Ajattelinpa pistää uuden keskustelun pystyyn koskien epävakaata persoonallisuutta kun en ole aiheesta nähnyt täällä paljoa puhuttavan.
Mulla ei ole suoraan sitä diagnosoitu vaan "nuoruusiän kehitykselliset vaikeudet (riippuvia, epävakaita ja kypsymättömiä piirteitä", muistaakseni...Kuitenkin koen rajatilapersoonallisuuden "omakseni". Kysyin viime lääkärikäynnillä, että miksi mulla ei oo tehty kunnon diagnoosia. Hän sanoi, että se tarvitsee pidemmän seuranta-ajan, jotta kyseinen voidaan todeta. Kuitenkin mulla on pidemmältä ajalta seuraavia oireita;
* Vaihteleva minäkuva (epämääräisyys, vaihtelevuus, tarpeeton itsekriittisyys)
* Heikko itsetunto (liittyy edelliseen)
* Tunteiden ailahtelevuus (joko tilanteen mukaan tai ihan itsestään)
* Liiallinen mukautuvaisuus ja reaktioherkkyys (usein jokin rooli päällä ympäristön mukaan)
* Lyhytjänteisyys (vaikea pitäytyä päätöksissä)
* Impulsiivisuus (saan helposti päähänpistoja)
* Tuhlailu ja syöpöttely (olen ahminut salaa)
* Lyhytaikainen psykoottisuus (koen olevani satunnaisesti toisessa todellisuudessa, mulla on myös psykoosidg)
Onkohan epävakaa persoonallisuus kovinkin yleistä? Itse taidan kuulua vähemmistöön, kun olen nuori parikymppinen mies. Olen siinä käsityksessä, että se on yleisempää "kolmenkympin kriisissä" ja naisilla. Onko täällä muita nuoria, joilla on vaikeuksia tunteiden tasapainon kanssa ja taipumuksia rajatilaisuuteen? Onko tullut hankittua apua ja millainen lääkitys? Itselläni on lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa, lääkkeistä siihen uusimpana venlafaksiini. Lisäksi lamotrigiini ja olantsapiini. En käytä alkoholia. Olisi myös kiva kuunnella "selviytymistarinoita". Tuntuu, että olen usein tuulten ja aaltojen armoilla jonkun vietävänä. On välillä vaikeaa olla nuori, levoton ja avuton...
Epävakaasta persoonallisuudesta
11
193
Vastaukset
- Livin' on the edge
Onko sinulla kauan ollut noita oireita ja onko niistä aiheutunut minkälaista haittaa ihmissuhteissa tai elämän muilla osa-alueilla? Mikä on lääkärin mielestä pidempi seuranta-aika, meinasiko hän kuukausia vai ihan vuosiakin?
Et sattumoisin etsisi vertaistukea tai muuta sellaista? En kylläkään ole mies, mutta parikymppinen rajatilahäiriöinen..- Henkka -93
Moi! Kiva, että täällä vastattiin mielestäni tärkeään aiheeseen :-) Prkl kun kirjoitin jo hyvän viestin aiheeseen, mutta netti katkesi ja jouduin käynnistään koneen uudelleen :S No yritetääs uudestaan...
Tuntuu, että persoonallisuuteni muuttui psykoosin jälkeen. Ennen sitä olin jotenkin kova ja kylmä sekä jääräpäinen teini. Ehkä se oli jotain puolustusmekanismia epävarman minän ympärillä...? Psykoosin jälkeen persoonastani tuli herkkä ja ailahteleva. Kuitenkin koen, että olen joutunut tekemään moneen kertaan muodonmuutoksia. Nyt olen sentään jotenkin vahvempi ja pärjäävämpi, mutta silti ahdistus yllättää valitettavan usein. Ai niin, kerronpa nyt, että mulla on myös aspergerdiagnoosi.
Koen usein olevani omassa herkässä maailmassani, vaikka olisin muiden ihmisten seurassa. Mietin ja analysoin aika paljon asioita niin, että mitähän tuokin tarkoitti ja mitkä johtopäätökset mun tulisi asiasta vetää. Vaikka vietän aika paljon aikaa omissa ajatuksissani ja teen myyräntyötä tunteissani, olen koko ajan valpas ja reagoin erittäin herkästi ympäristööni ja se saattaa laukaista helposti jonkin sisäisen impulssin, aivan tuosta vaan noin. Olen erittäin epävarma ja itsetuntoni on heikko. Koska reagoin juuri ympäristööni voimakkaasti, tuntuu, että se asettaa mulle usein jonkin roolin ja olen näkymättömän uhkan alaisena. Isossa seurassa siis ahdistun koska en osaa olla oma itseni enkä tiedä miten mun pitäisi käyttäytyä. Lisäksi aistit linkkaa mulle koko ajan eri viestejä mikä on ristiriidassa sisäisen harmonian tavoittelun ja kontrolloinnin kanssa, joten menen helposti sekaisin enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, miten olla ja ajatella...
Nämä oireet ovat laukaisseet mulla sosiaalisten tilanteiden pelon ja jatkuvan jännittämisen. Nukun myös aivan liian paljon (12 h on ihan normaalia), ehkä aivojen täytyy relata vaativan jatkuvan toiminnan jälkeen. Näistä syistä olen työkyvytön ja sairaslomalla. En ole pystynyt avautumaan epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvistä asioista oikein kenellekään, pelkään, että perheeni säikähtäisi ja vähättelisi asiaa puolustuskeinoinaan. Jonkinlainen vertaistuki oiskin siksi NIIN mukava juttu :-) Mut löytää Skypestä nimellä henkkatapsa, jos vaikka nyt sattumalta joku haluaa jutustella. - Henkka -93
Henkka -93 kirjoitti:
Moi! Kiva, että täällä vastattiin mielestäni tärkeään aiheeseen :-) Prkl kun kirjoitin jo hyvän viestin aiheeseen, mutta netti katkesi ja jouduin käynnistään koneen uudelleen :S No yritetääs uudestaan...
Tuntuu, että persoonallisuuteni muuttui psykoosin jälkeen. Ennen sitä olin jotenkin kova ja kylmä sekä jääräpäinen teini. Ehkä se oli jotain puolustusmekanismia epävarman minän ympärillä...? Psykoosin jälkeen persoonastani tuli herkkä ja ailahteleva. Kuitenkin koen, että olen joutunut tekemään moneen kertaan muodonmuutoksia. Nyt olen sentään jotenkin vahvempi ja pärjäävämpi, mutta silti ahdistus yllättää valitettavan usein. Ai niin, kerronpa nyt, että mulla on myös aspergerdiagnoosi.
Koen usein olevani omassa herkässä maailmassani, vaikka olisin muiden ihmisten seurassa. Mietin ja analysoin aika paljon asioita niin, että mitähän tuokin tarkoitti ja mitkä johtopäätökset mun tulisi asiasta vetää. Vaikka vietän aika paljon aikaa omissa ajatuksissani ja teen myyräntyötä tunteissani, olen koko ajan valpas ja reagoin erittäin herkästi ympäristööni ja se saattaa laukaista helposti jonkin sisäisen impulssin, aivan tuosta vaan noin. Olen erittäin epävarma ja itsetuntoni on heikko. Koska reagoin juuri ympäristööni voimakkaasti, tuntuu, että se asettaa mulle usein jonkin roolin ja olen näkymättömän uhkan alaisena. Isossa seurassa siis ahdistun koska en osaa olla oma itseni enkä tiedä miten mun pitäisi käyttäytyä. Lisäksi aistit linkkaa mulle koko ajan eri viestejä mikä on ristiriidassa sisäisen harmonian tavoittelun ja kontrolloinnin kanssa, joten menen helposti sekaisin enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, miten olla ja ajatella...
Nämä oireet ovat laukaisseet mulla sosiaalisten tilanteiden pelon ja jatkuvan jännittämisen. Nukun myös aivan liian paljon (12 h on ihan normaalia), ehkä aivojen täytyy relata vaativan jatkuvan toiminnan jälkeen. Näistä syistä olen työkyvytön ja sairaslomalla. En ole pystynyt avautumaan epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvistä asioista oikein kenellekään, pelkään, että perheeni säikähtäisi ja vähättelisi asiaa puolustuskeinoinaan. Jonkinlainen vertaistuki oiskin siksi NIIN mukava juttu :-) Mut löytää Skypestä nimellä henkkatapsa, jos vaikka nyt sattumalta joku haluaa jutustella.Ai niin...lääkärin mielestä diagnoosin voi tehdä muutaman vuoden seuranta-ajan perusteella, kun aiheesta kysyin.
- Livin' on the edge
Henkka -93 kirjoitti:
Ai niin...lääkärin mielestä diagnoosin voi tehdä muutaman vuoden seuranta-ajan perusteella, kun aiheesta kysyin.
Oho, onpas pitkä seuranta-aika. Ymmärrettävää tietysti, kun kyseessä on persoonallisuushäiriö. Suosittelen kertomaan tuosta epävakaudesta jollekin läheiselle, mikäli vaan kykenet tai haluat. Vaikeaahan se on, etenkään jos lähipiirissä ei ole kovin avarakatseisia tai empatiakykyisiä ihmisiä.
Häiritsevää, miten tunnistan paljon itseäni noista kertomistasi asioista. Kävin läpi teininä psykoosin, siinä välissä oli sitten yhtä sun toista diagnoosia ja nyt epävakauden lisäksi olen sosiaalisesti erittäin ahdistunut. En tiedä edes mitä on normaali keskustelu toisen ihmisen kanssa. Voi kyllä johtua siitäkin, etten ole vuoteen kyennyt opiskelemaan tai tekemään mitään töitä, sen verran henkisesti invalidiksi olen muuttunut.
Lisäilen sinut Skypeen, siellä pystyy paremmin keskustelemaan. :)
- väenö, väenö
Epävakaan persoonallisuushäikän ja bibolalaarisuuden väli saattaa olla aikalailla veteen piirretyn viivan kaltainen.
Meillä on suvussa monilla miehillä kuten minullakin biboutta. Nuorempi veli katsoo ettei voi elää ilman lääkehoitoa.
Minä rimpuilen depressiorotkojen pohjat koluten. Olen oppinut, ettei syvimmätkään alhot kestä puolta vuorokautta pitempään.
Mielialan nousu voi olla hyvin pienestä valonpilkahduksesta kiinni. Tämä kuitenkin vaatii melko askeettista elämää ja säännöllistä meditointia.
Meditaatio on siitä hyvä menetelmä, että se repii ainakin minulle tietoisuuteen sen päivän ongelman ytimen. Ne aiheuttavat joskus lievää panikoitumista.
Harjoituksen jatkaminen auttaa nousemaan ylös yli pahimman paniikkitilan.- Henkka -93
Epäilin alun perin sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta sairaalahoidossa tehtyjen persoonallisuustestien pohjalta diagnosoitiin "rajatilainen" käyttäytyminen. Myöhemmin olen itse alkanut epäillä, ja nyt olen jo lähes varma siitä, että olen epävakaa persoona.
- 421121
Minusta tuntuu, että 'epävakaa persoonallisuushäiriö', on niitä psyykkisten sairauksien viimeisiä "mörköjä", jota lääkärit eivät kovinkaan mielellään diagnosoi (kai siksi että kyseisen diagnoosin saaneita potilaita pidetään 'vaikeina', tai jotain..). Eihän Suomessa tosin muutenkaan kovin helpolla kai anneta mitään psyyk.diagnoosia, paitsi ehkä masennus (?). Itse olen ollut melkoisen varma omasta epävakaa-diagnoosistani jo muutaman vuoden, mutta lääkärin vastaus on tyyliin: "joo, onhan sulla paljon noita oireita mitkä sopisi, joo..". Itsestä tuntuisi helpommalta vaan saada se diagnoosi päin naamaa, koska näin länsimaalaisena nojaan hyvin paljon lääkärin sanaan, ja siten saisin jonkinlaisen "varmistuksen" omille ajatuksilleni.. Ja näin taustatietona; olen kolmekymppinen, joka on käynyt läpi psykiatreja ja terapeutteja viimeiset 20 vuotta.27
- napanöyhtä
Ohhoh hoh, henkilökohtaisest en tunne yhtään vaakaata persoonallisuutta, enkä oikeastaan haluaisikaan tuntea. Ovat varmaan aivan järjettömän tylsiä, tasaisia ja kaavamaisia. Lopettakaa tuo h..tin vatvominen ja eläkää elämäänne. Jättäkää ne kissanristiäiset väliin joissa koette olevanne hukassa. Mitään kovin vakavaa ette voi "sairastaa" kun tänne kykenette tuota soopaa suoltamaan.Tuo kuulostaa narsisteslta oman napahnöyhtän kaivelulta, josta muu maailma ei jaksa innostua.
- Henkka -93
napanöyhtä kirjoitti:
Ohhoh hoh, henkilökohtaisest en tunne yhtään vaakaata persoonallisuutta, enkä oikeastaan haluaisikaan tuntea. Ovat varmaan aivan järjettömän tylsiä, tasaisia ja kaavamaisia. Lopettakaa tuo h..tin vatvominen ja eläkää elämäänne. Jättäkää ne kissanristiäiset väliin joissa koette olevanne hukassa. Mitään kovin vakavaa ette voi "sairastaa" kun tänne kykenette tuota soopaa suoltamaan.Tuo kuulostaa narsisteslta oman napahnöyhtän kaivelulta, josta muu maailma ei jaksa innostua.
Napanöyhtä ei taida tietää mitä oikeasti tarkoittaa eläminen epävakaan persoonallisuuden kanssa. Jos vatvomisemme ärsyttää, voinet siirtyä toiseen ketjuun...Me yritämme elää elämäämme niin "hyvin" kuin voimme, mutta minkäs voit sille kun ahdistus voi pompata ihan nurkan takaa tai et pysty pitämään tunteitasi hallinnassa. Et osaa varmaan kuvitella mitä sosiaalisten tilanteiden pelko pahimmillaan voi olla, ei kyse ole varmaankaan pelkistä yksistä kissanristiäisistä. Ja vaikka mä jännitän, mulla on oikeus päästä juhlimaan ja elämään aivan kuten muillakin. Siksi olen hakenut apua ongelmiini, ja nytkin toivoisin saavani tämän palstan kautta vertaistukea kun se on muuten vähän vaikeaa.
On helpoin tie kiistää tai vähätellä toisten ongelmia, helppoa pettää itseään.
- Henkka -93
Nyt on taas päällä tosi sekava olo...! Olimme mökillä kaikki meni mukavasti ja oli rauhallista. Nyt kun tulin kotiin ensin sain jonkun aggression. Tuli varmaan siitä kun jännitän tulevia juhlia (vaikka ne on toisen rippijuhlat) ja turhauduin tunteeseeni. Sitten tasaannuin ja naureskelin googlettamilleni kirosanoille. Ja nyt tällä hetkellä - on mennyt tunti - ahdistaa, tuntuu että on "sopimaton" olo. Levoton kaaos mielessä, ei jaksa keskittyä muuta kuin tähän tekstin kirjoittamiseen...On kuin olisin taas rammarin neulalla pistetty. Mulla oli tossa monta tasaista päivää, joten epävakaus ottaa jälleen veronsa. Olen lopettamassa antipsykoottiani, joten nää voi olla myös psyykkisiä vieroitusoireita. Mutta joo, ajattelinpahan vaan taas raapustaa tänne :--) Mistä toi smailikin tuli, näin pinnallinen olen...
- en kerro
Olen epävakaa persoonallisuus. Veikkaan, että seuraavalla lääkärikäynnillä voi tulla lisää diagnooseja, sillä minulle tehtiin juuri psykologiset testit. 38-vuotias mies. 8-vuotiaana oli myös anorexia ja se kesti jonkinasteisena noin 4-vuotta. Myöhemmin menin toiseen ääripäähän eli bodaukseen ja hormoneihin. Huumeita on myös kokeiltu monenlaisia ja viinaa oon juonu liikaa, siitä seurasi usein ongelmia. Nyt en enää juo kuin harvoin ja suht kohtuudella, enkä käytä huumeita. Tällä hetkellä olen käynyt hyvällä psykologilla vuoden, tuntuu että voin huonommin, mutta silti jotain edistystä on tullut. Olen alkanut ymmärtään asioita. Silti kaikki on niin sekavaa, että en tiedä selviänkö tästä koskaan. Tuntuu, että voimat hyvin lähellä loppua.
Oireita on erittäin paljon ja ne vaihtelee. Mieliala, mielipiteet ja ajatukset vaihtelee naurettavan paljon, päätöksiä on vaikea tehdä. Väsyn ja stressaannun hyvin helposti. Yleensä voin huonosti, joskus on hyviä hetkiä - se auttaa jaksamaan, en tiedä kuinka kauan. Myös opamox on hyvä lääke minulle. On hyvin mahdollista, että joku päivä tapan itseni, 12-vuotta sitten yritin sitä ja usein nuorempana harkitsin sitä vakavasti. Nyt yritän kaikin keinoin selvitä, sillä mulla on vaimo ja vanhemmatkin elossa, en halua tuottaa surua. Juuri nyt olen hyvin kyllästynyt elämääni ja olen masentunut, mikään ei kiinnosta tai innosta. En usko, että tulen koskaan olemaan onnellinen. Mulla on raivokohtauksia, vuosia sitten myös väkivaltaisuutta (mahdollista edelleen), itseni vahingoittamista, pakko-oireisuutta, perfektinismia, unettomuutta, vihaa, ahdistusta, pelkoa, pahaa levottomuutta ja tylsyyttä, lyhyitä mutta pahoja masennuksia, sosiaalista fobiaa, tunnesensorini ovat erittäin herkät mutta suodatin puuttuu - ajatuksistani tulee kait jotain mössöä ja loogisuus puuttuu, impulsiivisuutta, mustavalkoista ajattelua, epäluuloisuutta.. En edes jaksa jatkaa oire-listaani pidempään enkä edes tiedä tai tunnista kaikkia oireitani.
Argh, en halua valittaa, mutta elämäni on ollut tosi raskasta. Seksielämääni olen ollut hyvin pettynyt. Olen matkustelullut tosi paljon ja elämässäni on tapahtunut paljon hienojakin asioita, en vain ole osannut nauttia niistä. Kidutusta saatana :) Jostakin ihme syystä kuitenkin uskon, että mulla on vielä mahdollisuuksia joten kuten selvitä.
Ps. Kipu ei kuole huutamalla alastomana lattialla
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110