Löytyykö täältä päälle 30 vuotiaita

yksinäinen aina

, jotka eivät ole koskaan kokeneet sitä, että joku olisi tosissaan rakastunut itseen, halunnut ja himoinnut, unelmoinut ja rakastanut juuri sua?

Muita kuin siis minä..:(((

45

1036

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 17+15

      kovaa vauhtia tuohon ikään ja tilanteeseen pääsemistä, tällä hetkellä ikää 28½v

    • HaamuPimpero

      Maailmassa on 7 biljoonaa ihmistä (vitun kanit).

      Jos 0.001% (eli yksi tuhannesta vastaantulijasta) maapallon väestöstä on kaltaisiasi, teitä olisi silti seitsemän miljoonaa, mikä on enemmän kuin suomen väkiluku.

      • jaa

        Ehkä kuitenkin miljardia eikä biljoonaa...


      • onko sellainenkin?

        HaamuPimpero = phantom vagina?


      • matikan osaaja

        Oliskohan toi 0.001% kuitenkin yksi sadasta tuhannesta ja yksi tuhannesta 0.1%


    • Samperi2014

      Mä olen kokenut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä toisensa perään aina vaan ja ikuisesti nimenomaan rakkaudessa. Ei osaa ja edes uskalla odottaa rakkautta omalle kohdalle enää. Pahinta on ollut kun olin n. 9 vuotta yhdessä ed. kumppanini kanssa ja avioeron tullessa hän sanoi ettei koskaan ollutkaan rakastanut minua. Meillä yhteinen lapsikin joka vietiin meiltä sijaiskotiin eron ja tapahtumien rajuuden takia ja osittain myös tämän ns. kolmannen pyörän takia...Itse en edes harkinnut koko yhdessäolon aikana pettäväni häntä. Kun 6,5 vuotta tapahtuman jälkeen kysyin häneltä mitä tapahtui: PÄÄHÄNPISTO!! Eli kyllä putosi tehokkaasti illuusio siitä että minä olisin juuri omana itsenäni haluttu, että minua voisi rakastaa ym. jne. Nyt sama toistuu aina vaan ja aina vaan ja aina vaan....Mikä ihmisiä vaivaa? en ole ruma, en ole (ainakaan enää) läski, en ole tyhmä ja kaiken lisäksi olisin sosiaalinen, jos tämä ns. maailma antaisi mahdollisuuden olla sosiaalinen, enkä joutuisi aina tuntemaan itseäni ulkopuoliseksi. Tai sitten kuvittelen kaiken ja kuuluisin mielisairaalaan..

    • Jbkbbkj

      34-vuotias mies täällä. Se, että ei ole koskaan saanut tuntea vastavuoroista rakkautta repii sielun riekaleiksi.

    • kolkymppinen

      Tottakai vittu... mä rakastan sua. Itse rakastuin vajaa vuos sitten ensimmäistä kertaa kunnolla ihmisen kanssa, kenet olin sitä ennen nähnyt, mutten koskaan jälkeen.

    • fiv

      löytyyhän täältä :(

    • Seti-

      36 vuotta. Mies. Kukaan ei ole koskaan ollut rakastunut minuun.

      Minulla kävi niin, että silloin kun olisi pitänyt normisti aloittaa tutustumisyritykset vastakkaiseen sukupuoleen, olin niin vaikeassa vaiheessa, että en kyennyt siihen.

      Mielialat vaihtelevat tilanteen suhteen. Välillä ahdistaa paljonkin, koen ettei elämässä ole järkeä ilman rakkautta. Koen sen asian kammottavuuden kirkkaasti, että minulla ei tule koskaan olemaan ketään. Eikä tämä siis ole oikeaa elämää.

      Välillä en ajattele koko asiaa. Elämä soljuu eteenpäin.

      Tietenkin mitä tahansa voi vielä tapahtua. Nyt olisin kuitenkin valmis parisuhteeseen, toisin kuin 16-vuotiaana. Mutta en ole varma osaisinko parisuhteilla oikein ja järkevästi. Usein puhutaan, että pitäisi ensin oppia rakastamaan itseään ja nauttia omasta seurastaan; ja sitten vasta alkaa hakea jotain toista.

      Mutta minä en ihan oikeasti ymmärrä mitä itsensä rakastaminen voisi tarkoittaa. Jos yritän nostattaa/luoda rakkauden tunteen ja sitten kohdistaa sen itseen, niin rakkauden luominen ei onnistu. En tiedä mitä se on. Ehkä siis epäonnistuisin parisuhteessa tästä syystä, että en tule itsenikään kanssa toimeen.

      Toisaalta monien ihmisten suhteet ovat epätäydellisiä, ehkä jopa kaikkien. Mieluummin haluaisin sen rakastamisen kokemuksen ennen hautaa, vaikka se ei sitten olisikaan mikään ikuinen.

      • suomennos tässä

        "Usein puhutaan, että pitäisi ensin oppia rakastamaan itseään ja nauttia omasta seurastaan; ja sitten vasta alkaa hakea jotain toista. "


        Tuo tarkoittaa yleensä sitä että tulet niin hyvin toimeen itsesi kanssa ettet välttämättä tarvitse muita. Ennen kaikkea idea on siinä ettet heti ala riippuvaiseksi ja epätoivoiseksi toisesta jos löydät jonkun.


    • oletko palvelija?

      Osa ihmisistä kaiketi on sellaisia, johon ei oikein rakastuta. Ehkä se johtuu feromoneista tms. Tämä ihmisryhmä on kuitenkin vähemmistö, jotta ihmiskunta lisääntyisi ja syntyisi uusia sukupolvia, yhteisöelämä rullaisi jne.

      Tämä vähemmistö, johon ei rakastuta, on tavallaan palvelijoiden luokka. He tekevät työtä ja maksavat veroja, joilla perheelliset saavat terveys-, päivähoito- ja koulutuspalveluita jne. Itse he eivät saa rakkautta toisilta ihmisiltä, vaan tyypillisesti ylenkatsetta ja sosiaalista eristämistä. Miten voisi rakastaa sellaista, joka ei ole raastettava?

      Jotkut palvelijoiden luokkaan kuuluvista ihmisistä kilahtavat ja heistä tulee unabomberin kaltaisia terroristeja, jotka kostavat yhteiskunnalle rakkaudettomuuden ja sosiaalisen eristämisen.

      • VaiEttäSillai

        Isaac Newton kuoli neitsyenä.


      • oletko palvelija?
        VaiEttäSillai kirjoitti:

        Isaac Newton kuoli neitsyenä.

        En tarkoita, että palvelijoiden luokkaan kuulumisessa sinänsä olisi jotain vikaa. On hienoa ja moraalisesti ylevää olla nöyrä palvelija.

        Jeesus oli palvelija. Hän ei koskaan muodostanutkaan parisuhdetta eikä perustanut perhettä. Hän itsekin sanoi olevansa palvelija. Hän sanoi myös, että "se teistä joka haluaa olla suurin, olkoon toisten palvelija".


      • ....................

        Olen 35-vuotias mies, eikä minua ole kukaan koskaan digannut, edes kaveritasolla. Mutta en ole kumminkaan mikään yhteiskunnan palvelija. En ole tehnyt töitä 12 vuoteen, enkä ole saanut miltään taholta minkäänlaisia tukia kymmeneen vuoteen. En siis maksa veroja. Pyörittäkööt ne yhteiskuntaa, jotka siihen hyväksytään. Minut tiputettiin pois jo alkutaipaleella, enkä tasan tarkkaan suostu palvelemaan kuin orja niitä, jotka minut potki pois kelkasta. Kun omaisuuteni on "nautittu" vedän luultavasti itseni jojoon.


      • parempi vaihtoehto
        .................... kirjoitti:

        Olen 35-vuotias mies, eikä minua ole kukaan koskaan digannut, edes kaveritasolla. Mutta en ole kumminkaan mikään yhteiskunnan palvelija. En ole tehnyt töitä 12 vuoteen, enkä ole saanut miltään taholta minkäänlaisia tukia kymmeneen vuoteen. En siis maksa veroja. Pyörittäkööt ne yhteiskuntaa, jotka siihen hyväksytään. Minut tiputettiin pois jo alkutaipaleella, enkä tasan tarkkaan suostu palvelemaan kuin orja niitä, jotka minut potki pois kelkasta. Kun omaisuuteni on "nautittu" vedän luultavasti itseni jojoon.

        Turhaa sitä on jäädä yhteiskunnan tuista ulkopuolelle.

        Mutta ymmärrän tuon että lähes mahdotonta sitä on myöhemminkään löytää ketään jos ei ole ollut tuohonkaan aikaan mennessä. Tapahtuuhan niitä ihmeitäkin kyllä ja omalla yrittämisellä voisi tilanteen saada päälaelleen, mutta pitäisi siihen nähden kääntää monta kiveä.


      • Mkjhgbgbuio
        .................... kirjoitti:

        Olen 35-vuotias mies, eikä minua ole kukaan koskaan digannut, edes kaveritasolla. Mutta en ole kumminkaan mikään yhteiskunnan palvelija. En ole tehnyt töitä 12 vuoteen, enkä ole saanut miltään taholta minkäänlaisia tukia kymmeneen vuoteen. En siis maksa veroja. Pyörittäkööt ne yhteiskuntaa, jotka siihen hyväksytään. Minut tiputettiin pois jo alkutaipaleella, enkä tasan tarkkaan suostu palvelemaan kuin orja niitä, jotka minut potki pois kelkasta. Kun omaisuuteni on "nautittu" vedän luultavasti itseni jojoon.

        Moi, olen itse 37 ja melkein olen samoilla raiteilla. Kun olet nauttinut omaisuutesi, elä yhteiskunnan rahoilla. Älä koskaan suostu orjuuteen, mutta hyväksy kaikki taloudellinen avustus. Käy ruokaapujonoissa...

        Kerran voit kokeilla joskos ilmaistyöstä seuraisi jotain hyvää. Ehkä uusia kavereita? Älä stressaa tai päde vaan tee se minkä koet hyväksi ja ota loppu kevyesti.

        Nyt ei kannata ohjelmoida kielteisyyttä aivoihin, mutta ei myöskään orjuutta. Kokeile vapaaehtoista hommaa, rupea vaikka yksinäisen kaveriksi. Keksi itse mitä haluat ja tee se.

        Täältä netistä meidät tapaat, jos et muuten löydä.


    • Drunksoul

      Hep. 30 nyt.

    • IronSky83

      empä tiedä. itse olen tällä hetkellä 31v. ja elämäni ensimmäistä kertaa pääsin tuntemaan rakauden huuman muutama vuosi sitten. ei sitä pitkään kestänyt. vuoden verran. ja nyt jälkikäteen ajateltuna en tiedä oliko se minulle hyväksi. vuosien yksinäisyys on tehnyt tehtävänsä, kokemattomuus on aika suuri este lopulta. siihenhän se omalla tapaa kaatuikin koko homma. ennen tuota minulla ei ollut kuin usko, ja toivo siitä että löytäisin naisen joka näkisi minussa jotain hyvää.

      tuon naisen kanssa kaikki muu unohtui, ja olin varmasti onnellisin ihminen maan päällä, sydän täynnä rakkauttaja vihdoinkin joku jolle se antaa..

      nyt olen taas yksin ja tuo entisaikojen usko jatoivo on kadonnut. jotenkin kai alitajunnassa ajattelen että lottovoitto voi osua ihmiselle vain kerran elämässä ja toista tilaisuutta tuskin tulee. tai sitten seuraavan kerran olen kai jo 60 vuotias.

      omalla tavallaan sydän pakahtuu tähän olotilaan pahemmin kuin koskaan ennen. se tietää mitä se haluaa, ja omalla tavallaan ymmärtää ettei minusta taidaa koskaan olla siihen..

    • elinkelvoton

      Itse koen pirullisimmaksi sen, ettei musta ole parisuhteeseen.. Seuraa löytyy suht helposti, mutta homma muuttuu jotenkin vaikeksi pitkittyessään.. Ehkä olen liian sairas? Entisenä koulukiusattuna ja mielisairaan isän perheessä en saanut edes mahdollisuutta kehittyä persoonaltani ehjäksi.. Rakastun ja muhun rakastutaan, mutta sadut loppuu siihen, mistä oikea elämä vasta alkaa "Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka".
      Saan tavallaan maistaa onnea hiukan, mutta mulla ei ole kykyä selvitellä ongelmia tai ylipäätään elää toisen kanssa. Jään joko alakynteen tai liian dominoivaksi; tasaveroinen suhde ei onnistu. Tuntuu, että jos mua ei jätetä, mun on pakko jättää ja "pelastaa" toinen elämästä tämmösen viallisen kanssa. Ja kun se vika on minussa, en voi pelastua muuttamalla muualle tai etsimällä "uuden". Olen itseni vanki ja vapaudun vasta kuolemassa, jos sittenkään..

      • IronSky83

        Huikean hienosti sanottu. nuo on omalla tapaa omatkin tuntemukset. paitsi että itsellä ne on sillä tasolla pahemmin. että saan siis ihmiset ihastumaan itseeni, olen huumorintajuinen ja mukava tyyppi. mutta tuossa kohtaa jään usein etäiseksi. en edes uskalla ottaa seuraavaa askelta. pelkään jotakin? vain kerran olen uskaltanut tuon edellä mainitsemani naisen kanssa tehdä.

        itsellä oli äiti mielisairas, ja jollain tapaa olen aina ajatellut että ehkä syy löytyy sieltä? kun et lapsena ole saanut kokea olevasi rakastettu et osaa sitä olla rakastettu vanhanakaan. tai tunne siitä jotenkin pelottaa. ahdistaa. haluisit sitä eniten maailmasssa mutta jotenkin vain olet kykenemätön siihen.


    • elinkelvoton

      "haluisit sitä eniten maailmasssa mutta jotenkin vain olet kykenemätön siihen"

      Tuohon hyvin kiteyttetty munkin elämän suurin tragedia.
      Ja kun ei tajua, miksi näin on. Kaikki olis käden ulottuvilla ja kuitenkin saavuttamattoman kaukana.

      Kyllähän lapsuuden kokemukset väistämättä vaikuttaa. Kannetaan repussa kaikkea mennyttä.. Joskus voi luulla, että 2 särkynyttä vois rakastaa toisensa ehjemmiksi, mutta ei se oikein tahdo onnistua.

    • yksinkö

      Löytyy!

    • Löytyy toki. Minulla ei ole ollut edes yhtään kaveritason ihmissuhdetta (jos sukulaisia ei lasketa) sitten lapsuuden.

    • onpajoo80

      Onhan meitä. Viime aikoina kyllä ruvennut rassaamaan aikalailla kun edes elämän tilanne ja olosuhteet ei ole mitenkään otollisia edistämään että tilanne muuttuisi miksikään. Ei näytä hyvältä.

    • onhan niitä

      Minuun itseeni nuo kriteerit eivät aivan täysin täsmää, mutta tunnen kaksi ihmistä (miestä), jotka ovat yli 30-v. ja jotka eivät ole koskaa olleet parisuhteessa eikä tietääkseni kenenkään naisen rakastumisen kohteena. He molemmat itsekin ovat puhuneet, että kukaan nainen ei ole koskaan ollut heihin rakastunut. Kun joskus olemme keskustelleet asiasta,olen huomannut miten vaikeaa on lohduttaa tai kannustaa tuollaisessa tilanteessa olevaa ihmistä, kun kaikki mitä sanoo, kuulostaa kliseiseltä lohdutukselta ja täysin turhalta. Yleensä vaan sanon, että eipä sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja ettei kannata täysin menettää toivoaan,vaikka tähän mennessä ei ole rakkaudessa ollut onnea.

    • mies..

      Äärettömän surullinen ketju, kyllä kaikkien pitäisi kokea rakastetuksi tuleminen tai ainakin se että suhun ihastutaan..

    • ..-

      Muutama vuosi vielä niin voi alkaa petaamaan viimeistä petiä.

    • Lonelyn82

      Täällä yksinäinen sinkku 32 v nainen uudeltamaalta. Pelkään etten löydä loppuelämän kumppania.. :( suhteita on ollut takana, mutta ei sitä oikeaa tunnu löytyvän...kuka veisi jalat alta, missä hän on..?

      • 17+18

        Tuossa jälleen se naisen ja miehen ero, naisella monia suhteita ja vaikka mitä säätöjä takana ja mies etsii yhä sitä ensimmäistä..


      • Lonelyn82
        17+18 kirjoitti:

        Tuossa jälleen se naisen ja miehen ero, naisella monia suhteita ja vaikka mitä säätöjä takana ja mies etsii yhä sitä ensimmäistä..

        Ei voi noin suorasti sanoo et 'naisen ja miehen ero' molemmissa sukupuolissa löytyy varmasti samaa/eroa. :) joku nainenkin etsii sitä ensimmäistä.. ja minä sitä oikeaa, takana 3 suhdetta (5v, 5v, 1 v) ja ei oikeastaan säätöjä. Sitä oikeaa en ole löytänyt.. jään varmaan nyt yksin loppuelämäks kun haluan onnellisuutta. Ja sellainen joka saa pitää luonnosta, liikunnasta, reissaamisista ja saa mut jännittää kun vaan näen hänet .. :) välil mietin et ehkä tää ikä vaikuttaa et ei hajuakaan mis toisiin sinkkuihin tutustuu :? ne on mun yksinäisyys juttuja, elämää ..


      • Lonelyn82
        17+18 kirjoitti:

        Tuossa jälleen se naisen ja miehen ero, naisella monia suhteita ja vaikka mitä säätöjä takana ja mies etsii yhä sitä ensimmäistä..

        Ehkä me molemmat 17 18, ollaan 'etsitty' vääristä paikoista :)


      • totuuden sanat
        17+18 kirjoitti:

        Tuossa jälleen se naisen ja miehen ero, naisella monia suhteita ja vaikka mitä säätöjä takana ja mies etsii yhä sitä ensimmäistä..

        Voi olla hankalaa löytää sitä ensimmäistä. Tai sitten pitää etsiä selvästi itseään nuoremmista. Samanikäisiä ja vanhempia voi olla mahdotonta saada jos ei ole aikaisemminkaan saanut.


      • ....................
        Lonelyn82 kirjoitti:

        Ei voi noin suorasti sanoo et 'naisen ja miehen ero' molemmissa sukupuolissa löytyy varmasti samaa/eroa. :) joku nainenkin etsii sitä ensimmäistä.. ja minä sitä oikeaa, takana 3 suhdetta (5v, 5v, 1 v) ja ei oikeastaan säätöjä. Sitä oikeaa en ole löytänyt.. jään varmaan nyt yksin loppuelämäks kun haluan onnellisuutta. Ja sellainen joka saa pitää luonnosta, liikunnasta, reissaamisista ja saa mut jännittää kun vaan näen hänet .. :) välil mietin et ehkä tää ikä vaikuttaa et ei hajuakaan mis toisiin sinkkuihin tutustuu :? ne on mun yksinäisyys juttuja, elämää ..

        Nainen etsii sitä oikeaa ja kokeilueriä on menneisyydessä jo ehkä isokin liuta, mutta mies etsii ylipäätään jotakuta. Naisella olisi ehkä kysyntää, mutta kun naisten kriteerit ovat mitä ovat. Mies ei taas saa välttämättä minkäänlaista vastakaikua, vaikka yrittäisikin niin kovaa kuin pystyy. Sitten kun miehelle ikää rupeaa tulemaan, niin ei kelpaa kokemattomuutensa vuoksi.

        Naiset etsivät, juu, sitä oikeaa. Täytyy löytää se oikea, kun täytyy saada parisuhde. Itse en ole ikinä hinkunut mitään parisuhteita. Olen aina kaivannut vain seuraa, pidemmälle en ole ikinä asiaa ajatellut. En kumminkaan ole koskaan saanut seuraa. Naiset taas voivat tyyppäillä niitä seuralaisiaan ja valittaa kun ei löydy oikeanlaista parisuhdeseuraa. Itselläni ei edes olisi mahdollisuuksia tehdä noin. Sitten kun kaltaiseni mies onnistuisikin saamaan naisseuraa, olisiko hänellä varaa ruveta nirsoilemaan, kun kyseessä olisi "once in a lifetime" -tilanne? Nainen tietenkin lähtisi ovet paukkuen moisen perverssin luota, kun oli vain ystävällisyyttään kaverimielessä liikenteessä. Tämän vuoksi naiset eivät halua lähestyä tällaisia miehiä edes kaverimielessä. Miesten ongelmia ei ymmärretä, heitä vain syyllistetään niiden taholta, joilla ei tällaisia ongelmia ole.


      • yks nainen
        .................... kirjoitti:

        Nainen etsii sitä oikeaa ja kokeilueriä on menneisyydessä jo ehkä isokin liuta, mutta mies etsii ylipäätään jotakuta. Naisella olisi ehkä kysyntää, mutta kun naisten kriteerit ovat mitä ovat. Mies ei taas saa välttämättä minkäänlaista vastakaikua, vaikka yrittäisikin niin kovaa kuin pystyy. Sitten kun miehelle ikää rupeaa tulemaan, niin ei kelpaa kokemattomuutensa vuoksi.

        Naiset etsivät, juu, sitä oikeaa. Täytyy löytää se oikea, kun täytyy saada parisuhde. Itse en ole ikinä hinkunut mitään parisuhteita. Olen aina kaivannut vain seuraa, pidemmälle en ole ikinä asiaa ajatellut. En kumminkaan ole koskaan saanut seuraa. Naiset taas voivat tyyppäillä niitä seuralaisiaan ja valittaa kun ei löydy oikeanlaista parisuhdeseuraa. Itselläni ei edes olisi mahdollisuuksia tehdä noin. Sitten kun kaltaiseni mies onnistuisikin saamaan naisseuraa, olisiko hänellä varaa ruveta nirsoilemaan, kun kyseessä olisi "once in a lifetime" -tilanne? Nainen tietenkin lähtisi ovet paukkuen moisen perverssin luota, kun oli vain ystävällisyyttään kaverimielessä liikenteessä. Tämän vuoksi naiset eivät halua lähestyä tällaisia miehiä edes kaverimielessä. Miesten ongelmia ei ymmärretä, heitä vain syyllistetään niiden taholta, joilla ei tällaisia ongelmia ole.

        "Mies ei taas saa välttämättä minkäänlaista vastakaikua, vaikka yrittäisikin niin kovaa kuin pystyy."

        Hei haloo, ei kukaan saa _välttämättä_ minkäänlaista vastakaikua.

        Minä esim. tunnen naisen, joka on vielä kolmekymppisenä täysin kokematon. Toisaalta tunnen miehiä, jotka ovat jo teini-ikäisenä menneet kihloihin jne. Tämänhän pitäisi teoriasi mukaan olla mahdotonta?

        Niin, eli kyllä syyt ovat jossain muualla kuin sukupuolessa. On miehiä jotka ovat kokemattomia ja miehiä jotka ovat kokeneita, ja naisia jotka ovat kokemattomia ja naisia jotka ovat kokeneita. Sukupuoli ei siis riitä selittämään tätä.

        Tutkimusten mukaan naiset etsivät nykyään miestä, joka on ulkonäöltään heidän mielensä mukainen. Naisille ulkonäkö on nykyään jopa tärkeämpi kriteeri kuin miehille! Molemmat sukupuolet hakevat vastakkaisesta sukupuolesta sellaista ominaisuutta kuin kumppanuus, eli toisen olisi oltava henkisesti kypsä, keskustelukykyinen, tasapainoinen ja luotettava.

        Vaikka sukupuoliroolit läntisessä maailmassa ovat yhdenmukaistuneet viime vuosikymmenten aikana, yhä edelleen on niin, että miehen tulee yleensä tehdä aloite. Naisen on nykyään sallitumpaa tehdä aloite kuin ennen vanhaan, mutta kyllä se on edelleen selkeästi miehen kontolla. Minusta tuntuu, että tämä on keskeisin tekijä: mieheltä odotetaan riskinottokykyä enemmän kuin naiselta. Aloitteen tekeminen onkin aina riski.


      • ....................
        yks nainen kirjoitti:

        "Mies ei taas saa välttämättä minkäänlaista vastakaikua, vaikka yrittäisikin niin kovaa kuin pystyy."

        Hei haloo, ei kukaan saa _välttämättä_ minkäänlaista vastakaikua.

        Minä esim. tunnen naisen, joka on vielä kolmekymppisenä täysin kokematon. Toisaalta tunnen miehiä, jotka ovat jo teini-ikäisenä menneet kihloihin jne. Tämänhän pitäisi teoriasi mukaan olla mahdotonta?

        Niin, eli kyllä syyt ovat jossain muualla kuin sukupuolessa. On miehiä jotka ovat kokemattomia ja miehiä jotka ovat kokeneita, ja naisia jotka ovat kokemattomia ja naisia jotka ovat kokeneita. Sukupuoli ei siis riitä selittämään tätä.

        Tutkimusten mukaan naiset etsivät nykyään miestä, joka on ulkonäöltään heidän mielensä mukainen. Naisille ulkonäkö on nykyään jopa tärkeämpi kriteeri kuin miehille! Molemmat sukupuolet hakevat vastakkaisesta sukupuolesta sellaista ominaisuutta kuin kumppanuus, eli toisen olisi oltava henkisesti kypsä, keskustelukykyinen, tasapainoinen ja luotettava.

        Vaikka sukupuoliroolit läntisessä maailmassa ovat yhdenmukaistuneet viime vuosikymmenten aikana, yhä edelleen on niin, että miehen tulee yleensä tehdä aloite. Naisen on nykyään sallitumpaa tehdä aloite kuin ennen vanhaan, mutta kyllä se on edelleen selkeästi miehen kontolla. Minusta tuntuu, että tämä on keskeisin tekijä: mieheltä odotetaan riskinottokykyä enemmän kuin naiselta. Aloitteen tekeminen onkin aina riski.

        Naiset saavat aina seuraa, klisee, mutta totta. Jos nainen jää yksin, on se hänen oman nirsoutensa syytä. Jos mies jää yksin, on sekin naisten nirsouden syytä. Kuten itsekin sanot, naisille ulkonäkö on tärkeämpää kuin miehille ja tämä pätee moneen muuhunkin asiaan. Miesten seula naisten suhteen on väljempi, kun naisilla taas on niitä kriteerejä loputtomiin. Miehet haluavat naista, tämän naisetkin tietävät. Tämän vuoksi naisilla ei ole ongelma saada miespuolista seuraa, mutta koska he tietävät, että heillä on potentiaalinen mahdollisuus saada se Prinssi Uljaskin, niin he eivät tyydy keskivertomieheen. Jos mies ei edusta sitä keskivertoa parempaa mallia, hän joutuu tekemään töitä tullakseen valituksi. Jos mies kuuluu niihin huonogeenisiin, ei hänellä ole minkäänlaista mahdollisuutta, ellei hänellä ole paksu lompsa kompensoimassa, ja silloinkin naisia kiinnosta vain sen lompsan sisältö.

        Miestä kiinnostaa naisessa naisellisuus. Naista kiinnostaa miehessä hyödykkeet. Miestä ei kiinnosta naisen omaisuus, ammatti, tai kaveripiiri. Nainen taas voi sanoa olevansa sydämensä pohjasta miehen perään, jos koko paketti on kunnossa ulkonäköä, ammattia ja varallisuutta myöten. Miesten luonnollinen halu naisia kohtaan ja naisten halu kaikkeen kiiltävään luovat ongelmatilanteen miesten tappioksi. Naisten ongelma on se, että he joutuvat odottamaan, taikka valitsemaan entten tentten -tyyliin, kun miesten ongelmana on naisten totaalinen mielenkiinnon puute.

        Haittaako se kokemattomuus sitä tuntemaasi naista? Jos niin on, miksei hän tee asialle mitään? Hänellä on siihen mahdollisuus.

        Tottakai niiden tiettyjen miesten perässä juostaan, ne ovat juuri niitä koulun kingejä, tai muita pelimiehiä, jotka vetoavat jo ulkoisilta ominaisuuksiltaan naisiin. Kumminkin täydellinen yksin jääminen ilman erakko-ominaisuuksia koskettaa lähinnä miehiä. Nämä miehet eivät vain kiinnosta naisia.


    • Suden sukua

      Kyllä. Olen 51v ja en ole ollut minkäänlaisessa seurustelusuhteessa n. 25 v. iän jälkeen. Kiinnostuneita ei ole ollut,ainakaan tarpeeksi jotta olisi osoittanut jollain lailla.

    • Jkjbjkbj

      Tunnen kaksi miestä, toinen vähän alle kuusikymppinen ja toinen hieman yli. Kumpikaan ei ole koskaan seurustellut. Palkkatyössä ovat olleet koko ikänsä, joten aivan erakoitakaan eivät ole.
      Itsellä oli lapsuudessa paljon tyttöpuolisia leikkikavereita, mutta nuoruusikään tultaessa en enää kelvannutkaan.

      • epätodennäköistä...

        "Tunnen kaksi miestä, toinen vähän alle kuusikymppinen ja toinen hieman yli. Kumpikaan ei ole koskaan seurustellut. Palkkatyössä ovat olleet koko ikänsä, joten aivan erakoitakaan eivät ole."

        Varsin epätodennäköistä, jos eivät ole sitten homoja.


      • oikaisija
        epätodennäköistä... kirjoitti:

        "Tunnen kaksi miestä, toinen vähän alle kuusikymppinen ja toinen hieman yli. Kumpikaan ei ole koskaan seurustellut. Palkkatyössä ovat olleet koko ikänsä, joten aivan erakoitakaan eivät ole."

        Varsin epätodennäköistä, jos eivät ole sitten homoja.

        Voihan homotkin seurustella, heidän seurustelukumppaninsa vaan ovat samaa sukupuolta. :)


    • Onhan noita ollut suhteita ja yksi avioliittokin takana mutta koen että ei minuun kukaan on olisi noin intohimoisesti rakastunut mitä ketjun aloittaja kuvaili. Toivoa en ole todellakaan menettänyt eli laitahan Lonelyn82 vaikka viestiä niin katotaan :)

      • Lonelyn82

        Miten sulle zakey saa laitettu viestiä? :)


    • jäännöserä

      Löytyy. Pian olen jo 40 vuotias.

    • Hgujgyij

      Turhake täälläkin ;) Mitähän oon.. Yli 40 ainakin

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      39
      1631
    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1341
    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      9
      1289
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1285
    5. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      42
      1277
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      4
      1253
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1234
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1210
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1170
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      1
      1146
    Aihe