Olen käynyt muutamalla ja mielestäni taso vaihtelee ohjaajasta riippuen. Ohjaajat voivat olla kokeneita, mutta ongelmana on se, että he ovat aikuiseksi kasvaneita kilttejä pikkutyttöjä, joille teksti, jossa on mukana myös vihaa ja vimmaa, on outoa, jopa pelottavaa. Sama koskee myös kurssilaisia eli tuotetaan toinen toisensa kaltaista sovinnaisia tarinoita. Se vaikuttaa myös kurssilaiseen, joka sitten muuttaa tekstinsä sopimaan yleiseen ilmapiiriin. Ja nukahtaa, kun tekstejä käydään läpi, kaikki ovat samaa maata, ainut ero on, että joku voi olla hieman taitavampi tekstintuottaja.
Oletteko te muut törmänneet tällaiseen?
Ja missä voisi opetella kirjoittamaan ilman että tarvitsee itsesensuroida? Toki on arvostelupalveluita, mutta niissäkin on sattumaa kenelle teksti ohjautuu ja palaute on sen mukaista eli palautteesta ei välttämättä saa yhtään mitään.
Toki poikkeuksia ohjaajissa on, pari hyvää tyyppiä olen kohdannut.
Hyviä kirjoittajakursseja
36
273
Vastaukset
- outokampi
Miten voit tietää, mitä kukakin on elämässään kokenut? Yhtä hyvin tekstisi viha ja vimma voivat olla jotain muuta kuin pelottavia ja outoja lukijan mielestä. Tunteikkaat ja itselle tärkeät aiheet eivät aina onnistu niin että se oma tunne välittyisi lukijalle asti. Silloin on vaikea tietää, mitä kirjoittajalle sanoisi.
- lapsuudesta
Toisten kurssilaisten taholta olen kokenut sitä, että tekstejä ei kestetä. En yleensä kirjoita itsestäni suoraan, mutta joskus kirjoitin pari kertomusta lapsuudestani ja kurssilaisten reaktio oli että hyi kamalaa, ei tuollaista voi lukea, se ahdistaa niin kauheasti.
Puhuin asiasta silloisen terapeuttini kanssa ja hän sanoi haluavansa lukea tekstit. Hän ei nähnyt niissä mitään ahdistavaa.
En muista, mitä ohjaaja sanoi teksteistäni, mutta se ettei kurssilaisilta tullut palautetta kun tekstejäni ei kuulemma pystynyt lukemaan, kummastutti ja ärsyttikin. Teksteissäni kun ei veri lentänyt, ei ollut hakkaamista, huutamista, ei puukkoja, kirveitä eikä viinaa.
Ilmapiirin kuvausta vain ja sillä kertaa pyrin kuvaamaan ilmapiirin sellaisena kuin se oli. Vaikka yleensä en kirjoita siitä, puhuminen asiantuntijoiden kanssa on ollut minun tapani käsitellä asioita. - aloittajalle
Oletkohan sinä, aloittaja, ollut kuluvana syksynä samalla kurssilla kuin minä? Kuinka tulikaan mieleen.....
- No joo
Saattaa tuntua karulta sanoa, ettei kirjoittamiseen voi opiskella, kouluttautua, tai kurssittautua. Itse kielen kanssa on toisin. Jos puhutaan sanomisen/kirjoittamisen sisällöstä, se on aina ainoa lähtökohta. Sano se mitä ajattelet, älä luota auktoriteetteihin, tai niiksi pyrkiviin. Usein näillä kirjoittajakursseilla (esim. Orivesi ) on puute ns. teknisestä neuvonnasta. Outo sana kirjallisuudesta puhuttaessa, mutta se on julkaisemiseen pyrkivälle kirjoittajalle välttämättömämpi kuin tekokaunotaiteellisuuteen tai ihmisten säikyttelyyn (johon viittaat) pyrkivä kannustus.
P.S. Etsi arvostelupalveluja tai ihmisiä joiden arviointikykyyn voit luottaa. Palautetta jokainen odottaa - ja tietysti kannustavaa.- outokampi
Teknistä palautetta juuri pitäisi saada. Aihe ei oikeastaan kuulu arvioitavien asioiden joukkoon ollenkaan, koska jokainen kirjoittaa siitä mistä haluaa. Jos vaikutelma on toisenlainen kuin kirjoittaja haluaisi, niin silloin on todennäköisesti kyse tekniikasta eikä aiheesta. Jos lukijan pitäisi eläytyä vaikkapa päähenkilön tuskallisiin kokemuksiin, niin sellaisen aikaansaaminen vaatii jo aika paljon osaamista. Samanlaista tuskaa tai pelkoa ja vihaa suoltava kirjoittaja voisi miettiä esierkiksi sitä, että lukijaa saattaa haukotuttaa samanlaisena jatkuva revittely. Tunnelman rakentaminen ei ole helppoa.
- kirjoittajakursseist
En myöskään tietääkseni puhunut ihmisten säikyttelystä, vaan siitä, että ihmiset säikähtävät selliasta, missä ei ole mitään pelättävää. Säikyttely päälleliimatuin keinoin ei ole minun juttuni. Siinä on sitä paitsi se, etteivät ihmiset sellaista säikähdä, koska he kokevat, ettei se ole "totta" eli ei vaikuta luontevalta, ei sovi tekstiin ja on tuotu siihen varta vasten, jotta tekstiin tulisi potkua.
- neljäviisiku
Missä voisi opetella kirjoittamaan ilman että tarvitsee itsesensuroida? Omassa kotona itsekseen. Palaute on tietysti tärkeää, ettei jää junnaamaan paikoilleen.
Itse en ole hirveän innostunut kirjoittajakursseista, koska niillä harvoin saa perustellista palautetta oman kokemuksen mukaan. Paras kurssi olisi sellianen, että se on kestoltaan melko pitkä ja siinä on paljon tehtäviä ja palautetta. Minua epäsosiaalisena ihmisenä muut kurssilaiset yleensä enemmän häiritsee, samoin opettajat, välillä kuitenkin olen kurssille mennyt saadakseni uusia näkökulmia, eikä siitä niin haittaakaan ole ollut jos ei läheskään aina mitään hyötyäkään.
Kyllä kirjoittamista voi opiskella, miksi ei voisi? Voihan muitakin taiteita opiskella, en tajua miksi kirjoittaminen muka poikkeisi muista.- cxcxcxcxc
Monella on vinksahtanut maailmankuva. Alitajunnassaan ihmiset kuvittelevat, että kirjoittajakurssit ovat kuin autokoulu, jonka jälkeen saa kortin ja luvan huristella. Ennen ja jälkeen kirjoittajakurssin saa raapustella, mutta vaikka ihminen käy sadalla kurssilla ja opiskelee kirjoittamista 50 vuotta, touhu ei takaa, että ihminen saa julkaistua yhtään mitään.
Kirjoittajakurssit ovat niin kauan ok, kunhan ihminen tajuaa, että kyseessä on vain kurssi, ei ovi menestykseen.
Ja mitä tulee itsesensuuriin. Jos ihminen haaveilee joskus saavansa jotain julkaistua, on pakko ymmärtää itsesensuurin tärkeys. Vaikka jokin asia on totta ja se on kirjoittajalle tärkeää ja henkilökohtaista, se ei tarkoita sitä, että siitä pitää toitottaa koko maailmalle.
Kun sinä astut naulaan, joku toinen astuu miinaan.
Kun sinua kohdellaan kaltoin, joku toinen räjäyttää ydinpommin.
Kun sinä haluat kirjoittaa, joku toinen haluaa elää.
Kun sinulla on tärkeää sanottavaa, jollain toisella on tärkeää tehtävää.
Minulla on sukassa reikä ja se ei ole hirveän järkevää.
- kirjoittajakursseist
Ilmeisesti en osannut ilmaista oikein, mitä tarkoitin itsesensuurista. En nimittäin kirjoita koskaan itsestäni tai muistaakaan ihmisisä sellaista, mikä on "totta". Eli en kuvaa asioita sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet enkä ylipäätään kuvaa oikean elämän tapahtumia, vaan kehittelen kaikki mielikuvituksestani. Aiheitahan on maailma täynnä. Ja se mikä ulkoisesti kuvaa jotakin, saattaa kuvata sisältäpäin jotain ihan muuta.
Itsesensuurilla tarkoitin esimerkiksi sitä, että kertojaminä ei saa olla vimmainen tai vihainen esimerkiksi siitä, että hänen yrityksensä on mennyt persiilleen ja pankki on ottanut talot ja tavarat. Ei saa suunnitella pankin polttamista poroksi (vaikkei sitä sitten oikeasti tekisikään, vaan ainoastaan kuvittelisi mielessään erilaisia asioita, joilla voisi reagoida mielestään kokemaan saa vääryyteen). palaute on että huh, kauheata tekstiä ja kauheita ihmisiä, ei yhtään normaalia ihmistä sinun tekstissäsi. haluaisin palautetta, joka auttaa minua eteenpäin, en kauhistelua.
Kurssit ovat ainut tapa kohdata ihmisiä, jotka kirjoittavat, ei sellaisiin ihmisiin missään muualla tutustu ja käytännössä ne kontaktin jäävät sinne kurssille.- outokampi
Lukijan kannalta on ihan sama onko tarina totta vai ei. Tuo on mielestäni ihan perusasia kirjoittamisessa. Ei sillä ole vaikutusta suuntaan tai toiseen, vaan lopputuloksella, josta joko vaikututaan tai sitten ei. Jos tarkoitus on ollut kuvata jotain kauhistuttavaa niin silloin olet onnistunut lukijan kauhistuessa, mutta jos olisit halunnut heidän empatisoituvan niin silloin on vika tavassa jolla olet kirjoittanut.
No, lukijoiden reaktiot voivat tietysti vaihdella, mutta jos kukaan ei ole saanut kiinni siitä mitä koetit kuvata niin lukijaa ei oikein voi siitä syyttää. - kirjoittajakursseist
Miksi toistat, ettei lukija ole "saanut kiinni", en tietääkseni ole niin väittänyt.
Ja se miksi totesin, että tarinani eivät ole totta, johtuu siitä, että joku sanoi, että omia kokemuksia täytyykin itsesensuroida.
Kokemukseni kirjoittajakursseista on, etteivät ne välttämättä vie kirjoittajaa eteenpäin eli sellaista palautetta, miten tekstiä voisi kehittää vielä paremmaksi ei saa. Tekstini eivät varmastikaan ole niin täydellisiä, ettei niissä olisi kehitettävää. Kauhistelu tai hymistely eivät riitä. Tarvittaisiin nykyistä voimakkaampia persoonia vetämään kursseja ja myös sellaisia kurssilaisia, joiden tarinat eivät ole toinen toisensa kaltaista arkiraportointia, johon sitten keinotekoisesti päällelliimataan jotain muuta.
- a Joy to behold
Mä olen viihtynyt kirjoittajakursseilla, varsinkin pitkillä käsikirjoituskursseilla. Siellä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä pitkän aikavälin sisällä eri tavalla kuin lyhyellä. Tietynlainen suojattu luottamuksen piiri tuntuu mukavalta. Ja kun aikaa kuluu, kriittinen ja konkreettinen palaute paranee koko ajan. Niin ohjaajalla kuin kurssilaisilla.
Kunnianhimon ruokkiminen on tärkeää. Mulle se on syntynyt varovasti kirjoittajakursseilla. - ei vain kehuja
Luulisin ymmärtäväni, mistä aloituksessa on kyse. Olemattoman palautteen ongelman lisäksi on vielä se, että palaute on pelkkää hymistelyä, kehumista eli kirjoittajaa aliarvioivaa, sitähän se tarkoittaa. Tässä on erityisen kunnostautunut se kirjoittamisen papitar, jonka nimeä en viitsi mainita, useimmat sen tietävät. Jonka mielestä kaikki on ihanaa, hankalaksi ei saa leimautua, kirjoittaminen on lähes orgastinen kokemus joka kerta.
Itse näen kirjoittamisessa kuten elämässä muutoinkin muitakin ulottuvuuksia ja juuri se tekee elämän kiiinnostavaksi. Sekä antaa materiaalia tekstiin. Ilmankos siltä ylikehujalta ei olekaan ilmestynyt kaunokirjallista teksitä kuin esikoisteoa vuonna yksi tai kaksi.- *toho
Tarkoittamasi henkilö on lukemieni juttujen mukaan kohdannut elämässään muitakin ulottuvuuksia kuin ihanuuden. Järkyttävää lapsuustaustaansa vasten on helpompi ehkä ymmärtää hänen yltiöpositiivinen asenteensa. Hän on onnistunut kasvamaan ehjäksi aikuiseksi, mutta on ehkä allergian kriittisyyttä kohtaan.
Uskon, että hän on kuitenkin useimmille ohjaamilleen kirjoittajille onnistunut antamaan jotain, koska on niin suosittu opettaja. Itsekin mieluummin otan vastaan kritiikkiä kuin kehuja, mutta moni ehkä kaipaa pehmeämpää ohjausta.
Tästä ei tartte ruveta kinaamaan; ymmärrän kantasi kertasanomisella, toivottavasti sinäkin minun.
Tunnetun opettajan morkkaaminen anonyyminä ei joka tapauksessa ole kivaa. - lapsuudesta
*toho kirjoitti:
Tarkoittamasi henkilö on lukemieni juttujen mukaan kohdannut elämässään muitakin ulottuvuuksia kuin ihanuuden. Järkyttävää lapsuustaustaansa vasten on helpompi ehkä ymmärtää hänen yltiöpositiivinen asenteensa. Hän on onnistunut kasvamaan ehjäksi aikuiseksi, mutta on ehkä allergian kriittisyyttä kohtaan.
Uskon, että hän on kuitenkin useimmille ohjaamilleen kirjoittajille onnistunut antamaan jotain, koska on niin suosittu opettaja. Itsekin mieluummin otan vastaan kritiikkiä kuin kehuja, mutta moni ehkä kaipaa pehmeämpää ohjausta.
Tästä ei tartte ruveta kinaamaan; ymmärrän kantasi kertasanomisella, toivottavasti sinäkin minun.
Tunnetun opettajan morkkaaminen anonyyminä ei joka tapauksessa ole kivaa.Olen joskus miettinyt, miten kirjoituksenopettajia pitäisi arvioida, kun nimien tai nimikirjaintenkaan kirjoittaminen ei ehkä jonkun mielestä ole korrektia. Itse olen tainnut tehdä sen, että olen maininnut henkilöitä nimikirjaimin, esim. sellaisen, jota pidän huippuna. Huipulla tarkoitan neutraalia suhtautumista teksteihin ja sellaista palautetta, joka auttaa ihmistä kehittymään kirjoittajana.
Ja mitä tulee tuohon, kuka mainittiin, niin kyllä hänen lapsuuskokemuksensa ovat aika kaukana siitä, mitä lapsuuskokemukset voivat pahimmillaan olla. Toki jokainen kokee omansa tavallaan. En olisi puuttunut asiaan, mutta tulin aiemmin tässä ketjussa maininneeksi lapsuudenkokemuksista kirjoittamisen. No toki jokainen aikuinen ihminen, joka on jotenkin niistä selvinnyt, kirjoittaa jostain muusta eikä jää vanhoihin vellomaan. - *toho
lapsuudesta kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, miten kirjoituksenopettajia pitäisi arvioida, kun nimien tai nimikirjaintenkaan kirjoittaminen ei ehkä jonkun mielestä ole korrektia. Itse olen tainnut tehdä sen, että olen maininnut henkilöitä nimikirjaimin, esim. sellaisen, jota pidän huippuna. Huipulla tarkoitan neutraalia suhtautumista teksteihin ja sellaista palautetta, joka auttaa ihmistä kehittymään kirjoittajana.
Ja mitä tulee tuohon, kuka mainittiin, niin kyllä hänen lapsuuskokemuksensa ovat aika kaukana siitä, mitä lapsuuskokemukset voivat pahimmillaan olla. Toki jokainen kokee omansa tavallaan. En olisi puuttunut asiaan, mutta tulin aiemmin tässä ketjussa maininneeksi lapsuudenkokemuksista kirjoittamisen. No toki jokainen aikuinen ihminen, joka on jotenkin niistä selvinnyt, kirjoittaa jostain muusta eikä jää vanhoihin vellomaan.Mitä ja ketä tahansa voi arvioida, kun tekee sen asiallisesti. "Papittareksi" kutsuminen ei sitä ole.
Lopetan omalta osaltani keskustelun tähän. - Sopivuudesta
*toho kirjoitti:
Mitä ja ketä tahansa voi arvioida, kun tekee sen asiallisesti. "Papittareksi" kutsuminen ei sitä ole.
Lopetan omalta osaltani keskustelun tähän.Jos papittareksi ei saa sanoa (on muuten nappiin osunut nimitys) niin aloituksessa oli maininta kilteistä pikkutytöistä ja pojista, tosin siinä ei yksilöity keitä nimitys tarkoittaa. Hyi, hyi, ei tuokaan ole sopivaa. Ei kirjoittajapalstalla saa alkaa revitellä - eikä kai oikein muutenkaan, kirjoittakaamme paperinakuista virastotekstiä.
Kirjoittamisopetuksessa käy niin, että jos kurssi tai mikä se onkin se kokonaisuus nimeltään on tylsä, niin jos se kestää pitempään kuin yhden päivän, niin kato käy. Kyse voi olla ohjaajasta. Tai hänen antamistaan tehtävistä. Jos kaikkia pyydetään kirjoittamaan tekstiä tyyliin peruskoulu eli "Mitä tein kesälomalla" (tämä pitää ottaa kuvaannollisesti) niin eihän siellä kukaan viitsi aikaansa kuluttaa.
Tai sitten sinne tulee kadulta porukkaa, joka kirjoittaa lyijykynällä voipaperille junamatkasta Kärsämäen ja Kannonkosken välillä. - outokampi
Sopivuudesta kirjoitti:
Jos papittareksi ei saa sanoa (on muuten nappiin osunut nimitys) niin aloituksessa oli maininta kilteistä pikkutytöistä ja pojista, tosin siinä ei yksilöity keitä nimitys tarkoittaa. Hyi, hyi, ei tuokaan ole sopivaa. Ei kirjoittajapalstalla saa alkaa revitellä - eikä kai oikein muutenkaan, kirjoittakaamme paperinakuista virastotekstiä.
Kirjoittamisopetuksessa käy niin, että jos kurssi tai mikä se onkin se kokonaisuus nimeltään on tylsä, niin jos se kestää pitempään kuin yhden päivän, niin kato käy. Kyse voi olla ohjaajasta. Tai hänen antamistaan tehtävistä. Jos kaikkia pyydetään kirjoittamaan tekstiä tyyliin peruskoulu eli "Mitä tein kesälomalla" (tämä pitää ottaa kuvaannollisesti) niin eihän siellä kukaan viitsi aikaansa kuluttaa.
Tai sitten sinne tulee kadulta porukkaa, joka kirjoittaa lyijykynällä voipaperille junamatkasta Kärsämäen ja Kannonkosken välillä.Kyllähän tuollaiset nimittelyt kertovat enemmän sanojasta kuin nimittelyn kohteesta. Kirjoituskurssin ohjaajien elämä ei ole kurssilaisten tiedossa eikä pidäkään olla, eihän se kenellekään kuulu.
- WeGa Office
Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuksen ja avoimen kurssien käsikirjoittajaopettajat ovat olleet taitavia. Tehtävät, opetus ja palaute ovat toimineet. Ehkä sinne siiloutuu sitten myös opiskelijoita, jotka ovat määrätietoisempia, jolloin palautteen antaminen kurssilaisten keskenkin on sujunut varsin mallikkaasti.
Mutta totta se on. Tylsä kouluttaja tylsät tehtävät = tylsä kurssi. - ryhmy
Kannattaa ehkä etsiä kirjoittajia, joiden kanssa on samanlaisia tavoitteita. Jos kirjoitat kunnianhimoisemmin ja tähtäät esim. julkaisuun, löydät varmasti motivoituneempia lukijoita sellaisista kirjoittajista, joilla on sama tavoite.
Kursseilla on kiva kirjoittaa yhdessä, mutta ne keräävät yhteen hyvin erilaisia kirjoittajia. Osalle riittää harrastaminen, osa vasta kokeilee siipiään. Hirveän syväanalyyttistä palautetta ei kaikilta voi odottaa. Opettajat sitten tasapainottelevat kahden ääripään vaatimusten välillä. En tarkoita tätä pahalla, mutta samalla kurssilla vuodesta toiseen kirjoittavat ovat heille kenties parempia asiakkaita.- Mikä milloinkin
Vaan siinä se onkin se ydinkysymys: mistä sellaisia löydät?? Jos kanssakirjoittajia löytyisi luonnostaan, niin kursseillakävijöitä olisi huomattavasti vähemmän.
Muutaman kerran on kurssin jälkeen jätetty sähköpostiosoitteet, vaan eipä sen jälkeen ole tullut viestejä vaihdetuksi. Jos kirjoitat muille, niin yksin saat kirjoittaa. Joku voi ekan kerran vastata kohteliaisuudesta ja siihen se jää.
Nuoret kirjallisuudenopiskelijat eivät tajua, että ihmiset, jotka tekevät leipätyötä ihan muualla kuin kirjoittamisen parissa, eivät kanssakirjoittajia löydä. Jos olet Lidlin kassarouva, ict-projektin vetäjä tai pienen kunnan sosiaalijohtaja, niin ne luontaiset kontaktit ovat jotain ihan muuta kuin kirjoittavia ihmisiä.
Eipä tämänkään palstan kanssa niitä löydy. Jokin aika sitten oli toive jonkin kirjoittajaryhmän perustamisesta ja siinä oli jokin yläikäraja, oliko 35 vai 40, en muista. Vissiin tuon iän ylittäneet saati seitsemänkymppiset ovat arkkukamaa.
Minä ja moni muu otetaan mielihyvin vastaan ehdotuksia, miten niitä kanssakirjoittajia löytyy. Kun eii niitä varten ole edes omaa deittipalstaa. - Nimimerkki222
Mikä milloinkin kirjoitti:
Vaan siinä se onkin se ydinkysymys: mistä sellaisia löydät?? Jos kanssakirjoittajia löytyisi luonnostaan, niin kursseillakävijöitä olisi huomattavasti vähemmän.
Muutaman kerran on kurssin jälkeen jätetty sähköpostiosoitteet, vaan eipä sen jälkeen ole tullut viestejä vaihdetuksi. Jos kirjoitat muille, niin yksin saat kirjoittaa. Joku voi ekan kerran vastata kohteliaisuudesta ja siihen se jää.
Nuoret kirjallisuudenopiskelijat eivät tajua, että ihmiset, jotka tekevät leipätyötä ihan muualla kuin kirjoittamisen parissa, eivät kanssakirjoittajia löydä. Jos olet Lidlin kassarouva, ict-projektin vetäjä tai pienen kunnan sosiaalijohtaja, niin ne luontaiset kontaktit ovat jotain ihan muuta kuin kirjoittavia ihmisiä.
Eipä tämänkään palstan kanssa niitä löydy. Jokin aika sitten oli toive jonkin kirjoittajaryhmän perustamisesta ja siinä oli jokin yläikäraja, oliko 35 vai 40, en muista. Vissiin tuon iän ylittäneet saati seitsemänkymppiset ovat arkkukamaa.
Minä ja moni muu otetaan mielihyvin vastaan ehdotuksia, miten niitä kanssakirjoittajia löytyy. Kun eii niitä varten ole edes omaa deittipalstaa.FB:ssä on edelleen kirjoittajaryhmä Kirjailijanloput, jonka jäsenmäärä kasvaa koko ajan. Sieltä voi kysellä kasvokkain lukijaa teksteilleen, ja virittää keskustelua mistä tahansa kirjoittamiseen liittyvästä asiasta. Joukossa on muutama julkaissut henkilö, ja ikähaitari on paristakymmenestä ikävuodesta viiteenkymmeneen, mutta kumpaankaan suuntaan ei rajaa ole. Tervetuloa ja saa kertoa kavereillekin.
- ryhmy
Nimimerkki222 kirjoitti:
FB:ssä on edelleen kirjoittajaryhmä Kirjailijanloput, jonka jäsenmäärä kasvaa koko ajan. Sieltä voi kysellä kasvokkain lukijaa teksteilleen, ja virittää keskustelua mistä tahansa kirjoittamiseen liittyvästä asiasta. Joukossa on muutama julkaissut henkilö, ja ikähaitari on paristakymmenestä ikävuodesta viiteenkymmeneen, mutta kumpaankaan suuntaan ei rajaa ole. Tervetuloa ja saa kertoa kavereillekin.
Olen ihan "oikeissa" leipätöissä (yhdessä elämänvaiheessa jopa siellä LIDLin kassalla!), enkä opiskele kirjallisuutta. Kummaa miten usein noita runotyttökärjistyksiä tuleekin vastaan... :)
En ole törmännyt muihin kirjoittajiin kadulla tai työpaikassa, vaan olen etsinyt heitä aktiivisesti foorumeilta, kirjallisuuden tapahtumista ja blogeista (joissa on fiksuja kirjoittajia paljon).
Edellä ehdotettu Kirjailijanloput voisi olla myös hyvä paikka tutkia ja kuulostella. Ja marraskuussa Nanowrimon foorumit ovat täynnä kirjoittajia (sivustolla on suomenkielinen alafoorumi). Ehkä nettikirjoituspiiriä voisi yrittää viritellä siellä?
Harvoin verkostoja on kenellekään valmiina. Ne pitää rakentaa itse.
Enkä tarkoita tätä nyt sinulle kritiikiksi, vaan puhun yleistasolla. Suurin osa tapaamistani kirjoittajista on ollut ujoja, eikä jokainen yhteydenotto ole johtanut sen syvällisempään kontaktiin. Ajan myötä olen kuitenkin löytänyt oman ryhmäni. Minulla ei olisi ollenkaan kirjallista tukiverkkoa, ellen olisi itse hakeutunut toisten seuraan aktiivisesti. - Luen ja kirjoitan
ryhmy kirjoitti:
Olen ihan "oikeissa" leipätöissä (yhdessä elämänvaiheessa jopa siellä LIDLin kassalla!), enkä opiskele kirjallisuutta. Kummaa miten usein noita runotyttökärjistyksiä tuleekin vastaan... :)
En ole törmännyt muihin kirjoittajiin kadulla tai työpaikassa, vaan olen etsinyt heitä aktiivisesti foorumeilta, kirjallisuuden tapahtumista ja blogeista (joissa on fiksuja kirjoittajia paljon).
Edellä ehdotettu Kirjailijanloput voisi olla myös hyvä paikka tutkia ja kuulostella. Ja marraskuussa Nanowrimon foorumit ovat täynnä kirjoittajia (sivustolla on suomenkielinen alafoorumi). Ehkä nettikirjoituspiiriä voisi yrittää viritellä siellä?
Harvoin verkostoja on kenellekään valmiina. Ne pitää rakentaa itse.
Enkä tarkoita tätä nyt sinulle kritiikiksi, vaan puhun yleistasolla. Suurin osa tapaamistani kirjoittajista on ollut ujoja, eikä jokainen yhteydenotto ole johtanut sen syvällisempään kontaktiin. Ajan myötä olen kuitenkin löytänyt oman ryhmäni. Minulla ei olisi ollenkaan kirjallista tukiverkkoa, ellen olisi itse hakeutunut toisten seuraan aktiivisesti.Tähän halauisin täsmennytsken: jos ihminen in ns, asiapuhuja eli puhuu vain tarvittaessa, hän ei ole välttämättä yhtään ujo. Mieleen ei vain tule mitään sanottavaa. Minua toistuvasti ärsyttää ujo-sanan yhdistäminen siihen, että ihminen ei ole puhemylly, mikä minun mielestäni usein tarkoittaa tyhjänpuhujaa. Ja oli miten oli, niin puheen tuottamisen ja kirjoitustaidon välillä ei ole riippuvuutta suuntaan jos toiseenkaan.
Kyllä monet ovat valitettavan laskelmoivia, kun yrittää rakentaa rniitä verkostoa. Minulle sanoi esimerkiksi yhdellä kirjoittajakurssilla yksi toinen osallistuja: ei sinun käsikirjoitustasi voi kukaan kustannustoimittaja ottaa vakavasti, kun sinusta ei löydy mitään googlaamalla.
Eli jotta "kelpaat", sinun täytyy olla jotain itseäsi suurempaa. Kirjoittajanloppuja en ole kokeillut - eikö se ollut juuri se ryhmä, joka ilmoitti yläikärajasta? - ryhmy
Luen ja kirjoitan kirjoitti:
Tähän halauisin täsmennytsken: jos ihminen in ns, asiapuhuja eli puhuu vain tarvittaessa, hän ei ole välttämättä yhtään ujo. Mieleen ei vain tule mitään sanottavaa. Minua toistuvasti ärsyttää ujo-sanan yhdistäminen siihen, että ihminen ei ole puhemylly, mikä minun mielestäni usein tarkoittaa tyhjänpuhujaa. Ja oli miten oli, niin puheen tuottamisen ja kirjoitustaidon välillä ei ole riippuvuutta suuntaan jos toiseenkaan.
Kyllä monet ovat valitettavan laskelmoivia, kun yrittää rakentaa rniitä verkostoa. Minulle sanoi esimerkiksi yhdellä kirjoittajakurssilla yksi toinen osallistuja: ei sinun käsikirjoitustasi voi kukaan kustannustoimittaja ottaa vakavasti, kun sinusta ei löydy mitään googlaamalla.
Eli jotta "kelpaat", sinun täytyy olla jotain itseäsi suurempaa. Kirjoittajanloppuja en ole kokeillut - eikö se ollut juuri se ryhmä, joka ilmoitti yläikärajasta?Tarkoitan ujoa siinä mielessä, että moni kirjoittaja ei tee kontaktiin aloitetta. Puhetta kyllä riittää, kun toinen osoittaa kiinnostusta kirjoittamista kohtaan. Tämä on ihan ymmärrettävää, ainakin omien kokemusten valossa. Kirjoittamisella on oudon harrastuksen leima, jota kaikki eivät halua mainostaa.
En jaksa itse uskoa googlettamisen tärkeyteen.
Kirjoittajanloput ei ole missään vaiheessa ilmoittanut ikärajoja jäsenilleen. Ikärajaryhmä ei tämän foorumin perusteella (ainakaan muistaakseni) lähtenyt koskaan käyntiin. - bohopppp
ryhmy kirjoitti:
Tarkoitan ujoa siinä mielessä, että moni kirjoittaja ei tee kontaktiin aloitetta. Puhetta kyllä riittää, kun toinen osoittaa kiinnostusta kirjoittamista kohtaan. Tämä on ihan ymmärrettävää, ainakin omien kokemusten valossa. Kirjoittamisella on oudon harrastuksen leima, jota kaikki eivät halua mainostaa.
En jaksa itse uskoa googlettamisen tärkeyteen.
Kirjoittajanloput ei ole missään vaiheessa ilmoittanut ikärajoja jäsenilleen. Ikärajaryhmä ei tämän foorumin perusteella (ainakaan muistaakseni) lähtenyt koskaan käyntiin.Ei "ikärajaryhmän" virittelijä mielestäni tarkoittanut ikärajaa, kuten tunnutte ymmärtäneen. Itse ymmärsin asian niin, että hän haki samanhenkistä seuraa ja tuli vain laittaneeksi oman ikäryhmänsä mukaan viitteeksi, tarkoittamatta rajoittaa porukkaa tietyn ikäisiin.
Ja vaikka olisi tarkoittanutkin, ei siitä tarvitse kiusaantua, vaikka joku haluaisi mieluummin harrastaa judoa/postimerkkeilyä/parinvaihtoa/kirjoittamista itsensä ikäistensä kuin paljon nuorempien tai vanhempien kanssa. - poppoppphpb
bohopppp kirjoitti:
Ei "ikärajaryhmän" virittelijä mielestäni tarkoittanut ikärajaa, kuten tunnutte ymmärtäneen. Itse ymmärsin asian niin, että hän haki samanhenkistä seuraa ja tuli vain laittaneeksi oman ikäryhmänsä mukaan viitteeksi, tarkoittamatta rajoittaa porukkaa tietyn ikäisiin.
Ja vaikka olisi tarkoittanutkin, ei siitä tarvitse kiusaantua, vaikka joku haluaisi mieluummin harrastaa judoa/postimerkkeilyä/parinvaihtoa/kirjoittamista itsensä ikäistensä kuin paljon nuorempien tai vanhempien kanssa.Kyllä siitä voi hyvinkin pahastua tai ihmetellä ainakin. Ihmisten rajallisuutta. Kirjoittaminen nimenomaan on harrastus, jossa iällä ei ole mitään merkitystä. Judossa ja parinvaihdossa sen paremmin ymmärtää.
- Ohi on, onneksi
Entä kun vetäjä on näpertäjä, joka käy tekstiä läpi rivi riviltä ja miettii ehkä jotain sanajärjestystä tai vastaavaa eikä mene yhtään sen syvemmälle kuin pikkuseikkoihin? herää kysymys, ollaanko vakavasti otettavalla kurssilla vaiko peruskoulussa.
Yhdelle kanssaosallistujalle huomautti jonkun pilkun paikasta. Käsittääkseni jopa ammattikirjailijat noudattavat pilkkusääntöjä varsin vapaasi, muutenhan joistain lauseista tulee pelkkää pilkuttamista.
Jos ohjaaja ei kerro, toimiiko teksti kokonaisuutena, niin mitä siinä silloin jää käteen? Muuta kuin paha mieli.- aloittajalle
Sanotaanko suoraan, että p*skaa. Ilmankos moni jättikin sen kurssin kesken. Joku jo heti alkuuunsa.
Kirjoittajaa, vaikka harrastaja onkin, loukkaa tuollainen näpräys. Turhautta vähintää ja sitä tulee miettineeksi, miksi tällaiseen tuhlaa aikaansa. Mutta jos ei tunne vetäjää entuudestaan, niin näin voin sattua.
Positiivista oli että kesken kurssia oli se kokenut, olennaisuuksiin tarttuva vetäjä kahtena kokoontumiskertana. Hänen paikalla ollessaan ei kukaan nuku aikä vilkuile kelloa. Kun se vanha vetäjä palasi, yksi vanha mamma sanoi että kyllä me sinua jo kaivattiinkin. Ei kehdannut sanoa, että puhu vain omasta puolestasi.
Käytän samaa nimimerkkiä kuin aiemmin, vaikka viestini ei ole tarkoitettu aloittajalle erityisesti, hän kaiketi puhui kursseista yleisesti. Sen sijaan tuo toinen puhui avian ilmeisesti samasta kurssista.
Oletteko koskaan antanut palautetta kursseista? Ei välttämättä niin, että moititaan jotain, vaikka siihen olisi perusteitakin, vaan toivomuksena millaisia pitäisi järjestää.
- To go to line 1
Mietiskelin, että kurssien lisäksi kiintoisia kirjoittavia ja kunnianhimoisesti harrastamiseensa suhtautuvia ihmisiä voisi löytyä maakuntakirjailijajärjestöistä ja kirjallisuustapahtumista.
Toisinaan ollut esiintymässä tuollaisissa paikoissa, tapahtumissa ja huomannut, että keskustelut ovat olleet virikkeisiä, innostuneita ja vapautuneita. Siis viestisi minulle, että ihmiset viihtyvät keskenään. Nauttivat harrastuksestaan. - Bonus Sign Up
Kirjoittaminen kai mielletään yleensä itsenäiseksi, yksinäiseksi harrastukseksi. Kaiketi se myös kiinnostaa sellaisia luovia ihmisiä, jotka haluavat painiskella taiteen lainalaisuuksien oppiminen parissa yksikseen. Ja sitten on niitä, jotka haluaisivat tutustua kollegoihin, muihin harrastajiin.
Osa haluaa opiskella kirjoittamista erilaisilla kursseilla, joita tähän maahan on ilmestynyt monenlaisten järjestöjen ja kulttuurioppilaitosten myötä. On varmaan oma harminsa löytää lähialueeltaan sakki, kurssi, oppimisryhmä, joka sopisi juuri kunkin omaan kehitysvaiheeseen ja oppimishaluun. Ja vielä: että olisi taitava, ammattimainen ohjaaja, joka osaa antaa kurssilaisille rakentavaa, inspiroivaa, kannustavaa, harrastusta edistävää palautetta.
Toisaalta on varmaan paljon sattumasta kiinni millainen porukka ryhmäytyy itselle sopivaksi, milloin taas ei. Ainahan ryhmän voi jättää, vaihtaa toiseen, hakeutua uudenlaisille kursseille. Toisaalta, maantieteelliset rajat ja talous voivat myös aiheuttaa pulmaa. Miten sitten netti? Eihän tämä oppimisympäristönä aina surkein ole, mutta kaiketi monelle on tärkeää juuri irrottautuminen taiteen tekijän kammiosta ja kohdata kanssatovereitaan, saada palautetta fyysisessä kohtaamisessa.
Avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kursseja olen joskus itse käynyt, ne olivat lähi- ja etäjaksoineen kannustavia, kiehtovia ja deadlineja tarttuvia. Opettavat ohjaajat olivat tutkimus- ja taidealan ammattilaisia. Näkemyserot olivat suuria, joka teki itselleni oppimisesta mielekkään. Osa kurssilaisista tuli oppimisen ajaksi tärkeiksi, sen jälkeen ei enää. Ehkei tarvikaan.- Luen ja kirjoitan
Miksi sen kurssin on oltava "lähialueelta"? Tai miten sinä joka käytit termiä, lähialueen miellät?
Ihminenhän on usein töissä muualla kuin asuinpaikkakunnalla tai ns. lähialueella, matkaa voi kertyä (jos on joka päivä samassa paikassa) n. 100 km suuntaansa, yleensä isommalle paikkakullalle. Silloin on luontevaa harrastaa siellä eikä jossain käpykylässä, jossa joutuu taloudellisista syistä asumaan ja jolla ei pahemmin kurssitarjontaa ole.
Itse olen mieltänyt ns. elävät kurssit parhaiksi, siis sellaiset, joilla ollaan nenätysten ja herää keskustelua teksteistä. Kirjailijanloput tosin näytti alussa hyvältä, nyt en ole käynyt siellä vähään aikaan, tuntuu, että keskustelu lopahti. Täytyy käydä tarkistamassa.
Kursseilla on se merkitys, että on jokin syy kirjoittaa, määräaikoja sun muita. Auttaa, jos kirjoittaminen ei ole itselle elämää suurempi asia, muutoin vain tärkeä. Mutta ohjaajassa on oltava jotain. Pikkutytöt ja -pojat ohjatkoot alkeiskursseja (joilla ei haittaa, vaikka ohjeita paremmaksi kirjoittajaksi tulemisesta ei saakaan, vaan jäädään sinne detaljitasolle).
Avoimen yliopiston kursseja olen toistaiseksi karsastanut. Liian teoreettista minulle. Sana "tutkimus" karkottaa tavallisen kirjoittajan.
- Kansallisperinne
Kesyt kirjailijat eivät ole erityisen kuuluisia, varsinkin ne jotka ovat kasvaneet kielteisessä ympäristössä mihin Suomi kuuluu ehdottomasti.Kokemusten sekä
tunteiden vapaa ilmaisu useimmiten karkoittaa enemmistön sulkemaan
lukemansa.Senjälkeen me luemme salaa dekkareita,missä on enemmän
kirosanoja kuin asiaa.Suomessa ei saa periaatteessa tehdä "mitään",kaikki
on kiellettyä taikka lainvastaista.Matkaa ulkomaita niin se muuttuu heti. - ohjaustako
Mahtaakohan aloittaja nähdä tekstinsä vähän turhan dramaattisena? Vaikea uskoa, että kukaan harrastajakirjoittajia ohjaava tai kurssilainenkaan pitäisi toisten tekstejä pelottavan outoina, elleivät tekstit sitten ole psyykkisesti häiriintyneen kirjoittajan tekstejä (harhaisia, psykoottisia). Silloin voi palautteen antajana voi tulla mieleen, että mitäköhän rehellisestä palautteesta seuraisi. Harrastajakirjoittajat hyvin usein ottavat palautteen todella henkilökohtaisesti.
Tällainenkin tilanne voi tulla kyllä ohjaajalle vastaan. - ssssanoja
Olen käynyt kirjoittajakursseilla niin Orivedellä, Avaimella, avoimessa yliopistossa. Keskimäärin voi sanoa että per kurssi syntyy yksi oivallus. Joko liittyen omaan kirjoittamiseen tai sitten yleensä luovuuteen. Parhaimmillaan löytyy myös kirjallinen sielunsisarus, jonka kanssa syntyy luottamuksellinen kanssakirjoittajasuhde. Tällaisen kanssa voi pidemmän päälle vaihdella tekstejä edestakaisin ja käydä keskustelua kirjoittamisen eri piirteistä. Yleensä kurssitovereista suurin osa on rumasti sanottuna tyhjänpäivisiä, mutta heidän silti tekstejään voi ja kannattaa kuitenkin syvälukea, antaa palautetta, jakaa ajatuksia. Kursseilla käyminen on hyvä keino kehittää itseään palautteenantajana.
Jos tuolla edellä tarkoitetaan papittarella T.T.:sta, niin onpa osuva nimitys. Tuskin hän siitä pahastuu. Joku toinen sanoi, että hän on kirjoittajakoulutuksen Oprah Winfrey. Niin tai näin, hänenkin kursseillaan olen ollut. Hyvällä tavalla ärsyttävä.
Avoimen yliopiston kursseilla joutuu / saa paneutua teoriaan ihan eri tavalla, toisaalta sieltä olen saanut varmaan perusteellisimman ja syvimmälle luodanneen palautteen.
Ihmisten kiinnittävät eri asioihin huomioita teksteissä, mutta aiheeseen ei minusta kannata takertua. Moni kirjoittaa jostain itselle tärkeästä aiheesta ja niin olkoon. Enemmän ratkaisee tyyli ja keinot - ja siinä mielessä on totta, että varsinaisesti kerronnan rakenteisiin ja ratkaisuihin keskittyvää opetusta Suomessa ei taida olla ollenkaan. En ole ainakaan itse osunut, ehkä Teakissa ois? - joku_nimmari
Kappas, keskustelu on jatkunut.
Otin riskin ja ilmoittauduin syksyllä oudon ohjaajan kurssille. Googlettamalla ei tietenkään löydy sellaista tietoa, mitä koulutettaava haluaa, jos henkilö ei esimerkiksi ole julkaissut, jolloin hänen teksteistään voi päätellä, millaista tekstiä hän kestää lukea ja ehkä senkin, saako omasta tekstistä arvion kokonaisuutena, vai jäädäänö pohtimaan yhtä ylimääräistä niin -sanaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381600Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285- 91279
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421267Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146