Upottaa pittää - aina

Late Lahkosaarnaaja saa toimistoonsa vieraan.

LATE: "Kas Harrihan se sieltä tulee seurakuntamme toimistoon. No mitäpä Harri?"

HARRI: "Nyt on semmoinen juttu, että olen tullut uskoon ja haluaisin kasteelle."

LATE: "No kyllähän me seurakuntana mielellämme upotamme, upotuskastamme, jos olet parannuksen synneistäsi tehnyt myös."

HARRI: "Nyt on niin, että sairastuin viime kesänä, ja lääkäri on kieltänyt minulta veteen upottamisen. Onnistuisiko se kaste vähemmällä vedellä?"

LATE: "Täytynee kysyä Päällykäisen Esalta, kun hän on paljon opiskellut Raamattua ja tätä Kasteasiaa, ja osaa alkukieltäkin. PÄÄLLYKÄINEN!"

ESA: (tulee paikalle) "Rauhaa!"

LATE: "Miten se on, Esa, Raamatussa säädetty? Kun tätä Harria ei voi upottaa veteen, niin voiko häntä kastaa ollenkaan?"

ESA: "No, voihan sitä. Ei upottamista ole Raamatussa missään kohdassa määrätty ainoaksi oikeaksi tavaksi."

LATE : "Ei sitä voi, Harri, kastaa koskaan ketään kuin upottamalla. Se on Raamatussa joka paikassa määrätty ainoaksi tavaksi."

HARRI : "Minä olen kyllä kuullut, että alkukielessä käytetty kastaa-verbi voisi tarkoittaa muutakin kuin upottamista."

LATE : "Luterilaisten valheita! Esa, eikö alkukielen sanakin tarkoita vain upottamista?"

ESA: "Se voi merkitä muutakin veden kanssa kosketuksissa olemista. Ei se aina tarkoita upottamista."

LATE: "Se merkitsee, Harri, aina upottamista alkukielessäkin. Voi voi, Harri, kun sinä olisit tullut vuottakin aiemmin uskoon, ennen tuota sairastumista, niin meillä ei olisi tätä ongelmaa."

HARRI: "Kyllä tähän nyt pitäisi joku ratkaisu olla. Miten Jumala määräisi ainoaksi oikeaksi sellaisen kasteen, jota ei voi kaikille edes tehdä?"

LATE: "Onko tähän sinulla, Esa, mitään ratkaisua?"

ESA: "No ensimmäisenä tulee mieleen, että voisimme kyllä kastaa Harrin sitten vaikka valelemalla."

LATE: "Tähän ei ole, Harri, minkäänlaista ratkaisua. Näkemiin nyt vain, Harri."