Apua naksutinkouluksessa!

kymmenen kilometrin lenkki päivittäin parikin kertaa päivässä(nykyisten pissilenkkien lisäksi), niin äkkiä tulette huomaamaan ihanan rauhallisen koiran pötköllään kotona ja lenkeillä.

Eli todennäköisin syy: Liikunnan vähäisyys.

Unohda se naksutin. Naksuttimen avulla opetellaan temppuja, mutta perustavat menee welshilläkin perusmetodein. Turhautumisen poistaminen ; Lisää liikuntaa ja tekemistä. Kun koira saa tarpeeksi tekemistä, niin ei se niin kamala olekkaan. Turhautuinen on aina oahasta, koiralla kuin koiralla. ja valtaosa väärästä käytöksestä juontaa turhautumiseen. Korvat löytyvät, kun perusasiat ovat kunnossa, ja palkka on kohdallaan. Mitään palkkaa ei vöyhötyksestä saa, rauhallisuudesta palataan. Rauhallisuuden kanssa ei naksuttimella isoja tuloksia saa, on oma mielipiteeni. Naksutin (tai mikä vaan muu äänisignaali), on kohdillaan lähinnä tempuissa, joissa oikea-aikainen palkkaus on erittäin tärkeää. Ja ymmärtää systeemin oikeasti. naksutin koulutuksessa öpitää ymmärtää ketjua isommin. Erinomainen tapa muokata käytöstä. Mutta peruskorvattomuuteen toimii paremmin muu selkeä viestintä. Huomiotta jättäminen on myös tärkeä viesti. Turhanpalkkaamisen lopettaminen.

Luoksetulossa oman welshin kanssa käytin naksua. Palkkasin sillä hetkellä, kun se luopui riistasta ja päätti tulla luokseni. Palkkasin noudoilla. Jos koira ei yhdestä pyynnöstä tullut, niin hylkäsin sinne. käännyin paluusuuntaan, en katsonut taakseni. Palkka tuli vain kun koira tuli ekasta pyynnöstä. Jos ei tullut, ja jouduin poistumiseen, ei palkkaa tippunut, vaikka koira tulikin ihmettelemään, että miksi hylkäsit. Koira osasi luoksetulon, ei vaan aina viitsinyt.

Hihnassa kulkeminen; nyppäys tarvittaessa ja täydellinen homman loppuminen. Jos vedätr, ei mennä askeltakaan eteenpäin. Palkkaus vierellä olosta. Naksuttimella. Se seuraamispaikka on se, mitä halusin vahvistaa. Nopeasti koira tajusi, ett mikä on se paikka, missä palkka tulee.

Häkissä riehuminen; Uskoisin että huomioimattomuus auttaa. Itse tulen kotiin, koira on vastassa, annan esineen kantoon, ja sitten joskus kun kerkiän, otan sen esineen, ja kiitän koiraa. Koira odottaa riekumatta sivummalla. Riehumisesta ei palkkaa heru, ei kinä. Kaikk tapahtuu luvan kanssa, esimerkiski hihna kiinnittyy vain rauhassa istuvan kaulaan. En paljon puhu ja pukahtele. KOirat oppivat. Jos ei pääse riehuja mukaan pissilenkille, niin sopii miettiä, miksi. Ja kas kummaa, hoksaa pian, että kannattaa istua ja odottaa, kuten ne muutkin. Meillä siis monen koiran talous. Joista jokainen opettelee temppuja naksuttimella. Mutta vain yksi kerrallaan. Koirat eivät ole tyhmiä, kuten moni kuvittelee. Ihmiset sen määrittävät omalla käytöksellään, mis rajat menevät. Userimmiten selänkääntäminen tepsii. Naksuttimella ei peruskunnioitusta saavuteta.....

Lisään vielä, että naksutin on oikeasti hyvä apuväline. Mutta mielestäni ei järkevä kaikessa. Kun käsissä on häsläävä koira, on ohjaajan rauhallisuus, ja selkeä viestintä tärkeää. Koiraa tuntematta tarkemmin, sanoisin, että palkkausta pitää olla, mutta liikapalkkausta pitää varoa. Joskus yksinkertainen keino on se paras ja tehokkain. Esimerkiksi selänkääntäminen. Ja palkkaus vain siitä, mihin haluaa koiraa ohjata. Jos naksuttimen ottaa käyttöön, kannattaa tehdä perustyö huolella. Pitää päättää, mitä haluaa. MOnissa tilanteissa riittää jo se, että koira osaa istua. Istuva koira ei hypi vasten. Istuva koira ei riehu, joskin welshin riemu saa vähintäänkin hännän heilumaan. Se ei ole iso ongelma. Ihan oikeasti. Eli yksi tietty malli, jota voi laajentaa. Meillä istuminen on rauhoittavin. Joskus koira menee jumiin, ja mikään ei mene perille. Silloin keskeytän kunnolla homman, ja jatkan kohta uudestaan. Ainakaan meidän welshi ei ole mikään koira maailman älykkö. Se toimii selkeillä ohjauksilla. Ja pitää muistaa, että welshillä on omansalainen tapa työskennellä, eli jäljelläkään se ei välttämättä mene kuono maassa suoraan, vaan seilaa hiukan jäljen molemmin puolin.

Welshille on ominaista uiminen, ja sitä lähtisin käyttämään hyväkseni myös näin kesällä. Ohjattua tekemistä. Uidessa on paha höseltää, eli teeppäs riistapukki ja ala harjoitella vaikka vesinoutoja. Meillä siis harrastetaan metsästyskoulutusta ihan koiran oman mielenterveyden vuoksi, emme tarvitse varsinaista metsästyksen apulaista. Nykyään on saatavilla ns koulutushajusteita, ovat aika hyvä korvike ehdalle raadolle nekin. Syksyllä kannattaa kysellä metsästäjiltä siipiä. ne voi pakastaa, ja käyttää ympäri vuoden. Riistapukkikin on pitkäikäinen, jos sen tekee huolella, ja kuivattaa aina käyttöjen välissä.

Missäpäin asutte? itse suosittelisin esimerkiksi fadebookin rodun ryhmään liittymistä. Löytyy welsheillekkin omat, jossa kyllä saa apuja ja neuvoja hyvin ja nopeasti. Kesäisin on toimintaakin, erilaisia kursseja ja leirejä. Osaisiko kasvattaja antaa teille vinkkejä? Mistäpäin koira on hankittu? Voin kertoa, että welshi on aika erikoinen rotu, ja sen oppimistavat ovat joissain asioissa hyvin poikkeavat, jos vertaa vaikkapa moniin palveluskoirarotuihin. Osaa olla jääräpääkin ainakin meidän uroksemme. Tahtojen taistelut voitetaan hermojen hallinnalla. Ei itkupotkuraivari menetelmällä. Alku voi olla hankala, mutta lopussa kiitos seisoo. Muuten, meidän welshillä on valjaat, joissa renksu jalkojen välissä edessä. Erinomaiset olivat. Koira ei silloin voi vetää. JOten kuin itsestään alkoi hihnassa vetäminenkin jäädä pois. Koska vetä minen ei yksinkertyaisesti onnistu ilman tasapainon horjumista. Muu perhe käyttää suosiolla valjaita ulkoiluttaessa. Mä olen niin jästipää, että haluan koiran kuuntelevan minua.

Opeta koirallesi kärsivällisyyttä ja rauhoittumista. Älä palkitse innostuneisuutta ja riehumista esim. lähtemällä heti lenkille tai silittämällä tai antamalla huomiota ylipäänsä. Jos koira on innostuneessa mielentilassa, katsele vain muualla ja ole kuin sitä ei olisikaan. Odota, että se rauhoittuu ja sitten vasta silitä / ala tekemään lähtöä yms. Ensimmäisellä kerralla menee aikaa, että koira rauhoittuu, mutta se oppii nopeasti, että rauhallisuus kannattaa. Pysy myös itse rauhallisena, äläkä lenkillä lässytä ja kehu turhia, koska koira saattaa helposti innostua siitä.
Älä myöskään anna koiran kulkea lenkillä tai muutenkaan sinun edelläsi. Sinä menet itse aina ensin ja päätät tahdin ja suunnan. Älä anna koiran pysähtyä nuuskimaan joka puskaa, vaan porhalla vain eteen päin. Ensin koira varmaan vetää, mutta pysy määrätietoisena ja rauhallisena. Koirat oppivat nopeasti.
Suosittelen, että tutustut Cesar Millanin oppeihin, ne auttoivat minua ja koiraani saman ongelman kanssa. :)

Edellisiltä on tullut hyviä vinkkejä, walesin kanssa ei auta muu kun kärsivällisyys ja huumorintaju oikeissa tilanteissa. Ne vaan on luonteeltaan semmosia. Mutta jos olet naksutin tielle lähtenyt (mikä on tosi hyvä juttu) niin älä nyt missään nimessä ala Cesar Millanin neuvoja noudattamaan, huhhuh! Nehän on toistensa vastakohdat. Naksutinkoulutus on johdattelua operanttiin ehdollistamiseen, kannattaa googlettaa. Millan itsekin haluaisi vaihtaa tuolle tielle, mutta on joutunut pysymään noissa johtajuus menetelmissä, missä ei ole mitään järkeä. Mutta siis kuten sanottu, paljon virikkeitä ja rauhoittelun opettelua:)