Miehet ei naimisiin ilman avioehtoa

Sama pätee myös toisin päin.

On myös paljon avioliittoja, joissa nainen on varakkaampi osapuoli. Ei avioehdon tekeminen ole vain miehen suojaksi.

Harvemmin nainen haluaa eron ilman perusteltua syytä. Nainen yleensä päätyy eroratkaisuun yritettyään vuosia luoda toimivaa parisuhdetta - turhaan. Miehen täytyy itsekin haluta saada parisuhde toimivaksi ja hyvinvointia ja onnellisuutta henkiväksi.

Hyvistä miehistä harvemmin erotaan. Mies, josta nainen ottaa eron, on todennäköisesti harjoittanut vuosia vähintään henkistä väkivaltaa (puhumattomuutta, toisen sivuuttamista, toisen tarpeiden sivuuttamista jne.) Kuitenkin, kun nainen sitten lopulta päätyy eroratkaisuun, tällainen mies osaa ainoastaan takertua rahaan omassa tunneköyhyydessään. Eikä puhettakaan, että tajuaisi että ei ketään voi vaatia elämään huonossa ja toimimattomassa ihmissuhteessa, jossa tunneköyhän osapuolen ainoa motiivi elämässä on raha.

Sitä paitsi, tällainen mies on sumeilematta arvottanut naisen hänelle antaman ajan elämästään nolla euroa arvoiseksi. Jos lähtökohta olisi alunperin ollut toinen: puoliso ykkönen tärkeysjärjestyksessä, niin hyvin harva nainen lähtee tällaisen miehen rinnalta.

Sen vain rahan perään ymmärtävän miehen luota nainen joutuisi lähtemään muovikassi kädessään ja silmä - tai vähintään henkisesti mustelmilla- jos laki ei ajaisi taloudellista tasa-arvoa avioliitossa.

Avioliitossa ei olla yhdessä rahan takia, vaan rakkaudesta. Jos sitä ei ole (ainoastaan rakkaus rahaan), niin totta vie naisen kannattaa lähteä.

Se on myöhäistä tietenkin vaiheessa kun ollaan oltu kauan naimisissa ja avioehtoa ei ole. Sitä ei myöskään voi tehdä yksin toiselta salaa enää siinä vaiheessa. Molempien suostumus tarvitaan.
Molemmat osapuolet ovat tehneet kodin ja perheen hyväksi paljon pitkässä suhteessa, joten on vain oikein että omaisuus puolitetaan molempien hyväksi. Katkeruuksissaan voi toinen turhasta syytellä toista ja pitää toisen osapuolen perheen eteen tekemisiä vähäisenä, vaikka molemmat olisi antaneet elämänsä vuodet perheen hyvinvoinnille tavalla jos toisellakin.

Joo ja onneksi on tällaisia tyhmiä vaimoja jotka kirjoittavat nimensä niin epäedulliseen avioehtoon kuin vaan olla ja voi!
Ihan vaan sopuisan eron toivossa...
mutta eipä sitä ahneuksissaan mies paljon painoarvoa anna sille että hän on saanut rauhassa tehdä uraa ja haalia omaisuutta kun pikkuvaimo on hoitanut muksut ja kodin ja tehnyt töitä pienellä palkalla ...

Nyt voi sitten vaan miettiä että millä ne lapset elättää kun mies ei niitä halua ja vei autot, mökit ja talon...
no sainhan minä pienen osuuden talon arvosta...mutta ei sillä saa edes omaa asuntoa vaan maksetaan kovaa vuokraa loppuelämä...

ja arvatkaapa oliko ero yhtään sen helpompi?
No ei ollut...joka pahuksen huonekalusta ja muovipurkista sai vääntää exän kanssa...
kaikki isommat hankinnathan oli miehen tekemiä...vaimon rahat meni ruokaan, lasten vaatteisiin ja harrastuksiin...ei niistä jäänyt mitään käteen...
ai niin mut ainahan ne voi viedä kirpparille!

Kysyin 1920-luvulla syntyneeltä mieheltä, että oliko hänellä ja puolisollaan riitoja pitkän avioliiton aikana. Mies vastasi lähes ylemmyydentuntoisena, että "Ei meillä riidelty koskaan. Ainoa asia mistä vaimo välillä antoi riidan aihetta oli se, että kun kaikki omaisuus on minun nimissäni".

Vaimo oli työskennellyt koko aikuisikänsä tämän perheen perheyrityksessä. Tämän sukupolven arvot ovat periytyneet monille suomalaisille. Tämäkin mies oli erityisen fiksu ja älykäs mies, mutta hän oli kasvanut arvomaailmassa, missä raha on ylitse kainen. Kaikki mitattiin rahassa. Mitään hengellisiä arvoja ei tällä miehellä ollut; vain raha ja kova työ.

Kertoo paljon, että kaikki raha piti kahmia omiin nimiin. Sitä en tiedä, mitä vaimo sai palkkaa perheyrityksessä ja mihin vaimon piti rahansa laittaa. Todennäköisesti taloudenhoitoon ja ruokaan ja lapsiin. Yhteiset matkat hän sai sitten bonuksina. - Kaikki markat laskettiin, mitä vaimolle annettiin tai minkä edestä maksettiin.

Jos avioehto tehdään ja vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja huolehtimaan kodista, on huolehdittava, että yhteiselämän aikana hankittava omaisuus on kummankin nimissä. Ei pidä missään nimessä suostua siihen, että vaimo huolehtii lasten hankinnoista ja ruuasta ja mies maksaa nimissään olevan asunnon ja auton lainaa.

Mikä on epäedullinen avioehto???

Ymmärtääkseni avioehdossa kumpikin pitää oman omaisuutensa ja puolet yhteisestä omaisuudesta ero tilanteessa.
Eikä tämä ole ihan oikea asia.

En ymmärrä miten avioehto voi olla epäedullinen, sillä sehän totuus ja oikeus.

Avioehto koskee lähinnä perinnöksi saatuja varoja tai jo ennen tätä liittoa olevia varoja.

Ei voi olla niin, että nainen makselee vaikkapa ruokakaupan laskua koko palkallaan ja toinen säästää omalle tilille.
Kyllä nämä yhteisen elämän kulut täytyy olla tasapuoliset ja myös sillä tavoin, että jos ansiotulot ovat varsin erisuuruiset, pitää kodin menot mennä prosentuaalisesti eikä tasan puoliksi.
Nämä asiat on selvitettävä yhteistä elämää alettaessa ja on huomioitava sekin, että esimerkiksi äiti on kotona tulevassa lasta hoitamassa, silloin mies maksaa kodin menoja enemmän.

Ei avioehto ole sitä varten, että yhteisen elämän aikana toinen rikastuu ja syö toisen palkat.

Avioehto suojelee todella vain ennen liittoa ollutta omaisuutta sekä perintöomaisuutta, jonka ei pidäkään joutua mukaan ositukseen eron sattuessa. Olisi tosi väärin, että täysin toisen suvun omaisuus siirtyisi muualle kuin sukuun. Myös se että ennen liittoa oleva omaisuus menisi jakoon on myös yhtä väärin, sehän on saatettu periä tai tullut osituksessa erossa.

Sekä mitä on yhdessä liiton aikana hankittu menee ositukseen ilman muuta ja mutinoita ja on ihan oikein.

Ei avioliitto sen enempää kuin avoliittokaan saa olla toisen rahastamista.
Kyllä liittojen pitää perustua ainoastaan siihen kahden ihmisen rakkauteen.
Kovin paljon täällä näkee kirjoitettavan, että pitäisi saada aina puolet omaisuudesta, milloinkaan niin ei saisi olla perintöjen tai aikaisemman hankitun omaisuuden suhteen, se ei saa olla osituksessa. se on väärin.

V...t, mun exäni on P...aukinen luuseri, joka luulee että työtä paiskimalla saa omaisuuden karttumaan.. Onneksi meillä oli avioehto, ja nyt kun ero on tullut ei ainakaan ole omaisuuttani viemässä..!

Jos perheessä on avioehto ja mies käyttää rahansa omaisuuteen joka karttuu naisen hoitaessa juoksevat kulut , on minustakin miehenä asetelma väärä. Molempien pitäisi tulojen mukaan maksaa ruoka ym juoksevista kuluista ja lasten menoista. Jäljelle jäävän rahan sitten voi molemmat käyttää kuinka tahtoo. Tästä eteenpäin on valintakysymys haluaako kerryttää rahaa säästöön vai ostella kivoja pikku koriste-esineitä ym krääsää ja shoppailla kaikenlaista pientä joista kertyykin iso summa lopulta.