griffon omistajat vastatkaa

Mahtavaa, vihdoin joku reagoi tekstiini!
Meillä on tosiaan 2koiraa, ja staffini on aika kovapäinen(hyvin koulutettu), vaatii jämäkkää otetta. Ja aina jos joudun staffiani komentamaan tiukkaan sävyyn, griffonmixini menee aivan lukkoon ja näyttää siltä kuin pelkäisi että käyn käsiksi(mitä en milloinkaan tekisi). Ja yritän selvästi kohdistaa käskyni,kieltoni, vaatimukseni staffille. Mutta griffonilla on niin suuri tarve miellyttää että "sekaantuu" kaikkiin tilanteisiin ja pyrkii seuraamaan minua joka paikkaan. On oppinut vuoden aikana paljon, tottelee hienosti, tekee kaiken mitä pyydän jne.. Mutta kun käytän tiukkaa sävyä staffini kanssa niin giffoni alkaa taustalla kyyristelemään ja katsoo varovasti päälleni tyyliin: mitä haluat, teen kaiken mitä haluat, mutta pelkään niin kovasti etten pysty toimimaan tai tajuamaan tästä tilanteesta mtn, yritän muuttua näkymättömäksi jne.. Sitten saattaa 1-2h kävellä hiljaa hiipien pitkin seinän reunustoja. Ja jos pyydän rauhallisesti luokseni, tulee heti, mielistelee, kulkee matalana ja häntä heiluu tuhatta ja sataa, ja kun pääsee luokseni on niin sekaisin ja täpinöissään ilosta ja huomiosta ettei pysty kuuntelemaan minua, eikä osaa rauhottua. Mitenkähän saisin koirani rentoutumaan? Ja ennen kaikkea miten saisin rauhoittumaan kun on sekavassa ilon ja miellyttämisen mielentilassaan? Staffin opetin heti alkuunsa niin että en antanut huomiota niin kauan kun riehui, en tervehtinyt heti kun tulin kotiin, odoti että rauhottuu ja riisuin vaatteeni rauhassa ja sitten vasta kutsuin luokseni rapsutettavaksi ja jos aloitti riehumisen, hyppimisen nousin ylös ja poistuin tilanteesta ja sanoin:rauhoitu!(suht tiukalla sävyllä) ja rauhoituaan taas silitin. Nykyään staffi rauhottuu het sanasta: rauhoitu. Mutta griffoni on vielä vuodenkin jälkeen aivan pihalla näissä tilanteissa ja alkaa vain enemmän ja enemmän hyöriin ja pyöriin ja mielistelemään. Olen huomannut että kun käsken/pyydän koiriani esim. istumaan ja jos eivät heti istu niin sanon staffin nimen ja istu tiukkaan sävyyn, niin griffoni muuttuu pelokkaan näköiseksi, ja sitten katson griffonia ja sanon rauhallisesti nimen ja rauhallisesti istu, niin istuu heti. Joskus staffi käyttää sitten rauhallista sävyäni hyväkseen ja nostaa pepun irti maasta, ja taas sanon tiukasti istu, ja sitten griffoni muuttuu matalaksi ja saatta jopa pyörähtää selälleen.

Onko sun griffonit näin herkkiä?
Anna vinkkiä griffonini käsittelyyn jos mieleesi tulee jtn.
Mutta edistymme kokoajan, griffoni on jo paljon itsevarmempi ja tyytyväisempi kuin meille tullessaan. Ja kun säikkyy jtn uutta esim. lumipaakkua keskellä katua, on oppinut että emme lähde karkuun vaan olemme paakun lähettyvillä niin kauan että uskalletaan "käydä tutustumassa paakkuun" ja voi sitä iloa ja intoa kun on ylittänyt itsensä!

Teen tosi paljon sitä että otan koirat erikseen eri tiloihin ja koulutan erikseen niin toinen ei pääse häiritsemään toista. Ja kävelyillä griffoni ei enään pelkää muita koiria tai ihmisiä kunhan staffi on mukana. Pikkuhiljaa editymme myös rohkeudessa kun staffi jätetään kotiin.

griffonmix kirjoitti:

Mahtavaa, vihdoin joku reagoi tekstiini!
Meillä on tosiaan 2koiraa, ja staffini on aika kovapäinen(hyvin koulutettu), vaatii jämäkkää otetta. Ja aina jos joudun staffiani komentamaan tiukkaan sävyyn, griffonmixini menee aivan lukkoon ja näyttää siltä kuin pelkäisi että käyn käsiksi(mitä en milloinkaan tekisi). Ja yritän selvästi kohdistaa käskyni,kieltoni, vaatimukseni staffille. Mutta griffonilla on niin suuri tarve miellyttää että "sekaantuu" kaikkiin tilanteisiin ja pyrkii seuraamaan minua joka paikkaan. On oppinut vuoden aikana paljon, tottelee hienosti, tekee kaiken mitä pyydän jne.. Mutta kun käytän tiukkaa sävyä staffini kanssa niin giffoni alkaa taustalla kyyristelemään ja katsoo varovasti päälleni tyyliin: mitä haluat, teen kaiken mitä haluat, mutta pelkään niin kovasti etten pysty toimimaan tai tajuamaan tästä tilanteesta mtn, yritän muuttua näkymättömäksi jne.. Sitten saattaa 1-2h kävellä hiljaa hiipien pitkin seinän reunustoja. Ja jos pyydän rauhallisesti luokseni, tulee heti, mielistelee, kulkee matalana ja häntä heiluu tuhatta ja sataa, ja kun pääsee luokseni on niin sekaisin ja täpinöissään ilosta ja huomiosta ettei pysty kuuntelemaan minua, eikä osaa rauhottua. Mitenkähän saisin koirani rentoutumaan? Ja ennen kaikkea miten saisin rauhoittumaan kun on sekavassa ilon ja miellyttämisen mielentilassaan? Staffin opetin heti alkuunsa niin että en antanut huomiota niin kauan kun riehui, en tervehtinyt heti kun tulin kotiin, odoti että rauhottuu ja riisuin vaatteeni rauhassa ja sitten vasta kutsuin luokseni rapsutettavaksi ja jos aloitti riehumisen, hyppimisen nousin ylös ja poistuin tilanteesta ja sanoin:rauhoitu!(suht tiukalla sävyllä) ja rauhoituaan taas silitin. Nykyään staffi rauhottuu het sanasta: rauhoitu. Mutta griffoni on vielä vuodenkin jälkeen aivan pihalla näissä tilanteissa ja alkaa vain enemmän ja enemmän hyöriin ja pyöriin ja mielistelemään. Olen huomannut että kun käsken/pyydän koiriani esim. istumaan ja jos eivät heti istu niin sanon staffin nimen ja istu tiukkaan sävyyn, niin griffoni muuttuu pelokkaan näköiseksi, ja sitten katson griffonia ja sanon rauhallisesti nimen ja rauhallisesti istu, niin istuu heti. Joskus staffi käyttää sitten rauhallista sävyäni hyväkseen ja nostaa pepun irti maasta, ja taas sanon tiukasti istu, ja sitten griffoni muuttuu matalaksi ja saatta jopa pyörähtää selälleen.

Onko sun griffonit näin herkkiä?
Anna vinkkiä griffonini käsittelyyn jos mieleesi tulee jtn.
Mutta edistymme kokoajan, griffoni on jo paljon itsevarmempi ja tyytyväisempi kuin meille tullessaan. Ja kun säikkyy jtn uutta esim. lumipaakkua keskellä katua, on oppinut että emme lähde karkuun vaan olemme paakun lähettyvillä niin kauan että uskalletaan "käydä tutustumassa paakkuun" ja voi sitä iloa ja intoa kun on ylittänyt itsensä!

Teen tosi paljon sitä että otan koirat erikseen eri tiloihin ja koulutan erikseen niin toinen ei pääse häiritsemään toista. Ja kävelyillä griffoni ei enään pelkää muita koiria tai ihmisiä kunhan staffi on mukana. Pikkuhiljaa editymme myös rohkeudessa kun staffi jätetään kotiin.

Lue lisää

Hei

Meillä on 2 vuotias griffon-mix tyttö. Äärimmäisen herkkä koira ! Lisäksi meillä on 11 vuotias kääpiösnautseri ja ero näiden kahden pienen koiran välillä on aikamoinen. Snautseri ei ole mitenkään kovin miellyttämishaluinen- ihan rauhallinen koira muutoin -mutta griffoni sitäkin enemmän.
Meidänkin griffoni kulkee häntä alhaalla pitkin seinän vieruksia jos ääntään vähääkään korottaa - ihan sama kenelle. Tämä koira on myös oikea kylkimyyryläinen. Se osaa pyytää minua sohvalle ja tietyn peiton päälle. Tuntuu että se tarkkailee koko ajan mielialojani ?
Olisin myös halunnut tietää onko muilla koirilla tapana ravistella omistajansa vaatteita ? Koirani ei koskaan pure tai riko mitään, mutta esimerkiksi tänään laitoin uudet toppahousut jalkaan ja lenkin jälkeen koira raapii varovasti housujeni niin kauan että riisuin ne ja sitten se hyvin systemaattisesti ravisteli molemmat lahkeet jne 5 minuuttia ? Miksiköhän se tekee niin? On tehnyt ennenkin samaa.

Yodagriffonmix kirjoitti:

Hei

Meillä on 2 vuotias griffon-mix tyttö. Äärimmäisen herkkä koira ! Lisäksi meillä on 11 vuotias kääpiösnautseri ja ero näiden kahden pienen koiran välillä on aikamoinen. Snautseri ei ole mitenkään kovin miellyttämishaluinen- ihan rauhallinen koira muutoin -mutta griffoni sitäkin enemmän.
Meidänkin griffoni kulkee häntä alhaalla pitkin seinän vieruksia jos ääntään vähääkään korottaa - ihan sama kenelle. Tämä koira on myös oikea kylkimyyryläinen. Se osaa pyytää minua sohvalle ja tietyn peiton päälle. Tuntuu että se tarkkailee koko ajan mielialojani ?
Olisin myös halunnut tietää onko muilla koirilla tapana ravistella omistajansa vaatteita ? Koirani ei koskaan pure tai riko mitään, mutta esimerkiksi tänään laitoin uudet toppahousut jalkaan ja lenkin jälkeen koira raapii varovasti housujeni niin kauan että riisuin ne ja sitten se hyvin systemaattisesti ravisteli molemmat lahkeet jne 5 minuuttia ? Miksiköhän se tekee niin? On tehnyt ennenkin samaa.

Lue lisää

Jotenkin löysin tieni tähän keskusteluun ja on pakko sen verran todeta ettei tuollainen häntä lurpallaan seinien viertä kävely mitenkään kuulosta griffonilta. Meillä on liki 15 vuoden ajan ollut griffoneista kaikkia versioita (sileitä ja karkeita) eikä yksikään ole ollut tuollainen aralta tuntuva. Eihän griffonin edes saa rotumääritelmän mukaan olla arka. Meillä on kaikki olleet, kuten nykyisetkin, hyvin avoimia, uteliaita, kaikkien kanssa toimeentulevia ja vähän liiankin innokkaita tutustumaan uusin ihmisiin ja paikkoihin. Haukkuherkkyys on rotuominaisuus, mutta siitäkin saa ison osan kitkettyä pois kun pennusta asti kouluttaa
Tosin tiedän muutaman arankin griffonin, mutta kuten mainitsin griffonin ei kuulu olla arka, vaan avoin, ystävällinen ja iloisen utelias pikkukoira :)

griffoneita täälläkin kirjoitti:

Jotenkin löysin tieni tähän keskusteluun ja on pakko sen verran todeta ettei tuollainen häntä lurpallaan seinien viertä kävely mitenkään kuulosta griffonilta. Meillä on liki 15 vuoden ajan ollut griffoneista kaikkia versioita (sileitä ja karkeita) eikä yksikään ole ollut tuollainen aralta tuntuva. Eihän griffonin edes saa rotumääritelmän mukaan olla arka. Meillä on kaikki olleet, kuten nykyisetkin, hyvin avoimia, uteliaita, kaikkien kanssa toimeentulevia ja vähän liiankin innokkaita tutustumaan uusin ihmisiin ja paikkoihin. Haukkuherkkyys on rotuominaisuus, mutta siitäkin saa ison osan kitkettyä pois kun pennusta asti kouluttaa
Tosin tiedän muutaman arankin griffonin, mutta kuten mainitsin griffonin ei kuulu olla arka, vaan avoin, ystävällinen ja iloisen utelias pikkukoira :)

Lue lisää

no en minäkään olettanut griffonin olevan arka, mutta herkkyydestä puhutaan kyllä monilla sivuilla kun olen googlettanut.
Joten kun omani on kodinvaihtaja jolle ei ole opetettu mtn edellisessä kodissaan, ei ole vaadittu mtn tapoja. ja perheessä riideltiin paljon ja huudettiin, niin luulen että se on vaikuttanut herkkään griffonmixiini niin että on muuttunut epävarmaksi kun ei tiedä mitä häneltä odotetaan. Ja muuttuu araksi kun puhun tiukkaan sävyyn staffillemme, eli en korota ääntäni, mutta ehkä se muistuttaa vanhan kodin huutamisesta ja kireästä ilmapiiristä.
Mutta tosiaan vaikeaa vaikeaa se on kun yrittää kohottaa aran ja herkän koiran itsetuntoa!
Ja tuo miellyttämishalu on välillä rasittavaa kun on niin yliampuvaa ja kun koira siinä mielentilassa muuttuu kuuroksi ja hölmöksi.
Muuten meidän griffonmix on aina iloinen, häntä heiluu pienestäkin asiasta, tutkii ja tunkee naamansa joka paikkaan, joka asiaan, on utelias kunhan asia ei ole pelottava. Hauska hassuttelija joka painii ja hassuttelee staffimme kanssa jatkuvasti, ihanan energinen tapaus!