Tyttökaveri pyörtyy useasti kesken seksin.

Heips! Täällä kirjoittelee pieni, mutta normaalipainoinen keski-ikäinen nainen. Ei siis anorektikko, mutta nuoruudessa niin oireillut. Oletko ajatellut käydä jossakin juttelemassa tilanteesta, oman itsesi kannalta? Nimittäin olet itsekin jossain määrin talutusnuorassa, vaikka näetkin tilanteen selkeämmin kuin tytön vanhemmat. Sinun ei ole pakko olla tilanteessa - mutta olet. Mitä odotat? Ihmeparantumistako? Arvelen, että tilanteen puheeksi ottamisesta seuraa kauhea itkukohtaus tai vastaavaa, joten ette saa edes puhuttua asioita selväksi. Laita tiukat rajat. Tee selväksi, että jos homma ei kohene, niin lähdet. Ja tee se. Toiset selviävät anoreksiasta helpommin, toiset eivät edes halua parantua, kuten kirjoitukset tällä palstalla osoittavat.

Etkö tunne oloasi epämukavaksi naidessasi luurankoa? Ja tajutonta, kaiken lisäksi. Vaikea kuvitella, että vaikeasti kehonkuvaltaan ja mieleltään häiriintynyt ihminen pystyisi edes nauttimaan seksistä. Eli tuo seksi ei kuulosta enää kahden ihmisen väliseltä rakkauden osoitukselta. Samaan lopputulokseen pääsisit vetämällä tumppuun. Ja oletko ajatellut, että jos tyttöystäväsi pumppu vetelee viimeisiään, hän saattaa kuolla seksin aikana? Voit saada huonolla tuurilla jopa syytteen kuolemantuottamuksesta, joten en suosittele jatkamaan tuota peliä. Ei vaan kuulosta enää mitenkään normaalilta seksielämältä. (Itse painan 52 kg, ja jos päälläni puuhaa yli 90-kiloinen mies keventämättä, kaikki keskittyminen menee siihen, etten tukehdu).

Oletko kuullut termin nälkäpsykoosi? Eli anoreksiakin on psykoottinen tila. Tyttöystäväsi ei ole realiteeteissaan. Itse olet enemmän, mutta et täysin. Kun elää sairan ihmisen kanssa, niin normaaliuden raja väkisinkin hämärtyy. Eli mene juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa (mielenterveystoimisto, työterveyslääkäri tms) ja käykää läpi toimintavaihtoehdot. Tietysti olisi parempi jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntee anoreksian hoidon. Toivotan sinulle onnea ja hyvää elämää!

Kiitos vähistä, mutta ajatuksia herättävistä kommenteista.

Tavallaan ymmärrän että olen talutusnuorassa ollessani parisuhteessa - mutta en omasta mielstäni.

Pitäisi varmaankin käydä jonkun ammattiauttajan puheilla - tästä olen samaa mieltä.

Yhtä olen miettinyt, pitäisikö alkaa katsomaan ihan 100% varmaksi että tyttökaveri syö MT lääkkeensä, olisiko liian raakaa sekaantumista?

Seksi anorektisen hoikan tyttökaverin kanssa on toisenlaista, kun siihen tottuu, on siinnä muutamia hyvinkin miellyttäviä piirteitä - en halua tätä asiaa suorempaan kommentoida. Tai sen verran että miehen voiman ja kumppanin painon suhde on poikkeava.

Tuosta tajunnan lähtemisestä keskenkaiken, kirjoituksestani saa hiukan väärän ja liian kylmän ja raadollisen kuvan.

Tyttökaverini vanhemmat ovat aivan käsittämättömän kovasti tyttärensä pyöritettävänä.
Ovat kokoajan tuputtamassa kaikkea meille. Tarvitsetteko uudet Ipuhelimet? Tarvitsetteko uudet Itabletit? Tarvitsetteko uudet IAir tietokoneet? Tarvitsetteko jotakin? Ja aina kummallekkin samalla kertaa. Aluksi yritin kieltäytyä, kamoista, mutta se aiheutti enemmän ongelmia, kamat ei muka kelvanneet tai olleet riittävän hienoja. Eteisen komerossa on muutama avaamattomissa paketeissa. en tarvitse uusinta uutta kerran vuodessa.

Aikaisemmin matkustelimme, mutta nykyisin menee kotona nyhjöttämiseen, toinen vain makaa. Kumppanin vanhemmatkin matkustivat muutaman kerran kanssamme.

Varmaankin vanhemmat yrittävät kanavoida pahaa oloaan lahjoihin ja tavaraan, ja sitähän riittää.

Olen yrittänyt miettiä, mikä olisi ollut tämän anorexsian alkusysäys, kumppani on aina ollut hoikka, jossain vaiheessa yliopisto-opintoja oli pieni episoidi ja sen seurauksena herkkä ihminen masentui joksikin aikaa, olisiko tämä ollut se alkusysäys tälle anorexia säikeelle?

Näin sen elämän saa sekaisin helposti.

Mä ymmärän että sulla on vaikeaa;
on aina hirveää katsoa kun läheinen ihminen kärsii.

Ymmärrän kuitenkin tavallaan enemmän tyttöystävääsi, koska kärsin itsekin syömishäiriöstä.
Juuri nyt sinun täytyy olla tyttöystäväsi tukena ja yrittää auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin. Hän nimittäin voi romahtaa lopullisesti jos nyt yllättäen jätät hänet.
Eli jos haluat jättää hänet; odota sen verran että hän on edes hieman paremmassa kunnossa!

Puhu tyttösi kanssa syistä jotka ovat johtaneet hänen anoreksaansa. Mainitsit edellisessä kommentissasi jonkin episodin joka on saattanut olla osallisena anoreksiaan? No puhukaa siitä, selvitelkää asia niin ettei se enää vaivaa häntä, sillä joskus todella kauan sitten tapahtuneetkin asiat voivat "vainota" vuosienkin päästä.

Onko anoreksia tyttöystävällesi vain keino laihduttaa vai yrittääkö hän paeta sen tuoman kontrollintunteen avulla muita ongelmia? Jos yrittää, niin ne muut ongelmat täyty onnistua selvittämään ennen kuin hän voi parantua.

Puhu tytön vanhemmille, sain edellisesti viestistäsi sellaisen kuvan että olet heidän kanssa melko hyvissä väleissä. Keskustele heidän kanssaan tilanteesta ja kysy heidän mielipidettään ja apuaan.
Jos he eivät suostu näkemään että jokin on vikana haistata niille paskat ja käy toimeen itse.

Tuossa oli jotain neuvoja :) toivottavasti oli edes jotain apua

älä kuluta itseäsi loppuun hoitaessasi häntä, ole tukena mutta älä anna hänen sairautensa pilata omaa elämääsi, yritä ymmärtää häntä mutta muista olla myös tiukka siitä että hän tekee kaikkensa parantuakseen.

Mitä ihmettä azsedrftgyjui höpöttää, anoreksia on mielisairaus.
Ei mikään keino laihduttaa.

Tyttöystävä sairaalaan ! Pyörtyminen tarkoittaa, että aivot eivät saa happea ! Lopeta.

Eköhän aloittajan ole parasta vain erota.

- Mielisairauden kanssa on ikuisesti naimisissa.
- Anorettikot harvoin paranevat
- Anorettikot kuolevat usein nuorina.
- Lapsia saadaan harvoin.
- Sairasolotila tarttuu usein koko perheeseen / perhekuntaan.
- Ei osata suhtautua ruokaan oikein, vääristyneet ruokaan liittyvät asiat terrorisoivat kaikkia ruokapöydässä.

Haluaako aloittaja pitää elämänsä epävarmana koko elämänsä, tiedän että se rasittaa ja syö miehestä hellyyden ja tunteet.

Jätä se.

Ei elämää pidä pilata tällä toisen paxkalla.

On mitä on, eikä muuksi muutu.

Jos yhdessä pysytte, pitää muistaa: sääli on sairautta.

Anna pyörtyä, omahan on valintansa.

Jos vanhemmat ovat varakkaita, muista järjestää heidän avulla hyvä asunto, sulla on ainakin hyvää vipua siihen.

Älä ole nössö - kuulostat siltä.

Muista kumpi on mies talossa.

Kodin nössöys altistaa anorektialle.
Lapselle ei koskaan saa antaa periksi, tulee olla johdonmukainen ja reilu.
Katse kannattaa kääntää kodin johdonmukaisuuteen ja tasapainoisuuteen.

Juhannuksen vietosta sairaalaan.

Tässä kävikin hyvin, luultavasti.

Oltiin mökkikaupungin keskustasssa jussiaattona iltapäivästä.
Isommalla porukalla.
Iltapäivä oli tuulinen ja hikinen.

Autoille palattuamme olimme janoisia, autonperässä oli kylmälaukullinen juomia.
Jokainen paranteli janoaan parhaimmaksi katsomallaan tavalla ja juomalla.

Sosiaalinen paine johti kumppanin juomavalintaan extraiso tuontilonkero 11%.
Ja hikinen päivä johti janoon, ja sitten janoon juotu lonkero yllätti, yhdellä purkillisella humalaan ja siitä varttitunnissa aivan sekavaksi ja puoli tajuttomaksi.

Lanssilla sairaalaan, tippaan, henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja tehokasta.
Yllättäen minulta kyseltiin kumppanista paljon taustatietoja. Pyysivät minua puhaltamaan alcometriin, korostivat vapaaehtoisuutta, siinnä vaiheessa näytti jo nollaa.

Kumppaniin tiputeltiin kaikennäköistä monesta pussista ja pullosta. Verikokeitakin otettiin useamman kerran.
Tämä auttoikin, kumppani tointui fyysisesti hyvin, mutta henkinen tointuminen oli hyvinkin outo, mitä sinä minut tänne toit, hirveetä huutoa ja uhkailua, aivan outo ihminen siellä olikin.

Seuraavaksi oli tulilinjalla tipat ja ekg piuhat, kun oli jo osan ekg piuhoista repinyt irti, antoivat tipassa jotakin angstia poistavaa, Nyt rauhallisena tuossa vieressä makoilee.

Henkilökunta on super ystävällistä. Tarvitseko laturin, heillä on muutama. Sitten he kysyivät, että voisinko jäädä kumppaniani katselemaan yön yli, tietenkin jäin. Paikkoja oli, mutta kaikki henkilökunta on kiinni oikeassa kuoleman ja elämän hoitotyössä. Yön aikana kävivät 2 tunnin välein moikkaamassa, "jos on jotain tule tonne respaan"

Kunhan saavat oikeat lääkärit paikalle ja kumppanin riittävän tajuihinsa, saamme 4 päivän tarkkailulähetteen ja ampulanssi kyydin takaisin kotiin, toivottavasti vasta maanantaina.

Lopultakin kunnon sekoaminen, arvot veellään ja oikeassa hoitopaikassa, tätä olisi tarvittu jo kauan sitten.

- Tuo piipittävä juttu ärsyttää minua.
- Puhelimella kirjoittaminen on vaivalloista tänne.
Minut ruokittiin tupla aamukahvi annoksella, kiitokset siitä.
- Hiljaa alkaa väsymys painaa.

Toivottavasti kumppani ei kykene tästä hoito-otteesta lipeämään, sitä en jaksaisi.


Joten hyvät jussit täältä jostakin.

Taas ne lääke natsit ovat "antoivat tipassa jotakin angstia poistavaa" touhunneet.
Kysyttiinkö potilaalta sopivasta lääkityksestä?Pakkohoito päätöstähän ei viellä ole tehty.Mitä aivoja lamaavaa SSRI / neuroleptiä ovat pumpanneet potilaaseen, nämä tappavat aivotoimintaa.

sairaaloitavaks

Lopultakin saivat aikaiseksi päätöksen.

Tyttökaveri otettiin osastolle, en ole vielä saanut nähtäväksi päätöstä, ja kuinka pitkästä hoitomahdollisuudesta on kyse.

- Toivottavasti hoito on riittävän pitkä, melkein riittävän pitkä on ihan tyhjän kanssa. On vaan painon nousu joka johtaa vuodessa tai puolessa samaan tilaan.
- Tämä antaa toivoa suhteessa jaksamiseen, luultavasti ilman tätä hyvää käännettä, olisi tarinamme ollut loppu luultavasti näinä päivinä.
- Tytön vanhemmat ovat jotenkin pahana minulle tästä ei niin vapaaehtoisesta hoidosta. Olemme puhuneet tunteja puhelimessa, aina löytyy jokin syy ettei tämä hoito olisi niin hyväksi. Joku muu hoito olisi parempaa, eipähän vuosiin sitäkään hoitoa ole löytynyt.
- Onneksi sairaalapaikka on hyvässä kulkuyhteydessä, pääsen ratikalla lähes duunin portailta sinne portille.


Kaikki hyvin - toivottavasti jaksan - toivottavasti hoito on riittävän pitkä - toivottavasti tyttökaveri parantuu - Elämä on vahvasti edessä, tämä on ainoa näkemäni este.
-

Nyt kun on vähän aikaa kulunut:

Kumppani on nenämahaletkussa.

Aivolaskimo katetri on myöskin.

Muitakin letkuja ja johtoja on vieläkin kiinni.


Painoa on alkanut kertymään, aluksi hyvin hitaasti, nyt nopeammin.

Mutta tärkeintä on oikeiden lääkkeiden takia / vuoksi kiva kumppaniin on palannut pimeältä matkaltaan luokseni.

Tässä taitaa olla kiittäminen pakolla tiputettuihin psyyke lääkkeisiin.
Tästä lähtien katson 100% varmasti että kumppaniin syö lääkkeenä tai itkee ja syö.
Tuppaudun aina lääkäri reissuihin mukaan ja lumen paperit ja reseptit heti, ettei jää mahdollisuutta venkoiluihin.

Jos tämä uusi ja raaka suunnitelmana ei tuota tulosta, koen seuraavaksi mahdollisuudekseni jakaa tavarat ja erota.

Hei Markus. Minusta on hienoa, että olet tyttöystäväsi tukena kaikesta huolimatta. Näen viesteissäsi paljon pelon, avuttomuuden, kyllästymisen ja myöskin vihan tunteita. Ne ovat kaikki ymmärrettäviä ja luonnollisia. Onko sinulla läheisiä, joille jutella? Voisitko jutella ammattilaisen kanssa?

Mieleltään sairaan ihmisen kanssa ei ole helppo olla. Omaisen riski sairastua masennukseen on kohonnut. Pidä itsestäsi huolta. Olet jaksanut jo paljon. Toivottavasti tilanne paranee ja jaksat jatkossakin. Ja jos et - no, sille ei voi mitään. Jokaisella on rajansa siinä, kuinka paljon jaksaa kantaa toisen huolia ja katsella vierestä hidasta itsemurhaa.

On "mukavaa", että päivittelet tänne tilannetietoja. Anonyyminäkin voi tuntea empatiaa ja haluta kuulla, miten aloittajalla menee. Toivon, että voitte molemmat paremmin jatkossa.

Kiitosta et välttämättä saa, ja jos saat, se tulee vuosien päästä, vasta kun tyttöystäväsi on terve ja ymmärtää tilan, jossa on ollut. Anna siis itse arvoa itsellesi ja avulle, jota olet antanut tyttöystävällesi.

ha onnnee sulle

Oot aika sairas paska, jos nussit tajutonta tyttöä.. ihan sama vaikka sanoisikin että hoida vaan hommat loppuun... ihan kuin tytön pitäisi vaan tyytyä makaamaan hiljaa sängyssä samalla kun mies tyydyttää OMAT tarpeensa.

MIEHET.

Täytyyhän elämässä olla realiteettejä.

Kumppanin pitää pitää huolta kumppaninsa tarpeista.

Mikä ihme siinnä on jos toinen pyörtyy, pyörtymisen jälkeen ei oikeastaa ole väliä jos mies vähän sutaisee, ei ainakaan minua haittaisi.

SE ON SITTEN TÄSSÄ.

Kotiuduimme ja muutamassa päivässä laihduttaminen käynnissä ja lääkkeet ottamatta.

Lupasin kumppanilleni että näin käy, en jaksa enää.

En ole enää parisuhteessa, enkä missään suhteessa.


Markus.

Näinkö tässä sitten lopullisesti kävi?

Olisi mielenkiintoista kuulla nyt melkein puolenvuoden kuluttua loppukommentit, kun suurimmat mullistukset ovat ohitse.