Miksi se toinen kerta onnistuisi?

Niin. Viestintä-ja vuorovaikutus on tärkeää myös vuoteessa kun ollaan päällekäin! Nussimisessa pitää ottaa huomioon toinenkin!

vuorovaikutus? kirjoitti:

Niin. Viestintä-ja vuorovaikutus on tärkeää myös vuoteessa kun ollaan päällekäin! Nussimisessa pitää ottaa huomioon toinenkin!

sehän siinä on että miehillä ei ole sanoja ni turvaudutaan pettämiseen juopotteluun ja nyrkkiin onhan näitä naisiaki tietty alistavia paskoja kaikki tyynni eroon josset oo nii ja näi

En osaa vastata,
muutama parisuhde takana, muutama toivottavasti vielä edessä?

Ai jaa. Minä kun olen lukenut, että vielä suurempi osa näistä toisista liitoista särkyy. kuin ensimmäisistä.

Miksi te kirkon ihmiset olette mielistelijöitä ja valehtelijoita. Sinäkin ihannoit pettämistä, avioeroja ja uutta rakkautta?

Voi voi.. Kyllä elämä opettaa paremmin kuin kirkko - olemaan rehellinen!

pettynyt kirkon ihmi kirjoitti:

Ai jaa. Minä kun olen lukenut, että vielä suurempi osa näistä toisista liitoista särkyy. kuin ensimmäisistä.

Miksi te kirkon ihmiset olette mielistelijöitä ja valehtelijoita. Sinäkin ihannoit pettämistä, avioeroja ja uutta rakkautta?

Voi voi.. Kyllä elämä opettaa paremmin kuin kirkko - olemaan rehellinen!

Lue lisää

Kaisa-pappi ei ollenkaan ihannoinut pettämisiä, avioeroja. Miksei ihmisellä saisi olla uutta rakkautta? Tottakai saa. Älä viitsi ajatella niin ahdasmielisesti: siitä ei kärsi kukaan muu kuin sinä itse.

pettynyt kirkon ihmi kirjoitti:

Ai jaa. Minä kun olen lukenut, että vielä suurempi osa näistä toisista liitoista särkyy. kuin ensimmäisistä.

Miksi te kirkon ihmiset olette mielistelijöitä ja valehtelijoita. Sinäkin ihannoit pettämistä, avioeroja ja uutta rakkautta?

Voi voi.. Kyllä elämä opettaa paremmin kuin kirkko - olemaan rehellinen!

Lue lisää

Rakkaus on aina ihanaa, oli se sitten vanhaa tai uutta.

elina* kirjoitti:

Kaisa-pappi ei ollenkaan ihannoinut pettämisiä, avioeroja. Miksei ihmisellä saisi olla uutta rakkautta? Tottakai saa. Älä viitsi ajatella niin ahdasmielisesti: siitä ei kärsi kukaan muu kuin sinä itse.

Lue lisää

Ahdasmielisesti? Kun on kokenut ja nähnyt mitä kaikkea pahaa pettäminen ja aviero on saanut aikaan, niin todellakin uskallan "olla ahdasmielinen".

Kirkko on viimeajat puuhaillut homoliittojen ja vanhojen ihmisten erojen puolesta. Siis tyrmistyttävää. Johtunee siitä, että koko sakki on kieroon kasvaneita työpaikkakiusaajia ja vätyksiä, joilla ei ole olemassa mitään oikeita arvoja.

Jos kirkko viitsisi edes kerran uskaltaisi sano ääneen, että pettäminen on väärin ja aiheuttaa paljon pahaa petetylle, niin nostaisin hattua. Sen sijaan siellä mennää esittämään, että uusioperheitä pitäisi tukea paremmin (mikä todella tarpeen, mutta hämmästyttävää koska eivät tee mitään JULKISTA työtä paskan estämiseksi.

Mutta ei. Kirkon isät juoksevat keulakuvina suoro kourassa uusiin liittoihin ja pettämisen "rakkauden" ilossa. On helppo esittää alkuihastuksen huumassa miten onnellista on, ja unohtaa ne osapuolet joille on tehnyt pahaa.

Eipä ihme, että ilmestyskirja varoitti tuosta saastaporukasta. Ihan terveellä järellä voi päätellä, että nykyisin ihannoidaan uskottomuutta, homosuhteita ja uusioperheitä. Tavallinen perhe on onohdettu. Pettäminen ja henkinen väkivalta hyväksytään. Lähinnä keskitytään auttamaan kaltoin kohdeltuja ja todetaan että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka pettää.

todella kyllästynyt kirjoitti:

Ahdasmielisesti? Kun on kokenut ja nähnyt mitä kaikkea pahaa pettäminen ja aviero on saanut aikaan, niin todellakin uskallan "olla ahdasmielinen".

Kirkko on viimeajat puuhaillut homoliittojen ja vanhojen ihmisten erojen puolesta. Siis tyrmistyttävää. Johtunee siitä, että koko sakki on kieroon kasvaneita työpaikkakiusaajia ja vätyksiä, joilla ei ole olemassa mitään oikeita arvoja.

Jos kirkko viitsisi edes kerran uskaltaisi sano ääneen, että pettäminen on väärin ja aiheuttaa paljon pahaa petetylle, niin nostaisin hattua. Sen sijaan siellä mennää esittämään, että uusioperheitä pitäisi tukea paremmin (mikä todella tarpeen, mutta hämmästyttävää koska eivät tee mitään JULKISTA työtä paskan estämiseksi.

Mutta ei. Kirkon isät juoksevat keulakuvina suoro kourassa uusiin liittoihin ja pettämisen "rakkauden" ilossa. On helppo esittää alkuihastuksen huumassa miten onnellista on, ja unohtaa ne osapuolet joille on tehnyt pahaa.

Eipä ihme, että ilmestyskirja varoitti tuosta saastaporukasta. Ihan terveellä järellä voi päätellä, että nykyisin ihannoidaan uskottomuutta, homosuhteita ja uusioperheitä. Tavallinen perhe on onohdettu. Pettäminen ja henkinen väkivalta hyväksytään. Lähinnä keskitytään auttamaan kaltoin kohdeltuja ja todetaan että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka pettää.

Lue lisää

En lainkaan ihmettele näkökantaasi. Kirkko menettää uskottavuutensa salliessaan kaiken Raamatun sanan vastaisesti. Kun suola käy mauttomaksi, siitä ei ole muuhun kuin tallattavaksi ja pois heitettäväksi, sanotaan Raamatussakin. Jos pyhiä kunnioitettavia arvoja ei edes kirkko tuo esille, se on tuhoon tuomittu. Ei ihmisen toimesta vaan Jumalan toimesta ja ihmiset sen kyllä näkee missä se neuvoo ihmisiä syntiä suosimaan, tekemättä parannusta. Sillä sitähän se on jos ei selvää rajaa ole missään. Maailmanmielisyys ei voi olla kirkon kanta.
Ei niin, etteikö kirkko voi olla armollinen erehtyneille, anteeksianto kuuluu kaikille. Mutta missään tapauksessa sen ei pidä opettaa Sanan vastaisesti ja suosia Jumalan sanan vastaisia tekoja.

Kaisa-pappi, ei kolmas kerta ei vielä totta sano, jos niin luulet.

Eikö ollut ihanat, Matti Nykäsen viidennet kirkkohäät? Pari oli "hyvin onnellisen ja tasapainoisen tuntoisia kun "uskalsivat" solmia avioliiton uudestaan" , eikö niin?

Onneksi kirkko ei aseta rajoja! Kirkkoon, sitten hyvät bileet, sitten eroon, sitten kirkkoon jne. - kansa mukaan puolisoiden kierrätysmuotiin, kirkko siunaa.

Kun ihninen saapuu vihittäväksi on hyvinkin mahdollista että jossakin muualla on se petetty ja jätetty ja erotettu lasten kanssa hyvinkin surullisessa tilassa edelleen.

Oma entinen puolisoni, seurakunnan työntekijä ihan sattumalta, elää oikein iloista elämäänsä jossakin ja lasten kanssa täällä pusketaan arkea eteenpäin sanoisinko vähemmän hilpeässä olotilassa. Tokihan monet ja täs monet jätetytkin löytävät uuden elämän kumppanin mut ei se siltä tunnu ainakaan vielä. Noin vuosi parisuhteemme päättymisestä sen mitä minä tiedän ja kyllähän tämän toisen osapuolen uusi suhde olikin jo yhden vuoden siinä samalla täyttänyt. Nyt jo erottu ihan kirkon ja maistraatin kirjoja myöten. Saa nähdä milloin minäkin tunnen itseni kykeneväksi tämän nöyryytyksen jälkeen minkäänlaiseen suhteeseen toisen ihmisen tahi kirkon kanssa.

Kirkko tekee paljon hyvää eroparien kanssa tiedän senkin. Siitä en ole varma kummalle se hyvä tulee. Sille jättäjälle vai jätetylle. Monessa tapauksessa jälkimmäisen kohdalla apu keskittyy siihen että pysy elossa kun vain tietäisi miksi.

todella kyllästynyt kirjoitti:

Ahdasmielisesti? Kun on kokenut ja nähnyt mitä kaikkea pahaa pettäminen ja aviero on saanut aikaan, niin todellakin uskallan "olla ahdasmielinen".

Kirkko on viimeajat puuhaillut homoliittojen ja vanhojen ihmisten erojen puolesta. Siis tyrmistyttävää. Johtunee siitä, että koko sakki on kieroon kasvaneita työpaikkakiusaajia ja vätyksiä, joilla ei ole olemassa mitään oikeita arvoja.

Jos kirkko viitsisi edes kerran uskaltaisi sano ääneen, että pettäminen on väärin ja aiheuttaa paljon pahaa petetylle, niin nostaisin hattua. Sen sijaan siellä mennää esittämään, että uusioperheitä pitäisi tukea paremmin (mikä todella tarpeen, mutta hämmästyttävää koska eivät tee mitään JULKISTA työtä paskan estämiseksi.

Mutta ei. Kirkon isät juoksevat keulakuvina suoro kourassa uusiin liittoihin ja pettämisen "rakkauden" ilossa. On helppo esittää alkuihastuksen huumassa miten onnellista on, ja unohtaa ne osapuolet joille on tehnyt pahaa.

Eipä ihme, että ilmestyskirja varoitti tuosta saastaporukasta. Ihan terveellä järellä voi päätellä, että nykyisin ihannoidaan uskottomuutta, homosuhteita ja uusioperheitä. Tavallinen perhe on onohdettu. Pettäminen ja henkinen väkivalta hyväksytään. Lähinnä keskitytään auttamaan kaltoin kohdeltuja ja todetaan että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka pettää.

Lue lisää

Jos olet ahdasmielinen, niin ole toki. Mutta älä muille valita, jos he nauttivat elämästään ja pystyvät tiukankin paikan jälkeen siirtymään eteenpäin.

Kirkon tehtävä on myös auttaa ihmisiä eteenpäin. Ei taaksepäin, tai jäämään jumiin. Kannattaisi sinunkin tutustua homopareihin, transihmisiin ja eronneisiin ikäihmisiin. Eivät he ainakaan sen kummoisempia ihmisiä ole kuin sinä tai minäkään. Rohkeasti vaan.

Ymmärrän kantasi kirjoitti:

En lainkaan ihmettele näkökantaasi. Kirkko menettää uskottavuutensa salliessaan kaiken Raamatun sanan vastaisesti. Kun suola käy mauttomaksi, siitä ei ole muuhun kuin tallattavaksi ja pois heitettäväksi, sanotaan Raamatussakin. Jos pyhiä kunnioitettavia arvoja ei edes kirkko tuo esille, se on tuhoon tuomittu. Ei ihmisen toimesta vaan Jumalan toimesta ja ihmiset sen kyllä näkee missä se neuvoo ihmisiä syntiä suosimaan, tekemättä parannusta. Sillä sitähän se on jos ei selvää rajaa ole missään. Maailmanmielisyys ei voi olla kirkon kanta.
Ei niin, etteikö kirkko voi olla armollinen erehtyneille, anteeksianto kuuluu kaikille. Mutta missään tapauksessa sen ei pidä opettaa Sanan vastaisesti ja suosia Jumalan sanan vastaisia tekoja.

Lue lisää

Ihmiset ovat epätäydellisiä ja syntisiä. Kaikki ovat samanarvoisia Jumalan edessä. Ei ole sinun tehtävä tuomita toisia ihmisiä.

Tappi Irti pohjasta kirjoitti:

Kun ihninen saapuu vihittäväksi on hyvinkin mahdollista että jossakin muualla on se petetty ja jätetty ja erotettu lasten kanssa hyvinkin surullisessa tilassa edelleen.

Oma entinen puolisoni, seurakunnan työntekijä ihan sattumalta, elää oikein iloista elämäänsä jossakin ja lasten kanssa täällä pusketaan arkea eteenpäin sanoisinko vähemmän hilpeässä olotilassa. Tokihan monet ja täs monet jätetytkin löytävät uuden elämän kumppanin mut ei se siltä tunnu ainakaan vielä. Noin vuosi parisuhteemme päättymisestä sen mitä minä tiedän ja kyllähän tämän toisen osapuolen uusi suhde olikin jo yhden vuoden siinä samalla täyttänyt. Nyt jo erottu ihan kirkon ja maistraatin kirjoja myöten. Saa nähdä milloin minäkin tunnen itseni kykeneväksi tämän nöyryytyksen jälkeen minkäänlaiseen suhteeseen toisen ihmisen tahi kirkon kanssa.

Kirkko tekee paljon hyvää eroparien kanssa tiedän senkin. Siitä en ole varma kummalle se hyvä tulee. Sille jättäjälle vai jätetylle. Monessa tapauksessa jälkimmäisen kohdalla apu keskittyy siihen että pysy elossa kun vain tietäisi miksi.

Lue lisää

Voipi ihminen olla onnellinen vaikka liitto olisi vaatinut voimaa ja yhteistä ponnistelua vaikkei joka hetki olisi ollut onnen täyttymystä. Alttarilla muistaakseni luvataan rakastaa ja kunnioittaa puolisoa. Salasuhde ei täytä kyllä näitä lupauksen kriteereitä. Hylättyä puolisoa tulisi myös tukea ja hänen työtään lapsiperheen kaitsijana arvostaa. Ei jokainen aikuinen voi uuteen suhteeseen rynnätä. Lasten kasvattamisen ja vastuullisen vanhemmuuden pitäisi olla aikuisella ihmisellä tärkeää elämässä. Ihmistaimi on vanhempiensa huomassa vahvistumassa elämää kestäväksi. Arvokkainta mitä voi lupauksensa tosissaan ottavan puolison lisäksi rinnalle toivoa on lapset. Rakasta lähimmäistäsi ja tue heikompaa, anna anteeksi vaikka se anteeksi anto tulisikin kovan sisäisen kamppailun jälkeen. Siinäpä sitä opettelemista itse kullekkin. Uskon, että lopulta hyvä voittaa ja parhaillaan vastoinkäymiset vahvistavat ja pitävät ihmisen inhimillisenä.

Tappi Irti pohjasta kirjoitti:

Kun ihninen saapuu vihittäväksi on hyvinkin mahdollista että jossakin muualla on se petetty ja jätetty ja erotettu lasten kanssa hyvinkin surullisessa tilassa edelleen.

Oma entinen puolisoni, seurakunnan työntekijä ihan sattumalta, elää oikein iloista elämäänsä jossakin ja lasten kanssa täällä pusketaan arkea eteenpäin sanoisinko vähemmän hilpeässä olotilassa. Tokihan monet ja täs monet jätetytkin löytävät uuden elämän kumppanin mut ei se siltä tunnu ainakaan vielä. Noin vuosi parisuhteemme päättymisestä sen mitä minä tiedän ja kyllähän tämän toisen osapuolen uusi suhde olikin jo yhden vuoden siinä samalla täyttänyt. Nyt jo erottu ihan kirkon ja maistraatin kirjoja myöten. Saa nähdä milloin minäkin tunnen itseni kykeneväksi tämän nöyryytyksen jälkeen minkäänlaiseen suhteeseen toisen ihmisen tahi kirkon kanssa.

Kirkko tekee paljon hyvää eroparien kanssa tiedän senkin. Siitä en ole varma kummalle se hyvä tulee. Sille jättäjälle vai jätetylle. Monessa tapauksessa jälkimmäisen kohdalla apu keskittyy siihen että pysy elossa kun vain tietäisi miksi.

Lue lisää

Kuvasit juuri sen irvokkaan todellisuuden, mikä kirkon "kaiken hyväksymisessä" iskee kasvoille. Todellakin, jossakin on ihminen jossakin on se petetty ja jätetty.

Omakohtaisesti tein monta vuotta matkaa ymmärtääkseni, ettei pettämistä voi hyväksyä missään tapauksessa, silloin kun ei halua joutua henkiseen ristiriitaan missään olosuhteissa.

Nyt todellakin puhun pettämisestä. Ero sinällään väkivaltaisuuden, alkoholismin ja petetyksi joutumisen kanssa on hyväksyttävää.

1234... kirjoitti:

Ihmiset ovat epätäydellisiä ja syntisiä. Kaikki ovat samanarvoisia Jumalan edessä. Ei ole sinun tehtävä tuomita toisia ihmisiä.

Joo poliisit on rosvoja.
Hoitsut on murhaajia, siis pyöveleitä.
Papit on liitoista viis veisaavia palkka kaapuilijoita ja kevytkenkäisiä tyhjän toimittajia.
Valeyhteiskunta pyörii viinan ja valuutan voimin viimeistä päivää mistään mitään piittaamatta.

Ei saa tuomita. Sakottaa kuitenkin saa. Mätää kouristelevan yhteiskunna portaissa.

1234... kirjoitti:

Jos olet ahdasmielinen, niin ole toki. Mutta älä muille valita, jos he nauttivat elämästään ja pystyvät tiukankin paikan jälkeen siirtymään eteenpäin.

Kirkon tehtävä on myös auttaa ihmisiä eteenpäin. Ei taaksepäin, tai jäämään jumiin. Kannattaisi sinunkin tutustua homopareihin, transihmisiin ja eronneisiin ikäihmisiin. Eivät he ainakaan sen kummoisempia ihmisiä ole kuin sinä tai minäkään. Rohkeasti vaan.

Lue lisää

Aivan, pahin virhe minkä elämässä voi tehdä on jäädä roikkumaan vanhoihin kaunoihin ja katkeroitua. Kaikkia meitä kohtaan on tehty väärin, toisilla ne kokemukset on rajumpia kuin toisilla, mutta silti oman pään sisältä se lähtee vellooko niissä asioissa lopun ikäänsä vai yrittääkö jättää vanhat haavat taakseen ja jatkaa elämää. Pettäminen on paha ja ikävä asia, muttei se silti tarkoita, että kaikki pettäisivät ja jokaisessa parisuhteessa sitä olisi.

pettynyt kirkon ihmi kirjoitti:

Ai jaa. Minä kun olen lukenut, että vielä suurempi osa näistä toisista liitoista särkyy. kuin ensimmäisistä.

Miksi te kirkon ihmiset olette mielistelijöitä ja valehtelijoita. Sinäkin ihannoit pettämistä, avioeroja ja uutta rakkautta?

Voi voi.. Kyllä elämä opettaa paremmin kuin kirkko - olemaan rehellinen!

Lue lisää

Viiniä siemaileva eukko. Kiitos ei!

hfdhzdf kirjoitti:

Rakkaus on aina ihanaa, oli se sitten vanhaa tai uutta.

Minä erosin ja aloin heti uutta nussimaan! Ei tarvinnut kauaa odotella ja olemme niin onnellisia että, menemme jo huomenna naimisiin!

tavallinen4 kirjoitti:

Viiniä siemaileva eukko. Kiitos ei!

Kiitos! En käytä alkoholi pitoisia juomia. Selvinpäin on ihanampaa! Tuntee jokaisen liikkeen vitussaan!

Allekirjoitan tsekin menneeni nopeasti uuteen suhteeseen. Kun sitten kaikki onkin vain valtataistelua ajankäytöstä eikä toisella ollut edes ollut kunnon suhdetta ikinä..Hän siis halusi viettää 6 iltaa viikossa "harrastustensa" parissa ja tähtäili samalla maailmanmestaruuskisoihin. Jauhoi aina sitä että pitää olla omaa elämää..

Kyllä minullakin oli harrastuksia, kavereita jne, mutta millainen kumppani se on jota näkee vain öisin nukkumassa eikä häneltä saa mitään lempeyttä tai ymmärrystä tai joustavuutta. Kaikki on minun syytäni jos ei hän pääse "harrastelemaan" esim. ruokavaliosyistä ym. ja kaikki spontaanius puuttuu. Muuttaa hän olisi halunnut virallisesti yhteen syystä että hän saisi enemmän rahaa käytettäväksi harrastukseen.
Kesällä oltiinkin sitten joka päivä ellei sattunut kaatosadetta, moottoripyörän päällä (ilman minua aina). Sain korkeintaan kiroilua osakseni kun hän joutui tulla mökille 6 päivälksi..Kumppanuus on kuitenkin myös yhdessäoloa ja joustavuutta ja spontaaniuttakin hieman.

omanapa, kuten ennen kirjoitti:

Allekirjoitan tsekin menneeni nopeasti uuteen suhteeseen. Kun sitten kaikki onkin vain valtataistelua ajankäytöstä eikä toisella ollut edes ollut kunnon suhdetta ikinä..Hän siis halusi viettää 6 iltaa viikossa "harrastustensa" parissa ja tähtäili samalla maailmanmestaruuskisoihin. Jauhoi aina sitä että pitää olla omaa elämää..

Kyllä minullakin oli harrastuksia, kavereita jne, mutta millainen kumppani se on jota näkee vain öisin nukkumassa eikä häneltä saa mitään lempeyttä tai ymmärrystä tai joustavuutta. Kaikki on minun syytäni jos ei hän pääse "harrastelemaan" esim. ruokavaliosyistä ym. ja kaikki spontaanius puuttuu. Muuttaa hän olisi halunnut virallisesti yhteen syystä että hän saisi enemmän rahaa käytettäväksi harrastukseen.
Kesällä oltiinkin sitten joka päivä ellei sattunut kaatosadetta, moottoripyörän päällä (ilman minua aina). Sain korkeintaan kiroilua osakseni kun hän joutui tulla mökille 6 päivälksi..Kumppanuus on kuitenkin myös yhdessäoloa ja joustavuutta ja spontaaniuttakin hieman.

Lue lisää

Sen takia sinua ei kuunnella ja mielipiteesi on aina tyhmiä jos ne eivät palvele häntä, koska sinua ei arvosteta..

No kuka sitä on muuta kuin onnellinen omassa vihkitilaisuudessaan?
Ei edes pientä epäröintiä näytetä vieraille eikä vihkipapille...joskus sitäkin on ja nimenomaan siloin, kun yrityksiä on jo useampi.
Minä ainakin kyseenalaistan henkilön joka on jo kolmannella kierroksella! Kirkko vihkii ja siunaa, mutta en kyllä kirkon edustajana kirjoittaisi sitä avioeropalstalla.

Totuus on kirjoitti:

No kuka sitä on muuta kuin onnellinen omassa vihkitilaisuudessaan?
Ei edes pientä epäröintiä näytetä vieraille eikä vihkipapille...joskus sitäkin on ja nimenomaan siloin, kun yrityksiä on jo useampi.
Minä ainakin kyseenalaistan henkilön joka on jo kolmannella kierroksella! Kirkko vihkii ja siunaa, mutta en kyllä kirkon edustajana kirjoittaisi sitä avioeropalstalla.

Lue lisää

Vastine Kaisa- papille, mutta se hyppäsi näin kauas!

Fakta on ainoastaan se, että ihminen elää, ja lopulta kuolee. Miksi ihmeessä pitäisi miettiä tilastoja ja laskea todennäköisyyksiä, kun ne eivät kuitenkaan ratkaise mitään? Eivät yhtään piristä elämää, ja tee sitä elämisen arvoiseksi. Minusta tuntuu Syvällä, että ajattelet aika pintapuolisesti asioista. Puhut "esittämisestä" "uutuudenviehätyksestä" ja "raadollisuudesta". Eivät oikeat ihmissuhteet ole tuollaisia. Ainakin itse, ja moni muu, kokee "uutuudenviehätyksen" välttämättömänä pahana, jos haluaa tutustua uuteen ihmiseen. Jos taas esittää, niin ei ihmiseen tutustu. Tämä on molemminpuolista. Siksi ei pitäisi tutustua toiseen, ellei varmasti HALUA sitä. Tai jos on älyttömän epävarma itsestään, siitä mitä haluaa, ja millainen suhde itselle sopii.

Et ilmeisesti haluakaan ajatella muulla tavoin, miksi?

Harvemmin kai ihminen "toisella kierroksella" samanlaista kumppania haluaa kuin ex on ollut? Ja fakta on se, että eri ihmiset saavat meistä eri piirteitä esiin. Itse olen nyt, tokalla yrittämällä lähipiirin mielestä muuttunut paljon edukseni - kyllä, varmasti olenkin, koska nykyinen kumppanini hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä arvostele ja moiti persoonaani, kuten aiemmassa liitossa tapahtui. Sillä, miten luontaisesti kohtelee toisia ihmisiä ei ole mitään tekemistä uutuudenviehätyksen kanssa.

elina* kirjoitti:

Fakta on ainoastaan se, että ihminen elää, ja lopulta kuolee. Miksi ihmeessä pitäisi miettiä tilastoja ja laskea todennäköisyyksiä, kun ne eivät kuitenkaan ratkaise mitään? Eivät yhtään piristä elämää, ja tee sitä elämisen arvoiseksi. Minusta tuntuu Syvällä, että ajattelet aika pintapuolisesti asioista. Puhut "esittämisestä" "uutuudenviehätyksestä" ja "raadollisuudesta". Eivät oikeat ihmissuhteet ole tuollaisia. Ainakin itse, ja moni muu, kokee "uutuudenviehätyksen" välttämättömänä pahana, jos haluaa tutustua uuteen ihmiseen. Jos taas esittää, niin ei ihmiseen tutustu. Tämä on molemminpuolista. Siksi ei pitäisi tutustua toiseen, ellei varmasti HALUA sitä. Tai jos on älyttömän epävarma itsestään, siitä mitä haluaa, ja millainen suhde itselle sopii.

Lue lisää

Jos sinä elina menisit muualle TROLLAAMAAN! Kyllä sinulle riittää miehiä joiden kanssa naida elämän ilosta! Miksi sinun pitää ASUA tällä palstalla puhumassa PETTÄMISEN PUOLESTA. Olet niin oksettavin tapaus, minkä olen koskaan kohdannut palstalla.

dfzdgzdgza kirjoitti:

Jos sinä elina menisit muualle TROLLAAMAAN! Kyllä sinulle riittää miehiä joiden kanssa naida elämän ilosta! Miksi sinun pitää ASUA tällä palstalla puhumassa PETTÄMISEN PUOLESTA. Olet niin oksettavin tapaus, minkä olen koskaan kohdannut palstalla.

Lue lisää

Taas hyvä esimerkki miten keskustelu ei ainakaan kulje.

>Mikä on onnistunut suhde? Ehkä jokaisen on tykönään lähdettävä tästä. Itse ajattelen, ettei suhde ole välttämättä ollenkaan epäonnistunut, vaikka se päättyisi eroon. Ei sittenkään, vaikka viimeiset vuodet olisi olleet kaikkea muuta kuin mukavia; vieneet kaiken, eivätkä antaneet mitään. Silloin vain on parempi erota, ja todeta "se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti". Miksi pitäisi ajatella, että suhde epäonnistui?>

Sinulla ei ole mitään ARVOJA. Sinä et halua samoja läheisiä ihmisiä kuolinvuoteesi ääreen, vaan siellä pitää olla uudet ja ihanat. Jos sinä et pidä avioeroa epäonnistumisena, niin älä kuitenkaan kuvittele että muut ihmiset ovat samanlaisia. Minä en pidä vaihtuvia miesystäviä minkään arvoisina. Minä en luo syviä kiintymyssuhteita uusien miesten kanssa ja hylkää niitä olkapäitäni kohottaen niiden käydessä laimeiksi. Sinä olet pinnallinen ihminen. Kenties mukava, mutta tyhjänpäiväinen.

Hyvä vuorovaikutus vieraiden kanssa? Luultavasti puhut niin paljon, että helpompi myöntää vieraalle ihmiselle, kuin oikeasti välittää asioistasi.

sfzdsfzsdfdsa kirjoitti:

>Mikä on onnistunut suhde? Ehkä jokaisen on tykönään lähdettävä tästä. Itse ajattelen, ettei suhde ole välttämättä ollenkaan epäonnistunut, vaikka se päättyisi eroon. Ei sittenkään, vaikka viimeiset vuodet olisi olleet kaikkea muuta kuin mukavia; vieneet kaiken, eivätkä antaneet mitään. Silloin vain on parempi erota, ja todeta "se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti". Miksi pitäisi ajatella, että suhde epäonnistui?>

Sinulla ei ole mitään ARVOJA. Sinä et halua samoja läheisiä ihmisiä kuolinvuoteesi ääreen, vaan siellä pitää olla uudet ja ihanat. Jos sinä et pidä avioeroa epäonnistumisena, niin älä kuitenkaan kuvittele että muut ihmiset ovat samanlaisia. Minä en pidä vaihtuvia miesystäviä minkään arvoisina. Minä en luo syviä kiintymyssuhteita uusien miesten kanssa ja hylkää niitä olkapäitäni kohottaen niiden käydessä laimeiksi. Sinä olet pinnallinen ihminen. Kenties mukava, mutta tyhjänpäiväinen.

Hyvä vuorovaikutus vieraiden kanssa? Luultavasti puhut niin paljon, että helpompi myöntää vieraalle ihmiselle, kuin oikeasti välittää asioistasi.

Lue lisää

"Sinä et halua samoja läheisiä ihmisiä kuolinvuoteesi ääreen, vaan siellä pitää olla uudet ja ihanat"

Mitä?! Eihän tuossa edellä niin sanottu. Minä en ainakaan kuolinvuoteelleni halua ihmisiä, jotka eivät siinä halua olla, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Tai ihmisiä, joiden seurasta en nauti.

Jokaisella on omat arvonsa, ja toisten ihmisten kunnioittaminen perustuu suurelta osin siihen, ettei arvostele toisten arvoja, eikä ihmistä muutenkaan. Myös vuorovaikutus perustuu tuohon. Ihminen pistää täysin luonnostaan ns. luukut kiinni, jos toinen arvostelee. Mitä enemmän toinen arvostelee, syyttää tai etsii vikoja kumppanista, sitä lujemmin luukut menee kiinni. Vuorovaikutus ei toimi.

"ei ole ollenkaan samantekevää kenen kanssa on vuorovaikutuksessa"

No eipä ole, ei tosiaan. Vuorovaikutuksessa hyvin tärkeää on asenne. Jos oikeasti edes osoittaa kuuntelevansa, niin se on jo hyvin paljon.

1234... kirjoitti:

"Sinä et halua samoja läheisiä ihmisiä kuolinvuoteesi ääreen, vaan siellä pitää olla uudet ja ihanat"

Mitä?! Eihän tuossa edellä niin sanottu. Minä en ainakaan kuolinvuoteelleni halua ihmisiä, jotka eivät siinä halua olla, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Tai ihmisiä, joiden seurasta en nauti.

Jokaisella on omat arvonsa, ja toisten ihmisten kunnioittaminen perustuu suurelta osin siihen, ettei arvostele toisten arvoja, eikä ihmistä muutenkaan. Myös vuorovaikutus perustuu tuohon. Ihminen pistää täysin luonnostaan ns. luukut kiinni, jos toinen arvostelee. Mitä enemmän toinen arvostelee, syyttää tai etsii vikoja kumppanista, sitä lujemmin luukut menee kiinni. Vuorovaikutus ei toimi.

Lue lisää

Harvemmin sitä puoliso kuin takkia vaihtavaa arvostetaan. En ainakaan minä.

Oletko sinä tuo Kaisa-pappi itse? Juttua ainakin riittää omasta erinomaisuuudestasi ja kertapanojen ilosta viikossa? Toivottavast et ole sohlaamassa varatun ihmisen elämässä.

Kaikkea sontaa sitä kuulee suoltavan. Uskot varmaan omiin juttuihisi. Usko pois, mutta toivottavasti näet totuuden itsestäsi ja seliseli-jutuistasi

Kyllä se on niin, että useinhan liittoon on mennyt LOPPUJEN LOPUKSI kaksi ihmistä, jotka saavat pahimmat puolet esiin toisissaan, tai vähintään vastakkaiset. Kuten esim. toisesta tulee liiton pahis, toisesta hyvis. Mitä suotta yrittämään, koska lopputulos on tuossa.

Miksi pitäisi kokea itsensä eron jälkeen epäonnistuneeksi? Eihän sille mitään voi, että esim. kumppani rakastuu toiseen, tai muuten vain haluaa erota. Mielestäni myös 2. liitossa toisen voi kohdata jopa monta kertaa aidommin kuin exäänsä ikinä. Hyvin usein 1. liitto on perheen perustamista varten. Parisuhde saattaa hyvinkin nopeasti kadota lasten, kodin ja työn sekaan. Vasta 2. liitto/parisuhde on "aito" parisuhde. Eli puolisoilla jää aikaa kumppanillekin.

1234... kirjoitti:

Miksi pitäisi kokea itsensä eron jälkeen epäonnistuneeksi? Eihän sille mitään voi, että esim. kumppani rakastuu toiseen, tai muuten vain haluaa erota. Mielestäni myös 2. liitossa toisen voi kohdata jopa monta kertaa aidommin kuin exäänsä ikinä. Hyvin usein 1. liitto on perheen perustamista varten. Parisuhde saattaa hyvinkin nopeasti kadota lasten, kodin ja työn sekaan. Vasta 2. liitto/parisuhde on "aito" parisuhde. Eli puolisoilla jää aikaa kumppanillekin.

Lue lisää

Siihen epäonnistumisen tunteeseen on vahva kristillisen perinteen pohja jota valtakirkossamme ei enää tueta, mutta esim hyvin katollisissa maissa avioliitto=kotikirkko, pyhä ja siunattu. Sitä jonka Jumala liitti yhteen ei ihmisen tule erottaa. Suomessakin on erilailla uskovia ihmisiä ja joissain piireissä avioero on aina epäonnistumista ja jopa syntiä.

ei ole helppoa kirjoitti:

Siihen epäonnistumisen tunteeseen on vahva kristillisen perinteen pohja jota valtakirkossamme ei enää tueta, mutta esim hyvin katollisissa maissa avioliitto=kotikirkko, pyhä ja siunattu. Sitä jonka Jumala liitti yhteen ei ihmisen tule erottaa. Suomessakin on erilailla uskovia ihmisiä ja joissain piireissä avioero on aina epäonnistumista ja jopa syntiä.

Lue lisää

KYRPÄ SUOLISTOON JA MENOKS, SANO ANNIE LENNOX.

1234... kirjoitti:

Miksi pitäisi kokea itsensä eron jälkeen epäonnistuneeksi? Eihän sille mitään voi, että esim. kumppani rakastuu toiseen, tai muuten vain haluaa erota. Mielestäni myös 2. liitossa toisen voi kohdata jopa monta kertaa aidommin kuin exäänsä ikinä. Hyvin usein 1. liitto on perheen perustamista varten. Parisuhde saattaa hyvinkin nopeasti kadota lasten, kodin ja työn sekaan. Vasta 2. liitto/parisuhde on "aito" parisuhde. Eli puolisoilla jää aikaa kumppanillekin.

Lue lisää

"Vasta 2. liitto/parisuhde on "aito" parisuhde. Eli puolisoilla jää aikaa kumppanillekin."

Eivät ne ensimmäisen suhteen lapset mihinkään katoa. Olen täysin yksinhuoltaja lapselleni, hoidan kodinkin yksin ja yksityisyritykseni yksin. Eipä jää pahemmin aikaa millekään uudelle kumppanille. Olen myös huomannut toisilla osapuolilla puutteellista aikaa antaa uusille kumppaneille, kun vuoroviikkoina ollaan tiivisti lasten kanssa ja edelleen viedään lapsia harrastuksiin, vaikka olisivat toisella vanhemmalla, harrastetaan itse, käydään kavereiden kanssa viihteellä, ollaan ylitöissä yms.

Kyllä parisuhteita on voitu kahlata läpi useampiakin ajatuksella "hän on Se Oikea", mutta niin vaan nekin liitot ovat aikaa myöten päättyneet. Parisuhteille ei ole mitään kaavaa, jokaisen elämä ja suhteet ovat ihan omanlaisia.

Tiedäpä sitten mitä siihen tarvitsisi. Yksin menen lasten kanssa, nainen muutti pois helmikuussa ja uusi kuulostaa liian kaukaiselta haaveelta tai toiveelta edelleen. Johan tuosta on melkein 20 vuotta kun edellisen kerran on edes miettinyt tarvitsisiko jostakin itselle kumppani jostain löytää tai itsestään ilmaantua.

Jos itse rakastat itseäsi, niin voit rakastaa myös toisia. Ellei uskalla rakastaa, epäilee "ettei siitä voi seurata mitään hyvää", niin et varmasti löydäkään rakkautta. Joten aloita tuosta itsesi rakastamisesta. Vaikutat jotenkin kamalan epävarmalta ja itsetuntosi on jossain kaukana hukassa.

Miksi juuri sinä olisit sellainen, joka ei voi kohdata rakkautta? Jos edes ajattelet, ettet voi kohdata rakkautta, et kohtaa. Jos ajattelet olevasi liian huono rakkauteen, niin teet itsesi sellaiseksi. Kyllä rakkaudessa pätee ihan normaalit ihmissuhteiden "lait". Jos karttaa ihmisiä, välttelee seuraa, ei uskalla heittäytyä ja luottaa tunteisiinsa, vähättelee itseään, ja/tai toisia, pitää itseään toisia parempana, tai päinvastoin, jne jne niin ei taatusti saa yhtäkään ystävää.

1234... kirjoitti:

Jos itse rakastat itseäsi, niin voit rakastaa myös toisia. Ellei uskalla rakastaa, epäilee "ettei siitä voi seurata mitään hyvää", niin et varmasti löydäkään rakkautta. Joten aloita tuosta itsesi rakastamisesta. Vaikutat jotenkin kamalan epävarmalta ja itsetuntosi on jossain kaukana hukassa.

Lue lisää

Niin kyllä moni kerä itsetuntonsa palasista uudeksi vähitellen tullessaan petetyksi. Kaikki ei eheydy koskaan...

1234... kirjoitti:

Jos itse rakastat itseäsi, niin voit rakastaa myös toisia. Ellei uskalla rakastaa, epäilee "ettei siitä voi seurata mitään hyvää", niin et varmasti löydäkään rakkautta. Joten aloita tuosta itsesi rakastamisesta. Vaikutat jotenkin kamalan epävarmalta ja itsetuntosi on jossain kaukana hukassa.

Lue lisää

Jos haluat tietää, niin voin kertoa, että en todellakaan ole epävarma ihminen, olen kyllä herkkä ihminen, mutta se on eri asia. Tämä elämäntilanne on vain ollut tyrmäävä.

........... kirjoitti:

Miksi juuri sinä olisit sellainen, joka ei voi kohdata rakkautta? Jos edes ajattelet, ettet voi kohdata rakkautta, et kohtaa. Jos ajattelet olevasi liian huono rakkauteen, niin teet itsesi sellaiseksi. Kyllä rakkaudessa pätee ihan normaalit ihmissuhteiden "lait". Jos karttaa ihmisiä, välttelee seuraa, ei uskalla heittäytyä ja luottaa tunteisiinsa, vähättelee itseään, ja/tai toisia, pitää itseään toisia parempana, tai päinvastoin, jne jne niin ei taatusti saa yhtäkään ystävää.

Lue lisää

"Jos edes ajattelet, ettet voi kohdata rakkautta, et kohtaa."

Juu, tuosta tuli mieleen kuuluisa lausahdus:
"if you think you are too old to rock 'n roll then you are"

Niin ei sitä liittoa voi jatkaa, jos toinen lähtee. Kyllä ihminen joka on ollut tyytyväinen liittoonsa ja aavistamaton toisen pahasta olosta joutuu itsensä keräämään syvältä uudelleen. On pitkä prosessi uskoa jälleen elämään ja luottaa muihin ihmisiin,kun on syvältä haavoitettu. Sillon on jo hyvin eheydytty, kun uuteen suhteeseen on valmis. Jois silloin uusi kumppanikin on sinut elämänsä kanssa ja arvot on yhteiset voi suhde onnistua.

Ihan pieleen Kotiläksyt*. Unohdat täysin, että liitossa on kaksi. Rakkaus ei ole taito, vaan se on tunteen, järjen ja tahdon summa. Parisuhteessa tämä kerrotaan kahdella. Kahden ihmisen tunteet, järki ja tahto. Monia ihmisiä voi rakastaa, mutta vain yhden kanssa olla parisuhteessa, mikäli se ylipäänsä on mahdollista: sen toisen puolelta tietysti, mutta myös omalta osalta. Parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta.

Hyvin usein turvallisesti kiintynyt on solminut liiton turvattomasti kiintyneen kanssa. Näin on väkisin, koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmän kuin turvattomasti kiintyneitä. Vaikka toinen on turvallisesti ja toinen turvattomasti kiintynyt, yhteiselon saa sujumaan pienemmälläkin vaivalla, jos molemmat kuuntelevat toisiaan. Oli sitten turvattomasti tai turvallisesti kiintynyt, liittoa useinkin jatketaan, vaikkei se edes ole onnellinen. Liiton kesto ei ole sama asia kuin onnellisuus, tyytyväisyys ja hyvinvointi. Fakta on se, että etenkin tuhoisat väkivaltaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset jne parisuhteet jatkuvat. Mieluummin luovutaan lapsistakin, kunhan saadaan yhdessä riidellä ja hakata toisia.

+358 kirjoitti:

Ihan pieleen Kotiläksyt*. Unohdat täysin, että liitossa on kaksi. Rakkaus ei ole taito, vaan se on tunteen, järjen ja tahdon summa. Parisuhteessa tämä kerrotaan kahdella. Kahden ihmisen tunteet, järki ja tahto. Monia ihmisiä voi rakastaa, mutta vain yhden kanssa olla parisuhteessa, mikäli se ylipäänsä on mahdollista: sen toisen puolelta tietysti, mutta myös omalta osalta. Parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta.

Hyvin usein turvallisesti kiintynyt on solminut liiton turvattomasti kiintyneen kanssa. Näin on väkisin, koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmän kuin turvattomasti kiintyneitä. Vaikka toinen on turvallisesti ja toinen turvattomasti kiintynyt, yhteiselon saa sujumaan pienemmälläkin vaivalla, jos molemmat kuuntelevat toisiaan. Oli sitten turvattomasti tai turvallisesti kiintynyt, liittoa useinkin jatketaan, vaikkei se edes ole onnellinen. Liiton kesto ei ole sama asia kuin onnellisuus, tyytyväisyys ja hyvinvointi. Fakta on se, että etenkin tuhoisat väkivaltaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset jne parisuhteet jatkuvat. Mieluummin luovutaan lapsistakin, kunhan saadaan yhdessä riidellä ja hakata toisia.

Lue lisää

Jotkut yrittää vääntää totuutta omista outouksistaan. Yleistä mielipidettä tuskin kykenet luomaan niistä vaikka kuinka vimmatusti plussaisit itseäsi. Onneksi.

dgsegshg kirjoitti:

Jotkut yrittää vääntää totuutta omista outouksistaan. Yleistä mielipidettä tuskin kykenet luomaan niistä vaikka kuinka vimmatusti plussaisit itseäsi. Onneksi.

Mitä outoa edellisessä kirjoituksessa oli? Etenkin loppu todellista asiaa. Sen tiedän, koska ammattini puolesta joudun tekemisiin ihmisten kanssa, joilla on todella paljon em. ongelmia. Suurin osa parisuhteessa.

problems? kirjoitti:

Mitä outoa edellisessä kirjoituksessa oli? Etenkin loppu todellista asiaa. Sen tiedän, koska ammattini puolesta joudun tekemisiin ihmisten kanssa, joilla on todella paljon em. ongelmia. Suurin osa parisuhteessa.

Lue lisää

Niinpä juuri parisuhteessa. Kyllä se ensimmäisen ongelmat pitäisi hoitaa, eikä lähteä liihottamaan toisessa joka päättyy samaan. Ei se ihmistä vaihtamalla onnistu, vaikka aluksi saattaisi tuntua siltä. Sitäoaits yli 50 v. naisella ei ole muuta uutta kuin mahtavaa naimista. Onko se sitten riittävää. Sooloseksikin on parempaa, koska vanhemmilla miehillä menee kyvyt, jos naisellakin.

+358 kirjoitti:

Ihan pieleen Kotiläksyt*. Unohdat täysin, että liitossa on kaksi. Rakkaus ei ole taito, vaan se on tunteen, järjen ja tahdon summa. Parisuhteessa tämä kerrotaan kahdella. Kahden ihmisen tunteet, järki ja tahto. Monia ihmisiä voi rakastaa, mutta vain yhden kanssa olla parisuhteessa, mikäli se ylipäänsä on mahdollista: sen toisen puolelta tietysti, mutta myös omalta osalta. Parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta.

Hyvin usein turvallisesti kiintynyt on solminut liiton turvattomasti kiintyneen kanssa. Näin on väkisin, koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmän kuin turvattomasti kiintyneitä. Vaikka toinen on turvallisesti ja toinen turvattomasti kiintynyt, yhteiselon saa sujumaan pienemmälläkin vaivalla, jos molemmat kuuntelevat toisiaan. Oli sitten turvattomasti tai turvallisesti kiintynyt, liittoa useinkin jatketaan, vaikkei se edes ole onnellinen. Liiton kesto ei ole sama asia kuin onnellisuus, tyytyväisyys ja hyvinvointi. Fakta on se, että etenkin tuhoisat väkivaltaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset jne parisuhteet jatkuvat. Mieluummin luovutaan lapsistakin, kunhan saadaan yhdessä riidellä ja hakata toisia.

Lue lisää

Totta kai parisuhteessa on kaksi ja kumpikin tuo siihen oman kiintymyssuhdehistoriansa. Kiintymyssuhde on ehkä ihmisen tärkein sisäinen malli, jonka kautta tätä maailmaa ja vuorovaikutusta tarkastellaan. Mallin ollessa vääristynyt, ovat myös tulkinnat ja vuorovaikutus vääristyneitä. Liiton onnellisuuteen ja omaan onnellisuuteen vaikuttaa nimenomaan oma kiintymyssuhde. Ja kyllä: rakkaus on nimenomaan taito, jonka perustat luodaan kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Toisilla taito on hallussa, toisten täytyy nähdä vaivaa kehittäkseen taitoaan rakastaa.

dfsazfads kirjoitti:

Niinpä juuri parisuhteessa. Kyllä se ensimmäisen ongelmat pitäisi hoitaa, eikä lähteä liihottamaan toisessa joka päättyy samaan. Ei se ihmistä vaihtamalla onnistu, vaikka aluksi saattaisi tuntua siltä. Sitäoaits yli 50 v. naisella ei ole muuta uutta kuin mahtavaa naimista. Onko se sitten riittävää. Sooloseksikin on parempaa, koska vanhemmilla miehillä menee kyvyt, jos naisellakin.

Lue lisää

No eihän pääty toinen liitto samaan kuin edellinen! Ei taatusti. Eri mieltä myös tuosta, että yli 50v naisella olisi muuta uuttaa kuin mahtavaa naimista.

+358 kirjoitti:

Ihan pieleen Kotiläksyt*. Unohdat täysin, että liitossa on kaksi. Rakkaus ei ole taito, vaan se on tunteen, järjen ja tahdon summa. Parisuhteessa tämä kerrotaan kahdella. Kahden ihmisen tunteet, järki ja tahto. Monia ihmisiä voi rakastaa, mutta vain yhden kanssa olla parisuhteessa, mikäli se ylipäänsä on mahdollista: sen toisen puolelta tietysti, mutta myös omalta osalta. Parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta.

Hyvin usein turvallisesti kiintynyt on solminut liiton turvattomasti kiintyneen kanssa. Näin on väkisin, koska turvallisesti kiintyneitä on vähemmän kuin turvattomasti kiintyneitä. Vaikka toinen on turvallisesti ja toinen turvattomasti kiintynyt, yhteiselon saa sujumaan pienemmälläkin vaivalla, jos molemmat kuuntelevat toisiaan. Oli sitten turvattomasti tai turvallisesti kiintynyt, liittoa useinkin jatketaan, vaikkei se edes ole onnellinen. Liiton kesto ei ole sama asia kuin onnellisuus, tyytyväisyys ja hyvinvointi. Fakta on se, että etenkin tuhoisat väkivaltaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset jne parisuhteet jatkuvat. Mieluummin luovutaan lapsistakin, kunhan saadaan yhdessä riidellä ja hakata toisia.

Lue lisää

"Fakta on se, että etenkin tuhoisat väkivaltaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset jne parisuhteet jatkuvat. "

Näinhän se on. Hullua on myös kuvitella, kuten monet täällä tekevät, että pitkä liitto on synonyymi onnelliselle liitolle. Aivan uskomattoman moniongelmaiset liitot jatkuvat. Jos toinen kokee "herätyksen" eli huomaa missä suossa rämpii, hän ymmärtää hakea eroa. Muuten kaikki kauheus vain jatkuu.

dfsazfads kirjoitti:

Niinpä juuri parisuhteessa. Kyllä se ensimmäisen ongelmat pitäisi hoitaa, eikä lähteä liihottamaan toisessa joka päättyy samaan. Ei se ihmistä vaihtamalla onnistu, vaikka aluksi saattaisi tuntua siltä. Sitäoaits yli 50 v. naisella ei ole muuta uutta kuin mahtavaa naimista. Onko se sitten riittävää. Sooloseksikin on parempaa, koska vanhemmilla miehillä menee kyvyt, jos naisellakin.

Lue lisää

"Kyllä se ensimmäisen ongelmat pitäisi hoitaa, eikä lähteä liihottamaan toisessa joka päättyy samaan. Ei se ihmistä vaihtamalla onnistu..."

Hiukan on vaikea hoitaa asioita kuntoon jos toinen ei edes halua/yritä.

Minulla ainakin onnistui "ihmistä vaihtamalla".
Ainakaan vielä tuo nykyinen aviomies ei ole alkanut pelaamaan meidän kaikkia rahoja plus lainatut päälle. Yhdessä ollaan oltu yli 20v ja olen NIIN onnellinen tässä toisessa avioliitossa.

Tosin meilläkin tuo eka liitto päättyi ex-miehen "yllätykseksi". Olin kyllä vuotta aiemmin aloittanut saarnan, että jollei pelaaminen lopu niin minä lähden lasten kanssa.
Ei loppunut ja me lähdimme "yllättäen".
Velkaa alkoi olla jo sen verran etten halunnut sitä enää lisää.

Juuri näin. Ap:n kannattaisi myös miettiä, haluaako todella parisuhteen. Jos haluaa, niin millaisen? Kuten suhteilla yleensäkin, ei parisuhteella ole takuuta.

pom kirjoitti:

Juuri näin. Ap:n kannattaisi myös miettiä, haluaako todella parisuhteen. Jos haluaa, niin millaisen? Kuten suhteilla yleensäkin, ei parisuhteella ole takuuta.

Vaikka itse haluaisi parisuhteessa elää niin välttämättä ei enää löydä toista siihen parisuhteeseen senkään takia että se ensimmäinen ero oli niin kova henkisesti. Silloin ei tule sitä toista yritystä ollenkaan yhden pitkän avioliton jälkeen.

paas kat kirjoitti:

Vaikka itse haluaisi parisuhteessa elää niin välttämättä ei enää löydä toista siihen parisuhteeseen senkään takia että se ensimmäinen ero oli niin kova henkisesti. Silloin ei tule sitä toista yritystä ollenkaan yhden pitkän avioliton jälkeen.

Lue lisää

Olen vähän sitä mieltä, ettei eroa kannata jäädä murehtimaan. Murehtiminen kun ei mihinkään auta eikä vie eteenpäin. Mikä pahinta - jos murhe näkyy ihmisen kasvoilla. Eikä silloin ainakaan löydä uutta kumppania.

mar3 kirjoitti:

Olen vähän sitä mieltä, ettei eroa kannata jäädä murehtimaan. Murehtiminen kun ei mihinkään auta eikä vie eteenpäin. Mikä pahinta - jos murhe näkyy ihmisen kasvoilla. Eikä silloin ainakaan löydä uutta kumppania.

Lue lisää

Eikun KUN murhe näkyy..

pom kirjoitti:

Juuri näin. Ap:n kannattaisi myös miettiä, haluaako todella parisuhteen. Jos haluaa, niin millaisen? Kuten suhteilla yleensäkin, ei parisuhteella ole takuuta.

Niinpä. Itselleni sopii mainiosti nykyinen parisuhteeni. Asutaan erikseen, vietetään vapaa-aika yhdessä.

pom kirjoitti:

Juuri näin. Ap:n kannattaisi myös miettiä, haluaako todella parisuhteen. Jos haluaa, niin millaisen? Kuten suhteilla yleensäkin, ei parisuhteella ole takuuta.

Tällä hetkellä ei ole mitään halua parisuhteeseen, silti arjen jakaminen toisen kanssa olisi monella tapaa mukavaa. Mutta huomaan, ettei minun vielä ainakaan tee mieli edes tutustua lähemmin kehenkään. Toki sitä jollain tasolla toivoo, että vielä löytyisi rakas, mutta nyt haluan vain saada asiat mallilleen, arjen sujumaan. Ja samalla sitä ihmettelee exää, joka niin lujasti on menossa rakkauttaan kohti.

Tasapainoinen ihmine

Perheillä on tietynlaisia ongelmia, oli sitten kyse 1. perheestä, tai uusperheestä. Ihmisten pitäisi ymmärtää, ettei perheen/uusperheen ongelmat johdu perhemuodosta, vaan yksinomaan perheen vanhemmista. Itse tiedän sekä ydinperheitä ja uusperheitä, joista osa päihittää korttipelin "hullunkuriset perheet" ihan 6-0. Riippuen lasten iästä perheillä on hyvin yhteneväisiä ongelmia. Joskin myös erilaisia. Riippuu nimenomaan vanhemmista miten perheellä ja lapsilla menee -vanhemmista persoonina, ja miten hoitavat asioita, ratkaisevat ongelmia, millaista lapsilla on. Enemmän tai vähemmän epätasapainoisia vanhempia on aina, jokaisessa perhemuodossa. Itse olen ainakin kokenut oman eroni erittäin hyväksi ratkaisuksi. Teini-ikäiset lapsenikin sitä toivoivat. Hekään eivät kestäneet isäänsä, exääni.

Olet aivan oikeassa! Siis nimerkki "tasapainoinen ihminen".

Kirjoittaa hän , tasapainoinen......, joka toisaalla palstoilla moittii jatkuvasti muiden lapsia. Jos ihmisellä ei ole muuta kuin jatkuvasti mollata ja arvostella uusperheen elämää niin sitten ei ole elämääkään.
Syyttelee muita.Ei elä mutta ei anna muidenkaan elää.

Ei Kirkko tai papisto senkään vertaa vaikuta parin asioihin , kyllä parisuhde on kahden kauppa ,nuo kirkon menot ovat samanlaisia hallintomenetelmiä kuin keskiajan Saksan ruhtinailla , jotka vaativat aviopareilta ns, ensimmäisen yön oikeutta,
jos papistolla olisi jotain oikeaa tietoa avioasioihin , niin eihän meillä olisi noita eroja . Ja kyllä ne esim , ns , susiparit tunnettiin ennen vanhaankin ,
Aviovakuutuksessa luvataan kunnioittaa ja rakastaa puolisoaan " hyvinä ja pahoina aikoina , "
Samantapainen sopimus lienee yleismaailmallinen, ja Kuuluisin aviomies , muinainen Salomo, oli pitkään uskollinen vaimoilleen , joita oliko nyt 700 muijaa ja 300 sivumuijaa ja sitten kaikki Israelin tyttäret,
Mutta kun Saaban täti tuli kurkkaamaan , mikä mies siellä niin iiihana oli, sotkeentui S. pahemman kerran , ja alkoi nuohota tädin kera paikallisen baarin nurkassa, se homma kuivui kasaan , kun Salomon 1000 anoppia tuli paikalle kaulimen kera , raamatun todistuksen mukaan Salomo synkistyi pahemman kerran ,ja oli syytäkin , vihasten anoppien lepyttely tiesi taatusti lisämenoa ja suuria ostoksia Harrodsin jalokiviliikkeessä , Tuhat Timangirannerengasta ei ollut Salomollekaan pieni juttu .
Ja eihän oikee mies olis aina viittiny kattella entisiä akanruppanoita ;

Jaska, elimelliset väitteesi, vastauksia sulle www.aa.fi

Sitähän varten on luoja luonut persseet! Nussimista varten! Eikun touhuamaan rakkaudesta!

On typerä kuvitella, että kaikki menisi kiitokuvissa kuten sinulla. Ja todellakin uskallan arvostella. Uskottomuus aiheuttaa paljon pahaa: henkistä kärsimystä petetylle, sukulaisille ja lapsille, taloudellista epävarmuutta, fyysisiä sairauksia, alkoholismia, työttömyyttä, talouden heikentymistä, kodin menettämistä, sukulaisten menettämistä, läheisten ihmiskontaksien menettämistä...

Jos sinä olit "vain tottumuksesta", niin etpä ole paljon perhettäsi arvostanut. Luultavasti petit minkä ehdit.

cvbxcbxcfbx kirjoitti:

On typerä kuvitella, että kaikki menisi kiitokuvissa kuten sinulla. Ja todellakin uskallan arvostella. Uskottomuus aiheuttaa paljon pahaa: henkistä kärsimystä petetylle, sukulaisille ja lapsille, taloudellista epävarmuutta, fyysisiä sairauksia, alkoholismia, työttömyyttä, talouden heikentymistä, kodin menettämistä, sukulaisten menettämistä, läheisten ihmiskontaksien menettämistä...

Jos sinä olit "vain tottumuksesta", niin etpä ole paljon perhettäsi arvostanut. Luultavasti petit minkä ehdit.

Lue lisää

Etkö ymmärrä lukemaasi? Enhän minä missään kohden väittänyt liittojeni olleen kiiltokuvia? Eihän muuten eroja olisi tullut, jos olisi osattu olla yhdessä ja luottaa jne. Petinpä tai en, pettipä mieheni tai ei. Ei ne sitä sen herkistä rakkauttani muuttaneet miksikään. Katsos kun on olemassa vahvoja ihmisiä ja sitten on näitä kaltaisiasi katkeroituneita reppanoita, jotka eivät vain pääse millään eroon paskasta jossa heidän on niin helvetin autuaallista maata. Ja vielä kun näillä reppanoilla on kaltaisiaan reppana kavereita, jotka puolin ja toisin tuossa paskan autuaassa itsesäälissä lilluvat ja "tukevat" toisiaan näillä katkeruuden tarinoillaan. Että nyt on taas lupa sääliä!

Onnistunut parisuhde on kun saa käydä vieraissa niin paljon että esinahka kuluu puhki.

Kuten Cloetta kirjoitti tuossa: rakastaminen on tahtoasia. Jos tänään molemmat tahtoo rakastaa, niin huomenna ei välttämättä ole niin. Ei ole takuuta rakkaudelle koskaan. Jopa itsekin voi lakata rakastamasta, ja tahtomasta jatkaa liittoa.

Pääsisit jo pitkälle, kun ymmärtäisit, ettei liitossasi mikään välttämättä mennyt sillä tavalla pieleen kuin tapaat ajatella. Miehesi vaan löysi toisen, ja se oli menoa. Taas siteeraan Cloettaa "Jokainen voi ja saa päättää itse." Näinhän se on. Ei ketään voi väkisin puolisona pitää - kuka edes haluaisi?

tuula11 kirjoitti:

Kuten Cloetta kirjoitti tuossa: rakastaminen on tahtoasia. Jos tänään molemmat tahtoo rakastaa, niin huomenna ei välttämättä ole niin. Ei ole takuuta rakkaudelle koskaan. Jopa itsekin voi lakata rakastamasta, ja tahtomasta jatkaa liittoa.

Pääsisit jo pitkälle, kun ymmärtäisit, ettei liitossasi mikään välttämättä mennyt sillä tavalla pieleen kuin tapaat ajatella. Miehesi vaan löysi toisen, ja se oli menoa. Taas siteeraan Cloettaa "Jokainen voi ja saa päättää itse." Näinhän se on. Ei ketään voi väkisin puolisona pitää - kuka edes haluaisi?

Lue lisää

Ei väkisin, mutta järkeäkin saisi käyttää tuon ikäisenä. Jos sinä olisit järkevämpi ja tasapainoisempi, niin ymmärtäisit pysyä pois palstalta. SInullahan on kaikki hyvin. Otit eron ja pokasit jonkun toisen ihmisen puolison. Kuvottava tapaus olet. Toivottavasti saat maksaa teoistasi sen minkä ansaitsetkin.

tuula11 kirjoitti:

Kuten Cloetta kirjoitti tuossa: rakastaminen on tahtoasia. Jos tänään molemmat tahtoo rakastaa, niin huomenna ei välttämättä ole niin. Ei ole takuuta rakkaudelle koskaan. Jopa itsekin voi lakata rakastamasta, ja tahtomasta jatkaa liittoa.

Pääsisit jo pitkälle, kun ymmärtäisit, ettei liitossasi mikään välttämättä mennyt sillä tavalla pieleen kuin tapaat ajatella. Miehesi vaan löysi toisen, ja se oli menoa. Taas siteeraan Cloettaa "Jokainen voi ja saa päättää itse." Näinhän se on. Ei ketään voi väkisin puolisona pitää - kuka edes haluaisi?

Lue lisää

EIhän sitä voi päättää itse, jos toinen päätti toisin. Jotain meni pieleen ennen sitä.

fvdzsvgzdfz kirjoitti:

Ei väkisin, mutta järkeäkin saisi käyttää tuon ikäisenä. Jos sinä olisit järkevämpi ja tasapainoisempi, niin ymmärtäisit pysyä pois palstalta. SInullahan on kaikki hyvin. Otit eron ja pokasit jonkun toisen ihmisen puolison. Kuvottava tapaus olet. Toivottavasti saat maksaa teoistasi sen minkä ansaitsetkin.

Lue lisää

Viittaatko minuun vai johonkin toiseen? Minä en ottanut eroa enkä toisen puolisoa.

Minulla parani. Vähintään 200%:sesti.

Ei enää kannata vaihtaa kuudenkympin iässä jos ei puoliso ole väkivaltainen ja alkoholisoitunut!
Voi elää yhdessä, mutta elää vapaasti sitomatta toistaan...yhteinen pitkä historia on kallis aarre!
Jos eroaa ja löytää uuden kumppanin tuossa iässä niin pelkästään muutto saman katon alle on suurta hulluutta!
Opetella jonkun toisen piintyneiden tapojen mukaan elämään niin eihän se onnistu...

Seksi ei ole enää keskeistä, kun miehellä kyvyt heikkenevät ja jos lämmintä kättä haluaa niin sitä saa vaikka kahvilassa istuen! Seksn suhteen pitää vaihtaa sitten huomattavasti nuorempaan, mutta siinäkin on pidemmän päälle ongelmansa...

Kyllä liitot kestävät vaikka miten pitkään- jos vaimo kestää. Vaikka miehet ei paljon rakkaudesta ymmärräkään, niin ei se haittaa, jos yhteispeli vaimon kanssa sujuu.

"vaihtoon vaan".. Mitähän tuohon muuta sanoisi, kun sen että yksin tulet olemaan. Ei maailmassa ole täydellistä ihmistä, ei. Jos tuota et opi, niin ei sinua kukaan katsele tai katselee, mene peilin eteen, ja koita miettiä mitä vikaa sinussa on. Sillä sitä löytyy. Sanoisin, että vaikutat narsistilta.

Herran pieksut ja vähän rouvankin ; en minä paljon Rakkaudesta tiedä, olimme yhdessä vain 57 vuotta ja kun Hänen aikana tuli , olen parkunut sitä nyt kaksi vuotta ,
kaiken antaisin , jos saisin vaimoni takaisin vaikka tunniksi , -On , on minulla nyt vaimoehdokas , ja ei siinä sen kummempaa, niin se elämä menee , mutta herranjestas kun itken sitä , etten elämän viedessä muistanut olla vielä rakkaampi ,
Ei Hän paljon puhunu , mutta tuli aina käsivarteen ja hymyili , Voi että ,

Näin asia minustakin on. Yllättävän paljon näitä on, jotka eivät ikinä näe vikaa itsessään. Ongelmiin syyllinen on aina ae puoliso. Kyllä itse kannetaan vastuu siitä millaiaessa suhteessa elää. Kierrän exien ja nyksien haukkujat ystävinäkin kaukaa.

sulle eräsex..onkohan meillä sama x =) mä olin hänen neljäs vaimo, kaikki kolme eroa naisten vika...jos sä olit se viides ja ny sillä on kuude..sopisi pirun hyvin kuvaan =)

No lopussa sen klteytätkin, että kyllähän toinen tai kymmenes liitto voi olla parempi, jos on oppinut virheistään, eikä toista niitä uudessa suhteessa.

annellllilla kirjoitti:

sulle eräsex..onkohan meillä sama x =) mä olin hänen neljäs vaimo, kaikki kolme eroa naisten vika...jos sä olit se viides ja ny sillä on kuude..sopisi pirun hyvin kuvaan =)

Lue lisää

annallllilla, hih oliskohan noin.olet aikasemminkin kysynyt samaa. Aletaan vaihtaan kokemuksia niin ehkä se selviää.
Kysyn ensin alkoiko teidän suhde pettämisellä? Meidän ei tietoni mukaan alkanut, mutta enhän enää nykyisin tiedä sitäkään. Uskon nykyisin, että taatusti ei ollut yksin koko sitä aikaa mitä minua jallitti siis puolitoista vuotta. Jos ei vakisuhdetta niin varmaan irtosellasia sitten.
Nykyinen liittonsa alkoi pettämisestä. Kakkonen itse käräytti.

"Minä ajattelen, että jokainen ihmissuhde on tärkeä"

Helpottaisi paljon, jos muutkin ajattelisivat näin :D.

Puolison arvostelu on erityisen turmiollista. Parisuhde kuolee nimenomaan puolison väliseen, tai toisen jatkuvaan kriittisyyteen, piikittelyyn.

Puskaeroja en kovinkaan montaa tiedä, paitsi sen, etteivät nekään ole toivottavia eroja, jos toinen haluaa jatkaa liittoa. Sen sijaan tiedän oman eron lisäksi lukuisia muita, joissa toinen (= yleensä mies) ei millään haluaisi erota. Kiristää omaisuudella, uhkailee lapsilla ja kaikella, ilkeilee ylipäänsä. Luopuminen on vaikeaa, joo, mutta erittäin tarpeellinen taito. Sen kun osaa, niin ei jää jumittamaan entiseen.

Syvällä kirjoitti:

No lopussa sen klteytätkin, että kyllähän toinen tai kymmenes liitto voi olla parempi, jos on oppinut virheistään, eikä toista niitä uudessa suhteessa.

Syvällä: muista että suhteessa on kaksi. Eikä suhde pääty useinkaan kummankaan "virheisiin", vaan johonkin aivan muuhun. Kuten puolisoiden muuttumiseen/ei muuttumiseen. Ihan viimekädessä ei voi mitenkään vaikuttaa puolison tahtoon eikä tunteisiin. Ei ole sinun virhe, ettei puoliso halua jatkaa liittoa kanssasi. Esim. tästä ei voi oppia mitään. Paitsi sen, ettei ole mitään pysyvää paitsi muutos. Tai sen me kaikki jo tiedämmekin?

marja8 kirjoitti:

"Minä ajattelen, että jokainen ihmissuhde on tärkeä"

Helpottaisi paljon, jos muutkin ajattelisivat näin :D.

Puolison arvostelu on erityisen turmiollista. Parisuhde kuolee nimenomaan puolison väliseen, tai toisen jatkuvaan kriittisyyteen, piikittelyyn.

Puskaeroja en kovinkaan montaa tiedä, paitsi sen, etteivät nekään ole toivottavia eroja, jos toinen haluaa jatkaa liittoa. Sen sijaan tiedän oman eron lisäksi lukuisia muita, joissa toinen (= yleensä mies) ei millään haluaisi erota. Kiristää omaisuudella, uhkailee lapsilla ja kaikella, ilkeilee ylipäänsä. Luopuminen on vaikeaa, joo, mutta erittäin tarpeellinen taito. Sen kun osaa, niin ei jää jumittamaan entiseen.

Lue lisää

Toivottavasti kukaan tuttavani ja minulle rakas ihminen ei seurustele kanssasi. Heppoisin syin hylkäät entisen kiintymättä ihmiseen ja kuin hölmöläinen hölötätät täällä vähintäänkin typeriltä kuulostavaa mantraasi.

Sinunulla ei ole pienintäkään käsitystä mistä puhutaan, ja silti haluat kirjoittaa joka ketjuu ihmeellistä erotarinaasi vähät välittämästäsi miehestäsi ja upeasta erostasi. Eikö sinulle löytyisi muilta palstoilta kirjoittajia kehumaan sinua? Täältä ei taida napata muuta kuin omaa kiitosta omasta erinomaisuudestasi.

Oletko miettinyt koskaan, miksi olet tuollainen. Mitä pohjimmiltasi yrität selittää. Meille ei tarvitse todistaa mitään. Riittää, kun tunnista oman itsesi.

drgdrtfgdryh kirjoitti:

Toivottavasti kukaan tuttavani ja minulle rakas ihminen ei seurustele kanssasi. Heppoisin syin hylkäät entisen kiintymättä ihmiseen ja kuin hölmöläinen hölötätät täällä vähintäänkin typeriltä kuulostavaa mantraasi.

Sinunulla ei ole pienintäkään käsitystä mistä puhutaan, ja silti haluat kirjoittaa joka ketjuu ihmeellistä erotarinaasi vähät välittämästäsi miehestäsi ja upeasta erostasi. Eikö sinulle löytyisi muilta palstoilta kirjoittajia kehumaan sinua? Täältä ei taida napata muuta kuin omaa kiitosta omasta erinomaisuudestasi.

Oletko miettinyt koskaan, miksi olet tuollainen. Mitä pohjimmiltasi yrität selittää. Meille ei tarvitse todistaa mitään. Riittää, kun tunnista oman itsesi.

Lue lisää

Saan olla juuri sellainen kuin olen, oma ihana itseni ;). Oletko itse pohtinut miksi sinulla on tarve arvostella ja haukkua toisten, täysin tuntemattomien ihmisten elämää, josta et mitään tiedä?

marja8 kirjoitti:

Saan olla juuri sellainen kuin olen, oma ihana itseni ;). Oletko itse pohtinut miksi sinulla on tarve arvostella ja haukkua toisten, täysin tuntemattomien ihmisten elämää, josta et mitään tiedä?

Lue lisää

Siksi, että sinä hölötät kaikkien hyvien kirjoitusten päälle ja tunget typeriltä näyttäviä hymiöitäsi joka väliin.

On ikävää, että sinulla oli huono mies jota vihasit koko ajan. Kaikki eivät ole kokeneet omaa liittoaan niin huonoksi ja vihanneet puolisoitaan, vaikka ovat päätyneet eroon.

drgdrtfgdryh kirjoitti:

Siksi, että sinä hölötät kaikkien hyvien kirjoitusten päälle ja tunget typeriltä näyttäviä hymiöitäsi joka väliin.

On ikävää, että sinulla oli huono mies jota vihasit koko ajan. Kaikki eivät ole kokeneet omaa liittoaan niin huonoksi ja vihanneet puolisoitaan, vaikka ovat päätyneet eroon.

Lue lisää

Oletpa kärttyinen, herännyt väärällä jalalla?

Jaa-a. Itse tein kotona aivan kaiken. Hoidin/kasvatin lapset, siivosin, kokkasin, pyykkäsin, hoidin raha-asiat, sisustin. Tarpeen vaatiessa korjasin perheen tietokoneet, asentelin uudet ohjelma, etsin virukset ym., nikkaroin, naulasin, ruuvasin, kokosin huonekalut, leikkasin ruohon, korjasin lasten polkupyörät. Tietysti kävin myös oikeissa töissä! No en muista enää puoliakaan mitä kaikkea tein :D. Ex ei tehnyt mitään, paitsi kuvitteli olevansa perheen pomo. Niin ja tietysti seksielämä kukoisti tästä huolimatta. Exällä oli hyvät selitykset miksei hän "juuri nyt" ehdi tekemään minun ja lasten kanssa mitään. Monesti yritin käydä kehityskeskustelua, kysellä MILLOIN tulee parannusta asiaan. Välillä oikein "haastoin riitaakin" asiasta. Vasta, kun vanhin lapsi oli jo teini-ikäinen huomasin olevani typerä. Odottelin sellaista mitä ei koskaan tule olemaan. Erosin. Enpä odottanut minäkään paljon, mutta mitään en saanut :D. No, ehkä sitä seksiä. Tosin loppuvuosina sekin alkoi vi***.., tai siis ottaa päähän ja harmittaa, molempia samaan aikaan....

Minä yritin kyllä ensimmäisessä avioliitossa kaikkeni. Olin varsinainen jokapaikanhöylä ja sitä seksiäkin olisi saanut, mutta ei tahtonut.
Siihen se lopulta kuivuikin koko liitto, seksi puutteeseen. Mitäpä sitä miehellä, jos ei siihenkään apua antanut.

Nyt on uusi parisuhde aluillaan. Tällä kertaa olen yrittänyt olla viisas, suhde toimii etäsuhteena ja en ole menossa miehelle piiaksi. Mutta onpa toiminut näinkin. Ja seksiä piisaa joka kerta, kun nähdään.
Ja miksi kahden aikuisen pitäisi asua koko ajan saman katon alla, näin tämä toinen suhde toimii vallan mainiosti,kun molemmilla on lapset ja yritykset erillään.
Ei tarvi tunkea kaikkea samaan muottiin ja niistä yhteisistä hetkistä nautimme kahdestaan ilman ympäristötekijöitä.

vaihtoehdokas kirjoitti:

Minä yritin kyllä ensimmäisessä avioliitossa kaikkeni. Olin varsinainen jokapaikanhöylä ja sitä seksiäkin olisi saanut, mutta ei tahtonut.
Siihen se lopulta kuivuikin koko liitto, seksi puutteeseen. Mitäpä sitä miehellä, jos ei siihenkään apua antanut.

Nyt on uusi parisuhde aluillaan. Tällä kertaa olen yrittänyt olla viisas, suhde toimii etäsuhteena ja en ole menossa miehelle piiaksi. Mutta onpa toiminut näinkin. Ja seksiä piisaa joka kerta, kun nähdään.
Ja miksi kahden aikuisen pitäisi asua koko ajan saman katon alla, näin tämä toinen suhde toimii vallan mainiosti,kun molemmilla on lapset ja yritykset erillään.
Ei tarvi tunkea kaikkea samaan muottiin ja niistä yhteisistä hetkistä nautimme kahdestaan ilman ympäristötekijöitä.

Lue lisää

Juuri noin. Ei liitosta mitään tule, jos vain toinen yrittää kaikkensa. Kuten myös parisuhteessa erillään asuminen on erinomainen ratkaisu. Aamulla töihin, illalla takaisin, harrastukseen, nukkumaan. Ei siinä parisuhteelle jäisikään aikaa.

Thaimaassa arvostetaan suomalaisen miehen rahaa.

Täydellinen parisuhde on sellainen missä on rakastava naista arvostava mies. Mies joka ei hauku, pilkkaa tai nolaa puolisoaan koskaan ei edes miesporukassa naisensa selän takana. Mies joka tietokoneen kyttäämisen, kännykän räpläämisen tai sohvalla kaljaa kiskomisen sijaan ihan oma aloitteisesti tekee kodin töitä. Mies joka osaa tehdä pieniä puusepän taitoja vaativia korjaustoimia, osaa ja viitsii tehdä lumityöt. Haluaa tulla vaimon kanssa yhtämatkaa nukkumaan. Jaksaa seksiä illallakin ja huomio myös vaimon tarpeet. Mies joka on luotettava, kiinnostunut lapsistaan ja haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, osallistuu lasten kasvatukseen. mies jonka saa mukaan lenkille, puutarhatöihin, konserttiin ja joskus matkoille. Mies joka viihtyy myös metsällä eikä pelkää hyttysiä tms.. Mies joka haluaa opetella uusiakin asioita, kokkaa ruokaa jne..Haluaisin siis itseni kaltaisen kumppanin enkä mitään joka hameenhelmassa salaa vonkaavaa pikkupoikaa aikamiehen kropassa.

Vaan kun ei selaisia näy olevan taaplaan arkea ja ansio sekä kotitöitä ihan ittekseen...

Tuota itse pelkään, sopeutuisiko enää toisen tapoihin, varsinkin kun ensimmäisen kanssa oltiin niin pitkään. Lapset, tai lapsien vierailut tuovat omat kuvionsa. Tsemppiä sulle, auttaa en osaa.

Itselläni oli ex- liitossa, etenkin loppuvuosina paljon kaikenlaisia ongelmia. Ex muuttui, minä aivan toiseen suuntaan. Liitto toimi ennen lapsia, mutta ei niiden jälkeen. En voi sanoa, että ex-liittoni oli lasten jälkeen toimiva, ei ollenkaan. Nykyinen suhteeni toimii vallan mainiosti. Asumme omillamme, viikonloput ja lomat (osittain) yhdessä. Suosittelen teille, ja kaikille muillekin.

Syvällä kirjoitti:

Tuota itse pelkään, sopeutuisiko enää toisen tapoihin, varsinkin kun ensimmäisen kanssa oltiin niin pitkään. Lapset, tai lapsien vierailut tuovat omat kuvionsa. Tsemppiä sulle, auttaa en osaa.

Lue lisää

Mitä sitä vaihtamaan jos, yksin joutuu loppuelämänsä tallustelemaan!

Miksi lause on jäänyt kesken. Onko sen ajatus, että osaa tehdä virheet paremmin?

Millainen ero, sellainen on seuraava suhde. Jos esim. on päällekkäisyyksiä ja valheita, niin heikoilla ollaan. Jos pitää heti hypätä seuraavaan suhteeseen, pieleen menee.
Ei kai hyvää eroa ole, mutta jos ei sitä edellistä ole hoidettu alta pois (kaikkine vaiheineen), vain idiootti lähtee jo seuraavaan mukaan. Exäni on vielä virallisesti naimisissa, mutta on ehtinyt 7 kuukauden aikana asua jo kahden eri naisen kanssa jja nyt on menossa kolmas… Lapset (12- ja 41-vuotiaat) ovat melko ihmeissään, että missä mennään. 50-villitys iski, kuuluu ottaneen koko selän tatuoinninkin… Alkoi hulluus viime keväänä, eikä loppua näy. (Ja kyllä se kotona sai, minä en.)

lauriina46 kirjoitti:

Millainen ero, sellainen on seuraava suhde. Jos esim. on päällekkäisyyksiä ja valheita, niin heikoilla ollaan. Jos pitää heti hypätä seuraavaan suhteeseen, pieleen menee.
Ei kai hyvää eroa ole, mutta jos ei sitä edellistä ole hoidettu alta pois (kaikkine vaiheineen), vain idiootti lähtee jo seuraavaan mukaan. Exäni on vielä virallisesti naimisissa, mutta on ehtinyt 7 kuukauden aikana asua jo kahden eri naisen kanssa jja nyt on menossa kolmas… Lapset (12- ja 41-vuotiaat) ovat melko ihmeissään, että missä mennään. 50-villitys iski, kuuluu ottaneen koko selän tatuoinninkin… Alkoi hulluus viime keväänä, eikä loppua näy. (Ja kyllä se kotona sai, minä en.)

Lue lisää

Siis lapset 12- ja 14-vuotiaat, korjaan!

En tällä hetkellä olekaan parisuhteesta innostunut, erokin on kesken vielä. Eli ei ajankohtaistakaan. Exällä on jo uusi, tosin sekin on vaiheessa. Mutta toivoisin, että joskus vielä pystyisin parisuhteeseen ja rakkauteen. Mutta sitä tässä pohdin, kannattaako edes yrittää, vaan suunnata yksinelämiseen. En haluaisi tälläista surua kokea uudelleen.

lauriina46 kirjoitti:

Millainen ero, sellainen on seuraava suhde. Jos esim. on päällekkäisyyksiä ja valheita, niin heikoilla ollaan. Jos pitää heti hypätä seuraavaan suhteeseen, pieleen menee.
Ei kai hyvää eroa ole, mutta jos ei sitä edellistä ole hoidettu alta pois (kaikkine vaiheineen), vain idiootti lähtee jo seuraavaan mukaan. Exäni on vielä virallisesti naimisissa, mutta on ehtinyt 7 kuukauden aikana asua jo kahden eri naisen kanssa jja nyt on menossa kolmas… Lapset (12- ja 41-vuotiaat) ovat melko ihmeissään, että missä mennään. 50-villitys iski, kuuluu ottaneen koko selän tatuoinninkin… Alkoi hulluus viime keväänä, eikä loppua näy. (Ja kyllä se kotona sai, minä en.)

Lue lisää

Kahdesta ihmisestä aina kiinni millainen on liitto/parisuhde, ero. Koska ihmiset ovat erilaisia, uusi parisuhde voi olla hyvinkin erilainen kuin vanha. Aina pitää myös puhua itsestään, nyksän tai eksän tekemisiin ei voi vaikuttaa, ei puuttua. Itseään voi halutessaan muuttaa, mutta ei entistä eikä nykyistä kumppania.

Syvällä kirjoitti:

En tällä hetkellä olekaan parisuhteesta innostunut, erokin on kesken vielä. Eli ei ajankohtaistakaan. Exällä on jo uusi, tosin sekin on vaiheessa. Mutta toivoisin, että joskus vielä pystyisin parisuhteeseen ja rakkauteen. Mutta sitä tässä pohdin, kannattaako edes yrittää, vaan suunnata yksinelämiseen. En haluaisi tälläista surua kokea uudelleen.

Lue lisää

Kaikki riippuu itsestäsi. Mikä on hyvä yhdelle, ei ole sitä toiselle. Vaihtaisin käyttämäsi sanan "kannattaako" sanaksi "haluanko". Sekä yksinelämisessä että parisuhteessa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Niitä kannattaa puntaroida. Minulla on miesystävä, mutta emme asu yhdessä. Näin on todella hyvä elää.

n..49 kirjoitti:

Kaikki riippuu itsestäsi. Mikä on hyvä yhdelle, ei ole sitä toiselle. Vaihtaisin käyttämäsi sanan "kannattaako" sanaksi "haluanko". Sekä yksinelämisessä että parisuhteessa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Niitä kannattaa puntaroida. Minulla on miesystävä, mutta emme asu yhdessä. Näin on todella hyvä elää.

Lue lisää

Niin samassa tilanteessa kanssasi Taas tässä. On se vaan outoa, että mikä meni taas pieleen. Illat on melko yksinäisiä 10 vuoden jälkeen.

Yksin taas kirjoitti:

Niin samassa tilanteessa kanssasi Taas tässä. On se vaan outoa, että mikä meni taas pieleen. Illat on melko yksinäisiä 10 vuoden jälkeen.

Yksinäisiä ovat mutta toisaalta eikö ole hyväkin kelailemaan ajatuksia ja saada niitä johonkin järjestykseen omassa päässä? Itse olen tääl ei niin hienossa kerrostaloluukussa kera koiran ja kissan asioita miettinyt. Tosin tuntuu että olotila ja ajatukset menee vuoristorataa. Mutta koita pärjäillä ja yritä nauttia ja löytää positiivisia juttuja elämää. Nyt saat toteuttaa niitä ihan omia haaveita ajattelematta ensin sen kumppanin kannalta. :)

Jos joku on käytetty fraasi, niin tuo että avioeropäätös on SUURI helpotus. Ymmärtääkö kirkko, miten ihmiset oikeasti tuntevat? Kerrot pienestä kuolemasta, mutta et todella tunnut ajattelevan niin.

Hyväksyykö kirkko myös pettämisen? Kuuluukö sekin niihin, ettei kaikki mene aina niin? Suurin osa liitoista päätyy pettämiseen. Se ei ole pieni kuolema. Se on suuri kuolema. Joiltakin kuolee kaikki: identiteetti, ihmissuhteet, siteet lapsiin.

Kyllä se on niin, ettei kirkko ymmärrä paskan vertaa pettämistä ja sen seurauksia. EiN ensimmäistäkään tuomitsevaa sanaa ole kuullut. Nussikaa, naikaa, syökää ja juokaa. Levittäkää pettämisen ilosanomaa...

Se mitä koin, rikkoi minut. En usko, että ehdin toipua ja kokea uutta onnea enää elämässäni, olkoonkin, että jotkut siihen pystyvät - suurempi osa ei pysty. Kyllä koin, että exäni oli oikea elamankumppanini. Olen lukenut näitä kirjoituksia, jotka rönsyävät sinne tänne. Olen väsynyt, olen lohduton.

Kirkko arvostaa satanistisia arvoja, kuten muutkin. Ihan tavallaista.

Jos väärin tekemistä ei edes mainita väärin teoksi, kuten pettämienen, niin on ihme että kirkko ymmärtää että lyöminen on väärin. Puolisoni erosi kirkosta, kun alkoi pettämään. Parempi minun tehdä samoin...

Huom!
Tässä ketjussa keskustellaan nimenomaan uskottomuuden aiheuttaman avioeron jälkeen uuden suhteen luomisesta.
Olen huomannut Kaisa-papin olevan hiukan ulkona tilanteesta näissä hänen kommenteissaan! Ikävä kyllä hänen tekstistään läpi on paistanut minullekin avioerojen ja uusioperheiden puolustaminen! Pettämiseen itseensä hän ei syvällisesti puutu...

Minun kirkkoni ajattelee enemmän ihmistä, tukien rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen!
Liekö Kaisa-pappi hyvin nuori ja kokematon vielä ja enemmän ns. leipäpappi, joka tekee työtään vain palkkansa eteen eikä asioihin ja kokemuksiin syvällisemmin perehtymällä?
Eikä varsinkaan ole itse kokenut näitä ikäviä asioita...

fdgdgfdzx kirjoitti:

Kirkko arvostaa satanistisia arvoja, kuten muutkin. Ihan tavallaista.

Jos väärin tekemistä ei edes mainita väärin teoksi, kuten pettämienen, niin on ihme että kirkko ymmärtää että lyöminen on väärin. Puolisoni erosi kirkosta, kun alkoi pettämään. Parempi minun tehdä samoin...

Lue lisää

Itse Jumalaan uskovana ja rukoilevana ihmisenä kavahdan näitä nykykirkon "oppeja"!
Kirkko hyväksyy kaikkea poikkeavaa ja erilaista juuri pelosta menettää seurakuntalaisia! Kirkko yrittää mielistellä kansalaisia ja olla liian moderni.
Aika näyttää mihin se on johtamassa!
Näkyy myös se, että kirkko hyväksyy moraalittomuudenkin jossain määrin.

fdgdgfdzx kirjoitti:

Kirkko arvostaa satanistisia arvoja, kuten muutkin. Ihan tavallaista.

Jos väärin tekemistä ei edes mainita väärin teoksi, kuten pettämienen, niin on ihme että kirkko ymmärtää että lyöminen on väärin. Puolisoni erosi kirkosta, kun alkoi pettämään. Parempi minun tehdä samoin...

Lue lisää

Minunkin ex erosi kirkosta jätettyään minut toisen vuoksi.

Kommentti Kaisalle kirjoitti:

Huom!
Tässä ketjussa keskustellaan nimenomaan uskottomuuden aiheuttaman avioeron jälkeen uuden suhteen luomisesta.
Olen huomannut Kaisa-papin olevan hiukan ulkona tilanteesta näissä hänen kommenteissaan! Ikävä kyllä hänen tekstistään läpi on paistanut minullekin avioerojen ja uusioperheiden puolustaminen! Pettämiseen itseensä hän ei syvällisesti puutu...

Minun kirkkoni ajattelee enemmän ihmistä, tukien rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen!
Liekö Kaisa-pappi hyvin nuori ja kokematon vielä ja enemmän ns. leipäpappi, joka tekee työtään vain palkkansa eteen eikä asioihin ja kokemuksiin syvällisemmin perehtymällä?
Eikä varsinkaan ole itse kokenut näitä ikäviä asioita...

Lue lisää

"Minun kirkkoni ajattelee enemmän ihmistä"

No, eikö sinun kirkkosi pidä uskotonta ihmisenäkään? Aika julma... Itse pidän armollisesta ja inhimillisestä kirkosta.

"Me kuuntelemme sekä petettyä, pettäjää, eron hakijaa ja sitä joka haluaisi vielä jatkaa. "

Näinhän sen pitäisi mennä muuallakin kuin kirkossa. Kun puoliso on ollut uskoton, niin se on hyväksyttävä tosiasiana. Kuten sekin, ettei hän mahdollisesti halua jatkaa liittoa. Aivan samanlainen tosiasia on, jos petetty puoliso haluaa erota.

Kaisa-pappi olet optimisti, mutta naiivi ja tietämätön. Ero on ehkä joillekin helpotus, monelle elämän raskain koettelemus ja vuosien suru. Tätä tosiasiaa vastaan kinaava pappi ei ehkä osaa auttaa netissä kansalaisia oikein.

Lue alkuun tutkimus:
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Kasvatustieteiden-tiedekunta/Tiedekunta/Ajankohtaista?showmodul=149&newsID=65448705-ce6b-488e-a7bd-9945e0b9dcc6

Olet oikeassa, avun piiriin pitää hakeutua, mutta on monia kansalaisia, jotka netissä kertovat ammattiauttajien olevan naiiveja.Eroaan surijoille, hampaat irvessä, näin se menee, tiedoksi, että omat läheiset tai toiset eronneet osaavat auttaa ja ymmärtävät, eroseminaarit on hyviä paikkoja tavata heitä.


"Mitä on pettäminen? Miksi puoliso pettää? Avioeroissa ei haeta syyllisiä."

Onko se pappina liian vaikeaa todeta, että uskottomuus on väärin??
Että baarista saadun sukupuolitaudin salaaminen ja puolison tartuttaminen siksi on väärin. Että toisen ihmisen tapailu puolison selän takana on väärin. Että kymmenen vuoden pituinen sivusuhde, toinen nainen oman vaimon selän takana on väärin.

Olet oikeassa, uskottomuudesta ei enää rangaista, siksi petetyt turvautuvat oman käden oikeuteen, ja surullista jälkeä tulee, lue lehdistä. Niissä jutuissa lukee "mustasukkaisuus" motiivi.

"Silloin myös estää toisen reagoimasta tilanteeseen oikealla tavalla"

Mitä tarkoitat? Juuri sen vuoksihan ei kerrota puolisolle, koska hän tuskin reagoi "oikealla", eli asiallisella tavalla, joka edesauttaa eroa (=mitä se uskoton puoliso haluaa).

"Kyllä voisin ajatella, että olisin yrittänyt estää eroa eli korjata tilannetta, jos se olisi ollut mahdollista"

Hyvin usein ei vaan ole mahdollista korjata. Kautta aikain ihmiset ovat rakastuneet toiseen ja eronneet. Eivätkä he itsekään heti tiedä haluavansa eroa nykyisestä puolisosta. Juuri tuollaisessa vaiheessa on paljon parempikin miettiä ihan itsenäisesti mitä haluaa. Ettei vaan jäisi liittoon tai eroaisi ihan vääristä syistä.

c'mon everybody kirjoitti:

"Kyllä voisin ajatella, että olisin yrittänyt estää eroa eli korjata tilannetta, jos se olisi ollut mahdollista"

Hyvin usein ei vaan ole mahdollista korjata. Kautta aikain ihmiset ovat rakastuneet toiseen ja eronneet. Eivätkä he itsekään heti tiedä haluavansa eroa nykyisestä puolisosta. Juuri tuollaisessa vaiheessa on paljon parempikin miettiä ihan itsenäisesti mitä haluaa. Ettei vaan jäisi liittoon tai eroaisi ihan vääristä syistä.

Lue lisää

Niin. Ei sitä tiedä kenen pettäjäkumppanin kanssa eniten mätschää. Sitten erotaan, kun sopiva on löytynyt.

Hyi helvetti!

"Pettäminen on rankka asia, enka halua antaa kuvaa että olisin, tai että kirkko olisi jomman kumman puolella"

Kaisa-pappi, kertaa kuudes käsky. Etiikka parisuhteessa on olemassa ja sinulla on kirja, josta se löytyy.

Puoliso voi haluta eroa, eikä siihen voi vaikuttaa? Ei pidä paikkaansa. Osa osaa toimia oikein, kun haluaa säilyttää parisuhteensa ja onnistuu. Osa ei osaa toimia oikein.

Parempi elää loppuelämänsä ilman parisuhdetta. Sellaiseen päätökseen olen tässä pikkuhiljaa tullut.

Äitini tapasi sanoa, että asiat ovat juuri sellaisia, joksi ne tekee. Ihan maailman kamalimpaankin asiaan voimme suhtautua ja asennoitua itse valitsemalla tavalla (etenkin alkujärkytyksen jälkeen). Mieti miksi haluat ajatella olevasi arvoton ihminen? Et tietenkään oikeasti ole, sinulla vain on tarve, väärä ajatusmalli ajatella niin. Väärä siksi, ettet ole itsesi puolella. Määrittelet itsesi puolison tekojen/päätösten/valintojen kautta. Se on todentotta väärin ja pieleen. Jostain syystä puolisosi rakastui toiseen. Et voi sille yhtään mitään, ei se tee sinua arvottomaksi!!! Alun perin kysyit pitäisikö sinun parantaa vuorovaikutustaitoja ym. jotta seuraava suhde voisi onnistua. Ei pidä. Vaikka sinulla olisi tutkitusti aivan erinomaiset vuorovaikutustaidot ym. se ei estä puolisoasi rakastumasta toiseen ja tahtomaan eroa. Piti ottaa oikein taas samainen kirja esille. Siinä puhutaan tasaveroisesta suhtautumisesta kumppaniin, muistutetaan velvollisuuksista, mm. erittäin hyvä tähän kohtaan "sinulla on velvollisuus kunnioittaa toisen päätöksiä". Miehesi on päättänyt erota. Sinusta kurja juttu, ok. Mutta se on hänen päätös, ja sitä pitää kunnioittaa.

c'mon everybody kirjoitti:

Äitini tapasi sanoa, että asiat ovat juuri sellaisia, joksi ne tekee. Ihan maailman kamalimpaankin asiaan voimme suhtautua ja asennoitua itse valitsemalla tavalla (etenkin alkujärkytyksen jälkeen). Mieti miksi haluat ajatella olevasi arvoton ihminen? Et tietenkään oikeasti ole, sinulla vain on tarve, väärä ajatusmalli ajatella niin. Väärä siksi, ettet ole itsesi puolella. Määrittelet itsesi puolison tekojen/päätösten/valintojen kautta. Se on todentotta väärin ja pieleen. Jostain syystä puolisosi rakastui toiseen. Et voi sille yhtään mitään, ei se tee sinua arvottomaksi!!! Alun perin kysyit pitäisikö sinun parantaa vuorovaikutustaitoja ym. jotta seuraava suhde voisi onnistua. Ei pidä. Vaikka sinulla olisi tutkitusti aivan erinomaiset vuorovaikutustaidot ym. se ei estä puolisoasi rakastumasta toiseen ja tahtomaan eroa. Piti ottaa oikein taas samainen kirja esille. Siinä puhutaan tasaveroisesta suhtautumisesta kumppaniin, muistutetaan velvollisuuksista, mm. erittäin hyvä tähän kohtaan "sinulla on velvollisuus kunnioittaa toisen päätöksiä". Miehesi on päättänyt erota. Sinusta kurja juttu, ok. Mutta se on hänen päätös, ja sitä pitää kunnioittaa.

Lue lisää

"Väärä siksi, ettet ole itsesi puolella."
Tuohon piti jatkaa, että kohtelet samalla itseäsi väärin. Et ansaitse itseltäsi tuollaista aliarvostamista!

Lue kuule kirja "Tunne lukkosi" (Kimmo Takanen). Opit varmasti itsestäsi paljon - siinä sivussa muista.

c'mon everybody kirjoitti:

Äitini tapasi sanoa, että asiat ovat juuri sellaisia, joksi ne tekee. Ihan maailman kamalimpaankin asiaan voimme suhtautua ja asennoitua itse valitsemalla tavalla (etenkin alkujärkytyksen jälkeen). Mieti miksi haluat ajatella olevasi arvoton ihminen? Et tietenkään oikeasti ole, sinulla vain on tarve, väärä ajatusmalli ajatella niin. Väärä siksi, ettet ole itsesi puolella. Määrittelet itsesi puolison tekojen/päätösten/valintojen kautta. Se on todentotta väärin ja pieleen. Jostain syystä puolisosi rakastui toiseen. Et voi sille yhtään mitään, ei se tee sinua arvottomaksi!!! Alun perin kysyit pitäisikö sinun parantaa vuorovaikutustaitoja ym. jotta seuraava suhde voisi onnistua. Ei pidä. Vaikka sinulla olisi tutkitusti aivan erinomaiset vuorovaikutustaidot ym. se ei estä puolisoasi rakastumasta toiseen ja tahtomaan eroa. Piti ottaa oikein taas samainen kirja esille. Siinä puhutaan tasaveroisesta suhtautumisesta kumppaniin, muistutetaan velvollisuuksista, mm. erittäin hyvä tähän kohtaan "sinulla on velvollisuus kunnioittaa toisen päätöksiä". Miehesi on päättänyt erota. Sinusta kurja juttu, ok. Mutta se on hänen päätös, ja sitä pitää kunnioittaa.

Lue lisää

Nyt tuntuu taas näitä lukiessa, että onko puurot ja vellit menneet sekaisin?
Jopa minäkin ymmärrän, jota ei ole edes petetty, että on todella eri asia kohdata pitkän parisuhteen päättyminen pettämisen seurauksena kuin sitten ns. normaalina erona!

Ensimmäinen ei ainakaan ihan heti tunnu oikeutetulla teolla lähimmäistään kohtaan ja mitä olen nähnyt niin sen hyväksyminen vie aikaa...Se ei ole reilua pitkäaikaista kumppania kohtaan, enkä ymmärrä kuinka tässäkin ketjussa sitä puolustellaan.

Pettämiseen suhtaudutaan liian kevyesti ja petetyn tuskaa väheksytään!

Syvällä kirjoitti:

Parempi elää loppuelämänsä ilman parisuhdetta. Sellaiseen päätökseen olen tässä pikkuhiljaa tullut.

Niin minäkin. Moni ymmärryksellä ajatteleva toteaisi, että on hulluutta hylätä pitkäikäinen kumppani: Pettämiseen ja uskottomuuteen hurahtanut kirkko ja sen palvelijat, kuin tavan pettäjät huutavat yhteen äännen oikeuttaan elää onnellista elämää. Minäkin luulin omaani onnelliseksi. Olin tyhmä. Pettäjä ja jättäjä on tutkitusti onnellisempi. Minun olisi pitänyt jättää silloin, kun sitä harkitsin, niin olisin itse nyt onnellisempi.

c'mon everybody kirjoitti:

Äitini tapasi sanoa, että asiat ovat juuri sellaisia, joksi ne tekee. Ihan maailman kamalimpaankin asiaan voimme suhtautua ja asennoitua itse valitsemalla tavalla (etenkin alkujärkytyksen jälkeen). Mieti miksi haluat ajatella olevasi arvoton ihminen? Et tietenkään oikeasti ole, sinulla vain on tarve, väärä ajatusmalli ajatella niin. Väärä siksi, ettet ole itsesi puolella. Määrittelet itsesi puolison tekojen/päätösten/valintojen kautta. Se on todentotta väärin ja pieleen. Jostain syystä puolisosi rakastui toiseen. Et voi sille yhtään mitään, ei se tee sinua arvottomaksi!!! Alun perin kysyit pitäisikö sinun parantaa vuorovaikutustaitoja ym. jotta seuraava suhde voisi onnistua. Ei pidä. Vaikka sinulla olisi tutkitusti aivan erinomaiset vuorovaikutustaidot ym. se ei estä puolisoasi rakastumasta toiseen ja tahtomaan eroa. Piti ottaa oikein taas samainen kirja esille. Siinä puhutaan tasaveroisesta suhtautumisesta kumppaniin, muistutetaan velvollisuuksista, mm. erittäin hyvä tähän kohtaan "sinulla on velvollisuus kunnioittaa toisen päätöksiä". Miehesi on päättänyt erota. Sinusta kurja juttu, ok. Mutta se on hänen päätös, ja sitä pitää kunnioittaa.

Lue lisää

Hauskaa tämä yksipuolisen kunnioittamisen vaatimus, joka tulee kokoajan vastaan. Pettäjänjättäjän ei tarvitse kunnioittaa jätettyä ja tämän kokemaa surua, jätetyn pitää kunnioittaa jättäjän valintaa. Vaikka kuinka ottaa faktana, että toinen ei enää rakasta, eihän se poista sitä faktaa, että joutuu puolison lisäksi luopumaan niin paljosta muustakin elämässään, vanhoilla päivillä rakentamaan koko elämänsä alusta.

Kun sanoin itseäni arvottomaksi, peilasin sanomallani kuvittelemaani jättäjän näkemystä. Valitettavasti siihen ajatukseen, että jätetty nainen on viallinen, törmää yleisemminkin. Kuitenkaan en tunnista itsessäni näitä kliseitä (esim. nalkuttaja, pihtari) Vanhakantaisessa maatalousyhteisössä, johon olen muuttanut muualta, mutta puolisoni suku elänyt useita sukupolvia, tämä suhtautuminen tulee esille ihan virallisesti pankissakin asioidessa. Elämme vuotta 2014 mutta asenteet ovat jostain menneisyydestä.

c'mon everybody kirjoitti:

Äitini tapasi sanoa, että asiat ovat juuri sellaisia, joksi ne tekee. Ihan maailman kamalimpaankin asiaan voimme suhtautua ja asennoitua itse valitsemalla tavalla (etenkin alkujärkytyksen jälkeen). Mieti miksi haluat ajatella olevasi arvoton ihminen? Et tietenkään oikeasti ole, sinulla vain on tarve, väärä ajatusmalli ajatella niin. Väärä siksi, ettet ole itsesi puolella. Määrittelet itsesi puolison tekojen/päätösten/valintojen kautta. Se on todentotta väärin ja pieleen. Jostain syystä puolisosi rakastui toiseen. Et voi sille yhtään mitään, ei se tee sinua arvottomaksi!!! Alun perin kysyit pitäisikö sinun parantaa vuorovaikutustaitoja ym. jotta seuraava suhde voisi onnistua. Ei pidä. Vaikka sinulla olisi tutkitusti aivan erinomaiset vuorovaikutustaidot ym. se ei estä puolisoasi rakastumasta toiseen ja tahtomaan eroa. Piti ottaa oikein taas samainen kirja esille. Siinä puhutaan tasaveroisesta suhtautumisesta kumppaniin, muistutetaan velvollisuuksista, mm. erittäin hyvä tähän kohtaan "sinulla on velvollisuus kunnioittaa toisen päätöksiä". Miehesi on päättänyt erota. Sinusta kurja juttu, ok. Mutta se on hänen päätös, ja sitä pitää kunnioittaa.

Lue lisää

Aika lapsellista, mutta niin varmaan sinäkin. Käyhän tuo oppaaksi 30-ja jopa 40-vuotiaalle, mutta sitten tulee aika vastaan. Periaate noissa oppaissa on, että kun paskat on housussa, niin ajatellaan positiivisesti ja tehdään se mikä voidaan.

Ihan totta. Meille yli 50-vuotiaille pitäisi olla oma opas.

dgvxdgbvzxdg kirjoitti:

Aika lapsellista, mutta niin varmaan sinäkin. Käyhän tuo oppaaksi 30-ja jopa 40-vuotiaalle, mutta sitten tulee aika vastaan. Periaate noissa oppaissa on, että kun paskat on housussa, niin ajatellaan positiivisesti ja tehdään se mikä voidaan.

Ihan totta. Meille yli 50-vuotiaille pitäisi olla oma opas.

Lue lisää

Olen samaa mieltä! Olen seurannut alusta asti kirjoittajan -syvällä- ketjua ja siksi ihmettelen näitä neuvojia jotka nähtävästi tulevat kommentoimaan muutaman kirjoituksen perusteella.

Kaikesta voi myös päätellä heidän olevan paljon nuorempia jopa vuosikymmeniä.
Siellä "tuetaan" petettyä neuvomalla etsiä uusi mies, viedä lapset isälle viikonlopuksi sekä paljon sellaista josta näkee että ei olla edes samalla kartalla.

Kuitenkin ensimmäisestä postauksesta jo sieltä aiemmasta ketjusta lähtien on tullut selväksi aloittajan olleen pitkässä vuosikymmenien mittaisessa avioliitossa, jossa mies lähti kylmäverisesti pettämään ja salasuhteeseen.

Minusta on surullisinta luettavaa nuo kommentit joissa heitetään petetyn silmille suoraan, että et ollut enää miehesi rakkauden arvoinen tai se, että että ei sille voi mitään jos toinen rakastuu.

Keskenkasvuisten kirjoittajien kannattaisi kasvaa pikkuhiljaa jo aikuisiksi!

N 60v. kirjoitti:

Olen samaa mieltä! Olen seurannut alusta asti kirjoittajan -syvällä- ketjua ja siksi ihmettelen näitä neuvojia jotka nähtävästi tulevat kommentoimaan muutaman kirjoituksen perusteella.

Kaikesta voi myös päätellä heidän olevan paljon nuorempia jopa vuosikymmeniä.
Siellä "tuetaan" petettyä neuvomalla etsiä uusi mies, viedä lapset isälle viikonlopuksi sekä paljon sellaista josta näkee että ei olla edes samalla kartalla.

Kuitenkin ensimmäisestä postauksesta jo sieltä aiemmasta ketjusta lähtien on tullut selväksi aloittajan olleen pitkässä vuosikymmenien mittaisessa avioliitossa, jossa mies lähti kylmäverisesti pettämään ja salasuhteeseen.

Minusta on surullisinta luettavaa nuo kommentit joissa heitetään petetyn silmille suoraan, että et ollut enää miehesi rakkauden arvoinen tai se, että että ei sille voi mitään jos toinen rakastuu.

Keskenkasvuisten kirjoittajien kannattaisi kasvaa pikkuhiljaa jo aikuisiksi!

Lue lisää

Totuus sattuu. Sille ei todellakaan voi mitään, jos puoliso rakastuu toiseen. Tai puoliso päättää jostain muusta syystä erota. Tai muuttaa maapallon toiselle puolelle, lähteä pariksi vuodeksi purjehtimaan, tai elämään hippinä Goalle. Ihan mitä tahansa, jossa ainakin käytännössä tulee ero, vaikkei virallisesti eroaisikaan. Jokaisen omassa harkinnassa. Aina, niin kauan kuin elämää riittää.

Jotenkin näistä kirjoituksista tulee kyllä sellainen fiilis, että etenkin vanhemmat (olen kyllä itsekin yli 50v) eivät oikeasti rakasta kumppaneitaan. Muuten kyllä ymmärtäisivät päästä irti. Enemmän keski-ikäiset ovat naimisissa talon ja tottumuksen vuoksi. Ei se ero/puoliso niinkään, mutta kun talo menee alta, ja on pakko kehittää jotain uutta ja omaa "vanhoilla" päivillään.

Problems tuossa kirjoitti "if you think you are too old to rock 'n roll then you are", jonka allekirjoitan täysin. Se on Motörheadin Lemmyn aforismi. Lemmy on syntynyt 24.12.1945. Oma mietelauseeni on ollut "let's rock'n'roll". Se auttaa kiperissä tilanteissa. Kun jokin menee pahasti pieleen, juuri päinvastoin kuin on suunnitellut. Se auttaa, jos jännittää esiintymistä, tapaamista, jotain tapahtumaa, mitä nyt milloinkin voi jännittää. Kokeilkaa vaikka!

Syvällä kirjoitti:

Parempi elää loppuelämänsä ilman parisuhdetta. Sellaiseen päätökseen olen tässä pikkuhiljaa tullut.

Kaikkea ei voi elämässä valita ja joskus se tutuin rakkain ja tärkein pettää ja haluaa elämältään muuta. Sellaista sattuu. Sille ei voi petetty mitään. Ei voi jatkaa yhdessä, jos molemmat ei halua. Lapsellista on myös hakea petetystyä kumppanista syitä pettämiseen. Lapsellista on haukkua kumppaniaan salasuhteelle. Vielä lapsellisempaa on salarakkaan haukkua aviossa elävän puolisolle tätä petettyä puolisoa. Ihmiset tekee tyhmiä tekoja toiset vaan tyhmempiä kuin toiset. Rakkaus on tosiaan sokea ja rakastunut on valmis hylkäämään kaiken.

Ihmisen onni on itsensä varassa. Meistä jokainen päättää itse kuinka suhtautuu elämäänsä. Suru täytyy surra, pettymyksen yli päästä. Ihminen voi olla ankeiden kokemusten jälkeenkin onnellinen. Kaikki riippuu asenteesta elämään. Ajattele vaikka keskitysleirin hirmuuksista elossa selvinneitä. Heistä osa löytää hirmuteoista selvittyäänkin elämästä iloa. Siinä elämän ilon löytämisessä on tavoitetta mihin kannattaa ponnistella. Oli sitten elämä yksin kulkemista tai uuteen parisuhteeseen astumista. Elämällä on annettavaa, kun uskaltaa elää. Elämä on mahdollisuuksia ja riskejä täynä. Toivottavasti löydät sisäisen tasapainon nimimerkki syvällä.

tuula-61 kirjoitti:

Totuus sattuu. Sille ei todellakaan voi mitään, jos puoliso rakastuu toiseen. Tai puoliso päättää jostain muusta syystä erota. Tai muuttaa maapallon toiselle puolelle, lähteä pariksi vuodeksi purjehtimaan, tai elämään hippinä Goalle. Ihan mitä tahansa, jossa ainakin käytännössä tulee ero, vaikkei virallisesti eroaisikaan. Jokaisen omassa harkinnassa. Aina, niin kauan kuin elämää riittää.

Jotenkin näistä kirjoituksista tulee kyllä sellainen fiilis, että etenkin vanhemmat (olen kyllä itsekin yli 50v) eivät oikeasti rakasta kumppaneitaan. Muuten kyllä ymmärtäisivät päästä irti. Enemmän keski-ikäiset ovat naimisissa talon ja tottumuksen vuoksi. Ei se ero/puoliso niinkään, mutta kun talo menee alta, ja on pakko kehittää jotain uutta ja omaa "vanhoilla" päivillään.

Problems tuossa kirjoitti "if you think you are too old to rock 'n roll then you are", jonka allekirjoitan täysin. Se on Motörheadin Lemmyn aforismi. Lemmy on syntynyt 24.12.1945. Oma mietelauseeni on ollut "let's rock'n'roll". Se auttaa kiperissä tilanteissa. Kun jokin menee pahasti pieleen, juuri päinvastoin kuin on suunnitellut. Se auttaa, jos jännittää esiintymistä, tapaamista, jotain tapahtumaa, mitä nyt milloinkin voi jännittää. Kokeilkaa vaikka!

Lue lisää

Kirjoituksesi on liian realistinen, siksi epämiellyttävä. Joitain vain suututtaa ottaa vastuuta itsestään ja ajatuksen juoksustaan. Tiedänpä useita pareja, jotka ovat naimisissa mm. talonsa kanssa paljon enemmän kuin puolisonsa. Tällaisten parien erot ovat ihan kamalia. Jaksetaan vääntää vaikka kahdestakymmenestä sentistä, ja ollaan toiselle vihaisia, kun on vaarassa menettää sen.

murheen.karkoitus kirjoitti:

Kirjoituksesi on liian realistinen, siksi epämiellyttävä. Joitain vain suututtaa ottaa vastuuta itsestään ja ajatuksen juoksustaan. Tiedänpä useita pareja, jotka ovat naimisissa mm. talonsa kanssa paljon enemmän kuin puolisonsa. Tällaisten parien erot ovat ihan kamalia. Jaksetaan vääntää vaikka kahdestakymmenestä sentistä, ja ollaan toiselle vihaisia, kun on vaarassa menettää sen.

Lue lisää

Mitä pahaa siinä on? Koti on tärkeä paikka. Omakotitalosta saunattomaan yksiöön muutto ei innosta kaikkia. Toisten elämä ei ole tapailla salaa luukussaan ukkomiehiä.

dcvsd<svcds kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on? Koti on tärkeä paikka. Omakotitalosta saunattomaan yksiöön muutto ei innosta kaikkia. Toisten elämä ei ole tapailla salaa luukussaan ukkomiehiä.

Koti on tärkeä paikka. Ihminen/ihmiset tekevät kuitenkin kodista kodin, ei itse asunto tai asumismuoto. Jos arvostaa asumista enemmän kuin puolisoaan, niin hyvinkin käy kuten tuossa edellä kirjoitettiin "ovat naimisissa mm. talonsa kanssa paljon enemmän kuin puolisonsa."

123monta kirjoitti:

Koti on tärkeä paikka. Ihminen/ihmiset tekevät kuitenkin kodista kodin, ei itse asunto tai asumismuoto. Jos arvostaa asumista enemmän kuin puolisoaan, niin hyvinkin käy kuten tuossa edellä kirjoitettiin "ovat naimisissa mm. talonsa kanssa paljon enemmän kuin puolisonsa."

Lue lisää

Koti ei ole vain tila, se on tilatunnelma, koti syntyy siellä asuvista ihmisistä. Tuskin kukaan asuu upeintakaan kotia vain seinien vuoksi, ihmiset seinien sisällä luovat arjen tunnelman. On vain helppo sanoa, että en arvosta puolisoa vaan seiniä, kun ei uskalleta kertoa omaa riippuvuutta, omasta puolisosta, ei vieraille, eikä edes itselle.

Mikä koti on kirjoitti:

Koti ei ole vain tila, se on tilatunnelma, koti syntyy siellä asuvista ihmisistä. Tuskin kukaan asuu upeintakaan kotia vain seinien vuoksi, ihmiset seinien sisällä luovat arjen tunnelman. On vain helppo sanoa, että en arvosta puolisoa vaan seiniä, kun ei uskalleta kertoa omaa riippuvuutta, omasta puolisosta, ei vieraille, eikä edes itselle.

Lue lisää

Riippuvuutta kodista! Mene helvetissä sinne erinomaisuuden palstallesi. En tosiaankaan ymmärrä mitä teet tällä palstalla muita haukkumassa. Tyhmä ilkeä trolli. Narsistipaska ilojaan hakemassa. Voi kun livenä nähtäisiin millaisella pärställä noitakin lauotaan. Lentäneen kanan perseen näköinen oletan!

tuula-61 kirjoitti:

Totuus sattuu. Sille ei todellakaan voi mitään, jos puoliso rakastuu toiseen. Tai puoliso päättää jostain muusta syystä erota. Tai muuttaa maapallon toiselle puolelle, lähteä pariksi vuodeksi purjehtimaan, tai elämään hippinä Goalle. Ihan mitä tahansa, jossa ainakin käytännössä tulee ero, vaikkei virallisesti eroaisikaan. Jokaisen omassa harkinnassa. Aina, niin kauan kuin elämää riittää.

Jotenkin näistä kirjoituksista tulee kyllä sellainen fiilis, että etenkin vanhemmat (olen kyllä itsekin yli 50v) eivät oikeasti rakasta kumppaneitaan. Muuten kyllä ymmärtäisivät päästä irti. Enemmän keski-ikäiset ovat naimisissa talon ja tottumuksen vuoksi. Ei se ero/puoliso niinkään, mutta kun talo menee alta, ja on pakko kehittää jotain uutta ja omaa "vanhoilla" päivillään.

Problems tuossa kirjoitti "if you think you are too old to rock 'n roll then you are", jonka allekirjoitan täysin. Se on Motörheadin Lemmyn aforismi. Lemmy on syntynyt 24.12.1945. Oma mietelauseeni on ollut "let's rock'n'roll". Se auttaa kiperissä tilanteissa. Kun jokin menee pahasti pieleen, juuri päinvastoin kuin on suunnitellut. Se auttaa, jos jännittää esiintymistä, tapaamista, jotain tapahtumaa, mitä nyt milloinkin voi jännittää. Kokeilkaa vaikka!

Lue lisää

Tuula, on eri asia se, että puoliso rakastuu toiseen kuin se, josta nainen 60v kirjoitti. Hän kirjoitti siitä, että rakastunut/eronnut ja häntä puolusteleva salarakas mitätöivät petetyn ja jätetyn ihmisarvon, tehden tästä syntipukin huonoon parisuhteeseen, eroon ja rakkauden kuolemiseen ja uuden rakkauden löytymiseen.

Let rock vaan, mutta muita loukkaamatta, kiitos.

Syvällä kirjoitti:

Hauskaa tämä yksipuolisen kunnioittamisen vaatimus, joka tulee kokoajan vastaan. Pettäjänjättäjän ei tarvitse kunnioittaa jätettyä ja tämän kokemaa surua, jätetyn pitää kunnioittaa jättäjän valintaa. Vaikka kuinka ottaa faktana, että toinen ei enää rakasta, eihän se poista sitä faktaa, että joutuu puolison lisäksi luopumaan niin paljosta muustakin elämässään, vanhoilla päivillä rakentamaan koko elämänsä alusta.

Kun sanoin itseäni arvottomaksi, peilasin sanomallani kuvittelemaani jättäjän näkemystä. Valitettavasti siihen ajatukseen, että jätetty nainen on viallinen, törmää yleisemminkin. Kuitenkaan en tunnista itsessäni näitä kliseitä (esim. nalkuttaja, pihtari) Vanhakantaisessa maatalousyhteisössä, johon olen muuttanut muualta, mutta puolisoni suku elänyt useita sukupolvia, tämä suhtautuminen tulee esille ihan virallisesti pankissakin asioidessa. Elämme vuotta 2014 mutta asenteet ovat jostain menneisyydestä.

Lue lisää

Minusta arvottomuuden kokemukseen vaikuttaa myös se, jos pettävä puoliso alituiseen kieltää olevan toista suhdetta. Silloin petetty puoliso kyllä tunnistaa, että kaikki ei ole ok ja suhteessa ei mene hyvin, mutta hän ei saa vastauksia siihen, miksi näin on. Kun lopulta sitten selviää, että se toinen oli jo pitkään kuvioissa mukana, on luonnollista ajatella, että "on niin arvoton, ettei toinen vaivaudu olemaan edes olemaan rehellinen".

Mikä koti on kirjoitti:

Koti ei ole vain tila, se on tilatunnelma, koti syntyy siellä asuvista ihmisistä. Tuskin kukaan asuu upeintakaan kotia vain seinien vuoksi, ihmiset seinien sisällä luovat arjen tunnelman. On vain helppo sanoa, että en arvosta puolisoa vaan seiniä, kun ei uskalleta kertoa omaa riippuvuutta, omasta puolisosta, ei vieraille, eikä edes itselle.

Lue lisää

"Tuskin kukaan asuu upeintakaan kotia vain seinien vuoksi"

Haluaa, toki. Missä planeetalla oikein elät? Hyvin monet ovat naimisissa ainoastaan, etenkin, kauniin omakotitalon, tai maatilan vuoksi. Kestetään vaikka minkälaista puolisoa, kunhan vain saa ASUA talossa, tai pitää tilan.

Siinäpä se onkin, ettei "parisuhteesta" talon tai tilan kanssa lähdetä koskaan, ellei itse tai puoliso löydä oikeaa ihmissuhdetta. Vaihtoehtona tietysti nuorempana > varakkaampaa kumppania.

dgdgdzsgszd kirjoitti:

Riippuvuutta kodista! Mene helvetissä sinne erinomaisuuden palstallesi. En tosiaankaan ymmärrä mitä teet tällä palstalla muita haukkumassa. Tyhmä ilkeä trolli. Narsistipaska ilojaan hakemassa. Voi kun livenä nähtäisiin millaisella pärställä noitakin lauotaan. Lentäneen kanan perseen näköinen oletan!

Lue lisää

Sairas olet.

onneton-on- kirjoitti:

Niin minäkin. Moni ymmärryksellä ajatteleva toteaisi, että on hulluutta hylätä pitkäikäinen kumppani: Pettämiseen ja uskottomuuteen hurahtanut kirkko ja sen palvelijat, kuin tavan pettäjät huutavat yhteen äännen oikeuttaan elää onnellista elämää. Minäkin luulin omaani onnelliseksi. Olin tyhmä. Pettäjä ja jättäjä on tutkitusti onnellisempi. Minun olisi pitänyt jättää silloin, kun sitä harkitsin, niin olisin itse nyt onnellisempi.

Lue lisää

Eikun ymmärryksellä ajatteleva miettii MIKSI pitkäikäinen kumppani jätetään. Hulluus on liian yksinkertainen ja helppo ratkaisu, epärealistinenkin.

No elä nyt itsellesi tee mitään peruuttamatonta:)
Ei sun elämä oo arvotonta. Lapset oot kasvattanut. Tilaa hoitanut.
Tuli romahdus. Suututtaa tuo ukkos käytös ottaa toinen salaa rinnalle ja jättää pitkä liitto naps vaan taakse. Onko sillä miehellä joku naksahtanut ja rakkaus sokaissut kaiken?

Kyllä sussa on hyvää. Ei nyt vaan tunnu siltä. Suru tarraa kaikkeen mitä tekee. Voi sinä tarttisit nyt ihmistä joka kehuu ja sanoo hyviä sanoja. Niitä sanoja löytyy jokaisesta. Jokaisella pitäis olla joku läheinen joka nostaa niitä hyviä asioita esiin niitä rikkirevitty tarvitsee. Hyvät sanat auttaa eteenpäin.

Eihän ero menneisyyttä erehdykseksi muuta! Yhden elämänjakson loppu, on toisen alku. Kirjoituksistasi huokuu hyvin pessimistinen, uhriutuvakin ajattelutapa. Niistä on sinulle enemmän haittaa, kuin erostasi. Olet omien surullisten tunteidesi vanki, et näe poispääsyä niistä. Se on ikävää. Kirjoituksistasi päätellen vaikuttaa siltä, että olet ollut ja olet vieläkin hyvin riippuvainen miehestäsi. Vaikka itse ajattelet sen olevan rakkautta, se ei ole. Kun luopuu rakkaudesta, siihen ei liity tuollaista riittämättömyyden ja arvottomuuden tunnetta, josta kerrot. Toivoo myös tulevalle ex-puolisolle hyvää. Sureminenkin on täysin normaalia, kohtuudella. Liialliseen suremiseen voi jopa kuolla, tai ainakin sairastua.

Tuossa puhuttiin eri ikäisistä ihmisistä. Se on faktojen fakta, että kaikki joskus kuolevat. Täällä ei ole siten pakko elää kovinkaan kauaa. Itsekin olen lähes 50v, lapset kaikki aikuisia. Sen jos mitä olen vanhemmiten oppinut, että jokaista päivää pitää elää kuin viimeistä. Olla läsnä, tässä ja nyt, iloita pelkästään siitä, että herää uuteen päivään. Kuten Nalle Puh on sanonut "Every day is my favourite day". Jos ajatukset lähtevät kiertämään väärään suuntaan, oikaisen ne. Haen hyviä puolia tietoisesti. Elämä valuu surressa hukkaan.

murheen.karkoitus kirjoitti:

Eihän ero menneisyyttä erehdykseksi muuta! Yhden elämänjakson loppu, on toisen alku. Kirjoituksistasi huokuu hyvin pessimistinen, uhriutuvakin ajattelutapa. Niistä on sinulle enemmän haittaa, kuin erostasi. Olet omien surullisten tunteidesi vanki, et näe poispääsyä niistä. Se on ikävää. Kirjoituksistasi päätellen vaikuttaa siltä, että olet ollut ja olet vieläkin hyvin riippuvainen miehestäsi. Vaikka itse ajattelet sen olevan rakkautta, se ei ole. Kun luopuu rakkaudesta, siihen ei liity tuollaista riittämättömyyden ja arvottomuuden tunnetta, josta kerrot. Toivoo myös tulevalle ex-puolisolle hyvää. Sureminenkin on täysin normaalia, kohtuudella. Liialliseen suremiseen voi jopa kuolla, tai ainakin sairastua.

Tuossa puhuttiin eri ikäisistä ihmisistä. Se on faktojen fakta, että kaikki joskus kuolevat. Täällä ei ole siten pakko elää kovinkaan kauaa. Itsekin olen lähes 50v, lapset kaikki aikuisia. Sen jos mitä olen vanhemmiten oppinut, että jokaista päivää pitää elää kuin viimeistä. Olla läsnä, tässä ja nyt, iloita pelkästään siitä, että herää uuteen päivään. Kuten Nalle Puh on sanonut "Every day is my favourite day". Jos ajatukset lähtevät kiertämään väärään suuntaan, oikaisen ne. Haen hyviä puolia tietoisesti. Elämä valuu surressa hukkaan.

Lue lisää

Kirjoituksesi on päällekäypä ja syyttävä. Pitää ihmetellä, miten jaksat hyökätä kerta kerran jälkeen päälle. Mieti, mitä mahdat tarvita itsellesi. Toisten kirjoittajan syyttäminen ei ratkaise omaa ongelmaasi. Jostakin kumpuaa vihantunteet. Miksi kohdistat ne väärään henkilöön? Voit väittää vastaan, mutta mieti tarkasti.

Vastaa kysymyksiin: Eikö puolisosi halunnut erota? Onko taloutesi paremmassa kunnossa eron jälkeen? Onko sinulla vakituinen työ? Oletko hyvin seksuaalinen? Asutko hyvin?

Mitä yhteistä sinussa on aloittajan kanssa?

vzdffbgdzagb kirjoitti:

Kirjoituksesi on päällekäypä ja syyttävä. Pitää ihmetellä, miten jaksat hyökätä kerta kerran jälkeen päälle. Mieti, mitä mahdat tarvita itsellesi. Toisten kirjoittajan syyttäminen ei ratkaise omaa ongelmaasi. Jostakin kumpuaa vihantunteet. Miksi kohdistat ne väärään henkilöön? Voit väittää vastaan, mutta mieti tarkasti.

Vastaa kysymyksiin: Eikö puolisosi halunnut erota? Onko taloutesi paremmassa kunnossa eron jälkeen? Onko sinulla vakituinen työ? Oletko hyvin seksuaalinen? Asutko hyvin?

Mitä yhteistä sinussa on aloittajan kanssa?

Lue lisää

Murheen.karkoitus -nostaa minullakin karvat pystyyn!
Ilkeää ja satuttavaa tekstiä aloittajalle muka realistisyyden nimissä. Ja kakkaa sanon minä!

Minusta murheen.karkoitus on salarakkaan prototyyppi! Joku onneton toisen parisuhteessa roikkuja ja siksi muuttunut kovaksi ja pahapäiseksi.
Hän tuntuu olevan katkera aloittajaa kohtaan olevista empaattisista kannanotoista!
Miksiköhän?

Hänen mottonsa on: kun/ jos rakastaa niin antaa rakkaansa mennä uuden kanssa nauttimaan ihanista hetkistä! Aivan, mutta.....silloin avioero on tullut yhteisestä päätöksestä, eikä likaisen pettämisen vuoksi.
Nyt tämä aloitus kuitenkin käsittelee sitä jätetyn/petetyn tuskaa joka usein tulee pystymetsästä ja varoittamatta.

Tuollaiset murheen karkoittajat saisivat mennä kirjoittelemaan muille palstoille sillä heidän kommenttinsa täällä avioeropalstalla saavat aikaan pahaa mieltä niin aloittajassa kuin meissä muissa lukijoissa!

vzdffbgdzagb kirjoitti:

Kirjoituksesi on päällekäypä ja syyttävä. Pitää ihmetellä, miten jaksat hyökätä kerta kerran jälkeen päälle. Mieti, mitä mahdat tarvita itsellesi. Toisten kirjoittajan syyttäminen ei ratkaise omaa ongelmaasi. Jostakin kumpuaa vihantunteet. Miksi kohdistat ne väärään henkilöön? Voit väittää vastaan, mutta mieti tarkasti.

Vastaa kysymyksiin: Eikö puolisosi halunnut erota? Onko taloutesi paremmassa kunnossa eron jälkeen? Onko sinulla vakituinen työ? Oletko hyvin seksuaalinen? Asutko hyvin?

Mitä yhteistä sinussa on aloittajan kanssa?

Lue lisää

Jokaisella on oikeus kirjoittaa tänne. Jokaisen elämä ja ero on ihan tapauskohtaista. Jokainen näkyy myös ymmärtävän täysin eri lailla nämä kirjoitukset. En nähnyt mitään syyttävää edellisessä. Sen sijaan monet kirjoittajat haluavat syyttää ap:n puolisoa kaikesta.

123monta kirjoitti:

Jokaisella on oikeus kirjoittaa tänne. Jokaisen elämä ja ero on ihan tapauskohtaista. Jokainen näkyy myös ymmärtävän täysin eri lailla nämä kirjoitukset. En nähnyt mitään syyttävää edellisessä. Sen sijaan monet kirjoittajat haluavat syyttää ap:n puolisoa kaikesta.

Lue lisää

Minä en ole nähnyt aloittajan puolison syyttelyä! Ja hän on joka tapauksessa toiminut väärin!
Ensin ero ja sitten vasta uuden suhteen julkistus tai ainakin on toimittava niin, että keskustelu puolison kanssa ja syiden kertominen mihin ei ole parisuhteessaan enää tyytyväinen sekä ilmoitettava, etää uusi suhde on jo olemassa.
Sanoisin, että aloittajan mies on käyttäytynyt hyvin keskenkasvuisesti vaikka ikää on lähes kuusikymmentä vuotta.
Kyllä se sivullisestakin kuulostaa mielenhäiriöltä!

Olen nähnyt kuinka kuusikymppinen mies sekoaa 15v. nuorempaan naiseen. Avoliitto ei kuitenkaan kestänyt muutamaa vuotta kauempaa ja mies palasi kotiseudulle häntä koipien välissä rukoilemaan exvaimoa ottamaan takaisin. Vaimo ei heltynyt koskaan ja mies kuoli surullisena ja loppuun asti katuvana muutaman vuoden päästä. ( hän oli sisareni exmies)

On näitä kirjoitti:

Minä en ole nähnyt aloittajan puolison syyttelyä! Ja hän on joka tapauksessa toiminut väärin!
Ensin ero ja sitten vasta uuden suhteen julkistus tai ainakin on toimittava niin, että keskustelu puolison kanssa ja syiden kertominen mihin ei ole parisuhteessaan enää tyytyväinen sekä ilmoitettava, etää uusi suhde on jo olemassa.
Sanoisin, että aloittajan mies on käyttäytynyt hyvin keskenkasvuisesti vaikka ikää on lähes kuusikymmentä vuotta.
Kyllä se sivullisestakin kuulostaa mielenhäiriöltä!

Olen nähnyt kuinka kuusikymppinen mies sekoaa 15v. nuorempaan naiseen. Avoliitto ei kuitenkaan kestänyt muutamaa vuotta kauempaa ja mies palasi kotiseudulle häntä koipien välissä rukoilemaan exvaimoa ottamaan takaisin. Vaimo ei heltynyt koskaan ja mies kuoli surullisena ja loppuun asti katuvana muutaman vuoden päästä. ( hän oli sisareni exmies)

Lue lisää

Ap:n puoliso on käyttäytynyt miten on. Hänellä on siihen varmaan omat syynsä. Ap:tä ei auta yhtään puolison arvostelu, syyttäminen. Ainoa keinoa päästä elämässä eteenpäin, on keksiä ratkaisuja eron myötä tulleisiin omiin ongelmiin. Kukaan muu ei niitä ratkaise, eikö vain?

Vaikka olet sitä mieltä, että ensin pitäisi erota ja sitten vasta julistaa uutta suhdetta, niin mitä merkitystä sillä on? Muut tekevät asiat omalla tavallaan, ja that´s it. Itsellä ainakin on parempi olla, jos edes yrittää kunnioittaa puolisoaan hänen epämieluisista ratkaisuista huolimatta. Mikäli on asioita hoidettavana, niin todellakin voi itseään kiittää siitä, että käyttäytyy asiallisesti ja puolisollekin jää mahdollisuus pitää kasvonsa. Rakastumista toiseen voi kyllä jossain määrin verrata mielenhäiriöön. Mutta ero johtuu kuitenkin siitä, ettei toinen enää rakasta. Ei tahdo rakastaa.

Olen minäkin nähnyt vaikka minkälaista eroa ja liittoa. Jokainen kuitenkin jatkaa liittoa, tai eroaa (tai eroaa kun puoliso ei jatka), ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Eikä etenkään sitä mitä olisi ex-liitossa tapahtunut. Esim. sisaresi ex-mies olisi voinut kuolla yhtä surullisena, jos hän ei olisi "seonnut" nuorempaan naiseen, vaan jättänyt tilaisuuden väliin, jatkanut uskollisena liitossaan. Myöhemmin sisaresi olisi rakastunut toiseen, ja jättänyt miehensä. Mikä olisi ollut mahdollista. Tai sitten mies olisi erottuaan sisarestasi etsinyt uuden/elänyt tyytyväisenä yksin. Eikä olisi palannut kotiseudulleen rukoilemaan sisartasi takaisin.

eivoitietää kirjoitti:

Ap:n puoliso on käyttäytynyt miten on. Hänellä on siihen varmaan omat syynsä. Ap:tä ei auta yhtään puolison arvostelu, syyttäminen. Ainoa keinoa päästä elämässä eteenpäin, on keksiä ratkaisuja eron myötä tulleisiin omiin ongelmiin. Kukaan muu ei niitä ratkaise, eikö vain?

Vaikka olet sitä mieltä, että ensin pitäisi erota ja sitten vasta julistaa uutta suhdetta, niin mitä merkitystä sillä on? Muut tekevät asiat omalla tavallaan, ja that´s it. Itsellä ainakin on parempi olla, jos edes yrittää kunnioittaa puolisoaan hänen epämieluisista ratkaisuista huolimatta. Mikäli on asioita hoidettavana, niin todellakin voi itseään kiittää siitä, että käyttäytyy asiallisesti ja puolisollekin jää mahdollisuus pitää kasvonsa. Rakastumista toiseen voi kyllä jossain määrin verrata mielenhäiriöön. Mutta ero johtuu kuitenkin siitä, ettei toinen enää rakasta. Ei tahdo rakastaa.

Olen minäkin nähnyt vaikka minkälaista eroa ja liittoa. Jokainen kuitenkin jatkaa liittoa, tai eroaa (tai eroaa kun puoliso ei jatka), ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Eikä etenkään sitä mitä olisi ex-liitossa tapahtunut. Esim. sisaresi ex-mies olisi voinut kuolla yhtä surullisena, jos hän ei olisi "seonnut" nuorempaan naiseen, vaan jättänyt tilaisuuden väliin, jatkanut uskollisena liitossaan. Myöhemmin sisaresi olisi rakastunut toiseen, ja jättänyt miehensä. Mikä olisi ollut mahdollista. Tai sitten mies olisi erottuaan sisarestasi etsinyt uuden/elänyt tyytyväisenä yksin. Eikä olisi palannut kotiseudulleen rukoilemaan sisartasi takaisin.

Lue lisää

Olipa taas kommentti! Ihanaa, että jollain on noin yksioikoinen suhtautuminen elämään ja pettämiseen. Tuskin olet sitä itse joutunut kokemaan ja jos olet eikä se maailmaasi mullistanut niin puolisosi ei merkinnyt sinulle mitään eli olit vain huojentunut, kun hän löysi uuden. Niitäkin naisia on paljon.

Kommenttisi oli täydellistä pettäjän puolustamista!

Minun mielipiteeni kirjoitti:

Olipa taas kommentti! Ihanaa, että jollain on noin yksioikoinen suhtautuminen elämään ja pettämiseen. Tuskin olet sitä itse joutunut kokemaan ja jos olet eikä se maailmaasi mullistanut niin puolisosi ei merkinnyt sinulle mitään eli olit vain huojentunut, kun hän löysi uuden. Niitäkin naisia on paljon.

Kommenttisi oli täydellistä pettäjän puolustamista!

Lue lisää

Tuo sama hullu on riehunut täällä pitkän aikaa. Vaikuttimet eivät ole millään tapaa rehelliset ja hyvät. Noita mielipiteitä laukoessa velloo varmaan hirvittävät vihan tunteet. Ei ole tarkoitus auttaa vaan alistaa ja yrittää hiljentää. Millaisen elämän/eron joku hänen kanssaan kokenut, niin säälin suuresti!

zsdfsaz<gfz<g kirjoitti:

Tuo sama hullu on riehunut täällä pitkän aikaa. Vaikuttimet eivät ole millään tapaa rehelliset ja hyvät. Noita mielipiteitä laukoessa velloo varmaan hirvittävät vihan tunteet. Ei ole tarkoitus auttaa vaan alistaa ja yrittää hiljentää. Millaisen elämän/eron joku hänen kanssaan kokenut, niin säälin suuresti!

Lue lisää

Olisko se sama joka pettämis -palstalla siitä ukkomiessuhdettaan hehkutti. Millä nimellä se kirjoitti?

eivoitietää kirjoitti:

Ap:n puoliso on käyttäytynyt miten on. Hänellä on siihen varmaan omat syynsä. Ap:tä ei auta yhtään puolison arvostelu, syyttäminen. Ainoa keinoa päästä elämässä eteenpäin, on keksiä ratkaisuja eron myötä tulleisiin omiin ongelmiin. Kukaan muu ei niitä ratkaise, eikö vain?

Vaikka olet sitä mieltä, että ensin pitäisi erota ja sitten vasta julistaa uutta suhdetta, niin mitä merkitystä sillä on? Muut tekevät asiat omalla tavallaan, ja that´s it. Itsellä ainakin on parempi olla, jos edes yrittää kunnioittaa puolisoaan hänen epämieluisista ratkaisuista huolimatta. Mikäli on asioita hoidettavana, niin todellakin voi itseään kiittää siitä, että käyttäytyy asiallisesti ja puolisollekin jää mahdollisuus pitää kasvonsa. Rakastumista toiseen voi kyllä jossain määrin verrata mielenhäiriöön. Mutta ero johtuu kuitenkin siitä, ettei toinen enää rakasta. Ei tahdo rakastaa.

Olen minäkin nähnyt vaikka minkälaista eroa ja liittoa. Jokainen kuitenkin jatkaa liittoa, tai eroaa (tai eroaa kun puoliso ei jatka), ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Eikä etenkään sitä mitä olisi ex-liitossa tapahtunut. Esim. sisaresi ex-mies olisi voinut kuolla yhtä surullisena, jos hän ei olisi "seonnut" nuorempaan naiseen, vaan jättänyt tilaisuuden väliin, jatkanut uskollisena liitossaan. Myöhemmin sisaresi olisi rakastunut toiseen, ja jättänyt miehensä. Mikä olisi ollut mahdollista. Tai sitten mies olisi erottuaan sisarestasi etsinyt uuden/elänyt tyytyväisenä yksin. Eikä olisi palannut kotiseudulleen rukoilemaan sisartasi takaisin.

Lue lisää

"Rakastumista toiseen voi kyllä jossain määrin verrata mielenhäiriöön. Mutta ero johtuu kuitenkin siitä, ettei toinen enää rakasta. Ei tahdo rakastaa."

Ero ei aina johdu rakastumisesta tai rakkauden puutteesta. On paljon ihastumishurahtaneita sen vuoksi pikaeron hakeneita jälkikatuvia jättäjiä, jotka pyörii exiensä kulmilla anteeksiantoa rukoillen ja toivoen pääsevänsä takaisin vanhaan liittoonsa.

eivoitietää kirjoitti:

Ap:n puoliso on käyttäytynyt miten on. Hänellä on siihen varmaan omat syynsä. Ap:tä ei auta yhtään puolison arvostelu, syyttäminen. Ainoa keinoa päästä elämässä eteenpäin, on keksiä ratkaisuja eron myötä tulleisiin omiin ongelmiin. Kukaan muu ei niitä ratkaise, eikö vain?

Vaikka olet sitä mieltä, että ensin pitäisi erota ja sitten vasta julistaa uutta suhdetta, niin mitä merkitystä sillä on? Muut tekevät asiat omalla tavallaan, ja that´s it. Itsellä ainakin on parempi olla, jos edes yrittää kunnioittaa puolisoaan hänen epämieluisista ratkaisuista huolimatta. Mikäli on asioita hoidettavana, niin todellakin voi itseään kiittää siitä, että käyttäytyy asiallisesti ja puolisollekin jää mahdollisuus pitää kasvonsa. Rakastumista toiseen voi kyllä jossain määrin verrata mielenhäiriöön. Mutta ero johtuu kuitenkin siitä, ettei toinen enää rakasta. Ei tahdo rakastaa.

Olen minäkin nähnyt vaikka minkälaista eroa ja liittoa. Jokainen kuitenkin jatkaa liittoa, tai eroaa (tai eroaa kun puoliso ei jatka), ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Eikä etenkään sitä mitä olisi ex-liitossa tapahtunut. Esim. sisaresi ex-mies olisi voinut kuolla yhtä surullisena, jos hän ei olisi "seonnut" nuorempaan naiseen, vaan jättänyt tilaisuuden väliin, jatkanut uskollisena liitossaan. Myöhemmin sisaresi olisi rakastunut toiseen, ja jättänyt miehensä. Mikä olisi ollut mahdollista. Tai sitten mies olisi erottuaan sisarestasi etsinyt uuden/elänyt tyytyväisenä yksin. Eikä olisi palannut kotiseudulleen rukoilemaan sisartasi takaisin.

Lue lisää

Sinulle-eivoitietää-! Jos tädillä olisi kikkelit niin hän olisi setä!:)

Minun mielipiteeni kirjoitti:

Olipa taas kommentti! Ihanaa, että jollain on noin yksioikoinen suhtautuminen elämään ja pettämiseen. Tuskin olet sitä itse joutunut kokemaan ja jos olet eikä se maailmaasi mullistanut niin puolisosi ei merkinnyt sinulle mitään eli olit vain huojentunut, kun hän löysi uuden. Niitäkin naisia on paljon.

Kommenttisi oli täydellistä pettäjän puolustamista!

Lue lisää

"pettäjän puolustamista"

Pettäjää eikä petettyä pidä puolustaa, ei heitä kumpaakaan syytetä mistään. On parempi olla asettumatta kenenkään puolelle, ei tässäkään tapauksessa. Niin asiat hoituvat parhaiten.

Jos sinä koit exäni olleen sairas, niin häntä lähinnä oleva ihmisenä tiedät asian kaikken parhaiten. On vain niin, ettei tuon ikäistä ihmistä voi auttaa millään tavoin teki hän miten paljon taloudellista vahinkoa itselleen tai läheisilleen. Usein signaalit mielenterveysongelmista ovat hyvin heikkoja tietyissa sairauksissa. Voin olla energiaa ja menoa. Holtittomuus ihmissuhteissa on tietysti tietynlainen merkki.

Se on oikein "pysyä välilöissä". Muuten ei tosiaan saa asioita hoidettua. On todella esimerkillistä kehottaa hoitoa tarvitsevaa ottamaan itseään niskasta kiinni. Omalla kohdallani siitä ei ainakaan tosin hyötyä ollut. Exäni, lasten isä oli ja on edelleenkin sitä mieltä, ettei häntä vaivaa mikään. Se siitä sitten. Pääasia, että pääsin hänestä eroon.

Hienoa, että olet päästänyt irti ja uskot, että riippuvaisuuskin rapisee, kun saa nimet ositukseen. Näinhän se menee.

Vähän samanlaiselta kuullostaa kuin ex-mieheni tapaus. Kaikki olivat jatkuvasti huolissaan miehestä/isästä. Koko elämämme typistyi tähän. Se oli perheemme ainoa "yhteinen harrastus".

Minua kiinnostaisi tietää oletko itse käynyt terapeutin luona? Jos olet, mitä hän sanoi sinusta? Oletko masentunut? Riippuvainen? Oliko pariterapeutti sinun terapeuttisi? Arveliko hän miehesi ongelmia sinulle vai teille yhdessä? Miten hän voi yhden käynnin perusteella sen tehdä?

eivoitietää kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää oletko itse käynyt terapeutin luona? Jos olet, mitä hän sanoi sinusta? Oletko masentunut? Riippuvainen? Oliko pariterapeutti sinun terapeuttisi? Arveliko hän miehesi ongelmia sinulle vai teille yhdessä? Miten hän voi yhden käynnin perusteella sen tehdä?

Lue lisää

Huh huh. Olet sinä tapaus. Pahansuopuutesi ja ilkeytesi kiihtyy, kunkuvittelet "omaa mielenterveyttäsi" epäiltävän. Siis minäpä kerron sinulle mitä kirjoituksistasi voi päätellä: olet hirvittävän hyökkäävä, tuomitset petettyjä, ilkeilet, ivaat ja kaiken lisäksi sinulla on todellakin mielenterveysongelmia. Valtavaa katkeruutta ja vihaa petettyjä kohtaan. Hoida itsesi kuntoon muulla tavoin.

Olet erittäin kypsä ja viisaa nainen. Avioero pettämisen kautta on kiintymyssuhdetrauma, josta toipuminen voi kestääuseita vuosia. Ammattitaitoinen parisuhdeterapeutti tietää tämän.

Totean minäkin, että tuntuu oudolle, ettäkirkon edustaja ei voi todeta, että pettäminen on väärin. Suurin osa pettäjistäkin pitää tekoaan vääränä. Omista teoista on kannettava vastuuta eikä häpeää voi siirtää toisen kannettavaksi, vaikka niin juuri traumassatapahtuu, jos hoidossa ei oteta asiaa esille. Puolison vaikeudet pitää yllä läheistä suhdetta omaan puolisoon ovat usein pettämisen, salaisuuksien ja valehtelun takana. Läheisyys on vaikeaa monille, mutta pettäminen on siihen väärä ratkaisu.
Tämä on kyllä vallitseva käsitys parisuhdeterapian kentällä, mutta kirkon kantaa aloin miettiä.

Otanpa asian esille kun tapaan seur kerran perheneuvojia.

Ammatissa kirjoitti:

Olet erittäin kypsä ja viisaa nainen. Avioero pettämisen kautta on kiintymyssuhdetrauma, josta toipuminen voi kestääuseita vuosia. Ammattitaitoinen parisuhdeterapeutti tietää tämän.

Totean minäkin, että tuntuu oudolle, ettäkirkon edustaja ei voi todeta, että pettäminen on väärin. Suurin osa pettäjistäkin pitää tekoaan vääränä. Omista teoista on kannettava vastuuta eikä häpeää voi siirtää toisen kannettavaksi, vaikka niin juuri traumassatapahtuu, jos hoidossa ei oteta asiaa esille. Puolison vaikeudet pitää yllä läheistä suhdetta omaan puolisoon ovat usein pettämisen, salaisuuksien ja valehtelun takana. Läheisyys on vaikeaa monille, mutta pettäminen on siihen väärä ratkaisu.
Tämä on kyllä vallitseva käsitys parisuhdeterapian kentällä, mutta kirkon kantaa aloin miettiä.

Otanpa asian esille kun tapaan seur kerran perheneuvojia.

Lue lisää

Kiintymyssuhdetrauma siis nimenomaan sellaiselle joka joutuu petetyksi tai jätetyksi yllättäen. Avioeron kuvaaminen helpotukseksi on minun työkokemukseni mukaan eron akuuttivaiheessa harvinaista eroa haluavallekin osapuolelle, sillä luopuminen aiheuttaa aina surua. Kyse on suruprosessista, helpotus tulee sitä mukaa kun kriisissä pääsee etewnpäin.

Ammatissa kirjoitti:

Olet erittäin kypsä ja viisaa nainen. Avioero pettämisen kautta on kiintymyssuhdetrauma, josta toipuminen voi kestääuseita vuosia. Ammattitaitoinen parisuhdeterapeutti tietää tämän.

Totean minäkin, että tuntuu oudolle, ettäkirkon edustaja ei voi todeta, että pettäminen on väärin. Suurin osa pettäjistäkin pitää tekoaan vääränä. Omista teoista on kannettava vastuuta eikä häpeää voi siirtää toisen kannettavaksi, vaikka niin juuri traumassatapahtuu, jos hoidossa ei oteta asiaa esille. Puolison vaikeudet pitää yllä läheistä suhdetta omaan puolisoon ovat usein pettämisen, salaisuuksien ja valehtelun takana. Läheisyys on vaikeaa monille, mutta pettäminen on siihen väärä ratkaisu.
Tämä on kyllä vallitseva käsitys parisuhdeterapian kentällä, mutta kirkon kantaa aloin miettiä.

Otanpa asian esille kun tapaan seur kerran perheneuvojia.

Lue lisää

Aivan älyttömästi näkyy tässä ketjussa mietittävän puolison uskottomuuden vaikutusta eroon ja etenkin eron jälkeiseen elämään, jopa vielä uuteen parisuhteeseen, tai sen puuttumiseen. Myös syytellään uskotonta, tuomitaan oikein rankalla kädellä koko ihminen (uskottomuuden sijaan). Syytetään omasta huonosta eron jälkeisestä elämästä ex-puolisoa, joka lähti toisen matkaan. Miksi? Kukaan muu ei voi ratkaista omia ongelmia ja käsitellä omia tunteitaan kuin ihminen itse. Ihmisellä itsellään on vastuu omista tunteistaan. Kenenkään muun tunteita ei voi tuntea, eikä selvitellä. Tietysti ystävät, sukulaiset, ammattiauttajat ym. toiset ihmiset voivat auttaa asiassa, mutta ongelmat ratkaisee, tunteensa käsittelee ihminen itse.

Hyvin moni uskottomuus ei myöskään paljastu avioerossa, ei sen jälkeenkään. Pitäisikö ihmisten paremmin salata uskottomuutensa, ettei siitä koituisi niin paljon aivan turhaa harmia eron jälkeen? Toinen, uusi suhde liiton aikana on toki väärin puolisoa kohtaan. Kukaan ei kaikesta huolimatta tahallaan rakastu/ihastu toiseen. Jokainen aikuinen, ja nuoretkin tietävät näin tapahtuvan hyvinkin usein. Jotkut eroavat uskottomuuden vuoksi, toiset ei.

Ammatissa kirjoitti:

Kiintymyssuhdetrauma siis nimenomaan sellaiselle joka joutuu petetyksi tai jätetyksi yllättäen. Avioeron kuvaaminen helpotukseksi on minun työkokemukseni mukaan eron akuuttivaiheessa harvinaista eroa haluavallekin osapuolelle, sillä luopuminen aiheuttaa aina surua. Kyse on suruprosessista, helpotus tulee sitä mukaa kun kriisissä pääsee etewnpäin.

Lue lisää

Riippuu täysin, mistä syistä eroa haluava osapuoli on päättänyt erota. Omassa ammatissani olen nähnyt henkilökohtaisesti kuinka suunnatonta helpotusta voi eroa halunnut tuntea. Samoin se, joka ei niinkään eroa ole alun perin halunnut, alkaa ajan myötä ymmärtämään eron olleen paras ratkaisu. Näin ei tietysti kaikilla tapahdu. Jotkut jäävät jopa vainoamaan exäänsä.

Hyvä, että vointisi on kohentunut! Mikset halunnut sitoutua pidempään terapiaan, etenkin kun masennus on todettu? Pystytkö kerran kuukaudessa lääkärin kanssa juttelemaan, ja purkamaan sydäntäsi?

Itse olin eroa haluava osapuoli. Kävin psykologin juttusilla lähemmäs kaksi vuotta ennen eroa, ja pari kertaan sen jälkeen. Voisin ajatella, että sinulle terapiasta olisi nyt jälkikäteen enemmän tukea ja hyötyä. Toisaalta kyllä itsekin vähän uuvahdin terapiassa. Olin kertonut myös lähimmille ystäville ja sukulaisille liittoni tilasta ja purkanut asiaa kuukaudesta toiseen. Alkoi mennä saman jauhamiseksi. Psykologi sai minut kuitenkin tajuamaan, etten eron pitkittämisellä enää voita mitään. Monta kertaa mietin miksi "viivyttelin". Ilmeisesti kaikella on aikansa, kuten sanotaan. Täytyy olla valmis. Itse ikään kuin keräsin voimia ja energiaa eroon, koska tiesin hoitavani sen yksin.

Kaikista tärkeintä on ajoitus. Jotenkin vaikuttaa, että teillä ero on mennyt liian haasteelliseksi ja vaikeaksi, koska ajoitus on mennyt pieleen. Jos oikein käsitin, miehesi on äkkipikaisesti rakastunut (tai ihastunut) toiseen ja haluaa erota. Sitten, kun järki on pikkuisen sekaantunut asiaan, hänelle on tullut kaamea syyllisyydentunto, joka puolestaan on johtanut sinun mitätöintiin, tai vikojen etsimiseen? Varmaan auttaisi, kun tutustuisi ihmisten yleisiin reagointitapoihin hyvässä ja pahassa. Toiset ihmiset, voisiko sanoa dna:sta riippuen, rakastuessaan toiseen, voivat pitää järkensä mukana, toiset eivät. Toiset ihmiset vihastuessaan voivat sisäisesti kuohahtaa hirveän paljon, mutta ulospäin se ei näy. Toiset räjähtävät heti, sanovat asioita, joita eivät tarkoita. Vasta jälkeenpäin miettivät. Jos silloinkaan. Jotkut ovat luonnostaan viilipyttyjä.

itseluottamus kirjoitti:

Hyvä, että vointisi on kohentunut! Mikset halunnut sitoutua pidempään terapiaan, etenkin kun masennus on todettu? Pystytkö kerran kuukaudessa lääkärin kanssa juttelemaan, ja purkamaan sydäntäsi?

Itse olin eroa haluava osapuoli. Kävin psykologin juttusilla lähemmäs kaksi vuotta ennen eroa, ja pari kertaan sen jälkeen. Voisin ajatella, että sinulle terapiasta olisi nyt jälkikäteen enemmän tukea ja hyötyä. Toisaalta kyllä itsekin vähän uuvahdin terapiassa. Olin kertonut myös lähimmille ystäville ja sukulaisille liittoni tilasta ja purkanut asiaa kuukaudesta toiseen. Alkoi mennä saman jauhamiseksi. Psykologi sai minut kuitenkin tajuamaan, etten eron pitkittämisellä enää voita mitään. Monta kertaa mietin miksi "viivyttelin". Ilmeisesti kaikella on aikansa, kuten sanotaan. Täytyy olla valmis. Itse ikään kuin keräsin voimia ja energiaa eroon, koska tiesin hoitavani sen yksin.

Kaikista tärkeintä on ajoitus. Jotenkin vaikuttaa, että teillä ero on mennyt liian haasteelliseksi ja vaikeaksi, koska ajoitus on mennyt pieleen. Jos oikein käsitin, miehesi on äkkipikaisesti rakastunut (tai ihastunut) toiseen ja haluaa erota. Sitten, kun järki on pikkuisen sekaantunut asiaan, hänelle on tullut kaamea syyllisyydentunto, joka puolestaan on johtanut sinun mitätöintiin, tai vikojen etsimiseen? Varmaan auttaisi, kun tutustuisi ihmisten yleisiin reagointitapoihin hyvässä ja pahassa. Toiset ihmiset, voisiko sanoa dna:sta riippuen, rakastuessaan toiseen, voivat pitää järkensä mukana, toiset eivät. Toiset ihmiset vihastuessaan voivat sisäisesti kuohahtaa hirveän paljon, mutta ulospäin se ei näy. Toiset räjähtävät heti, sanovat asioita, joita eivät tarkoita. Vasta jälkeenpäin miettivät. Jos silloinkaan. Jotkut ovat luonnostaan viilipyttyjä.

Lue lisää

Minusta sinä "itseluottamus" et ole oikea henkilö antamaan noin syväluotaamia ohjeita aloittajalle!
1.sinua ei ole petetty vaan itse halusit erota ja silloin on toinen tilanne sekä ero voilla olla suuri helpotus.
2. Luettuani aloittajan edellistä ketjua olen nyt ymmärtänyt tämän aloituksen koskevan hänen selviytymistarinaansa ja siihen kuuluvaa sopeutumista uuteen.

Uskon hänen myös selviytyvän sillä hän vaikuttaa olevan fiksu nainen! Selviytymisen alkuun pääsemistä jarruttaa tuon yltiöihastuneen yli keski-ikäisen miehen haluttomuus selvittää vanhaa liittoaan.
Hän myös pohdiskelee uuden suhteen mahdollisuutta koskaan! Normaaleja asioita tuossa tilanteessa.

En tiedä, että lukevatko kommentoijat ollenkaan näitä ketjuja kokonaan, kun tuntuu tässäkin olevan valtaosa näitä pettämisen ymmärtäjiä, jotka arvostelevat jopa törkeästi aloittajan ajatuksia?

Ja kyllä rakastuminen on ihanaa, mutta sillekin on aikansa ja paikkansa! Me kaikki ihastumme, mutta vain murto-osa meistä rakastuu ns. väärään ihmiseen väärässä tilanteessa. Esim. Varattuun ja jatkaa suhdetta tietoisesti toisena naisena eli hyväksyy pettäjän rikostoveruuden!
Rakastuminen on tunne, mutta myös TAHTOASIA!!

Minä ajattelen kirjoitti:

Minusta sinä "itseluottamus" et ole oikea henkilö antamaan noin syväluotaamia ohjeita aloittajalle!
1.sinua ei ole petetty vaan itse halusit erota ja silloin on toinen tilanne sekä ero voilla olla suuri helpotus.
2. Luettuani aloittajan edellistä ketjua olen nyt ymmärtänyt tämän aloituksen koskevan hänen selviytymistarinaansa ja siihen kuuluvaa sopeutumista uuteen.

Uskon hänen myös selviytyvän sillä hän vaikuttaa olevan fiksu nainen! Selviytymisen alkuun pääsemistä jarruttaa tuon yltiöihastuneen yli keski-ikäisen miehen haluttomuus selvittää vanhaa liittoaan.
Hän myös pohdiskelee uuden suhteen mahdollisuutta koskaan! Normaaleja asioita tuossa tilanteessa.

En tiedä, että lukevatko kommentoijat ollenkaan näitä ketjuja kokonaan, kun tuntuu tässäkin olevan valtaosa näitä pettämisen ymmärtäjiä, jotka arvostelevat jopa törkeästi aloittajan ajatuksia?

Ja kyllä rakastuminen on ihanaa, mutta sillekin on aikansa ja paikkansa! Me kaikki ihastumme, mutta vain murto-osa meistä rakastuu ns. väärään ihmiseen väärässä tilanteessa. Esim. Varattuun ja jatkaa suhdetta tietoisesti toisena naisena eli hyväksyy pettäjän rikostoveruuden!
Rakastuminen on tunne, mutta myös TAHTOASIA!!

Lue lisää

Minä ajattelen
Minä puolestani ajattelen, että erossa on todella hyvä saada ikään kuin vastakkaista vertaistukea. Tällä tarkoitan toisenlaisen näkökulman löytämistä. Usein ajatuksemme vain kiertävät samaa rataa, kysymme miljoona kertaa miksi juuri minä joudun tähän ikävään, raastavaan ym. tilanteeseen. Syytämme ja manaamme puolisoa "Kuinka hän voi tehdä noin". Usein näihin kysymyksiin vain ei odotetakaan vastausta. Jos puoliso vastaakin, hänen vastauksensa kuulostaa korvissamme valheelliselta, väärältä, kurjalta. Vaikka hän kertoisi vain juuri miltä hänestä tuntuu. Jokainen haluaisi miellyttävämpiä vastauksia. Kun petetty keskustelee jonkun MUUN uskottoman kuin oman puolisonsa kanssa, hänelle voi avautua monta asiaa. Kuten esim. se miksi uskoton ei halua puhua.

sunday30. kirjoitti:

Minä ajattelen
Minä puolestani ajattelen, että erossa on todella hyvä saada ikään kuin vastakkaista vertaistukea. Tällä tarkoitan toisenlaisen näkökulman löytämistä. Usein ajatuksemme vain kiertävät samaa rataa, kysymme miljoona kertaa miksi juuri minä joudun tähän ikävään, raastavaan ym. tilanteeseen. Syytämme ja manaamme puolisoa "Kuinka hän voi tehdä noin". Usein näihin kysymyksiin vain ei odotetakaan vastausta. Jos puoliso vastaakin, hänen vastauksensa kuulostaa korvissamme valheelliselta, väärältä, kurjalta. Vaikka hän kertoisi vain juuri miltä hänestä tuntuu. Jokainen haluaisi miellyttävämpiä vastauksia. Kun petetty keskustelee jonkun MUUN uskottoman kuin oman puolisonsa kanssa, hänelle voi avautua monta asiaa. Kuten esim. se miksi uskoton ei halua puhua.

Lue lisää

Sunday30, minä olen näistä aloittajan kommenteista ymmärtänyt, että hän on jo päässyt pahimmasta shokista yli! Nyt on edessä vain lopullinen "tilitys" eli omaisuus yms. asiat.
Hän kuvaa tunnelmiaan tässä hetkessä ja pohtii eri vaihtoehtoja tästä eteenpäin!
Ja miettii jopa, että pystyykö koskaan enää rakastumaan ja laskemaan uutta ihmistä lähelleen?

Aloittaja voisi kommentoida jos olen väärässä?

Minä ajattelen kirjoitti:

Sunday30, minä olen näistä aloittajan kommenteista ymmärtänyt, että hän on jo päässyt pahimmasta shokista yli! Nyt on edessä vain lopullinen "tilitys" eli omaisuus yms. asiat.
Hän kuvaa tunnelmiaan tässä hetkessä ja pohtii eri vaihtoehtoja tästä eteenpäin!
Ja miettii jopa, että pystyykö koskaan enää rakastumaan ja laskemaan uutta ihmistä lähelleen?

Aloittaja voisi kommentoida jos olen väärässä?

Lue lisää

Jotenkin sellainen tuntuma, että ensimmäisestä viestistään lähtien ap on jo päättänyt olla ryhtymättä uuteen suhteeseen. Hän on liian kiinni ex-miehessään ja hänen toimissaan. Niin vaan ei pääse eteenpäin omassa elämässään, ikävä kyllä. Ap:n exää näistä lähes kaikki viestit sivuavatkin. Mutta aika näyttää, myös ap:lle miten asiat lutviutuvat. Kyllä ne siitä järjestyvät, kun järjestään.

å787666 kirjoitti:

Jotenkin sellainen tuntuma, että ensimmäisestä viestistään lähtien ap on jo päättänyt olla ryhtymättä uuteen suhteeseen. Hän on liian kiinni ex-miehessään ja hänen toimissaan. Niin vaan ei pääse eteenpäin omassa elämässään, ikävä kyllä. Ap:n exää näistä lähes kaikki viestit sivuavatkin. Mutta aika näyttää, myös ap:lle miten asiat lutviutuvat. Kyllä ne siitä järjestyvät, kun järjestään.

Lue lisää

Kyllähän se juuri niin on, en sitä kiistä. Monet viestini koskevat toisen muuttumista käsittämättömäksi. Lisäksi nNiin kauan kun exä vielä pyörii lisäksi nurkissa milloin minkäkin syyn takia ja verotuksen ym. vuoksi on yhteisiä asioita, on täydellinen irtiotto vaikeaa. Exä itse halusi exäksi, mutta ei osaa poistua. Minun pitää hoitaa eron käytännön puoli ja vielä potkia hänet pois täältä nurkista. Olisi helpompi saada ajatukset irti, jos ei useampana päivänä viikosta kävisi.

Syvällä kirjoitti:

Kyllähän se juuri niin on, en sitä kiistä. Monet viestini koskevat toisen muuttumista käsittämättömäksi. Lisäksi nNiin kauan kun exä vielä pyörii lisäksi nurkissa milloin minkäkin syyn takia ja verotuksen ym. vuoksi on yhteisiä asioita, on täydellinen irtiotto vaikeaa. Exä itse halusi exäksi, mutta ei osaa poistua. Minun pitää hoitaa eron käytännön puoli ja vielä potkia hänet pois täältä nurkista. Olisi helpompi saada ajatukset irti, jos ei useampana päivänä viikosta kävisi.

Lue lisää

Kannattaa aina ajatella, mitä itse tekisi, jos tilanne olisi toisinpäin. Olisit itse ottanut äkkieron ja järkyttänyt sillä exäsi täysin. Ex ei olisi halunnut erota, sinä haluat.

Itse epäilen, että syyllisyydestä ex pyörii nurkissa yhä, saamatta mitään aikaan. Syynä ei ole verotus yms. miksi tulee, vaan yksinkertaisesti notkuu siellä haistelemassa miten sinulla menee. Vaikka se sinua varmasti väsyttää, ärsyttää ja uuvuttaakin, niin lopulta sillä voi olla hyväkin merkitys. Kun oikein tympäännyt ja ärsyynnyt exääsi, niin pikkuhiljaa pääset hänestä henkisesti eroon. Lopullisen irtioton jälkeen on sitten jo todella paljon helpompaa. Lähellesi pyrkiminen milloin minkäkin tekosyyn nojalla saattaa tarkoittaa myös anteeksipyyntöä tms.

Ikävä tosiasia on, ettei toisen tunteisiin, tahtoon tai järkeen voi vaikuttaa. Vain omiinsa voi. Jos puoliso menee vieraisiin, tai hänellä on rinnakkaissuhde, niin tottahan se tuottaa surua ja murhetta. Myös uskottomalle itselleen, ei vain kumppanille. Näin myös siinä tapauksessa, että molemmat haluaisivat erota.

Avioliitossa, parisuhteessa yleensä molempien pitää suojella ennen kaikkea itseään. Sillä kukaan muu ei sitä kuitenkaan tee. Tärkeää olisi ymmärtää, että parisuhteessa on kaksi näkökulmaa, kaksi tuntevaa ja ajattelevaa, tasaveroista ihmistä. Jokainen tuntee mitä tuntee. Kumpikaan ei tunne paremmin. Kumpikin yrittää tehdä parhaansa. Erossa se vain on kovin vaikeaa, etenkin liitossa, jossa toisella toinen.Tätä sivuaa myös Jari Sillanpään kappale "Sinä ansaiset kultaa", josta pätkä:

"hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkun mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua
älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua"

Monta kertaa sanotaan "tee niin toisille, mitä toivot itsellesi". Vaikeissa tapauksissa pitäisi myös. Valota itsellesi, miten haluaisit puolisosi sinua kohtelevan, jos sinulla olisi suhde toiseen ja haluaisit erota. Itse olen harrastanut tätä. Se on avannut aivan uusia näkökulmia omaan ajatteluuni. Opettanut myös paljon itsestäni.

Koin oman eron erityisen hankalana, ongelmallisena ja ties millaisena, kun ex-puoliso ei halunnut erota. Siinä mietin lukemattomia kertoja miten helpottavaa olisi, jos ex olisi antanut periksi. Kun eron jälkeen mietin asiaa uudestaan, niin mietin miltä olisi tuntunut, jos ex olisikin heti ollut innoissaan eroamassa. Ei todellakaan kovin hyvältä, sekään. Niin se vain on, ettei monestikaan tunnu hyvältä, vaikka miten päin itse tai puoliso olisi ja tekisi. Ei olisikaan yhtään normaalia, ettei ero tunnu miltään. Kun itse mietin ja veivasin kurjia asioita exästä vielä vuoden päästä lähes päivittäin, halusin pistää itselleni stopin. Päätin olla ajattelematta exästä negatiivisesti. Aina kun mieleen tuli ikävä juttu exästä, aloin miettiä jotain positiivista hänestä. Aika jännää, että aluksi jouduin kauas, aikaan yli 25v. sitten. Vältin myös puhumista exästä, tietysti tapaamasta. Tämä tepsi.

sunday30. kirjoitti:

Ikävä tosiasia on, ettei toisen tunteisiin, tahtoon tai järkeen voi vaikuttaa. Vain omiinsa voi. Jos puoliso menee vieraisiin, tai hänellä on rinnakkaissuhde, niin tottahan se tuottaa surua ja murhetta. Myös uskottomalle itselleen, ei vain kumppanille. Näin myös siinä tapauksessa, että molemmat haluaisivat erota.

Avioliitossa, parisuhteessa yleensä molempien pitää suojella ennen kaikkea itseään. Sillä kukaan muu ei sitä kuitenkaan tee. Tärkeää olisi ymmärtää, että parisuhteessa on kaksi näkökulmaa, kaksi tuntevaa ja ajattelevaa, tasaveroista ihmistä. Jokainen tuntee mitä tuntee. Kumpikaan ei tunne paremmin. Kumpikin yrittää tehdä parhaansa. Erossa se vain on kovin vaikeaa, etenkin liitossa, jossa toisella toinen.Tätä sivuaa myös Jari Sillanpään kappale "Sinä ansaiset kultaa", josta pätkä:

"hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkun mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua
älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua"

Monta kertaa sanotaan "tee niin toisille, mitä toivot itsellesi". Vaikeissa tapauksissa pitäisi myös. Valota itsellesi, miten haluaisit puolisosi sinua kohtelevan, jos sinulla olisi suhde toiseen ja haluaisit erota. Itse olen harrastanut tätä. Se on avannut aivan uusia näkökulmia omaan ajatteluuni. Opettanut myös paljon itsestäni.

Koin oman eron erityisen hankalana, ongelmallisena ja ties millaisena, kun ex-puoliso ei halunnut erota. Siinä mietin lukemattomia kertoja miten helpottavaa olisi, jos ex olisi antanut periksi. Kun eron jälkeen mietin asiaa uudestaan, niin mietin miltä olisi tuntunut, jos ex olisikin heti ollut innoissaan eroamassa. Ei todellakaan kovin hyvältä, sekään. Niin se vain on, ettei monestikaan tunnu hyvältä, vaikka miten päin itse tai puoliso olisi ja tekisi. Ei olisikaan yhtään normaalia, ettei ero tunnu miltään. Kun itse mietin ja veivasin kurjia asioita exästä vielä vuoden päästä lähes päivittäin, halusin pistää itselleni stopin. Päätin olla ajattelematta exästä negatiivisesti. Aina kun mieleen tuli ikävä juttu exästä, aloin miettiä jotain positiivista hänestä. Aika jännää, että aluksi jouduin kauas, aikaan yli 25v. sitten. Vältin myös puhumista exästä, tietysti tapaamasta. Tämä tepsi.

Lue lisää

Oletko jo yli 75v?

Kaunis kirjoitus, mutta ei ota hippaa. Kaikille sanoille ei ole tilaa, kun elämän jokainen askel on luopumista. Vanhuus on jatkuvaa luopumista. Ero voi tehdä siitä vielä vaikeamman.

Tietenkään ei olisi normaalia, ellei tuossa tilanteessasi tuntuisi miltään. Hyvä, että tuntuu, vaikkakin kurjalta, mutta niin kuuluukin, koska sinulla on vielä kiintymystä ym. tunteita. Kaikella on aikansa. Luopuminen tuska, suru, ne sattuu. Ehkä pitkänkin aikaa. Mutta ihan itsestään ne eivät hellitä. Jos ne vaivaavat pahoina erittäin pitkään, niin silloin pitää alkaa tietoisesti eritellä ajatuksiaan ja tunteitaan - mieluusti vielä terapiassa tai ainakin asiantuntijan avulla.

Mikään ei hajota niin paljon ihmistä kuin pettäminen. Jos mikään ei ole yhtä pahaa kuin petetyksi/ruman ja halvan petoksen uhriksi joutuminen, niin muut ovat aina helpompia. Kumma, miten vaikea sitä on ymmärtää, jos itse ollut se mätäsäkki.2

"jättäjillä on eri näkemys erosta ja sen aiheillisuudesta kuin ns. jätetyillä."

No aivan varmasti on! Usein täysin vastakkaiset näkemykset. Vastakkainasettelut ja kärjistykset, ristiriidat tulevat erossa parhaiten esille. Mutta ei niitä pelätä tarvitse. Molemmat saavat olla sitä mieltä mitä ovat. Kunhan muistavat puhua vain itsestään. Jos ei muista, toisen sanomisille voi viitata kintaalla. Joskus auttaa suuresti, ettei lähde mukaan syyttelemään, tai vastasyytöksiin. Molemmat myös "syyllistyvät" ylilyönteihin erossa, kumpikaan ei ole parhaimmillaan. Eikä vain jättäjä pura pahaa oloaan jätetyn niskaan. Kyllä se monesti menee myös toisinpäin. Tai sitten vain ollaan hiljaa ja kärsitään. Riippuu täysin millaisista persoonista on kysymys.

Siellä pääkopassa on yleensä tapahtunut muutos. Usein pitkällisten pohdintojen tuloksena. Suhdesoppakin kirjoittaa:
"Uskottomuudelle on olemassa lukuisia eri syitä. Yksi yleinen taustasyy näyttäisi olevan se, että henkilö alkaa tarkastella omaa elämäänsä kriittisesti, minkä seurauksena hän huomaa laiminlyöneensä itseään ja omia tarpeitaan."

Sinä puolestasi kirjoitit:
"Sunday30 kertoi esikerkkinä, että päätti olla ajattelematta exästä negatiivisesti. Taas jättäjän ajatusmaailmaa. Itse en näe exässä sellaisia puutteita, en myöskään yhteiselämässämme, jotka olisivat olleet eron aihe."

Miten niin jättäjän maailmaa? Kyllä jätettykin voi käyttää kaikkia keksimiään keinoja päästäkseen irti tunteidensa pauloista ja ajatustensa vallasta.

lauraellinoora1 kirjoitti:

Siellä pääkopassa on yleensä tapahtunut muutos. Usein pitkällisten pohdintojen tuloksena. Suhdesoppakin kirjoittaa:
"Uskottomuudelle on olemassa lukuisia eri syitä. Yksi yleinen taustasyy näyttäisi olevan se, että henkilö alkaa tarkastella omaa elämäänsä kriittisesti, minkä seurauksena hän huomaa laiminlyöneensä itseään ja omia tarpeitaan."

Sinä puolestasi kirjoitit:
"Sunday30 kertoi esikerkkinä, että päätti olla ajattelematta exästä negatiivisesti. Taas jättäjän ajatusmaailmaa. Itse en näe exässä sellaisia puutteita, en myöskään yhteiselämässämme, jotka olisivat olleet eron aihe."

Miten niin jättäjän maailmaa? Kyllä jätettykin voi käyttää kaikkia keksimiään keinoja päästäkseen irti tunteidensa pauloista ja ajatustensa vallasta.

Lue lisää

Voi pyhä syli. Minusta 60-vuotiaan pettäminen ja entisen elämän hylkääminen on tyhmää ja kaiken lisäksi hirvittävän julma ja ruma teko.

Sinä voit yrittää löytää omaa käytöstäsi puolustavaa, mutta todellisuudessa se ei tee kuitenkaan tekoasi hyväksyttäväksi.

Minä kerron mitä mieltä olen sinusta. Olet täysin mätä persoona, joka petti ja hylkäsi puolisonsa.Petti lapsensa, teki heidän elämästään loppuelämäksi rikkonaisen, aiheutti monille puolison ja omille vanhemmillesikin surua. Teko on tehty, etkä edes ymmärrä tekoasi.

lauraellinoora1 kirjoitti:

Siellä pääkopassa on yleensä tapahtunut muutos. Usein pitkällisten pohdintojen tuloksena. Suhdesoppakin kirjoittaa:
"Uskottomuudelle on olemassa lukuisia eri syitä. Yksi yleinen taustasyy näyttäisi olevan se, että henkilö alkaa tarkastella omaa elämäänsä kriittisesti, minkä seurauksena hän huomaa laiminlyöneensä itseään ja omia tarpeitaan."

Sinä puolestasi kirjoitit:
"Sunday30 kertoi esikerkkinä, että päätti olla ajattelematta exästä negatiivisesti. Taas jättäjän ajatusmaailmaa. Itse en näe exässä sellaisia puutteita, en myöskään yhteiselämässämme, jotka olisivat olleet eron aihe."

Miten niin jättäjän maailmaa? Kyllä jätettykin voi käyttää kaikkia keksimiään keinoja päästäkseen irti tunteidensa pauloista ja ajatustensa vallasta.

Lue lisää

ja lauraellinoora1 . Kuvitteletko sinä tosissasi olevasi harvinaislaatuinen nainen, joka vakituisen parisuhteen aikana kohdistanut tuinteita toiseen ihmiseen!

Ei. Et ole. Sinä vain kuulut heihin, joille on ensisijaisen tärkeintä oma perse. Kaikki muu on toisarvoista, mikä tekee sinusta ihmisen vastenmielisen ja tyhjän kenelle tahansa. On kuitenkin paljon paljon ihmisiä, joille lähimmät ihmiset ja heidän pärjääminen tässä kylmässä maailmassa merkitsevät sitä tärkeintä.

fgzdfhgbzdgh kirjoitti:

ja lauraellinoora1 . Kuvitteletko sinä tosissasi olevasi harvinaislaatuinen nainen, joka vakituisen parisuhteen aikana kohdistanut tuinteita toiseen ihmiseen!

Ei. Et ole. Sinä vain kuulut heihin, joille on ensisijaisen tärkeintä oma perse. Kaikki muu on toisarvoista, mikä tekee sinusta ihmisen vastenmielisen ja tyhjän kenelle tahansa. On kuitenkin paljon paljon ihmisiä, joille lähimmät ihmiset ja heidän pärjääminen tässä kylmässä maailmassa merkitsevät sitä tärkeintä.

Lue lisää

Juu kyllä tämä lauraellinoora tai irmeli jne. naisen nimellä kommentoiva tapaus saisi lopettaa pettämisen ja eron puolustamisen!
Ei se auta vaikka vaihtaa nimimerkin, kun kirjoituksesta ja sisällöstä pystyy tyypin tunnistamaan.
Nähtävästi tyyppi on korkeintaan nelikymppinen joka ei tiedä kuuskymppisen sielunelämästä ja pitkästä parisuhteesta hölkäsen pöläystä, vaikka niin kovin tietäväistä leikitään.

Petetyn puolesta kirjoitti:

Juu kyllä tämä lauraellinoora tai irmeli jne. naisen nimellä kommentoiva tapaus saisi lopettaa pettämisen ja eron puolustamisen!
Ei se auta vaikka vaihtaa nimimerkin, kun kirjoituksesta ja sisällöstä pystyy tyypin tunnistamaan.
Nähtävästi tyyppi on korkeintaan nelikymppinen joka ei tiedä kuuskymppisen sielunelämästä ja pitkästä parisuhteesta hölkäsen pöläystä, vaikka niin kovin tietäväistä leikitään.

Lue lisää

Eroa ei tarvitse mitenkään puolustaa. Avioliitto on vapaaehtoista. Jos puoliso haluaa erota, niin ei siinä auta erkkikään. Eikä minua ainakaan huvittaisi olla kimpassa ihmisen kanssa, joka ei halua olla kanssani.

Olen 50 , ex-liittoni kesti 28v, joskin natisi loppuvuodet aika pahasti, ex muuttui täysin vastakohdakseen. Iällä ei ole mitään merkitystä sielunelämässä. Ikä on myös suurelta osin asennekysymys.

fgzdfhgbzdgh kirjoitti:

ja lauraellinoora1 . Kuvitteletko sinä tosissasi olevasi harvinaislaatuinen nainen, joka vakituisen parisuhteen aikana kohdistanut tuinteita toiseen ihmiseen!

Ei. Et ole. Sinä vain kuulut heihin, joille on ensisijaisen tärkeintä oma perse. Kaikki muu on toisarvoista, mikä tekee sinusta ihmisen vastenmielisen ja tyhjän kenelle tahansa. On kuitenkin paljon paljon ihmisiä, joille lähimmät ihmiset ja heidän pärjääminen tässä kylmässä maailmassa merkitsevät sitä tärkeintä.

Lue lisää

Hyvä fgzdfhgbzdgh: et tiedä elämästäni yhtään mitään. Olen elämäni aikana tuntenut paljon ja vahvasti. Niin ilot kuin surut, rakkauden ja välinpitämättömyyden. Parisuhteessa on tärkeää rakastaa, molemminpuolin. Jos toinen ei rakasta, kannattaa luovuttaa.

lauraellinoora1 kirjoitti:

Eroa ei tarvitse mitenkään puolustaa. Avioliitto on vapaaehtoista. Jos puoliso haluaa erota, niin ei siinä auta erkkikään. Eikä minua ainakaan huvittaisi olla kimpassa ihmisen kanssa, joka ei halua olla kanssani.

Olen 50 , ex-liittoni kesti 28v, joskin natisi loppuvuodet aika pahasti, ex muuttui täysin vastakohdakseen. Iällä ei ole mitään merkitystä sielunelämässä. Ikä on myös suurelta osin asennekysymys.

Lue lisää

Juuri niin "Ikä on myös suurelta osin asennekysymys", on surullisimpia lauseita, joita kuulee nuoremmilta ja uskottomuuteen hurahtaneilta. Ikä ei ole todellakaan asennekysymys, silloin kun todelliset ikääntymisen vaivat ilmestyy. On vaikea esim. syöpään, verenpainetautiin, reumaan, tukielinrapeumiin tai lukuisiin muihin elämää hankaloittaviin sairauksiin sairastuneena sortua tyhjiin fraaseihin.


Minä en lauriellanoora haluaisi lukea ainuttakaan kommenttiasi enää täältä. Elät ihan eri maailmassa ja sen huomaa. En pidä kirjoituksistasi henkiläkohtaisesti. Oletan, että monet oman ikäiseni ihmiset eivät halua kerota tätä sinulle pelkkää kohteliaisuuttaan. Kohteliaisuus on muuten hupenevaa "luonnonvaraa". Nykyään itsekkyys valtaa tilaa ja pidän pitkälti sinua sellaisena. Sen huomaa kirjoituksistasi ja oletuksesta, että kaikki mitä sanot on oikein ja muut väärin.

vfbgxdfgsd kirjoitti:

Juuri niin "Ikä on myös suurelta osin asennekysymys", on surullisimpia lauseita, joita kuulee nuoremmilta ja uskottomuuteen hurahtaneilta. Ikä ei ole todellakaan asennekysymys, silloin kun todelliset ikääntymisen vaivat ilmestyy. On vaikea esim. syöpään, verenpainetautiin, reumaan, tukielinrapeumiin tai lukuisiin muihin elämää hankaloittaviin sairauksiin sairastuneena sortua tyhjiin fraaseihin.


Minä en lauriellanoora haluaisi lukea ainuttakaan kommenttiasi enää täältä. Elät ihan eri maailmassa ja sen huomaa. En pidä kirjoituksistasi henkiläkohtaisesti. Oletan, että monet oman ikäiseni ihmiset eivät halua kerota tätä sinulle pelkkää kohteliaisuuttaan. Kohteliaisuus on muuten hupenevaa "luonnonvaraa". Nykyään itsekkyys valtaa tilaa ja pidän pitkälti sinua sellaisena. Sen huomaa kirjoituksistasi ja oletuksesta, että kaikki mitä sanot on oikein ja muut väärin.

Lue lisää

Vaikkei ikä olisikaan asennekysymys, niin elämänasenne on ainakin. Se voi olla hyvin negatiivinen tai hyvin positiivinen, oma valinta. Riippumatta siitä mitä elämässään on kohdannut, mitä sairauksia on.

"itse yhdistän nuo toisen mitätöinnit jättävän osapuolen toimintatavaksi"

Ei kannata yhdistää, vaikka se sinun kohdallasi olisi pitänytkin paikkansa. Minä erosin juuri sen vuoksi, että exäni ohitti, tai mitätöi.

lauraellinoora1 kirjoitti:

"itse yhdistän nuo toisen mitätöinnit jättävän osapuolen toimintatavaksi"

Ei kannata yhdistää, vaikka se sinun kohdallasi olisi pitänytkin paikkansa. Minä erosin juuri sen vuoksi, että exäni ohitti, tai mitätöi.

Lue lisää

Pettikö exäsi? Sivullisestakin näyttää siltä, että et ymmärrä petetyn tuskaa...
Sinulla ei nähtävästi ollut ns. hyvä ja onnellinen avioliitto ja olit erosta helpottunut. Painit siten hiukan eri sarjassa aloittajan kanssa ja kirjoituksillasi satutat jo satutettua!
Etkö huomaa sitä?

Väärä ketju? kirjoitti:

Pettikö exäsi? Sivullisestakin näyttää siltä, että et ymmärrä petetyn tuskaa...
Sinulla ei nähtävästi ollut ns. hyvä ja onnellinen avioliitto ja olit erosta helpottunut. Painit siten hiukan eri sarjassa aloittajan kanssa ja kirjoituksillasi satutat jo satutettua!
Etkö huomaa sitä?

Lue lisää

Miten liitto, jossa toinen päätyy pettämään ja haluaa erota voi olla hyvä ja onnellinen?

Väärä ketju? kirjoitti:

Pettikö exäsi? Sivullisestakin näyttää siltä, että et ymmärrä petetyn tuskaa...
Sinulla ei nähtävästi ollut ns. hyvä ja onnellinen avioliitto ja olit erosta helpottunut. Painit siten hiukan eri sarjassa aloittajan kanssa ja kirjoituksillasi satutat jo satutettua!
Etkö huomaa sitä?

Lue lisää

Juu, petti. Maksullisia naisia harrasti kaverinsa kanssa. Tosin kuulin siitä vasta eromme jälkeen. Ihan luotettavalta taholta kylläkin. Sillä ei ollut enää mitään merkitystä. Tavallaan säälin exää. Säälin liiton aikana ja myös sen jälkeen. Jossain vaiheessa rakkaus muuttui sääliksi. Loppumetreillä erehdyin jopa sekoittamaan ne keskenään. Olin viimeiset liiton vuodet yhdessä säälistä ja velvollisuudentunnosta. Joku viisas on sanonut, ettei ole rakkautta ilman velvollisuutta. Mutta rajansa kaikella.

Ja romukoppaan jouti työpaikka, asuinpaikka...? Ei vain parisuhde.

Toki ihmiset ovat tietoisia ikäkriiseistä. Toisaalta ikäkriisikin voi olla "nyt tai ei koskaan kriisi". Jos tuntee, ettei ole elänyt tarpeeksi itselleen, on enemmänkin suorittanut velvollisuuksia kuin elänyt, niin kyllä siinä 50-60 v korvilla on viimeinen mahdollisuus muuttaa elämäänsä.

Inhimillisessä tekijässä viime perjantaina keskusteltiin rakkaudesta vanhemmalla iällä. Nykyisin 60-vuotiaat solmivat uusia parisuhteita, avioituvatkin enemmän kuin koskaan aiemmin.

sun-69 kirjoitti:

Toki ihmiset ovat tietoisia ikäkriiseistä. Toisaalta ikäkriisikin voi olla "nyt tai ei koskaan kriisi". Jos tuntee, ettei ole elänyt tarpeeksi itselleen, on enemmänkin suorittanut velvollisuuksia kuin elänyt, niin kyllä siinä 50-60 v korvilla on viimeinen mahdollisuus muuttaa elämäänsä.

Inhimillisessä tekijässä viime perjantaina keskusteltiin rakkaudesta vanhemmalla iällä. Nykyisin 60-vuotiaat solmivat uusia parisuhteita, avioituvatkin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Lue lisää

Inhimillisessä tekijässä ei ollut uskottomuus syynä yhdessäkään tapauksessa.
Julkkisnaiset olivat kärsineet aviomiestensä alkoholismista, toinen jäi lesleksi ja toinen erosi! Kumpikin olivat helpottuneita....

Miehen avioeron todellinen syy ei selvinnyt, 37 vuoden avioliitto tuntui kuivuneen itsestään. Uusi rakkaus kestänyt nyt 9vuotta ja varmaan kestää hautaan asti. Hänhän oli ns. kirkon miehiä.

Aikamoista hehkutusta olivat nämä uudet rakkaudet ja lähes epätodellisen tuntuista, mutta niinhän pitää rakastuneena ollakin.

Toinen julkkisnainen tuntui elävän yksin ja ihan realistisena tulevaisuudestaan, mutta tämä toinen hehkuttaja oli kuin lentoon lähdössä ja ainakin minulle tuli tunne, että kestääkö tuo suhde aikaa myöten. Suhteen alkamisesta oli vasta vajaa vuosi..

Hänen kohdallaan tuntui pahalta tuon kuolleen puolison lähes mustamaalaaminen, kun heidänkin elämää olemme aikaisemmin saaneet lehdissä seurata. Eikä siinä silloin ollut moittimista. Paikkakunnalla asuneena näinkin heitä joskus yhdessä.

Inhimillistä toki kirjoitti:

Inhimillisessä tekijässä ei ollut uskottomuus syynä yhdessäkään tapauksessa.
Julkkisnaiset olivat kärsineet aviomiestensä alkoholismista, toinen jäi lesleksi ja toinen erosi! Kumpikin olivat helpottuneita....

Miehen avioeron todellinen syy ei selvinnyt, 37 vuoden avioliitto tuntui kuivuneen itsestään. Uusi rakkaus kestänyt nyt 9vuotta ja varmaan kestää hautaan asti. Hänhän oli ns. kirkon miehiä.

Aikamoista hehkutusta olivat nämä uudet rakkaudet ja lähes epätodellisen tuntuista, mutta niinhän pitää rakastuneena ollakin.

Toinen julkkisnainen tuntui elävän yksin ja ihan realistisena tulevaisuudestaan, mutta tämä toinen hehkuttaja oli kuin lentoon lähdössä ja ainakin minulle tuli tunne, että kestääkö tuo suhde aikaa myöten. Suhteen alkamisesta oli vasta vajaa vuosi..

Hänen kohdallaan tuntui pahalta tuon kuolleen puolison lähes mustamaalaaminen, kun heidänkin elämää olemme aikaisemmin saaneet lehdissä seurata. Eikä siinä silloin ollut moittimista. Paikkakunnalla asuneena näinkin heitä joskus yhdessä.

Lue lisää

Katsoin myös inhimillisen tekijän. Ei noista eroista saa selvää, eikä tosiaan edes tiedä kaikista syistä. Joidenkin taustalla voi ihan hyvin olla rakastuminen toiseen. Harva sitä tulee mainostamaan telkkariin asti. Eikö ohjelman pääjuju ollut rakkaus vanhemmalla iällä?

nbnbnbnb kirjoitti:

Katsoin myös inhimillisen tekijän. Ei noista eroista saa selvää, eikä tosiaan edes tiedä kaikista syistä. Joidenkin taustalla voi ihan hyvin olla rakastuminen toiseen. Harva sitä tulee mainostamaan telkkariin asti. Eikö ohjelman pääjuju ollut rakkaus vanhemmalla iällä?

Lue lisää

Vastaukseni oli kirjoittajalle sun-69, kun hän mainitsi Inhimillisen tekijän!
Nyt kuitenkin tässä ketjussa aloittaja on joutunut petetyksi ja jätetyksi, kun hänen kuuskymppinen mies hullaantui uuteen naiseen.

sun-69 kirjoitti:

Toki ihmiset ovat tietoisia ikäkriiseistä. Toisaalta ikäkriisikin voi olla "nyt tai ei koskaan kriisi". Jos tuntee, ettei ole elänyt tarpeeksi itselleen, on enemmänkin suorittanut velvollisuuksia kuin elänyt, niin kyllä siinä 50-60 v korvilla on viimeinen mahdollisuus muuttaa elämäänsä.

Inhimillisessä tekijässä viime perjantaina keskusteltiin rakkaudesta vanhemmalla iällä. Nykyisin 60-vuotiaat solmivat uusia parisuhteita, avioituvatkin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Lue lisää

Olen ollut avioliitossa 40 vuotta! Yhteiselämämme on ollut monimuotoista, mutta antoisaa ja tyydyttävää. Näin on myös tarkoitus jatkaa hamaan loppuun...
Toki ajattelen joskus asiaa, mitä jos jään leskeksi? Näin hyväkuntoisena ja itsestään huolta pitäneenä ei uuden suhteen löytäminen olisi mahdottomuus, mutta haluanko alkaa alusta yhteiselämää ns. ventovieraan kanssa?
En missään tapauksessa! Rakastua voi toki, mutta se suhde jatkuisi omissa kodeissa. Tässä iässä ovat molemmille muotoutuneet ja vakiintuneet eämäntavat joita olisi vaikeaa alkaa muuttamaan.

Tämä oli minun kannanottoni aiheeseen: rakastuminen vanhemmalla iällä!

Inhimillistä toki kirjoitti:

Vastaukseni oli kirjoittajalle sun-69, kun hän mainitsi Inhimillisen tekijän!
Nyt kuitenkin tässä ketjussa aloittaja on joutunut petetyksi ja jätetyksi, kun hänen kuuskymppinen mies hullaantui uuteen naiseen.

Lue lisää

Mitä jos mies rakastuikin oikeasti toiseen naiseen? Kuten enemmän tai vähemmän nuoremmatkin miehet ja naiset tekevät?

uofhjkmc kirjoitti:

Mitä jos mies rakastuikin oikeasti toiseen naiseen? Kuten enemmän tai vähemmän nuoremmatkin miehet ja naiset tekevät?

Mene lukemaan viestini sinulle pettämispalstalta.