kommentteja kirjoittamastani pätkästä

Pienoisia ristiriitaisuuksia havaittavissa.

Ensiksi paistaa aurinko. Kun kaikki on räjähtänyt, kerrot, että kesäinen auringonvalo katosi vaikka seinät kaatuivat ja kattokin taisi revetä.

Miten ovelle tulleen hahmon ivallisen hymyn voi nähdä, jos hahmo on tumma?

(...ja jos seinät ovat kaatuneet päälle, miten kyseenomaista hahmoa voi ylipäätään nähdä?)

Mielenkiintoinen uni, mutta aika tavanomaista kerrontaa ja henkilökohtaisesti kaipaan tyylitellympää tekstiä, sellaista, josta kirjoittajan ääni kuuluu selvästi. Kyllä tuota silti voi lukea, mutta romaaniksi aika persoonatonta. Mutta en sano enempää, sillä en tiedä mitään jatkosta.

Unet ja kaikki monitulkintaiset asiat, vaikkapa ennustukset ja enteet, ovat huonoimpia tapoja aloittaa kirja. Parhaiten tarina lähtee vauhtiin, kun alussa esitetään vaikkapa jokin fakta, toteamus, sitaatti, tai mikä vain käännekohta tai ristiriita. Lukija pitää saada lukemaan siksi, että jotain on vialla, muttei tiedä mitä - tai että jatko tuntuu niin mehevältä ja päähenkilö niin hauskalta, että on yksinkertaisen pakko saada tietää, miten tälle käy.

Muuten, kuinka vanha olet? Kerro tekstin taustoista, oletko luomassa millaista kirjaa vai teetkö tätä harrastuspohjalla?

Minusta tämä kokonaisuudessaan ei ollut unimainen, omat uneni ei ainakaan ole näin yksityiskohtaisia. Mutta kyllä tämä oli ihan ymmärrettävä ja toimiva kohtaus. ja tunnelmasta sai kiinni. Hyvää tässä oli se, että alkuosan lopussa lukija saa aavistuksen, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, itselleni tuli ainakin se tunne. Sen sai aikaan luultavasti tuo kohta "Hengitän syvään..."jne. Siitä aloin aavistella, kerronta ikäänkuin hidastui ja mehän ollaan elokuvissa ehkä totuttu, että silloin voi odottaa jotain pahaenteistä kun on näin idyllinen rauhaisa tilanne. Ei tosielämässä. On tässä sellaista läikehdintää, mutta teksinpätkästä ei voi sanoa kovin kummoisia.

Ihan hyvää kuvausta. Minun korvaani särähti eniten "me lennetään" ja sana "nätti", kun teksti muuten on hyvää yleiskieltä. Tuollaiset ilmaukset ovat selviä tyylirikkoja, kun ei ole dialogista tms. kyse.

Ristiriitaisuudet eivät minusta unessa haittaa; päinvastoin, tarinassahan on ideana juuri se, että kaikki aiemmin kuvattu pirstaloituu seuraavassa hetkessä.

Unen merkitys ei varmasti jää uupumaan, jos unennäkijä esim. pohtii untaan myöhemmin ja analysoi, mitä se mahtoi tarkoittaa ja kertoa juuri hänen elämästään.

Olen ensimmäisen kommentoijan kanssa samoilla linjoilla siitä, että kerronta on turhan tavanomaista ja persoonatonta varsinkin, kun kyseessä on uni. Pätkässä ei ole unenomaista tunnelmaa. Siksi lukijaa häiritsevät epäloogisuudet (orkidea ei kasva kukkapenkissä), kun taas tyylitellysti kuvatussa unessa lukija nielaisisi kaiken helposti.

Ongelmana on mielestäni se, että henkilöiden tuntemukset eivät välity lukijalle. Esimerkiksi toistetaan kolme kertaa se, että "tämä ei ole totta" (kolmea pistettä ei kannata käyttää ollenkaan, se on äärimmäisen kulunut ja kömpelö tehokeino) sen sijaan, että tuollainen tuntemus välittyisi lukijalle kuvauksesta. Lisäämällä tarkkoja ja persoonallisia yksityiskohtia tekstiin saisi lisää omaäänisyyttä. Äskettäin täällä ollut tekstinäyte, kuvaus tytöstä, joka menee vanhan miehen kotiin, on persoonallisesta, yksityiskohtia hienosti käyttävästä tekniikasta hyvä esimerkki. Ehkä voisit katsoa siitä mallia. Nyt kuvaus liikkuu hyvin yleisellä tasolla, henkilöt eivät tule lähelle lukijaa, kenellä tahansa voi olla tuollainen olohuone, vaikka kaikkien yskityiskohtien tulisi kertoa jotakin persoonallista henkilöiden elämästä hvyässä kerronnassa.

Hyvää tekstissä on se, että juonta on osattu kuljettaa. Kielioppivirheitä löytyy, mutta ne eivät häiritse tekstin ymmärtämistä.

Sitten kirjoituksesi pariin kohtaan. Itsenäistä Suomeahan ei ole enää! Se myytiin EU -nimiselle burgermolokille ja siinä meni itsenäisyys omiin asioihimme. Olemme vasallivaltio lähinnä Saksalle, johon me pyrimme jo 1918. Itsenäistä asiaa meillä on vain hölmöjen juhlapuheissa ja vielä hölmömpien poliittisissa lässytyksissä.
Toiseksi pitää kysyä mitä maata me puolustamme, kun halumme näyttää kiimassa kirmaavan pitkin Afrikkaa ja Aasiaa? Ei sellainen sakki välitä mitään Suomesta, joka juoksee mustaan Afrikkaan ansaitsemaan verirahaa pankkitililleen, muka jonkun saatanan heimopäällikköjen toraisen tekosyyn varjolla!
Ruåttalaiset nyt parkuu, että Venäjä kuuntelee ja vakoilee heitä! Ha haaa! Ne ovat 97 vuotta vakoilleet ja kuunnelleet meidän jokaisen puhelun ulkomaille ja jokaisen nettiyhteyden.
Eihän meillä tosin ole mitään salaisuuksia, kun ministereissämme on ollut ja on edelleen NSA:n ja CIA:n ja ulkomaalaisten vakoilijoita, kuten Max Jakobsson ja Johannes Virolainen. Ketkä ovatkaan tämän hallituksen tietojuoksijat NSA:lle? Kerronko? Fiksuimmathan ne jo tietävätkin.

Heti alkuun ryöpytät kaikki mahdolliset kliseet, niin se ei sinänsä ole mikään paras mahdollinen odotusarvon nostattaja. Koitappas kerronnassasi löytää persoonallista ääntä, eli älä tyydy kuvaamaan asioita vain niin kuin niiden oletetaan olevan, vaan mieti mitä mielleyhtymiä sinulle erilaisista asioista on herännyt. Luota omiin ainutlaatuisiin kokemuksiisi, vaikka ne saattaisivat tuntua alkuun hassuilta ja oudoilta. Lukija kyllä pystyy resonoimaan niiden kanssa. Ja paremmin pystyykin, sillä ne tuntuvat aidoilta.

Tarkennan vielä omaa palautettani konkreettisemmaksi. Muuttamalla yksityiskohtia persoonallisemmaksi voisi tapahtua vaikka siten, että keltainen auringonvalo (tavanomaisin tapa kuvata auringonvaloa) muutettaisiin tuntemukseksi siitä, miltä tuo valo tuntuu auringonpolttamissa käsivarsissa. Tai huoneessa olevat tavarat voisivat olla jotenkin symbolisempia (jos kyseessä on psykologinen romaani), ehkä he syövätkin makkaraa tai niin suuria räiskäleitä, etteivät ne mahdu suuhun tai jotakin muuta yllättävää ja unenomaisen epäloogista.

Ei kaiken tarvitse olla niin omaperäistä, sellaisen yrittäminen voi johtaa jopa raskaslukuisuuteen, mutta unessa lukija odottaisi jotenkin erityistä tunnelmaa. Halusin siis sanoa, että unen kuvauksessa voisit enemmän käyttää mahdollisuuksia, joita uni tarjoaa. Muuten tekstisi on sujuvaa ja ymmärrettävää kyllä.