Koira syö pakon omaisesti kiviä

http://www.ehow.com/how_4812108_stop-dog-eating-stones.html

jos englanninkieli sujuu, niin tuolta saa aika hyviä vinkkejä, kun selaa eteenpäin

Voi harmi, kun ei suju enkku. Meikäläisen koulussa luettiin siihen aikaan vain saksaa ja ruotsia. Ajat ovat muuttuneet. Harmittaa, varmaan mielenkiintoinen olisi ollut lukea.

Luulen, että koira on saanut tuon pakkomielteen siitä, että olen pennusta asti kieltänyt sitä tuosta tavasta. Ensin sillä on saalisvietti, mä nappaan ton kiven. Sitten olen tukahduttanut sen, kun poistan saaliin sen suusta toisinaan vihaisena. Silloin se on pentuna lukkiutunut siihen kokemaansa vihaisuuteeni. Siten sille on jäänyt muistiin vain tuo saaliin nappaamisen mielihyvä.

Ootte harjoitelleet jotain jätä se-käskyä?
Kiellä, JA jälkeen kun koira on jättänyt vaikka sammalen tai kiven, palkitse koira jollain uudella leikillä; yritä löytää tilalle joku muu toiminta.

Siis jos vain kielletään, niinkiun sanoit, koira jää pyörimään siihen samaan mielentilaan. Aivan samakuin jos koiraa kiellettäisiin juoksemasta jonnekin, koira pysähtyy kuin seinään -ja mitä, jää nykimään edelleen jonnekin sinne ellei sen toimintaa ohjata johonkin muuhun.

Vuoden ikäinen? Nyt kun ei tiedä rotua, niin ei tiedä koiran taipumuksia, yksi veikkaus: jokatapauksessa koiruus on kehittänyt itsellensä tekemistä jolla saa täyden huomiosi.
Kokeile jälkeä? Helppo tehdä lenkin yhteydessä joka namijälki. Ja koira saa muuta hommaa.

On mukavaa, että täällä on asiantuntijoita, kiitos siitä. Tuota turhautumista olen itsekin miettinyt. Nimittäin, kun ollaan metsälenkillä ja koira vapaana, se harvoin ottaa kepin suuhunsa, mutta ei pure, vaan kantaa. Sitten, kun löytyy mielenkiintoinen haju, se pudottaa aarteensa. Mutta jos pysähdyn, niin tää alkaa ottamaan suuhunsa kepit, kävyt, kivet, ensin puree ja sitten nielee. Eli haastaa leikkiin. Osaa käskyt, mutta ei tottele. Molossi rotu.

Turhautumisteorian kumoaa se, kun ollaan esim. linja-autossa. Koira nuolee auton lattian nurkkaa, jossa hiekkaa. Kotona poimii eteisen lattialta pienet kivet ja syö. Jos lakaisen lattian ja jätän roskat rikkalapioon tää syö ne. Hiljattain oksensi kourallisen hiekoituskiviä. Kotona koira ei tuhoa, eikä varasta mitään. Osaa rauhoittua. Koira on ollut tutkittavana, mutta ei mitään vikaa. Syö laadukasta ruokaa. Toisinaan ajattelen, että olisiko närästystä. Ulkoiluun kuonokoppaa olen myös miettinyt. Tämä on haastava aihe, millä pakkomielteen saa kitkettyä pois. Jostainhan se johtuu. Kertoilkaa lisää kokemuksia ja vinkkejä.

Oma koira käyttäytyi noin pentuna. Se alkoi siitä että kantoi keppiä suussaan ihan pikkuisena, aattelin että sen kun kantaa, mitäpä se haittaa. Sitten mukaan tuli leikkiminen eli se nakkeli keppiä ja yritti ottaa siitä kopin tai nakkasi eteenpäin ja hyökkäsi perään. Sitten meni siihen että sinkoili pitkin tietä aina kun näki uuden kepin, kävyn mitä vaan, pudotti jo suussa olevan maahan ja sinkosi uuden luo. Napsi myös soraa suuhunsa ja nieli ne ja söi kaikki risunpätkät ja oksenteli sitten semmoista puusilppua.

Koiran kanssa lenkkeily alkoi olla jo sen verran vaikeaa, että otin yhteyttä kouluttajaan. Kouluttaja sanoi että sillä on liian tylsää ja käski alkaa käydä lenkillä muualla. Asun kaupungilla, mutta tässä vieressä on isot puistot, metsikköä ja pururata, ja siellä kävelin kun aattelin että koira tykkää sellaisesta maastosta. Kouluttaja käski mennä keskustaan ja niin mentiin. Siellä oli enemmän haisteltavaa ja nähtävää, niin koira keskittyikin siihen. Käski myös opetella aina jonkun uuden tempun (esim. käskystä haukkuminen) koiran kanssa lenkillä jossain tietyssä kohdassa (vaikka joku tietty rauhallisempi tienpätkä) ja kun osaa siellä sen tehdä, niin sitten alkaa teettämään sitä muuallakin pitkin lenkkiä ja sitäkin tehtiin ja koira alkoi kiinnittää huomiota enempi minuun. Ei ole sen jälkeen syönyt soraa, mutta risunpätkiä toisinaan ottaa kanniskeltavakseen ja puree palasiksi muttei syö. Annan sen leikkiä niillä välillä, eli saa nakella jossain puistossa keppiä mutta käskystä se lopettaa. Ei minunkaan koira tuhonnut kotona mitään yksin ollessaan, vaan oli tosi kiltisti huoneella.

Eihän se mitään maksa, jos kokeilet antaa sille muuta mietittävää.

väittää, että tuossa on kyllä kyseessä joku puutos tila. Siis puutosta jostain kivennäis-/hivenaineesta.

Mitäs helkutin väliä sillä on jos koira syö kiviä?eipähä tartte ruuasta maksaa

Kiitos asiallisista kommenteista. Yhteenvetona näistä saan vaikutelman, että koira hakee huomiota tai sitä närästää tai sitä stressaa jokin.

Huomionhakuisuus kyllä on osana koiran leikkimieltä. En kuitenkaan voi sitä katukävelyllä sallia, koska koira on iso ja vastaan saattaa tulla koiraa pelkääviä ohikulkijoita. Remmissä siis mennään, mutta saa vapaasti haistella. Tässä vaiheessa, kun haisteltavaa ei sen mielestä ole, se napsii kivet, roskat tai alkaa riekkumaan remmiä suuhunsa. Siinä vaiheessa käsken "istu" ja lasken 5:een. Sitten se taas seuraa kiltisti jonkun aikaa. Siinä vaiheessa nimimerkki "kokeile tätä" ohjeet höpötä jotain. Ja höpöttäminen toimii.
Kokeilin kuonokoppaa muutama päivä. Ei toimi, kun lumi kasaantuu nenän kohtaan. Sitten ostin kuonopannan ja nykyisin koira kulkee kuonopanta mukana kadulla. Kivien syöminen loppui ehkä siitä syystä, kun itse huomasi, ettei kannata. Nykäisin pannasta aina, kun oli ottamassa, mutta en mennyt siihen suusta kaivamisen taktiikkaan, enkä puhunut mitään. Eli ei saa huomiota minulta.
Vapaana metsässä ottaa kepit ja kantaa, joskus vielä puree, mutta silloin vaihdan suuntaa ja sanon "lähdetään". Vien sen huomion minuun.
nuutti: tällä on pikkupennusta asti ollut erikoisen vahva suunkäyttö. Stressiä olen itse miettinyt, mutta ei ole mitään, mistä voisi stressata. Ulos vielää useita kertoja päivässä, saa olla vapaana koko asunnossa, saa laadukasta ruokaa ja lenkkeilyä. Yksin jätetään hyvin harvoin, eikä eroahdistu. Huomioimattomuus on ainoa, mitä sille on yritetty opettaa. Mielestäni iso rotukoira ei saa olla pääroolissa arkiaskareissa. Sen pitää oppia rauhoittumaan kotona. Ilmeisesti sen takia sitten hakee ulkona huomiota.
Pitää vielä mainita, että ruoka vaihdettiin närästysepäilyn takia. Parempaan suuntaan ollaan menossa, kivet jättää jo.