Minua on ihmetyttänyt tänne kirjoittelevien, valittelevien ja kyselevien ihmisten terveen logiikan puute.
Jos esimerkiksi ostat jääkaapin, odotatko sen tosiaan toimivan pakastimena; kuvitteletko kaikkien Kiteellä asuvien ihmisten olevan luonteeltaan täysin samanlaisia; tai kaikkien iltaseuraa baarissa hakevien kertovan heti alussa avoimesti ongelmistaan sekä tavoitteistaan toista kohtaan ?
Aivan samoin, miksi ihmeessä ihmiset odottavat toisesta kulttuurista saapuvan puolison (/ehdokkaan) mukautuvan nimenomaan omaan kulttuuriinsa ja odotuksiinsa; tai opittuaan jotakin toisen kulttuurin alkeita odottavat kaikkien sen kulttuurin jäsenten olevan yhtä homogeenista massaa; tai odottavat ensivaikutelman toisesta olevan jokin ikuisesti liittoa kuvaava, pysyvä olotila ?
Vielä voisi esimerkiksi lisätä muslimin puolisokseen valinneen, joka ihmettelee ja päivittelee puolisonsa Ramadanin viettoa.
Mielestäni seuraavat asiat ovat aivan peruslähtökohta monikulttuuriselle suhteelle (ei kattava, vaan tässä mielestäni tärkeimmät):
1. toisen kulttuurin tunteminen; Ihminen imee itseensä oman kulttuurin ja arvot ympäristöstään, eikä omia arvoja voi automaattisesti odottaa parisuhteen arvoiksi. Niistä on keskusteltava ja oltava yksimielisiä, ennen hääkelloja. Tämä pätee suomi-liitoissa; miksi se ei pätisi monikulttuurisissa ???
2. toisen uskonnon tunteminen; ja myös hyväksyminen
3. toisen, hänen sukunsa ja ystäviensäkin tunteminen
4. toisen motivaatioiden tunteminen; varsinkin Suomessa, jossa on maailman parhaimpien luokkaan kuuluva sosiaaliturva, etenkin kun toisen toimeentulotaso omassa maassaan on murto-osa Kela-tasosta
Valitettavasti, näitä ei voi korvata pinnallisella tutustumisella.
Mutta lisäksi, kun näemme ympärillämme esimerkkejä suhteista joissa näitä ei ole otettu huomioon, tällaisia yksittäistapauksia ei voi yleistää, eikä varsinkaan voida luoda stereotypioita jostakin kulttuurista yhden tai kymmenenkään yksilön perusteella.
Onkohan täällä tapauksia, joissa edelliset on huomioitu ennen suhteen vakavoittamista, ja silti ihmetellään suhteen pilalle menoa heti alkuvuosilla ?
Kummallisia odotuksia ?
6
200
Vastaukset
- -pohtija-
Hei, tuo mainitsemasi kohta 3 on hankala siitä syystä, että suku elää toisessa maassa eikä ainakaan minulla ole tällä hetkellä mahdollisuuksia matkustella. Suomessa olevat ystävät ovat miehiä, eikä heillä ole tapana kutsua vaimoja "porukoihin", joten en tunne heitäkään. Mieheni on joskus sanonut, että tule vaan, jos haluat, mutta siellä on sitten vain miehiä, jotka eivät ole totttuneet siihen, että naiset tulevat mukaan...
Kohta 4 on hankala...vaikka olemme jo olleet ihan hyvän tovin naimisissa ja meillä on lapsikin, niin mistä ihmeestä miehen syvemmät motivaatiot avioliitolle voisi selvittää...en minä ainakaan...syitä voisi olla: a) hän rakastaa minua ja avioitui sen takia ja toivottavasti rakastaa edelleen b) hän halusi oleskeluluvan ja odottaa kansalaisuuden saamista c) hän aluksi halusi oleskeluluvan ja vähitellen alkoi rakastaa d) hän ei rakasta, halusi aluksi oleskeluluvan mutta lapsen takia jatkaa yhteiseloa e) kaikkea tuota...En tosiaan tiedä...ehkä en tule koskaan tietämään. Voin kertoa, että kyllä se välillä ajatuksia rasittaa, kun pohtii noita vaihtoehtoja...Sitä vain yrittää karkoittaa nuo negatiiviset vaihtoehdot pois mielestä...Mieheni onkin sanonut, että en saa kuunnella ympäristön kielteisiä mielipiteitä, kun näkee, miten yleiset olettamukset satuttavat minua ja ruokkivat minussa noita kielteisiä ajatuksia...- kike79..............
Itse olen tavannut mieheni parhaimmat ystävät, mutten ole mukana luonaan käynyt, sinne ei kutsuta..tai oikeastaan toinen kutsui, mutta mieheni ei ole elettäkään tehnyt että kävisimme yhdessä siellä kylässä...
tun tuu vaan harmistuvan kun luokseen pyrkivät kun olen hänen tykönään (asumme eri paikkakunnilla tällä hetkellä.)
olen skypen kauttaa perheeseensä tutustunut, hänen tulkkauksensa kautta, ja hyvin ottaneet vastaan, ainoastaan lyhyestä tukastani eivät pitäneet (parturi mieheni leikkasi sen omasta halustaan)
äitinsä ja sisaruksensa oikeinn mukavia ja toivottavat luokseen kylään (Irakin Kurdistaniin) - Ihavaa tuli mieleen
Jos on jo naimisissa, tilanne on tietysti hieman erilainen kuin puolisoa valitessa tai arvioidessa. Mutta toisaalta, muutaman vuodenkin yhteiselon jälkeen molempienkin motivaatiot voivat muuttua.
Tärkein motivaatio itselle lienee silloin toisen tekeminen onnelliseksi liitossa, koska se lisää puolisoiden läheisyyttä.
En arvostele ketään, mutta itseäni olisi askarruttanut huomattavasti, jos toinen viihtyy "omissa porukoissaan", joihin ei voi kokea olevansa tervetullut sekä toisen että hänen ystäviensä/sukunsa puolesta.
Itse pyrin ottamaan puolisoni mukaan kaikkialle minnen itse menen - sikäli kun mahdollista. Tiedän kuitenkin, että puolisoni ei halua käydä tiettyjen ihmisten luona (esim. erään ystäväni puolison vuoksi ei halua käydä heidän luona), joten olen itsekin rajoittanut käyntejäni siellä - puolisoni tullessa vain ehkä joka toinen tai kolmas kerta mukaani...
Olen hyvin onnellinen liitossani, enkä myöskään halua hänen kokevan jäävänsä yksin kotiin, joten minulle on luonnollinen valinta viettää aikaani hänen kanssaan.
Mielestäni, meillä on oikeus tehdä tällaisissa asioissa valintamme, mutta pitää muistaa, että vastuu tällaisista valinnoista on valinnan tekijällä, ja toisaalta, jos valitsisin vaikkapa viettää suuren osan illoistani porukoissa johon puolisoni joko ei ole tervetullut tai ei itse halua tulla, osoittaisi tällainen valintani myös sen, kumpi on minulle tärkeämpi - puolisoni vai ystäväni...
Ja ystävien yms. priorisointi puolison edelle tuo suuren riskin liiton kestävyydelle. Tässä palataan tuohon motivaatiokysymykseen.
- Chom chom
Asiaa, mutta... Kohta 1 on periaatteessa helppo, käytännössä ei aina, koska omia arvoja ei välttämättä edes tunnista ennen kuin tulee ristiriitoja. Kannattaa myös varautua puolustamaan yhdessä tehtyjä sopimuksia omien lähipiirien edessä. Ja vaikka kuinka varautuisi, ihmiset voivat muuttua.
Kohta 3 on suositeltavaa, muttei aina mahdollista. Miten tutustua hyvin, jos avoliitto ei ole sallittua? Tai jos ainoa/järkevin keino jatkaa yhteistä elämää on solmia avioliitto? Miten tutustua perheeseen, joka asuu kaukana? Tai jos ei erinäisistä syistä voi matkustaa? Joskus puoliso nimen omaan haluaa irtioton perheestään. Joka tapauksessa, itse koin erittäin hyödylliseksi viettää vapaa-aikaa mieheni kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Näin, miten mieheni toimi eri tilanteissa, ja pystyimme luontevasti keskustelemaan, miten me tekisimme.
Kohta 4 on vaikea. Miten kukaan ulkopuolinen voi saada varmuutta toisen motiiveista? Lasten hankkimista kannattaa harkita tarkkaan, tietty tässäkin asiassa joillakin voi olla kiire. Mulla ei ollut mitään merkitystä mieheni oleskeluluvalle, mutta mistä olisin voinut varmana tietää, onko hän kanssani tosissaan? Suomeen hyvin asettautunut nuorimies oli varmasti haluttu vävyehdokas. Rahaakin olisi voinut lumeliitolla tienata. Toisaalta, mistä sitä suomalaisenkaan kanssa tietäisi, onko mies sitoutunut?
Riskien kartoittaminen on hyvästä, vaikka en toisaalta näe suhteen kariutumista koko elämää leimaavana epäonnistumisena.- Ihavaa tuli mieleen
Oikein hyviä huomioita, kohtien 3 ja 4 noudattamisessa on helppo mennä yli sieltä missä aita on matalin tai vaikkapa etäisyys pienin...
Toisaalta voi ajatella, menisinkö naimisiin suomalaisen kanssa, jollen voisi tutustua tämän elinpiiriin, ystäviin ja sukulaisiin, tai olisi varma siitä, haluaako toinen satsata avioliittoon tosissaan.
Mielestäni etenkin juuri tuo kohta 4 on - joskin ehkä hankalin - myös kriittisen tärkeä, koska jos toinen ei lähde liittoon pysyäkseen siinä myös vastoinkäymisissä, sehän suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että toinen ei ole tosissaan.
Ei kuulu tähän palstalle, mutta samoin perustein voisi kritisoida avoliittoa avioliiton vaihtoehtona. Jos lähtökohta jommalla kummalla on se, että jos elämä menee hankalaksi, niin erotaan, niin kysymys kuuluu: miksi haluaisin panostaa suhteen kestävyyteen, ja siihen, että teen puolisoni onnelliseksi, vaikka se tarkoittaisi luopumista jostakin itselle mieluisasta ?
Ja jos taas eletään ikäänkuin päivä kerrallaan (kunnes jokin vastoinkäyminen meidät erottaa), niin miksi pitäytyisin katselemasta muita (kauniimpia, rikkaampia, komeampia, ihanampia...) vaihtoehtoja vielä liitossa ollessani ? Sen seurauksena liitto on melko todennäköisesti vaikeuksissa melko pian ensihuuman jälkeen.
Mielestäni, vaikka suhteen kariutuminen ei olisikaan maailmanloppu, usein sen kariutumisen pohjalla yhtenä osatekijänä on pitempään elänyt ajatus "paremmasta vaihtoehdosta". Tiedämmehän, että jos hurmaan puolisoni joka päivä (pikku asioillakin), saan varmasti puolisoltani vastarakkautta, joka vahvistaa suhdettamme.
En halua kenenkään ajattelevan puolisoehdokkaansa huijaamista, mutta mitäpä jos ottaisi asian esille toisen kanssa, ja herättäisi päivien tai pidemmänkin ajan keskustelun aiheesta vaikka tyyliin:
"Minä voisin ehkä haluta asua sinun kotimaassasi kanssasi, sen sijaan että tulet tänne. Millaista elämämme siellä voisi olla ? Miten voimme yhdessä voittaa siihen liittyvät vaikeudet ? Miten voit auttaa minua kotoutumaan sinne ?"
Itse kävin tämän keskustelun puolisoni kanssa aikoja sitten, ja löysimme kaikki edellytykset minun muuttamiselleni sinne; hän tuki minua vahvasti, ja olisimme voineet yhtä hyvin olla hakematta hänelle viisumia suomenmatkalle, jolla sitten avioiduimmekin; ja itse lähtenyt sinne. Päätimme kuitenkin näin päin, koska mielen muuttamisen takia, olisi oleskeluluvan saanti ulkomailla avioituessa ollut hieman kiven takana...
Lopputulemana olemme kuitenkin asuneet molemmissa maissa, ja suunnittelemme nykyään ihan vakavasti taas pidempää muuttoa puolisomme kotimaahan. - Chom chom
Ihavaa tuli mieleen kirjoitti:
Oikein hyviä huomioita, kohtien 3 ja 4 noudattamisessa on helppo mennä yli sieltä missä aita on matalin tai vaikkapa etäisyys pienin...
Toisaalta voi ajatella, menisinkö naimisiin suomalaisen kanssa, jollen voisi tutustua tämän elinpiiriin, ystäviin ja sukulaisiin, tai olisi varma siitä, haluaako toinen satsata avioliittoon tosissaan.
Mielestäni etenkin juuri tuo kohta 4 on - joskin ehkä hankalin - myös kriittisen tärkeä, koska jos toinen ei lähde liittoon pysyäkseen siinä myös vastoinkäymisissä, sehän suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että toinen ei ole tosissaan.
Ei kuulu tähän palstalle, mutta samoin perustein voisi kritisoida avoliittoa avioliiton vaihtoehtona. Jos lähtökohta jommalla kummalla on se, että jos elämä menee hankalaksi, niin erotaan, niin kysymys kuuluu: miksi haluaisin panostaa suhteen kestävyyteen, ja siihen, että teen puolisoni onnelliseksi, vaikka se tarkoittaisi luopumista jostakin itselle mieluisasta ?
Ja jos taas eletään ikäänkuin päivä kerrallaan (kunnes jokin vastoinkäyminen meidät erottaa), niin miksi pitäytyisin katselemasta muita (kauniimpia, rikkaampia, komeampia, ihanampia...) vaihtoehtoja vielä liitossa ollessani ? Sen seurauksena liitto on melko todennäköisesti vaikeuksissa melko pian ensihuuman jälkeen.
Mielestäni, vaikka suhteen kariutuminen ei olisikaan maailmanloppu, usein sen kariutumisen pohjalla yhtenä osatekijänä on pitempään elänyt ajatus "paremmasta vaihtoehdosta". Tiedämmehän, että jos hurmaan puolisoni joka päivä (pikku asioillakin), saan varmasti puolisoltani vastarakkautta, joka vahvistaa suhdettamme.
En halua kenenkään ajattelevan puolisoehdokkaansa huijaamista, mutta mitäpä jos ottaisi asian esille toisen kanssa, ja herättäisi päivien tai pidemmänkin ajan keskustelun aiheesta vaikka tyyliin:
"Minä voisin ehkä haluta asua sinun kotimaassasi kanssasi, sen sijaan että tulet tänne. Millaista elämämme siellä voisi olla ? Miten voimme yhdessä voittaa siihen liittyvät vaikeudet ? Miten voit auttaa minua kotoutumaan sinne ?"
Itse kävin tämän keskustelun puolisoni kanssa aikoja sitten, ja löysimme kaikki edellytykset minun muuttamiselleni sinne; hän tuki minua vahvasti, ja olisimme voineet yhtä hyvin olla hakematta hänelle viisumia suomenmatkalle, jolla sitten avioiduimmekin; ja itse lähtenyt sinne. Päätimme kuitenkin näin päin, koska mielen muuttamisen takia, olisi oleskeluluvan saanti ulkomailla avioituessa ollut hieman kiven takana...
Lopputulemana olemme kuitenkin asuneet molemmissa maissa, ja suunnittelemme nykyään ihan vakavasti taas pidempää muuttoa puolisomme kotimaahan.Me ns. sitoudumme vuoden seurustelun jälkeen, vaikkemme vielä asuneet yhdessä. Ja kun muutimme yhteen, molemmat ajattelivat, että se on nyt tässä: me olemme pari. Miehen synnyinmaassa avoliitto on harvinaista, joten miehen perhe ja ystävät pitivät meitä käytännössä miehenä ja vaimona.
Kesti hyvän aikaa ennen kuin tapasin miehen perheen. Mies on tullut Suomeen kansalaisuudettomana pakolaisena. Siksi myös elämä miehen synnyinmaassa ei ole ollut varsinainen vaihtoehto. Ehkä myöhemmin, mutta olemme päättäneet kasvattaa lapset Suomessa. Saisin sieltä töitä, mutten tiedä, kestäisinkö työelämän hierarkiaa ja arkielämässä niin kovin erilaisia odotuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263239
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi892956- 172268
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa251796"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211678Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151529Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak181494Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu281437Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161407Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????811335