Mediatutkija Veijo Hietala on pihalla kuin lumiukko!

Tuksu ei poikkea mokailuillaan, rötöksillään ja putkareissuillaan pätkääkään muista rappioalkoholisteista ja poliisille tutuista juopoista/narkkareista. Ero on vaan siinä että ns julkkiksena, ilman mitään ammatillisia meriittejä tosin, Tuksun törttöilyt pulpahtaa someen kun taas ns tavisjuoppojen rötestelyt ja mokailut jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Mutta juoppo mikä juoppo ja poikkeus sinänsä että melkein 100% julkkikset haluaa ja yrittää pitää julkisuuskuvansa mahdollisimman siistinä. Pahasti alkoholisoitunut Tukse ei jaksa välittää siitäkään ettei olis aina ihan sekaisin kun liikkuu kaupungilla. Eipä välittänyt Kinnunenkaan enää viimeisinä vuosinaan. Ei ne juopot välitä.

kriiiiikkk kirjoitti:

Tuksu ei poikkea mokailuillaan, rötöksillään ja putkareissuillaan pätkääkään muista rappioalkoholisteista ja poliisille tutuista juopoista/narkkareista. Ero on vaan siinä että ns julkkiksena, ilman mitään ammatillisia meriittejä tosin, Tuksun törttöilyt pulpahtaa someen kun taas ns tavisjuoppojen rötestelyt ja mokailut jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Mutta juoppo mikä juoppo ja poikkeus sinänsä että melkein 100% julkkikset haluaa ja yrittää pitää julkisuuskuvansa mahdollisimman siistinä. Pahasti alkoholisoitunut Tukse ei jaksa välittää siitäkään ettei olis aina ihan sekaisin kun liikkuu kaupungilla. Eipä välittänyt Kinnunenkaan enää viimeisinä vuosinaan. Ei ne juopot välitä.

Lue lisää

Kinnunen istui mustat aurinkolasit päässä keskikaljakuppilassa sisällä ja ihmetteli,kun häntä tuijotetaan.
Suurinpiirtein saman ikäisenä, kun Tuksu on nyt.
Laila menetti kaiken viinan takia

Osa 2:

”Olisi mielenkiintoista kuulla tutkijoiden näkemys siitä, miten yleisön kuuluisi asioihin reagoida. Miten julkkis-ammatti edes toimisi, jos yleisö ei reagoi tunneperäisesti kohteen tekemisiin, sanomisiin, ulkonäköön ja muuhun ammatinharjoittamiseen?

"Turun yliopiston mediatutkija ja filosofian tohtori Veijo Hietalan mukaan mediapersoona Johanna Tukiaista eli "Tuksua" koskeva verkkokirjoittelu on muiden suomalaisten julkkisten saamaan julkiseen törkypalautteeseen verrattuna poikkeuksellisen rajua ja loukkaavaa.

Hietala on seurannut Johanna Tukiaista koskevia verkkokeskusteluja vuosien ajan.

– Kommentoijat arvostelevat rankasti Johanna Tukiaisen ulkonäköä, ja hänen ihmisyytensä kyseenalaistetaan täysin. Kirjoitusten sisältö on todella rankkaa erityisesti siksi, että kyse on mediahahmosta – ihmisestä, jota kommentoijat eivät itse tunne, muun muassa tosi-tv-julkisuutta tutkinut Hietala sanoo."

Sen enempää Hietalan asiantuntemusta tai kompetenssia arvostelematta, en voi kuin ihmetellä Hietalan seuraamisen laatua. Ei toki ole asiatonta perehtyä yleisön reaktioihin, eikä ole väärin nostaa tätä lieveilmiötä pöydälle ulkopuolisena, mutta toki olisi toivottavaa, että Hietala olisi tutustunut myös Johanna Tukiaisen edesottamuksiin.

Hietala on varmasti oikeassa sanoessaan, että Tukiaiseen kohdistunut kritiikki on poikkeuksellisen rajua ja loukkaavaa, mutta johtopäätelmä syistä ontuu melko rajusti.

Suomessa varmasti on ristiriitaisia, huomattavasti Tukiaista tunnetumpiakin hahmoja, ja silti Juuri Tukiaisen ympärille on vuosien saatossa muodostunut enemmän tai vähemmän organisoitunut vastavoima.

Mistähän se mahtaa johtua, tuskin ainakaan Ilkka Kanervasta?

Mitä taas tulee Tukiaisen tuntemiseen, niin eikö Johanna Tukiainen ole erityisen poikkeuksellinen Julkkis siinä mielessä, että hänen julkisuutensa perustuu täysin siihen, että kaikki likapyykki ihmissuhteista lähtien pyörii käytännössä 100% julkisena?

Enkä toisaalta ymmärrä Hietalan näkökulmaa, miksi yleisön ylipäätään tulisi Tukiainen tuntea, voidakseen julkisesti arvostela julkisuudessa kattavasti käsiteltyä toimintaa?”

Osa 2.

Pippelitutkija kirjoitti:

Osa 2:

”Olisi mielenkiintoista kuulla tutkijoiden näkemys siitä, miten yleisön kuuluisi asioihin reagoida. Miten julkkis-ammatti edes toimisi, jos yleisö ei reagoi tunneperäisesti kohteen tekemisiin, sanomisiin, ulkonäköön ja muuhun ammatinharjoittamiseen?

"Turun yliopiston mediatutkija ja filosofian tohtori Veijo Hietalan mukaan mediapersoona Johanna Tukiaista eli "Tuksua" koskeva verkkokirjoittelu on muiden suomalaisten julkkisten saamaan julkiseen törkypalautteeseen verrattuna poikkeuksellisen rajua ja loukkaavaa.

Hietala on seurannut Johanna Tukiaista koskevia verkkokeskusteluja vuosien ajan.

– Kommentoijat arvostelevat rankasti Johanna Tukiaisen ulkonäköä, ja hänen ihmisyytensä kyseenalaistetaan täysin. Kirjoitusten sisältö on todella rankkaa erityisesti siksi, että kyse on mediahahmosta – ihmisestä, jota kommentoijat eivät itse tunne, muun muassa tosi-tv-julkisuutta tutkinut Hietala sanoo."

Sen enempää Hietalan asiantuntemusta tai kompetenssia arvostelematta, en voi kuin ihmetellä Hietalan seuraamisen laatua. Ei toki ole asiatonta perehtyä yleisön reaktioihin, eikä ole väärin nostaa tätä lieveilmiötä pöydälle ulkopuolisena, mutta toki olisi toivottavaa, että Hietala olisi tutustunut myös Johanna Tukiaisen edesottamuksiin.

Hietala on varmasti oikeassa sanoessaan, että Tukiaiseen kohdistunut kritiikki on poikkeuksellisen rajua ja loukkaavaa, mutta johtopäätelmä syistä ontuu melko rajusti.

Suomessa varmasti on ristiriitaisia, huomattavasti Tukiaista tunnetumpiakin hahmoja, ja silti Juuri Tukiaisen ympärille on vuosien saatossa muodostunut enemmän tai vähemmän organisoitunut vastavoima.

Mistähän se mahtaa johtua, tuskin ainakaan Ilkka Kanervasta?

Mitä taas tulee Tukiaisen tuntemiseen, niin eikö Johanna Tukiainen ole erityisen poikkeuksellinen Julkkis siinä mielessä, että hänen julkisuutensa perustuu täysin siihen, että kaikki likapyykki ihmissuhteista lähtien pyörii käytännössä 100% julkisena?

Enkä toisaalta ymmärrä Hietalan näkökulmaa, miksi yleisön ylipäätään tulisi Tukiainen tuntea, voidakseen julkisesti arvostela julkisuudessa kattavasti käsiteltyä toimintaa?”

Osa 2.

Lue lisää

Osa 3:

”Reetta Pöytäri ei mielestäni esitä yhtään vakuuttavampia perusteluita tai päätelmiä ilmiöstä:

"Myös vihapuhetta ja sananvapautta tutkinut Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta pitää Tukiais-kirjoittelua poikkeuksellisena. Hänen mukaansa Johannaan ja tämän edesmenneeseen siskoon kohdistuva verkkokirjoittelu on tyyppiesimerkki verkon naisvihasta ja nettikiusaamisesta. Syynä on se, että kirjoittelu on niin törkeää ja jatkuvaa.

– Uhkailut, toivotukset poistua maasta ja Tukiaisen mielenterveyden arviointi saavat kysymään, mikä keskustelijoiden pohjimmainen toimintamotiivi on, Pöyhtäri sanoo."

Jos Reetta olisi ottanut kantaa Johanna Tukiaisen omiin toimiin ja valottanut, miksi metsä on vuosikausia vastannut, niin kuin Johanna on sinne huutanut, tai vielä mielenkiintoisempana näkökulmana Reetta olisi voinut esittää oman arvionsa siitä, miksi Tukiainen on metsään huutanut kaikki nämä vuodet, kun metsä on vastannut samalla tavalla vuosikaudet.

Esimerkiksi tämä olisi antanut Ylen jutulle huomattavasti enemmän uutta ja mielenkiintoista näkökulmaa. Tämä tosin luultavasti olisi nopeasti johtanut siihen, että Reetta itse joutuu kyseenalaistamaan Tukiaisen mielenterveyden.

Loppuosa Hietalan ja Pöyhtärin annista lähestyy huolestuttavasti Tukiaisen omia käsityksiä. Esimerkiksi Hietala on päätellyt, että Johannan rohkea suhtautuminen seksiin, saa suomalaiset takajaloilleen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt esimerkiksi Rakel Liekille, joka ei ainoastaan puhu seksistä, Rakel teki uran pornotähtenä. Myöskään muut suomalaiset pornotähdet ei nauti Tukiaiseen kohdistuvan kaltaisesta kateudesta, vihasta ja turhautumisesta.”

Osa 3.

Pippelitutkija kirjoitti:

Osa 3:

”Reetta Pöytäri ei mielestäni esitä yhtään vakuuttavampia perusteluita tai päätelmiä ilmiöstä:

"Myös vihapuhetta ja sananvapautta tutkinut Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta pitää Tukiais-kirjoittelua poikkeuksellisena. Hänen mukaansa Johannaan ja tämän edesmenneeseen siskoon kohdistuva verkkokirjoittelu on tyyppiesimerkki verkon naisvihasta ja nettikiusaamisesta. Syynä on se, että kirjoittelu on niin törkeää ja jatkuvaa.

– Uhkailut, toivotukset poistua maasta ja Tukiaisen mielenterveyden arviointi saavat kysymään, mikä keskustelijoiden pohjimmainen toimintamotiivi on, Pöyhtäri sanoo."

Jos Reetta olisi ottanut kantaa Johanna Tukiaisen omiin toimiin ja valottanut, miksi metsä on vuosikausia vastannut, niin kuin Johanna on sinne huutanut, tai vielä mielenkiintoisempana näkökulmana Reetta olisi voinut esittää oman arvionsa siitä, miksi Tukiainen on metsään huutanut kaikki nämä vuodet, kun metsä on vastannut samalla tavalla vuosikaudet.

Esimerkiksi tämä olisi antanut Ylen jutulle huomattavasti enemmän uutta ja mielenkiintoista näkökulmaa. Tämä tosin luultavasti olisi nopeasti johtanut siihen, että Reetta itse joutuu kyseenalaistamaan Tukiaisen mielenterveyden.

Loppuosa Hietalan ja Pöyhtärin annista lähestyy huolestuttavasti Tukiaisen omia käsityksiä. Esimerkiksi Hietala on päätellyt, että Johannan rohkea suhtautuminen seksiin, saa suomalaiset takajaloilleen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt esimerkiksi Rakel Liekille, joka ei ainoastaan puhu seksistä, Rakel teki uran pornotähtenä. Myöskään muut suomalaiset pornotähdet ei nauti Tukiaiseen kohdistuvan kaltaisesta kateudesta, vihasta ja turhautumisesta.”

Osa 3.

Lue lisää

Osa 4:

”Hietala kyllä osuu naulankantaan sanoessaan, että Tukiainen ei ole vaatimaton, mutta samalla unohtaa ottaa kantaa vuosikausia jatkuneeseen liioitteluun, häikäilemättömään valehtelemiseen ja vahvasti ristiriitaiseen käsitykseen itsestään. Hietalaa tyytyy vain summaamaan:

"– Nämä ominaisuudet pelottavat miehiä ja aiheuttavat naisissa kateutta ja ahdistusta. Tätä ahdistusta ihmiset purkavat verkkopalstoilla."

Toivottavasti Hietalan ja Pöyhtärin ilmeisesti vuosia jatkunut tutkimus ei kulminoidu tähän kriittiseen kannanottoon, vaan Yle tai joku muu media tarjoaa lisää tilaa mielenkiintoisen näkemyksen syventämiselle. Henkilökohtaisesti haluaisin kuulla tutkijoiden näkemyksen siitä toisesta puolesta.

Jos pelkäävät miehet ja kateelliset naiset toimii näin asiattomasti, ja se kertoo eniten yleisöstä, ei Tukiaisesta itsestään, niin minkälaiset ihmiset reagoisi toisin?

Olisi mielenkiintoista lukea yhtä syväluotaava analyysi niistä faneista, jotka ongelmattomasti samaistuu Tukiaisen väkivaltarikoksiin, asuntojenpolttouhkauksiin, toistuviin eläinten kaltoinkohteluihin, rasistisiin ja homovihaa huokuviin kannanottoihin, jatkuvaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan, kunnianloukkauksiin, lääkkeiden ja huumeidenkäyttöön, toistuviin putkareissuihin, jatkuvaan valehteluun ja liioitteluun. Siis siihen mistä Tukiainen tunnetaan.

Mitä tästä yleisöstä voisi sanoa?

Tulisiko Hietala ja Pöyhtäri esiin huolestuneena siitä, miten internetissä ihannoidaan väkivaltaista, useita kertoja tuomittua sekakäyttäjää, jonka koko elämä tuntuu pyörivän vuosikausia jatkuneen vihan ja katkeruuden ympärillä?

Olisi myös mielenkiintoista kuulla Hietalan ja Pöyhtärin käsitys tutkimuksensa vaikutuksista Tukiaisen jo valmiiksi harhaiseen maailmankuvaan.”

Osa 4.