Miehen tarina.

Naurettavinta näissä ero tarinoissa yksinäisyys muissakin tarinoissa on, että avaaja (tai myös monet vastaajat) kirjoittavat silmiinpistävästi "fiksu, komea ja muutenkin ihan kelvollinen tai fiksu kaunis hoikka" pälä pälä plää...

Kun se pahin ja suurin vika on siellä peilissä eli korvien välissä. Että valittaja tilittäjä on täysi idiootti. Muutenhan vaimot ja miehet eivät pettäisi ja lähtisi uuden mukaan saman tien.

Kun se iso ratas heittää tyhjää siihen ei auta komeus ei kauneus. Kuka sellaisen pöljän kans jaksaa. Usein he ovat surkeita sängyssä, osaamattomia, impotentteja, seksistä kiinnostumattomia jne.

Totuuden torni ! kirjoitti:

Naurettavinta näissä ero tarinoissa yksinäisyys muissakin tarinoissa on, että avaaja (tai myös monet vastaajat) kirjoittavat silmiinpistävästi "fiksu, komea ja muutenkin ihan kelvollinen tai fiksu kaunis hoikka" pälä pälä plää...

Kun se pahin ja suurin vika on siellä peilissä eli korvien välissä. Että valittaja tilittäjä on täysi idiootti. Muutenhan vaimot ja miehet eivät pettäisi ja lähtisi uuden mukaan saman tien.

Kun se iso ratas heittää tyhjää siihen ei auta komeus ei kauneus. Kuka sellaisen pöljän kans jaksaa. Usein he ovat surkeita sängyssä, osaamattomia, impotentteja, seksistä kiinnostumattomia jne.

Lue lisää

Niin, eli siis pettäjässä ei ole ikinä mitään vikaa? Vaikka kumppani olisi hyvä, ihana, huomaavainen, komea / kaunis niin siltikään pettäjässä ei ole vikaa? Jotkut on vaan semmosia että heillä se iso ratas heittää tyhjää ja päätyvät pettämään.

Totuuden torni ! kirjoitti:

Naurettavinta näissä ero tarinoissa yksinäisyys muissakin tarinoissa on, että avaaja (tai myös monet vastaajat) kirjoittavat silmiinpistävästi "fiksu, komea ja muutenkin ihan kelvollinen tai fiksu kaunis hoikka" pälä pälä plää...

Kun se pahin ja suurin vika on siellä peilissä eli korvien välissä. Että valittaja tilittäjä on täysi idiootti. Muutenhan vaimot ja miehet eivät pettäisi ja lähtisi uuden mukaan saman tien.

Kun se iso ratas heittää tyhjää siihen ei auta komeus ei kauneus. Kuka sellaisen pöljän kans jaksaa. Usein he ovat surkeita sängyssä, osaamattomia, impotentteja, seksistä kiinnostumattomia jne.

Lue lisää

No haloo! Minä jätin exsäni, hän on ollut koko ajan hyvä mies ja isä, komea, hoikka, ihan mukavakin, mutta ei silti vaan minun tyyppiä. Hölmöhän minä tavallaan olin, kun perheen perustin sellaisen miehen kanssa, jota en rakastanut alun alkujaankaan, ihastuin kyllä kovinkin aluksi. Ja koska kaikki ystäväni, sukulaiseni ja muutkin ihasuivat häneen, niin olin itse ihan vellihousu, eikä minussa ollut sanomaan, että juu on hän ihana ja hyvä ja kaikkea, muttei mun tyyppiä. Toisaalta olen onnellinen, että juuri hänen kanssaan tein perheen, sillä hän on ollut myös hyvä isä ja halusi yhtä monta lasta kuin minäkin ja saimme ihanan perheen. En siis kadu. Mutta en todellakaan voi moittia lasteni isää. Lapsemme jäivät erossa mieheni luokse asumaan, koska itse muutin toiselle paikkakunnalle (yksin, en todellakaan minkään miehen perässä, vaan työn) eivätkä lapsemme halunneet muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Alkuperäiselle: Lasteni isä otti eromme myös hyvin raskaasti. Hänellä kesti seitsemän vuotta, kunnes pystyimme juttelemaan normaalisti. Siihen asti hän haukkui vain minua. Hän löysi uuden ehkä vuoden eromme jälkeen, mutta se suhde ei kauan kestänyt. Sitten pari vuotta myöhemmin löysi nykyisen naisystävänsä ja he ovat olleet pian neljä vuotta kihloissakin. Käsittääkseni ihan onnellisia ovat.

Itselläni ei oikeastaan eron jälkeen ollut kovin vaikeaa. Olin asunut jo toisella paikkakunnalla arkipäivät parin vuoden ajan työssä ja käynyt vain viikonloput perheen luona ja alkuun kun lähdin toiselle paikkakunnalle töihin itkin vain illat ikävääni. Siihen sitten tottui. Luonnollisesti uutta suhdetta minulla ei avioliiton aikaan ollut ja eron jälkeen ehkä puolen vuoden kuluttua yritin jotain juttuja, mutta ei niistä tullut paria kolmea treffiä pidempiä tarinoita. Vuoden eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa olin 8 vuotta. Hän muuttui koko ajan mustasukkaisemmaksi, joten jätin hänetkin kolmisen vuotta sitten. Sen eron jälkeen päätin, että elän vaikka yksin, jollen tapaa oikeasti kaikin puolin "oman tuntuinen", viime kesänä tapasin sopivan miehen. Siinä sivussa lapsemme ovat kasvaneet kaikki täysi-ikäisiksi.

Joten, älä stressaa suhdeasioilla, se tulee sitten, kun sen aika on. Jos sinusta t tuntuu, että lapset ovat etusijalla, niin nauti siitä ajasta, kun olet niiden kanssa. Tulee sekin aika, kun ne ovat isoja, eivätkä kaipaa enää niin tiivistä yhteyttä ja hoitoa vanhemmiltaan, vaan välittäminen ja tuki riittää aikuisille lapsille.

Totuuden torni ! kirjoitti:

Naurettavinta näissä ero tarinoissa yksinäisyys muissakin tarinoissa on, että avaaja (tai myös monet vastaajat) kirjoittavat silmiinpistävästi "fiksu, komea ja muutenkin ihan kelvollinen tai fiksu kaunis hoikka" pälä pälä plää...

Kun se pahin ja suurin vika on siellä peilissä eli korvien välissä. Että valittaja tilittäjä on täysi idiootti. Muutenhan vaimot ja miehet eivät pettäisi ja lähtisi uuden mukaan saman tien.

Kun se iso ratas heittää tyhjää siihen ei auta komeus ei kauneus. Kuka sellaisen pöljän kans jaksaa. Usein he ovat surkeita sängyssä, osaamattomia, impotentteja, seksistä kiinnostumattomia jne.

Lue lisää

kuulostat naiselta joka pettää.
joka pettää, ei ole ymmärtänyt mitä rakkaus on.

se ei ole sitä että liimaantuu ihmisiin kiinni saadakseen heistä jotain hyötyä.
kun hyöty on imetty irti, vaihdetaan kohdetta.

sitten sanotaan: "olen rakastunut" ja "rakastan sinua".

liian pieni kirjoitti:

kuulostat naiselta joka pettää.
joka pettää, ei ole ymmärtänyt mitä rakkaus on.

se ei ole sitä että liimaantuu ihmisiin kiinni saadakseen heistä jotain hyötyä.
kun hyöty on imetty irti, vaihdetaan kohdetta.

sitten sanotaan: "olen rakastunut" ja "rakastan sinua".

Lue lisää

En koskaan ole pettänyt, olen ollut aina yhden miehen nainen. Kumppanin pettäminen on minusta täysin omaa tyhmyyttä, kyvyttömyyttä ymmärtää, ettei ole onnellinen kumppaninsa kanssa. Ei kukaan vieraisiin tarvitse lähteä, jos on onnellinen oman kumppaninsa kanssa. En kuitenkaan syytä sitä kumppania, jota on petetty, eihän hänen vikansa ole, että se kumppani, joka pettää on typerys ja pettää eniten itseään teeskentelemällä, että on onnellinen kumppaninsa kanssa ja silti tarvitsee toista - pyh, typerämpää en tiedä! Pettämistä ajattelevankaan täytyisi ymmärää olevansa onneton, eikä se ainakaan pettämisellä korjaudu, jos parisuhdetta ei saa kuntoon, on typerää olla suhteessa, jossa ei voi olla onnellinen. Ja tähän perustuu se, miksi minä olen jopa siis kaksi kertaa eronnut pitkistä 21 ja 8 vuoden suhteista - typerää olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen.

Ymmärrän toki, mitä rakkaus on. Ymmärsin senkin, etten rakastanut lasteni isää. Hän rakasti minua ja kaikki läheiseni rakastivat häntä, olin typerys, kun kuuntelin toisia, enkä sydäntäni. Toisaalta, ihanat lapset saimme, joten en todellakaan kadu 21 yhteistä vuottamme.

Sitä seuraavaa kumppania kyllä rakastin, mutta hän oli sairalloisen mustasukkainen ja se vain paheni pahenemistaan. Pian olisi voinut tapahtua jotain pahempaa kuin käteeni sormen jäljet täysin aiheettomasti. En rakastu helposti, varmasti vuoden kuluttua hänenkin tapaamisesta sanoin ensimmäisen kerran rakastavani häntä.

Tätä uutta siis noin vuoden tapaamaani miestä en oikein vielä osaa sanoa rakastavani, mutta kovin hän tuntuu hyvälle. Hänen kanssaan on helppo olla ja meillä on hyvin samanlaiset ajatukset elämisestä ja me molemmat osaamme myös elää onnellisena yksinkinl ja hetkittäin etäällä toisistamme, aivan kuin lasteni isä osasi olla onnellinen, ilman, että olen koko ajan aivan liki. Monet ihmiset tosiaan pitävät rakkautena sitä, että ollaan kuin takiaiset kokoajan kiinni toisissa, ilman, että toinen voi yhtään harrastaakaan omia harrastuksia tms.

Minusta rakkaus on sitä, kun haluaa jakaa elämää yhdessä ilman, että sitä täytyy tehdä, vaan sitä haluaa tehdä. Elämän yhdessä jakaminen ei tarkoita välttämättä yhtiestä kotia ja lapsia. Rakkaan ihmisen lähellä on hyvä olla ja häneen voi luottaa täysin. Jotta voisin rakastaa, on kyseisen ihmisen arvomaailman oltava samankaltainen (ei samalainen) minun arvomaailman kanssa (tämän suhteen oli etenkin lasten isän kanssa paljon ristiriitaa ja myös sen jälkimmäisen kumppanin kanssa hieman.)

Hassua, kuinka olitkaan niin vääränlaisen johtopäätöksen minusta tehnyt :-)

äippä65 kirjoitti:

En koskaan ole pettänyt, olen ollut aina yhden miehen nainen. Kumppanin pettäminen on minusta täysin omaa tyhmyyttä, kyvyttömyyttä ymmärtää, ettei ole onnellinen kumppaninsa kanssa. Ei kukaan vieraisiin tarvitse lähteä, jos on onnellinen oman kumppaninsa kanssa. En kuitenkaan syytä sitä kumppania, jota on petetty, eihän hänen vikansa ole, että se kumppani, joka pettää on typerys ja pettää eniten itseään teeskentelemällä, että on onnellinen kumppaninsa kanssa ja silti tarvitsee toista - pyh, typerämpää en tiedä! Pettämistä ajattelevankaan täytyisi ymmärää olevansa onneton, eikä se ainakaan pettämisellä korjaudu, jos parisuhdetta ei saa kuntoon, on typerää olla suhteessa, jossa ei voi olla onnellinen. Ja tähän perustuu se, miksi minä olen jopa siis kaksi kertaa eronnut pitkistä 21 ja 8 vuoden suhteista - typerää olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen.

Ymmärrän toki, mitä rakkaus on. Ymmärsin senkin, etten rakastanut lasteni isää. Hän rakasti minua ja kaikki läheiseni rakastivat häntä, olin typerys, kun kuuntelin toisia, enkä sydäntäni. Toisaalta, ihanat lapset saimme, joten en todellakaan kadu 21 yhteistä vuottamme.

Sitä seuraavaa kumppania kyllä rakastin, mutta hän oli sairalloisen mustasukkainen ja se vain paheni pahenemistaan. Pian olisi voinut tapahtua jotain pahempaa kuin käteeni sormen jäljet täysin aiheettomasti. En rakastu helposti, varmasti vuoden kuluttua hänenkin tapaamisesta sanoin ensimmäisen kerran rakastavani häntä.

Tätä uutta siis noin vuoden tapaamaani miestä en oikein vielä osaa sanoa rakastavani, mutta kovin hän tuntuu hyvälle. Hänen kanssaan on helppo olla ja meillä on hyvin samanlaiset ajatukset elämisestä ja me molemmat osaamme myös elää onnellisena yksinkinl ja hetkittäin etäällä toisistamme, aivan kuin lasteni isä osasi olla onnellinen, ilman, että olen koko ajan aivan liki. Monet ihmiset tosiaan pitävät rakkautena sitä, että ollaan kuin takiaiset kokoajan kiinni toisissa, ilman, että toinen voi yhtään harrastaakaan omia harrastuksia tms.

Minusta rakkaus on sitä, kun haluaa jakaa elämää yhdessä ilman, että sitä täytyy tehdä, vaan sitä haluaa tehdä. Elämän yhdessä jakaminen ei tarkoita välttämättä yhtiestä kotia ja lapsia. Rakkaan ihmisen lähellä on hyvä olla ja häneen voi luottaa täysin. Jotta voisin rakastaa, on kyseisen ihmisen arvomaailman oltava samankaltainen (ei samalainen) minun arvomaailman kanssa (tämän suhteen oli etenkin lasten isän kanssa paljon ristiriitaa ja myös sen jälkimmäisen kumppanin kanssa hieman.)

Hassua, kuinka olitkaan niin vääränlaisen johtopäätöksen minusta tehnyt :-)

Lue lisää

Äippä65..ehkä asiallisiin vastaus koskaan, kiitos siitä =) Noita ääliöitä, joilla ei ole luetun ymmärtämisen taitoa, riittää joka paikkaan =)

äippä65 kirjoitti:

En koskaan ole pettänyt, olen ollut aina yhden miehen nainen. Kumppanin pettäminen on minusta täysin omaa tyhmyyttä, kyvyttömyyttä ymmärtää, ettei ole onnellinen kumppaninsa kanssa. Ei kukaan vieraisiin tarvitse lähteä, jos on onnellinen oman kumppaninsa kanssa. En kuitenkaan syytä sitä kumppania, jota on petetty, eihän hänen vikansa ole, että se kumppani, joka pettää on typerys ja pettää eniten itseään teeskentelemällä, että on onnellinen kumppaninsa kanssa ja silti tarvitsee toista - pyh, typerämpää en tiedä! Pettämistä ajattelevankaan täytyisi ymmärää olevansa onneton, eikä se ainakaan pettämisellä korjaudu, jos parisuhdetta ei saa kuntoon, on typerää olla suhteessa, jossa ei voi olla onnellinen. Ja tähän perustuu se, miksi minä olen jopa siis kaksi kertaa eronnut pitkistä 21 ja 8 vuoden suhteista - typerää olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen.

Ymmärrän toki, mitä rakkaus on. Ymmärsin senkin, etten rakastanut lasteni isää. Hän rakasti minua ja kaikki läheiseni rakastivat häntä, olin typerys, kun kuuntelin toisia, enkä sydäntäni. Toisaalta, ihanat lapset saimme, joten en todellakaan kadu 21 yhteistä vuottamme.

Sitä seuraavaa kumppania kyllä rakastin, mutta hän oli sairalloisen mustasukkainen ja se vain paheni pahenemistaan. Pian olisi voinut tapahtua jotain pahempaa kuin käteeni sormen jäljet täysin aiheettomasti. En rakastu helposti, varmasti vuoden kuluttua hänenkin tapaamisesta sanoin ensimmäisen kerran rakastavani häntä.

Tätä uutta siis noin vuoden tapaamaani miestä en oikein vielä osaa sanoa rakastavani, mutta kovin hän tuntuu hyvälle. Hänen kanssaan on helppo olla ja meillä on hyvin samanlaiset ajatukset elämisestä ja me molemmat osaamme myös elää onnellisena yksinkinl ja hetkittäin etäällä toisistamme, aivan kuin lasteni isä osasi olla onnellinen, ilman, että olen koko ajan aivan liki. Monet ihmiset tosiaan pitävät rakkautena sitä, että ollaan kuin takiaiset kokoajan kiinni toisissa, ilman, että toinen voi yhtään harrastaakaan omia harrastuksia tms.

Minusta rakkaus on sitä, kun haluaa jakaa elämää yhdessä ilman, että sitä täytyy tehdä, vaan sitä haluaa tehdä. Elämän yhdessä jakaminen ei tarkoita välttämättä yhtiestä kotia ja lapsia. Rakkaan ihmisen lähellä on hyvä olla ja häneen voi luottaa täysin. Jotta voisin rakastaa, on kyseisen ihmisen arvomaailman oltava samankaltainen (ei samalainen) minun arvomaailman kanssa (tämän suhteen oli etenkin lasten isän kanssa paljon ristiriitaa ja myös sen jälkimmäisen kumppanin kanssa hieman.)

Hassua, kuinka olitkaan niin vääränlaisen johtopäätöksen minusta tehnyt :-)

Lue lisää

Nainen pettää aina. Sehän kuuluu naisen luonteeseen! Jos vain ihmiset tämän hyväksyisivät, niin maailmassa olisi paljon vähemmän murhetta kuin on.

tueuueue kirjoitti:

Nainen pettää aina. Sehän kuuluu naisen luonteeseen! Jos vain ihmiset tämän hyväksyisivät, niin maailmassa olisi paljon vähemmän murhetta kuin on.

Ja miehetkö sitten ei petä??? Äläpä nyt yleistä liikaa.

Fakta on se, että jotkut naiset pettää, jotkut miehet pettää, jotkut naiset ei petä ja jotkut miehet ei petä.

Totuuden torni ! kirjoitti:

Naurettavinta näissä ero tarinoissa yksinäisyys muissakin tarinoissa on, että avaaja (tai myös monet vastaajat) kirjoittavat silmiinpistävästi "fiksu, komea ja muutenkin ihan kelvollinen tai fiksu kaunis hoikka" pälä pälä plää...

Kun se pahin ja suurin vika on siellä peilissä eli korvien välissä. Että valittaja tilittäjä on täysi idiootti. Muutenhan vaimot ja miehet eivät pettäisi ja lähtisi uuden mukaan saman tien.

Kun se iso ratas heittää tyhjää siihen ei auta komeus ei kauneus. Kuka sellaisen pöljän kans jaksaa. Usein he ovat surkeita sängyssä, osaamattomia, impotentteja, seksistä kiinnostumattomia jne.

Lue lisää

Hellästi otta sinut syleilyynsä, hyväilee, silittää ja muutenkin halii ja tykkää, niin, että melkein halkeaa onnesta. ei se ulkonäkö, vaan kokonaisuus. Että ihmisen on hyvä olla toisen lähellä. Juttele, kuiskaa.

Totuuden torni ! kirjoitti:

Naurettavinta näissä ero tarinoissa yksinäisyys muissakin tarinoissa on, että avaaja (tai myös monet vastaajat) kirjoittavat silmiinpistävästi "fiksu, komea ja muutenkin ihan kelvollinen tai fiksu kaunis hoikka" pälä pälä plää...

Kun se pahin ja suurin vika on siellä peilissä eli korvien välissä. Että valittaja tilittäjä on täysi idiootti. Muutenhan vaimot ja miehet eivät pettäisi ja lähtisi uuden mukaan saman tien.

Kun se iso ratas heittää tyhjää siihen ei auta komeus ei kauneus. Kuka sellaisen pöljän kans jaksaa. Usein he ovat surkeita sängyssä, osaamattomia, impotentteja, seksistä kiinnostumattomia jne.

Lue lisää

Lopeta tuollainen. Miksi mennään avioon, perustetaan perhe, tehdään lapsia, jos toinen on surkee, osaamaton impotentti,
Ikävä nainesa kirjoittaa, kuin turhakkeita suuri osa naisista ovat,.
he tuijottavat liikaa peiliin, ovat niin itteänsä täynnä, että tukehtuvan omaan mitättömyyteensä. Pettäjä pettää aina, se ei ole puolisosta kiinni, saman voisi sanoa toisesta sukupuolesta, miehistä.
Pettäminen ei ole milloinkaan hyväksyttvävää, jos ei jaksa, kertoo reileust haluavansa erota ja vasta sitten lähtee etsimään uutta suhdetta.

Ei voi mitään suunnitella, ajatella tulevaisuutta, kun ei tiedä minä päivänä puoliso saa tarpeekseen ja luettelee toisesta litanjan puutteita, naurettavaa.
Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu lapsistanne ja itsestänne.

Ymmärrän isiä, jotka rakastaa lapsiaan, jotka exän "laupeudesta" saa tavata omia lapsiaan, olla aina valmis maksamaan laskut, lypsylehmäksi kelpaa, vaikka onkin impotentti.....huh.
Hävetkää pettävät puolisot!!! Kunnioittakaa toisen omaa, siis naista/miestä, aviossa olevaa.....

16+4 kirjoitti:

Niin, eli siis pettäjässä ei ole ikinä mitään vikaa? Vaikka kumppani olisi hyvä, ihana, huomaavainen, komea / kaunis niin siltikään pettäjässä ei ole vikaa? Jotkut on vaan semmosia että heillä se iso ratas heittää tyhjää ja päätyvät pettämään.

Lue lisää

Pitää heittää siinä vaiheessa ykköstä silmään ja antaa renkaan sutia. Siinä hermo lepää kun renkaat vinkuu. Savuakin nousee ku kauan sutii.

liian pieni kirjoitti:

kuulostat naiselta joka pettää.
joka pettää, ei ole ymmärtänyt mitä rakkaus on.

se ei ole sitä että liimaantuu ihmisiin kiinni saadakseen heistä jotain hyötyä.
kun hyöty on imetty irti, vaihdetaan kohdetta.

sitten sanotaan: "olen rakastunut" ja "rakastan sinua".

Lue lisää

Ei kuulosta siltä ollenkaan.Paremminkin
naiselta joka on sinut itsensä kanssa
nykyisin

Tiesitkö että jos ihmistä on joskus petetty, hän pettää itsekin suuremmalla todennäköisyydellä, kuin sellainen jota ei koskaan ole petetty? Eli sellaisen perusteella sinun ei kannata uskollista kumppania etsiä. Ihan muut seikat vaikuttavat siihen.

Myöskään kerran pettänyt ei ole aina pettäjä. Sekin kannattaa muistaa. Toki jos on pettänyt useita kertoja, eikä ole asioitaan koskaan käsitellyt, niin on isohko mahdollisuus, että ongelma joka pettämisen aiheuttaa, on yhä olemassa.

Minua on petetty, ja petettiin parissakin pitkässä suhteessa todella ikävästi. Vaikka tein mielestäni "kaiken oikein", siis siten että olimme onnellisia yhdessä. Kumpikaan miehistä ei pettämisensä jälkeenkään halunnut erota, vaan anoivat että suhde jatkuisi. Aikansa jatkuikin.

Mutta lopulta petin itsekin. Kun on riittävän pettynyt ihmisiin ja itsetunto siksi kuralla, tekee helpommin vääriä valintoja, jos tapaa jonkun joka ihailee.

No, noista tapahtumista on aikaa jo vuosia. Välillä on tapahtunut paljon, ja olen oppinut valtavasti. Osaan luottaa nykyiseen kumppaniini, ja luotan itseeni monellakin tavalla. Luotan myös siis siihen, että riitän. En koskaan enää pettäisi. Se kun jouduin kantamaan häpeän ja katumuksen taakkaa omasta pettämisestäni aikoinaan oli vielä raskaampi kokemus kuin tulla petetyksi, vaikka minua petettiin pahimmalla mahdollisella tavalla. (Miehellä oli pitkä sivusuhde, myös kun olin raskaana.)

Et ole nirso, olet viisas. Jos on kiire uuteen parisuhteeseen heti edellisen päätyttyä, jos ei pysähdy käsittelemään itsensä kanssa oman eronsa syitä, jos ei kestä kohdata omaa menneisyyttään ja tuskaansa yksin, on riski toistaa omat parisuhdevirheet uusissa liitossa, se voi jäädä lyhytikäiseksi. Yksinäisyyden kokemus, vaikeaa, mutta se on todellisen kasvun paikka.

Elä sinkkuna, älä tee kompromisseja, älä loukkaa naissinkkuja, älä huoli varattuja, ja joku kaunis päivä huomaat olevasi onnellinen, omasta itsestäsi ja vahvasta luonteestasi ylpeä sinkku, joka nauttii rehellisellä pohjalla naissuhteistaan. Monet parisuhteessaan itse onnettomat ovat kateellisia näille vapaille ja rehellisille sinkuille, joiden on myös helppo löytää hieno kumppani. Uskon, että sinä olet mies, josta naiset tappelevat, kirjoituksesi osoittaa sen, anna aikaa itsellesi ensin.

" Varmaan tässä samassa tilanteessa olevia on tosiaan paljon. Tuntuu vaan et, yleisesti ottaen eronneet ihmiset miehet sekä naiset pariutuvat tosi nopeasti, tuntuu että ihan kuukausista puhutaan ja jo on uusi kumppani rinnalla. "

Kuinkahan usein tämä uusi partneri on ollut rinnalla tai taustalla jo siinä vaiheessa kun erosta on ilmoitettu ?

" Tuntuu vaan et, yleisesti ottaen eronneet ihmiset miehet sekä naiset pariutuvat tosi nopeasti,"

Nojaa. Jos itse eroaisin, niin enpä usko että ihan heti uuteen suhteeseen alkaisin.

Sitä miksei mikään eukko kolahda, ei voi tietenkään kertoa kukaan muu kuin sinä. Luultavasti syitä on paljon.

Mulla meni neljä vuotta eron jälkeen, heh =) Kävin kans varmaan yli 10 treffit vuodessa eikä kukaan kolahtanut kahta viikkoa kauempaa,,mut sit "the hän" tuli, näki ja voitti,,,,,tavattiin joulukuussa 2010, vihille mentiin heinäkuussa 2013 eli ihan just eka hääpäivä! Aikuisen ei kannata hosua. Me kun ei enää luulla vaan tiedetään!, että "ukko on ukko" ja "akka on akka" vaikka se millaisessa kääreessä olisi, siksi ei enään niin helposti löydä uutta kumppania. Tsemppiä teille kaikille!

Eivät ne miehet pörrää yksinhuoltajan ympärillä,jolla kaiken kukkuraksi vielä vauva- päinvastoin etäisyyttä ne pitää susta.

Olet oikeassa, kun kerrot, uskon että useimmille itse pettäminen ei ole se, mitä ei voisi antaa anteeksi vaan pettäjän kotikäytös. On hyvin raskasta elää kodissa, jossa toinen valehtelee, mitätöi ja ottaa sinuun etäisyyttä tai ei puhu ja kaikki keskustelunavauksesi ohitetaan väheksyen tai väärin tekosyin, etkä ymmärrä miksi.

Kun käry käy, alkaa pettäjillä usein hyvin ruma, kylmä ja tunteeton käytös puolisoa kohtaan, käytös voi sisältää jopa henkisen väkivallan piirteitä. Pettäjän oma tunne-elämä on ollut sekaisin, hän ei kykene näkemään muuta selitystä tai ratkaisua oman minäkuvansa ja henkisen terveytensä ylläpitämiseen kuin oman puolisonsa syyllistämisen. Ei ole ihme, että uskottomuus johtaa usein avioeroon ja anteeksianto on lähes mahdotonta.

Valitettavasti, Uskottomuuspalstalla, aika usein todetaan että kerran pettäjä aina pettäjä. Jos pettäjä ryntää vauhdilla suhteista toisiin ilman itsetutkiskelua, aloittaen omasta mielestään uuden elämän "puhtaalta pöydältä", ei ole ihme että ensimmäisen uuden parisuhteessa kohtaamansa vaikeuden, joita kaikissa suhteissa on, hän "korjaa ongelman" taas pettämällä ja etsimällä uuden ennen kuin edellinen suhde loppuu. Jos exäsi on ehtinyt luoda jo toisen vakavan miessuhteen, ja vasta pari vuotta on kulunut erosta, niin se kertoo, mikä mimmi on. Suhdesekoilija. Toivottavasti oppisii edes nyt.

Ystäväpiirissäni on joukko keski-ikäisiä, jotka ovat seuranneet exiensä, yhteisten lasten vuoksi, ikuisia suhdesotkuja vuosikymmeniä. Suhdesekoilijan kumppani vaihtuu kerran vuoteen, pisimmät suhteensa kestävät ehkä viisi vuotta. Pahimmat tapaukset ovat olleet kihloissa "koko ajan" ja uusissa naimisissa monta kertaa, lapsia on monille eri kumppaneille ja lapset joutuvat elämässään kohtaamaan vanhempansa aina vaihtuvat uudet kumppaneita. Se on lapsille hyvin raskasta, joten luotettavaa ja vahvaa isää todella tarvitaan.

mulla todisteita että exä olisi fyysisesti pettänyt, mutta saman tien kun olimme päättäneet erota niin entinen rouvani lähti yöksi " kaverin " luo ja jätti mut hoitamaan lasten ilta- ja aamutoimet ym kodin pyörittämisen. Tätä tapahtui siis jatkuvasti. Oli tukalaa olla lasten kanssa yksin ja koittaa selittää miksi äiti on koko ajan poissa. Lasten takia kuvittelin että mun pitää olla vahva ja se kysyi voimia. Olisi aikanaan pitänyt saada purkautua kunnolla niin varmasti olisi paranemisprosessi nopeutunut. En kyennyt tuolloin kunnolla itkemään, ainoastaan hiljaa kyynelehtien. Ai niin, eihän miesten sovi vollottaa...En vihaa naisia, en oikeastaan sitä yhtäkään. Vihan tilalle astui välinpitämättömyys.

"No se exän uusi suhde kesti 2kk ja oli ohi, minkä jälkeen se tuli mua takaisin pyytämään ja käytiinkin parisuhde terapiassa useampi kk, ku olin valmis lasten takia kääntämään joka kortin. "

Ettei sua vain kaivelis tuo? Että menit vielä kertaalleen vipuun ihan tyhjän päiten kun olisi pitänyt vain nauraa päin naamaa että mites tässä näin kävikään, tyhmä akka!

Suhdesekoilija kirjoitti:

Olet oikeassa, kun kerrot, uskon että useimmille itse pettäminen ei ole se, mitä ei voisi antaa anteeksi vaan pettäjän kotikäytös. On hyvin raskasta elää kodissa, jossa toinen valehtelee, mitätöi ja ottaa sinuun etäisyyttä tai ei puhu ja kaikki keskustelunavauksesi ohitetaan väheksyen tai väärin tekosyin, etkä ymmärrä miksi.

Kun käry käy, alkaa pettäjillä usein hyvin ruma, kylmä ja tunteeton käytös puolisoa kohtaan, käytös voi sisältää jopa henkisen väkivallan piirteitä. Pettäjän oma tunne-elämä on ollut sekaisin, hän ei kykene näkemään muuta selitystä tai ratkaisua oman minäkuvansa ja henkisen terveytensä ylläpitämiseen kuin oman puolisonsa syyllistämisen. Ei ole ihme, että uskottomuus johtaa usein avioeroon ja anteeksianto on lähes mahdotonta.

Valitettavasti, Uskottomuuspalstalla, aika usein todetaan että kerran pettäjä aina pettäjä. Jos pettäjä ryntää vauhdilla suhteista toisiin ilman itsetutkiskelua, aloittaen omasta mielestään uuden elämän "puhtaalta pöydältä", ei ole ihme että ensimmäisen uuden parisuhteessa kohtaamansa vaikeuden, joita kaikissa suhteissa on, hän "korjaa ongelman" taas pettämällä ja etsimällä uuden ennen kuin edellinen suhde loppuu. Jos exäsi on ehtinyt luoda jo toisen vakavan miessuhteen, ja vasta pari vuotta on kulunut erosta, niin se kertoo, mikä mimmi on. Suhdesekoilija. Toivottavasti oppisii edes nyt.

Ystäväpiirissäni on joukko keski-ikäisiä, jotka ovat seuranneet exiensä, yhteisten lasten vuoksi, ikuisia suhdesotkuja vuosikymmeniä. Suhdesekoilijan kumppani vaihtuu kerran vuoteen, pisimmät suhteensa kestävät ehkä viisi vuotta. Pahimmat tapaukset ovat olleet kihloissa "koko ajan" ja uusissa naimisissa monta kertaa, lapsia on monille eri kumppaneille ja lapset joutuvat elämässään kohtaamaan vanhempansa aina vaihtuvat uudet kumppaneita. Se on lapsille hyvin raskasta, joten luotettavaa ja vahvaa isää todella tarvitaan.

Lue lisää

Pettäjän henkistä väkivaltaa muistuttava käytös heti käryn jälkeen kiinnostaa ja haluaisin lukea lisää aiheesta, jotta voisin ymmärtää kokemaani. Osaisiko joku kertoa, mistä aiheesta voisi hakea tietoa?

Ällöttävä kommentti! DDD1, naiset pettävät tänä päivänä yhtä usein kuin miehet, parhain kotiseksi ja siihen tyytyväisyys ei suojaa jos ihmisen luonne on tässä mielessä petollinen.

Ei kuule auta kirjoitti:

Ällöttävä kommentti! DDD1, naiset pettävät tänä päivänä yhtä usein kuin miehet, parhain kotiseksi ja siihen tyytyväisyys ei suojaa jos ihmisen luonne on tässä mielessä petollinen.

Lue lisää

Parhain kotiseksi ja siihen tyytyväisyys nimenomaan suojaa. Sen puute ei.

Iina4 kirjoitti:

Parhain kotiseksi ja siihen tyytyväisyys nimenomaan suojaa. Sen puute ei.

Lähde parin vkon työmatkalle päivittäin-superseksiä-kodistasi, tule takaisin ja toivo. ettet joudu toteamaan, että lyhytk selibaatti ei ollut sen toisen juttu. Oli joutunut sinun työmatklasi vuoksi puutteeseen ja vieraisiin. Kandeis tutustua seksiriippuvuuteen, paraskaan kotiseksi ei suojaa, jos kumppani on porno- ja pikkuhiljaa seksiaddikti. Muitakin asioita pettämiseen on, parhaasta kotiseksistä huolimatta on, en jaksa luetella kaikkia satoja.

On sulla ollut tosi kusipää mulkku mies, eihän tuota mieheksi voi sanoa.
Todellinen naistenvihaaja, jättää oman lapsensa äiti raskaana ollessa. Julma, psykopaatti. Et kai tuollaisen kanssa ole enää missään tekemisissä?
Ja tuollaiset ovat heti uudessa suhteessa. Naiset, missä teidän arvostelukyky on jos tuollaisen miehen kanssa yhteen lyöttäydytte ja tiedätte tehneen tuollaisen teon. Eikö hälytyskellot soi päässä? Luuletteko että tuollainen luuseri teitä sen paremmin kohtelee. Sama kuin kerjäisi turpaansa. On ollut todellinen pelimies, tosiaan.
Mietin tuossa, että mitä tuollainen järkyttävä tapahtuma vaikuttaa siihen syntyvään lapseen ja sen kehitykseen tulevaisuudessa. Tästä oli jokin ohjelma telkkarissa jokin aika sitten. Nyt kun on tutkittu että äidin mielialat ja tunteet vaikuttavat syntyvään lapseen kun lapsi pystyy aistimaan äitinsä tuntemukset jo kohdussa ollesssaan. Tuollainen stressitilahan vaikuttaa jo äidin aineenvaihduntaan häiritsevästi.
Sinullahan on ollut kolmen asian kriisi yhtäaikaa. Tuollainen tapahtumaketju ei unohdu ikinä.
Tovon sydämestäni, että löydät itsellesi sen arvoisesi kumppanin jatkossa, jonka kanssa saat päinvastaisia kokemuksia.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

Jaska, oletko kuullut että sänkyyn meno (pettäminen) on oma valinta. Oma valinta, siksi oma syy, ei petetyn syy. Mutta jos kumppani petti ensin, siitä vaan sitten, silloin on lupa toisellakin mennä, jos haluaa. Eikä tarvitse salata sitä, että menee itse myös.

Voi jaska kirjoitti:

Jaska, oletko kuullut että sänkyyn meno (pettäminen) on oma valinta. Oma valinta, siksi oma syy, ei petetyn syy. Mutta jos kumppani petti ensin, siitä vaan sitten, silloin on lupa toisellakin mennä, jos haluaa. Eikä tarvitse salata sitä, että menee itse myös.

Lue lisää

Jaskapaska sulla on paskahousuissa!

Melkein kuin mun tarinani, mutta sitä kesti useamman vuoden. Mies oli just eronnut ja oli tullut petetyksi ns.nuoruuden liitossaan, kun tapasimme. Jätti kylläkin kertomatta minulle,kuinka tuore ero oli. Ja minä toiveikas nainen sain kokea ihanan rakkauden alkuhuumineen kaikkineen hänen kanssaan...kunnes alkoi paljastua se totuus.

Pikkuhiljaa hän sulkeutui täysin, pakeni kaikista hankalista tilanteista tai yhteisistä päätöksenteoista, piti mykkäkoulua, tunteista ei puhuttu, eikä paljon muustakaan. Oli kyllä halukas seksiin, jos se tapahtui minun aloitteestani, muuten läheisyyttä ei sitten ollutkaan. Korkeintaan päissään häntä kiinnosti sekstailu. Tulin kyllä myös torjutuksi. Ei tekoja, ei sanoja, ei hellyyttä, ei kehuja. Ja minä typerys halusin selvittää asiat ja jaksoin uskoa meihin. Jos lähdin jonnekin reissuun, hän oli aina baarissa. Muutenkin viikonloppujuopottelu ja hänen omat menonsa tuntuivat olevan ainoa mielenkiinnon kohde hänelle loppuaikoina. Miellytin ja annoin hänelle ihan liikaa itsestäni, olin päättänyt että ero ei auta tällaisiin ongelmiin. Epäilin hänen olevan masentunut, ja kysyinkin asiaa ja avun tarvetta useammankin kerran.

Ja "kiitoksena" pitkäpinnaisuudestani hän jätti minut kuin rukkasen. Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöä, ei mitään yhteydenottoa eroilmoituksensa jälkeen. Ja kuinkas ollakaan, hänellä onkin TAAS uusi suhde. Ei ole siis koskaan asunut yksin ja murrosikäkin tuli sitten minua kohtaan muutaman kymmenen vuotta myöhässä. Erot on jääneet käsittelemättä ja eikun uutta putkeen. Ensihuumaa ja suuteluvaihetta, entäpä sitten, kun se arki koittaa? Tällaisia "sinkkuja" sitä baareissa pyörii, olkaahan sinkut/vapaat ihmiset varuillaan vastaeronneiden kanssa...joten kyllä suosittelen sitä yksinoloa ja tunteiden käsittelemistä eron jälkeen, harkintaa ja miettimistä, mitä haluaa ja mitä ei halua.

Itse sitä selvitän itselleni nyt, ja miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti. Mietin itseäni, elämääni, taustoja ja syitä käytökselleni lapsuudesta asti. Eroterapia on auttanut myös. Parantelen kolhuja, hoidan itseäni ja yritän löytää iloa kamalan romahduksen jälkeen. Helppoa tämä ei ole. Kohta vuosi mennyt, ja en kykenisi uuteen suhteeseen vielä. Mutta ihan pikkiriikkinen toive mulla on tulevaisuudesta :) onneksi ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu elämässä. Luotan itseeni ja rehellisyyteen, toivotan tsemppiä kaikille petetyille ja jätetyille. Tällaisten kokemusten myötä on pakko vahvistua ja viisastua.

Kuulostaa niin paljon tilanteelta missä tällä hetkellä olen. Mies petetty ja jätetty ilmeisesti useammankin kerran, on kertonut että on estoja, henkisesti todella etäinen ja tunteista puhuminen erittäin vaikeaa. Silti olen ihan korviani myöten ihastunut ihmiseen ja haluaisin olla hänen kanssaan. Pitääkö tässä vaan tehdä samat ja päättää että ansaitsen enemmän kuin henkisesti tyhjän "parisuhteen" jota ei todellakaan haluta parisuhteeksi kutsua. Itsekkään en tiedä mitä hänelle olen :( tekee pahaa edes kirjoittaa tätä viestiä kun tiedän että pitäisi varmaan itsekin lähteä.

ElviiraN kirjoitti:

Melkein kuin mun tarinani, mutta sitä kesti useamman vuoden. Mies oli just eronnut ja oli tullut petetyksi ns.nuoruuden liitossaan, kun tapasimme. Jätti kylläkin kertomatta minulle,kuinka tuore ero oli. Ja minä toiveikas nainen sain kokea ihanan rakkauden alkuhuumineen kaikkineen hänen kanssaan...kunnes alkoi paljastua se totuus.

Pikkuhiljaa hän sulkeutui täysin, pakeni kaikista hankalista tilanteista tai yhteisistä päätöksenteoista, piti mykkäkoulua, tunteista ei puhuttu, eikä paljon muustakaan. Oli kyllä halukas seksiin, jos se tapahtui minun aloitteestani, muuten läheisyyttä ei sitten ollutkaan. Korkeintaan päissään häntä kiinnosti sekstailu. Tulin kyllä myös torjutuksi. Ei tekoja, ei sanoja, ei hellyyttä, ei kehuja. Ja minä typerys halusin selvittää asiat ja jaksoin uskoa meihin. Jos lähdin jonnekin reissuun, hän oli aina baarissa. Muutenkin viikonloppujuopottelu ja hänen omat menonsa tuntuivat olevan ainoa mielenkiinnon kohde hänelle loppuaikoina. Miellytin ja annoin hänelle ihan liikaa itsestäni, olin päättänyt että ero ei auta tällaisiin ongelmiin. Epäilin hänen olevan masentunut, ja kysyinkin asiaa ja avun tarvetta useammankin kerran.

Ja "kiitoksena" pitkäpinnaisuudestani hän jätti minut kuin rukkasen. Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöä, ei mitään yhteydenottoa eroilmoituksensa jälkeen. Ja kuinkas ollakaan, hänellä onkin TAAS uusi suhde. Ei ole siis koskaan asunut yksin ja murrosikäkin tuli sitten minua kohtaan muutaman kymmenen vuotta myöhässä. Erot on jääneet käsittelemättä ja eikun uutta putkeen. Ensihuumaa ja suuteluvaihetta, entäpä sitten, kun se arki koittaa? Tällaisia "sinkkuja" sitä baareissa pyörii, olkaahan sinkut/vapaat ihmiset varuillaan vastaeronneiden kanssa...joten kyllä suosittelen sitä yksinoloa ja tunteiden käsittelemistä eron jälkeen, harkintaa ja miettimistä, mitä haluaa ja mitä ei halua.

Itse sitä selvitän itselleni nyt, ja miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti. Mietin itseäni, elämääni, taustoja ja syitä käytökselleni lapsuudesta asti. Eroterapia on auttanut myös. Parantelen kolhuja, hoidan itseäni ja yritän löytää iloa kamalan romahduksen jälkeen. Helppoa tämä ei ole. Kohta vuosi mennyt, ja en kykenisi uuteen suhteeseen vielä. Mutta ihan pikkiriikkinen toive mulla on tulevaisuudesta :) onneksi ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu elämässä. Luotan itseeni ja rehellisyyteen, toivotan tsemppiä kaikille petetyille ja jätetyille. Tällaisten kokemusten myötä on pakko vahvistua ja viisastua.

Lue lisää

Aikaa, näitä tarvitaan ja Elviira, luulen että etsitte vastauksia väärältä näkökulmalta. Kylmät miehenne eivät ole kylmiä siksi, että he erokipuilisivat, empatiakykyinen juuri eronnut ihminen ei ole kylmä tuntemattomille/uusille, oman eroprosessinsa vuoksi, he toisivat eronsa esille niin, että olisivat ymmärrettäviä. Teidän jutuissa kyse lienee tapapettäjämiehistä, jotka ovat pettäneet vaimojaan jo ennen teitä, ehkä vuosiakin, heillä on ollut paljon vieraita naisia ja naissuhteensa, heidän omalta näkökulmaltaan, ovat seksisuhteita. Kylmyys viittaa siihen, että heillä on naisvihaa, he kohtelevat kaikkia naisiaan ala-arvoisen esineellistävästi. Olette yksi helmi heidän naissuhdeketjussaan, vaimot, tyttöystävät, kaikki naiset saavat heiltä samaa kylmää kyytiä kuin tekin saitte. Teissä ei ole mitään vikaa, vika on noiden miesten korvien välissä.

Satutet kirjoitti:

Kuulostaa niin paljon tilanteelta missä tällä hetkellä olen. Mies petetty ja jätetty ilmeisesti useammankin kerran, on kertonut että on estoja, henkisesti todella etäinen ja tunteista puhuminen erittäin vaikeaa. Silti olen ihan korviani myöten ihastunut ihmiseen ja haluaisin olla hänen kanssaan. Pitääkö tässä vaan tehdä samat ja päättää että ansaitsen enemmän kuin henkisesti tyhjän "parisuhteen" jota ei todellakaan haluta parisuhteeksi kutsua. Itsekkään en tiedä mitä hänelle olen :( tekee pahaa edes kirjoittaa tätä viestiä kun tiedän että pitäisi varmaan itsekin lähteä.

Lue lisää

Kiitos kommenteista, ja Satutet erityisesti: Ole rehellinen itsellesi. Älä anna itsestäsi toiselle, jos et vastakaikua. Loukkaat ja rikot itseäsi joka hetki enemmän. Tunnekylmiä ja ns. tunnevammaisia ihmisiä riittää, niin surullista kun se onkin. Sinä et voi olla terapeutti kumppanillesi.

Julmaa ja ikävää, mutta luultavimmin joko olet "löyhässä hirressä" roikkuen kiinni kumppanissasi ja yrität imeä hänestä pieniä rakkauden ja läheisyyden hiukkasia (jotta jaksat keksiä syyn olla yhdessä) tai yrität rehellisesti kertoa kumppanillesi ajatuksiasi. Jos keskustelu ei tuota mitään tulosta, tiedät varmaan vastauksen. Älä riko itseäsi. Mulla on kokemusta ja tämä pimeydestä nouseminen on ihan hirveän raskasta...Tyhmä kun jaksoin vaan uskoa parempaan ja annoin itsestäni ihan liikaa. Voimia, tsemppiä ja viisautta päätöksiinne.

Satutet kirjoitti:

Kuulostaa niin paljon tilanteelta missä tällä hetkellä olen. Mies petetty ja jätetty ilmeisesti useammankin kerran, on kertonut että on estoja, henkisesti todella etäinen ja tunteista puhuminen erittäin vaikeaa. Silti olen ihan korviani myöten ihastunut ihmiseen ja haluaisin olla hänen kanssaan. Pitääkö tässä vaan tehdä samat ja päättää että ansaitsen enemmän kuin henkisesti tyhjän "parisuhteen" jota ei todellakaan haluta parisuhteeksi kutsua. Itsekkään en tiedä mitä hänelle olen :( tekee pahaa edes kirjoittaa tätä viestiä kun tiedän että pitäisi varmaan itsekin lähteä.

Lue lisää

Hei Satutet

Herää kysymys...mitä mies on sinulle menneisyydestään kertonut, ja mitä jättänyt kertomatta. Kuulostaa nimittäin ent.mieheni käytökseltä. Komea, yksinäinen mies, hänet on petetty eka liitossa ja sitten väärin ymmärretty seuraavassa suhteessa.

Kotikin on autio ja tyhjän oloinen. Uudelle naiselle voi kertoa just sen, mitä haluaa itsestään. Jos sinulla hälytyskellot soi, kuuntele niitä ja mieti tarkasti, mihin lähdet mukaan. Suosittelen...Jokaisella on oikeus uuteen onneen, mutta entisen elämän ja tekojensa kanssa pitää olla "sujut". Ja usein se vaistomainen tunne osuu oikeaan- joku asia on pielessä.

ElviiraN kirjoitti:

Melkein kuin mun tarinani, mutta sitä kesti useamman vuoden. Mies oli just eronnut ja oli tullut petetyksi ns.nuoruuden liitossaan, kun tapasimme. Jätti kylläkin kertomatta minulle,kuinka tuore ero oli. Ja minä toiveikas nainen sain kokea ihanan rakkauden alkuhuumineen kaikkineen hänen kanssaan...kunnes alkoi paljastua se totuus.

Pikkuhiljaa hän sulkeutui täysin, pakeni kaikista hankalista tilanteista tai yhteisistä päätöksenteoista, piti mykkäkoulua, tunteista ei puhuttu, eikä paljon muustakaan. Oli kyllä halukas seksiin, jos se tapahtui minun aloitteestani, muuten läheisyyttä ei sitten ollutkaan. Korkeintaan päissään häntä kiinnosti sekstailu. Tulin kyllä myös torjutuksi. Ei tekoja, ei sanoja, ei hellyyttä, ei kehuja. Ja minä typerys halusin selvittää asiat ja jaksoin uskoa meihin. Jos lähdin jonnekin reissuun, hän oli aina baarissa. Muutenkin viikonloppujuopottelu ja hänen omat menonsa tuntuivat olevan ainoa mielenkiinnon kohde hänelle loppuaikoina. Miellytin ja annoin hänelle ihan liikaa itsestäni, olin päättänyt että ero ei auta tällaisiin ongelmiin. Epäilin hänen olevan masentunut, ja kysyinkin asiaa ja avun tarvetta useammankin kerran.

Ja "kiitoksena" pitkäpinnaisuudestani hän jätti minut kuin rukkasen. Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöä, ei mitään yhteydenottoa eroilmoituksensa jälkeen. Ja kuinkas ollakaan, hänellä onkin TAAS uusi suhde. Ei ole siis koskaan asunut yksin ja murrosikäkin tuli sitten minua kohtaan muutaman kymmenen vuotta myöhässä. Erot on jääneet käsittelemättä ja eikun uutta putkeen. Ensihuumaa ja suuteluvaihetta, entäpä sitten, kun se arki koittaa? Tällaisia "sinkkuja" sitä baareissa pyörii, olkaahan sinkut/vapaat ihmiset varuillaan vastaeronneiden kanssa...joten kyllä suosittelen sitä yksinoloa ja tunteiden käsittelemistä eron jälkeen, harkintaa ja miettimistä, mitä haluaa ja mitä ei halua.

Itse sitä selvitän itselleni nyt, ja miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti. Mietin itseäni, elämääni, taustoja ja syitä käytökselleni lapsuudesta asti. Eroterapia on auttanut myös. Parantelen kolhuja, hoidan itseäni ja yritän löytää iloa kamalan romahduksen jälkeen. Helppoa tämä ei ole. Kohta vuosi mennyt, ja en kykenisi uuteen suhteeseen vielä. Mutta ihan pikkiriikkinen toive mulla on tulevaisuudesta :) onneksi ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu elämässä. Luotan itseeni ja rehellisyyteen, toivotan tsemppiä kaikille petetyille ja jätetyille. Tällaisten kokemusten myötä on pakko vahvistua ja viisastua.

Lue lisää

Entäpäs sellaiset ihmiset jotka tietää miehen sotkun ja tietää, että avioero on kesken ja tilanne sekava niin silti jatkaa suhdetta ja rohkasee miestä viellä muuttamaan itsensä luoke? Itse otin kakkoseen yhteyden ja selitin hyvin asiallisesti minun tilanteeni, mies oli muuttamassa takaisin kotiin auttamaan minua lasten kanssa kun tämä hänen tuore kumppaninsa jonka kanssa on seurustellut abou kuukauden ilmoittaa miehelle, että pitää muutta yhteen kanssani. Koska naisella ei ollut varaa pitää asuntoaan. Nainen tietää tunteeni miestä kohtaan. Hänelle selitin, että rakastan miestani ja odotan ikuisesti, että palaa lapsten ja minun luokse. Hän silti jatkoi suhdetta. Mutta onko tälläisellä suhteella tulevaisuutta? Onko mahdollista, että heillä ei asiat toimisi? Vai onko mahdollista että tuollanen on oikeeta rakkautta mitä heillä on? Mieheni sanoi minulle, että rakastaa häntä tosi paljon ja hänen pitää miettiä naisen parasta. Ja me jäimme lasten kanssa kakkosiksi hänelle. Kuinka elää itsensä kanssa kun tietää, että on osasyyllinen siihen, että kahdella lapsella ei ole isää lähellään? Mä en vaan saa näitä vastauksia.

elää toiveessa? kirjoitti:

Entäpäs sellaiset ihmiset jotka tietää miehen sotkun ja tietää, että avioero on kesken ja tilanne sekava niin silti jatkaa suhdetta ja rohkasee miestä viellä muuttamaan itsensä luoke? Itse otin kakkoseen yhteyden ja selitin hyvin asiallisesti minun tilanteeni, mies oli muuttamassa takaisin kotiin auttamaan minua lasten kanssa kun tämä hänen tuore kumppaninsa jonka kanssa on seurustellut abou kuukauden ilmoittaa miehelle, että pitää muutta yhteen kanssani. Koska naisella ei ollut varaa pitää asuntoaan. Nainen tietää tunteeni miestä kohtaan. Hänelle selitin, että rakastan miestani ja odotan ikuisesti, että palaa lapsten ja minun luokse. Hän silti jatkoi suhdetta. Mutta onko tälläisellä suhteella tulevaisuutta? Onko mahdollista, että heillä ei asiat toimisi? Vai onko mahdollista että tuollanen on oikeeta rakkautta mitä heillä on? Mieheni sanoi minulle, että rakastaa häntä tosi paljon ja hänen pitää miettiä naisen parasta. Ja me jäimme lasten kanssa kakkosiksi hänelle. Kuinka elää itsensä kanssa kun tietää, että on osasyyllinen siihen, että kahdella lapsella ei ole isää lähellään? Mä en vaan saa näitä vastauksia.

Lue lisää

No hei...voisitko ikinä luottaa lastesi isään enään? Hän on tiensä valinnut. Keskity itseesi, omaan jaksamiseesi ja lapsiisi. Pysy kaukana lasten isän suhdesotkuista. Sullakin on ihmisarvo, muista se!

Kaikkea sitä... kirjoitti:

No hei...voisitko ikinä luottaa lastesi isään enään? Hän on tiensä valinnut. Keskity itseesi, omaan jaksamiseesi ja lapsiisi. Pysy kaukana lasten isän suhdesotkuista. Sullakin on ihmisarvo, muista se!

Lue lisää

EN varmaan voisikaan luottaa, minulle riittä lasten kasvattaminen saman katon alla. Mutta ajatus siitä, että he voivat tehdä perheen yhdessä saa minut oksentamaan. Mä haluan ettei heille olisi tulevaisuutta. Miksi tehdä uusi perhe, jos on olemassa perhe ja on jättänyt heidät taakseen? Miksi? Miksi joku haluaa satuttaa lapsiaan niin paljon? Miksi joku haluaa satuttaa naista joka on ollut lojaali ja tehnyt hänen eteensä kaiken, jotta olisivat onnellisia yhdessä? Voiko oikeasti tämä tapahtua minulle? Voiko käydä niin, että hän alkaa tästä eteenpäin vaan elää onnellisesti ilman mitään seurauksia? Voiko olla elämä näin julmaa? nämä on kysymyksiä joihin en saa vastauksia. Nämä ovat pelkoni. Mä teen kaikkeni, jotta nousen jaloilleni. Mutta ajatus siitä, ettei he tule kärsimään yhtään saa minua sekaisin ja voimaan huonosti. Tämä kaikki on ollut todella julmaa henkistä pahoipitelyä.

elää toiveessa? kirjoitti:

EN varmaan voisikaan luottaa, minulle riittä lasten kasvattaminen saman katon alla. Mutta ajatus siitä, että he voivat tehdä perheen yhdessä saa minut oksentamaan. Mä haluan ettei heille olisi tulevaisuutta. Miksi tehdä uusi perhe, jos on olemassa perhe ja on jättänyt heidät taakseen? Miksi? Miksi joku haluaa satuttaa lapsiaan niin paljon? Miksi joku haluaa satuttaa naista joka on ollut lojaali ja tehnyt hänen eteensä kaiken, jotta olisivat onnellisia yhdessä? Voiko oikeasti tämä tapahtua minulle? Voiko käydä niin, että hän alkaa tästä eteenpäin vaan elää onnellisesti ilman mitään seurauksia? Voiko olla elämä näin julmaa? nämä on kysymyksiä joihin en saa vastauksia. Nämä ovat pelkoni. Mä teen kaikkeni, jotta nousen jaloilleni. Mutta ajatus siitä, ettei he tule kärsimään yhtään saa minua sekaisin ja voimaan huonosti. Tämä kaikki on ollut todella julmaa henkistä pahoipitelyä.

Lue lisää

"elää toiveessa" mä olen samassa tilanteessa kuin sinä ja ajattelen just samoin.Mulle kans riittäisi lasten kasvattaminen saman katon alla.Enkä toivo eksälleni ja hänen uudelle minkäänlaista tulevaisuutta.Mä en vaan voi tajuta sitä et mikä hemmetti ihmisiä ajaa jättämään perheen ja ottamaan uus-perheen tilalle ja kenties tekemään vielä uusia lapsia.Hyi helvetti!!Siis ihmisen jonka pitäis kunnioittaa naistaan ja lapsiaan sen verran että ei kohtele heitä näin.Mä voin joka päivä niin huonosti.Onhan se kiva katella muita miehiä sillä silmällä,mutta ei se oo ikinä sama kun me oltais eksän ja lasten kanssa se oikea perhe.Mä en ikinä pääse tästä yli,en ikinä.Mikä ihmisiin on mennyt..?Mä rakastan eksääni joka päivä vaan enemmän ja enemmän..en voi tälle mitään.

Satutet kirjoitti:

Kuulostaa niin paljon tilanteelta missä tällä hetkellä olen. Mies petetty ja jätetty ilmeisesti useammankin kerran, on kertonut että on estoja, henkisesti todella etäinen ja tunteista puhuminen erittäin vaikeaa. Silti olen ihan korviani myöten ihastunut ihmiseen ja haluaisin olla hänen kanssaan. Pitääkö tässä vaan tehdä samat ja päättää että ansaitsen enemmän kuin henkisesti tyhjän "parisuhteen" jota ei todellakaan haluta parisuhteeksi kutsua. Itsekkään en tiedä mitä hänelle olen :( tekee pahaa edes kirjoittaa tätä viestiä kun tiedän että pitäisi varmaan itsekin lähteä.

Lue lisää

suhteen päätyttyä aloin lukemaan kirjallisuutta parisuhteista, ihmisluonteista jne, yhdestä kirjasta jäi mieleen lause:

sinä minä ja meidän entisten suhteidemme möröt. siinä on liikaa yhteen suhteeseen

en muista miten tarkalleen meni, mutta omaan tilanteeseen sopi:
sinä ja minä sekä sinun edellisten liittojen möröt on sitkeimmällekkin liikaa.

ikäväkseni rakastuin mieheen jonka periaate oli suoraan seuraavaan suhteeseen edellisen päätyttyä, käyttämättä yhtään aikaa miettimiseen mikä meni pileen. lopulta tajusin itse parin kuukauden jälkeen ensinmäisen: hän ei osannut eikä tajunut että yksi parisuhteen tärkeimmistä asioista on puhuminen, myös niistä vaikeista asioista.

yks samanlainen kirjoitti:

"elää toiveessa" mä olen samassa tilanteessa kuin sinä ja ajattelen just samoin.Mulle kans riittäisi lasten kasvattaminen saman katon alla.Enkä toivo eksälleni ja hänen uudelle minkäänlaista tulevaisuutta.Mä en vaan voi tajuta sitä et mikä hemmetti ihmisiä ajaa jättämään perheen ja ottamaan uus-perheen tilalle ja kenties tekemään vielä uusia lapsia.Hyi helvetti!!Siis ihmisen jonka pitäis kunnioittaa naistaan ja lapsiaan sen verran että ei kohtele heitä näin.Mä voin joka päivä niin huonosti.Onhan se kiva katella muita miehiä sillä silmällä,mutta ei se oo ikinä sama kun me oltais eksän ja lasten kanssa se oikea perhe.Mä en ikinä pääse tästä yli,en ikinä.Mikä ihmisiin on mennyt..?Mä rakastan eksääni joka päivä vaan enemmän ja enemmän..en voi tälle mitään.

Lue lisää

Nyt on kulunut yli puolivuotta varsinaisesta erostamme, mutta kyllä se rakkaus ja ikävä häntä kohtaan kasvaa jostain syystä. Miksi se ei vaan voisi muuttua vihaksi ja katkeruudeksi? Hän kohtelee kun roskaa ja käyttäytyy todella ilkeästi, vaikka hän on se joka petti. NOH mä yritän ja yritän ja toivon tämän helpottavan. Kaikista tärkein nyt on lasten hyvinvointi. Itken itseni uneen joka kerta. Olen nyt yrittänyt suhteilla samaan häntä pois ajatuksistani. Mutta teen väärin tiedän sen. Olen tutustunut kolmeen eri miheen ja tapaan aina jonkun heistä, silloin kun tunnen itseäni yksinäiseksi. Ahdistaa ja toivon tämän vaiheen menevän ohi nopeasti. Ja tällä hetkellä tunnen, että en halua enää ikinä uuteen suhteseen. Mutta joo voimia siis meille kaikille. Yritän kuitenkin nyt pysyä postiivisena, mutta aina se ei vaan onnistu. Olis varmaan mukava tutustua miehiin, jotka on vastaavissa tilanteissa ollut, niin olis ainakin keskusteltavaa. :D Ja ainakin ymmärtäis toinen toisiaan.

olet törmännyt narsistiin. Ne ei kuule kasva eikä pysty analysoimaan mitään asioita ikinä. Ovat tyhjiä kuoria. Tuo värkkien yhteensopivuus oli samaa puhetta, jota exnarskuni minullekin tarjoili, ja että oltiin vain kavereita, ja hän ei ole paskaakaan perheestään ja lapsistaan välittänyt, ja syntyneet lapset eivät täyttäneet hänen asettamiaan laatuvaatimuksia, kun eivät olleet yks yhteen hänen kopioitaan. Että semmosta.
90% siitä ajasta, liittomme aikana, jolloin olisi pitänyt olla perheen kanssa, hän käytti kavereiden ja sivusuhteiden hoitamiseen ja omiin viihdemenoihinsa. Kertaakaan ei osallistunut lastenhoitoon tai kotitöihin.
Eron jälkeen esitti kaikkialla miten hyvä isä hän on ja äiti paska, ja alkoi omia lapsia itselleen tietenkin muut huolehti hoidosta hän vaan näyttäytyi. Narsku ei kykene empatiaan ja näin ollen rakastamaan. Kaikki ihmiset ovat hyväksikäytön välineitä ja pelkkiä esineitä hänelle.
Hyvä että molemmat ovat eroon päässeet ajoissa. Parempaa ei ole hänen kanssaan koskaan luvassa. Hyväksikäyttäjiä ovat niinkuin olet huomannut. Varastavat toisen elämää.

Tekstistä päätellen kirjoitti:

olet törmännyt narsistiin. Ne ei kuule kasva eikä pysty analysoimaan mitään asioita ikinä. Ovat tyhjiä kuoria. Tuo värkkien yhteensopivuus oli samaa puhetta, jota exnarskuni minullekin tarjoili, ja että oltiin vain kavereita, ja hän ei ole paskaakaan perheestään ja lapsistaan välittänyt, ja syntyneet lapset eivät täyttäneet hänen asettamiaan laatuvaatimuksia, kun eivät olleet yks yhteen hänen kopioitaan. Että semmosta.
90% siitä ajasta, liittomme aikana, jolloin olisi pitänyt olla perheen kanssa, hän käytti kavereiden ja sivusuhteiden hoitamiseen ja omiin viihdemenoihinsa. Kertaakaan ei osallistunut lastenhoitoon tai kotitöihin.
Eron jälkeen esitti kaikkialla miten hyvä isä hän on ja äiti paska, ja alkoi omia lapsia itselleen tietenkin muut huolehti hoidosta hän vaan näyttäytyi. Narsku ei kykene empatiaan ja näin ollen rakastamaan. Kaikki ihmiset ovat hyväksikäytön välineitä ja pelkkiä esineitä hänelle.
Hyvä että molemmat ovat eroon päässeet ajoissa. Parempaa ei ole hänen kanssaan koskaan luvassa. Hyväksikäyttäjiä ovat niinkuin olet huomannut. Varastavat toisen elämää.

Lue lisää

Ai tää pomppas tänne. Tekstini oli tarkoitettu niminerkille: aikaa sitä tarvitaan

elää toiveessa? kirjoitti:

Entäpäs sellaiset ihmiset jotka tietää miehen sotkun ja tietää, että avioero on kesken ja tilanne sekava niin silti jatkaa suhdetta ja rohkasee miestä viellä muuttamaan itsensä luoke? Itse otin kakkoseen yhteyden ja selitin hyvin asiallisesti minun tilanteeni, mies oli muuttamassa takaisin kotiin auttamaan minua lasten kanssa kun tämä hänen tuore kumppaninsa jonka kanssa on seurustellut abou kuukauden ilmoittaa miehelle, että pitää muutta yhteen kanssani. Koska naisella ei ollut varaa pitää asuntoaan. Nainen tietää tunteeni miestä kohtaan. Hänelle selitin, että rakastan miestani ja odotan ikuisesti, että palaa lapsten ja minun luokse. Hän silti jatkoi suhdetta. Mutta onko tälläisellä suhteella tulevaisuutta? Onko mahdollista, että heillä ei asiat toimisi? Vai onko mahdollista että tuollanen on oikeeta rakkautta mitä heillä on? Mieheni sanoi minulle, että rakastaa häntä tosi paljon ja hänen pitää miettiä naisen parasta. Ja me jäimme lasten kanssa kakkosiksi hänelle. Kuinka elää itsensä kanssa kun tietää, että on osasyyllinen siihen, että kahdella lapsella ei ole isää lähellään? Mä en vaan saa näitä vastauksia.

Lue lisää

-elää toiveessa-nimimerkille:
Kakssuuntaset käyttäytyy juuri noin. Miehelläsi alkoi jo mania hiipua ja oli palaamssa takaisin, mutta maanikko pyöritteli miten tahtoi. Niillähän ei omaatuntoa ole.
Et paljoa menettänyt jos miehesi menikin.
Bipoexäni lähti ovet paukkuen suunnilleen kerran vuodessa ja aina palas takas kuin mitään ei olis tapahtunut. Sitten kylästyin siihen jojoiluun ja en ottanut enää takas, kun kerran jätti.
Kas kummaa nyt onkin asiat kääntyneet niinpäin, että minä olenkin hänet jättänyt ja hän on jätetty ja esittää uhria kaikille ja kerää sympatiaa ja tekee minusta syyllisen kaikkeen.
Biponainen käyttää miestäsi aikansa hyväkseen ja potkasee uuden löydettyään pellolle. Sitten on ukkos jälleen oves takana. Parempi itsellesi ja lapsillesi, että jätät vaan tuollaiset pyörimään omiin porukoihinsa. Asiat vaan pahenee vuosien myötä.
Itse jäin liian pitkäksi aikaa katselmaan, olisi pitänyt pistää kerrasta poikki.

elää toiveessa? kirjoitti:

EN varmaan voisikaan luottaa, minulle riittä lasten kasvattaminen saman katon alla. Mutta ajatus siitä, että he voivat tehdä perheen yhdessä saa minut oksentamaan. Mä haluan ettei heille olisi tulevaisuutta. Miksi tehdä uusi perhe, jos on olemassa perhe ja on jättänyt heidät taakseen? Miksi? Miksi joku haluaa satuttaa lapsiaan niin paljon? Miksi joku haluaa satuttaa naista joka on ollut lojaali ja tehnyt hänen eteensä kaiken, jotta olisivat onnellisia yhdessä? Voiko oikeasti tämä tapahtua minulle? Voiko käydä niin, että hän alkaa tästä eteenpäin vaan elää onnellisesti ilman mitään seurauksia? Voiko olla elämä näin julmaa? nämä on kysymyksiä joihin en saa vastauksia. Nämä ovat pelkoni. Mä teen kaikkeni, jotta nousen jaloilleni. Mutta ajatus siitä, ettei he tule kärsimään yhtään saa minua sekaisin ja voimaan huonosti. Tämä kaikki on ollut todella julmaa henkistä pahoipitelyä.

Lue lisää

Niin,,,oletko myös antanut tarpeeksi seksiä? Katsos kun,,kun mies saa parempaa seksiä kuin kotona niin avot, menoksi vaan. Surullista mutta totta =( Siinä ei sit vaimon lojaalisuus tahi lapset paina vaaassa mitään. Ja näitä miehiä on paljon.

inkkupinkku-70 kirjoitti:

Niin,,,oletko myös antanut tarpeeksi seksiä? Katsos kun,,kun mies saa parempaa seksiä kuin kotona niin avot, menoksi vaan. Surullista mutta totta =( Siinä ei sit vaimon lojaalisuus tahi lapset paina vaaassa mitään. Ja näitä miehiä on paljon.

Lue lisää

Tällaiset tapapettäjät eivät kuule seksistä välitä juuri ollenkaan. Ne antaa ymmärtää mutta eivät ymmärrä antaa. Niiden periaate on toiminnassa, että ne otta, vaan ei anna. Ne antaa ympäristölle signaalin, että ovat seksuaalisesti aktiivisia, mutta ne eivät pysty todelliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Naiset ovat esineitä ja objekteja aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset. Sen vuoksi ne ei kykene pitkäaikaisiin sihteisiin koska niiden oma sisin on tyhjä, vajjaksi jäänyt, ja tätä tyhjyyttä peitellään vaihtamalla jatkuvasti kohdetta.
Tuollaiset ihmiset etsivät sitä jotain kaikista ihmisistä, ei yhdestä. Niiden itsetunto ja oman arvon tunto on niin huono. He eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä itse, jolloin he kompensoivat oman puutteensa projisoimalla sen naiseen tai siihen toiseen ihmiseen.

Satutet kirjoitti:

Kuulostaa niin paljon tilanteelta missä tällä hetkellä olen. Mies petetty ja jätetty ilmeisesti useammankin kerran, on kertonut että on estoja, henkisesti todella etäinen ja tunteista puhuminen erittäin vaikeaa. Silti olen ihan korviani myöten ihastunut ihmiseen ja haluaisin olla hänen kanssaan. Pitääkö tässä vaan tehdä samat ja päättää että ansaitsen enemmän kuin henkisesti tyhjän "parisuhteen" jota ei todellakaan haluta parisuhteeksi kutsua. Itsekkään en tiedä mitä hänelle olen :( tekee pahaa edes kirjoittaa tätä viestiä kun tiedän että pitäisi varmaan itsekin lähteä.

Lue lisää

Satutet-nimimerkille:
nyt tiedät että et ole hänelle kertakäyttöesinettä kummempi. Koveta mielesi ja kerää kamas mitä pikemmin sen parempi ja lähde hyvän sään aikana.
Älä tuhlaa sekuntiakaan aikaa ihmiseen koka ei välitä sinusta paskaakaan.
Merkit on niin selvät, että ei tarvii enää arvuutella.
Olet pelimiehen pelinappula. Ja anna sen tuta että sinua ei pmpotella eikä hyväksikäytetä. Rakkaudella ja tunteilla ei hänen pelissään ole mitään sijaa, kylmää suunnitelmallista hyväksikäyttöä ja manipulointia. Ole tarkkana ettet sorru manipulointiin. Puheet jätä omaan arvoon, ne on teot kun ratkasee. ja usko omaan arvostelukykkyysi, tuollaiset käyttävät ihmisten rehellisyyttä ja heikkoa arvostelukykyä häikäilemättömästi hyväkseen. Vahvoja ihmisiä tuollaiset ei edes yritä, kun tietävät ettei ne sorru tollasten manipulaatioon. Työstä omia heikkouksisi jotten uudemman kerran sorru samanlaiseen . Tuollaiset miehet ovat tunteettomia hirviöitä, joiden tarkoitus on vain tuhota toinen ihminen. Ne saatta näyttää hyviltä, mutta ovat todella julmia ja saatanallisia ihmisiä, niin pöyristyttäviä, ettei tavikset voi käsittää miten julma voi ihminen olla. Ne osaa peittää tämän toisen puolensa todellla taitavasti. Ja puhun kokemuksesta yhtä tällaista 30 vuotta katsellena.
Kaiken paljastuttua jäät ihmettelemään, että ei voi olla totta että joku on saatanut olla ja ollut niin pöyristyttävän julma lähimpiään ja kaikkia ihmisiä kohtaan.
Neuvoni on että pelasta itsesi, sitä kokemusta et tarvitse elämääsi, se ei ole hyväksi kenellekään. Siinä leikissä tämä leikkijä todella saastuttaa sinun sielusi.
Sen kokemuksen jälkeen olen konkreettisesti todennut, että saatana todella on olemasssa, ja vaikuttaa ihmisessä ja maan päällä, joten kannatta valita joukkonsa.

+ +++ kirjoitti:

Ai tää pomppas tänne. Tekstini oli tarkoitettu niminerkille: aikaa sitä tarvitaan

Miksi te hyvät ihmiset pelkäätte solmia hyviä suhteita toisiinne. Paha saa palkkansa, hyvä kaiken voittaa. Rakastukaa ja solmikaa hyvä avioliitto tai eläkää sovussa ja nauttikaa hyvistä ysävistänne. Niin ilossa, kuin surussakin. RAKKAUS?

pelasta itsesi kirjoitti:

Satutet-nimimerkille:
nyt tiedät että et ole hänelle kertakäyttöesinettä kummempi. Koveta mielesi ja kerää kamas mitä pikemmin sen parempi ja lähde hyvän sään aikana.
Älä tuhlaa sekuntiakaan aikaa ihmiseen koka ei välitä sinusta paskaakaan.
Merkit on niin selvät, että ei tarvii enää arvuutella.
Olet pelimiehen pelinappula. Ja anna sen tuta että sinua ei pmpotella eikä hyväksikäytetä. Rakkaudella ja tunteilla ei hänen pelissään ole mitään sijaa, kylmää suunnitelmallista hyväksikäyttöä ja manipulointia. Ole tarkkana ettet sorru manipulointiin. Puheet jätä omaan arvoon, ne on teot kun ratkasee. ja usko omaan arvostelukykkyysi, tuollaiset käyttävät ihmisten rehellisyyttä ja heikkoa arvostelukykyä häikäilemättömästi hyväkseen. Vahvoja ihmisiä tuollaiset ei edes yritä, kun tietävät ettei ne sorru tollasten manipulaatioon. Työstä omia heikkouksisi jotten uudemman kerran sorru samanlaiseen . Tuollaiset miehet ovat tunteettomia hirviöitä, joiden tarkoitus on vain tuhota toinen ihminen. Ne saatta näyttää hyviltä, mutta ovat todella julmia ja saatanallisia ihmisiä, niin pöyristyttäviä, ettei tavikset voi käsittää miten julma voi ihminen olla. Ne osaa peittää tämän toisen puolensa todellla taitavasti. Ja puhun kokemuksesta yhtä tällaista 30 vuotta katsellena.
Kaiken paljastuttua jäät ihmettelemään, että ei voi olla totta että joku on saatanut olla ja ollut niin pöyristyttävän julma lähimpiään ja kaikkia ihmisiä kohtaan.
Neuvoni on että pelasta itsesi, sitä kokemusta et tarvitse elämääsi, se ei ole hyväksi kenellekään. Siinä leikissä tämä leikkijä todella saastuttaa sinun sielusi.
Sen kokemuksen jälkeen olen konkreettisesti todennut, että saatana todella on olemasssa, ja vaikuttaa ihmisessä ja maan päällä, joten kannatta valita joukkonsa.

Lue lisää

Samaa miettinyt ja valitettavasti kokenut! Ymmärtää en voi. Selviytyä kyllä, pikku hiljaa. Ja eihän niihin temppuihin ja petoksiin, jotka paljastuivat, osannut edes varautua. Ei niitä asioita, mitä hän teki, voi edes kuvitella itselleen sattuvan. Ulospäin näyttelee edelleen normaalia työssäkäyvää miestä. Edes hänen lähisukulaisensa eivät tiedä todellisuutta tapahtumista. Hän on etäännyttänyt itsensä, ja on tehnyt sitä jo vuosia. Olen miettinyt, että oikeasti KUKAAN ei tunne häntä hyvin. Ei hel-ti!

Ja nyt uusi nainen ja lapset kierroksessa. Taas. Saakohan tuollainen ihminen jotain "kiksejä", kun häneen luotetaan ja häntä rakastetaan? Lasten ihailu yms...Oksettaa jo ajatus. Tälläkin hetkellä juuri perustamassa kolmatta perhettä. Varokaa Oulun seudun naiset.

Moikka ja anteeksi, että tää ketju kääntyi näin- mutta tuon saman voi kääntää siten, että ajattelee nuo kokemukset tapahtuneen toiselle sukupuolelle. Ihan samanlaisia "siipirikkoja" löytyy kummastakin sukupuolesta...monta surullista tarinaa. Ite näkisin, että eron jälkeinen aika täytyy antaa itselle ja lapsille.

On ymmärtääkseni tosi yleistä, että uusi suhde ei kiinnosta, eikä siihen pysty kovinkaan pian repivän eron jälkeen. Itse koen, että minulla ei ole ollut oikeastaan mitään annettavaa uudelle ihmiselle, vaikka läheisyyttä ja seksiäkin kaipaan ajoittain. Mulla on erosta nyt kohta vuosi. Oikeestaan viime viikkoina oon alkanu vasta miettimään, oisko musta johonkin, pystyisinkö luottamaan ja uskomaan uuteen ihmiseen. En oo käyny ees "baanalla".

Niin hitaasti mulla on mennyt tää toipuminen, ainoastaan lasten kans oon tuntenu "eläväni". Joten tsemppaan ja komppaan sua, itselle pitää selvittää, mitä haluaa ja mitä ei halua uudessa suhteessa. Jos sopiva ihminen sattuu kohdalle siis :) kyllähän jotkut ryntää uuteen suhteeseen ja pakenee yksinoloa. Tuttavapiirissäni on parikin esimerkkiä. Itselleni se ei sovi. Sydämeni ei kestä hetken huuma-suhteita, sen olen kokeillut jo nuorempana. Olen parisuhdeihminen...ja en olisi halunnut erota. Mutta mut jätettiin ja petettiin, eikä muita vaihtoehtoja ollut kuin ero. Kaikkea hyvää sulle ja muille "elämän kolhimille".

suhteen päättymisestä on kohta vuosi, siis päättyi miehen pettämiseen loppujen lopuksi. selitys oli että hänestä olin jo luovuttanut, heittänyt hanskat tiskiin, meidän suhteen. ikävä kyllä hän ei ymmärtänyt että yksin en voinut hänen mörköjään vastaan taistella. yritin hänelle osoittaa että olin oma itseni - yksilö, se ja sellainen jonka hän näki ja koki. en ollut kopio hänen ex:stään joka joku päivä pettää henkisesti ja fyysisesti. en ollut feikki joka piiloittelee asioita itsestään, näyttelee olevansa jotain. nuo epäluulot oli häneen iskostuneet liian syvälle menneisyydessä.

kyllä olin vihainen. vihainen siitä että hän ei puhunut, kysynyt missä mennään, oletti vain ja ratkaisi sillä vihonviimeisellä tavalla - pettämisellä.

katkeruus on asia johon en anna itseni vajota. katkeruus hajoittaa ihmisen, liian pitkälle menneenä ei usko enään auringon paisteeseenkaan vaikka sitä suoraan tuijottaa.

tunteiden takaiskuja? kyllä roppakaupalla: itseluottamus omaan itseensä; siihen että kelpaan tällaisena. luottamus vieraaseen ihmiseen; oli täysin kadoksissa pitkän aikaa. taistelu itsensä kanssa syytökset ja puolustelut; jos olisin tehnyt niin tai noin olisiko lopputulos toisin. epäilys; onko kuitenkaan jossain "hän", mies minulle tarkoitettu. rakkaus: onko sitä vai onko se vain jokin sana jota hehkutetaan. kysy vain mitä tunnetta kaipaat; uskon että löytyy.

eniten pelkään sitä että jos "hän" tulee vastaan kävelen tässä surussa ohi tai jos en vien tämän päättyneen suhteen möröt nyt minä siihen uuteen suhteeseen, pistän ikäänkuin vahingon pyörimään. niin kauan kuin sitä pelkään, niin kauan tiedän että parempi olla yksin ottamatta riskiä että rikkoo tekemisillään toisen ihmisen.

pahiten puistattaa ne kommentit mitä välillä näkee: mitä sitä itkemään, uutta peliin vain, juuri näin sillä meitä särkyneitä tänne lisää saadaan.

Shark macin teorian mukaan, siis nainen ei kehity 20 ikävuoden jälkeen, ja pitää miestä pelkkänä resurssienhankkijana. 50v.:na nainen alkaa kehittyä uudelleen, ja olisi hyvää parisuhdeainesta. Mutta silloin tämä resurssienhankkijamies kostoksi (kostoksi mistä?) hänet hylkää ja vaihtaa nuorempaan.
Mikä logiikka?
Sinä 50 v mies otat 20v naisen ja alat sille naiselle uudelleen hankkia niitä resursseja, jota sillä ei vielä nuoruudestaan johtuen ole, ja kenties vielä lasten kera. Se nuori nainenhan kuitenkin haluaa ne resurssit, eikö?
Tuon logiikan mukaanhan sinä et itse koskaan pääse nauttimaan hankkimistasi resursseista, vaan joudut pakertamaan hamaan hautaan asti, saamatta itse nauttia työsi tuloksista, tai että pääsisit joskus helpommalla. Ainoastaan sen 50v. naisen kanssa eläessä olisit päässyt nauttiman niistä resursseista, eikö?
Itseäsihän sinä tuossa petät.
Ja olet sitä paitsi niin vanhakin jo aloittaessasi alusta, että nuori nainen hankituttaa sinulla resurssit ja muutaman vuoden kuluttua alkaa ajatella, että ton sairaan eturauhasvaivoista ja väsymyksestä kärsivän tuiskivan, kireän, impotentin kurttuisen, ylipainoisen, köppänän kanssako minun pitää nuori elämäni tuhlata, tekee johtopäätökset ja ottaa ja lähtee ja vaihtaa sinut nuorempaan ja vie erossa ne resurssit mukanaan ja nauttii uudessa suhteessa uuden nuoremman miehen kanssa sinun tekemistäsi resursseista.
Katsos, kun nainen ei kehity iän myötä, niin logiikka pysyy samana, eikö?
Ja sitäpaitsi sinä olet niin vanhakin jo, ettet elinaikanasi sen uuden naisen kehittymistä pääse näkemäänkään, kuolet sitä ennen, joten et saa itsellesi mitään siitä nuoremmastakaan naisesta.
Ja niin sinä jäät yksin vanhuudenvaivoinesi ja katkeroidut elämääsi ja koet että kaikki on sinut pettäneet, vaikka kaikkesi annoit. Vanhastakaan ei nyt varaa parempaa, kun sekin on kehittynyt eteenpäin, eikä enää haluakaan alkaa raihnaiselle miehenruppanalle omaishoitajaksi, vaan haluaa elää itsellistä elämää.
Lapsetkaan eivät välitä kun niillä on omat elämät tai välit on mennet erossa entiseen perheeseen. Kavereitakkaan ei ole kun nuoren vaimon kaverit oli sulle liian nuoria eivätkä ottaneet sinua porukoihin.(Vaimokin vieraantui sen vuoksi, kun ei ilennyt kuljettaa vanhaa vaaria käsipuolessa. Kaverit olis nauraneet.)
Loogista touhua, etten sanoisi!
Kaikesta tästä minä ainakin tulen siihen johtopäätökseen, että naisen logiikka on kuitenkin parempi kuin miehen, kun se haluaa säilyttää sen parisuhteen eikä erota siitä nuoruuden liitosta ihan noin niinkun miehenkin kannalta katsoen. mot.
Mutta ei voi mitään, jos jotkut eivät ymmärrä omaa etuaan, vaan toimivat jopa sitä vastaan. Olisko sen henkisen kasvun paikka miehellä vihdoin siksi aikuiseksi mieheksi.

Nekös satunnaiset panot ne sitten ravvaa siellä vanhainkodissa sinua kahtomassa?
Nuoret naiset ei sinnuu käppänää ennää huoli ja niin suatkii kuolla ihan itekseen.
Entinen eukkokii on niin käärmeissään ettei tule edes hautajaisiis ja kakarat kans.

vanahenetsitäsinnää kirjoitti:

Nekös satunnaiset panot ne sitten ravvaa siellä vanhainkodissa sinua kahtomassa?
Nuoret naiset ei sinnuu käppänää ennää huoli ja niin suatkii kuolla ihan itekseen.
Entinen eukkokii on niin käärmeissään ettei tule edes hautajaisiis ja kakarat kans.

Lue lisää

Vanha äitini sanoi aikoinaan että, sovassa voipi suomen mies pärjätä, mutta kotrintamalla ei. Paikkansa pitää.

vanahenetsitäsinnää kirjoitti:

Nekös satunnaiset panot ne sitten ravvaa siellä vanhainkodissa sinua kahtomassa?
Nuoret naiset ei sinnuu käppänää ennää huoli ja niin suatkii kuolla ihan itekseen.
Entinen eukkokii on niin käärmeissään ettei tule edes hautajaisiis ja kakarat kans.

Lue lisää

Kyllä naisia riittää niin kauan kuin rahaa riittää. Ja sitten kun olet kuollut (saati eläessäsi!), miksi sinua kiinnostaisi tuleeko kukaan hautajaisiisi.

nohaloo kirjoitti:

Kyllä naisia riittää niin kauan kuin rahaa riittää. Ja sitten kun olet kuollut (saati eläessäsi!), miksi sinua kiinnostaisi tuleeko kukaan hautajaisiisi.

nohalloo...Niin, mutta jos valitsee tietyn elämäntyylin itselleen, niin siinä ei ole mitään pahaa niin kauan kun sen tekee toisia ihmisiä kohtaan rehellisesti, ja kunnioittaen toisen oikeuksia ja kertoo sen millä aivoituksilla on tekemisissä toisen kanssa. Silloin ei satuta tahallaan toista, toisia ihmisiä. Siinä se juju.
Usein tällaiset tuppaa olemaan vaan epärehellisiä ja valehtelevat ja käyttävät toista hyväkseen.
Pitää pysyä sitten siellä maksullisella puolella eikä antaa ymmärtää jotain muuta sellaiselle ihmiselle joka on hakemassa sitä vakavampaa suhdetta. Se on rehellistä kaupankäyntiä molemmin puolin. Eikä siinä mitään pahaa.
Mutta jos sitten valheellisesti elää parisuhteessa, se on paha petos sitä toista osapuolta kohtaan, jos sen tekee salassa. Eri asia on tietysti, jos asiasta on sovittu etukäteen, jolloin toisella osapuolella on samat oikeudet toimia omien arvojensa ja moraalinsa mukaan. Silloin ei riistä toista ihmistä, silloin antaa myös toiselle rehellisesti vapauden valita. Silloinhan ei petä toista vaan toimii rehellisesti.
Moraalin ja omantunnon kysymyksiähän nämä ovat.
Olen samaa mieltä että vainajalle on se ja sama kuka siellä haudalla on vai onko kukaan.

ei kehity ei millään kirjoitti:

Vanha äitini sanoi aikoinaan että, sovassa voipi suomen mies pärjätä, mutta kotrintamalla ei. Paikkansa pitää.

Parempi erota, kuin aina tapella avioliitossa, sopu sijaa antaa . rakkaus rauhoittaa. Eläkää sovussa mieluummin, kuin huonossa avioliitossa, lapsetkin kehittyy paremmin, kun on monta atsapainoista aikuista kasvattamassa ja antamassa turvaa yms. tervettä mielihyvää, kestää sitä hapannaamoja päivästä toiseen pällätä. Olkaa ihmisiksi ja kehittykää. Rakastakaa, älkää palvoko materiaalia, vaan ihminen.

sopuisaliitto. kirjoitti:

Parempi erota, kuin aina tapella avioliitossa, sopu sijaa antaa . rakkaus rauhoittaa. Eläkää sovussa mieluummin, kuin huonossa avioliitossa, lapsetkin kehittyy paremmin, kun on monta atsapainoista aikuista kasvattamassa ja antamassa turvaa yms. tervettä mielihyvää, kestää sitä hapannaamoja päivästä toiseen pällätä. Olkaa ihmisiksi ja kehittykää. Rakastakaa, älkää palvoko materiaalia, vaan ihminen.

Lue lisää

Huom! TASAPAINOISTA, mielenterveys kohillaan. Siinä kelpo sivistys.

niinpä niin kirjoitti:

nohalloo...Niin, mutta jos valitsee tietyn elämäntyylin itselleen, niin siinä ei ole mitään pahaa niin kauan kun sen tekee toisia ihmisiä kohtaan rehellisesti, ja kunnioittaen toisen oikeuksia ja kertoo sen millä aivoituksilla on tekemisissä toisen kanssa. Silloin ei satuta tahallaan toista, toisia ihmisiä. Siinä se juju.
Usein tällaiset tuppaa olemaan vaan epärehellisiä ja valehtelevat ja käyttävät toista hyväkseen.
Pitää pysyä sitten siellä maksullisella puolella eikä antaa ymmärtää jotain muuta sellaiselle ihmiselle joka on hakemassa sitä vakavampaa suhdetta. Se on rehellistä kaupankäyntiä molemmin puolin. Eikä siinä mitään pahaa.
Mutta jos sitten valheellisesti elää parisuhteessa, se on paha petos sitä toista osapuolta kohtaan, jos sen tekee salassa. Eri asia on tietysti, jos asiasta on sovittu etukäteen, jolloin toisella osapuolella on samat oikeudet toimia omien arvojensa ja moraalinsa mukaan. Silloin ei riistä toista ihmistä, silloin antaa myös toiselle rehellisesti vapauden valita. Silloinhan ei petä toista vaan toimii rehellisesti.
Moraalin ja omantunnon kysymyksiähän nämä ovat.
Olen samaa mieltä että vainajalle on se ja sama kuka siellä haudalla on vai onko kukaan.

Lue lisää

Mitävittua kenellekään kuuluu toisten elämänvalinnat, jos sulla on käynyt hyvä säkä aviopuolison valinnassa, pidä se. Et voi tietää toisten avioliittovaikeuksia, joten ole hiljaa ja pysy vaiti. Pidä huoli omasta liitostasi ja loista siellä onnellisena, entä ,jos omalle kohdalle sattuu jotain tuollaista. Miten sitten suu pannaan. Juoruakka!

Nyt olet löytänyt tien ulos, tai se on sinulle näytetty. Näen, että ei ole mitään syytä palata. Toivottavasti opit viimeistään nyt, mitkä ovat omat rajasi, ja mitä vähintään hyvältä parisuhteelta on lupa odottaa.
Parempaa odotettavissa kun pyristelet vanhasta tervasta ja liisteristä kuiville.

Vaimosi täyttää kaikki tunnusmerkit peruspettäjästä. Toinen mies on varmasti olemassa, vaimosi kuvittelee olevansa tähän rakastunut ja sinä tulet saamaan häneltä kylmää, tunteetonta kyytiä. Todella ala-arvoinen on keskellä yötä tullut eroviesti, se kertoo missä naisen aivot on. Eroa hän on miettinyt yhtä kauan kun tämä mies on kuvioissa ollut.

Siirry uskottomuuspalstalle lukemaan, jos haluat tietoosi miten käräyttää (aktiivisesti vakoillen). Jos et halua selvittää uskottomuutta, ei tarvitse.

Älä muuta pois omasta kodistasi, vaimosi kohtelee sinua alhaisella tavalla, muuttakoon itse ulos jos erota tahtoo. Ala pitämään puoliasi, eroasioissa, jotta erossa omat etusi tulevat varmasti hoidettua. Mitään ylimääräistä ei tuollaiselle vaimolle kannata jättää eikä hän ole ansainnut hyvää kohteluasi erossakaan, ole asiallinen mutta jämäkkä tästä lähtien.

Myötätuntoa, haleja ja jaksamisia täältä! Päivä kerrallaan, suomalaisen miehen sisulla eteenpäin. Avaudu asiassasi jollekin luottokaverillesi, että saat tukea itsellesi.

Heipsan.
Valoa ainakin omassa päässä. Fisherin kirjaa lukenut. Monta asiaa jotka kolahtivat itseeni ja toiseen. Eli ulkoista kapinaa vaimollani. Minä olen myös kapinavaiheessa, joka monikertaistaa asioiden vaikeudet. Eli työtä itseni kanssa ja aikaa, sekä halua toimia parisuhteen eteen. En ole mikään puhtoinen pulmunen siis ollut itsekkään. Kaikkia virheitä löytyy itsessänikin, joten syyttäminen oli ehkä yksi asia, joka aiheutti asioita parisuhteessa. Oman itsensä löytäminen ja ongelmakohtien läpikäyminen ja muuttaminen nyt minulla edessä. Toivottavasti vaimoni haluaa ja kykenee ymmärtämään oman käytöksensä ja syyt ja seuraukset. Eli aurinko paistaa, jonkin verran.

majo78 kirjoitti:

Heipsan.
Valoa ainakin omassa päässä. Fisherin kirjaa lukenut. Monta asiaa jotka kolahtivat itseeni ja toiseen. Eli ulkoista kapinaa vaimollani. Minä olen myös kapinavaiheessa, joka monikertaistaa asioiden vaikeudet. Eli työtä itseni kanssa ja aikaa, sekä halua toimia parisuhteen eteen. En ole mikään puhtoinen pulmunen siis ollut itsekkään. Kaikkia virheitä löytyy itsessänikin, joten syyttäminen oli ehkä yksi asia, joka aiheutti asioita parisuhteessa. Oman itsensä löytäminen ja ongelmakohtien läpikäyminen ja muuttaminen nyt minulla edessä. Toivottavasti vaimoni haluaa ja kykenee ymmärtämään oman käytöksensä ja syyt ja seuraukset. Eli aurinko paistaa, jonkin verran.

Lue lisää

Muista majo78:

Parisuhteeseen kuuluu kaksi osapuolta. Yksin et voi olla parisuhteessa. Sinulla on oma ihmisarvosi. Mulla se unohtu, kun rakastin ja halusin niin kovasti selvittää ongelmia, sekä yksin että yhdessä, jotta saisimme suhteemme toimimaan. Päätin, että tämä katotaan nyt oikeasti ihan loppuun asti, ettei tarvi jossitella sitten jälkikäteen, että erosimme liian helposti. Tuloksena oli oma romahtaminen, kun annoin liikaa itsestäni, ja toinen ei halunnutkaan. Ja siitä toipuminen on vieläkin kesken..vuosi erosta mennyt.

RaitapehmisN kirjoitti:

Muista majo78:

Parisuhteeseen kuuluu kaksi osapuolta. Yksin et voi olla parisuhteessa. Sinulla on oma ihmisarvosi. Mulla se unohtu, kun rakastin ja halusin niin kovasti selvittää ongelmia, sekä yksin että yhdessä, jotta saisimme suhteemme toimimaan. Päätin, että tämä katotaan nyt oikeasti ihan loppuun asti, ettei tarvi jossitella sitten jälkikäteen, että erosimme liian helposti. Tuloksena oli oma romahtaminen, kun annoin liikaa itsestäni, ja toinen ei halunnutkaan. Ja siitä toipuminen on vieläkin kesken..vuosi erosta mennyt.

Lue lisää

Kiitos. Yritän muistaa. Käyn omia ajatuksia läpi ja työstän niitä. Tottakai toisella on oltava myös halu. Olenkin sanonut myös hänelle, että hänenkin on oltava valmis toimimaan itsensä kanssa. Siitä ei ole tullut mitään vastausta ja halua siihen. Parisuhteessa on kaksi. Myös hän on hieman hukassa ja etsii itseään, sekä on omat ongelmat. Tietysti hänen pitää käydä ne läpi. Ulkoinen kapina, kun päättyy, täytyy käydä se sisäinen kapina läpi, jota minä nyt käyn. Haluan kuitenkin pitää itseni positiivisena, koska olen ennen olut sellainen. Nyt vaan olen taas löytämässä sitä vanhaa itseään. Kaikki paska mitä sisällä on ollut tulee läpikäytyä ja omien virheet sekä käyttäytymismallit tulee esiin. Siis tulen vahvemmaksi itsekseni. Putsaan niin sanotusti pöydän. Jos liitosta ei tule enää mitään, olen vahvempi sen ottamaan vastaan.

RaitapehmisN kirjoitti:

Muista majo78:

Parisuhteeseen kuuluu kaksi osapuolta. Yksin et voi olla parisuhteessa. Sinulla on oma ihmisarvosi. Mulla se unohtu, kun rakastin ja halusin niin kovasti selvittää ongelmia, sekä yksin että yhdessä, jotta saisimme suhteemme toimimaan. Päätin, että tämä katotaan nyt oikeasti ihan loppuun asti, ettei tarvi jossitella sitten jälkikäteen, että erosimme liian helposti. Tuloksena oli oma romahtaminen, kun annoin liikaa itsestäni, ja toinen ei halunnutkaan. Ja siitä toipuminen on vieläkin kesken..vuosi erosta mennyt.

Lue lisää

Täysin samassa tilanteessa. 10 vuotta annoin anteeksi nöyryyttämistä, henkistä väkivaltaa, satunnaisia "kiinnipitämisiä", "riepottelemista", manipuloimista, läheisteni haukkumisia. Olin valmis antamaan anteeksi monta vuotta kestäneen salailun raha-asioissa ja sen, että toisen virheen takia en ehkä ikinä voisi toteuttaa haaveitani. Olin valmis elämään kädestä suuhun ja elättämään perheemme suurilta osin yksin. Jouduin kerjäämään läheisyyttä, en saanut miestäni viereeni nukkumaan vuoteen. En saanut suudella suulle moneen vuoteen, en kysyä kuulumisia. En toivottaa hyvää työpäivää. Loppujen lopuksi en edes puhua. Hoidin lapset ja kodin. Mies alkoi yrittämään, mutta inhimillisen suhteen saaminen olisi vienyt monta vuotta. Tai en olisi saanut sitä ikinä. En ollut valmis enää odottamaan, koska huomasin kadottaneeni itseni. Lähdin lasten kanssa viimeisen kerran... miehen pyynnöstä. Ja lähtöni jälkeen sain kuulla vieneeni lapset häneltä.

Tästä toipuminen kestää. On löydettävä itsensä uudelleen.

Silti jaksan kannustaa häntä hyvään isyyteen, maksan hänen asumisesta, maksan päivähoitomaksut, en vaadi elatusapua.. en mitään. Enkä saa hakea ex-asunnostamme edes lapsille vaatteita omalla avaimella (mihin maksan yli puolet asumisesta) ilman hänen puoleltaan tulevaa agressiivisuutta.

Kuulostaa tutulta, kuten myös tuolla aikaisemmin monien kirjoittamat jutut. Erityisesti se ihmettely kuinka ex voi olla onnellinen rikottuaan perheensä. Mietiskelin ihan samaa ja luulisin sen liittyvän juurikin tuohon empatiakyvyn puutteeseen. Exäni ilmoitti haikailevansa vielä jopa minua edeltäneen 8 vuoden mittaisen suhteensa perään.... Eli onnea vaan siihen uuteen yritykseen, jossa on nyt se vauvaperhearki täysillä päällä.

Minua auttoi parhaiten juuri se mahdollisimman vähiin jäävä yhteydenpito exään. Hän käy vain hakemassa ja tuomassa lapsen, harvemmin edes näen häntä silloin. Lapselle pakataan tavarat mukaan ja kassi on aina sen verran pieni, että hän haluaa sen itse kantaa.

Tunteet exää kohtaan kuolevat pikkuhiljaa mutta älä ylläty jos mielestäsi pitkänkin ajan kuluttua tunnet vielä voimakkaastikin positiivista, jopa rakkautta, häntä kohtaan. Minä hajotin itseni todella pahasti kun yritin ja yritin, oli vaikea päätös luopua siitä yrittämisestä. Yksin ei kukaan voi parisuhdetta hoitaa tai muuttaa. Kun aikaa kuluu näet tapahtumat toiselta kantilta ja huomaat monia juttuja. Tai oikeastaan ymmärrät ne eri tavalla. Epätoivon vallassa syyttää helposti vain itseään ja jää se toisen osapuolen osuus näkemättä.

Fisherin kirja on hyvä, ne eroseminaaritkin ovat sen pohjalta. Suosittelen sellaisen käymään jos asuinpaikkakunnallasi sellaisia järjestetään. Ovat sen rahallisen panostuksen arvoisia. Tsemppiä ja rauhaa elämääsi. Muista, että jokaisen kuopan jälkeen alkaa kuitenkin se uusi nousu ja vähitellen ne aallonpohjat madaltuvat ja aallokko laantuu, aina ei putoa ihan niin syviin vesiin kuin alussa.

Ja hoida pääsi kuntoon, uusi suhde, sitten kun sen aika on, rasittuu todella paljon jos vanhat jutut pyörivät päässä. Pyörivät ne kumminkin, mutta olisi hyvä erottaa siinä uudessa suhteessa mistä se pahaolo kumpuaa, jostain menneestä vai siitä uudesta. Sitä vierellä olevaa kun on niin helppo syyttää kaikesta ja peiliin on niin vaikea kurkata.

Sulle "Ehkäpä" mitä jos naapurin "täti" onkin sulle "the hän" onko täysin poissuljettu?

Mutta se mustasukkaisuus?

Näin miehen näkökulmasta oot hoitanu kaiken ok ja kuulostat hyvältä ihmiseltä. Ei se susta huonoa tee jos et halua jonku kanssa olla.

Tuntuis et lapsi on onnellinen kunhan sillä vaan on vanhemmat jotka välittää, vaikka ei yhdessä kämpässä asuiskaan.

Kyll sä onnen ansaitset ja varmaan vielä löydät, olet vain rehellinen oma ittes.

Jaa,,Kipe olis alussa mies nyt siis nainen....iltalääkkeen aika =)

Minä en ole muuttanut miestä naismaiseksi enkä nalkuta koskaan. Ihmekkös meillä on 30v kestänyt yhteiselo. Itse olen luonteeltani hieman miesmäisempi kuin prinsessa tyyppiä edustava. Olen jalat maassa seisova nainen ollut koko ikäni.

Ongelma on siinä että miehet rakastuvat ulkonäköön ja johonkin ihanne kuvaan mikä ei ole todellista, ei siihen ihmisen luonteeseen. Monille tuntuu naisen luonne olevan ihan sama kun vaan on kavereille näytettävää niin kuin nopea auto jolla pääsee lujaa kyytiä.

Olen sammaa mieltä ettei pidä alkaa hakea laastaria ja omaan pahaan oloonsa lohduttajaa sillä se jos mikä loukkaa sitä hyväksikäytettyä niin ettei unohda koskaan. Sanomasi on ihan oikein. Se vanha suhde ei pidä olla enää niin tuore että pitää sitä vatvoa ja ottaa joku kuin terapeutikseen. Mikä on jäänyt taakse niin se on ollutta ja mennyttä. Jos täytyisi uutta suhdetta alkaa niin en halua kuunnella mitään yksityiskohtaisia sepustuksia edellisestä suhteesta mitä ihmettä se minulle kuuluu. Kaikilla on menneisyys mutta jos ei tulevaisuutta pysty puhtaalta pöydältä aloittamaan niin ihminen ei ole valmis siihen. Kaikki vie aikaa ja nopeesti toisesta suhteesta toiseen menevät ovat outoja kun siihen pystyvät, mielestäni jopa luonnevikaisia, narsistisia kun olen niitäkin tuntenut. Itse menisi vaikka ammatti apua saamaan ja juttelemaan ennen kuin alkaisin hyvätahtoisia ihmisiä käyttämään hyväksi, laastarina ja antamaan jollekkin antaa ymmärtää olevani kiinnostunut ja alkamaan suhteeseen. Sitten kun olen saanut haluami avun niin heivaan kuin roskan menemään. Näitä törkimyksiä valitettavasti aina on ja tulee olemaan.