Harvasanainen mies

Teistä kumpikin on jo sen ikäisiä ja sen verran sivistyneitä, että ymmärrätte elämän realiteetit. On turha tavoitella sellaista millä ei todellisuudessa ole arvoa. Siksi kumpikaan ei tee mitään siirtoa turhaan. Ongelmaa ei ole.

Kirjoitat hänestä hauskasti, mieleen tulee rationaalinen suomimies. Mikäli molemmat pidätte toisistanne ei muutakun juttelemaan, sillä se muurikin murtuu.

Kyselet siltä vaan kaikkea mitä mieleesi tulee, kyllä se siitä avautuu kun oppii luottamaan sinuun.
Mies saattaa esimerkiksi ajatella ettei sinua kiinnosta hänen asiansa.

Jospa häntä vaan jännittää jos ei hänelle ole selvää mitä ajattelet hänestä?
Saattaa olla että myöhemmin sitten alkaa juttu luistamaan.

Tai sitten vaan on hyväksyttävä että siinä introvertti ja extrovertti juttelevat ja sinusta vaan sosiaalisempana tuntuu että toisen puhe on kuin kettinkiä oksentaisi; lenkki kerrallaan.

Minä olen ollut tuollaisen miehen kanssa naimisissa 20 vuotta. Edellisen vastaajan vertaus: puhe kuin kettinkiä oksentaisi, lenkki kerrallaan -on aikas kuvaava. tosin oksennus on liian negatiivinen ilmaus.

Mies on kiltti, aikaan saava, ikäisekseen hyvin säilynyt, mutta puhe ei ole kehittynyt juurikaan. Meni monta vuotta, kun kuulin jonkun arvelevan hänen olevan ujo. Itseasiassa näin on, en vain itse ollut ajatellut asia noin.

Miten sitten seurustelumme käynnistyi - aloite oli hänen. Sen jälkeen lievää ylä ja alamäkeä, enimmäkseen Varsimais-Suomen tasaista.

miehenä tälläinen on mukavaa kiihottaa ärsyttää naista ja pitää etäisyyttä toinen oikein yrittämäl yrittää

Minä olen juuri tuommoinen mies, todella harvoin aloitan keskustelun kenenkään kanssa, eli ne keskustelut avautuu yleensä kun minulle tullaan juttelemaan ja tässä ei ole kyse naisista vaan yleensä ihmisistä. Naiset todella harvoin vain tulevat juttelemaan niin että syntyy keskustelu. Keskustelun pituus riippuu täysin toisesta ihmisestä ja sen juttujen luonteesta.

Olen ujohko mies, en siis mikään hissukka ja täysin puhumaton, mutta olen tosi hidas tutustumaan ihmisiin, humalapäissäni sitten juttua alkaa lentämään.

Työpaikalla on ehkä 3-4 naista joiden kanssa on tunne että kiinnostusta olisi, mutta en tosiaan edes yritä lähestyä heitä, sanon korkeintaan moikat. Työpaikka on ilmapiirinä vielä semmoinen, paljon ihmisiä jne, mikä luo lisää paineita. Minun neuvo aloittajalle olisi, että yritä päästä juttusille tuon miehen kanssa työpaikan ulkopuolelle, pyydä vaikka kahvile, siinähän se kahvilla jutustelemalla selviää onko kipinää tai mahdollisuutta parempaan tutustumiseen?