Onko yksinäinen nainen luuseri?

Ei ole koska yksinäinen nainen saa seuraa jos vain haluaa eikä rima ole siellä Vin Diecelin ja Brätt Pittin välissä. Minustakin saisit heti seuraa mutta et nyt seksi seuraa sais heti.

Mies on varmasti luuseri jos ei saa seuraa eikä sillä ole kavereita tai sosiaalista elämää vaikka mies olis kunnollinenkin. Naiset ei halua tutustua miehiin mutta miehet haluaa tutustua yksinäisiin naisiin mielellään koska pienikin mahdollisuus tutustua naiseen pitää käyttää jos tilaisuus tulee.

Se vaan että jos nainen saa tietää miehen olevan yksinäinen niin nainen lähtee jonnekkin pelimies kerhoon etsimään sitä seuraa.

Minusta ketään ihmistä ei voi sanoa luuseriksi. Ei elämä ole peli tai varsinkaan kaikille sama peli, joten ulkopuolisen on turha tuomita mitään. Toisaalta ihminen saattaa myöhemmin onnistua muuttamaan olosuhteitaan vaikka kukaan ei enää siihen uskoisi.

Elämä on peli jost ei selvii yks ainutkaa.

Kyllä minä tunnen itseni luuseriksi, kun minulla ei ole yhtään ystävää...Miesseuraa toki saa (joista ei ole kaveriksi, koska halutaan vaan ihan muuta). Minä kaipaisin juurikin niitä omaa sukupuolta olevia kavereita/ystäviä. Sitä täytyy oikeasti olla tosi huono ihminen, kun 33-vuotiaalla naisella ei ole yhtään kaveria...ja se tuntuu ja näkyy jokapäiväisessä elämässä :(

Joskus ihminen haluaa ja tarvitseekin olla yksin. On vahvuutta pärjätä yksin ja itsenäisesti, heikkoutta se, jos ei selviydy mistään yksin ja itsenäisesti. Itse mielummin olen yksin kuin sellaisten kanssa, jotka eivät ymmärrä minua laisinkaan yhtään missään asiassa ja joidenka kanssa ei ole mitään yhteistä. Mielummin teen asioita, joista pidän ja hankin seurani samanhenkisistä ja -tasoisista ystävistä. Tällöin yksinäisyyteni on ihan vapaaehtoisesti hankittua. On ihmisiä, jotka yrittävät elää elämää muiden ihmisten kautta ja ollessaan yksin eivät edes tunne itseään tai tiedä mitä ovat ja mitä haluavat.

Tämän palstan yksinäiset miehet ei kelpaa teille naisille.

Mitä pahaa tuossa luuseri-sanassa on koska kaikki tuntuvat sitä kammoavan? Kilpailuyhteiskunnassa jotkut voittavat ja toiset häviävät. Ei ole voittajia ilman häviäjiä. Kyllä luuserikin voi elää onnellista elämää kunhan vain hyväksyy tilanteensa.

Terveisin onnellinen luuseri

Hah hah Luuseri on vapaa pitäisikö rekata se nimmariksi....

Nainen ei ole koskaan luuseri. Se sana on vain miehille tarkoitettu- Jos nyt vaikka pyytäisin naista kahville ja kertoisin sille että ei ole kavereita tai sosiaalista elämää niin nainen pitäis mua luuserina täysin ja häipyisi sen sileän tien.

Luuseri on

- sosiaalisesti köyhä
- asennevammainen
- vätys
- saamaton luppoketale
- kyvytön suoriutumaan haasteista
- lyhytjänteinen
- huolimaton
- jne

ei yksinäisyys itsessään naisesta luuseria tee.

Jos on tyytyväinen elämäänsä, ei ole luuseri. Työttömyys ei tee luuseria, jos tulee toimeen tyött turvalla ja ennen tienatuilla ja osaa laittaa energiansa vähän maksaviin harrastuksiin.
Ilman kavereita oleva henkilö ei ole luuseri, jos tulee toimeen yksinään ja viihtyykin omassa seurassaan. Voihan sitä juttukavereita saada jostain..joku avantouinnin harrastaja juttelee saunassa saman sukupuolen harrastajille..joku muu harrastaa jotain muuta, mistä löytää juttuseuraa. Voihan sitä ensin jutella siitä yhteisestä harrastuksesta.
Onko SPR:llä vielä jokin ystäväpalvelu? tietääkö joku siitä enemmän?

Ei ole. Mutta jos on itse sitä mieltä niin helposti muutkin tyytyvät olemaan samaa mieltä - jos heillä ylipäätään on mielipidettä sinusta.

Minä en pidä itseäni "voittajana" vaikka periaatteessa asiani ovat ihan hyvin. Ja koska olen oppinut pitämään itse itseäni epäkiinnostavana - en siis ole herättänyt muissa kiinnostusta - en edes yritä tehdä aloitteita tehdä yhteisiä asioita. Kierre joka vahvistaa itseään -> ei suosittu.

Sitten on tietysti huomioitava että on olemassa ilkeitä ihmiset jotka nimittelevät ja arvostelevat kiusatakseen, eli sillä on paljonkin merkitystä kuka sanoo mitäkin.

Miten sen nyt ottaa. Köyhäkin voi olla voittaja. Hänellä ei ole työstressiä. Arvot voi olla paremmat kuin jollakin tusina työnorjalla, joka herää joka aamu ennen auringonnousua töihin jota inhoaa. Monilla on kulissiliitot ja auntolainat. Onko se onnea ja menestystä? Jollakin "sosiaalisella hepulla" voi olla satoja kavereita muttei ainuttakaan aitoa ystävää, eikä aitoja kaipaakaan kunnes elämä kolhasee kunnolla. Yksinäinen ihminen voi olla onnellisempi kuin huonssa suhteessa elävä luuseri joka ei uskalla elää yksin.

Monien mielestä Jeesus tai Buddha olisi olleet köyhiä luusereita joilla ei ole seksisuhteita.

Vastaan omalta osaltani pääotsikon kysymykseen, onko yksinäinen nainen luuseri.

Ei ehdottomasti ole, niinkuin ei muuten yksinäinen mieskään ole luuseri pelkästään siksi, että elää yksin.

Soossipaatin kommentissa tuossa edellä oli mielestäni aivan mainioita kriteereitä, jotka mielestäni erinomaisen hyvin täyttävät luuseri-nimikkeen :-)

Listaan voisi vielä lisätä pari luonteenpiirrettä, jotka minun mielestäni ovat tyypillisiä luusereille. Ne ovat itsetunnon puute ja kyvyttömyys nähdä positiivisia ja iloa tuottavia asioita.

Itse olen siinä mielessä yksinäinen, että nykyään elän onnellisesti yksin ja niin aion elää jatkossakin.

Minulla on koira ja muutamia todella hyviä ystäviä, joitten kanssa on hauska silloin tällöin tehdä jotain mukavaa. Mutta viihdyn nykytisin erinomaisen hyvin omassa hyvässä seurassani, siis yksin :-).

Ai miten täytän päiväni? Tykkään ulkona liikkumisesta, joten lenkkeilen koiran kanssa vähintään 3 tuntia päivässä. Luen, kuuntelen musiikkia ja sillöin tällöin neulon sukat itselle tai jollekulle ystävälle. Sillöin tällöin kerään autolastillisen muita sinkkuja ja hurautan teatteriin, konserttiin tai johonkin musiikkitapahtumaan. Tykkään tehdä hyvää ruokaa ja leipoa, jolloin kutsun jonkun ystävän syömäkaveriksi. Telkkaria katson hyvin valikoiden, sen ohjelmatarjonta kun on mielestäni 80 %:sti luokatonta shittiä.

Olen seesteistä, tasapainoista elämää viettävä onnellinen yksinäinen, joka ei koe itseänsä yksinäiseksi. Olenkin sitä mieltä, että jokainen saa syyttää itseään jos tuntee itsensä yksinäiseksi. Onni on omien korvien välissä.

.

Ei ole.

onko kaikkien naisten pakko olla heti sexi suhteessa, jos itse olet olet täys h,,,, ei yksinäinen ole mikään luuseri,, jaa vain omaa persettäsi sen kun kerkiät no et ole sit luuseri,, niihän se oli,,,, ha hah.

Itse en sanoisi ketään luuseriksi :(

Itse en koe olevani luuseri, pärjään työssänikin todella hyvin ja tulen toimeen. Mietin vaan muuten että mikä mussa on vikana kun kukaan ei halua olla ystäväni.

Yksinäinen nainen EI saa seuraa automaattisesti. On turha tulla sanomaan ulkopuolelta sellaista, minkä joku tietää todeksi.

Hienoja kannanottoja teiltä. Olen itse yksinasuva keski-ikäinen nainen, omasta valinnasta. Olen valmis suhteeseen jos vastaan tulee sopiva, en siis etsi.
Sopimatonta en huoli, koska tiedän mitä se on, en siis alistu. Haluan miehen jonka kanssa voi elää tätä tavallista elämää, muutahan tämä ei ole. Ja siihen sopiva
luonne niin se on siinä. Asenne on elämään on tärkeä,eikä saa olla psyykkisiä
ongelmia,kuten minua rajoittavaa mustasukkaisuutta. Rumat miehet ovat
usein mukavempia kuin hyvän näköiset, vai mitä naiset olette mieltä?

No toisaalta on, mutta toisaalta ei. Ainakin oudoksi, ärsyttäväksi ja rumaksi haukuttu.
Omalta äidiltäni joskus kysyin, että olenko hänen mielestään kaunis. Vastaus siihen no kai sä sitten olet, hyvin vaisusti. No, enhän minä mikään malli ole, mutta kyllähän kaikki äidit aina pitää lapsiaan kauniina, vaikka he eivät olisi lähelläkään sitä. Olisin niitä kehuja monesti kaivannut, kun kaikkea paskaa on niin paljon tullut koettua. Toisten äidit siellä fb:ssa sitten hehkuttavat tyttäriensä kauneutta. Kohtuus kaikessa, mutta minusta on parempi kehuja paljon, varsinkin tällaista, jolla on heikko itsetunto kuin olla kehumatta.

Ei se ulkonäkökysymys ole, saako seuraa vai ei.

Kyse on persoonallisuudesta. Jos ei ole äiti- eikä tätityyppiä, ei hoivaaja eikä toisaalta seksipeto, vaan ihan vain tavallinen, niin ei saa seuraa.

Miehet on kranttuja.

Myös naiset on kranttuja, kun valikoivat ystäviä.

En koe olevani luuseri mitenkään, mutta haluan korjata yleisen harhaluulon, että naiset saavat miesseuraa ja ystäviä automaattisesti. Ja jos eivät, niin vika on ulkonäössä.

Olen aika yksinäinen, mutta en tunne itseäni luuseriksi. Olen asunut tällä paikkakunnalla noin kolme vuotta, minä aikana olen tutustunut, lähinnä työni kautta, noin kymmeneen ihmiseen joista kahta voisin nimittää kavereikseni.
Olen asperger-ihminen, eli uusiin ihmisiin tutustuminen on parhaimmillaankin haastavaa, koska minulta kestää kauan oppia toisen puhetapa ja kehonkieli että ymmärtäisin häntä edes jotenkin, ja voisin olla hänen kanssaan oikeassa vuorovaikutuksessa.

Usein ihmiset luultavasti pitävät minua kylmänä tai ajattelevat että olen pitkästynyt heidän seurassaan, kun naamani on peruslukemilla ja keskustelen niukkasanaisesti. Välttelen myös katsekontaktia jotta olisi helpompi sisäistää mitä toinen ihminen sanoo, ja se ei ainakaan edistä suhteiden solmimista.

Viihdyn ihan hyvin kyllä yksinkin, en ole epätoivoinen enkä tunne itseäni tyhjäksi tai huonoksi, mutta toisinaan tuntuu että olisi mukava kun olisi ystäviä. Kommunikaatiovaikeudet vaan häiritsevät ystävyyssuhteiden syntymistä, ja sen lisäksi väsyn helposti jos olen pitkään "ihmisten ilmoilla".

Mutta, näillä mennään ja ei se minusta luuseria tee vaikka melkoinen erakko olenkin. :)

Ihmettelen kyllä vieläkin niitä (tämä koski tuota toista ketjua ja joitain aiempia vastaavia), jotka

a) väittävät, että naisilla on muka automaattisesti valtaa valita

b) jos ei ole, niin nainen on automaattiseti joku luuseri.

Eihän tämä tietysti mikään tiedepalsta ole (onneksi), mutta kovin yksipuolinen on palstan ihmiskuva.

Lisäksi ihmettelen niitä, joiden mielestä

c) yksin oleva on automaattisesti onneton ja kokee itsensä aina ja kaikkialla yksinäiseksi.

asun ulkomailla. eläkepäivät. oon ihan täyspäinen. leski. 76 v. kaverit kuolee ympäriltä. ja nainen. seksikumppaneita löytyisi jos kiinnostaisi. mutta kivempi olisi puhua kaikesta muustakin. ulkonäköä on tälle iälle riittävästi. mut enemmän kaipaisin fiksua akateemista mielipiteiden vaihtoa vaikka mistä. tilaan jatkuvasti Suomen Kuvalehteä. Entä sä?
Nimim. "koetanpa tätäkin".

Olen lueskellut kommenteja ja hiljattain poikamieheksi jäänenä 32 vuotiaana tyyppinä itse koen nykytilanteen näin. Tutustuin naiseen kolmisen vuotta sitten ja yritin tämän yksin asuvan naisen eteen tehdä sen minkä pystyin mutta: kokemuksen pohjalta.

- yksinäisellä naisella saattaa olla kuitenkin joku ex-mies ystävänä.
ystävyyttä ei voi tuomita mutta jos kumpikaan ei ole löytänyt pysy-
vää kumppania niin se on luuseriutta kummaltakin.

- itse olen nyt yksin ja neutraalinen seesteinen, nautin pienistä asioista en koe olevani luuseri.

- nykyään tuntuu että seuraelämästä on tullut pelikenttä jossa hyväuskoinen saa turpiinsa henkisesti jossain vaiheessa.

- jos ihminen on yksinäinen se ei tarkoita että on luuseri. Aina kaikilla on joku syy omaan yksinäisyyteensä.

- jos nainen/mies tunnustaisi olevansa yksinäinen ja ilman kavereita en pelästyisi jos ihmisenä ok tyyppi.

- en omista tosi ystävää mutta se johtuu siitä että asuin lyhyellä aikavälillä parilla paikkakunnalla. Elämäntilanne saattaa olla syy ihmisten yksinäisyyteen.

- todelliset luuserit ovat ihmisiä jotka elävät oman napansa ympärillä
esim. exäni.

- eräs kirjoittaja sanoi että tavallinen ei kelpaa että miehelle tarvitsee olla seksipeto-tyyliin.

- itse toivon miehenä löytäväni vielä sen tavallisen naisen jonka kanssa saa oikeasti sitoutua ja rakentaa yhteisen pesän. Vaikka tämä nainen olisikin yksinäinen kelpuuttaisin silti jos tietää mitä haluaa ja omaa moraalin, lisäksi järkevä tavallinen omenan mussuttaja.

- luuserius ei tarkoita sitä että on yksinäinen tai yksin. luuserit ovat irtosuhteita harrastavia onnenonkijoita joille ei koskaan kukaan täysin riitä. Ne jotka killuttavat menneisyyttä mukana ja eivät tiedä mikä olisi parasta itselle. Lopulta lyhytjännitteisesti häipyvät suhteesta menneisyyteensä takaisin.

Naiset ei halua tutustua mieheen jos mies ei ole hyvännäköinen ja pitkä.