Jätänkö huomiotta?

Murina on varoitus. Sitä saattaa seurata puraisu. Koira on ottanut tavan, että haluaa komentaa ja kontrolloida lasta. Tällaisia valtuuksia ei koiralla pitäisi olla.
Itse korostaisin koiralle sitä, että lapsi on MINUN ja koiralla ei ole lupa komentaa lasta. Lähettäisin murisevan koiran tilanteesta pois kokonaan, "pois!" -käskyllä.

Murisevan koiran käytökseen pitää puuttua, sellainen ei ole sallittua ihmistä kohtaan. Koira ei halua olla omalla paikallaan. Saako se siis päättää että tulee uhkailemaan lastanne? Oletteko poistaneet koiran tilanteesta? Miten toteutatte johtajuutta? Sieltä nimittäin löytyisivät ratkaisun avaimet ongelmaan.

Toimittiin pitkään juuri sillä tavoin että koira komennettiin "pois" käskyllä omaan paikkaansa. Tämän jälkeen koira murisee sieltä paikaltaan tai liikkuu jonnekkin muualle. Joten se ei auttanut ja olenkin hukassa mitä meidän pitäisi tehdä ja miksi koira ei lopeta murinaa.

Muuten johtajuus on mielestäni kunnossa.
Kulkee ovista vasta kun annan luvan, syö vasta kun annan luvan, tervehtii vieraita vasta luvan saatuaan jne jne. Muutenkin tottelevainen, mutta murina ei lopu.
Näyttää pinttyneen koko tapa syvälle koiraan.

Ja mitäs sitten kun olen komentanut koiran pois omalle paikalleen ja se jatkaa murinaa sieltä, miten toimin???

Missä sijaitsee koiran oma paikka? Onko se sellainen keskeinen paikka, josta kontrollointi jatkuu? Miksi se on saanut jatkaa murisemista omalla paikallaan? Entä koiran poistaminen toiseen huoneeseen? Kieltäminen on sellainen juttu, että siinä pitää olla uskottava ja ehdoton. Ei on ei ja mutinat loppu. Asenteen pitää muuttua. Tunnistatko koiran mielentilan sen eleistä? Poistuuko se viivyttelemättä ja korvat takana? Vai meneekö hidastellen? Todennäköisesti se on petillään jatkanut uhmakkuuttaan ja pian hiipii siitä pois, siis ei tottele. Mites käsky "paikka"?

Meillä ei koirilla ole omaa paikkaa. Ne saavat olla kaikkialla missä ihmisetkin, mutta niiden tulee pyydettäessä väistää ihmistä ja poistua jos käsky käy.

Minun on vaikea uskoa, että johtajuus olisi kunnossa, jos koira toimii noin. Sen voi opettaa toimimaan tietyllä tavalla jokapäiväisissä, toistuvissa tilanteissa, esim. palkkaamalla, mutta tällainen uhmakkuus, jota ei saada loppumaan, kertoo millä tasolla mennään.

Suosittelen johtajuuteen perehtynyttä kouluttajaa, joka osaa arvioida koiran suhdetta teihin.
www.pevikouluttajat.fi

Uskallan epäillä myös, ettei ole johtajuus kunnossa kun koira kyseenalaistaa sen joka päivä ja tekee omat kuvionsa.

Käsky on vietävä loppuun, lähesty koiraa ja komenna uudestaan, yksi suosittele urahda, ja jos koiralle on opetetettu "jätä se", käytä sitä. Tai kokeile koskettamista, tökkää sormella lapaan; näin saat koiran huomion itseesi, katkaiset kyttäyksen ja samalla huomautat pikkutökkäyksellä. Tuo kommentti oli hyvä, koira ei saa liueta käskyn alta, vaan sen on tehtävä käsky loppuun.
Ennemmin komentaa sen paikka ja koskettaa, kuin jos koira on herkkä ja sen ajaa nurkkaan, niin siitä voi aiheutua liikaa painostusta.

Tuo koiran ikä kertoo paljon, koira alkaa tulla aikuiseksi, se ei enää ole luonteeltaan pentumaisen taipuisa. Nyt on taas koulutuksen, lenkityksen lisäämisen ja sosiaalistamisen aika, jotta käytöksen saa hallintaan. Ja johtajuuden sille taholle, jolle se kuuluu.

välttämättä muuta ratkaisua, kuin luopua koirasta ja antaa se paikkaan, missä ei ole lapsia. Koira selvästi dominoi lasta, eikä halua olla lauman alinta kastia. Ehkä voisi vielä kokeilla, että, kun koira alkaa murista se viedään välittömästi eri huoneeseen, tai parvekkeelle.

Aina, jos koira ei enää murise, kun lapsi leikkii, tai lähestyy sitä, niin se palkitaan heti makupalalla. Paitsi toisaalta pitää seurata myös muita koiran eleitä, koska murinan kitkeminen ei välttämättä tarkoita, että koira lakkaisi dominoimasta. Murina on kuitenkin varoitus ja muuten koira voikin sitten hyökätä yllättäen.

Joskus voi tulla tilanne, että lapsi ja koira joutuvat olemaankin kotona kahdestaan, kun lapsi tulee kouluikään, joten tuollainen koira ei ole turvallista seuraa.

Kiitokset kaikille vastauksista!!!
Meillä muuten menee koiran kanssa hienosti ihan joka saralla, mutta tuon murinan edessä olen neuvoton, mikään mitä on kokeiltu ei ole tuottanut tulosta.
Murina alkoi ensin satunnaisena ja sen jälkeen se oli jokapäiväistä ja nyt melkein kokoajan kun ollaan kotona.
Koira myös yrittää omia vieraitamme, eli hakeutuu vieraan jalkoihin ja kun lapsi lähestyy niin murisee ja näyttää hampaitaan ajaakseen lapsen pois.
Voiko koira olla jotenkin myös mustasukkainen??!

Ja onko meillä sellainen tilanne että koira pitää kuitenkin minua johtajana, mutta lasta taas selkeästi alempana? Vai kokeeko koira olevansa koko porukan päällikkö?
Minua uskoo kuitenkin kuuliaisesti kaikissa muissa tilanteissa paitsi lapseen liittyen.

Olisin kiitollinen jos joku vielä jaksaisi antaa ihan konkreettisia neuvoja miten tulisi toimia kun koira murisee lapselle?
Onko se hyvä tapa että kieltää ja käskee sen sinne omalle paikalleen?
Ja miten toimin jos koira pysyy paikallaan, mutta jatkaa sieltä murinaa?
Korostan että mitkään suulliset esim "ei" eivät toimi ollenkaan tässä tilanteessa, menee kuuroille korville.
Vai olisiko parempi paikka laittaa se sitten arestiin esim vessaan, jolloin murina loppuu siihen? Mikä olisi hyvä aika pitää sitä siellä?
Joskus olen pistänyt koiran pihalle pitkäksikin ajaksi, mutta murina alkaa heti kun pääsee sisään.
Vai meneekö tämä siihen että kun ollaan kotona niin koira on kokoajan jossain arestissa?:(

Niin ja korostan vielä että koiran murina on täysin "aiheetonta", lapsen ei tarvitse kun nousta seisomaan niin heti murahdus kuuluu jostain.
Lapsi ei edes enää välitä koirasta eikä lähesty sitä kun sen murinat harmittaa.

Anteeksi kysymysten tulva, mutta olisin tosi kiitollinen konkreettisista neuvoista.
Olen myös harkinnut jonkun kouluttajan palkkaamista kun en tiedä mistä tähän saisi oikein apua.
Niin ja muuten koira on lapsirakas, muita lapsia kohtaan siis...

Kaikkein vaarallisinta on jäädä spekuloimaan mistä kaikesta käytös johtuu, kun pitäisi toimia.

Kun ohjaus on ko. yksilölle riittävää, ei ole käytösongelmia.

Ja kyllä, jos olette lukossa tilanteessa, ulkopuolisen apu on paikallaan. Kukaan ei voi täällä antaa täsmäneuvoja jokaiseen tilanteeseen, koska pitäisi nähdä tilanne, lukea koira oikein, ilman välikäsien mielipidettä, ja antaa koiralle tilanteeseen sopiva määrä ohjausta, ja lisäksi ohjata omistajat käyttämään sopivaa tekniikkaa ja oikeaa määrää. Sen voi tehdä vain paikan päällä.

Hyvänen aika annat aikapommin kasvaa kotona lapsen kanssa. Tottavie kiellät, tiputat taivaan sen pienen liian isoksi kasvaneen egon niskaan.!Minä en tiedä että riittääkö sinulla auktoriteetti , rohkeus, kertakaikkiaan alistaa se niin sen murinan aikaan että se ei uskalla enää urista.Ja mikä on koiran rotu ja koko ?Se todellisen asiantuntijan hankinnalla on jo kiire, tuo tilanne jos saa jatkua, tulee vielä puremia. Se murisee siksi kun vartio, ja sen mielestä sen kuuluu, ja sillä on lupa niin tehdä.
Koiralle on tehtävä täysin selväksi se että murinaa ei sallita, ja että ihmiset on sen lauman päällikoitä, ja ne huolehtivat laumasta, koiran tehtävä se ei ole.
Koiralla on haasteellinen luonne, ja nyt se tilanne on päästetty jo aika pitkälle, en ole varma tuleeko tästä koirasta perhekoiraa tulevaisuudessa.Ja mitkään tilanteesta poistamiset ei minusta nyt riitä, sitä on rankaistava tuosta murinasta ja sitten vietävä se muualle, ja jos siellä vielä uristaan, löylyä lissää. Tästä nousee varmasti äläkkä, mutta jos kyse on johtamisongelmasta, en näe muuta ratkaisua. Koira ei vaikuta aralta tai säikyltä, jos se tuijottaa tiukasta ja urisee, se haasta lapsen ja aikuset. Sille on tehtävä loppu, muuten käy ikävästi. Koirasta luopuminen on yksi vaihtoehto.

Tuntuu vain että koira on niin hemmetin kovapäinen ettei säikähdä tai välitä yhtään mistään!!
Mies on heti murinan kuultuaan napannut niskavilloista kiinni ja alistanut koiraa selälleen ja tämän jälkeen vie sen paikalleen. Kuitenkin usein hetken päästä kuuluu murinaa jälleen.

Kerron nyt heti että aijon ensitöikseni kutsua ammattilaisen auttamaan, mutta silti haluaisin myös vastauksia täältä?

Koira on siis toyvillakoira rodultaan.
Tämä vain tuntuu niin oudolta kun muuten koiran käytös on moitteetonta.
Ihan kuin sille olisi jäänyt joku "pakkomielle" äristä lapselle vaikkei lapsi uhkaa koiraa tai muutakaan sellaista.

Kun olemme missä vain muualla kuin kotona niin tilanne on ihan toinen.
Murinoita ei kuulu lainkaan.
Koira hakee lapsen heittämän pallon ja palauttaa sen myös nätisti jne...

Hirvittää ajatellakkin kun ilmat kylmenee ja ollaan enemmän kotona, että mitähän tästä tulee.
Pelkään myös ettei kukaan kouluttaja tai muu voi meitä auttaa.
Koira tuntuu päättäneen että mitä tahansa tapahtuu niin koira pomottaa lasta tuli mitä tuli:(

Lopputulos on että joku päivä koira hyökkää lapsesi kimppuun . En toivo sitä mutta kokemukseni koirista on pitkä ja olen nähnyt em. kaltaisia tapauksia ennenkin. Voisi olla syytä luopua koirasta

on vahvistaa lapsen asemaa laumassa. On se, että lapsi rupeaa antamaan päivittäisen ruoan koiralle ja koira ei saa koskea ruokaan ilman lupaa. Luultavasti koira vain koittaa komentaa lasta, että ei ole sopivaa leikkiä hänen läsnäollessaan, jos koiraakaan ei leikitetä. Koira ei hyväksy lapselle kivaa tekemistä.

Oletko aivan varma, että lapsi ei ole koiraa koskaan satuttanut. Se meinaan voi käydä hyvinkin äkkiä. Siinä ei paljoa tarvita. Miten kun lapsi oli vauva koira suhtautui. Koska murina on alkanut? Itselläni on kaksi koiraa, joista toinen rakastaa kaikkia ihmisiä ja toinen vajaa kolmivuotias ei pidä pienistä lapsista (meillä ei ole lapsia). Kaikki voisi sanoa isommat muksut ehkäpä 8 v. eteen päin on ok, mutta juuri taaperot ja pienet muksut ovat sen mielestä varmaan ihan hirveitä olioita. Kypärät päässä mennään ja viuhdotaan ja koira katsoo kauhuissaan. Talvella pikkaset toppapuvuissaan hirveillä pulkilla ja kelkoilla ja kypärä päässä, siis aivan kamalaa. No, en anna pienten lasten tulla koiran lähelle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ohittaa kyllä kauniisti jos vastaan kävelee, mutta komennan jo etukäteen, että hienosti ohi mars. Jostain syystä tuntuu, että koira tuntee olonsa uhatuksi lapsen taholta. Ehkäpä kunnon kävelylenkit voisivat myös auttaa suhdetta ja muksu vois välillä heittää herkkua koiralle, esim. rattaissa istuessaan. Mutta murina on murinaa ja se tulee ennen haukkaisua. Tuntuu kyllä oudolta, siis jos koira tullut pentuna ja lapsi on silloin ollut reilu parivuotias. Jännittyykö koira heti kun lapsi tekee jotain, siis muu koiran kehonkieli kuin murina? Kyllä se on parasta ja pian saada ammattikouluttaja paikalle.

Kun koira tuli meille ja lapsi oli tuolloin sen 2 vuotta niin meni pitkään hyvin, olivat kavereita ja homma toimi.
Murina alkoi hyvin satunnaisena kun koira oli 1 vuotias.
Voisin melkein satavarmasti sanoa ettei lapsi ole satuttanut koskaan koiraa.
Lapsi on vähän yli empaattinen luonteeltaan, enkä näkisi tai uskoisi hänen edes pystyvän satuttavan ketään.

Eli esim tilanne: lapsi lukee kirjaa lattialla ja koira makoilee jossain.
Lapsi nousee seisomaan niin koira murahtaa välittömästi ja lähtee liikkeelle.
Pyörii levottomana ympäriinsä vaikka lapsi vain seisoisi paikoillaan. Sitten kun lapsi lähtee kävelemään (eri suuntaan koirasta) niin tällöin kuuluu toinen murahdus.

Olin pitkään sitä mieltä että koira pelkää jostain syystä, mutta nyt kaikki merkit kuitenkin kertovat että kyseessä on pelkkä pomottelu lasta kohtaan.

niin, että koira vahtii ja olettaa että lapsen pitää pysyä paikoillaan. Näinhän se ei tietty saa tehdä, mutta mistä sen tietää. On todella vaikeaa, kun ei näe koirasi kehon kieltä ja ilmeitä näissä tilanteissa, joten ainoa joka voi auttaa on pevi tms kouluttaja. Tsemppiä jatkoon.

Itse en katselisi päivääkään kotonani koiraa, joka murisee oman perheen jäsenelle - en edes aikuiselle saati parivuotiaalle lapselle! Onko teillä oikeasti kaikki muumit laaksossa ja inkkarit kanootissa?