Olen seurustellut avomieheni kanssa nyt pari vuotta. Suhteen alku oli huumaavaa, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa rakastumisen tunnetta. Kaikki oli ihanaa ja intohimoista, mies vaikutti täydelliseltä minulle. Sitten vähitellen aloimme riidellä. Riidat olivat (ja ovat yhä) todella pahoja, missä mies huutaa ja minä itken. Mies ei pysty hillitsemään huutoaan vaikka on yrittänyt ja saattaa haukkua minua pahastikin riidan aikana. Itsekin olen alkanut huutaa riidan alussa ja inhoan tätä. Loppu riidasta on kuitenkin aina sitä että tahdon vetäytyä vain itkemään pahaa oloani pois. Riidat ovat olleet jopa niin pahoja että olen oksentanut ja kerran sain paniikkikohtauksen. Mies pyytää aina anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut haukkumisiaan.
Riidan syitä on monia. Mies ei suhteen alussa kestänyt menneisyyttäni (joka ei ole mitenkään erikoinen tai villi) ja halusi että hillitsen innokkaan sosiaalista luonnettani etten anna väärää kuvaa itsestäni. Toiset miehet aiheuttivat kovaa mustasukkaisuutta (tunnustan että osittain syystäkin) ja aiempaan poikaystävään en olisi saanut pitää yhteyttä kaverina. Riitelimme myös hänen eksästään johon hän halusi pitää yhteyttä. Minä halusin samat säännöt molemmille, mies ei voinut sietää sitä että haluan tasapäistää asiat. Minun piti lopettaa vähäinen ja satunnainen tupakointi, vaikka mies tiesi tästä aloittaessamme seurustelun. En tähän ihan heti luvattuani pystynyt ja tämä aiheutti lisää riitoja. Mies myös otti todella huonosti sen etten olisi halunnut aloittaa hänen harrastamaansa urheilulajia. Oikeastaan inhosin ja pelkäsin lajia yhtäaikaa. Pitkän riitelyn jälkeen lopulta kuitenkin suostuin. Alku oli todella hankalaa, itkin ja pelkäsin, jopa satutin itseni. Lopulta saavutin tietynlaisen alkajan tason missä ei tarvitse niin paljoa pelätä ja ahdistua. Sillä tasolla varmaan pysynkin.
Nykyään näen miehen eri tavalla kuin suhteen alussa. Riitelemme yhä usein. Seksihaluni ovat vähentyneet eikä mies pysty ymmärtämään miksi en voi unohtaa riitoja ja antaa niitä anteeksi. Hän haluaisi jatkaa riidan jälkeen normaalia elämää, joka sisältää myös seksin. Minä tarvitsen useamman päivän toipumisajan, missä ajassa mies ehtii turhautua haluttomuuteeni ja alamme sitten riidellä siitä. Tuntuu että elämämme on ollut pelkkää riidasta toiseen kulkemista. En pääse yli siitä ajatuksesta että elämämme on todella hankalaa ja riitaisaa. En osaa antaa vanhoja riitoja ja niiden aiheita anteeksi. En pysty antamaan anteeksi miehen sanoja joita hän riidan aikana suutuksissaan käyttää. Olemme nyt olleet ns. katkeamispisteessä jo jonkun aikaa. Minä olen ollut valmis eroamaan ja pääsemään irti tästä tuskasta. Mies on halunnut yrittää ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän sanoo että jos voisimme vain olla riitelemättä suhde alkaisi tuntua paremmalta. Minä en vain pysty unohtamaan. Miten voisin muuttaa näkemystäni suhteesta ja miehestä? Miten antaa anteeksi ja unohtaa että pääsee eteenpäin? Miten lakata pelkäämästä että suhde tulee jatkossakin olemaan samanlainen?
Miten antaa anteeksi ja unohtaa?
14
2907
Vastaukset
Hei, 18 11
Suhteenne on melko raskaan kuuloinen ja itse sanot, että olisit jo valmis eroamaankin, mutta mies tahtoo jatkaa yhdessä. Teillä on paljon vaikeitakin riitoja, olet joutunut ja joustanut paljon miehesi toiveiden mukaan, aloittanut uuden harrastuksenkin, joka ei ole sinulle kovin mieluinen. Mietit miehesi riidan aikana sanomia pahoja asioita ja olet katkemispisteessä.
Olet varmaankin miettinyt mitä hyvää yhteiselämässänne on, mitä se antaa sinulle. Eräs neuvohan on se, että listaa ja - asioita. Mutta yksi hyvin tärkeä juttu on se, että te keskustelisitte, rauhallisesti, avoimesti ja rehellisesti. Pyrkisitte yhdessä miettimään mistä riidat johtuvat, mitä ennen niitä tapahtuu, onko jompikumpi turhautunut ja pettynyt, millaisia toiveita teillä on suhteeseenne ja toisiinne liittyen, kuinka riidat sovitaan, tehdäänkö riitojen aiheille jotain, kumpi tekee ym ym. kaikkea mahdollista ja myös tulevaisuuteen liittyvistä. Jos tahdotte jatkaa yhdessä, ei olisi lainkaan huono juttu mennä jonkun ulkopuolisen luokse puhumaan. Siitä olisi vain hyötyä.
Yksi keino on kirjoittaa noita edellä kirjoittamiani asioita toiselle, jos keskustelusta nousee nopeasti riita. Kirjoittaessa ehtii miettiä mitä tahtoo ja aikoo sanoa :) Toinen voi vastata kirjallisesti. Eräs vinkki on se, että riitaa aiheuttavista asioista puhutaan etukäteen sovittuna aikana ja myös etukäteen sovittu aikamäärä, sitten keskustelu siitä päättyy, kunnes on seuraavan kerran vuoro. Eli ei käsitellä vaikeita juttuja milloin tahansa ja jatkuvasti, koska se on raskasta. Voi tietysti pohtia jonkinlaisen yhdessä sovitun "välimatkan tai mietintätauon" pitämistä, jolloin ei ole yhteydessä toiseen, jos jompikumpi voi olla jonkun aikaa kotoa pois - etäisyyden ottaminen kirkastaa kummasti ajatuksia. Joskus se on käytännössä vaikeata.
Tsemppiä.
Pirkko-pappi- 18+11
Kiitokset Pirkko-papille vastauksesta. Olemme tällä hetkellä miehen kanssa erossa. Suhde on niin sanotusti katkolla. Emme vain saaneet riitelyä loppumaan, eikä keskustelusta ole ollut apua. Riidat oikeastaan vaan pahenivat, minun fyysiset oireeni menivät niin pahaksi että aloin pyörtyä riidan aikana (hyperventilaatio). Viimeisen riitamme aikana menetin tajuni ja löin pääni seinään. Tämänkään jälkeen ei mennyt montaa minuuttia kun riitamme jatkui... Edes noin vakavat fyysiset oireet eivät saa riitaa loppumaan. Olemme molemmat niin oman asiamme takana, ettemme voi kumpikaan joustaa. Kumpikin kokee olevansa oikeassa ja oikeutettu tunteisiinsa. Mitäpä siinä sitten voisi tehdä?
Minun ongelmana on se, että muistan riidat ja niiden aikana sanotut haukut todella hyvin. En pysty unohtamaan sitä pahaa oloa mitä riidan aikana olen kokenut. En pysty tavallaan antamaan miehelle anteeksi niitä asioita mitä hän on sanonut, ja siis ajatellut. Päällimmäisenä ajatuksena minulla on, että en voi rakastaa miestä, joka ajattelee sillä tietyllä tavalla. En myöskään osaa antaa anteeksi sitä kun hän haukkuu minua törkeästi. Tiedän että minun pitäisi ymmärtää että ne ovat riitatilanteessa sanottuja asioita. En vain itse ikinä käyttäisi sellaista kieltä... Siksi se tuntuu niin loukkaavalta. Esimerkiksi viimeisin riitamme meni siihen, että olin miehen mielestä naisen irvikuva, naiivi prinsessa joka ei tule ikinä saamaan onnellista parisuhdetta. Itse jotenkin koen, että jos tällaisia riitoja olisi vuodessa vaikka pari tai kolme, pääsisin niistä kyllä yli ja voisin keskittyä siihen oikeaan, parempaan elämään ja arkeen. Mutta kun riitoja ja vaikeuksia on ollut niin paljon, en vain ole ehtinyt päästä edellisistä ongelmista ja riidoista yli kun pitääkin jo keskittyä seuraavaan pahaan oloon. Mies sanoo että pahastun liian helposti ja olen pitkävihainen, ja haluaisi että menisin asian tiimoilta terapiaan. Itse en koe terapiaa tarpeelliseksi. Tosin en enää tiedä mitä uskoa... Ärsyttää kun ei voi varmasti sanoa kumpi tässä on oikeassa.- nainen5
Miksi ihmeessä pitäisi antaa anteeksi ja unohtaa loukkaukset??? Ei tietenkään tarvitse, mies puhuu potaskaa.
- Jussijussijussijussi
Melkein kaksi kuukautta vanha ketju, mutta vastaan silti.
Onko tuo mies sinulle oikea? Olette olleet vasta kaksi vuotta, ja nyt onkin se aika jolloin yleensä aletaan nähdä, millainen toinen on. Rajoittaako hän sinun elämääsi? Päättääkö hän, mitä sinä harrastat ja kuka on ystäväsi, vaikka sinusta tuntuisi pahalta ja väärältä?
Mieti nyt tarkkaan, mitä elämältäsi haluat. Oikeasti.
Minusta tuo mitä kerroit ei tunnu mitenkään tasapainoiselta, hyvältä, onnelliselta tai rakastavalta suhteelta. Ennemmin vallankäyttöä on näkyvissä. Mutta tietenkin itse sinun pitää päättää, mitä elämältäsi haluat.
Kaikkea hyvää, ja viisaita päätöksiä! - 18+11
Jussijussijussijussi kirjoitti:
Melkein kaksi kuukautta vanha ketju, mutta vastaan silti.
Onko tuo mies sinulle oikea? Olette olleet vasta kaksi vuotta, ja nyt onkin se aika jolloin yleensä aletaan nähdä, millainen toinen on. Rajoittaako hän sinun elämääsi? Päättääkö hän, mitä sinä harrastat ja kuka on ystäväsi, vaikka sinusta tuntuisi pahalta ja väärältä?
Mieti nyt tarkkaan, mitä elämältäsi haluat. Oikeasti.
Minusta tuo mitä kerroit ei tunnu mitenkään tasapainoiselta, hyvältä, onnelliselta tai rakastavalta suhteelta. Ennemmin vallankäyttöä on näkyvissä. Mutta tietenkin itse sinun pitää päättää, mitä elämältäsi haluat.
Kaikkea hyvää, ja viisaita päätöksiä!Kiitos viestistäsi. Itsekin olen tässä yrittänyt miettiä, että onko mies oikea minulle. Tilanteesta tekee vaikean se, että moni asia suhteessamme on kuitenkin hyvää. Mies osaa olla hellä ja rakastava, hänen kanssaan voi puhua kaikesta, hän huolehtii ruuanlaitosta ja kotitöistä jne. Ne arjen perusasiat sujuvat meillä hyvin. Ongelmamme syntyvät näistä riitatilanteista ja siitä kuinka pahaksi ne menevät, ja sen jälkeen siitä kun minä en pysty unohtamaan. On niin turhauttavaa kun miehessä on paljon sellaisia puolia joista en haluaisi luopua elämässäni... Miehessä on kuitenkin se toinen puoli. Riidan aikana hän on kuin täysin toinen ihminen, sellainen jota oikeastaan pelkään. Hänen ilmeensä kun hän huutaa on tallentunut ikuisesti mieleeni... En vain pääse siitä yli. En myöskään täysin ymmärrä kun mies selittää toimintaansa mm. impulsseilla ja hormooneilla. Hän kuulemma haukkuu minua sen takia kun on niin impulsiivinen, ettei voi hallita sanojaan. Myöskin seksiin liittyvät riidat johtuvat kuulemma hormooneista. Esimerkiksi jos en ole muutamaan päivään huomioinut miestä seksuaalisesti hänen hormooninsa ottavat ylivallan, hän turhautuu ja purkaa sen minuun ilkeästi. Tavallaan ymmärrän nämä perusteet tiettyyn pisteeseen asti... Ehkä voisin oppia hyväksymään tällaisen toimintatavan joskus.
Taidan tehdä tuollaisen Pirkko-papin ehdottaman plus ja miinus -listan. Jos positiivisia asioita on enemmän yritän vielä miettiä tosissani miten oppisin elämään negatiivisten asioiden kanssa. - Jussijussijussijussi
18+11 kirjoitti:
Kiitos viestistäsi. Itsekin olen tässä yrittänyt miettiä, että onko mies oikea minulle. Tilanteesta tekee vaikean se, että moni asia suhteessamme on kuitenkin hyvää. Mies osaa olla hellä ja rakastava, hänen kanssaan voi puhua kaikesta, hän huolehtii ruuanlaitosta ja kotitöistä jne. Ne arjen perusasiat sujuvat meillä hyvin. Ongelmamme syntyvät näistä riitatilanteista ja siitä kuinka pahaksi ne menevät, ja sen jälkeen siitä kun minä en pysty unohtamaan. On niin turhauttavaa kun miehessä on paljon sellaisia puolia joista en haluaisi luopua elämässäni... Miehessä on kuitenkin se toinen puoli. Riidan aikana hän on kuin täysin toinen ihminen, sellainen jota oikeastaan pelkään. Hänen ilmeensä kun hän huutaa on tallentunut ikuisesti mieleeni... En vain pääse siitä yli. En myöskään täysin ymmärrä kun mies selittää toimintaansa mm. impulsseilla ja hormooneilla. Hän kuulemma haukkuu minua sen takia kun on niin impulsiivinen, ettei voi hallita sanojaan. Myöskin seksiin liittyvät riidat johtuvat kuulemma hormooneista. Esimerkiksi jos en ole muutamaan päivään huomioinut miestä seksuaalisesti hänen hormooninsa ottavat ylivallan, hän turhautuu ja purkaa sen minuun ilkeästi. Tavallaan ymmärrän nämä perusteet tiettyyn pisteeseen asti... Ehkä voisin oppia hyväksymään tällaisen toimintatavan joskus.
Taidan tehdä tuollaisen Pirkko-papin ehdottaman plus ja miinus -listan. Jos positiivisia asioita on enemmän yritän vielä miettiä tosissani miten oppisin elämään negatiivisten asioiden kanssa.Mielestäni kumppania ei saa pelätä, edes riidan aikana. Hormoniselitykset eivät menisi läpi, koska jos toisesta välittää, täytyy pystyä hillitsemään itsensä. Ellei pysty, niin hän hakisi jostakin apua tuohon ongelmaansa (jos siis välittää sinusta). Oletko kertonut hänelle, että sinua pelottaa hänen raivostumisensa? Jos olet kertonut, onko hän ottanut sitä tosissaan?
Parasta olisi että ei edes riideltäisi, vaan asioista keskusteltaisiin asiatasolla. Toisen haukkuminen ties miksikä ei ole millään tavalla rakentavaa tai ajattelevalle olennolle sopivaa käytöstä. Aivojen pitäisi pysyä mukana ristiriitatilanteissa, sitähän varten ne tuolla korvien välissä ovat.
Minäkään en pystyisi unohtamaan helposti. Pelko ja rumat loukkaavat sanat satuttavat. - 18+11
Jussijussijussijussi kirjoitti:
Mielestäni kumppania ei saa pelätä, edes riidan aikana. Hormoniselitykset eivät menisi läpi, koska jos toisesta välittää, täytyy pystyä hillitsemään itsensä. Ellei pysty, niin hän hakisi jostakin apua tuohon ongelmaansa (jos siis välittää sinusta). Oletko kertonut hänelle, että sinua pelottaa hänen raivostumisensa? Jos olet kertonut, onko hän ottanut sitä tosissaan?
Parasta olisi että ei edes riideltäisi, vaan asioista keskusteltaisiin asiatasolla. Toisen haukkuminen ties miksikä ei ole millään tavalla rakentavaa tai ajattelevalle olennolle sopivaa käytöstä. Aivojen pitäisi pysyä mukana ristiriitatilanteissa, sitähän varten ne tuolla korvien välissä ovat.
Minäkään en pystyisi unohtamaan helposti. Pelko ja rumat loukkaavat sanat satuttavat.Niin... en minäkään pysty ymmärtämään miksi pitää muuttua ilkeäksi jos toista haluaa valtavasti. Itse olen aiemmissa suhteissani kokenut sen, että olen halunnut enemmän seksiä kuin silloinen poikaystäväni. En kuitenkaan haukkunut heitä, huutanut heille tai tiuskinut heille asiasta. Olin surullinen ja yritin keskustella. Minä en saanut kunnollista selitystä miesten haluttomuudelle ja siksipä ne suhteet ovatkin kaatuneet jo aikaa sitten. Minä olen kuitenkin kertonut miehelle miksi en halua yhtä paljon kuin hän. Siihen on monta syytä: 1. Parisuhteen ongelmat 2. Koulustressi ja -kiire 3. Työstressi ja -kiire 4. Ms-taudin aiheuttamat kivut ja uupumus. Nämä kaikki kun lyödään yhteen ei mielestäni ole ihme ettei seksiä tee niin mieli. Vielä vähemmän kun asiasta pitää inttää jatkuvasti. En halua miestä joka ei hyväksy sitä, että minulla on välillä vaikeaa ja silloin en voi haluta. Haluaisin miestä, joka ottaisi minut kainaloon, silittäisi ja sanoisi että "ei se mitään kulta, joku toinen kerta".
Olen kertonut miehelle, että pelkään häntä välillä hänen huutaessaan. Hän on pari kertaa ottanut minusta tiukasti kiinni ja huutanut kasvojeni edessä. Mies oikeastaan loukkaantuu kun kerron pelostani. Hän ei ymmärrä tunteitani ja sanoo että ylireagoin. Hänen mielestään minun pitäisi nähdä hänen pahan olonsa taakse. Omasta mielestäni olen vain ihminen joka ei ole tottunut, eikä siedä niin aggressiivista käytöstä. Kumman pitäisi muuttua - sen joka käyttäytyy aggressiivisesti vai sen joka ei sitä kestä? - Jussijussijussijussi
18+11 kirjoitti:
Niin... en minäkään pysty ymmärtämään miksi pitää muuttua ilkeäksi jos toista haluaa valtavasti. Itse olen aiemmissa suhteissani kokenut sen, että olen halunnut enemmän seksiä kuin silloinen poikaystäväni. En kuitenkaan haukkunut heitä, huutanut heille tai tiuskinut heille asiasta. Olin surullinen ja yritin keskustella. Minä en saanut kunnollista selitystä miesten haluttomuudelle ja siksipä ne suhteet ovatkin kaatuneet jo aikaa sitten. Minä olen kuitenkin kertonut miehelle miksi en halua yhtä paljon kuin hän. Siihen on monta syytä: 1. Parisuhteen ongelmat 2. Koulustressi ja -kiire 3. Työstressi ja -kiire 4. Ms-taudin aiheuttamat kivut ja uupumus. Nämä kaikki kun lyödään yhteen ei mielestäni ole ihme ettei seksiä tee niin mieli. Vielä vähemmän kun asiasta pitää inttää jatkuvasti. En halua miestä joka ei hyväksy sitä, että minulla on välillä vaikeaa ja silloin en voi haluta. Haluaisin miestä, joka ottaisi minut kainaloon, silittäisi ja sanoisi että "ei se mitään kulta, joku toinen kerta".
Olen kertonut miehelle, että pelkään häntä välillä hänen huutaessaan. Hän on pari kertaa ottanut minusta tiukasti kiinni ja huutanut kasvojeni edessä. Mies oikeastaan loukkaantuu kun kerron pelostani. Hän ei ymmärrä tunteitani ja sanoo että ylireagoin. Hänen mielestään minun pitäisi nähdä hänen pahan olonsa taakse. Omasta mielestäni olen vain ihminen joka ei ole tottunut, eikä siedä niin aggressiivista käytöstä. Kumman pitäisi muuttua - sen joka käyttäytyy aggressiivisesti vai sen joka ei sitä kestä?Onko oikein olla aggressiivinen, tai onko oikein olla loukkaantunut? Jos aletaan oikein filosofiseksi, niin nuo normit ovat kulttuuriin sidottuja asioita. Mielestäni aggressiivinen käyttäytyminen kumppania kohtaan ja hänen tunteidensa vähättely ei kuulu meidän kulttuuriarvojen piiriin. Seksi ja seksuaalisuus ovat ylikorostuneita, mutta niin on myös itsemääräämisoikeus, mikä takaa sen, että jokaisella on oikeus olla harrastamatta seksiä, jos ei halua. Toisen pakottaminen seksiin on väärin.
Toista ei voi muuttaa. Siihen ei käytännössä kukaan ole pystynyt. Vain itseään voi muuttaa. Voit vaan miettiä, että haluatko oppia kuuntelemaan tuollaista purkausta aina silloin tällöin. Voiko sitä rehellisesti sanottuna edes tottua kuulemaan tulematta itse henkisesti pahoinvoivaksi? Mikä takaa että jää sanalliseksi väkivallaksi eikä siirry fyysiseksi? Itse en hyväksyisi tuota, enkä pitäisi sitä siis vaihtoehtona.
- Beryl
Vanha ketju...
Mutta tutulle kuulostaa... lähes kuin itse olisin ajatuksiani purkanut.
Haluan jättää mieheni.
Tiedän etten hyväksy hänen käytöstään.
On vain vaikeaa jättää suhteen hyvät puolet.
Todella vaikeaa jättää kaikki ns hukkaan. Uhrasin paljon miehen vuoksi.
Mutta joka päivä inhoan häntä enemmän. - oppeliini1
Kaikille jotka "rakastavat" pahoinpitelijäpuolisoita: Väittää että" toinen on täydellinen unelma silloin kun se ei raiskaa ja hakkaa" on niin sairasta kuin olla vain voi. Tuossa kumpikaan ei tiedä eikä ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään!
Kenenkään antaa huolellisesti ja harkiten toisen tuhota omaa sielunelämää, puhumattakaan kehosta, on RIKOLLISTA itsään kohtaan. Tuossa pahoipitelyn kohde on melkein suurempi syyllinen kuin pahoinpitelijä.
Jokaisen, joka kokee mitään noin kammottavaa kuin tämä ketjun aloittaja, on käyttänyt Luojan lahjaksi antamaa VALINNAN VAPAUTTA täydellisen väärin!
Jokainen on arvokas luotu ihminen. Jokaisen täytyy kunnioittaa ja arvostaa olemustaan. Sitä EI ole tarkoitettu muiden rikottavaksi! Hirvio- ja petomaisten ihmisten luokse ei kenenkään pitäisi liimautua.
Käyttäkää VALINNAN VAPAUTTA oikein etsiessänne puolisoa ja ystäviä! Ellette tiedä, kysykää viisaimmilta. - niinmätekisin
surullista, hae oma eläämä, älä elää toiselleen
- Anonyymi
Kuin omasta elämästä...
- Anonyymi
koita, olla, vähemmän aikaa palstalla, ja, enemmän nauttia elämästä,
itse, en kykene siihen, oikein millään tavalla,
sinulla, on kuitenkin oma kallis, arvoinen elämäsi,
joten, nauti, siitä vaikka, uimalla,
N - Anonyymi
Hoo Vee
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561886Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481638- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51517Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138