Otsikkossahan tuo jo onkin. On ollut pari aloitusta yksin jäämisestä ja niistä jotka tahtoo elää sinkkuna.
Mutta onko kyse ettei sopivaa kumppania löydy vaan ehkä siitä fiiliksestä joka syntyy parisuhteista?
Osa ihmisistä on luonnostaan varovaisempia, mutta osa haluaa aina toitottaa että riskejä pitää uskaltaa ottaa...
Mutta entäs jos kokee nykyajan ihmissuhde pyörityksen väkinäiseksi tai jopa sairaalloiseksi vaikka tahtoisi suhteen?
Onko muilla samanlaisia mietteitä?
Itse oon jo nähnyt kaikenlaista ja ei oikeasti tiedä että viitsiikö enää yrittää. Saattaisi jonkun löytää sattuman kautta, mutta kuinka luottaa enää kehenkään?
Nykyajan ihmissuhteet? Mitä mieltä?
Sinisellä ulapalla
73
673
Vastaukset
Tässä nykypäivän hektisessä rumbassa ihmisiltä vähän tuppaa häviämään se minuus. Suoritetaan asioita töissä, harrastuksissa ja parisuhteessa. Kaikesta pitäis kilpailla ja olla paras. Jos et ole, tulee lähtö, vaihdetaan uuteen.
Ihmissuhteet vaatii vaan aikaa ja sitä harvalla on. Tai oikeasti on, mutta eihän sitä ihmissuhteisiin tuhlata.
Ajan kanssa siitä oppii tuntemaan itsensäkin niin hyvin, että tietää mitä tahtoo. Ja kun löytyy kiva ihminen, niin antaa sillekin aikaa. Ei se luottamus synny hetkessä eikä kahdessakaan.- Todellinen.
Ei kaikilla ole "minuutta". Nykyaikaa ja modernia ihmistä leimaa "minättömyys".
- missä todellisuus?
Tuntuu myös, että nykyihminen pakenee tätä hetkeä. Siis nykyhetkeä. Sulkeudutaan pois "maailmasta".
Kuljetaan kadulla napikuulokkeet korvissa, tai metrossa istutaan näppäillen älypuhelinta jne. jne. Koko ajan ollaan irti siitä hetkestä ja siitä fyysisestä paikasta. Ollaan puhelimen kautta facebookissa tai Instagramissa. Jää moni asia huomaamatta siinä todellisessa, fyysisessä maailmassa.
Itse olin pyytämässä yhtä söpöä tyttöä ulos, mutta en saanut aloitettua edes peliä ja katsekontaktia häneen; hän tuijotti älypuhelintaan ja näppäili sitä puoli tuntia yhtä soittoa... Sulkeutumalla täsätä maailmasta hän ei koskaan tavannut minua. - kaksi todellisuutta
missä todellisuus? kirjoitti:
Tuntuu myös, että nykyihminen pakenee tätä hetkeä. Siis nykyhetkeä. Sulkeudutaan pois "maailmasta".
Kuljetaan kadulla napikuulokkeet korvissa, tai metrossa istutaan näppäillen älypuhelinta jne. jne. Koko ajan ollaan irti siitä hetkestä ja siitä fyysisestä paikasta. Ollaan puhelimen kautta facebookissa tai Instagramissa. Jää moni asia huomaamatta siinä todellisessa, fyysisessä maailmassa.
Itse olin pyytämässä yhtä söpöä tyttöä ulos, mutta en saanut aloitettua edes peliä ja katsekontaktia häneen; hän tuijotti älypuhelintaan ja näppäili sitä puoli tuntia yhtä soittoa... Sulkeutumalla täsätä maailmasta hän ei koskaan tavannut minua.oikea ja Oikean Kaltainen
- Karu koulu
missä todellisuus? kirjoitti:
Tuntuu myös, että nykyihminen pakenee tätä hetkeä. Siis nykyhetkeä. Sulkeudutaan pois "maailmasta".
Kuljetaan kadulla napikuulokkeet korvissa, tai metrossa istutaan näppäillen älypuhelinta jne. jne. Koko ajan ollaan irti siitä hetkestä ja siitä fyysisestä paikasta. Ollaan puhelimen kautta facebookissa tai Instagramissa. Jää moni asia huomaamatta siinä todellisessa, fyysisessä maailmassa.
Itse olin pyytämässä yhtä söpöä tyttöä ulos, mutta en saanut aloitettua edes peliä ja katsekontaktia häneen; hän tuijotti älypuhelintaan ja näppäili sitä puoli tuntia yhtä soittoa... Sulkeutumalla täsätä maailmasta hän ei koskaan tavannut minua.Hyvä. Ehkä hänellä on jo tai tapaa paremman miehen kuin ATM:n. Tyttö ei arvannutkaan kuinka lähellä se oli häpeää joka ei koskaan olisi lähtenyt hänestä pois.
- Kahelit pelkää katsetta
missä todellisuus? kirjoitti:
Tuntuu myös, että nykyihminen pakenee tätä hetkeä. Siis nykyhetkeä. Sulkeudutaan pois "maailmasta".
Kuljetaan kadulla napikuulokkeet korvissa, tai metrossa istutaan näppäillen älypuhelinta jne. jne. Koko ajan ollaan irti siitä hetkestä ja siitä fyysisestä paikasta. Ollaan puhelimen kautta facebookissa tai Instagramissa. Jää moni asia huomaamatta siinä todellisessa, fyysisessä maailmassa.
Itse olin pyytämässä yhtä söpöä tyttöä ulos, mutta en saanut aloitettua edes peliä ja katsekontaktia häneen; hän tuijotti älypuhelintaan ja näppäili sitä puoli tuntia yhtä soittoa... Sulkeutumalla täsätä maailmasta hän ei koskaan tavannut minua.Ihme urputusta. Ei mua kukaan lähestynyt ennen älypuhelinaikaa eikä näytä olevan ihmisillä muutenkaan mitään kiinnostusta kuin vain omiin fiksaatioihinsa. Puhelimen kautta voin ainakin hetken viivähtää omien kiinnostuksen kohteiden maailmassa ilman, että tarvii pelätä sitä, kun joku hullu taas ärsyyntyy siitä, että katseet vaikka sattumoisin kohtaa.
- trytruyrtyurtuyrtyu
Todellinen. kirjoitti:
Ei kaikilla ole "minuutta". Nykyaikaa ja modernia ihmistä leimaa "minättömyys".
Kyllä minä olen minä....mutta kun itsestäni tuntuu että kaikki muut ovat kadottaneet minänsä, menevät lampaana rahan ohjaamana!!!
Kattokaa te vain kaiken näköistä maksu-tv:n tarjoamaa paskaa töllöttimestänne, siellä on sitä "realityä"; kaikki te överi fitnestytöt ja -pojat, rauhottukaa vähän!!! On inhimillistä myös että löytyy ihmisiä, jotka ovat vähän isompia kuin te, vaikka on vähän läskiä, ei tarkoita sitä, että olisi kykenemätön mihinkään....ja 99% ihmisistä: ei se tietokone/tietotekniikka ole ratkaisu maailman ongelmiin: internetin valtavasta maailmasta on väitänpä mahdoton löytää mitään järjellistä ihmissuhdetta, löydätte sen ihmissuhteen paremmin kun erotutte kadulla muista - eli rohkeasti lähestymään.
Nykyihmisiä leimaa tietynlainen kodittomuus - et kuulu mihinkään. Yhteiskunta ajaa yksilökeskeistä kuvaa.
Kyllähän tämä nykytilanne suorastaan masentaa...Miten tytöt kiinnostuisivat 24 vuotiaasta masentuneesta uskon menettäneestä nuoresta miehestä? - Hullu se sellainen tyttö joka minusta kiinnostuu. Onneksi hengen pitimiksi asun vielä koti porukoillani - on ruoka nenän edessä ja katto pään päällä; sekä autoa saan käyttää matkoihini....sosiaalinen elämä sen sijaan on helvetin köyhää: lähinnä perhe ja 1 läheinen kaveri opiskelukaverit, niitä nyt kesällä vähemmän näkee....
joku sanoi että: "ole onnellinen, että on töitä!", pitääkö minun oikeasti olla onnellinen, vaikka tulevaisuus vaikuttaa äärettömän epävarmalta???? En edes kykene lopulta vaikuttamaan tulevaisuuteeni kuin pienillä muodollisuuksilla - opiskelen tutkintoni loppuun ja täytän lottolapun, että saan töitä alaltani...muutoin pyörittelen trukkia varastossa loppuikäni. Naiset taasen ovat suuri mysteeri, kaikki ovat olleet hiljaa ympärilläni, kukaan ei halua näin pelottavaa henkilöä lähestyä...
Kyllä ne eri aikakausien trendit heijastuu aina myös ihmissuhteissa. Katselee vähän ympärilleen, siis viihdeteollisuutta, mediaa, eri muoti-ilmiöitä yms. , saa jonkinlaisen karkean yleiskuvan nykyajan ihmissuhteista...
Minun mielestäni ihmisillä on aina ollut tarve tehdä oikein ja olla hyviä ihmisiä tai jotain... Mutta ihmisten ongelma on aina ollut se itsenäisen ajattelun puuttuminen. Aina omat arvot perustuu erilaisten arvojohtajien luotuihin arvoihin. Nykymaailmassakin voidaan tarkastella sitä ketä kaikkia julkisuudessa esiintyy ja mitä arvoja ja mielipiteitä ne trokaa kansalle. Kyllähän jokaiselle niistä seuraajia löytyy, mutta miten ne opit ja ohjeet sitten niiden tavallisten ihmisten käytännössä toimii, onkin jo ihan eri asia. Eiköhän ne avioerotilastot ja muut sellaiset puhu siinä omaa kieltä...
On yksi asia, mitä olen aina hämmästellyt ihmisissä. Siis se, että jos pitää tai ihailee jotain tyyppejä, niin onko pakko yrittää väen väkisin muuttua heidän kaltaiseksi...?- Hiirukka
Samaa mieltä tuosta, että jokaisen tulisi etsiä se oma minuutensa, vaikka ihailisikin toista ihmistä jollakin tasolla. Minua ihmetyttää myös tämä ihmisten loputon tarve tulla ihailluksi. Kaikki haluavat julkisuuteen ja elää jotakin extra-elämää. Tavallinen on liian tavallista. Eikö ihmisen elämä ole mitään, jos sitä ei lauma muita ihmisiä ihaile tai seuraa?
- .,..,..,
Hiirukka kirjoitti:
Samaa mieltä tuosta, että jokaisen tulisi etsiä se oma minuutensa, vaikka ihailisikin toista ihmistä jollakin tasolla. Minua ihmetyttää myös tämä ihmisten loputon tarve tulla ihailluksi. Kaikki haluavat julkisuuteen ja elää jotakin extra-elämää. Tavallinen on liian tavallista. Eikö ihmisen elämä ole mitään, jos sitä ei lauma muita ihmisiä ihaile tai seuraa?
Ei minuutta voi etsiä, jos sitä ei OLE OLEMASSA!n
Hiirukka kirjoitti:
Samaa mieltä tuosta, että jokaisen tulisi etsiä se oma minuutensa, vaikka ihailisikin toista ihmistä jollakin tasolla. Minua ihmetyttää myös tämä ihmisten loputon tarve tulla ihailluksi. Kaikki haluavat julkisuuteen ja elää jotakin extra-elämää. Tavallinen on liian tavallista. Eikö ihmisen elämä ole mitään, jos sitä ei lauma muita ihmisiä ihaile tai seuraa?
Käytän mielelläni usein näissä asioissa vertauksina musiikkia. Esimerkiksi minullakin on paljon eri vaikutteita siinä, tuskin kukaan musiikkia harrastava voi välttyä niiltä. Ja se on ihan fine, jos asia olisi toisin musiikki olisi jo ajat sitten kuollut tai parhaimmillaan aikamoista paskaa. Mutta... Ei ne vaikutteet musiikissa tarkoita sitä, että pitäisi pyrkiä kopioimaan yksyhteen ihailemiensa muusikoiden tyyliä tai biisejä. Heh, sellaisesta musasta tulee parhaimmillaankin jotain hissi- tai puhelujonotusmusiikkia... Samahan se pätee myös ihmissuhteisiin, jos yrittää elää ihmissuhteitaan tarkkaan jonkun muun suhdetta tai elämäntapaa kopioimalla...
Minusta tänäpäivänä kannattaa olla tavallinen. Se on nimittäin erittäin epätavallista...
https://www.youtube.com/watch?v=H_h6-94xHdI.,..,.., kirjoitti:
Ei minuutta voi etsiä, jos sitä ei OLE OLEMASSA!n
No voi...
Kyllä jokaisella on jonkinlainen minuus. Kyse on vaan siitä, että minkälainen se on...
Ps. Sinun minuus ei ole minun minuus ja blääblää...- .,..,..,
Genio.Mente kirjoitti:
No voi...
Kyllä jokaisella on jonkinlainen minuus. Kyse on vaan siitä, että minkälainen se on...
Ps. Sinun minuus ei ole minun minuus ja blääblää...?
Ps. Hiirukalle MENI!
- Ikisinkku M
Nyt oli niin hyvä aloitus ettei tuohon oikein keksi edes mitään lisättävää. Juuri noinhan se nimittäin on meille varovaisille jotka ei osata elää hetkessä kun niitä hetkessäeläjiä kertakäyttöihmisiä on jo niin paljon ettei niitä joihin voisi uskaltaa luottaa millään pysty erottamaan sieltä seasta.
Ei hetkessä eläminen välttämättä tarkoita kertakäyttöihmistä.
Mulla on paha tapaa elää hetkessä, tai opin sen vasta ihan hiljattain. Ja luulen jopa, että se on tehnyt musta entistä "paremman" ihmisen.
En roplaa puhelinta enää koko aikaa, katselen mielummin ihmisiä. Saatan istua kahvilassa pitkään vaan katsellen ympärilleni ja teen omia havaintojani ihmisistä. Nautin niistä hetkistä. Huomaan olevani paremmalla tuulella, ihmiset lähestyy helpommin, juttelen itsekin paljon ihmisille.
Hetkessä eläminen on mahdollistanut sen, että musta on tullut avoimempi ja vastaanottavaisempi ihminen. En murehdi, mitä muut musta ajattelee tai mitä uskaltaa puhua ja kenelle... Vaikea ehkä selittää sitä, jos ei ole kokenut samaa mitä minä. Mutta useimmiten muutos on hyväksi.
Ja vaikka muutoksia onkin tapahtunut, niin olen silti edelleen se luotettava ihminen siellä taustalla. Vähän erilaisempi vaan.
On myös ollut aika, kun en ole osannut pysähtyä nauttimaan. Se elämä oli ihan erilaista kun mitä nyt elän.
Se on totta, että pitäisi kai murehtia enemmän tulevaisuuttakin, mutta toisaalta, miksi?- Mmiekkonen
pimppaloora kirjoitti:
Ei hetkessä eläminen välttämättä tarkoita kertakäyttöihmistä.
Mulla on paha tapaa elää hetkessä, tai opin sen vasta ihan hiljattain. Ja luulen jopa, että se on tehnyt musta entistä "paremman" ihmisen.
En roplaa puhelinta enää koko aikaa, katselen mielummin ihmisiä. Saatan istua kahvilassa pitkään vaan katsellen ympärilleni ja teen omia havaintojani ihmisistä. Nautin niistä hetkistä. Huomaan olevani paremmalla tuulella, ihmiset lähestyy helpommin, juttelen itsekin paljon ihmisille.
Hetkessä eläminen on mahdollistanut sen, että musta on tullut avoimempi ja vastaanottavaisempi ihminen. En murehdi, mitä muut musta ajattelee tai mitä uskaltaa puhua ja kenelle... Vaikea ehkä selittää sitä, jos ei ole kokenut samaa mitä minä. Mutta useimmiten muutos on hyväksi.
Ja vaikka muutoksia onkin tapahtunut, niin olen silti edelleen se luotettava ihminen siellä taustalla. Vähän erilaisempi vaan.
On myös ollut aika, kun en ole osannut pysähtyä nauttimaan. Se elämä oli ihan erilaista kun mitä nyt elän.
Se on totta, että pitäisi kai murehtia enemmän tulevaisuuttakin, mutta toisaalta, miksi?Minusta nykyajan ihmiset eivät elä hetkessä.
He elävät hetkestä-hetkeen, kiirehtien, koskaan pysähtymättä tai hiljentymättä.
Koko ajan pitää tapahtua jotakin ja ihastumisen/rakastumisen esimerkiksi odotetaan kestävän koko ajan. Sen jälkeen suhde muuttuu "väljähtyneeksi" tai "kaverisuhteeksi". Hyvin lyhyessä ajassa siis.
Jokapäiväistä elämää toisen kanssa ei kestetä ja toista henkilöä pidetään syynä siihen että se on tylsää tai mälsää.
Siitä nämä palstan "naiset tykkää jännämiehistä" jututkin johtuvat. Osa naisista kun kuvittelee että "tuollaisen miehen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää" tai kyseinen mies aluksi herättää voimakkaita tunteita. Mutta mitään kestävää se ei synnytä.
Intohimojen jatkuva jahtaamien eivät luo välttämättä tyytyväisyyttä ja kiintymystä. Mmiekkonen kirjoitti:
Minusta nykyajan ihmiset eivät elä hetkessä.
He elävät hetkestä-hetkeen, kiirehtien, koskaan pysähtymättä tai hiljentymättä.
Koko ajan pitää tapahtua jotakin ja ihastumisen/rakastumisen esimerkiksi odotetaan kestävän koko ajan. Sen jälkeen suhde muuttuu "väljähtyneeksi" tai "kaverisuhteeksi". Hyvin lyhyessä ajassa siis.
Jokapäiväistä elämää toisen kanssa ei kestetä ja toista henkilöä pidetään syynä siihen että se on tylsää tai mälsää.
Siitä nämä palstan "naiset tykkää jännämiehistä" jututkin johtuvat. Osa naisista kun kuvittelee että "tuollaisen miehen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää" tai kyseinen mies aluksi herättää voimakkaita tunteita. Mutta mitään kestävää se ei synnytä.
Intohimojen jatkuva jahtaamien eivät luo välttämättä tyytyväisyyttä ja kiintymystä.Se on ihan totta.
Koko ajan jahdataan sitä adrenaliinirushia tai intohimo-overloadia, ja eihän se suhteessa ole sitä koskaan kovinkaan pitkään. Alkuhuuma kestää lyhyen hetken ja sen jälkeen alkaa arki.
Eikä siihen arkeekaan osata ehkä suhtautua oikein. Sitä pidetään jotenkin tylsänä ja automaattisesti kuolettavana asiana. Se saa kaiken kuulostamaan niin negatiiviselta, "arkinen".
Hyvä esimerkki oli, kun ystäväni tapasi kesälomansa alussa mukavan miehen ja heille syntyi aika tiivis ja kiihkeä suhde. Mutta kun lomat oli ohi ja piti palata työelämään, suhteen ja arjen yhteensovittaminen ei enää muka onnistunutkaan, ei ollut enää aikaa tavata miestä.
Siinä hyvä esimerkki kertakäyttösuhteesta.- Ikisinkku M
pimppaloora kirjoitti:
Ei hetkessä eläminen välttämättä tarkoita kertakäyttöihmistä.
Mulla on paha tapaa elää hetkessä, tai opin sen vasta ihan hiljattain. Ja luulen jopa, että se on tehnyt musta entistä "paremman" ihmisen.
En roplaa puhelinta enää koko aikaa, katselen mielummin ihmisiä. Saatan istua kahvilassa pitkään vaan katsellen ympärilleni ja teen omia havaintojani ihmisistä. Nautin niistä hetkistä. Huomaan olevani paremmalla tuulella, ihmiset lähestyy helpommin, juttelen itsekin paljon ihmisille.
Hetkessä eläminen on mahdollistanut sen, että musta on tullut avoimempi ja vastaanottavaisempi ihminen. En murehdi, mitä muut musta ajattelee tai mitä uskaltaa puhua ja kenelle... Vaikea ehkä selittää sitä, jos ei ole kokenut samaa mitä minä. Mutta useimmiten muutos on hyväksi.
Ja vaikka muutoksia onkin tapahtunut, niin olen silti edelleen se luotettava ihminen siellä taustalla. Vähän erilaisempi vaan.
On myös ollut aika, kun en ole osannut pysähtyä nauttimaan. Se elämä oli ihan erilaista kun mitä nyt elän.
Se on totta, että pitäisi kai murehtia enemmän tulevaisuuttakin, mutta toisaalta, miksi?Niin no me nyt tässä yhteydessä tarkoitettiin hetkessä elämisellä eri asioita, minä lähinnä semmoisia ihmisiä jotka ihastuu, rakastuu ja muuttaa yhteen pikavauhtia ja samoin myös eroavat heti kun tulee tylsää eli ovat ikäänkuin kertalkäyttötuotteita, eivät kestä kovin kauaa ja laatukin on ihan toista kuin kestäväksi tehdyissä luottotavaroissa joita ei koskaan tarvitsee uusia. Sinä taas tavallaan käsittelet asiaa avoimesti tilaisuuksiin tarttumisen kannalta ja se kai lienee ihan hyväkin, enpä sitä kiistä ollenkaan kunhan vain se harkintakyky myös säilyy siellä taustalla niin kuin kerrot kohdallasi olevankin.
Ikisinkku M kirjoitti:
Niin no me nyt tässä yhteydessä tarkoitettiin hetkessä elämisellä eri asioita, minä lähinnä semmoisia ihmisiä jotka ihastuu, rakastuu ja muuttaa yhteen pikavauhtia ja samoin myös eroavat heti kun tulee tylsää eli ovat ikäänkuin kertalkäyttötuotteita, eivät kestä kovin kauaa ja laatukin on ihan toista kuin kestäväksi tehdyissä luottotavaroissa joita ei koskaan tarvitsee uusia. Sinä taas tavallaan käsittelet asiaa avoimesti tilaisuuksiin tarttumisen kannalta ja se kai lienee ihan hyväkin, enpä sitä kiistä ollenkaan kunhan vain se harkintakyky myös säilyy siellä taustalla niin kuin kerrot kohdallasi olevankin.
Ihan samaa olen myös ihmetellyt ihan omassa lähipiirissäkin kun heti otetaan se miljoonan asuntolaina ja pyöräytetään ne ipanat. Sitten se ei enää olekaan kivaa ja huomataankin olevansa loukussa siinä hommassa, aletaan käydä vieraissa.
Näinhän se menee.
Mä olen ollut suhteissani joskus jopa liian varovainen. Yhteenmuuttaminenkin on ollut ihan hirveän iso juttu. Kosittukin on, mutta en ole siihen halunnut lähetä sillä hetkellä. Joskus miettii, että millaista mun elämä olisi jos olisin silloin osannut heittäytyä. Noh, ehkä olisin vanhan. lihavan palstakurpan lisäksi vaikka mahdollisesti yh-äippä! :D
Enkä mä usko, että nykyäänkään olisin niin hölmö, että ajatuisin suinpäin suhteeseen kiireellä. Luulen, että olen muiden asioiden suhteen heittäytyväisempi ja avoimempi, mutta suhteessa alussa edelleen pikkuisen varauksellinen.- Mmiekkonen
pimppaloora kirjoitti:
Ihan samaa olen myös ihmetellyt ihan omassa lähipiirissäkin kun heti otetaan se miljoonan asuntolaina ja pyöräytetään ne ipanat. Sitten se ei enää olekaan kivaa ja huomataankin olevansa loukussa siinä hommassa, aletaan käydä vieraissa.
Näinhän se menee.
Mä olen ollut suhteissani joskus jopa liian varovainen. Yhteenmuuttaminenkin on ollut ihan hirveän iso juttu. Kosittukin on, mutta en ole siihen halunnut lähetä sillä hetkellä. Joskus miettii, että millaista mun elämä olisi jos olisin silloin osannut heittäytyä. Noh, ehkä olisin vanhan. lihavan palstakurpan lisäksi vaikka mahdollisesti yh-äippä! :D
Enkä mä usko, että nykyäänkään olisin niin hölmö, että ajatuisin suinpäin suhteeseen kiireellä. Luulen, että olen muiden asioiden suhteen heittäytyväisempi ja avoimempi, mutta suhteessa alussa edelleen pikkuisen varauksellinen.Ihmettelen minäkin että tyyliin puoli vuotta yhdessä oloa ja yhteen muutto.
Tuntuu että yhä useammalla naisella on pari vuotiaita yhteishuoltajuudessa. Mitä oikein on tapahtunut? - Ikisinkku M
pimppaloora kirjoitti:
Ihan samaa olen myös ihmetellyt ihan omassa lähipiirissäkin kun heti otetaan se miljoonan asuntolaina ja pyöräytetään ne ipanat. Sitten se ei enää olekaan kivaa ja huomataankin olevansa loukussa siinä hommassa, aletaan käydä vieraissa.
Näinhän se menee.
Mä olen ollut suhteissani joskus jopa liian varovainen. Yhteenmuuttaminenkin on ollut ihan hirveän iso juttu. Kosittukin on, mutta en ole siihen halunnut lähetä sillä hetkellä. Joskus miettii, että millaista mun elämä olisi jos olisin silloin osannut heittäytyä. Noh, ehkä olisin vanhan. lihavan palstakurpan lisäksi vaikka mahdollisesti yh-äippä! :D
Enkä mä usko, että nykyäänkään olisin niin hölmö, että ajatuisin suinpäin suhteeseen kiireellä. Luulen, että olen muiden asioiden suhteen heittäytyväisempi ja avoimempi, mutta suhteessa alussa edelleen pikkuisen varauksellinen.Niinhän ne tekee juu ja eihän siinä mitään jos homma toimii mutta jos ei toimikaan niin aika riskaabelia jos on isolla velalla sidottu toisiinsa. Nyt kun asuntohinnatkin alamäessä niin välttämättä siitä yhdessä hankitusta unelmakodista ei päästä eroon eikä kummallakaan ole sitä varaa kokonaan itselleen lunastaa. Siinä sitä sitten on saman katon alla kaksi onnetonta aikuista ja kenties keskinäiset ja jommankumman/molempien entiset lapset niin eipä ihme jos tulee kaikenlaista muutakin ongelmaa siihen sitten.
Sama vika, oikeastaan liiankin varovainen tullut oltua kun silloin kun ei ollut kovin vakaa tilanne itsellä ei halunnut sitoutua kun vähäb vanhanaikaisesti ajatellut että jos perhettä niin siitä pitää myös kyetä huolta pitämään ja nyt kun kykenisi niin kaikki hyvät naiset on jo varattuja ja niitä harvoja hyviä vapaita lapsettomia ei vaan kohtaa missään.
- Minä enn
En voi koskaan ryhtyä parisuhteeseen koska olen elänyt yksin tähän saakka ja suojelen itseäni kaikelta pahalta, eikä ihmisiin voi luottaa, ainoastaan omaan itseensä voi luottaa.
- Hiirukka
Jos suojelee itseään kaikelta pahalta, tulee samalla helposti suojelleeksi itseään kaikelta hyvältäkin.
- Karu koulu
Hiirukka kirjoitti:
Jos suojelee itseään kaikelta pahalta, tulee samalla helposti suojelleeksi itseään kaikelta hyvältäkin.
Kuplassa on helppo elää kun on pelkuri.
- Mmiekkonen
Hiirukka kirjoitti:
Jos suojelee itseään kaikelta pahalta, tulee samalla helposti suojelleeksi itseään kaikelta hyvältäkin.
Niin, montako aloitetta olet tehnyt elämässäsi kun olet nainen?
- 15+16
Mmiekkonen kirjoitti:
Niin, montako aloitetta olet tehnyt elämässäsi kun olet nainen?
Tuskin se niin hyvää kuitenkaan voi olla etten pystyisi ilman elämään..
- Mmiekkonen
Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin aloittajalla -jotenkin oletin että olet nainen?
On sattunut vähän kaikkea omassa elämässäni myös ihmissuhteissa ja jotenkin tuntuu että ei välttämättä riitä enää paukut yhteen uuteen kierrokseen. Joillakin sellainen päätelmä tai tunne voi tulla vaikka avioeron jälkeen tai oltuaan avoliitoissa.
Minulla se on tullut lähinnä sinkkuiltuani ja yritettyäni viritellä jonkinlaisia suhteita. Olisin varmaan löytänyt jonkin suhteen jos olisin tyytynyt vähempään kuin tahdon. Vähemmällä tarkoitan suhdetta jossa vain ollaan ilman mitään muuta syytä kuin ettei vain ole yksin.
Jos katson ympäristöäni ja kaveripiiriäni niin tasapainoisia hyviä suhteita ei ole paljon. Ehkä ne sieltä tulevat, mutta pidemmissäkin on selkäesti ollut omat ongelmansa.
Viihdyn ehkä liian hyvin yksin tai ehkä aika on tehnyt tehtävänsä siltä osin että ei enää kunnolla osaa olla naisen kanssa tekemisissä ettei se näkyisi toiselle osapuolelle.
Jos sitten vastakohdaksi ottaa nämä nykyajan kovat odotukset parisuhteelle ja toisaalta tämän lähinnä seksiin ja nopeisiin tunteisiin perustuvan parisuhderuletin niin minulle koko hommasta tulee todellakin samanlainen olo kuin jos olisi karusellissa. Huonovointinen.
Kuitenkaan miehenä ei ole haukuttu vaan päinvastoin kehuttu ja ihmetelty miksen tapaile naisia. Koen vievän sen todella paljon energiaa ja siinä asettaa itsensä jatkuvaan muutostilaan toisen ehdoilla. Tietysti syynä vain voi olla ettei ole tavannut sitä sopivaa.
Moni ihminen vaikuttaa etsivän sitä sopivaa siten että päätyy näiden ihmisten kanssa suhteisiin asti tai harrastelee seksiä. Varsinkin miehelle jollainen se ei sovi niin tuntuu kovin vieraalta.
Ehkä me jotka emme sopeudu tähän nykyiseen parisuhdeympäristöön ovat sitten sen darwinismin seuraavat pudokkaat. - Kympin Nainen
"Mutta entäs jos kokee nykyajan ihmissuhde pyörityksen väkinäiseksi tai jopa sairaalloiseksi vaikka tahtoisi suhteen?"
Jos tunne on tuo, niin uskaltaisin väittää, että olet tavannut vääränlaisia ihmisiä. Vaatii rutkasti itsetuntemusta ja vielä enemmän kärsivällisyyttä etsiä niitä oikeanlaisia. Ehkä myös tuuria.
Ja sitten jos tuuri käy, löytää oikeanlaisen eikä tuota kuvaamasi tunnetta tule, niin sitten pitää vielä uskaltaa.
Palatakseni lopuksi kysymykseesi "Mitä mieltä nykyajan ihmissuhteista?": kun pääsee edellä mainitsemieni asioiden yli ja ympäri, niin nykyajassa on mielestäni se hyvä puoli, että jokainen voi itse, sen toisen osapuolen kanssa, määrittää millainen on hyvä suhde ja elää sen mukaan. Vastaavanlainen vapaus on poikkeuksellista luksusta ihmishistoriassa. Liekö sitten vapaus tuonut mukanaan omia haasteitaan?- Mmiekkonen
Mielestäsi mitä on tuo ihmeellinen "ihmistuntemus"?
Kärsivällisyyden ja tuurin allekirjoitan, mutta peräänkuulutatko jonkinlaista "tunnen itseni ja siten tunnen myös muut ihmiset" höpöä?
"Vastaavanlainen vapaus on poikkeuksellista luksusta ihmishistoriassa. Liekö sitten vapaus tuonut mukanaan omia haasteitaan? "
En sano että ne olisivat mitään hienoja haasteita vaan suorastaan ihan pellehyppelykäytöstä.
Ihmisiä määritellään nykyään ihmeellisten pinnallisten äkillisten odotusarvojen suhteen samaan aikaan kun jauhetaan jostain "itsetuntemuksesta" kun kuitenkin toisesta tehdään sekunnin murto-osissa päätelmiä ja ne johdetaan koskemaan tämän ihmisen koko elämää.
Olisiko kuitenkin kyse enemmän kaikkien ihmisten tahdosta tutustua toiseen ihmiseen ja näiden ihmisten tuntemisesta eikä "itsetuntemuksesta"?
Onko tuo itsetuntemus ehkä lopulta se joka ohjaa ihmistä kauemmas pois muista ihmisistä koska ihminen keskittyy itseensä ja "miltä musta nyt just tuntuu tän ihmisen kanssa"?
Uskotko että se kertoo jonkinlaista totuutta niin itsestä kuin tuosta toisesta ihmisestä tai suhteen laadusta? - Kympin Nainen
Mmiekkonen kirjoitti:
Mielestäsi mitä on tuo ihmeellinen "ihmistuntemus"?
Kärsivällisyyden ja tuurin allekirjoitan, mutta peräänkuulutatko jonkinlaista "tunnen itseni ja siten tunnen myös muut ihmiset" höpöä?
"Vastaavanlainen vapaus on poikkeuksellista luksusta ihmishistoriassa. Liekö sitten vapaus tuonut mukanaan omia haasteitaan? "
En sano että ne olisivat mitään hienoja haasteita vaan suorastaan ihan pellehyppelykäytöstä.
Ihmisiä määritellään nykyään ihmeellisten pinnallisten äkillisten odotusarvojen suhteen samaan aikaan kun jauhetaan jostain "itsetuntemuksesta" kun kuitenkin toisesta tehdään sekunnin murto-osissa päätelmiä ja ne johdetaan koskemaan tämän ihmisen koko elämää.
Olisiko kuitenkin kyse enemmän kaikkien ihmisten tahdosta tutustua toiseen ihmiseen ja näiden ihmisten tuntemisesta eikä "itsetuntemuksesta"?
Onko tuo itsetuntemus ehkä lopulta se joka ohjaa ihmistä kauemmas pois muista ihmisistä koska ihminen keskittyy itseensä ja "miltä musta nyt just tuntuu tän ihmisen kanssa"?
Uskotko että se kertoo jonkinlaista totuutta niin itsestä kuin tuosta toisesta ihmisestä tai suhteen laadusta?En puhunut ihmistuntemuksesta, vaan itsetuntemuksesta, koska nimenomaan ajattelen, että vain itsensä voi syvästi tuntea, ei toisia. Tosin aika moni ei itseäänkään tunne, mutta se on sitten ihan toinen stoori.
Parinmuodostuksessa itsetuntemus on mielestäni tärkeää siinä mielessä, että sitä kautta osaa arvioida minkälaisen ihmisen kanssa suhde voisi parhaiten onnistua. Omalla kohdallani se tarkoittaa esim. juuri noista pellehypyistä kieltäytymistä tai hakeutumista seuraan joka EI sekunnin murto-osassa lopullisia johtopäätöksiä tee.
Vapaus on mielestäni hyvä juttu, koska ei ole enää yhtä pakollista sabluunaa suhteelle. Mutta vastapainoksi pitäisi osata valita ja ottaa vastuu valinnoistaan. Se on mahdotonta ilman itsetuntemusta. - Mmiekkonen
Kympin Nainen kirjoitti:
En puhunut ihmistuntemuksesta, vaan itsetuntemuksesta, koska nimenomaan ajattelen, että vain itsensä voi syvästi tuntea, ei toisia. Tosin aika moni ei itseäänkään tunne, mutta se on sitten ihan toinen stoori.
Parinmuodostuksessa itsetuntemus on mielestäni tärkeää siinä mielessä, että sitä kautta osaa arvioida minkälaisen ihmisen kanssa suhde voisi parhaiten onnistua. Omalla kohdallani se tarkoittaa esim. juuri noista pellehypyistä kieltäytymistä tai hakeutumista seuraan joka EI sekunnin murto-osassa lopullisia johtopäätöksiä tee.
Vapaus on mielestäni hyvä juttu, koska ei ole enää yhtä pakollista sabluunaa suhteelle. Mutta vastapainoksi pitäisi osata valita ja ottaa vastuu valinnoistaan. Se on mahdotonta ilman itsetuntemusta.En usko että jaamme näkemystä itsetuntemuksesta. En usko että on olemassa mitään lopullista syvää itseä jota voisimme oppia tuntemaan. On vain vaihtuvia näkymiä itsestämme ja muistikuvia joihin kiinnitymme johon vaikuttaa kulloinen elämäntilanteemme.
Itseään voi tokia havainnoida kulloinkin ja pidemmällä aikavälillä se voi johtaa päätelmiin siitä mitkä asiat johtavat mihinkin, mutta lopultahan me itse joka hetki päätämme miten toimimme. Aivan samaa teemme toisten ihmistä arvioidessamme. Kyse on likimääräisistä arvioista joissa enintään ajan kanssa voimme saavuttaa hieman paremman todennäköisyyden.
Sinä puhut vapaudesta, mutta minä puhun erilaisesta viitekehyksestä. Se voi vaikuttaa vapaudelta, mutta se on vähän samanlaista lumetta kuin elämän vapaus ilman rahaa tai nykyinen demokratia.
Miten perustelet väitteesi että moni ei itseäänkään tunne? - Kympin Nainen
Mmiekkonen kirjoitti:
En usko että jaamme näkemystä itsetuntemuksesta. En usko että on olemassa mitään lopullista syvää itseä jota voisimme oppia tuntemaan. On vain vaihtuvia näkymiä itsestämme ja muistikuvia joihin kiinnitymme johon vaikuttaa kulloinen elämäntilanteemme.
Itseään voi tokia havainnoida kulloinkin ja pidemmällä aikavälillä se voi johtaa päätelmiin siitä mitkä asiat johtavat mihinkin, mutta lopultahan me itse joka hetki päätämme miten toimimme. Aivan samaa teemme toisten ihmistä arvioidessamme. Kyse on likimääräisistä arvioista joissa enintään ajan kanssa voimme saavuttaa hieman paremman todennäköisyyden.
Sinä puhut vapaudesta, mutta minä puhun erilaisesta viitekehyksestä. Se voi vaikuttaa vapaudelta, mutta se on vähän samanlaista lumetta kuin elämän vapaus ilman rahaa tai nykyinen demokratia.
Miten perustelet väitteesi että moni ei itseäänkään tunne?En minäkään usko, että on olemassa "lopullista, syvää itseä". Onkohan tässä elämässä ylipäätään mitään lopullista (paitsi kuolema)? Mutta juuri tuon mainitsemasi havannoinnin kautta voi jotain itsestään tajuta ja siksi ehkä elämässään jotain oppia, kehittyä ja ajoittain onnen hetkiä omasta itsestään "huolimatta" kokea. En väitä että itsetuntemus olisi aukotonta, mutta ehkäpä sen kautta kykenee olemaan uskollinen omalle itselleen ja sitä kautta saada enemmän harmoniaa ja onnellisuutta omaan elämään.
Tuo väitteeni, ettei moni itseään tunne, oli hieman kieli poskessa heitetty, mutta on siinä mielestäni ainakin ripaus totuutta kun objektiivisesti omaa ja muiden pyristelyä ja hapuilua elämässä katsoo. Ihan liikaa kuunnellaan kaikkia muita, eikä aina omaa itseä. Otetaan elämän malli muilta, esimerkiksi.
En täysin hahmottanut, vissiin väsymyksestä johtuen, mistä nyt keskustellaan, mutta ilmeisesti yksi kysymys ainakin oli, että "mitä mieltä nykyajan ihmissuhteista".
Ihan ekaksi voisi miettiä kuinka monella palstalaisella on ylipäänsä kokemusta minkään muun kuin nykyajan ihmissuhteista. Oma ensimmäinen parisuhteeni alkoi 1980-luvulla, mutta silloin olin ihan kakara, joten sitä tuskin voi käyttää vertailukohtana.
Suurin ero omasta mielestäni on ollut netin vaikutus. Nettideittailusta on tullut nais-/miesshoppailua. "Käden ulottuvilla" on lukemattomia kauniita naisia/ komeita miwhiä, ja siitä syntyy monelle harha, että joukosta voi vain valikoida kiinnostavimmat ja se on siinä.
Netti on tuonut näkyviin myös ihmisryhmän, joka varmaan oli olemassa jo 80-luvulla mutta piilossa: sosiaalisten tilanteiden pelon, sosiaalisten taitojen puutteen, asperger-syndrooman tai muun syyn takia syrjäytyneet (joista enemmistö miehiä). Kun yhdistetään halu saada nettideitin kaunein nainen kyvyttömyyteen tervehtiå edes seinänaapuria, nykyajan "ihmissuhteista" tulee pelkkiä päiväunia ja pettymyksiä.
Nettin ulkopuolella ihmiset pariutuvat ihan samoilla "säännöillä" kuin ennenkin, eivätkä suhteet ole yhtään sen pinnallisempia tai huonompia kuin parin aiemman vuosikymmenen aikanakaan.- Mmiekkonen
Hohhoh, olen täysin eri mieltä kanssasi.
Mielestäni myös mustamaalaat karmeasti tietyn ihmisryhmän jonkinlaiseksi hylkiöiksi jotka odottavat täydellisyyttä. Ehkä tämä liittyy jotenkin palstaan tai sinun oman elämäsi pettymyksiin jotenkin?
Suhteet ovat huomattavan paljon nopeatempoisempia ja pinnallisempia nykyään kuin sanotaan parikymmentä vuotta sitten.
Joten ekaksi voisit miettiä onko sinulla mitään tietoa palstalaisista.
Olet väsynyt ja et ehkä tajunnut mistä tässä keskustellaan. Mmiekkonen kirjoitti:
Hohhoh, olen täysin eri mieltä kanssasi.
Mielestäni myös mustamaalaat karmeasti tietyn ihmisryhmän jonkinlaiseksi hylkiöiksi jotka odottavat täydellisyyttä. Ehkä tämä liittyy jotenkin palstaan tai sinun oman elämäsi pettymyksiin jotenkin?
Suhteet ovat huomattavan paljon nopeatempoisempia ja pinnallisempia nykyään kuin sanotaan parikymmentä vuotta sitten.
Joten ekaksi voisit miettiä onko sinulla mitään tietoa palstalaisista.
Olet väsynyt ja et ehkä tajunnut mistä tässä keskustellaan.Minulla on palstalaisista tietoa vain sen verran kuin he itse ovat itsestään kertoneet ja jotkut ovat kertoneet tosi pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Eikä tarkoitukseni ole mustamaalata vaan tehdä näkyväksi se iso kuilu, mikä on haavemaailman ja todellisuuden välissä.
Minkä ikäinen olit itse parikymmentä vuotta sitten ja millaisia omat ps-kokemuksesi ovat siltä ajalta? So. mikä kokemuksesi mukaan tekee tästä ajasta pinnallisemman?- Mmiekkonen
helka kirjoitti:
Minulla on palstalaisista tietoa vain sen verran kuin he itse ovat itsestään kertoneet ja jotkut ovat kertoneet tosi pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Eikä tarkoitukseni ole mustamaalata vaan tehdä näkyväksi se iso kuilu, mikä on haavemaailman ja todellisuuden välissä.
Minkä ikäinen olit itse parikymmentä vuotta sitten ja millaisia omat ps-kokemuksesi ovat siltä ajalta? So. mikä kokemuksesi mukaan tekee tästä ajasta pinnallisemman?Olen vain eri mieltä kanssasi. En jaksa lähteä kaivelemaan kiviä ja kantoja jos mielestäsi asia ei ole näin.
Meillä jokaisella on omanlaisensa kokemukset sekä myös tuttavien kokemukset jne.
Oletko sentään samaa mieltä että maailma on muuttunut nopeatempoisemmaksi?
En jotenkin tajunnut että miksi vedit esiin tuon sosiaalisten tilanteiden pelko kortin. Esimerkiksi nykyaikainen deittailukulttuuri takuuvarmasti ruokkii tuota samoin kuin tuota kuilua pelon ja toivon sekä unelmien ja todellisuuden välissä.
Mikä sinä olet määrittämään muuten toisten palstalaisten todellisuutta?
On jotenkin hämmentävää että joku kertoo tuntevansa anonyymilla palstalla "palstalaisia". Mutta jos ohitetaan se kohta.
Nykyajan suhteista sanoisin sen että yhä enemmän esimerkiksi porukka harrastaa ns. vakipanoja. Yhden yön suhteita ei katsota enää niin pahasti kieroon ja sinkkuutta ihannoidaan kunhan siihen sisältyy ajoittaista seksiä. Pyrkimyksesä ei ole enää "se yksi parisuhde" vaan parisuhde joka on kiva jonkin aikaa.
Hämmästelen lähinnä tätä sinun omituista "mitä nämä pelokkaat palstalaiset voivat tietää suhteessa minuun joka tietää miten asiat ovat" suhdettasi aiheeseen.
Ehkä et osaa kommunikoida kirjoittamalla kunnollisesti. Teetkö paljon kirjoittamista vaativaa työtä? - ????
Mmiekkonen kirjoitti:
Hohhoh, olen täysin eri mieltä kanssasi.
Mielestäni myös mustamaalaat karmeasti tietyn ihmisryhmän jonkinlaiseksi hylkiöiksi jotka odottavat täydellisyyttä. Ehkä tämä liittyy jotenkin palstaan tai sinun oman elämäsi pettymyksiin jotenkin?
Suhteet ovat huomattavan paljon nopeatempoisempia ja pinnallisempia nykyään kuin sanotaan parikymmentä vuotta sitten.
Joten ekaksi voisit miettiä onko sinulla mitään tietoa palstalaisista.
Olet väsynyt ja et ehkä tajunnut mistä tässä keskustellaan.Mihin perustuu tuo väite, että suhteet ovat pinnallisempia nyt kuin joskus aikaisemmin?
Nopeatempoisuus, tai suhteiden nopea kierto, on todettu tutkimuksin. Se johtuu siitä, että uusi kumppani on helpompi löytää mm. netin vuoksi. - Gentle Man
"Netti on tuonut näkyviin myös ihmisryhmän, joka varmaan oli olemassa jo 80-luvulla mutta piilossa: sosiaalisten tilanteiden pelon, sosiaalisten taitojen puutteen, asperger-syndrooman tai muun syyn takia syrjäytyneet (joista enemmistö miehiä)."
Luultavasti näin. Toki pitää muistaa että syrjäytyminen koskee miehiä jossain määrin eri tavalla kuin naisia. Yksinäinen nainen ei ole miehille turn-off; päin vastoin moni yksinäinen mies haaveilee sellaisesta hiljaisesta, ujosta, kiltistä naapurin tytöstä. Yksinäinen mies on eri asia, edes yksinäinen nainen ei yleensä haaveile nörtistä joka luonteen perusteella olisi paljon sopivampi match kuin rockbändin vokalisti tai komea yritysjuristi.
En siis usko että syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, jne on välttämättä paljoakaan yleisempää miehillä - mutta ne kyllä estävät suhteeseen pääsemisen tehokkaammin kuin naisilla. Ihan vastaava ilmiö on pienituloisuuden ja sinkkuuden/yksinäisyyden välinen korrelaatio miehillä vs naisilla.
Ja tämä ei sitten ollut mikään valitusvirsi. Naisilla on eri ongelmat, joihin vaikuttaminen on hankalampaa kuin sosiaalisten taitojen kehittäminen tai uran rakentaminen. - 6+2
Gentle Man kirjoitti:
"Netti on tuonut näkyviin myös ihmisryhmän, joka varmaan oli olemassa jo 80-luvulla mutta piilossa: sosiaalisten tilanteiden pelon, sosiaalisten taitojen puutteen, asperger-syndrooman tai muun syyn takia syrjäytyneet (joista enemmistö miehiä)."
Luultavasti näin. Toki pitää muistaa että syrjäytyminen koskee miehiä jossain määrin eri tavalla kuin naisia. Yksinäinen nainen ei ole miehille turn-off; päin vastoin moni yksinäinen mies haaveilee sellaisesta hiljaisesta, ujosta, kiltistä naapurin tytöstä. Yksinäinen mies on eri asia, edes yksinäinen nainen ei yleensä haaveile nörtistä joka luonteen perusteella olisi paljon sopivampi match kuin rockbändin vokalisti tai komea yritysjuristi.
En siis usko että syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, jne on välttämättä paljoakaan yleisempää miehillä - mutta ne kyllä estävät suhteeseen pääsemisen tehokkaammin kuin naisilla. Ihan vastaava ilmiö on pienituloisuuden ja sinkkuuden/yksinäisyyden välinen korrelaatio miehillä vs naisilla.
Ja tämä ei sitten ollut mikään valitusvirsi. Naisilla on eri ongelmat, joihin vaikuttaminen on hankalampaa kuin sosiaalisten taitojen kehittäminen tai uran rakentaminen.Hyvin täytyy suojautua informaatiolta uskoakseen, ettei syrjäytyminen ole paljon yleisempää miehillä kuin naisilla. Aiheesta on runsaasti tutkimustietoa. Lisäksi koko ajan uutisoidaan aiheesta.
Mmiekkonen kirjoitti:
Olen vain eri mieltä kanssasi. En jaksa lähteä kaivelemaan kiviä ja kantoja jos mielestäsi asia ei ole näin.
Meillä jokaisella on omanlaisensa kokemukset sekä myös tuttavien kokemukset jne.
Oletko sentään samaa mieltä että maailma on muuttunut nopeatempoisemmaksi?
En jotenkin tajunnut että miksi vedit esiin tuon sosiaalisten tilanteiden pelko kortin. Esimerkiksi nykyaikainen deittailukulttuuri takuuvarmasti ruokkii tuota samoin kuin tuota kuilua pelon ja toivon sekä unelmien ja todellisuuden välissä.
Mikä sinä olet määrittämään muuten toisten palstalaisten todellisuutta?
On jotenkin hämmentävää että joku kertoo tuntevansa anonyymilla palstalla "palstalaisia". Mutta jos ohitetaan se kohta.
Nykyajan suhteista sanoisin sen että yhä enemmän esimerkiksi porukka harrastaa ns. vakipanoja. Yhden yön suhteita ei katsota enää niin pahasti kieroon ja sinkkuutta ihannoidaan kunhan siihen sisältyy ajoittaista seksiä. Pyrkimyksesä ei ole enää "se yksi parisuhde" vaan parisuhde joka on kiva jonkin aikaa.
Hämmästelen lähinnä tätä sinun omituista "mitä nämä pelokkaat palstalaiset voivat tietää suhteessa minuun joka tietää miten asiat ovat" suhdettasi aiheeseen.
Ehkä et osaa kommunikoida kirjoittamalla kunnollisesti. Teetkö paljon kirjoittamista vaativaa työtä?Minustakin on aika ajoin hämmentävää, kuinka hyvin virtuaalipersoonani täällä "tunnetaan" :D Kovin usein en viitsi edes korjata palstatotuuksia, koska mitäpä merkitystä sillä olisi.
Useimmiten kommenttini eri aiheisiin pohjautuvat omiin kokemuksiini, ei esimerkiksi tuoreimpaan tutkimukseen. "Oma" tulee nyt käsittää laajasti, eli en tarkoita, että ihan kaiken olisin kokenut henkilökohtaisesti kantapään kautta, vaan osa kokemuksista tulee myös ystäviltä, tuttavilta ja ympäristöstä. Ja tästä näkökulmasta en tosiaan näe merkittävää eroa 1990-luvun Suomen ja 2010-luvun Suomen välillä. 1990-luvulla harrastettiin yhden yön suhteita, seksisuhteita (en muista käytettiinkö silloin sanaa vakihoito), kimppakivaa, panorinkelöintejä.. Ihmiset tapailivat toisiaan, seurustelivat, erosivat, alkoivat tapailla jotain toista. Ei 20 vuotta sitten ainakaan kaupunkiympäristössä kummeksittu lyhyitä suhteita.
En varmaan sitten osaa kommunikoida kirjoittamalla. Ihan muuten vaan palasin viikonlopun vietostakin jo alkuillasta ja käynnistin koneen vapaa-ajalla. Mitenkään se ei voi liittyä siihen, että huomenna on nimenomaan erään kirjoitustyön DL ;)Gentle Man kirjoitti:
"Netti on tuonut näkyviin myös ihmisryhmän, joka varmaan oli olemassa jo 80-luvulla mutta piilossa: sosiaalisten tilanteiden pelon, sosiaalisten taitojen puutteen, asperger-syndrooman tai muun syyn takia syrjäytyneet (joista enemmistö miehiä)."
Luultavasti näin. Toki pitää muistaa että syrjäytyminen koskee miehiä jossain määrin eri tavalla kuin naisia. Yksinäinen nainen ei ole miehille turn-off; päin vastoin moni yksinäinen mies haaveilee sellaisesta hiljaisesta, ujosta, kiltistä naapurin tytöstä. Yksinäinen mies on eri asia, edes yksinäinen nainen ei yleensä haaveile nörtistä joka luonteen perusteella olisi paljon sopivampi match kuin rockbändin vokalisti tai komea yritysjuristi.
En siis usko että syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, jne on välttämättä paljoakaan yleisempää miehillä - mutta ne kyllä estävät suhteeseen pääsemisen tehokkaammin kuin naisilla. Ihan vastaava ilmiö on pienituloisuuden ja sinkkuuden/yksinäisyyden välinen korrelaatio miehillä vs naisilla.
Ja tämä ei sitten ollut mikään valitusvirsi. Naisilla on eri ongelmat, joihin vaikuttaminen on hankalampaa kuin sosiaalisten taitojen kehittäminen tai uran rakentaminen.Mitä tähän sanoo @femnerd ?
- Gentle Man
6+2 kirjoitti:
Hyvin täytyy suojautua informaatiolta uskoakseen, ettei syrjäytyminen ole paljon yleisempää miehillä kuin naisilla. Aiheesta on runsaasti tutkimustietoa. Lisäksi koko ajan uutisoidaan aiheesta.
"Hyvin täytyy suojautua informaatiolta uskoakseen, ettei syrjäytyminen ole paljon yleisempää miehillä kuin naisilla. Aiheesta on runsaasti tutkimustietoa. Lisäksi koko ajan uutisoidaan aiheesta."
Saattaa ollakin, naiset ovat luontaisesti sosiaalisempia. Keskimäärin.
Mutta olennainen kysymys onkin kuinka moni nainen pelastui "syrjäytymiseltä" päätyessään suhteeseen miehen kanssa joka ei katsonut miinukseksi jos naisella ei ollut kavereita/työtä/jne?
Toinen erohan on siinä että naiselle on enemmän ok hypätä miehen rakentamaan elämään kuin toisin päin. "Woman is, man does", kuten sanonta kuuluu. Kun tähän lisätään se tosiasia että naiset ovatkin miehiä taitavampia luomaan sosiaalisia verkostoja, miehillä onkin iso ongelma. Tilannetta voisi vaikka verrata kuvitteellisiin p/s-markkinoihin joilla miehet haluaisivat naisten olevan heitä pidempiä tai parempituloisia. - Gentle Man
helka kirjoitti:
Minustakin on aika ajoin hämmentävää, kuinka hyvin virtuaalipersoonani täällä "tunnetaan" :D Kovin usein en viitsi edes korjata palstatotuuksia, koska mitäpä merkitystä sillä olisi.
Useimmiten kommenttini eri aiheisiin pohjautuvat omiin kokemuksiini, ei esimerkiksi tuoreimpaan tutkimukseen. "Oma" tulee nyt käsittää laajasti, eli en tarkoita, että ihan kaiken olisin kokenut henkilökohtaisesti kantapään kautta, vaan osa kokemuksista tulee myös ystäviltä, tuttavilta ja ympäristöstä. Ja tästä näkökulmasta en tosiaan näe merkittävää eroa 1990-luvun Suomen ja 2010-luvun Suomen välillä. 1990-luvulla harrastettiin yhden yön suhteita, seksisuhteita (en muista käytettiinkö silloin sanaa vakihoito), kimppakivaa, panorinkelöintejä.. Ihmiset tapailivat toisiaan, seurustelivat, erosivat, alkoivat tapailla jotain toista. Ei 20 vuotta sitten ainakaan kaupunkiympäristössä kummeksittu lyhyitä suhteita.
En varmaan sitten osaa kommunikoida kirjoittamalla. Ihan muuten vaan palasin viikonlopun vietostakin jo alkuillasta ja käynnistin koneen vapaa-ajalla. Mitenkään se ei voi liittyä siihen, että huomenna on nimenomaan erään kirjoitustyön DL ;)Tuskinpa mitään suuria eroa löytyy jos verrataan 90-lukuun tai 80-lukuun. Sitten kun mennään 70-luvulle tai 60-luvulle, naimisiin mentiin aikaisemmin ja erottiin harvemmin. Mutta eiköhän niitä juoksuja juostu silloinkin.
Trendi on kyllä selvä, ja ehkä sieltä marginaalista löytyy enemmän perinteisestä poikkeavia järjestelyitä. Tai sitten ne ovat vasta nyt, moraaliin liittyvien käsitysten muuttuessa, tulleet yleiseen tietoon. - Gentle Man
Gentle Man kirjoitti:
Tuskinpa mitään suuria eroa löytyy jos verrataan 90-lukuun tai 80-lukuun. Sitten kun mennään 70-luvulle tai 60-luvulle, naimisiin mentiin aikaisemmin ja erottiin harvemmin. Mutta eiköhän niitä juoksuja juostu silloinkin.
Trendi on kyllä selvä, ja ehkä sieltä marginaalista löytyy enemmän perinteisestä poikkeavia järjestelyitä. Tai sitten ne ovat vasta nyt, moraaliin liittyvien käsitysten muuttuessa, tulleet yleiseen tietoon.Tämmöinen graafi löytyi pikaisella googletuksella:
http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2005/ssaaty_2005_2006-05-05_tie_001_001.gif Gentle Man kirjoitti:
Tämmöinen graafi löytyi pikaisella googletuksella:
http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2005/ssaaty_2005_2006-05-05_tie_001_001.gifEli nykyisin itse asiassa sitoudutaan avioliittoon paljon useammin kuin parikymmentä vuotta sitten, ja erot ovat hienoisesti vähentyneet. Käännekohta on ollut 1970-80 lukujen vaihteessa, ja se ihana "ennen vanhaan" aika on ajanjakso, jolloin palstalaisten vanhemmat ovat olleet nuoria.
Kiitos graafista.- 20+14
Gentle Man kirjoitti:
"Hyvin täytyy suojautua informaatiolta uskoakseen, ettei syrjäytyminen ole paljon yleisempää miehillä kuin naisilla. Aiheesta on runsaasti tutkimustietoa. Lisäksi koko ajan uutisoidaan aiheesta."
Saattaa ollakin, naiset ovat luontaisesti sosiaalisempia. Keskimäärin.
Mutta olennainen kysymys onkin kuinka moni nainen pelastui "syrjäytymiseltä" päätyessään suhteeseen miehen kanssa joka ei katsonut miinukseksi jos naisella ei ollut kavereita/työtä/jne?
Toinen erohan on siinä että naiselle on enemmän ok hypätä miehen rakentamaan elämään kuin toisin päin. "Woman is, man does", kuten sanonta kuuluu. Kun tähän lisätään se tosiasia että naiset ovatkin miehiä taitavampia luomaan sosiaalisia verkostoja, miehillä onkin iso ongelma. Tilannetta voisi vaikka verrata kuvitteellisiin p/s-markkinoihin joilla miehet haluaisivat naisten olevan heitä pidempiä tai parempituloisia.Ei tuossa kommentissa ollut kyllä mitään asiaa. Miten ihmeessä esim. toisen asteen koulutuksen hankkimatta jättäminen on korj/vattavissa parisuhteella tai verrattavissa parisuhdemarkkinoihin?
- Gentle Man
20+14 kirjoitti:
Ei tuossa kommentissa ollut kyllä mitään asiaa. Miten ihmeessä esim. toisen asteen koulutuksen hankkimatta jättäminen on korj/vattavissa parisuhteella tai verrattavissa parisuhdemarkkinoihin?
"Ei tuossa kommentissa ollut kyllä mitään asiaa."
Mikä johtuu siitä ettet lukenut sitä oikein. Ei huvittaisi vääntää rautalangasta, mutta olkoon nyt. Kirjoitin seuraavasti:
"Ja tämä ei sitten ollut mikään valitusvirsi. Naisilla on eri ongelmat, joihin vaikuttaminen on hankalampaa kuin sosiaalisten taitojen kehittäminen tai uran rakentaminen."
Kiistatta on niin että hyvä koulutus, ammatti, ja laaja kaveripiiri tuppaavat lisäämään miehen kysyntää p/s-markkinoilla. Samaa mieltä? Koulutuksen puuttuminen, työttömyys ja kaverittomuus ovat ratkaistavissa helpommin kuin se ongelma että kaikki eivät näytä mallilta eikä kukaan ole 25v ikuisesti.
Tietenkään parisuhde ei hanki sinulle koulutusta, mutta kaverittomuuteen se auttaa kyllä - jos kumppanilla on kavereita. Mies jolla on kavereita voi hyväksyä naisen jolla ei ole kavereita, mutta harvemmin toisin päin.
Selvensikö asiaa? helka kirjoitti:
Mitä tähän sanoo @femnerd ?
Mihinkä kohtaan? Oikeastaan ihan sama mihin kohtaan tai edes ap:n kysymyksiin, koska miten voi vastata jos ei ole kokenut mitään.
Ihmissuhteita olen kyllä kokenut kuten jokainen joka on ollut tekemisissä muiden kanssa. Parisuhteet ovat sitten asia erikseen, niistä en osaa sanoa yhtään mitään, en osaa esimerkiksi verrata millaisia ne ovat nyt vs. aiemmin.
En osaa senkään takia vastata oikein mitään koska en ole elänyt normaalia lapsuutta ja nuoruutta. Suurin osa ihmissuhteistani, edes vanhempiini, ei ole ollut normaali. Luo nyt sitten tällä pohjalla ihmissuhteita saati parisuhteita.
En kuitenkaan ole ihan tumpelo mitä ihmissuhteisiin tulee.
En varmasti osannut vastata kysymykseesi mitenkään oikein, enkä tiedä mitä sanoa.- Kympin Nainen
femnerd kirjoitti:
Mihinkä kohtaan? Oikeastaan ihan sama mihin kohtaan tai edes ap:n kysymyksiin, koska miten voi vastata jos ei ole kokenut mitään.
Ihmissuhteita olen kyllä kokenut kuten jokainen joka on ollut tekemisissä muiden kanssa. Parisuhteet ovat sitten asia erikseen, niistä en osaa sanoa yhtään mitään, en osaa esimerkiksi verrata millaisia ne ovat nyt vs. aiemmin.
En osaa senkään takia vastata oikein mitään koska en ole elänyt normaalia lapsuutta ja nuoruutta. Suurin osa ihmissuhteistani, edes vanhempiini, ei ole ollut normaali. Luo nyt sitten tällä pohjalla ihmissuhteita saati parisuhteita.
En kuitenkaan ole ihan tumpelo mitä ihmissuhteisiin tulee.
En varmasti osannut vastata kysymykseesi mitenkään oikein, enkä tiedä mitä sanoa.Luulen, että Helka "penäsi" mielipidettäsi koskien Gentle Manin klo 21.25 kirjoittamaa kommenttia.
Kympin Nainen kirjoitti:
Luulen, että Helka "penäsi" mielipidettäsi koskien Gentle Manin klo 21.25 kirjoittamaa kommenttia.
Ahaa okei, kiitos!
En osaa tuohon kommenttiin sanoa mitään järkevää näin suoralta kädeltä puolinukuksissa enkä varmaan heränneenäkään.
Noh, nörtti mies ei ole turnoff enempikin päinvastoin, jos nyt luonteet muuten samanlaiset.
En mie ossoo vastata, apua. Sori Helka, olen varmaan liian tyhmä kun en tajua :-(femnerd kirjoitti:
Ahaa okei, kiitos!
En osaa tuohon kommenttiin sanoa mitään järkevää näin suoralta kädeltä puolinukuksissa enkä varmaan heränneenäkään.
Noh, nörtti mies ei ole turnoff enempikin päinvastoin, jos nyt luonteet muuten samanlaiset.
En mie ossoo vastata, apua. Sori Helka, olen varmaan liian tyhmä kun en tajua :-(Joo, tähän viittasin:
Gentle Man: "Yksinäinen nainen ei ole miehille turn-off; päin vastoin moni yksinäinen mies haaveilee sellaisesta hiljaisesta, ujosta, kiltistä naapurin tytöstä."helka kirjoitti:
Joo, tähän viittasin:
Gentle Man: "Yksinäinen nainen ei ole miehille turn-off; päin vastoin moni yksinäinen mies haaveilee sellaisesta hiljaisesta, ujosta, kiltistä naapurin tytöstä.""moni yksinäinen mies haaveilee sellaisesta hiljaisesta, ujosta, kiltistä naapurin tytöstä"
Kyllä varmaankin noin mutta oikeasti tuo lista jatkuu jotakuinkin näin: "joka on lisäksi hoikka ja nätti ja nämä ovat ne tärkeimmät toiveet, muilla ei nyt lopulta ole paljon merkitystä."- Degffdsaxjkhcfcfh
Olen osittain samaa mieltä, että netti ruokkii yksinäisyyttä: on ihmisiä, jotka haluavat vetäytyä koneensa suojiin. - Ikävä kyllä tuntuu vain siltä, että ne jotka haluavat vetäytyä on valtaosa ihmisistä!
En ihmettele pätkän vertaa miksi ihmiset käyttävät liian paljon konetta. Tai tarkemmin ottaen "käyttävät"....Viihdettä tuottavat yhtiöt ja tietokoneita kaupustekevat firmat ovat saaneet iskostettua ajatuksen, ettet tarvitse muuta kuin netin ja koneen niin sinulla on kaikkea. Näiden firmojen tarkoittama kaikki on jotakin suurta viihdettä ja suuria tunteita treffipalstoilta....
Sen sijaan on unohtunut, että nettiä, konetta ja tietotekniikkaa ylipäätään voisi käyttää johonkin järkevään: tekstinkäsittelyyn ja koulutöihin. Sitä paitsi suurin osa tekniikan tuomasta hyödystä rajoittuu vain käytännön asioihin esim. tiedonhakemiseen ja vaikkapa teollisuus puolella jonkin linjalla tapahtuvan kokoonpanon nopeuttamiseen robotilla tms.. ja järkyttävää juuri siksi, että Suomesta ajetaan vauhdilla IT-alaa alas, insinöörit työttömäksi ajattelematta seurauksia.
Ihmissuhteet ovat sensijaan vaikeampi kokonaisuus yhdistää tekniikan ihmeelliseen maailmaan. - Juurikin sen takia, että tulee helposti nettideittipalstoilla olo, että olet jossakin marketissa "ostoksilla" - naiset odottavat huulet törröllään sopivaa täydellistä miestä ja lihaksikkaat överi maskuliiniset miehet odottavat siivoojaa kotiinsa.
Koittakaa nyt tajuta! Kone on vain kone! - Ei se ihmeitä tee! Joku parahtaa, että onhan meillä chatit ja Skypet jne...no niinpä on mutta ne on vain yhteydenpito ohjelmia joilla pidetään yhteyttä jollakin tavalla saavutettuihin sosiaalisiin kontakteihin: esim työ/opiskelukavereihin....Väitänpä että heikosti onnistuu iskeminen netin välityksellä, kun kadulla n. 90% kääntäisi selän niin koneella 99% painaa ignore -nappia.
Eikä siihen mitään aspergeria tarvita, vaan ihan "normaali" ihminen. Kaikki toimisivat juuri noin.
- kdjwpiwnfcpiwrn
Eiköhän ihmissuhteet ja parinvalinta ole aina olleet enemmänkin karjamarkkinoita kuin mitään jaloa hengenheimolaisuuden etsimistä. Yhtä lailla valtaosa pyrkii "menestyjien" kaveriksi ja hylkää ympäriltään kaikki, jotka eivä niitä "voittajan" kriteerejä täytä, ei siihen edes mitään rakkauskuviota tarvita. Uskomuksissahan noissa valinnoissa pitkälti liikutaan, siis, että kauneus = menestys jne., mitä media milloinkin sattuu mainostamaan ja lauma juoksee propagandan perässä.
- Atn
Näinpä taitaa valitettavasti olla... Mutta eiköhän sitä jokunen prosentti ole toisenkinlaisia ihmisiä, jotka arvostaa sisäisiä asioita enempi ku ulkoisia... Ja toisekseen, ei se määrä vaan laatu...
- _Sinkkunelli_
No onhan nykyaikana niin paljon helpompaa harrastaa kertakäyttökulttuuria, että väkisinkin se on vaikuttanut parisuhteisiin. Ennen, jos vaikkapa oli kyllästynyt parisuhteeseensa, piti lähteä oikeasti tapaamaan ihmisiä vaikka tansseihin. Pienellä tuppukylällä ja vähän isommallakin, oli varmasti paljon vaikeampaa etsia "salaseuraa". Nykyään uuden kumppanin etsiminen on parin klikkauksen päässä, eikä kukaan saa tietää, että kalastelee parempaa saalista samalla, kun elää kulissielämää.
Avoliitto on ihan hyväksytty parisuhteen muoto, eikä kukaan enää puhu mistään susipareista. Yksinhuoltajia on huikeasti enemmän ja kaikenlaisia uusioperheitä on yhteiskunta väärällään. Suhteeseen sitoutuminen on köykäisempää, koska siihen ei ole niin voimakkaita paineita taloudellisesti ja yhteiskunnan taholta.
Tinderit ja nettideitit mahdollistaa ihmisshoppailun. Nykyihmiset ajattelee olevansa jotain hyvinkin ihmeellisen ainutkertaisia harvinaisia timantteja, kukaan ei halua olla tavis. Itseä brändätään ja halutaan olla Erikoisen Ainutlaatuisia Yksilöitä, jotka voivat saavuttaa "kaiken mitä tarpeeksi kovasti haluavat". Siksi puolisollekin asetetut vaatimukset ovat korkealla, sitä oikeaa ja sopivaa etsitään pidempään. Luodaan uraa ja eletään itselle - ensisynnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan mikä kertoo myös siitä, että parisuhteeseen ja lapseen sitoudutaan myöhemmin. Pitää olla se täydellinen ihminen kaikin tavoin. Ja siis tietysti pitääkin olla itselle paras vaihtoehto, mutta joskus tuntuu, että kriteerit alkavat olla jo naurettavia: vaikkapa "väärä" harrastus voi pilata lupaavalta alkaneen tapailun.
Kaikkien pitäisi olla niin kovin täydellisiä kaikessa, pitää olla unelmaura, -koti, -kroppa ja muu ulkonäkö, -harrastukset ja tietenkin sopivat piirit missä pyöriä jne.. Ulkonäkökeskeisyys on korostunut voimakkaasti. Ihmiset eivät kohtaa aitoina itsenään, vaan markkinoidut kuoret promoavat toisilleen itsensä parhaita puolia. Siksi (nyt) on vaikea luottaa, että löytyisi vielä se aito, oikea ihminen, joka ei heti ensimmäisen hölmön lauseen kuullessaan nosta kytkintä. Mistä löytyisi Mr. Darcy rakastamaan "juuri sellaisena kuin olet"?
Huh huh, tulipas synkkää ja kyynistä tekstiä... Pitää varmaan mennä nukkumaan, ja huomenna näen taas asiat valoisammin. :)- Nopeaa on
" Mistä löytyisi Mr. Darcy rakastamaan "juuri sellaisena kuin olet"?
Anteeksi nyt vain, mutta vertaatko aateliskulttuuria nykypäivään?
Sitähän se nimenomaan tietysti on.
Mr. Darcy on entisajan Mr. Big.
EIköhän tuo aatelisten ihailu ja tuollaisen helpon elämäntavan pintakuorea ihailua jossa imelillä tyhjyyksillä pyöritetään ihmissuhteita olla päädytty tähän tilanteeseen.
Sinkkuelämää ja aateliston elämää.
Naisten masinoimaa ajattelua.
Puhut kovista odotusarvoista ja tahtoisit itse Mr. Darcyn rakastamaan sinua kuin omana itsenään. Voiko olla sokeampaa? - ht ...
Joo-o. Olen kuullut naiselta ton että haluais "tulla rakastetuksi juuri omana itsenään". Mutta sitten samalla olen lähes samaan hengenvetoon kuullut että ei kelpaa myöskään kuka vaan mies, vaan miehen pitäis herättää niitä tunteita.
Niinpä niin. Enpä ole viitsinyt alkaa siinä tilanteessa näistä palstan tasoajatteluista puhumaan.
Tai siitä, että niin se vaan menee, että jos ei itse halua muuttua vaikka itsessä on todella selviä "vikoja" (varmaan yli 90% miesten mielestä) - Mutta samalla itse edelleen asettaa miehille niitä vaatimuksia. (Eikä sellainen mies todellakaan kelpaisi, jos sillä olisi ne vastaavat viat.) Niin sitten jää yksin.
Ymmärränhän minä sen että jokaista harmittaa se jos ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle. Tuntuu turhauttavalta kuinka pinnallista kaikki on.
Mutta jos samalla on itse ihan yhtä pinnallinen, ei voi kuin hyväksyä kohtalonsa tai yrittää muuttua niin paljon kuin vain kykenee sen toisen sukupuolen haluamaan suuntaan. - Kіs-kіsu
ht ... kirjoitti:
Joo-o. Olen kuullut naiselta ton että haluais "tulla rakastetuksi juuri omana itsenään". Mutta sitten samalla olen lähes samaan hengenvetoon kuullut että ei kelpaa myöskään kuka vaan mies, vaan miehen pitäis herättää niitä tunteita.
Niinpä niin. Enpä ole viitsinyt alkaa siinä tilanteessa näistä palstan tasoajatteluista puhumaan.
Tai siitä, että niin se vaan menee, että jos ei itse halua muuttua vaikka itsessä on todella selviä "vikoja" (varmaan yli 90% miesten mielestä) - Mutta samalla itse edelleen asettaa miehille niitä vaatimuksia. (Eikä sellainen mies todellakaan kelpaisi, jos sillä olisi ne vastaavat viat.) Niin sitten jää yksin.
Ymmärränhän minä sen että jokaista harmittaa se jos ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle. Tuntuu turhauttavalta kuinka pinnallista kaikki on.
Mutta jos samalla on itse ihan yhtä pinnallinen, ei voi kuin hyväksyä kohtalonsa tai yrittää muuttua niin paljon kuin vain kykenee sen toisen sukupuolen haluamaan suuntaan."Haluan tulla rakastetuksi juuri omana itsenäni". Mitä se tarkoittaa? Se on toteamus ja vaatimus: Et ole hulluna minuun, joten jos ollaan suhteessa, teet niinkuin sanon.
On taas yö ja viestit ovat pitkiä. ht ... kirjoitti:
Joo-o. Olen kuullut naiselta ton että haluais "tulla rakastetuksi juuri omana itsenään". Mutta sitten samalla olen lähes samaan hengenvetoon kuullut että ei kelpaa myöskään kuka vaan mies, vaan miehen pitäis herättää niitä tunteita.
Niinpä niin. Enpä ole viitsinyt alkaa siinä tilanteessa näistä palstan tasoajatteluista puhumaan.
Tai siitä, että niin se vaan menee, että jos ei itse halua muuttua vaikka itsessä on todella selviä "vikoja" (varmaan yli 90% miesten mielestä) - Mutta samalla itse edelleen asettaa miehille niitä vaatimuksia. (Eikä sellainen mies todellakaan kelpaisi, jos sillä olisi ne vastaavat viat.) Niin sitten jää yksin.
Ymmärränhän minä sen että jokaista harmittaa se jos ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle. Tuntuu turhauttavalta kuinka pinnallista kaikki on.
Mutta jos samalla on itse ihan yhtä pinnallinen, ei voi kuin hyväksyä kohtalonsa tai yrittää muuttua niin paljon kuin vain kykenee sen toisen sukupuolen haluamaan suuntaan.Minä ymmärrän tuon halun tulla rakastetuksi omana itsenään niin, että suhteessa ei tarvitse teeskennellä. Että ihmisellä saa olla myös huonoja päiviä, hän saa olla myös väsynyt, haluton, omissa oloissaan... Omaa temperamenttia ei tarvitse hillitä tai esittää olevansa erityisen räväkkä persoona, jne.
"Kriteerien" kanssa sillä ei oman käsitykseni mukaan ole yhtään mitään tekemistä.- kurpitsa muminat
helka kirjoitti:
Minä ymmärrän tuon halun tulla rakastetuksi omana itsenään niin, että suhteessa ei tarvitse teeskennellä. Että ihmisellä saa olla myös huonoja päiviä, hän saa olla myös väsynyt, haluton, omissa oloissaan... Omaa temperamenttia ei tarvitse hillitä tai esittää olevansa erityisen räväkkä persoona, jne.
"Kriteerien" kanssa sillä ei oman käsitykseni mukaan ole yhtään mitään tekemistä.Tuokin asia on sellainen, että pitäisi antaa aikaa tutustua toiseen niin saisi käsityksen mikä on toisen hyvä ja huonopuoli. Nopeassa suhteessa ei varmasti kerkeäisi edes nähdä huonojapuolia vaan ehkä ne hyvä puolet joita tyypissä ei normaalielämässä edes välttämättä ole., jolloin helposti saattaa tulla "liian hyvä" kuva toisesta ja kun arkielämä koittaa lötytyykin toisesta paljon niitä asioita mitä ei edes alussa tullut ajatelleeksi ja jos olisi tiennyt ei oltaisi siinä ikävässä tilanteessa missä satutaan nyt olemaan "jos olisin tiennyt että olet tollainen en olisi sinua huolinut" tilanteissa.
- ((((())))
Nopeaa on kirjoitti:
" Mistä löytyisi Mr. Darcy rakastamaan "juuri sellaisena kuin olet"?
Anteeksi nyt vain, mutta vertaatko aateliskulttuuria nykypäivään?
Sitähän se nimenomaan tietysti on.
Mr. Darcy on entisajan Mr. Big.
EIköhän tuo aatelisten ihailu ja tuollaisen helpon elämäntavan pintakuorea ihailua jossa imelillä tyhjyyksillä pyöritetään ihmissuhteita olla päädytty tähän tilanteeseen.
Sinkkuelämää ja aateliston elämää.
Naisten masinoimaa ajattelua.
Puhut kovista odotusarvoista ja tahtoisit itse Mr. Darcyn rakastamaan sinua kuin omana itsenään. Voiko olla sokeampaa?Oiskohan _Sinkkunelli_ tarkoittanut Bridget Jonesin Darcya eikä Jane Austenin Darcya? Molempiahan on esittänyt Colin Firth.
- Virgin bride or bust
Naistemme impeyden arvostus on todellakin rappiotilassa. Onko mikään ihme, että kestäviä suhteita ei synny; kuinka kunniallinen mies voisi aidosti rakastaa muiden miesten moneen kertaan häpäisemää huoraa.
Aisankannattajan ja porton liitto kaatuu aina siihen, että vaimon huoramenneisyyden muisto lepää synkkänä ja häpeällisenä koko suhteen yllä. Ei ole yhdistävää tekijää, ei ole hääyönä uhriksi annettua immenverta, eikä sen myötä syntynyttä ikuista ja luovuttamatonta omistusoikeutta. On vain portto ja maksamaton asiakas, jotka teeskentelevät avioliittoa.
Ihmiskunnan enemmistö on orjiksi syntyneitä, heille ei vapaus sovi. He tarvitsevat herran, joka kertoo heille, mikä on oikein ja mikä väärin, sekä palkitsee uskollisuuden ja rankaisee poikkeamista. Jos heidän annetaan itse määritellä oma moraalinsa, he epäonnistuvat ja tuhoavat mahdollisuutensa onneen.- Haluan korkata
YEAH! Vittu asiaa!!!!!
- Nopeaa on
Tällaistahan tämä on:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288753066998.html
Eikä ole ainut esimerkki. - Suhteessa näkyy
Itse olen huomannut että nykyaikana ihmisillä on kiire saada heti kaikki. Yksi hyvä esimerkki on parisuhteet. Kauhea kiire yhteen ettei vain ensihuuma kerkeä laskea. Seuraavaksi kiirehditään sitten yhteenmuuttamaan sen jälkeen kihloihin. Kun nämä on hoidettu pois alta aletaan märisemään kuin huuma kadonnut eikä toista enää kiinnosta... Mikäli taas toinen haluaisikin edetä hitaasti niin suurella todennäköisyydellä sitten toisella on se kiire ja kun huomaa ettei toinen halua kiirehtiä niin yritettään hoputtaa niin kauan kuin huumaa on ja kun se sammuu niin todetaan vain, että kyllästyi toisen odoitteluun. Tämän jälkeen sitten homma saattaa jatkua toisen kanssa...
- mielinkielin mies
Omat ihmissuhteet on välillä mennyt mönkään enemmän ihan sen takia, ettei ole itse oikein tiennyt mitä hakee. Sitten kun on tuon asian itselle selvittänyt ja löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa sen pystyy toteuttamaan, niin on onnistunut. Ihmissuhde on kahden ihmisen välinen vuorovaikutussuhde, jossa molempien pitää olla sitoutunut. En välitä mikä ihmissuhdemuoti on menossa milloinkin. Haluan sellaisen ihmissuhteen, mikä sopii minulle ja sille jonka kanssa se suhde on. Onneksi elän sellaisessa nyt ja onnellisena. Ei kukaan minua ainakaan ole mihinkään pyörityksiin pakottanut. Jokainen eläköön sellaisessa suhteessa, mikä itselle sopii. Kyllä meitä ihmisiä löytyy varmasti jokaiseen makuun.
- tyylillinen ytmi
elää ihanasti parisuhteessa ja samalla pyörittää panorinkiä. Toisaalla ätmi ruikkii kotonaan. Näiden välissä on sitten se tavismiesmassa joista naisten pitäisi löytää mies. Ja nainen saa aina miehen, jos haluaa. Eli, suhdekuviot on täysin kiinni naisten haluista. Ja mehän tiedämme, että nainen haluaa ytmin. Joten, eipä ole P/S-markkinoilla helpotusta luvassa. Vielä kun tähän yhdistetään naisen seksuaalinen vapaus, niin voidaan vaan todeta, että, naiset ryhmittyvät ytmien ympärille haaremeiksi.
Onneksi luvassa on parempaa virtuaaliporno;) Hyvä nosto, kiitos!
Olipas "herkullinen" ketju....asiallisia "puheenvuoroja" ja paljon hyviä pohdintoja. =)outsider1 kirjoitti:
Tällaista laatukeskustelua täällä oli viime vuonna, nyt pelkkää sontaa.
=(
Jeps, aika paljon "skippaan" nyt ketjuja ja kommentteja tai ainakaan ei jaksa osallistua niihin, kun ei vaan jaksa.......aina ei tosin onnistu...
Olen nyt "kevennetyllä" palsta kuurilla, eli olotilan mukaan... =D
- jälleensyntymäkö
Vaikee verrata kun ei ole kokemusta muiden aikakausien suhteista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561846Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481628- 521564
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51507Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41128