Voi että mitä antaisinkaan, jotta saisin sen entisen elämän vaimona ja perheenä takaisin...
Ex-mies halusi erota, jo lähes 5 vuotta sitten, ja ero oli raskas, pitkä prosessi ja erittäin kivulias. Pari vuotta on jo mennyt ihan ok, en enää itke iltaisin itseäni uneen ja nautin kyllä lapsistani ja kaikesta kivasta elämässä. Exä löysi heti uuden, joka oli kuvioissa jo ennen eroa, ja menikin juuri naimisiin ja hankki lisää lapsia. Ne kaikki satuttivat ja tuntuvat edelleen pahalta.
Vaikka elämä on hetkittäin ihan kivaa niin silti, mitään parempaa ei ole tullut tilalle ja tuntuu, että olen vaan menettänyt kaiken. Kaiken sen mistä tykkäsin ja mikä mulle on tärkeää elämässä... suurimman osan sukulaisista kun kaikki oli miehen puolelta, kauniin talon, lapsille ehjän perheen, seksielämän, halit ja pusut, jonkun kenen kanssa jakaa ilot ja surut, kesämökin, vakaan taloudellisen tilanteen jne jne. Lista on loputon.
Monet sanoo että elämä on muuttunut paljon paremmaksi eron jälkeen mutta ei mulla :( Ottaisin mielelläni vaikka huononkin parisuhteen kun tämän mitä tää elämä on nykyään... yksinäisyyden ja tasaisen turran elämän. Kaikkeen tottuu ja kaikkeen turtuu mutta pakko myöntää että kyllä tämä kauheaa on vaikka kuinka yritän esittää muuta ystäville ja somessa.
Tulen surulliseksi ja hieman kateelliseksi kun katselen kavereitani perheinensä jossain, perheitä kaupassa, huvipuistossa, pariskuntia ravintolassa tai kun kaverit kertoo vauvan tulosta. Minäkin haluaisin... :/
Eron jälkeen elämä kauheaa
14
453
Vastaukset
- Ei valita
Senkun menet ja etsit itsellesi kumppanin jos se elämä yksin niin vaikeaa on. Onhan noita ihmisiä maapallolla mistä valita. Kait sieltä joku sinullekin löytynee.
- Forever alone?
Luuletko etten ole yrittänyt...
- lissun löpinät
Jaaha, lissu on hypänny tälle palstalle kun sitä ei uusperhepalstalla faniteta.
- kurssinkorjaus
Et edelleenkään uskalla kohdata perimmäisiä ajatuksiasi. Et ymmärrä, ettei ihmisen pitää löytää onni omasta itsestään, ei toisista ihmisistä tai mammonasta. Keskityt surkuttelemaan kaikkea menettämääsi sen sijaan, että miettisit, miten paljon kaikkea hyvää sinulla on. Odotat, että jostain karauttaa paikalle Prinssi Uljas valkoisella ratsulla ja tekee sinusta onnellisen naisen. Väärin, niin väärin ajateltu! Et voi rakentaa elämääsi sen oletuksen varaan, että jokun toisen hommana on tehdä sinusta onnellinen - ei, vaan sinun itsesi on otettava vastuu omasta onnellisuudestasi. Paremman puutteessa rakentelet pääsi sisällä ihannekuvia parisuhde-elämästä, vaikka karu totuus on, että exäsi valitsi toisen ihmisen sinun sijaasi.
Miksi pitää esittää toisille jotain muuta kuin miltä tuntuu? Pode ja ryve - kunhan sen jälkeen kokoat itsesi ja alat tehdä jotain elämällesi tuon loputtoman itsesäälissä rypemisen sijaan! Olen itse eronnut viisi vuotta sitten eikä minulla edelleenkään ole uutta kumppania. En koe olevani mitenkään onneton - tiedän, että kysyntää olisi, mutta olen laittanut ehkä tahallanikin riman sen verran korkealle, ettei virhearvioinneille toivon mukana ole sijaa. Minulla on lapset, työ, läheisiä ihmisiä, harrastuksia, oma koti. Se, ettei minulla ole parisuhdetta ei tee minusta yhtään huonompaa tai onnettomampaa kuin muutkaan.- Forever alone?
Täytyy sen verran lisätä että olen rypenyt riittävästi jo aikoja sitten ja nämä itsesäälissä vellomiset on harvinaista herkkua...
Aika paljon kaikenlaista olen tehnyt ja yrittänyt sillä seurauksella että osaan kyllä olla onnellinen elämän pienistä asioista mm. Auringon paisteessa ja lasten jutuista mutta silti sen puuttuvan palasen kaipuu on välillä läsnä. Tiedän kyllä että onni pitää löytää itsestä ja olen sen löytänyt.
Se että oma elämä on ihan ok nyt ja sujuu jokseenkin tasaisen tappavasti ei kyl ole poistanut sitä miehenikävää tai kaipuuta parisuhteeseen ollenkaan. Päinvastoin nyt sille just olis aikaa ja halua kun kaikki muut sotkut on selvitetty. Olis kiva joskus vaikka riidellä jostain, harrastaa seksiä, nukkua kainalossa, nalkuttaa vaikka vähän sukista ympäri kämppää ja kaikkea sitä mitä se yhteinen elämä pitää sisällään.
Ei parisuhteen puute kenestäkään tee huonompaa mutta minusta se on tehnyt onnettomamamman mitä olin ennen. Monella tämä on varmaan päinvastoin mutta ei ainakaan omalla kohdalla. - onnellinenonnellinen
Forever alone? kirjoitti:
Täytyy sen verran lisätä että olen rypenyt riittävästi jo aikoja sitten ja nämä itsesäälissä vellomiset on harvinaista herkkua...
Aika paljon kaikenlaista olen tehnyt ja yrittänyt sillä seurauksella että osaan kyllä olla onnellinen elämän pienistä asioista mm. Auringon paisteessa ja lasten jutuista mutta silti sen puuttuvan palasen kaipuu on välillä läsnä. Tiedän kyllä että onni pitää löytää itsestä ja olen sen löytänyt.
Se että oma elämä on ihan ok nyt ja sujuu jokseenkin tasaisen tappavasti ei kyl ole poistanut sitä miehenikävää tai kaipuuta parisuhteeseen ollenkaan. Päinvastoin nyt sille just olis aikaa ja halua kun kaikki muut sotkut on selvitetty. Olis kiva joskus vaikka riidellä jostain, harrastaa seksiä, nukkua kainalossa, nalkuttaa vaikka vähän sukista ympäri kämppää ja kaikkea sitä mitä se yhteinen elämä pitää sisällään.
Ei parisuhteen puute kenestäkään tee huonompaa mutta minusta se on tehnyt onnettomamamman mitä olin ennen. Monella tämä on varmaan päinvastoin mutta ei ainakaan omalla kohdalla.Jos sä uuteen parisuhteeseen ajaudut, niin muista, että se on eri suhde kuin sun entinen. Se on ihan omanlaisensa. Ja toimii ihan erilailla kuin entinen liittosi. Paluuta samaan ei ole ja hyvä niin. Älä toimi uuden kohdalla samoin kuin entisesi eli älä tuo uuteen suhteeseen entisen suhteen virheitä. Ei nalkutusta turhasta!
Mä ainakin olen onnellinen eron jälkeen ollut jo vuosia. Parisuhdetta mulla ei ole. Seksiä saan aina kun haluan. Sulla on oikeasti asenteessa vikaa jos entiseen kaipaat. - dgsdsedgae
onnellinenonnellinen kirjoitti:
Jos sä uuteen parisuhteeseen ajaudut, niin muista, että se on eri suhde kuin sun entinen. Se on ihan omanlaisensa. Ja toimii ihan erilailla kuin entinen liittosi. Paluuta samaan ei ole ja hyvä niin. Älä toimi uuden kohdalla samoin kuin entisesi eli älä tuo uuteen suhteeseen entisen suhteen virheitä. Ei nalkutusta turhasta!
Mä ainakin olen onnellinen eron jälkeen ollut jo vuosia. Parisuhdetta mulla ei ole. Seksiä saan aina kun haluan. Sulla on oikeasti asenteessa vikaa jos entiseen kaipaat.Voi tuota empatian määrää, mitä suollat palstalle. Onhan se ikävää, kun ei sitä oman erinomaisuuden kehumisenpalstaa muualta löydy, vai oletko kyttäämässä aikasi huviksi salaukkomiehesi vaimon valituksia?
- On pohdittu hei
onnellinenonnellinen kirjoitti:
Jos sä uuteen parisuhteeseen ajaudut, niin muista, että se on eri suhde kuin sun entinen. Se on ihan omanlaisensa. Ja toimii ihan erilailla kuin entinen liittosi. Paluuta samaan ei ole ja hyvä niin. Älä toimi uuden kohdalla samoin kuin entisesi eli älä tuo uuteen suhteeseen entisen suhteen virheitä. Ei nalkutusta turhasta!
Mä ainakin olen onnellinen eron jälkeen ollut jo vuosia. Parisuhdetta mulla ei ole. Seksiä saan aina kun haluan. Sulla on oikeasti asenteessa vikaa jos entiseen kaipaat.Kun viisi vuotta miettii eron jälkeen yksin, voi luottaa, että entisen suhteen virheet ei uuteen suhteeseen siirry.
- ap.
onnellinenonnellinen kirjoitti:
Jos sä uuteen parisuhteeseen ajaudut, niin muista, että se on eri suhde kuin sun entinen. Se on ihan omanlaisensa. Ja toimii ihan erilailla kuin entinen liittosi. Paluuta samaan ei ole ja hyvä niin. Älä toimi uuden kohdalla samoin kuin entisesi eli älä tuo uuteen suhteeseen entisen suhteen virheitä. Ei nalkutusta turhasta!
Mä ainakin olen onnellinen eron jälkeen ollut jo vuosia. Parisuhdetta mulla ei ole. Seksiä saan aina kun haluan. Sulla on oikeasti asenteessa vikaa jos entiseen kaipaat.Varmaan tässä on just se ratkaiseva ero... joillakin (sulla?) on ollut huono liitto ja nyt elämä on monin verroin parempaa mutta mulla taas ei ollut huono liitto ja siksi kaipaan entistä kun ei parempaakaan ole tullut vastaan. Kuten sanoin, osaan ja pystyn olemaan onnellinen muttei se ole mitään verrattuna siihen mitä oli ennen.
No, jokainen tavallaan ja mahdotontahan se on toisen elämästä mitään tietää pelkän viestin perusteella.
Mä en välitä irtosuhteista vaan seksi kuuluu parisuhteeseen joten kun sitä ei nyt ole niin...
- mitäsaisolla
Ihan hirveän tungetteleva kysymys, mutta uskallatko kertoa itsestäsi pari faktaa: ikä, pituus, paino.
Omakohtaisesti kokeneena ymmärrän että pienten lasten äiti lähtee "kauhealta takamatkalta" parinmuodostuskisaan verrattuna aikaan ennen lapsia. Siksi pitääkin ne muut osa-alueet, joihin voi vaikuttaa, olla tiptop. Jotenkin tulee kuva 10-30 kg ylipainoisesta, suklaalohduttautuja-mammasta jolla tosiaankaan ei mene hyvin niin miesmarkkinoilla kuin muutenkaan. Juu ja peilissä täällä tulee samanmoinen vastaan : )- Ap.
Hauska viesti mitäsaisolla :)
Ikä 35v, pituus 168 ja paino 59... Urheilua harrastan muutaman kerran viikossa joten toi ylipaino ei mun kohdalla pidä paikkaansa ja uskallan väittää olevani ainakin useamman miehen mieleen kaunis kasvoiltani koska sitä jatkuvasti kuulen... Yritän pukeutua tyylikkäästi ja koitan muutenkin pitää itsestäni ulkoisesti ja sisäisesti huolta. Itse en tietty tätä voi arvioida ja usein se oma peilikuva ei miellytä vaikka mitä tekis mutta se nyt taitaa olla itsetunnon kolhuja lähinnä.
Mitä ne osa-alueet sun mielestä on, paitsi se paino, ja miten niihin vois parhaiten vaikuttaa?
Mä en enää keksi millä mä oikein saan ton asenteeni oikeaksi ja iloa tähän elämään kun olen jo kaikenlaista kokeillut... uusi oma koti, haasteellinen uusi työura, kaikenmaailman itsetunto-kirjat, perheneuvolassa juttelemassa yms. mutta eipä ne kyllä öisin lämmitä eikä niiden kanssa paljon viikonlopun viettoa suunnitella. - Nimimerk. mies
Ap. kirjoitti:
Hauska viesti mitäsaisolla :)
Ikä 35v, pituus 168 ja paino 59... Urheilua harrastan muutaman kerran viikossa joten toi ylipaino ei mun kohdalla pidä paikkaansa ja uskallan väittää olevani ainakin useamman miehen mieleen kaunis kasvoiltani koska sitä jatkuvasti kuulen... Yritän pukeutua tyylikkäästi ja koitan muutenkin pitää itsestäni ulkoisesti ja sisäisesti huolta. Itse en tietty tätä voi arvioida ja usein se oma peilikuva ei miellytä vaikka mitä tekis mutta se nyt taitaa olla itsetunnon kolhuja lähinnä.
Mitä ne osa-alueet sun mielestä on, paitsi se paino, ja miten niihin vois parhaiten vaikuttaa?
Mä en enää keksi millä mä oikein saan ton asenteeni oikeaksi ja iloa tähän elämään kun olen jo kaikenlaista kokeillut... uusi oma koti, haasteellinen uusi työura, kaikenmaailman itsetunto-kirjat, perheneuvolassa juttelemassa yms. mutta eipä ne kyllä öisin lämmitä eikä niiden kanssa paljon viikonlopun viettoa suunnitella.Samankaltainen elämäntilanne kuin ap:llä. sillä erolla, että olen mies. Takana 23 vuoden avioliitto. Kuvittelin eläneeni onnellisessa avioliitossa, jossa oli tekemisen meininkiä ja yhteisiä juttuja. Lomat vietettiin yhdessä ja matkustettiin paljon. Lapset saatiin koulutettua ja lähetettyä maailmalle, kaikki näytti hyvältä. Sitten vaimon kohdalla osui pikkujouluristeily vuosi sitten ja siellä tapasi kohtalokkaasti sen paremman, jonka kanssa petti ja miksi erosimme. Nyt erossa ja perhe hajalla. Asun yksin ja kaipaan erittäin paljon mennyttä yhteistä elämäämme. Uutta en toistaiseksi ole löytänyt, mutta toivon joskus vielä ihanan ihmisen löytyvän jonka kanssa voisi jakaa niitä mukavia elämän hyviä hetkiä ja arkea. Täytyy sanoa, että elämä eron jälkeen tuntuu todella kurjalta ja ottaa aikansa ennenkuin tästä nousee jaloilleen. Tsemppiä ja voimia sinulle ap.
- Ap.
Tsemppiä sullekkin kovasti Nimimerk.mies. Kiva kun täältä löytyy joku kannustavakin viesti, se näyttää olevan harvinaista näillä palstoilla :)
Se vaan taitaa olla niin, että suurimmalla osalla eronneista elämä on ollut tosi onnetonta yhdessä ollessa joten elämä sen jälkeen on pelkkää plussaa joka alueella. Eikä tätä olotilaa osaa ymmärtää. Mutta kyllä meitäkin joukkoon mahtuu, vaikka vähän, joilla elämä oli parempaa ennen eroa.
Mä uskoin myös aika pitkään että joku päivä löytyisi semmonen mies jonka kanssa taas jakaa juurikin noita hyviä hetkiä mutta jotenkin olen heittänyt pyyhkeen kehään kun sitä ei vaan löydy mulle, kaikille muille ympärillä kyllä. Ajattelin aina, että sitten varmaan ajattelen että tämä ero oli parasta mitä on tapahtunut, kuten olen kuullu monen sanoneen, mutta hiljaiselta näyttää.- maalaishiiti
Onhan meitä,tässä yksi sirpale. Parikymmentä vuotta mentiin ja usko oli vahva,ulkoisesti alkoi asiat olevan putkessa. Oli tarkoitus hellittää ja naatiskella. Mutta kaikki ei menny kuin srosöössä ,naks, kesällä kaikki muuttu. Raskasta vetää,kyllä toivois vaimoa joka välittäis. Kun en ole kaupunkilaishiiri kandia ei pyöri joka nurkalla. Saispa päivänkään lomaa:)etsimiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561906Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481658- 521584
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61505Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41148