Miten kasvattaa

Tekstissä puhutaan inhimillisistä rikkauksista.

Inhimillisiä rikkauksia ovat esimerkiksi havaintokyky
(näkö-, kuulo, tunto-, haju- ja makuaisti), kyky muistaa, intuitio,
kyky tuntea ja rakastaa, vastuullisuus, rohkeus ja aloitteellisuus,
luovuus, innostuneisuus, terve järki, arviointikyky, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus, kauneudentaju, itsekuri, erityiset lahjakkuudet,
kyky hankkia kokemuksia, tietoja ja taitoja sekä fyysiset kyvyt.

Inhimilliset rikkaudet ovat riippumattomia ihmisen iästä, etnisestä
taustasta, koulutuksesta tai kulttuurista. Ne ovat olemassa kaikissa
meissä eri tavoin ja eri määrin. Niiden tiedostaminen on psyykkisen
terveyden kulmakivi.
Kun ihminen tiedostaa inhimillisiä rikkauksiaan, hän käyttää ja
siten kehittää niitä.

Lapsen kasvatus on vastuullista. Vanhempien tulisi kiinnostua lapsen asioista ja kannustaa häntä ymmärtämään ja oppimaan hyviä asioita.

Vanhempien tulee asettaa myös rajat, jotka luovat lapselle turvallisuutta.
Rajojen asettaminen kuuluu rakkauteen.

Lapsi oppii vanhemmiltaan ja suorastaan matkii heitä. Tämä on kasvattajan hyvä ottaa huomioon.

Toisen ihmisen kunnioitus näkyy jo kotona ja sitä tulisi vahvistaa.

Ihmisen sisäisstä rikkauksista mainittin luovuus.

Mielikuvitus, rohkeus ja innostuneisuus ovat eräitä luovuuteen liiittyviä tekijöita.
Luovuutta on synnyttää jotain uutta, mitä ei vielä ole. Se on vapautumista olemassa olevista rutiineista ja uskomuksista, totutun uhmaamista.

Ihminen voi käyttää mielikuvitustaan myös neuroottisesti paetakseen tietoisuutta todellisuudesta. Hän voi luoda mielessään sairauksia, hylkäämistä loukkaamisen kohteeksi joutumista tai katastrofeja. Hän voi kuvitella menestystä, urotekoja, seksuaalisia valloituksia ja nautintoa. Sigmund Freudin mukaan tärkein seksuaalinen elin sijaitsee korvien välissä.

Lapsia voidaan auttaa kehittämään luovuuttaan kannustamalla heitä kokeilemaan, erehtymään, innostumaan ja iloitsemaan. Virheisiin takertuminen tappaa luovuuden.
Luovuus on avoimuutta ja suvaitsevaisuutta – eli rakkautta.

Kasvatus Suomessa on ollut aikoinaan yleisesti lasta alistavaa ja tukahduttavaa.

Muistan omasta lapsuudestani järkyttävän tapauksen, joka on elävänä vieläkin
mielessäni. Äitni oli työssä eräässä kartanossa keskisuomessa, asuimme kartanon
asunnossa ja olimme täysin riippuvaisia kartanon isännästä.

Kerran minä ja ystäväni Raili olimme kylässä ystävämme Helvin kotona. Heivin
veli, Ville kehoitti meitä sanomaan, että Helvi on syönyt herneitä kartanon
pellosta. Ville oli meitä vanhempi, kuuntelimme häntä ja sanoimme asian.
Minulla oli kyllä vaikea olo jo silloin. Hetkessä Helvin äiti otti piiskan ja alkoi
lyödä Helviä lattialla. Helvi sanoi, että tytöt valehtelee, mutta äiti ei kuunnellut.
Lopulta Helvi sanoi syöneensä herneitä ja pyysi anteeksi.

En ole hämmästynyt, että Helvin äiti ei kysynyt, olemmeko nähnet tapauksen.
Helvin äidillä oli tarve alistaa, koska oli itse alistettu. Opin tuntemaan ihmisen
pahuutta itsessäni ja muissa.

Kasvatuksen tulisi tapahtua hyväksyvässä ja välittävässä hengessä.
Kiinnostus ja kunnioitus ovat oleellisia asioita lapsen kanssa
kommunikoidessa, kuunteleminen on tärkeää ja keskustelu.

Lapsi ymmärtää sen, milloin hän teki jotain väärin tai sopimatonta.
Herkkyyttä on eri asteista, toiset lapset tajuavat heti sen, että nyt
tuli möhlittyä. Toisille asia on mutkikkaampi, he uhmaavat, kun
heitä moititaan. Ovat näitä "omatahtoisia säikkyjä villihevosia".

Rohkeus

Rohkeus on uskallusta toimia välittämättä pelosta, kivusta,
vaarasta tai epävarmuudesta. Rohkeus on urheutta puolustaa
näkemyksiään ja arvojaan. Kaikki uusi on tuntematonta ja siten
epävarmaa, rohkea ottaa aloitteen ja kokeilee mahdollisuuksiaan.
Vaikka hän epäonnistuisi, hän ei anna periksi vaan yrittää sitkeästi
uudelleen. Vastoinkäymiset eivät lannista häntä.
Rohkeus on sisukkuutta.

Viisaasti rohkea tiedostaa mahdollisen pelkonsa ja hyväksyy sen,
arvioi tilannetta ja toimii. Uhkarohkeus on sitä, että kieltää
tietoisuuden pelostaan ja vaarantaa elämänsä. On pelkuruutta
alistua valtarakenteiden uhriksi tai turruttaa tietoisuutensa
vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta, jota näkee kadulla
köyhien ja syrjäytyneiden määränä.

Rohkeutta voi kehittää siten, että pysähtyy tuntemaan pelkoaan
ja pohtii sitä tunnetoiminnan tapanaan kokien vapautta ja vastuuta.
Ei vaadi itseltään, ettei saisi pelätä. Panee itsensä systemaattisesti
alttiiksi sellaiselle, jota tietää pelkäävänsä ja jonka todellisen vaaran
ymmärtää pieneksi.

Havaintokyky

Meillä on aistit nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea voidaksemme
havaita ympärillä olevaa todellisuutta.

Tunteminenkin on aistimista. Tunnen, että pöytä on kova, tyyny on pehmeä,
toisen ihon kosketus lämmittää ja ilma on kylmä. Voin tuntea myös surua, iloa vihaa tai kiitollisuutta. Ilon tunne tarttuu ihmisestä toiseen. Ihminen suhtautuu
aistimukseensa jollakin tunnetoiminalla, esimerkiksi surulla, ilolla tai vihalla.

Pienelle lapselle on tärkeää äidin ja isän fyysinen koskeus, sylissä pitäminen.
Fyysisen kosketuksen kautta lapsi kokee turvallisuutta ja rakkautta. Hän oppii
siirtämään näitä tunteita muihin ihmisiin.

Havaintokyvyn voidaan katsoa sisältävän aistien ja tunteiden lisäksi myös kiinnostuneisuutta, tiedonhalua ja halua ymmärtää todellisuutta. Voimme
harjoitella ja kehittää aistejamme samalla periaatteella kuin kaikkia muitakin
kykyjämme, esimerkiksi pysähtymällä tietoisesti aistimaan ja keskittymällä
syventämään havaintoamme.

Itsekuri

Itsekuri on sitä, että ihminen tiedostaa emotionaalisia impulssejaan, kuten vihaansa
päätöntä rakastumistaan ja tuhoavia tarkoitusperiään kuten mustasukkaisuutta, mutta toimiikin juuri näiden halujen vastaisesti. Isä suuttuu tyttärelleen, saa impulssin antaa luunapin ja haukkua. Hän tiedostaa tämän ja hillitsee itsensä vaikkakin vastoin tahtoaan, poistuu tilanteesta ja palaa muutaman tunnin kuluttua keskustelemaan lapsensa kanssa, nyt tasapainoisena. Hän kasvattaa lasta hyväksymään tietoisuutta mahdollisista virheistään kertomalla omista vaikeuksistaan. Tätä sanotaan myös itsehillinnäksi.

Itsekuria tarvitaan, kun sinulla on pitkällinen ja epämiellyttävä työ edessäsi etkä millään haluaisi tarttua siihen. Keksit kaikenlaisia syitä asian siirtämiseen. Lopulta päätät ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ryhdyt työhön vastoin tahtoasi. Jonkin ajan kuluttua työ alkaa tavallisesti maistua mielenkiintoiselta.

Keskittyminen edellyttää itsekuria. Se on kykyä keskittää huomio yhteen asiaan kerrallaan, vaikka ajatukset harhailevat helposti sinne ja tänne. Kun kokouksessa joku haraa vastaan kielteisillä huomautuksillaan, vievätkö ne sinun huomiosi vai pysytteletkö olennaisessa?

Kun koet tarvetta laihtua, itsekuri on sitä, että jonkin aikaa syöt kolme neljäsosaa siitä, mitä sinulla on tapana syödä. Sen jälkeen totuttelet lopettamaan syömisen pieni näläntunne tekosyy ilon, luovuuden ja rakkauden nujertamiseksi. Tervettä itsekuria voisi kuvata oman itsen ja toisten kunnioittamisena, rakkautena.

Kyky muistaa

Kyky muistaa on kykyä katsoa ajassa taaksepäin. Se sisältää mahdollisuuden kerätä ja oppia kokemuksista. Muistaminen voi olla älyllistä, kuten kykyä kaivaa mielestä ystävän puhelinnumero. Muistaa voi myös tunteen ja toiminnan tasolla. Sanotaan esimerkiksi, että kerran kun oppii ajamaan polkupyörällä, taitoa ei unohda koskaan.

Helppous muistaa jotain liittyy luultavasti siihen, millaisen merkityksen annamme muistamisen kohteelle. Jos sinua ei kiinnosta teksti, jota luet, tuskinpa muistat siitä paljon jälkeenpäin. Jos asia taas on sinusta mielenkiintoinen ja kiinnität mielesi siihen, muistat sen paremmin. Jos joudut koulussa opiskelemaan ainetta, josta et pidä, opiskelu on vaikeaa. Mutta jos parhaassa tapauksessa rakastat suomen kieltä tai matematiikkaa, silloin oppimisesi sujuu innostuneesti.

Vanhemmiten meillä on taipumus unohtaa asioita helpommin. Erityisesti lähimuisti rapistuu. Nykyhetki menettää merkitystään, menneisyys ja tulevaisuus tulevat hallitsevimmiksi asioiksi. Muistamiseen tulee ajan suhteen suurempi perspektiivi taaksepäin. Ehkä tämä on luonnonmukaista, koska lähellä edessä päin on avautumassa avarampi, loputon näkymä ja nykyhetki on menettämässä merkitystään. Lapset ovat eniten nykyhetkesä.

Intuitio

Intuitiota kuvaillaan usein jollain kehollisella tuntemuksella - "iho nousi kananlihalle", sydän hypähti" tai "oli vain sellainen tunne". Usein tapahtuneen jälkeen muistetaan tällainen intuitiivinen tieto, mutta sitä ei aina uskota. "Miksi en uskonut, kun oli sellainen tunne!", saatetaan huudahtaa.

Maailman johtava alan asiantuntija Professori Dominique Surel sanoo, että tietoinen mieli kontrolloi tiedostamatonta mieltä ja epäilee kaikkea, mitä ei voi ymmärtää. Kaikki tieto ei ole sanallista, vaan kehomme ja mielemme viestii jatkuvasti myös muilla keinoilla.

Tämän tiedon ja viestinnän tarkkailu ja lukemaan oppiminen on avain intuitioon. Professori Surel antaisikin intuitiolle määritelmäksi "se jokin", joka yhdistää tiedostamattoman mielen kosmoksen kaikenkattavan tietoon.

Käytin intuitiota sairastuessani.

Minulla oli oikean jalan pohkeessa jalan sisäpuolella tumma luomi, jonka näytin
lääkärille viime kesänä. Luomi oli melanomasolu, joka leikattiin. Lisäksi otettiin
näytteitä alavatsasta oikealta puolella kehoa syövän mahdollisen leviämisen
toteamiseksi.
Minulla oli vahva intuitio omasta terveydestäni, syöpä ei ole levinnyt kehooni!
Muutaman viikon kuluttua menin lääkärin vastaanotolle kuulemaan tuloksen.

Lääkäri sanoi: "Imusolmukkeet täysin puhtaat". Sanoin lääkärille:
"Tiesin vastauksen, minulla oli sisäinen tieto asiasta."
Lääkäri sanoi: "Niin".

Fyysiset kyvyt

Oppia käyttämään käsiään, kävelemään, ajamaan polkupyörällä ja uimaan ovat lapselle suuria ja riemastuttavia kokemuksia. Se, että kehoni toimii luotettavasti, on edellytys sille, että voin käyttää muita kykyjäni. Kehoni on minun työkaluni. Se on kuin hevonen hevos miehelle: on tärkeää pitää siitä huolta, kunnioittaa ja rakastaa sitä. että voin käyttää muita kykyjäni.

Voiko fyysisen sopusuhtaisuuden, kauneuden, katsoa kyvyksi vai onko se lahja – tai molempia? Fyysinen kauneus on kuin rikas perintö, sitä voi käyttää yhteiseksi iloksi ja hyväksi tai henkilökohtaisen edun tavoitteluun. Fyysisiä kykyjä aivan samoin kuin kaikkia psyykkisiä kykyjä on tärkeää harjoittaa ja kehittää jatkuvasti kuolemaan asti.

Luota itseesi

Jotkut inhimilliset rikkaudet voidaan luokitella myös hyveiksi. Esimerkiksi rakkaudellisuus, rohkeus, rehellisyys, terve järki ja iloisuus ovat samalla tyypillisiä hyveitä. Ollaan Antiikin arvomaailmassa. Antiikin Kreikassa oli tapana kutsua hyveiksi käytännöllistä viisautta, rohkeutta, oikeamielisyyttä ja kohtuullisuutta.

Aristoteleellä oli kuitenkin paljon hyveitä, esim. rohkeus, kohtuus, vapaamielisyys,
itsekunnioitus, lempeys ja vaatimattomuus. Näiden hyveiden mukaiseen toimintaan kuuluu oivaltaa, missä ne ovat paikallaan ja missä määrin. Tässä on kysymys on arvostelukyvystä ja tietämisestä, mikä on mahdollista vain järkiolennolle siis ihmiselle.

Luottamus siihen, että meissä kaikissa on inhimillisiä rikkauksia, on luottamusta omaan itseen ihmisenä. Se on itsensä löytämistä ja hyväksymistä, mihin eri terapiasuuntaukset pyrkivät kukin omilla menetelmillään. Sairaudesta paraneminenkin tapahtuu aina terveyden avulla.

William Arthur Ward (amerikkalainen kirjailija, 1921–94) ilmaisi osuvasti: 

”Kun pyrimme havaitsemaan, mikä on parasta toisissa, otamme esiin jollain lailla sen, mikä on parasta itsessämme.” 

Voimme kehittää tietoisesti tapaa todeta jotain toisen inhimillisistä rikkauksista arkisessa kanssakäymisessä kotona, ystäviemme ja työtovereittemme kanssa, kaupan kassalla tai jonossa tapaamiemme ihmisten kanssa. Siten vahvistamme tietoisuutta niistä omassa itsessämme. Siitä ei koskaan aiheudu mitään vahinkoa vaan pelkkää hyvää.

Mitä enemmän pyrit auttamaan toista tiedostamaan inhimillisiä rikkauksiaan ja erityisiä lahjojaan, sen paremmalta sinusta tuntuu, olethan silloin hyväksymässä omia lahjojasi.

Ihminen on vapaa tuntemaan. Kasvatuksen tarkoituksena on oppia hyväksymään ja kunnioittamaan tunteita. Oppia tiedostamaan omaa ja muiden tapaa tuntea.

Jokaisessa ihmisessä on kaikki inhimilliset tekijät, rikkaudet sekä estot. Olemme toinen toistemme sisäisiä peilejä. Se on itsetuntemuksen perusta.

Ihmisen käytös ja toiminta ovat seurausta hänen tunne- ja ajatustoiminnastaan. Jos hän loukkaa toista, hän loukkaa sisimmässään itseään.

Virheet ovat luonnollinen osa oppimisprosessia. Kehittää ymmärrystä ja suvaitsevuutta inhimillisiin heikkouksiin, estoihin.

En jaksa tarkemmin paneutua ainakaan nyt aloittajan kirjottamiin viesteihin, korjaan ehkä myöhemmin tämän tekstin perään jos minulla tulee erillaisia ajatuksia. :)

Mutta osaan vastata jo suorilta otsikon yksinkertaiseen kysymykseen.

Mulla oli kiltteys esim luonteessa, ei sitä pysty muuttamaan. Samoin herkkyys yms. Mut lapsen normaalia kasvatusta on se, et kotona on tasapainoista ja rauhallista. Vanhemmat rakastaa toisiaan ja lapsiaan ja näyttää sen kanssa aidosti ulospäin ja terveellä tavalla. Mun mielestä sisarusten kanssa lapsista kasvaa "normaalimpia" lapsia ja aikuisia, kun ainoista lapsista, itse olen ainut lapsi ja saanut kyllä sen kautta havaita miten tärkeitä mulle ne sisarukset ois ollu ja mistä oon jääny paitsi, millä tavalla oon erillainen kun ei oo ollu pienestä pitäen n. saman ikäsiä lapsia tai vanhempiakin siskoja ja veljiä jakamassa asioita ja elämässä samassa kodissa... mut tää ei tietty oo pakollinen seikka ja jotkut voi tunteekki ihan eri tavalla. Ja sit lapsi tarvii terveellä tavalla myös kasvatusta ja sopivasti rajoja, samoin myös tietyn ikäinen nuori. Ei liian lepsua, ei liian tiukkaa. :) ja asioista voi aina sopia ja neuvotella jne, joistakin asioista sitten ei. Vanhemmat on kuitenkin aina perheen pomoja.

Tälleen musta kasvaa hyviä lapsia/aikuisia. Tasapaino, on se sana. :) ja yritän omat lapseni kasvattaa samalla tavalla!

Rauha ja rakkauden ilmapiiri kotona on tärkeää. Tasapainoinen ja hyvä olo kantaa vaikeuksien tullessa elämään. Jokaisella päivällä on omat ilonsa, myös harminsa ja huolensa, ne vaihtelevat, kuten tunteetkin. Lapset ovat herkkiä huomaamaan, jos vanhemmillaan on kireyttä ja paineita, he ahdistuvat ja voivat ymmärtää syyn olevan
heissä, lapsissa. Huomio, kiinnostus ja kannustus lapsen tekemisiin ja menemi- siin antaa heille varmuutta ja itseluottamusta, he tuntevat, että heistä välitetään. Kaverit ovat apuna kehityksessä, kun tehdään yhdessä jotakin ja voidaan jutella. Toki sisarukset ovat hyvää seuraa kotona, kun yhdessä koetaan monia asioita.

”Selkäreppu”

Mitä nuorempi lapsi on, sen avoimempi hän on vaikutteille. Sitä mitä kaikkein eniten kokee ympärillään, on kaikkein luontevinta matkia. Jos lapsen läheisyydessä on paljon rakkaudellisuutta, iloa ja kiitollisuutta, hänen on helpompi kehittää näitä tunteita itsessään. Jos häntä ihastuneesti hyväillään ja silitetään, hän oppii luottamaan siihen, että hän on myös fyysisesti hyväksytty ja haluttu. Hän pitää tätä itsestäänselvyytenä, ja kun hän kasvaessaan kiinnostuu seksuaalisesti toisista, ei hänellä ole estoja ja vaikeuksia kommunikoida tunnepitoisesti ja fyysisesti.

Jos lasta kohdellaan alentavasti ja aggressiivisesti, hän saattaa tottua siihen niin, että pitää sitä normaalina ja matkii sitä omassa toiminnassaan. Jos hän ei ole kokenut olevansa fyysisen hellyyden kohde, hän saattaa kokea seksuaalisen kontaktin pelottavana asiana. Hänen seksuaalisutensa sulkeutuu avautumisen sijaan.

Puhutaan kuvaannollisesti selkärepusta, elämänhistoriasta. Jos selkärepussa on alusta alkaen paljon rakkautta, elämä tuntuu varmasti helpommalta myötä - ja vastoinkäymisessä. Jos siinä on heti alkuun pelkoa ja vihaa, ihminen tuntee pahaa ja toimii sen mukaisesti.

Tahdon käytössä olemme kuitenkin erilaisia. Joku kohtaa ankaria olosuhteita ja traagisia tapahtumia avoimemmin hyväksyen tietoisuutta, joku toinen saattaa jäädän niihin kiinni loppuiäkseen sensuroidessaan tietoisuutta kokemastaan vääryydestä. Pertti Simula, Käsikirja ihmiselle.

Lapsi uskoo hyvään henkeen, energiaan. Meissä aikuisissa lapsenusko on nujertunut rationaalisessa, materialistisessa ja pinnallisessa kulttuurissamme. Vasta vanhuksina saamme takaisin yhteyttä lapsenuskoomme.

Peloilla ja rangaistuksilla ei voi kasvattaa vapaita, itsenäisiä ja yhteisvastuullisia ihmisiä. Siihen tarvitaan rakkautta. Sekä vahingontekijää että uhria voidaan auttaa vain rakkaudella, mikä merkitsee sitä, että estetään pahan tekeminen ja osoitetaan vahingontekijälle, kuinka hän lyö psyykkisesti itseään. Hänen on täytynyt yrittää nujertaa itsensä (tietoisuutensa) ennen aggressioon ryhtymistään.

Tuhoavaa toimintaa tulee estää niin hyvin kuin mahdollista, se on rakkaudellisuutta. Mutta kun aggressioon vastaa aggressiolla, tuho kasvaa. Pahaa ei voi parantaa toisella pahalla. Selkäsauna tai aresti ei auta kehittymään tasapainoiseksi ihmiseksi. Niillä voidaan kyllä pelotella lasta, ettei hän tekisi mitä kielletään. Se on kuitenkin nujertamista, tietoisuuden sensuuria. Pertti Simula, Käsikirja ihmiselle

Neuroottinen huolehtiminen

Joskus vanhemmat pykivät suojelemaan lasta kaikelta pahalta. Tähän liittyy neuroottinen kontrollintarve, mikä pohjautuu keskeisesti kateuteen: lapsen ei anneta kokeilla ja kehittää kykyjään vaan kaikessa nähdään aihe kieltoihin ja varotuksiin.
Tällainen äiti tai isä toimii työpaikallaan esimiehen asemassa samalla tavalla. Hän estää alaistensa kasvua pyrkimällä kontrolloimaan kaikkea. Työntekijät turhautuvat ja hermostuvat, mikä saa heidät siinä määrin pois tasapainosta, etteivät he osaa toimia esimiehen auttamiseksi vaan ajattelevat enemmän omaa itseään. Esimies tai vanhempi tarvitsee apua tiedostaakseen, kuinka hän rajoittaa ja kontrolloi omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa käyttöä ja kehittämistä.
Ylihuolehtivuuteen sisältyy sensuuri. Vanhemmat tekevät kaikkensa, ettei mitään pahaa tulisi tietoisuuteen, ja siten he ruokkivat pahaa itsessään ja muissa. Kasvatus on aina hyvin syvällistä, pohjimmiltaan henkistä tunnekasvatusta.
Pertti Simula, Käsikirja ihmiselle

Vanhempien tulisi olla lapselle esimerkkinä rehellisyydestä, vastuullisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Lasta tulisi tukea oma-aloitteellisuuteen ja luovuuteen.
Lasta tulisi auttaa hyväksymään epäonnistumista ja virheellisyyttä itsessään ja muissa.
Lapsen vilpitön ilo on lahja ihmiselle.

Keskinäinen luottamus lapsen ja vanhempien välillä luo turvallisuuden tunnetta ja rauhaa. Ilon ja vapauden tunnetta ei pitäisi "tappaa" jatkuvalla komentelulla ja kontrolloimisella. Lapsella on luontainen tarve kokeilla erilaisia asioita ja olla avoin uudelle. Vanhempien pelko ja turha hätäily siitä, että jotain pahaa voisi sattua lapselle, latistaa tätä seikkailun ja uuden kokemisen ja kokeilemisen halua. "Älä tee sitä, älä mene sinne, älä satuta itseäsi, älä älä älä, .. varo varo varo", tällainen varoittelu saa lapsen pelkäämään vähän kaikkea. Ilo elämästä häviää, kun mielessä on paljon uhkakuvia. Kannusta mieluummin lasta kokeiluun ja luovuuteen.

Antaa anteeksi vai lakata tuomitsemasta

Meillä ei ole oikeutta eikä valtaa tuomita toista ihmistä eikä edes itseämme. Jos meillä ei ole valtaa tuomita, meillä ei ole syvemmässä mielessä oikeutta antaa anteeksikaan. (Tämä ei tarkoita kohteliaisuuteen liittyvää tapaa pyytä anteeksi.)

Usein näkee, miten lapsia ohjataan pyytämään anteeksi ja ehkä vielä riidan lopuksi halaamaan toisiaan.) Sillä opetetaan kohteliaisuutta, jonka vaarana on muuttua sosiaaliseksi naamioksi. Pääasia on, että riidan osapuolia autetaan kumpaakin erikseen tiedostamaan, millä tavalla itse kukin toimi tilanteessa itseään vastaan. Toisen loukkaaminen on oire siitä, että loukkaa itseään sisimmässään.

Hmmm. Muistan lukeneeni jotain tällaista englanniksi. Ovatko nämä jotain amerikkalaisia narsismiohjeita?

Liian paljon vastuuta

Vastuu edellyttää vapautta ja vapaus aiheuttaa vastuun.
Esimerkiksi alkoholistin lapsi oppii jo melko varhain huolehtimaan pikkusisaruksistaan. Hän saattaa jopa kokea, että hän on vastuussa siitä, että isä tai (äiti) juo. Hän tekee kaikkensa, ettei kukaan näkisi isän ongelmaa, eikä hänen tarvitsisi hyväksyä tietoisuutta isän alkoholismista. Hän haluaa, että sisarukset voisivat hyvin. Se on rakkaudellista toimintaa. Mutta hän ei sisimmässään koe rakkautta eikä kiitollisuutta. Hän ei koe vapautta. Hän kokee vaatimuksia ja tuskallista pakkoa hoitaa perhettä. Jos hän todellakin toimii arvioiden tietoisesti tilannettaan, hän ei koe pelkoa, katkeruutta tai vihaa.

Viktor Frankl ollessaan vuosia natsien keskitysleirissä hyväksyi tietoisuuden vangin asemasta. Hän ei toivonut oikeudenmukaisuutta, koska tiedosti sellaiset odotukset turhiksi. Hän ei joutunut kamppailuun tietoisuuttaan eli itseään vastaan. Hän sopeutui siihen, mihin oli pakko. Hän selviytyi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Usein sana vastuu liitetään virheellisesti pakkoon. Pakko rajoittaa vapautta eli vastuuta. Vastuu on itse asiassa sillä, jolla on oikeus vaatia, pakottaa.

Pohditaan edelleen tilannetta, jossa isä juo. Ansa on siinä, että lapsi ponnistelee äärimmilleen salatakseen tietoisuuden perheen ongelmasta. Hän kokee olevansa voimaton, ja sitä hän siinä tilanteessa todella onkin. Samalla hän kokee olevansa tilanteen uhri: hän ei huomaa, kuinka hän on tehnyt itsestään tilanteen vangin. Tästä kehittyy stragedia kohdata elämää, ja elämästä tulee itsensä nujertamista. Pertti Simula, Käsikirja ihmiselle

Mitä väliä, mees tuputtaan noita oppejas vaikkapa näille urkintakyttäys organisaatio jäsenille. Muulla ei enää ole tässä maailmassa mitään väliä, ainoastaan sillä oletko se joka kyttää kaikkia muita tai ainakin tiiviisti verkostoituneena sellaisiin vai oletko se kohde, uhri näille. Nää tyypit ei kuule paljoa välitä mistään tommottisista höperöihtimisistä ja ne käytännössä jo hallitsee koko maailmaa sillä kaikkialle ulottuvalla urkinnallaan.

Teksti on asiaton ja mitätöi hyvän kasvatuksen arvoa.
Teksti vaikuttaa mielenhäiriöisen, vainoharhaisen ihmisen kirjoitukelta,
Teksti tulisi poistaa. Kiitos!

Olen taatusti vaikka minkälaisia mielenterveydellisiäkin ongelmia omaava, mutta kykenen nykyään paremmin näkemään metsän puilta. Myös akkalaumat harjoittaa sitä mielenhäiriöistä kyttäystä ja urkintaa, verkostoituen toisten samankaltaisten kanssa toimimaan yhteistyössä. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Minua pohdituttaa, ymmärtääköhän nämä julistajat minkälainen tämä nykyinen maailma jo on, mitkä voimat täällä taustalla häärii ja vetelee naruista - saatikka että olisivat joutuneet pidemmän aikaa näiden peliin mukaan vedetyksi mitä ikävimmillä tavoilla. Luuleeko nämä, että esim. joku järjestäytyneen rikollisuuden jäsen välittää enää tuon taivaallista mistään julistuksista tai saatikka joistain hyvistä kasvatuksista.
Voin kertoa kokemuksesta, eivät välitä. Nuo mantrat saattavat jopa toimia joissain suojatuissa ympäristöissä, mutta kun tämä globalisaatio maailma ei ole sellainen, suojattu ympäristö. Tuollaiset höpinät saattavat luoda joitain harhaisia kuvitelmia herkempien ihmisten päihin, ne saattaa alkaa kuvittelemaan maailman olevan tuon kaltaisten höpinöiden mukainen paikka. Ei se ole, maailma on paha ja raadollinen.

Toivon, että poistaisitte sairaan tekstin.

Yks totuus kai on ettei kaikkia ihmisiä pysty miellyttämään ja onko tarviskaan.
Minullakn oma kokemus että pahimmillaan maailma on sangen raadollinen ja raaka. Ja mitä enempi onnellisuutta vouhkataan ja tahkotaan joka tuutista,
sen maseentuneemmaks ihmiset käy.

Levyllä hyviä vinkkejä. Kaikki on kuitenkin hukkaan heitettyä neuvoja ja toimia mikäli perusturvallisuus puuttuu.