Sinut keskenään

Tämähän on muutenkin palsta, jolla nykyään kirjoitellaan yhtä puppua.
Ei tänne viitsi enää asiaa kirjoitella eikä sillä päätään vaivata.
Päivitellään vain palstan tilaa, kuten niin monet muutkin tekevät. Hue-hae!

Aloittaja muisteli aikaa jolloin vanhempia piti teititellä ainakin isovanhempia.
Kun tulin tänne Karjalaan ensitöikseen anoppi ilmoitti, häntä ei saa sinutella miniät ainoastaan vävyt? Kysyin miksi tällainen jako, hän aivan loukkaantui. Mutta ovathan täällä karjalaisten keskuudessa monet muutkin asiat yleisistä tavoista poikkeavat.

Anopin teitittely-toiveen jätin omaan arvoonsa, en halunnut olla hänen kanssa kun tuttava. Huvitti kun äitienpäivänä toinen miniä toi ruusun, anoppi laittoi sen pimeään eteiseen VIILEESEEN! Turha oli anopin odottaa häneltä arvonantoa.
Tunsiko anoppi koulutettujen miniöiden kanssa alemmuutta, halusi tuoda moisin aika ala-arvoisin jutuin itseänsä esille.

On sinulla ollut anoppi!
Kamalaa varmaan nuorelle, juuri naimisiin menneelle tytölle!
Mikä on tuo vallanhalu ihmisessä, joka anopissasi aiheutti noin typeriä tekosia?

Onhan se teitittelytapa myös paikkakuntakohtaista. Siinä korpikylässä, jossa synnyin, ei kukaan teititellyt.
Voihan sitä nimittää sivistymättömyydeksi. Tunsin kyllä suuremmilta kyliltä perheitä, joissa oli teitittely tapana. Oudoltahan se tuntui.

Olen teititellyt vaihtelevasti. Sitä ei ole ratkaissut vastapuolen yhteiskunnallinen asema, vaan tuntemattomuus ja huomattava ikäero. Koska olin tietoinen, että vanhemmalla polvella oli tätä perinnettä, en halunnut turhaan ärsyttää.

Nythän ikäerot ovat kääntyneet "puolelleni." Ei kaipaa teitittelyä, eikä sitä kovin usein tapahdukaan.

Usein osoitetta etsivät kadulla pysäyttävät, "anteeksi tietääkö herra...?." Naurattamaan tuppaa, joskus vastaan että en tiedä tietääkö "herra" mutta kyllä minä tiedän. Yleensä selvästi nuorempiani ei tule mieleenikään teititellä.

Naapurissa käydessäni ihmettelin kun lapset teititteli vanhempiaan. En kysynyt asiasta, mutta mietin onkohan ne ihan oikeat isä ja äiti vai jotakin ihan vieraita henkilöitä.

Paikkakunnan tavat oli muutenkin erilaisia kun oltiin vasta hiljattain muutettu asumaan siihen kylään eikä meitä vielä ihan hyväksytty vaan oltiin hiukan "Kyläkiusattuja" Tuota nimitystä en ihan allekirjoita siksi kun asia oli sievää huumoria enimmäkseen.

Eräs työnantajani kysyi ja pyysi ihan aina käyttäen muotoa ; Voisiko hän ottaa.. voisiko hän ojentaa... Tietääkö hän, jne, kun hän puhui minulle.
Hän kunnioitti minua, alle kaksikymppistä työntekijäänsä ja usein pyysin että hän sinuttelsi minua, mutta se oli hänen tapansa muitakin palkollisiaan kohtaan.

Olin kyllä hänen lemmikkinsä, kyllä me pidimme yhteyttä vielä vuosia senkin jälkeen kun muutin toisaalle.

Vanhempani teitittelivät vanhempiansa, niin me lapset myös omia vanhempiamme, kunnes sitten oman elämän rakentamisen jälkeen aina palasimme lapsuuskotiin, me jo sinuttelimme heitä, isovanhempiamme emme koskaan.

Toinen työnantajani, hieno frouva jonka kotia hoidin, puhutteli aina etunimellä.

Minusta vanhempieni omien vanhempiensa teitittely kuului siihen aikakauteen ja osoitti sitäkin, että uskonnolla oli heidän elämässään hyvin iso osa.
Se oli sitä kunnioitusta jonka Katekismus oli opettanut käskyjen kautta.

Minulla oli mailman kultaisin anoppi, toinen äiti minulle, ehkä jossqain vaiheessa enemmänkin, kun oma äiti asui kaukana ja anopin kanssa tunsimme ikäänkuin samaa perheyhteyttä, olin osa perhettä vaikka anoppilassa emme asuneetkaan. Appenikin kohteli kaikkia miniöitä samanveroisina, mieheni oli äidilleni kolmas poika.
En osaa kuvitella millaista olisi ollut yhteiset hetket anoppilassa, jos siellä olisi pitänyt olla jotain muuta kuin oli.

Nyt on vain muisto ja kunnioitus sekä appivanhempia, että omia ja isovanhempia kohtaan. He opettivat kunnioittamaan jokaista ihmistä ja ottamaan huomioon ettemme kukaan ole yksin.

Minunkin vanhempani teitittelivät omia vanhempiaan , mutta en muista että sitä olisi meiltä lapsilta vaadittu. Kun olin lukiossa, eräs opettaja neiditteli ja käytti kolmatta persoonaa : neiti T. on hyvä ja tulee nyt taululle . Opettajia piti teititellä, samoin muitakin vieraita aikuisia, ihan luonnolliselta se tuntui. Ennen tehtiin sinunkauppoja, ja oli tärkeää, kenen niitä kuului ehdottaa, nykyisin on luontevaa sinutella suurinta osaa ihmisistä ilman sopimuksiakin. Appivanhempani ensikättelyllä sanoivat etunimensä ja se oli sillä selvä. En ole ihmisten asemaa tai tittelitä teititellesäni ajatellut, ikä ja tuttuuden tai vierauden aste sen on määritellyt. Jos olen ollut epävarma, olen teititellyt.

Nykyisin voi syntyä sellaisia tilanteita, että minua nuori asiakaspalvelija teitittelee, minä sinuttelen. Minua saa kuka vaan sinutella, en loukkaannu yhtään, päinvastoin. Joskus huvittaa, kun lääkäri ei muista linjaansa, sanoo välillä "avaa suu" ja "avatkaa suu", ei sentään tokaise , että "suu auki". Sanavalinnoilla voi kiertää, ei tarvitse kysyä , otatteko kahvia, vaan saako olla kahvia. Vanhahtavalta kuulostaa jo , ottaako ruustinna kahvia ? (en jaksa noita lainausmerkkejä :)

Teitittely ei oikein suju toimittajiltakaan, joiden mielestäni lähtökohtaisesti pitäisi aina teititellä muita kuin aivan nuoria haastateltaviaan. Ehkä sinuttelusta sovitaan ennen haastattelua, ja se saattaa olla vieraan toivomus. Naisen aloitetta tässä asiassa en enää mitenkään tärkeänä pidä. Kielikorvaa särkee, jos ei osaa verbiä käyttää oikein, vaan taivuttaa sen monikossa teititellessään, saattaa kuulla tällaisen mokan: Oletteko Te, Herra Presidentti, olleet tyytyväinen tilanteeseen ?

Miksihän sanotaan, että on sinut itsensä kanssa, eikö olisi parempi olla minut .

Miulla on ain ollu sellane käsitys et karjalaiset ei osannu teititellä. Jos hyö teititteli ni hyö sano vissii 'työ'.
Ainakin siel miun synnyinsaarelaiset oli sellasii luonnonlapsii, et vissii sinutelliit ni pappii kun kunnanjohtajaaki.

Karjalaineha se Tuntemattoman Rokkaki oli, seuraavas on lainaus hänen sinuttelustaa ja mite upseeri Lammio siihen suhtautui.

"-Alikersantti Rokka. Me emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja.
-Eihä myö olla, mut tehhää pois. Anteroha mie oon. Minnuu saap sinutella ain. Miehä sinuttelen sinnuu ilmanki ko sie oot nuoremp mies ko mie."

Minua sinuttelevat kaikki, ja pidän siitä. Tunteekin itsensä nuoremmaksi kun nuoret sinuttelevat.

Sama täällä, Anlis, mutta toivoisin lehtiä yms kaupittelevien niin puhelimessa kuin emailissakin
lakkaavan sinuttelemasta.