Mitä jos en ole mies enkä nainen?

Älkää hyvät ihmiset menkö "eheytymään" puoskarien käsiin!

Minäkin neuvoisin opettelemaan olemaan tyytyväinen siihen, millainen olet.

Tämä on p a s k a palsta, täällä huutelee kaiken maailman trollit ja kusipäät, älä hae vastauksia täältä, vaan esimerkiksi Transtukipisteeltä.
Minusta sinä olet tavanomainen nainen ilman sen suurempaa tarvetta mihinkään toimenpiteisiin. Se, että tarpeesi ilmentää sukupuolta on ajan kuluessa vaihdellut ennustaa sitä, että rintojen poisto voisi olla huono juttu.

Et ole mies etkä nainen vaan jotain siltä väliltä ja toisaalta molempia ja toisaalta et kumpaakaan. Sellaisen asettaminen johonkin määritelmälaatikkoon ei ole ehkä kaikkein tärkein asia ja voi tuottaa suorastaan ahdistusta. Toisaalta, jos et ota asiasta itse paineita, voi ominaisuutesi tuoda elämääsi aimo annoksen mielenkiintoisia elementtejä, jotka tyystin puuttuvat "normaaleilta" cisnaisilta tai -miehiltä. Ongelmana voi olla se, että Sinuun voi kohdistua olettamia ja odotuksia, joita et tunne omaksesi. Niihin kannattaa yrittää suhtautua niin, että ne ovat olettajien, ei Sinun ongelmia.

Et ole myöskään yksin ominaisuuksiesi kanssa, vaan kaltaisiasi, sillä välillä ja välillä yhtä ja toisaalla toista -ihmisiä on Suomessakin jonkun verran. Osa identifioi itsensä transgendereiksi tai muunsukupuolisiksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Transgender

Täytyy todeta ettet ole ihan uniikki tilanteessasi. Sinunlaisia on aika paljonkin. Nykyään ei ole niin painostavaa olla joko-tai, jos ei tunne kuuluvansa tiettyyn ryhmään, ei ole pakko olla juuri siinä toisessa "virallisessakaan". Ihmiset alkavat pikkuhiljaa ymmärtämään heillä olevan vapaus olla mitä ovat.
Sinulla on mukavasti vaihtoehtoja ja voit pitää itseäsi äärisukupuolten ulkopuolella. Leimat ovat turhia paitsi jos kaipaat turvaa saada identiteetillesi nimeä.

Ole vaikka sitten naispuoleinen tai siitä ulkopuolella oleva ihminen, jolla on kohta mieheksi luokiteltu ylävartalo ja naiselle luokiteltu alavartalo. Pidät niitä lyhyitä poikamaisia hiuksia, meikkaat, laitat vaikka kukkahameen päälle ja kopistelet varman päälle korkkareissa näyttäen tatuoitua vartaloasi.

Maailmasi on sinun, vartalosi on sinun, identiteettisi on sinun. Eikä kukaan voi inistä siitä sulle, muutenkuin aivan turhaan. Niinkuin toi ensimmäinen vastaajakin.

Vihdoin tapaan samanlkaltaisen jollain suomalaisella foorumilla! Et todellakaan ole yksin. Mulla on hyvin erikoisia tuntemuksia sukupuoli-identiteettiäni kohtaan. En vaan oikein saa ittestäni selvää, että tunnenko itseni pojaksi vai tytöksi. Tavallaan tuntee olevansa molemmat, mutta tavallaan ei kumpikaan. Välillä tää on aika ahdistavaa. Tuntuu et on yksin tän asian kanssa. Välillä mä mietin et taidan vaan ajatella liikaa, mutta kun mua kutsutaan pojaksi tai multa odotetaan jotain poikuuteen liittyvää asiaa niin alkaa ahdistamaan. Mä oon kyllä aika hukassa tän asian kanssa. Mä haluisin vaan olla joku androgyyninen olento. Se vain tuntuis oikeelta. Mä toivon, että tää ois vaa joku murrosiän vaihe. Mä olen siis 15-vuotias.

Transgendereitä ja muunsukupuolisia on Suomessa paljonkin, harvempi heistä ei vain taida tuoda asiaa koskaan julki tai hae fyysisiä toimenpiteitä saadakseen fyysisestä kehostaan enemmän omansakaltaisen.

Diagnoosilla F64.8 on mahdollista saada mastektomia ja hormonikorvaushoitoa, tosin Helsingissä eivät julkisella halua leikata juuri tällä transgender-diagnoosilla olevia naiseksi syntyneitä mastektomiaan liittyen.

Kannattaa tutustua Sukupuolikuu-foorumiin. Siellä on oma keskustelualueensa muunsukupuolisille. Kävijöitä on vielä aika vähän, koska kyseessä on uusi foorumi, mutta ilman uusia kävijöitä ja keskusteluja ei sinne eloa saadakaan.

http://sukupuolikuu.foorumini.com/

Jos et ole mies etkä nainen niin se on ok.

Jos sukupuoli-identiteettisi on ambivalentti niin sekin on ok.

Kun hyväksyt itsesesi sellaisena kuin olet, niin kaikki on helpompaa.

Onnea matkaan!

Saatan olla jonkin verran ap:n kaltainen. Tosin itseäni ei ehkä niin edes kiinnosta sukupuolijaottelu. En miellä asioita feminiinisiksi tai maskuliiniksi tyyliin "miesten vaatteet" tai "naisellinen luonne". Ehkä ap:lle on tärkeää saada jaoteltua itsensä johonkin lokeroon, mutta voi kai sitä elää ja olla omanlaisensa ilman lokeroakin? Miten eläisit, jos koko sukupuoli-käsitettä ei olisi?

Täällä yksi nainen, joka on miettinyt viime aikoina aika paljon asiaa... Kopsaan yhden tekstin omasta blogistani (joka on tällä hetkellä yksityinen, kiinnostaisikohan ketään edes lukea...).

" [...] Mieleltäni ja pukeutumismieltymyksiltäni olen kuitenkin ollut lapsesta saakka jollain tapaa poikamaisempi kuin tytöt keskimäärin. Edelleen näin aikuisena koen että se puoli minussa on vain vahvistunut, tai ehkäpä olen vain alkanut tiedostamaan asian paremmin. Samaistun usein enemmän miehiin kuin naisiin, käytöksessäni pilkahtaa jotain maskuliinista. Olen aina ollut hiukan "two-spirit" ja jo teini-ikäisestä lähtien minua on ärsyttänyt luokittelu kahteen sukupuoleen ja etenkin se miten eri kategorioihin lokeroitujen ihmisten muka kuuluisi toimia tai miltä naisen/miehen tulisi näyttää. Ylipäätään olen aina inhonnut ihmisten lokerointia.

Fyysisiltä ominaisuuksiltani oma kehoni ja omat kasvonpiirteeni ovat kuitenkin ja silti pelkästään naisen, enkä sinänsä koe olevani väärässä kehossa - nainen olen, ja naisena haluan pysyä.

Mutta on mulla yksi juttu: en ole ikinä voinut sietää sitä, että minulla on rinnat. Hyväksyisin vielä sen, että ne olisivat mallia aa, mutta nämä sinänsä ihan normaalit c-kupin kumpareet ovat aiheuttaneet minulle aina enemmän tai vähemmän henkistä kuormaa. En pidä niitä omaan kehooni kuuluvina, näen itseni enemmänkin androgyyninä tyyppinä, josta syystä olen löytänyt itseni bindaamasta (bindata = sitoa, litistää rinnat piiloon).

Jonkintasoinen ristiriita mielen ja kehon sukupuoliominaisuuksien välillä tässä siis on. Jossain vaiheessa aloin miettimään, että koska nämä ominaisuuteni ovat kulkeneet mukana läpi koko elämäni, niin onhan tälle nyt löydyttävä nimikin.

Löytyihän se: transgender. Omalla kohdallani varmaankin vain ripaus sitä, mutta kuitenkin. "


Näin siis itse itseäni olen tässä analysoinut. Seksuaaliselta suuntaumiseltani olen kuitenkin melko perushetero. En nyt ehkä maailman heteroin, mutta kumminkin ;-)