Onnellinen moku pari

Hienoa, että pariskunnilla menee hyvin. Suvaitsen tosin olla eri mieltä tuosta, että erilaisuus olisi suhteen voimavara. Erilaisuuden sietäminen on useimmille vaikea taitolaji. Samankaltaisuus kun luo turvallisuuden tunnetta. Minä olen liberaali ja avarakatseinen ihminen ja silti arvostan enemmän niitä asioita jotka yhdistävät minua ja vaimoani kuin erilaisuuttamme. Pieninä annoksina se tuo suhteeseen pikantin lisänsä, mutta silti se ylensä enemmän erottaa kuin yhdistää.

willewallaton kirjoitti:

Hienoa, että pariskunnilla menee hyvin. Suvaitsen tosin olla eri mieltä tuosta, että erilaisuus olisi suhteen voimavara. Erilaisuuden sietäminen on useimmille vaikea taitolaji. Samankaltaisuus kun luo turvallisuuden tunnetta. Minä olen liberaali ja avarakatseinen ihminen ja silti arvostan enemmän niitä asioita jotka yhdistävät minua ja vaimoani kuin erilaisuuttamme. Pieninä annoksina se tuo suhteeseen pikantin lisänsä, mutta silti se ylensä enemmän erottaa kuin yhdistää.

Lue lisää

Riippuu siitä, missä asioissa ollaan erilaisia. Minua ja miestäni yhdistävät samanlaiset arvot, mutta monessa asiassa on virkistävää huomata, että asioita voi tehdä toisinkin. Olemme luonteiltamme melko erilaiset, mutta ei se elämää haittaa, kun on ajan myötä oppinut tuntemaan toisen.

Joskus haluaa myös toimia eri tavalla kuin omassa kulttuurissa on tapana. Erilaisuutta siis sekin - vaikka olisi samaa mieltä puolisonsa kanssa. Tai ehkä se ei ole erilaisuutta sinänsä vaan kykyä nähdä vaihtoehtoja ja uskallusta toteuttaa omanlaistaan elämää?

Hyvä juttu, mutta jos ihminen on onnellinen, sitä ei tarvitse mainostaa muille. Tämä yleensä kertoo, että totuus on toinen. Jokainen tietää, että suhteessa on myös haasteensa. Aina ei voi olla "onnellinen".

Realismia kiitos kirjoitti:

Hyvä juttu, mutta jos ihminen on onnellinen, sitä ei tarvitse mainostaa muille. Tämä yleensä kertoo, että totuus on toinen. Jokainen tietää, että suhteessa on myös haasteensa. Aina ei voi olla "onnellinen".

Lue lisää

Olisi todella outoa jos kaksi ihmistä menisi yhteen ja kertoisivat olevansa onnettomia. Onnellisuus tulee kuitenkin perusjutuista. Kumppanin kunnioittaminen, luottamus, yhteiset intressit, hyvä terveys, hyvät ystävät ja taloudellisten voimavarojen riittävyys.

Jokaisella parilla on haasteita elämässään mutta ei niiden tulisi ihmisiä onnettomiksi tehdä jos perusasiat ovat kunnossa.

Palstalla on tosiaankin ollut ihmeen paljon ongelmista kertovia kirjoituksia. Ei ole kunnioitusta, luottamusta ja talouskin on heikolla pohjalla.

Kun avioiduin mieheni kanssa, niin minäkin toivoin, että hän olisi - ei pelkästään rakkaani - vaan myös paras ystäväni, johon voisin luottaa, jolle voisin puhua, johon turvautua. Mutta hän ei halunnut olla ystäväni. Hän valitsi ystävänsä muualta, eikä koskaan edes esitellyt heitä minulle. Kaikki mitä hänelle kerroin elämästäni, hän käänsi minua vastaan minua haukkuakseni. Ja sitten hän lähti murtaen unelmani elämän loppuun kestävästä rakkaudesta ja ystävyydestä. Minä uskon, että jos aviopari ovat parhaat ystävät keskenään, niin se tukee rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja luo juuri sitä onnea, mistä puhut. Rakkaus yksin ei luo onnea jos siihen ei liity ystävyyttä. Sen takia minun avioliittoni ei ollut onnellinen. Nyt olen taas yksin ja mietin, voisinko minäkin joskus vielä löytää tuollaisen onnen...

-onneton- kirjoitti:

Kun avioiduin mieheni kanssa, niin minäkin toivoin, että hän olisi - ei pelkästään rakkaani - vaan myös paras ystäväni, johon voisin luottaa, jolle voisin puhua, johon turvautua. Mutta hän ei halunnut olla ystäväni. Hän valitsi ystävänsä muualta, eikä koskaan edes esitellyt heitä minulle. Kaikki mitä hänelle kerroin elämästäni, hän käänsi minua vastaan minua haukkuakseni. Ja sitten hän lähti murtaen unelmani elämän loppuun kestävästä rakkaudesta ja ystävyydestä. Minä uskon, että jos aviopari ovat parhaat ystävät keskenään, niin se tukee rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja luo juuri sitä onnea, mistä puhut. Rakkaus yksin ei luo onnea jos siihen ei liity ystävyyttä. Sen takia minun avioliittoni ei ollut onnellinen. Nyt olen taas yksin ja mietin, voisinko minäkin joskus vielä löytää tuollaisen onnen...

Lue lisää

Minulla vastaava tarina kuin nimimerkillä onneton , sillä erotuksella että minä olen vielä avioliitossa , mutta yksin. Emme ole ystäviä, vaikka minä olisin halunnut . Miehelläni on omat kaverinsa, lähinnä omanmaalaiset , minua ei kutsuta iltaa istumaan, minua ei oteta minnekään mukaan. Seksiä ja intohimoa meillä sensijaan on, mutta eipä juuri muuta. Tunnen itseni käyttötavaraksi. Ei avioliiton kuulu tälläistä olla. Niin ja meillä on kaksi lasta, joista minä huolehdin pääsääntöisesti . Molemmat käymme kyllä töissä, mutta minä ryntään töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, kun hän rentoutuu puistossa ja milloin missäkin ystäviensä kanssa.

-onneton- kirjoitti:

Kun avioiduin mieheni kanssa, niin minäkin toivoin, että hän olisi - ei pelkästään rakkaani - vaan myös paras ystäväni, johon voisin luottaa, jolle voisin puhua, johon turvautua. Mutta hän ei halunnut olla ystäväni. Hän valitsi ystävänsä muualta, eikä koskaan edes esitellyt heitä minulle. Kaikki mitä hänelle kerroin elämästäni, hän käänsi minua vastaan minua haukkuakseni. Ja sitten hän lähti murtaen unelmani elämän loppuun kestävästä rakkaudesta ja ystävyydestä. Minä uskon, että jos aviopari ovat parhaat ystävät keskenään, niin se tukee rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja luo juuri sitä onnea, mistä puhut. Rakkaus yksin ei luo onnea jos siihen ei liity ystävyyttä. Sen takia minun avioliittoni ei ollut onnellinen. Nyt olen taas yksin ja mietin, voisinko minäkin joskus vielä löytää tuollaisen onnen...

Lue lisää

Koska paras ystävä on YSTÄVÄ. Minäkään en koskaan kutsuisi puolisoani parhaaksi ystäväkseni. Minulla on jo ystävä sitä "osaa" varten, puoliso on jotain syvempää ja enemmän. Valitan, mutta olen samaa mieltä "Onnellisen mokun kanssa". Puolison pitää nähdä itsensä puolisona eikä ystävänä. Kohta sitä sitten ollaankin pelkästään ystäviä.

Väsynyt tilanteeseen kirjoitti:

Minulla vastaava tarina kuin nimimerkillä onneton , sillä erotuksella että minä olen vielä avioliitossa , mutta yksin. Emme ole ystäviä, vaikka minä olisin halunnut . Miehelläni on omat kaverinsa, lähinnä omanmaalaiset , minua ei kutsuta iltaa istumaan, minua ei oteta minnekään mukaan. Seksiä ja intohimoa meillä sensijaan on, mutta eipä juuri muuta. Tunnen itseni käyttötavaraksi. Ei avioliiton kuulu tälläistä olla. Niin ja meillä on kaksi lasta, joista minä huolehdin pääsääntöisesti . Molemmat käymme kyllä töissä, mutta minä ryntään töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, kun hän rentoutuu puistossa ja milloin missäkin ystäviensä kanssa.

Lue lisää

Miksi sinä et arvosta itseäsi? Vaadi mieheltäsi enemmän tai ota lapset ja lähde. Minulla on ulkomaalainen kumppani ja pitää huolen lapsistamme ja laittaa aina meidät omien ystäviensä edelle. Ei ole vain vieras, joka ilmestyy ruokapöytään tai sänkyyn.

Samaa mieltä kirjoitti:

Koska paras ystävä on YSTÄVÄ. Minäkään en koskaan kutsuisi puolisoani parhaaksi ystäväkseni. Minulla on jo ystävä sitä "osaa" varten, puoliso on jotain syvempää ja enemmän. Valitan, mutta olen samaa mieltä "Onnellisen mokun kanssa". Puolison pitää nähdä itsensä puolisona eikä ystävänä. Kohta sitä sitten ollaankin pelkästään ystäviä.

Lue lisää

Eikö puolisona olemiseen parhaimmillaan sisälly myös niitä ystävyyden ominaisuuksia? Luottamusta, läheisyyttä, asioiden jakamista, ymmärrystä, empatiaa, avuliaisuutta jne. Mulla on muitakin ystäviä kuin puolisoni, mutta puoliso on paras ystäväni. Lisäksi puolisoni on rakastettu ja rakastaja, mutta en väheksyisi ystävyyden, kumppanuuden merkitystä - "pelkästään ystävä" on jo aika paljon.

Enpä ole huomannut, että ystävyydestä olisi ollut suhteellemme haittaa.

Chom chom kirjoitti:

Eikö puolisona olemiseen parhaimmillaan sisälly myös niitä ystävyyden ominaisuuksia? Luottamusta, läheisyyttä, asioiden jakamista, ymmärrystä, empatiaa, avuliaisuutta jne. Mulla on muitakin ystäviä kuin puolisoni, mutta puoliso on paras ystäväni. Lisäksi puolisoni on rakastettu ja rakastaja, mutta en väheksyisi ystävyyden, kumppanuuden merkitystä - "pelkästään ystävä" on jo aika paljon.

Enpä ole huomannut, että ystävyydestä olisi ollut suhteellemme haittaa.

Lue lisää

Parhaalla ystävällä ja ystävällä on merkitysero. Siksi niillä on eri nimikkeetkin. Jokaiseen avioliittoon sisältyy ystävyyttä, mutta enpä minäkään menisi aviopuolisoani kutsumaan parhaaksi ystäväkseni. Puolisoni on rakastettuni ja uskottuni, johon minulla on juuri tuollainen syvä yhteys. Tiedän voivani kertoa hänelle kaiken, mutta en "vaivaa" häntä ystävilleni kuuluvilla jutuilla. Hän tukeni ja turvani, ei manikyyrikaverini. Mieheni varmaan heittäisi minut ulos, jos menisin häntä kutsumaan ystäväkseni. Olen hänen vaimonsa.

Jokaisella makunsa kirjoitti:

Parhaalla ystävällä ja ystävällä on merkitysero. Siksi niillä on eri nimikkeetkin. Jokaiseen avioliittoon sisältyy ystävyyttä, mutta enpä minäkään menisi aviopuolisoani kutsumaan parhaaksi ystäväkseni. Puolisoni on rakastettuni ja uskottuni, johon minulla on juuri tuollainen syvä yhteys. Tiedän voivani kertoa hänelle kaiken, mutta en "vaivaa" häntä ystävilleni kuuluvilla jutuilla. Hän tukeni ja turvani, ei manikyyrikaverini. Mieheni varmaan heittäisi minut ulos, jos menisin häntä kutsumaan ystäväkseni. Olen hänen vaimonsa.

Lue lisää

Joo, jokaisella on makunsa. Ystäviäkin on erilaisia: jonkun kanssa voi käydä manikyyrissä, toisen kanssa kalassa.

Ei kai ystäväksi kutsuminen sentään loukkaus ole?

"Puolison pitää nähdä itsensä puolisona eikä ystävänä. Kohta sitä sitten ollaankin pelkästään ystäviä."

No, sitä odotellessa :)

Chom chom kirjoitti:

Joo, jokaisella on makunsa. Ystäviäkin on erilaisia: jonkun kanssa voi käydä manikyyrissä, toisen kanssa kalassa.

Ei kai ystäväksi kutsuminen sentään loukkaus ole?

"Puolison pitää nähdä itsensä puolisona eikä ystävänä. Kohta sitä sitten ollaankin pelkästään ystäviä."

No, sitä odotellessa :)

Lue lisää

Ero on siinä ettei ystävien kanssa tehdä Bum Bum.
Lisäksi voi kai sanoa ettei odotukset ystävien suuntaan ole aivan samat mitä aviopuolison jonka kanssa on yhteinen talous.

Aviopuolison ja ystävän ero on huomattava.

China Dragon kirjoitti:

Ero on siinä ettei ystävien kanssa tehdä Bum Bum.
Lisäksi voi kai sanoa ettei odotukset ystävien suuntaan ole aivan samat mitä aviopuolison jonka kanssa on yhteinen talous.

Aviopuolison ja ystävän ero on huomattava.

Lue lisää

Toki. Mielestäni ystävyyden elementit kuuluvat silti parisuhteeseen, sen päälle vain tulee muutakin, kuten seksuaalinen ulottuvuus. (Tosin onhan näitä fwb-kuvioitakin monilla.) Ja joidenkin mielestä avioliitto/sitoutuminen tuo vielä lisää ulottuvuuksia.

Ystävä ja puoliso eivät ole mulle erillisiä lokeroita vaan osin päällekkäisiä/sisäkkäisiä termejä. Siksi en ymmärrä, mitä haittaa on tunnustaa, että puoliso on paras ystävä. En ole heittänyt miestä sen takia ulos eikä mies minua. Ei se sulje parisuhteen tai rakkauden muita ulottuvuuksia pois. Eri asia, jos näkisi puolisonsa _vain_ ystävänä tai lastensa äitinä/isänä.

Chom chom kirjoitti:

Toki. Mielestäni ystävyyden elementit kuuluvat silti parisuhteeseen, sen päälle vain tulee muutakin, kuten seksuaalinen ulottuvuus. (Tosin onhan näitä fwb-kuvioitakin monilla.) Ja joidenkin mielestä avioliitto/sitoutuminen tuo vielä lisää ulottuvuuksia.

Ystävä ja puoliso eivät ole mulle erillisiä lokeroita vaan osin päällekkäisiä/sisäkkäisiä termejä. Siksi en ymmärrä, mitä haittaa on tunnustaa, että puoliso on paras ystävä. En ole heittänyt miestä sen takia ulos eikä mies minua. Ei se sulje parisuhteen tai rakkauden muita ulottuvuuksia pois. Eri asia, jos näkisi puolisonsa _vain_ ystävänä tai lastensa äitinä/isänä.

Lue lisää

"Ystävä ja puoliso eivät ole mulle erillisiä lokeroita vaan osin päällekkäisiä/sisäkkäisiä termejä. Siksi en ymmärrä, mitä haittaa on tunnustaa, että puoliso on paras ystävä. En ole heittänyt miestä sen takia ulos eikä mies minua. Ei se sulje parisuhteen tai rakkauden muita ulottuvuuksia pois."

Parisuhteeseen kuuluu ystävyys mutta parhaaksi ystäväkseen nimittäminen on eri asia. Miksi sitten käyttää edes puoliso -nimitystä jos hän on paras ystäväsi? Kyllä avioliitto solmitaan miehen ja naisen, puolisoiden välillä. Harvoin parhaat ystävät ajautuvat avioliiton satamaan. Itse olen ollut vaimoni kanssa 34 vuotta yhdessä enkä kutsuisi rouvaa parhaaksi ystäväkseni. Olemme sielunkumppaneita. Vaikkakin sielunkumppaneitakin voi olla jonkun toisenkin kanssa kuin sen aviopuolison.

mies etelästä kirjoitti:

"Ystävä ja puoliso eivät ole mulle erillisiä lokeroita vaan osin päällekkäisiä/sisäkkäisiä termejä. Siksi en ymmärrä, mitä haittaa on tunnustaa, että puoliso on paras ystävä. En ole heittänyt miestä sen takia ulos eikä mies minua. Ei se sulje parisuhteen tai rakkauden muita ulottuvuuksia pois."

Parisuhteeseen kuuluu ystävyys mutta parhaaksi ystäväkseen nimittäminen on eri asia. Miksi sitten käyttää edes puoliso -nimitystä jos hän on paras ystäväsi? Kyllä avioliitto solmitaan miehen ja naisen, puolisoiden välillä. Harvoin parhaat ystävät ajautuvat avioliiton satamaan. Itse olen ollut vaimoni kanssa 34 vuotta yhdessä enkä kutsuisi rouvaa parhaaksi ystäväkseni. Olemme sielunkumppaneita. Vaikkakin sielunkumppaneitakin voi olla jonkun toisenkin kanssa kuin sen aviopuolison.

Lue lisää

Tämä on nykyisen avioliittoni suurin kompastuskivi. Minä kaipaan aviomiehestäni myös ystävääni. Minulla ei ole paljon ystäviä. Olen hyvin yksinäinen. Ensimmäisessä avioliitossani yksinäisyyttä ei ollut, koska aviomieheni oli myös ystäväni, ehkäpä paras ystäväni. Mutta nykyinen aviomieheni ei ymmärrä...hän ei ole ystäväni eikä halua olla ystäväni. Ei meillä sitten ole mitään yhteistä. En tunne häntä eikä hän halua tuntea minua. En voi kertoa hänelle mitä sydämessäni on. Olen hiljaa. Hän ei pidä minusta. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta ei pidä minusta. En tiedä, kannattaako minun enää avata suutani koskaan. Ei se oikeastaan meidän suhdetta muuta, puhunko vai olenko hiljaa. Ei meillä muuta keskusteltavaa edes ole kuin "hei" kun hän tulee tai lähtee. Tai joskus "otatko kahvia?". Siinä kaikki, koska ystävyyttä ei ole. Häntä ei kiinnosta minun jutut. En ymmärrä, miksi mies ei halua olla ystäväni. Onko se niin paha olla oman vaimonsa ystävä? Olen auttanut häntä enemmän kuin yksikään hänen "ystävistään"...mutta hän inhoaa sitäkin...että autan.
Muuten...minäkään en usko, että yleensä ns. parhaat ystävät menevät naimisiin...ihan siitä syystä, että ystävät valitaan yleensä saman sukupuolen edustajista. Mutta kun avioliitto on solmittu, niin parhaassa tapauksessa ystävyys syntyy rakkauden päälle ja lujittuu ja jossain vaiheessa aviopuolisosta voi näin ollen tulla se "paras ystävä" samalla kun hän on rakastattu ja puoliso.

mies etelästä kirjoitti:

"Ystävä ja puoliso eivät ole mulle erillisiä lokeroita vaan osin päällekkäisiä/sisäkkäisiä termejä. Siksi en ymmärrä, mitä haittaa on tunnustaa, että puoliso on paras ystävä. En ole heittänyt miestä sen takia ulos eikä mies minua. Ei se sulje parisuhteen tai rakkauden muita ulottuvuuksia pois."

Parisuhteeseen kuuluu ystävyys mutta parhaaksi ystäväkseen nimittäminen on eri asia. Miksi sitten käyttää edes puoliso -nimitystä jos hän on paras ystäväsi? Kyllä avioliitto solmitaan miehen ja naisen, puolisoiden välillä. Harvoin parhaat ystävät ajautuvat avioliiton satamaan. Itse olen ollut vaimoni kanssa 34 vuotta yhdessä enkä kutsuisi rouvaa parhaaksi ystäväkseni. Olemme sielunkumppaneita. Vaikkakin sielunkumppaneitakin voi olla jonkun toisenkin kanssa kuin sen aviopuolison.

Lue lisää

No tulipas tästä nyt keskustelu. Eri nimityksiä käytetään eri yhteyksissä: mies/vaimo, kumppani, ystävä, rouva/herra. Jos mulla on asiaa miehelleni, en sano, että rakas ystävä, voisitko kuunnella, vaan kutsun häntä rakkaaksi mieheksi, kullaksi tai ihan vain etunimellä. Mutta voin sanoa hänelle, että hän on paras ystäväni, ja hän voi sanoa samaa minulle, ja se on kiva kuulla.

Kukin tyylillään. Ihmettelen vain, mitä se haittaa, jos sanon puolisoani ystäväksi. Ei se tarkoita, että koko sosiaalinen elämäni lepäisi miehen varassa tai ettei olisi mahdollisuutta kestävään suhteeseen. Hyvä tietysti, että mä ja mieheni ajattelemme asiasta samalla tavalla emmekä loukkaannu ystäväksi sanomisesta.

ystävä vai puoliso kirjoitti:

Tämä on nykyisen avioliittoni suurin kompastuskivi. Minä kaipaan aviomiehestäni myös ystävääni. Minulla ei ole paljon ystäviä. Olen hyvin yksinäinen. Ensimmäisessä avioliitossani yksinäisyyttä ei ollut, koska aviomieheni oli myös ystäväni, ehkäpä paras ystäväni. Mutta nykyinen aviomieheni ei ymmärrä...hän ei ole ystäväni eikä halua olla ystäväni. Ei meillä sitten ole mitään yhteistä. En tunne häntä eikä hän halua tuntea minua. En voi kertoa hänelle mitä sydämessäni on. Olen hiljaa. Hän ei pidä minusta. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta ei pidä minusta. En tiedä, kannattaako minun enää avata suutani koskaan. Ei se oikeastaan meidän suhdetta muuta, puhunko vai olenko hiljaa. Ei meillä muuta keskusteltavaa edes ole kuin "hei" kun hän tulee tai lähtee. Tai joskus "otatko kahvia?". Siinä kaikki, koska ystävyyttä ei ole. Häntä ei kiinnosta minun jutut. En ymmärrä, miksi mies ei halua olla ystäväni. Onko se niin paha olla oman vaimonsa ystävä? Olen auttanut häntä enemmän kuin yksikään hänen "ystävistään"...mutta hän inhoaa sitäkin...että autan.
Muuten...minäkään en usko, että yleensä ns. parhaat ystävät menevät naimisiin...ihan siitä syystä, että ystävät valitaan yleensä saman sukupuolen edustajista. Mutta kun avioliitto on solmittu, niin parhaassa tapauksessa ystävyys syntyy rakkauden päälle ja lujittuu ja jossain vaiheessa aviopuolisosta voi näin ollen tulla se "paras ystävä" samalla kun hän on rakastattu ja puoliso.

Lue lisää

Tämä on niin tuttua kirjoitusta, ihan samalla tavalla kävi minulla, puhumattomuus oli meidän perheessä normaalia elämää, juuri kun huomenta tai minun menen töihin sanoi, ei mitään muutan, ei kiinnostanut minun elämä, työ, kaverit tai mikään muukaan, eikä kertonut omasta elämästään, suunnitelmistaan tai mistään itseensä liittyvästä minulle. Hänen mielestään ihan normaalia käytöstä.
Eihän sellaista jaksa kukaan omassa kotonaan. Synkistyy itsekin, en halunnut enään viettää aikaa kotona hänen kanssaan, mitä siellä olisi tehnyt, aloin karttamaan jo olemista samassa huoneessakin.
Sitten tuli mitta täytee yksi kaunis päivä, otin huomaamatta avaimen, kun lähti töihin pakkasin tavarat, jotka oli suurin osa edelleen kasseissa, kannoin kaverinsa luokse ja kerroin kaverille että pitää hyvänään.
Soitteli samana päivänä muutaman kerran, lähetti kiukkuisen viestin ja siotten hiljeni kun en vastannut.
Eropapereita en ole vielä tehnyt, nekin edessä.
Nyt on tosi vapautunut ja hyvä olla kotona ja muutenkin elämä hymyilyttää taas, alkoi jo suupielet olemaan niin alaspäin, että vaikea niitä uurteitqa saada korjattua enään, mutta tiedän että onnistun, koska nyt on hyvä olla.
Aloittelijalta kysyisin onko oleskelulupa missä vaiheessa, ensimmäinen vai toinen menossa?
Kyllä se meno muuttuu teilläkin, usko vaan.

Näinkin käy.. kirjoitti:

Tämä on niin tuttua kirjoitusta, ihan samalla tavalla kävi minulla, puhumattomuus oli meidän perheessä normaalia elämää, juuri kun huomenta tai minun menen töihin sanoi, ei mitään muutan, ei kiinnostanut minun elämä, työ, kaverit tai mikään muukaan, eikä kertonut omasta elämästään, suunnitelmistaan tai mistään itseensä liittyvästä minulle. Hänen mielestään ihan normaalia käytöstä.
Eihän sellaista jaksa kukaan omassa kotonaan. Synkistyy itsekin, en halunnut enään viettää aikaa kotona hänen kanssaan, mitä siellä olisi tehnyt, aloin karttamaan jo olemista samassa huoneessakin.
Sitten tuli mitta täytee yksi kaunis päivä, otin huomaamatta avaimen, kun lähti töihin pakkasin tavarat, jotka oli suurin osa edelleen kasseissa, kannoin kaverinsa luokse ja kerroin kaverille että pitää hyvänään.
Soitteli samana päivänä muutaman kerran, lähetti kiukkuisen viestin ja siotten hiljeni kun en vastannut.
Eropapereita en ole vielä tehnyt, nekin edessä.
Nyt on tosi vapautunut ja hyvä olla kotona ja muutenkin elämä hymyilyttää taas, alkoi jo suupielet olemaan niin alaspäin, että vaikea niitä uurteitqa saada korjattua enään, mutta tiedän että onnistun, koska nyt on hyvä olla.
Aloittelijalta kysyisin onko oleskelulupa missä vaiheessa, ensimmäinen vai toinen menossa?
Kyllä se meno muuttuu teilläkin, usko vaan.

Lue lisää

Meillä on luvat kunnossa. Oli jo ennen kuin alettiin seurustella.

Parhaalla ystävällä tarkoitin juuri samaa kuin Chom Chom. Mieheni on minulle se jonka kanssa haluan ensisijaisesti tehdä asioita. Hän on se jolle kerron jos minulle sattuu jotain hassua, kun emme ole yhdessä. Meillä on yhteiset vitsit ja jutut. Tämä ei mielestäni vie mitään pois rakkaudelta ja intohimolta.

Olen ollut myös suhteessa jossa emme olleet yhtä hyviä "ystäviä". Hän teki omia juttujaan omassa porukoissaan, samoin kun minä. Eräänä päivänä huomasin että meillä ei ollut juurikaan yhteistä ja halusimmekin aika erilaista elämää. Tämä siis oli suomalaisen miehen kanssa.

Minusta arkinen ystävyys on tärkeää.

Chom chom kirjoitti:

No tulipas tästä nyt keskustelu. Eri nimityksiä käytetään eri yhteyksissä: mies/vaimo, kumppani, ystävä, rouva/herra. Jos mulla on asiaa miehelleni, en sano, että rakas ystävä, voisitko kuunnella, vaan kutsun häntä rakkaaksi mieheksi, kullaksi tai ihan vain etunimellä. Mutta voin sanoa hänelle, että hän on paras ystäväni, ja hän voi sanoa samaa minulle, ja se on kiva kuulla.

Kukin tyylillään. Ihmettelen vain, mitä se haittaa, jos sanon puolisoani ystäväksi. Ei se tarkoita, että koko sosiaalinen elämäni lepäisi miehen varassa tai ettei olisi mahdollisuutta kestävään suhteeseen. Hyvä tietysti, että mä ja mieheni ajattelemme asiasta samalla tavalla emmekä loukkaannu ystäväksi sanomisesta.

Lue lisää

Outo keskustelu.

Itse en kuulu vaimoni 10 parhaimman ystävän joukkoon.

Ystävien kanssa on toisenlaiset intressit mitä aviopuolison.

Naiset kertovat muille naisille omia juttujaan, he tarvitsevat naisystäviä kuten miehet miesystäviä.

Nainen on Venuksesta ja mies Marssista. Sukupuoliset erot tekevät ihmisten käyttäytymisestä erilaisia. En tykkää shoppailusta, en jauha muiden asioita kuten naiset tekevät, en jaksa naisten juttuja. Tuon vuoksi edellytän että vaimollani on jokin väylä noille asioille joista hän pitää ja minä en.

Itseasiassa en edes halua kuulla tyttöjen juttuja, ei kiinnosta.

Parisuhteeseen liittyy yhteisiä intressejä. Tuo ei poista sitä tosiasiaa etten koskaan ole pitänyt vaimoani ystävänä. Hän on jotain paljon enemmän.

Ystäviä tulee ja menee, toivottavasti vaimo pysyy rinnalla.

Elämän aikana olemme saaneet nauttia monista eri ihmisistä. Ystävinä satoja mutta aviopuolisoita vain muutamia tai yksi jos oikein on arpaonni sattunut kohdalle.

Itse teen asioita jotka eivät kuulu vaimolleni, hän ei tunne pitävänsä harrastuksista joita minulla on. Toki on yhteisiä harrastuksia mutta ne on osa parisuhdetta.

Mielestäni yksikään mies ei pysy täysjärkisenä jos hän olisi paras ystävä vaimonsa kanssa. Tulee olla hiukan etäinen että kipinä säilyy.

En siis kerro vaimolleni mitä aina ajattelen. Joskus kavereiden kanssa puidaan asioita jotka eivät naisille kuulu. Miesten välinen ystävyys on parasta ystävyyttä. Mies kuitenkin tarvitsee naisen ihan muihin juttuihin ja asioihin. Ei saunanlauteille puhumaan siitä mistä miehet puhuvat.

Jotain rajaa. Nainen ei voi olla miehen paras ystävä, ei koskaan. Vaimo hän voi olla. Kokeilin joskus olla naisen paras ystävä mutta se johti aina seksiin, lemppasin naisen pellolle...ei toimi...ei ollut avioliiton aika.

China Dragon kirjoitti:

Outo keskustelu.

Itse en kuulu vaimoni 10 parhaimman ystävän joukkoon.

Ystävien kanssa on toisenlaiset intressit mitä aviopuolison.

Naiset kertovat muille naisille omia juttujaan, he tarvitsevat naisystäviä kuten miehet miesystäviä.

Nainen on Venuksesta ja mies Marssista. Sukupuoliset erot tekevät ihmisten käyttäytymisestä erilaisia. En tykkää shoppailusta, en jauha muiden asioita kuten naiset tekevät, en jaksa naisten juttuja. Tuon vuoksi edellytän että vaimollani on jokin väylä noille asioille joista hän pitää ja minä en.

Itseasiassa en edes halua kuulla tyttöjen juttuja, ei kiinnosta.

Parisuhteeseen liittyy yhteisiä intressejä. Tuo ei poista sitä tosiasiaa etten koskaan ole pitänyt vaimoani ystävänä. Hän on jotain paljon enemmän.

Ystäviä tulee ja menee, toivottavasti vaimo pysyy rinnalla.

Elämän aikana olemme saaneet nauttia monista eri ihmisistä. Ystävinä satoja mutta aviopuolisoita vain muutamia tai yksi jos oikein on arpaonni sattunut kohdalle.

Itse teen asioita jotka eivät kuulu vaimolleni, hän ei tunne pitävänsä harrastuksista joita minulla on. Toki on yhteisiä harrastuksia mutta ne on osa parisuhdetta.

Mielestäni yksikään mies ei pysy täysjärkisenä jos hän olisi paras ystävä vaimonsa kanssa. Tulee olla hiukan etäinen että kipinä säilyy.

En siis kerro vaimolleni mitä aina ajattelen. Joskus kavereiden kanssa puidaan asioita jotka eivät naisille kuulu. Miesten välinen ystävyys on parasta ystävyyttä. Mies kuitenkin tarvitsee naisen ihan muihin juttuihin ja asioihin. Ei saunanlauteille puhumaan siitä mistä miehet puhuvat.

Jotain rajaa. Nainen ei voi olla miehen paras ystävä, ei koskaan. Vaimo hän voi olla. Kokeilin joskus olla naisen paras ystävä mutta se johti aina seksiin, lemppasin naisen pellolle...ei toimi...ei ollut avioliiton aika.

Lue lisää

Puit ajatukseni sanoiksi.

China Dragon kirjoitti:

Outo keskustelu.

Itse en kuulu vaimoni 10 parhaimman ystävän joukkoon.

Ystävien kanssa on toisenlaiset intressit mitä aviopuolison.

Naiset kertovat muille naisille omia juttujaan, he tarvitsevat naisystäviä kuten miehet miesystäviä.

Nainen on Venuksesta ja mies Marssista. Sukupuoliset erot tekevät ihmisten käyttäytymisestä erilaisia. En tykkää shoppailusta, en jauha muiden asioita kuten naiset tekevät, en jaksa naisten juttuja. Tuon vuoksi edellytän että vaimollani on jokin väylä noille asioille joista hän pitää ja minä en.

Itseasiassa en edes halua kuulla tyttöjen juttuja, ei kiinnosta.

Parisuhteeseen liittyy yhteisiä intressejä. Tuo ei poista sitä tosiasiaa etten koskaan ole pitänyt vaimoani ystävänä. Hän on jotain paljon enemmän.

Ystäviä tulee ja menee, toivottavasti vaimo pysyy rinnalla.

Elämän aikana olemme saaneet nauttia monista eri ihmisistä. Ystävinä satoja mutta aviopuolisoita vain muutamia tai yksi jos oikein on arpaonni sattunut kohdalle.

Itse teen asioita jotka eivät kuulu vaimolleni, hän ei tunne pitävänsä harrastuksista joita minulla on. Toki on yhteisiä harrastuksia mutta ne on osa parisuhdetta.

Mielestäni yksikään mies ei pysy täysjärkisenä jos hän olisi paras ystävä vaimonsa kanssa. Tulee olla hiukan etäinen että kipinä säilyy.

En siis kerro vaimolleni mitä aina ajattelen. Joskus kavereiden kanssa puidaan asioita jotka eivät naisille kuulu. Miesten välinen ystävyys on parasta ystävyyttä. Mies kuitenkin tarvitsee naisen ihan muihin juttuihin ja asioihin. Ei saunanlauteille puhumaan siitä mistä miehet puhuvat.

Jotain rajaa. Nainen ei voi olla miehen paras ystävä, ei koskaan. Vaimo hän voi olla. Kokeilin joskus olla naisen paras ystävä mutta se johti aina seksiin, lemppasin naisen pellolle...ei toimi...ei ollut avioliiton aika.

Lue lisää

Samaa mieltä.

China Dragon kirjoitti:

Outo keskustelu.

Itse en kuulu vaimoni 10 parhaimman ystävän joukkoon.

Ystävien kanssa on toisenlaiset intressit mitä aviopuolison.

Naiset kertovat muille naisille omia juttujaan, he tarvitsevat naisystäviä kuten miehet miesystäviä.

Nainen on Venuksesta ja mies Marssista. Sukupuoliset erot tekevät ihmisten käyttäytymisestä erilaisia. En tykkää shoppailusta, en jauha muiden asioita kuten naiset tekevät, en jaksa naisten juttuja. Tuon vuoksi edellytän että vaimollani on jokin väylä noille asioille joista hän pitää ja minä en.

Itseasiassa en edes halua kuulla tyttöjen juttuja, ei kiinnosta.

Parisuhteeseen liittyy yhteisiä intressejä. Tuo ei poista sitä tosiasiaa etten koskaan ole pitänyt vaimoani ystävänä. Hän on jotain paljon enemmän.

Ystäviä tulee ja menee, toivottavasti vaimo pysyy rinnalla.

Elämän aikana olemme saaneet nauttia monista eri ihmisistä. Ystävinä satoja mutta aviopuolisoita vain muutamia tai yksi jos oikein on arpaonni sattunut kohdalle.

Itse teen asioita jotka eivät kuulu vaimolleni, hän ei tunne pitävänsä harrastuksista joita minulla on. Toki on yhteisiä harrastuksia mutta ne on osa parisuhdetta.

Mielestäni yksikään mies ei pysy täysjärkisenä jos hän olisi paras ystävä vaimonsa kanssa. Tulee olla hiukan etäinen että kipinä säilyy.

En siis kerro vaimolleni mitä aina ajattelen. Joskus kavereiden kanssa puidaan asioita jotka eivät naisille kuulu. Miesten välinen ystävyys on parasta ystävyyttä. Mies kuitenkin tarvitsee naisen ihan muihin juttuihin ja asioihin. Ei saunanlauteille puhumaan siitä mistä miehet puhuvat.

Jotain rajaa. Nainen ei voi olla miehen paras ystävä, ei koskaan. Vaimo hän voi olla. Kokeilin joskus olla naisen paras ystävä mutta se johti aina seksiin, lemppasin naisen pellolle...ei toimi...ei ollut avioliiton aika.

Lue lisää

Minusta on usein tuntunut, etten oikein hallitse ns. naisten juttuja. En tykkää shoppailusta, enkä jaksa vatvoa sellaisten ihmisten asioita, jotka eivät itse ole paikalla. Mulla on paljon yhteisiä intressejä ja tekemistä mieheni kanssa, ja sitten taas muiden kanssa juttuja, joista mies ei välitä. En tiedä, mistä miehet saunassa keskenään juttelevat, mutta mieheni kanssa puhumme syntyjä syviä nimen omaan saunan lauteilla. Ja olen erittäin toivottua kalastusseuraakin. Mitähän tästä tunnustuksesta sitten voi päätellä ;)

Huvittava ajatus, että voisi päätellä muidenkin mielenterveydestä jotain tämän asian perusteella. Mikä itselle ei sovi, voi olla jollekulle muulle tärkeää. Itse koen, että meillä kipinä pysyy yllä juuri läheisyyden takia. Koskahan se muutos tulee, jos on tullakseen?

Chom chom kirjoitti:

No tulipas tästä nyt keskustelu. Eri nimityksiä käytetään eri yhteyksissä: mies/vaimo, kumppani, ystävä, rouva/herra. Jos mulla on asiaa miehelleni, en sano, että rakas ystävä, voisitko kuunnella, vaan kutsun häntä rakkaaksi mieheksi, kullaksi tai ihan vain etunimellä. Mutta voin sanoa hänelle, että hän on paras ystäväni, ja hän voi sanoa samaa minulle, ja se on kiva kuulla.

Kukin tyylillään. Ihmettelen vain, mitä se haittaa, jos sanon puolisoani ystäväksi. Ei se tarkoita, että koko sosiaalinen elämäni lepäisi miehen varassa tai ettei olisi mahdollisuutta kestävään suhteeseen. Hyvä tietysti, että mä ja mieheni ajattelemme asiasta samalla tavalla emmekä loukkaannu ystäväksi sanomisesta.

Lue lisää

Me ollaan molemmat sitä mieltä että ollaan toistemme parhaita ystäviä eikä se kipinää laimenna.

“It is not a lack of love, but a lack of friendship that makes unhappy marriages.”
~Friedrich Nietzsche :)

onnellinen vaimo kirjoitti:

Me ollaan molemmat sitä mieltä että ollaan toistemme parhaita ystäviä eikä se kipinää laimenna.

“It is not a lack of love, but a lack of friendship that makes unhappy marriages.”
~Friedrich Nietzsche :)

Lue lisää

Nietzscheä en menisi kyllä koskaan siteeraamaan. Että sillei.

Aika huono kirjoitti:

Nietzscheä en menisi kyllä koskaan siteeraamaan. Että sillei.

Älä huoli, ei sun tartte.

19+3 kirjoitti:

Älä huoli, ei sun tartte.

Ei sunkaan.

Tällainen on meidän arki: Aamulla mies peseytyy, rukoilee, juo kahvin ja lähtee...sanomme "hei". Klo 16 tienoolla hän tulee kotiin, peseytyy, rukoilee, nukkuu tunnin tai kaksi, syö ja lähtee. Sanomme "hei". Illalla hän tulee kun olen saanut lapset tai ainakin pienimmän nukkumaan ja sanoo "hei". Hän peseytyy, rukoilee ja chattaa netissä ja menee nukkumaan ja sanoo "menen nukkumaan". Vastaan "ok".

ystävä vai puoliso kirjoitti:

Tällainen on meidän arki: Aamulla mies peseytyy, rukoilee, juo kahvin ja lähtee...sanomme "hei". Klo 16 tienoolla hän tulee kotiin, peseytyy, rukoilee, nukkuu tunnin tai kaksi, syö ja lähtee. Sanomme "hei". Illalla hän tulee kun olen saanut lapset tai ainakin pienimmän nukkumaan ja sanoo "hei". Hän peseytyy, rukoilee ja chattaa netissä ja menee nukkumaan ja sanoo "menen nukkumaan". Vastaan "ok".

Lue lisää

Kirjoititko nyt miehestäsi vai ammattikoulussa opiskelevan poikasi päivärytmistä?

Tuo tuntuu lähinnä majatalon emännän ja kulkurin suhteelta tai äitipoika suhteelta.

China Dragon kirjoitti:

Kirjoititko nyt miehestäsi vai ammattikoulussa opiskelevan poikasi päivärytmistä?

Tuo tuntuu lähinnä majatalon emännän ja kulkurin suhteelta tai äitipoika suhteelta.

Lue lisää

Niinpä :(. Jos olisin edes majatalon emäntä, niin saisin jotakin korvausta...jos ei muuta niin asumis/elämiskulujen katetta.
No...ylempänä joku sanoi, että ehkä tilannetta auttaisi se, että minulla olisi enempi omia ystäviä, enkä silloin tarvitsisi miestä ystäväkseni...auttaisiko oikeasti? En ole asiasta vakuuttunut. Tuskin miestä kiinnostaa, vietänkö vapaa-aikani kotona vai ystävien luona.
Ehkä päädytään samaan kuin "näinkin käy".

ystävä vai puoliso kirjoitti:

Niinpä :(. Jos olisin edes majatalon emäntä, niin saisin jotakin korvausta...jos ei muuta niin asumis/elämiskulujen katetta.
No...ylempänä joku sanoi, että ehkä tilannetta auttaisi se, että minulla olisi enempi omia ystäviä, enkä silloin tarvitsisi miestä ystäväkseni...auttaisiko oikeasti? En ole asiasta vakuuttunut. Tuskin miestä kiinnostaa, vietänkö vapaa-aikani kotona vai ystävien luona.
Ehkä päädytään samaan kuin "näinkin käy".

Lue lisää

En yhtään osannut aavistaa, että teillä on tilanne noin tulehtunut. Yleensä kyllä ystävien pitäminen on tärkeää, että puoliso joudu yksin vastuuseen onnellisuudestasi. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi tekemällä asioista omat päätöksesi. Tuo, että toinen tulee töistä, nukkuu ja syö ja lähtee... On sanoinkuvailemattoman välinpitämätöntä. Toivon sinullekin voimaa lähteä tuollaisesta suhteesta. Koeta löytää ystäviä, he antavat sinulle voimaa aloittaa alusta, terveellisemmältä pohjalta. Aivan liikutuin tekstistäsi.

Samaa mieltä kirjoitti:

En yhtään osannut aavistaa, että teillä on tilanne noin tulehtunut. Yleensä kyllä ystävien pitäminen on tärkeää, että puoliso joudu yksin vastuuseen onnellisuudestasi. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi tekemällä asioista omat päätöksesi. Tuo, että toinen tulee töistä, nukkuu ja syö ja lähtee... On sanoinkuvailemattoman välinpitämätöntä. Toivon sinullekin voimaa lähteä tuollaisesta suhteesta. Koeta löytää ystäviä, he antavat sinulle voimaa aloittaa alusta, terveellisemmältä pohjalta. Aivan liikutuin tekstistäsi.

Lue lisää

No eipähän tarvitse riidellä, kun ei turhia puhele !

Senegalilaisen vaimo kirjoitti:

No eipähän tarvitse riidellä, kun ei turhia puhele !

Senegalilaisen vaimolla on hyvin positiivinen elämänasenne.

Yleensä riidat tulevat puhumattomuudesta, rahasta ja ajankäytöstä.

Nyt tuntuu siltä että ystävä ja puoliso nimimerkin suhteessa ovat kaikki nuo ainekset joten riidan mahdollisuus on mielestäni hyvin korkealla tasolla.