En imetä - helpotus!

Siksi että ovat itse tinkineet omasta mukavuudesta ja tajunnut että äitiydessä tärkein ei ole se että itse pääsee helpommalla.

Vaikuttaa kuitenkin siltä että yrittänyt olet.. Ei sun tarvi kenekään tuomitsevia katseita yms ottaa taakaksi :)
kaikki vauvat on niin erilaisia ettei voida vertailla... Kaikki imettäjät (itseni mukaanlukien) ovat ylpeitä imetyksestään ja tottakai sitä sitten ajattelee että se on se ainut ja oikea tapa ruokkia lasta.. ..kun se kerta itseltäkin onnistui ja on niin helppoa yms..
kyllähän toki itselläkin kesti melkein viikko ennen kuin maitoa alkoi tulemaan ja piti välillä lisämaitoa antaa, ei ollut helppoa tääläkään ihan alku aika, mutta kelläpä se olisi!

ihmetyttää kyllä että mitenkä niin tuomitaan pulloruokintaa.. Jos verrataan imettäjää ja epäimettäjä äitejä niin molemmat varmasti viettää ihan yhtä paljon aikaa vaavinsa kanssa, eikä kukaan pääse yhtään helpommalla... Puhumattakaan siitä että joku ajattelisi näin: "korvike on huonompaa vauvalle, syötämpä siis tätä, kun en itse viitsi imettää"

Vauvani syntyi pienikokoisena ja tarvitsi alkuun lisämaitoa pullosta. Aloitimme ensikodissa, ja sain imetysopastusta, rintapumpun lainaksi sekä apua yösyötöissä :) Parin ekan viikon ajan piti herättää vauva yölläkin kolmen tunnin välein ja aina ei jaksanut imettää -> ensikodin työntekijä antoi korviketta tai pumpattua rintamaitoa pullosta.

Alkuun tissillä meni 8 tuntia vuorokaudessa, vaikka osa yösyötöistä annettiin pullosta. Kun maito nousi 4 päivää synnytyksestä, tissit kipeytyivät -Z pumppu apuun. Nännit aristivat, siihen taas auttoivat rintakumit. Parin viikon jälkeen alettiin mennä täysimetyksellä ja nyt mennyt jo useampi kuukausi, jee! Minusta yösyötöt ovat helppoja kun nukutaan vierekkäin ja vauvalle vaan tissi suuhun, eikä tarvitse nousta lämmittämään pulloja.

Harmi että olet luovuttanut noin alussa :/ mutta kukin tavallaan, eivätkä kaikki tykkää/voi imettää. Länsimaissa valinnanvaraa kuitenkin on. Yksi kaverini muuten sanoi että hänen mielestään julkisilla paikoilla imetystä katsotaan pahemmin kuin pulloruokintaa?

Ehkä siksi, että sen rintamaidon katsotaan olevan kuitenkin sitä kaikkein parasta ravintoa vauvalle. Ja sinun tekstistäsi saa hieman sellaisen kuvan, että olet tyytyväinen, kun imetys ei heti onnistunut ja sait "tekosyyn" siirtyä korvikkeisiin.
Tekstilläsi ja mahdollisesti siis puheillasi muille äideille annat sen vaikutelman, ettet kunnolla edes halunnut yrittää vaan odotit vain kotiinpääsyä korvikkeiden ääreen.
Näin ei siis välttämättä ole, mutta sen vaikutelman minä ainakin sain tekstisi perusteella.

Monet heistä ketkä itse imettävät todennäköisesti kokemuksesta tietävät, että sen imettämistekniikan oppiminen voi vaatia aikaa paljon enemmänkin, kuin sen sairaalassaoloajan.

Harmillista siis, että luovutit niin nopeasti. Mutta kuten sanottu niin pääasia, että vauva kuitenkin saa jotain ravintoa ja että muuten huolehditaan/rakastetaan. Ei se elämän alkutaival rintamaidon puutteeseen kaadu. :)

Aloittajan kirjoituksesta tulee muutamia asioita mieleen:

1. Imetyksen mahdollisista ongelmista ja alkuhankaluuksista ei puhuta riittävästi. Annetaan vain ymmärtää, että se sujuu itsestään.

2. Imetystukea ei saa riittävästi. Sairaalassa saattaa saada, mutta sen jälkeen on omillaan, koska neuvolassa harvoin osataan auttaa. Kaikki äidin eivät ole niin aktiivisia, että tajuaisivat etsiä apua esim. Maitolaituri-nettipalstalta tai Imetystukipuhelimesta.

3. Ei ole hankittu juuri mitään tietoa imetyksestä etukäteen. Kukaan ei siihen neuvolassa kehota ja monella on juuri tämä "sehän sujuu luonnostaan" -kuvitelma. Niinhän se sujuu, jos kaikki menee täydellisesti, mutta mm. imuoteongelmat ovat todella tavallisia. Hyvä esimerkki alkutaistelusta on tässä ketjussa tuo ensikodissa apua imetykseen saanut äiti. Hän on jaksanut myös itse hienosti tsempata ja saanut homman toimimaan.

Ja kaikella kunnioituksella: kyllä minäkin ihmettelen, jos joku on muutaman päivän tai viikon jälkeen jo aivan loppu. Masennus ym. ongelmat ovat asia erikseen, mutta jos nyt normaali ihminen on, niin miten ei sen pidempään jaksa asiaan panostaa? Miten tällainen ihminen mitenkään voi selvitä, jos kohdalle osuu vaikka koliikkivauva tai sairas lapsi? Ne ongelmat kestävät "hieman" pidempään kuin viikon. Väkisinkin tulee tunne, että kyse on nykyajan kaikkitännemulleheti-kulttuurista. Joku asia ei onnistu heti, niin joo emmä jaksa tää on kauheen vaivalloista. Kaikki eivät oysty imettämään, eivätkä kaikki edes halua, mutta kyllä minusta muutaman päivän yrittäneen on turha sanoa, että ei vaan onnistunut.

Itsellä oli sellainen tilanne että vauvan kireän kielijänteen vuoksi tämä ei saanut kunnon imuotetta, jonka yksi fiksu vanhempi hoitaja huomasi jo osastolla...nämä nuoremmat sitten eivät, vaan vouhottivat että kyllä se sujuu, yritystä vaan...No eipä sujunut, vauva laihtui, itki ja ei saanut tarpeeksi ravintoa. Ongelma helpotti tuntuvasti kun pääsin kotiin ja tarvittaessa sai pullosta annettua, siihenhän se sitten menikin että pullolle jäätiin, jonka sen kanssakin oli ongelmia imuotteen ollessa itä oli, liikaa ilmaa ja mahavaivoja ja lisää itkua. Mikään taho missään vaiheessa ei ottanut kantaa kileijänteen aiheuttamiin ongelmiin vaa asiaa palloteltiin taholta toiselle. Lisäksi aiemmissakin raskauksissa täysimetys on kaatunut siihen että maito ei nouse ja vauva tottuu pullolle. Ja suoraan sanoen aivan sama. Lapseni ovat olleet perusterveitä pullollakin, ne ketkä imettää imettäkööt, jos siitä tulee vaan tuskaa ja murhetta niin pullo on ihan hyvä vaihtoehto, kunhan laps saa ravintoa.

Meille on tulossa toinen lapsi, ja olen aika varma etten tule imettämään tätä, ensimmäistäkään en imettänyt. Pidän kuitenkin tärkeänä että lapsi saa äidin omaa maitoa mahdollisimman pitkään ja niimpä lypsän maidon rintapumpulla ja lapsi juo sen tuttipullosta. En tätä ensimmäisen lapsen kanssa suunnitellut, lapsi joutui syntymän jälkeen tehopuolelle ja siellä söi aluksi nenämahaletkun kautta ja pikkuhiljaa siirtyi tuttipulloon kun itselläni ei sen stressin keskellä tullut vielä maitoa. Kotona koitimme siirtyä rintaruokintaan mutta tuloksetta, lapsi oli oppinut että maito tulee helposti pullosta ja tutti oli vielä puolet suurempi mitä oma nänni joten monien itkujen jälkeen luovutin ja loppujen lopuksi lypsäminen ja pullosta syöttäminen oli meille se oikea ratkaisu :) Lapsi söi muutaman tunnin välein tietyn määrän ja illalla ennen yöunia vähän enemmän, ja hienosti nukkui 4-5h joka yö ennen seuraavaa syöttökertaa. Ei ollut mitään tissille nukahtamisia tai turhia lussuttamisia ja pääsin itse helpommalla, jos jonnekkin oli menoa niin lypsin pulloon valmiiksi ja iskä lämmitti ja juotti poissaollessani. Neuvolassa tätä ratkaisua ei oikein ymmärretty, yrittivät vaan "pakottaa" rintaruokintaan ja hokivat koko ajan että kokeile vielä.. Lapsen ollessa 4kk, minulta loppui oman maidon tulo ja siirryimme korvikkeisiin ja samalla sai aloittaa kiinteän syöttämisen. Nyt meille on tulossa toinen lapsi ja vahvasti tuntuu siltä että samate teen. Tunnen oikeastaan vastenmielisyyttä imettämistä kohtaan.

Mulle jouduttiin tekemään hätäsektio, jonka myötä olin niin kipeä, että en saanut itseäni asentoon, jossa olisin voinut imettää. Minut laitettiin kotiin sairaalasta, vaikka nousi kuume (espanjassa, en ollut suomessa). En päässyt ylös sängystäkään ilman apua ja n. viikon kuumeilun jälkeen hakeuduin takaisin sairaalaa, koska haavani alkoi vuotamaan nestettä.

Todettiin, että tulehtunuthan se on ja antibioottia paineltiin haavaa tyhjäksi.

En edelleenkään päässyt ylös sängystä ilman apua, olin kuumeessa, en jaksanut nostaa lastani, itkin vielä kaiken lisäksi sitä, että olen huono äiti, koska en osannut synnyttää ja koska en osaa imettää..

En ennen sairaalaan menoani tiennyt, kuinka paljon imettämisestä (tai siis siitä, että se ei onnistu) voidaan syyllistää!

Painin edelleen masennuskohtauksieni kanssa, eikä asiaa auta se, että ylpeet imettäjät tulevat yksi toisensa jälkeen kyseleen, että miksi en vain yrittänyt? Lapsihan on alle 3 kuukautta, voisinhan vieläkin yrittää.

No, en voi.

ekaa lastani ollenkaan, koska kärsin masennuksesta, enkä jaksanut nähdä vaivaa asian eteen. Luovutin liian helposti. Myöhemmin olen katunut, koska lapselle on tullut allergioita, eikä suhteemme ollut vauva-aikana kovin läheinen.

Toista lastani täysimetin 6kuukautta ja olen siitä ylpeä, koska lopulta huomasin, että ei se imetys kovin kummoinen asia ole, kun pääsee alkukankeuden ohi. Silloin naisen hormonit pysyvät myös tasaisempana, jos lapsi on täysimetyksellä.

Minulla poika 3 viikkoa, ja syö täysin pullosta.
Syntyi niin isokokoisena, että oma maito ei riittänyt alkuunkaan vaan sairaalassa jo annettiin isoja määriä lisämaitoa joka syötön jälkeen. syöttöpunnituksissa rintamaidolla ei saatu painoa nousemaan yhtään.
Sitten alkoi minulla maito nousta niin reilusti että sai olla kokoajan syöttämässä. Mutta poika ei saanut kunnon otetta, aloin lypsämään edestä pois vähäsen. No sitten kävi ilmi että se ei osaa imeäkkään kunnolla. leikkii vaan, ajattelin ensin että odotan niin kauan että imee. no sitä huutoa ei jaksa yöllä kuunnella varttia pitempään joten aattelin että no helpompi syöttää pullosta koska siihen se oli jo sairaalassa tottunut.

nyt poika on kolme viikkoa ja mulla ei enää nouse maitoa. (huom, 1½ viikkoa sitten joka kerralla kun lypsi, sai tulemaan 180ml rinnoista yhteensä) nyt monesti on että juuri ja juuri saa sen 30ml lypsettyä, ja loput annettava korviketta.

Aluksi ressasin siitä että kun poika ei ime, mutta sitten äitini lohdutti että on monia äitejä, jotka ei voi imettää ollenkaan, että minulla sentään tulee omaa maitoa.

Poika juo siis korviketta ja minun rintamaitoa aina kun sitä vaan sattuu tulemaan.

joo olen saunonut, syönyt hyvin ja juonut hyvin, hieronut rintoja, kanniskellut lastani sylissä lähellä ihoa, mutta maito ei vain nouse.

ja saan paheksuvia katseita muilta äideiltä, mutta en ressaa siitä. tärkeintä että poikani saa ruokaa ja rakkautta

Tämä selvä. Se vain kummastuttaa, että mitä ihmettä teet täällä IMETYSpalstalla. Tai no jaa, ehkä minäkin käväisen tuolla kasvissyöjien palstalla kertomassa, että minäpä syönkin lihaa - helpotus!

Jos sinä vain kuvittelet omassa päässäsi, että muut äidin katsovat kieroon? Tosin, jos olisit ollut vähän fiksumpi (kuin minkä käsityksen avaus antaa), olisit kuitenkin jatkanut osittainimetystä tai sen yritystä vielä kotonakin. Joskus tuo oikea imuote vielä löytyy, kun päästää kotiin harjoittelemaan.

Ps. En ole lukenut muita vastauksia, vaan vain pelkän avauksen, koska yleensä näihin provosoiviin avauksiin aloittaja itse ei enää palaa (ainakaan samalla nimimerkillä). Tämä tuskin on poikkeus näiden provoketjujen joukossa.

Harmillista että toiset äidit syyllistävät ja tuomitsevat äitiä joka ei imetä. Varmasti jokaisella on siihen oikeat syyt, ja jokaisella on oikeus itse arvioida kuinka paljon pystyy yrittämään. Lapsen ruokintaan on muitakin hyviä tapoja ja pullolapsista kasvaa ihan terveitä ja hyviä ihmisiä. Jos imetys on epätoivoista, pulloruokinta on parasta sekä äidin että lapsen kannalta.

Näin on. On jokaisen oma asia, imettääkö vai ei, koska lapsista kasvaa yhtä terveitä ja onnellisia myös pullomaidolla (kokemusta on). Ei pidä ruveta arvailemaan syitä, kun ei tunneta taustoja. Jos äiti tuntee helpotusta ja on tyytyväinen pulloruokintaan, häntä vähintäänkin syytetään laiskaksi ja piittamattomaksi sen sijaan että onniteltaisiin siitä että on löytynyt hänelle sopiva ratkaisu..

Eiköhän sovita että annetaan jokaisen äidin tehdä itse päätöksensä tässäkin asiassa ja luotetaan että hän tietää parhaiten oman tilanteensa.

Sille jonka mielestä pulloruokinnasta ei pitäisi kirjoittaa imetyspalstalla, sanoisin että kyllä pulloruokkijallakin on monenlaista mietittävää lapsen ruokintaasn liittyen, ja kyllähän keskusteluun saa toki osallistua kaikki, jopa miehet.

Minäkin imetän, vaikka olen mies.

Imetys on paljon miellytävämpää jos käyttää imetysten välillä Skinoo imetysrenkaita. kts. Skinoo.fi Renkaat on kehittänyt belgialainen kolmen lapsen äiti,
Niiden avulla imettäminen on paljon miellyttävämpää, nännit eivät ärsyynny.Suosittelen.

Roskaa.
Älä naurata.

Laitoitte perkele omat etunne
viattoman vauvan etujen edelle.
Ei helpottanut, ei ainakaan synnintunto.

Saatana pitäis rangaista,
että on vihannut lastaan,
joka ei ole mitään pahaa tehnyt?

Mielestäni imetystä korostetaan aivan liikaa. Joiltakin se ei onnistu, jotkut eivät halua imettää. Itselläni on kolme lasta, joita en ole imettänyt omasta tahdostani. Kaikki ovat nyt terveitä, reippaita ja fiksuja nuoria. Heitä on rakastettu, hellitty ja hoivattu varmasti riittävästi, vaikka ei ole imetetty. Läheisyyttä, rakkautta ja hoivaa voi antaa ilman imetystäkin. Nykyajan korvikkeet ovat hyvää ravintoa. Nauttikaa vauvasta ja jättäkää muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Olette hyviä äitejä, vaikka ajattelette myös itseänne ja omaa jaksamistanne.

Kiitos Jatta ! Skinoo todellakin toimii, ei tunnu imetys enää hankalalta.

Itse aikanaan uuvutin itseni ja koko perheen kahden kuukauden "imetystaistelulla" esikoisen syntymän jälkeen. Sairaalassa sanottiin, että kyllä se riittää, kun vaan imetät ja imetät...no niin tein, mutta lapsi oli kiukkuinen jatkuvasti ja pissasi / kakkasi vähän. Menin pian neuvolaan ja lapsi punnitukseen ja terkkari MÄÄRÄSI lisämaidon antamisen niin, että ensi aina imetin n. 20-30 min ja sen jälkeen piti antaa vielä lisämaitoa pullosta. Käytännössä KOKO PÄIVÄ meni syöttämiseen, koska esikoinen söi 2h välein ja syöttö saattoi kestää tunnin! Olin niin stressaantunut/itkuinen, uupunut ja kärsin vielä pahasti unettomuudesta, että kun perhetyöntekijä kävi meillä, niin hän ehdotti, että koko perheen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi luopua imetyksestä. Oma unettomuus meni niin pahaksi, että mummojen piti syöttää vauvaa pari yötä lääkärin määräyksestä ja mitä tapahtui? Tuon parin yön levon jälkeen (olin jo päättänyt luovuttaa imetyksen) multa rupesi tulemaan maitoa hirveästi ja vauva päätyi lopulta täysimetykseen viikossa ja imetin häntä 7 ikäiseksi, jolloin itse vierotti itsensä tissistä. Tokan lapsen kanssa kaikki sujui paremmin ja pystyin imettämään. Nyt odotan kolmatta, mutta olen jo nyt päättänyt, että en enää ikinä aio uuvuttaa itseäni sellaiseen kuntoon kuin mitä esikoisen kanssa sen imetyksen takia. En voi enää voi vain ajatella pelkästään vauvaa, vaan pitää ajatella myös kahta vanhempaa lasta (en vie heitä päiväkotiin, vaan käyvät vain kerhossa lyhyitä aikoja) ja sitä, että kuinka jaksan myös heidän kanssa päivät jos imetän koko ajan ja olen aivan uupunut sen takia. Neuvolan oppaat tuntuvat olevan yhden lapsen äideille, mutta eihän vauvantahtinen elämä onnistu jos on useampia lapsia! (siis se, että nukkuu aina kun vauva nukkuu). Toki aion yrittää imetystä, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, niin en aio laiminlyödä kahta muuta lastani seuraavaa kahta kuukautta sen imetyksen takia. Ja minusta täällä syyllistetään äitejä aivan liikaa - en usko, että väsynyt, itkuinen äiti on yhtään parempi äiti jos on sellainen jatkuvan imetyksen takia! Uskon myös, että itselläni paha unettomuus johtui imetyshormoneista, koska sitä kesti niin kauan kuin imetin ekaa ja sen jälkeen loppui heti kun imetyskin loppui.