miten oppisin keskittymään paremmin lukemiseen?

Minkä tyyppisiä kirjoja sinä haluaisit lukea?
Luen hyvin erilaisia kirjoja. Joskus tulee jumitus ja silloin luen dekkarin. Dekkarin juoni kiinnostaa . Toki täytyy olla hyvä kirjoittaja.
Joskus minulla on 3-4 erilaista kirjaa luettavana. Jonkun saatan lukea niin, etten muihin koskekaan. Joskus nilllä on eri rooli, esim. tietokirja virkkuihin hetkiin ja tiedon vuoksi, joku toinen teos illalla sänkykirjana, kolmas kulkee käsilaukussa ja neljättä ahmin muuten vaan kotona.
Oletko varma, että olet valinnut itsellesi oikean kirjan vai luetko vain saadaksesi ylevän puheenaiheen?
Oletko niin tietokonesukupolvea, että et ole oppinut keskittymään? Siihen auttaa hyvä kirja, rauhallinen lukuhetki ja päätös lukea joka päivä yksi sivu enemmän kuin edellisenä niin kauan kuin sivumäärän kasvattaminen on mielekästä. Mikä on tavoitteesi? 100 sivua päivässä?

Minä sanoisin asian niin, että on olemassa paljon kirjoja, jotka haluaisin tietää lukeneeni. Monia niistä en jaksa lukea. Ketjun aloittajan tavoin minäkin usein kyllästyn siihen kirjaan, jota luen, enkä millään meinaa jaksaa selvitellä sitä loppuun saakka. Aika monesti kirjan luettuani sanon ääneen: "nyt sekin paska on luettu". Viime aikoina sama ilmiö on ulottunut myös elokuviin. En meinaa jaksaa katsoa mitään, vilkuilen kelloa ja odotan loppua. Digiboksilta poistan elokuvat heti katsottuani ihan päästäkseni niistä eroon.

Olen miettinyt voisiko kyse olla infoähkystä? Siis siitä, että informaatiota on tarjolla niin paljon, ettei sitä jaksa enää ottaa vastaan. On myös mahdollista, että en jaksa kuunnella pitkiä selostuksia, kun asia tulee selväksi vähemmälläkin. Tämä voi johtua siitä, että olen tottunut lyhyisiin, tehokkaisiin referointeihin, enkä käsitä mitä pointtia on pitkästyttävissä jaarituksissa. Esim. Kalle Päätalon tai Antti Hyryn kirjat ovat minulle täysin mahdottomia luettavia. Kyse voi tietysti olla ihan joviaalista kehittymisestä, havainnointihan keskittyy ottamaan vastaan tietoa merkityksellisistä asioista, kuten jääkiekosta ja jalkapallosta, jolloin vähäpätöisempi tieto, kuten se minkä värinen joku vuori tai meri on ollut jossain etelän mailla tiettyjen romaanitapahtumien aikana, tuntuu jo merkitykseltään hanurinpohjakosketukseen vertautuvalta.

Voihan kyse olla myös siitä, että minulla on oma elämä, jonka puitteissa näen muita ihmisiä enemmän kuin haluaisin, vaikka vietänkin paljon aikaa yksikseni. Myös heikentynyt fyysinen kuntoni voi vaikuttaa kykyyni eläytyä olemattomien ihmisten kärsimyksiin kirjailijan keinotekoisesti luomassa maailmassa.

Itse olen ollut kaunokirjallisuusfriikki lapsesta eli 1970-luvulta johonkin 2000-luvun alkuun. Sitten alkoi mättää. Luin esim. Canal Granden, joka oli ilmestyessään arvostelumenestys, ja Hannu Raittilalle myönnettiin teoksesta Finlandia-palkinto vuonna 2001. Ja kykenin lukemaan sitä n. 10 kertaa n. 10 ensimmäistä sivua. Sofi Oksasen Puhdistusta luin väkisin n. 100 sivua, ja eihän siitäkään tullut mitään, vaikka Sofi on kieltämättä merkittävä poliittinen intellektuelli. Ei tässä paljonkaan tarvittu, kun hylkäsin melkein kokonaan kaunokirjallisuuden. Pitää olla tosi mehevä juoni ja siitä pitää alustavasti tietää/tajuta jotain etukäteen. Esimerkkejä tällaisista ovat Björn Kurtenin "Musta tiikeri" (esittely n. 10-20 lausetta), Anja Snellmannin "Safari Club" (aukeama Me Naiset-lehdessä) ja Kauko Röyhkän "Ocean City" (Finlandia-ehdokas, ja se aikoinaan riitti). Mutta harvassa tällaiset mehevät kirjat ovat.

Mutta ei se lannistanut. Luen nykyään tosi paljon pääosin sellaista älyllistä kirjallisuutta, jossa on kunnollinen tajuttava logiikka, tai sitten vaikka hömppänä pidettävää muotia tms., kuten esim. haute couturesta kertovaa materiaalia, koska sekin määritellään selkeästi pääasiallisesti numeroilla. Wikipediastakin, varsinkin englanninkielisestä, löytyy paljon ytimekkäästi kirjoitettua asiaa, joissa on varsin hyvät ja luotettavahkot lähdeluettelot. Suurmiesten ja -naisten elämänkerrat ovat makuuni substanssirikkauden vuoksi.

Ja hyviä runoja on mukava lukea ajatuksella, varsinkaan kun ne eivät ole uuvuttavan pitkiä.

Siis Summa Summarun: minulle antoisaa on lukea lyhyttä ja rikassisältöistä kirjoitusta (saihan John Forbes Nashkin 22-sivuisella väitöskirjallaan Taloustieteen Nobelin), ja tässä viisastuu.

Komppaan hermetiaa ja muitakin. Infoähky lienee eräs syy - ja samantapaisia keskittymisongelmia olen havainnut itsessäni.

Osin syytän tietotekniikkaa ja työtä. Työni on sellaista, että joudun kyttäämään jatkuvasti s-postia, koska työtarjoukset tulevat sinne ja menevät nopeasti sivu suun, ellei ole heti vastaamassa. Tämän myötä keskittymiskyky on vuosien varrella heikentynyt huomattavasti.

Kirjoja minulla on kyllä jatkuvasti luettavana ja usein useita kerralla, ja on myös haluja lukea, mutta ongelma on siinä, että harvoin saan niitä loppuun asti luettua. Lähinnä kyse on ehkä tietokirjallisuuden genreen lukeutuvista kirjoista ja omaelämäkerrallisista essee- ja vastaavista kirjoista. Kaunokirjallisuus ei ole enää jaksanut herättää aikoihin intohimoja, sillä koen, että laadukkaat tv-sarjat ovat vallanneet omalla kohdallani sen alan. Kieltämättä hyviin ja jatkuvajuonisiin draamasarjoihin jaksan yleensä keskittyä, ja niitä tulee ahmittua putkeen useampi jakso kerralla. Leffojen kohdalla on hieman niin, että tulee katsottua pätkissä esim. puoli tuntia kerralla - leffateatterissa taasen pystyy keskittymään.

Sen olen huomannut, että lukemiseen pystyn keskittymään yleensä parhaiten kävellessä. Toisinaan teen niin, että otan kirjan mukaan ja lähden kävelylle. Jaksan myös yleensä lukea netistä pitkähköjä esseitä ja blogikirjoituksia esim. New Yorkerin sivuilta, joten ehkä en ole ihan toivoton vielä. Kaunokirjallisuuttakin kyllä tekisi kovasti mieli lukea, mutta se keskittyminen ja uppotuminen on ongelmana.

Tästä tulee mieleen Finlandia-palkitun Antti Tuurin tyly haukku ja tuomio niille, jotka sanoivat, että ei ole tarpeeksi aikaa lukea kaunokirjallisuutta. Hänen mukaansa sellaiset olivat jotenkin tunnevammaisia. Minusta itse Tuurilla oli joku vamma käsittää toisten ajatus- ja työmaailmaa sekä sosiaalisia ja perhesuhteita jne.

Sainpa äskettäin uuden puhelimen ja latasin siihen Kindlen e-kirjasovelluksen. Täytyy sanoa, että hieman yllättäen olen tykästynyt lukemaan sen avulla ja huomannut myös keskittymiskyvyn ehkä hieman yllättäen parantuneen.

Toisaalta aihetta sivuten The New Yorkerissa julkaistiin juuri äskettäin oheinen blogikirjoitus, joka käsittelee fyysisten kirjojen ja e-kirjojen lukukokemusten eroja: Being a better online reader (http://www.newyorker.com/online/blogs/mariakonnikova/2014/07/being-a-better-online-reader.html)

Lue novelleja. Esim. O. Henryn novellit ovat niin lyhyitä, että niiden lukeminen ei vaadi kovin pitkää keskittymistä. Ja kun olet aikasi lukenut novelleja, niin ehkä sitten jaksat lukea romaanejakin.

Sama vika minullakin on, mutta oma keskittymiskyvyn puutteeni johtuu sairaudesta. Älä käsitä väärin, sillä en väitä että sinun kohdalla näin olisi. Se ulottuu minulla jokaiseen asiaan, ei pelkästään lukemiseen. Nuorena luin paljon, nyt en pysty katsomaan edes elokuvaa loppuun.
Itse kokeilin novelleja, joita en nuorena juuri lukenut. Semmoinen 10-12 sivua on minulle passeli määrä. Siihen vielä jaksaa keskittyä.

Kokeile novelleja.

Jos luettava kirja on kiinnostava, mutta keskittyminen ei silti onnistu, on varmaan häiriötekijöitä ympärillä liikaa. Itse uppoudun kirjaan vasta illalla sängyssä, kun muut perheenjäsenet ovat myös nukkumassa ja teeveet kiinni. Jos yrittäisin lukea aiemmin päivällä, joku keskeyttää koko ajan, kaikenlaiset kotityöt ja askareet muistuttavat itsestään jne. Eihän siitä lukemisesta silloin mitään tule!

Antsupin neuvo on hyvä. Lue rauhallisena hetkenä, mutta lisäisin älä liian väsyneenä. Lue vain sellaista, mikä kiinnostaa sinua. Kokeile lukea kirjan ensimmäistä sivua jo kirjastossa. Vetääkö teksti sinua mukaansa? Onko teksti sopivan tiheätä? Millainen kappale ja lukujako vaikuttaisi olevan? Haluaisitko kuunnella äänikirjaa? Ole armollinen itsellesi, joskus lukeminen ei vain suju, vaikka tietäisi nauttivansa kirjasta, kun alkuun pääsee. Anna itsesi nauttia, vaikka lehden lukemisesta silloin. Pääasia on, että ylipäätänsä luet jotain.

Tuntuu hullulta, mutta tee näin. Älä yritä lukea kirjaa kerralla, äläkkä sivulta 1 sivulle 240. Avaa se mistä sattuu ja lue pari sivua. Sitten sinua alkaa vaivata se, mitä ennen näitä sivuja tapahtui. Sitten oletkin pian kirjan alussa. Ja voit sitten jatkaa loppusivutkin samalla menetelmällä. Lukemistapoja on paljon.

Voi olla ettei tuota voi opetella, jos on keskittymisen kanssa ongelmia on lukihäiriö. Sama kuin jos kala yrittäisi opetella kävelemään.. :D

itse pystyn lukemaan aika nopeasti, katson vain sanat -huomasin tämän kyvyn joskus 16vuotiaana. Sitten, jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä, niin lukeminen menee melkein tavaamiseksi :( tulee sellainen syöttöhäiriö.

Joskus 2000-luvun alussa etsin puhelinluettelosta pikalukemalla tiettyä puhelinnumeroa, kun halusin tietää omistajan nimen. Ei löytynyt numeropalvelusta, mutta jostain syystä se oli luettelossa. Löysin vartissa vain selaamalla sivuja :)

Pikalukua voi treenata vai mikä sen suomenkielinen termi onkaan...
Aluksi voi ottaa avuksi vaikka postikortin tai joku muu helppo ja normi tulostuspaperia paksumpi läpyskä ja edetä rivi kerrallaan hyvässä valossa. Keskity siihen ettet lue niitä sanoja mielessäsi "ääneen", silmäilet vain. Ihminen pystyy ymmärtämään jonkun 5 sanaa kerralla yhdellä silmäyksellä (tai jotain sinne päin). Olen huono selittämään, luin joskus englannin kielisen sepostuksen asiasta ja siinä oli myös vinkkejä harjoitteluun. Aluksi tosi vaikeaa ja tulee olo että mitäs minä äsken luin.
Eikä niitä kirjoja tarvitse lopulta osata ulkoa, sehän on vain viihdettä ja tarkoitus olla mukavaa ja mennä tarinan mukana. Kyllä siitä perus ydin jää mieleen.

Itse tätä treenasin joskus mutta välillä on kausia etten saa kirjaa edes käteen. Aikaisemmin luetun tiedon hakemisessa auttanut tosi paljon.

Opettele katsomaan laajasti tekstiä. Katsot sinun keskelle ja siirrt katseesi alaspäin, etkä sivulle.. laaja näkökenttä auttaa nopeuttamaan lukemistasi.
Siirrät katsessasi alaspäin etkä lue kuten normaalista rivin alusta rivin loppuun.
Turhat sanat jäävät ja luet vaan oleellisen., lukemisesi nopeutuu ja jää mieleen kuin se että luet kaiken.

Ala lukemaan Juha Vuorisen kirjoja.... niitä ei vaan meinaa voida jättää kesken...

Miksi sun pitäisi lukea nopeasti,
olet vielä lapsi ja ehdit lukea
elämässäsi vaikka kuinka paljon.
Miksi heti kaikki minulle joka asiassa!

Älä lue!

Toinen vaihtoehto: lue joka toinen rivi.

on eri asia lukea nopeasti, ja lukea ajatuksella...

paras on varmaan löytää hyvä ilmapiiri lukemiseen, eli siis löytää rauhallinen paikka lukea. Vaikka sammuttaa puhelin ja sanoa kavereille tai puolisolle, että nyt et tuu sanomaan mitään puoleen tuntiin... niin sulla on ihan oma aika siihen lukemiseen.

Mä en olis varmaan ite päässyt kirjotuksista läpi, ellen olis keksinyt joka päivä mennä tunniks kirjaston perimmäisimpään nurkkaan vaan lukemaan... se oli mun oma paikka, missä istuin joka päivä tunnin kertaamassa jotain juttua, enkä kertonut kellekään missä olin silloin.

Käytä koulun teoriaopintojen niksejä. Opettele silmäilemään teksti nopeasti kuten asefsgrr neuvoo. Lue ensin otsikot ja sitten silmäilemällä n. 5 sanaa yhdellä katseella. Harjoittelemalla pystyt siihen suhteellisen nopeasti. Opit katsomaan tekstiä laajasti ja silmäilemään sen nopeasti, ja pian huomaat että silmäilemällä saat pääosan selville ja vasta sitten: lue syvällisemmin, jos haluat. Pikalukuohjeita löytyy vaikka kirjaston kirjoista, varmaan netistäkin. Harjoittelemalla voit tulla nopeaksi lukijaksi, mutta et saa pysähtyä joka sanan kohdalla, tai lukunopeus ei kasva. Olen harjoitellut tuon tekstin pikaluvun opiskelujen avuksi ja siirtänyt sitten muuhun lukemiseen. Vertaa, jos luet vieraskielistä tekstiä, et voi pysähtyä joka sanan merkityksen ääreen ja kuitenkin saat olennaisen tekstistä esiin. Itse luen nykyään n. 400 sivuisen kirjan yhdessä yössä ilman vaikeuksia. Kaikki pikku asiat eivät tällöin jää mieleen, mutta se ei ole tarpeenkaan. Lykkyä tykö!

Jos sinu täytyy tuota asiaa kysyä, et opi millään.

Tarkoitatko oppikirjoja, vai omia vaapaa-ajan valintojasi?

Aika typerä kyasymys konsanaan.

Jätä lukematta.

Hei, hanki seuraava teos: Tekijä Kalevi Kantele Teos Nopean lukemisen opas Tammi 2004. Teos löytyy ainakin myös Espoon kirjastosta

Keskity luentojen kuunteluun. Usko pois, tämä vähentää lukemisen tarvetta. Jos sulla on lukutaitoinen kaveri niin pistä se lukemaan ja keskity kuuntelemaan.

Mulla oli nuorempana hankaluuksia lukemisessa (hahmotushäiriö). Jossain vaiheessa löysin kirjastosta isotekstiset kirjat ja sen myötä löytyi myös lukemisen ilo, koska niitä oli niin paljon helpompi lukea.

Nykyään kaiken kokoisen tekstin lukeminen sujuu vaivatta (tosin lukulasit tarvitaan, jos teksti on kovin pientä). Lukemisen oppii vain lukemalla. Kannattaa valita alkuun hieman ohuempia ja "kevyempiä" kirjoja, niin lukeminen etenee vähän helpommin, etkä heti lannistu sen 1000 sivuisen järkäleen kanssa.

Kysy Väyryseltä neuvoa. Hän rehvasteli lukeneensa Dostojevskin koko tuotannon yhdessä viikonlopussa :D

Mikä ihmeen kiire ihmisiä VAIVAA,johan nyt kirjaa ehtii lukemaan ja jos lukee hitaasti se usein on luettu ajatuksella,ei kirjaa tarvitse ei saa lukea pikana,kyllä silti jehtii elämän aikan lukea montakin paksua teosta,ei kaikkea tarvitse suorittaa hösöttämällä,rauhoittukaa ja lukekaa paljon kirjoja HITAASTI,niin jää jotain mieleenkin

Pikalukemisesta en paljoa tiedä, mutta tuota sanojen silmäilyä ittekkin harrastan oppikirjoissa. Sen sijaan minun englannin opinnoissa opettettiin tälläisestä lukutekniikasta kuin "skimming". Sillä saa juuri pääidean ja sitten voi päättää lukeeko tarkemmin.

Eli tässä perusvinkit:
- lue johdanto kokonaan ja lopetukset myös
- väliotsikoiden jälkeen ensimmäiset kappaleet kokonaan
- muista kappaleista ensimmäinen ja viimeinen lause
- tietysti, jos tekstissä on tummennettuja, kursivoituja tai alleviivattuja sanoja lue ne myös

Toisaalta en ymmärrä, miksi kaunokirjallisuutta pitäisi lukea hirveällä hopulla. Eikö siitä pitäisi nauttia?
Vahvan mielikuvituksen omaavana usein saatan jopa laitan kirjan kiinni hetkeksi, kun keskityn siihen tunnelmaan ja ympäristöön sekä ihmisiin. Ei kannata ajatella niitä vain sanoina jotka kertoo jotain, vaan pidä niitä ponnahduslautana omalle mielikuvitukselle, joka tekee kaikesta paljon elävämpää ja melkein kaikilla aisteilla havaittavaksi. Täten kirjat on parempia kuin leffat, jossa on vain liikkuva kuva ja ääni.

Mitäs jos liittyisit jonkun lukupiirin jäseneksi? Silloin tulee luettua pakostakin, ainakin kirja kuukaudessa. Itse olen erään lukupiiriin jäsen ja viimeksi luettiin Donna Tartt: Tikli, melkein 900 sivua! Samalla saat kokoontumisiloissa nauttia muiden lukijoiden kanssa kirja-arvosteluista ja muista kirjoihin liittyvistä ahaa-elämyksistä! Suosittelen lämpimästi!

Väyrynenhän tosiaan luki kaikki Dostojevskit, siis ne muutamat jotka silloin sattuivat olemaan jossain Keminmaan kirjastossa, mutta jotta asiassa olisi enemmän jutunjuurta, aina siis tähän saakka, niin joku toimittaja katsoi 'sopivaksi' 'unohtaa' tuon 'pikku' täsmennyksen juttuun.

Minäkään en jaksa lukea valtio-opin ja taloustieteiden oppikirjoja. Paras neuvo on, valitse opiskelusuuntasi oikein. Ryhdy opiskelemaan sitä mitkä todella kiinnostaa.

Pari vinkkiä:

Käytä herätyskelloa:

Istu sohvalle tai muualle mukavaan paikkaan lukemaan, ota kello pois kädestäsi siten että et näe sitä ja pistä esim kännykkään hälytys puolen tunnin päähän. Sen jälkeen laita känny pois ja ala lukea. Voit aloittaa lyhyemmälläkin ajalla ja pidentää vähitellen.

Aloita kiinnostavasta:

Jos et ole rakettitiedemies ei kannata valita ensimmäiseksi kirjaksi turhan hankalaa ja paksua kirjaa. Aloita jostain mikä oikeasti kiinnostaa sinua ja on suht ohut.

Ole kärsivällinen:

Lukeminen vaatii kuria ja kuri kehittyy kuten lihakset so sitä on harjoitettava. Jos nyt et osaa istua kymmentä minuuttia kirjan parissa, istu vaikka viisi ja etene sitten esimerkiksi tuntiin.