirjoitti:

Ja tämä pitää nyt muistaa että menee vastineeksi aloitusviestiin! Asia on niin vaikea, että se itkettää jo ihan ajatuksen tasolla. Mutta koekaniinina olosta on kokemusta joten tuskaa kukaan ei tiedä! Luojan kiitos on olemassa ei syntymättömien lasten hautausmaa! Ette voi tietää Jumalauta!!!


Niin että tehdäänkö peacemaker tähän -oli erään kysymys kaiken tuskan äärellä-miten olisi peacemaker* Ei helvetti! Ei todellakaan!




Vituttaa vaan noi petrit ja sampot!

Lue lisää

Jotta siinäkin mielessä sinä olet täydellinen :) Sinä ja sun täydelliset lapset.

Älä yritä minua laistaa, koska olen oikeasti todella äärirajoilla, mutta jos näin teet, teet sen lapsilleni. He voisivat olla vaikka ystäviä -minun lapseni ovat ennakkoluulottomia ja välittömiä! Niin ja pakko vielä terästäytyä että 9,0 oli ka, ja aivan uskomattoman fiksu on hän. Sai stipendin hyvästä käytöksestä ja yritteliäisyydestä. Suren, että heitä ei ole enempää!Kiitos vaan, ehkä näin on parempi, että saat tietää millainen olen. Tässähän tätä.Ole hyvä!

Ja kukas se siellä on ollut tarjolla?

:DD kirjoitti:

Ja kukas se siellä on ollut tarjolla?

Rakkauden hedelmä?

Keskustellut itsensä kanssa jo ties kuinka monta vuotta