Rähjäsin ja huusin taas miehelleni

Joopa joo. Pidä itse jumppa-aikatauluistasi kiinni ja ehdottomana, älä lähde kyselemään mieheltä sopiiko vai ei. Toteat vaan:.joka ma klo 17:15 lähden jumppaan. Piste. Soitan sulle tästä lähtien jumpan jälkeen, jumppasalillta päästyäni, pitääkö käydä kaupassa vai ei.

Ihan on kirjaesimerkki sun riitelysi siitä, kuinka miehen syyksi heitetään kaikki.

Onko se niin vaikeaa laittaa keittiön seinälle viikkoaikataulu, jossa joka ma lukee klo 17:15-19:00 "äidin jumppa". Ja sitten pitää siitä kiinni -ihan itse, ilman että joka viikko kyselee, "käykö tällä kertaa, että lähden"

Mitä ihmettä oikein jankkaat tuosta jumppaan lähtemisestä? Kai riittää kun kerran sanot, että lähdet jumppaan ja lapsia pitää silllä välin hoitaa??????

Oma vikasi ja vit.tutuksen syysi olet sinä itse, ei miehesi. Lapset kyllä tietävät milloin kotona on kireä ilmapiiri ja vanhemmat vihaavat toisiaan; siitä tulee käyttäytymismalli myös lapsille. Sinä ja miehesi olette vastuussa kodin ilmapiiristä ja sen toimivuudesta.

Jos tuo jumppaan lähtö on aina noin totaalisen vaikeaa sinulle, voisitko miettiä vaihtoehtoa liikunnalle? Mutta lopeta ihmeessä tuo miehelle jankuttaminen, kai te molemmat olette jo aikuisia.

Vaihda jumppapaikkasi sellaiseen jonne lapsesi ovat tervetulleita myos!

Tajuatko mitä sinä olet tekemässä lapsillenne?! He nyt jo ovat puolihulluja - "lapset repivät ja lyövät toisiaan". Miksi sinä huolella ja noin harkiten opetat heille tuonlaista käytostä, tajuatko että heidän voimistuttuaan ja kasvettuaan nuo "lapset repivät ja lyövät toisiaan" alkaa kohdistua sinuun ja myos ulkopuolisiin ihmisiin!
Puhumattakaan miten hirveää tuhoa se tekee heidän henkiseen minäänsä!

Onko tuo miten sinä haluat lapsesi kehittyvän, millaisiksi haluat heidän tulevan? Tuohon ei tarvita kristallipalloa, sinä näet heidän tulevaisuuden jo ensisilmäyksellä kuvatessasi heitä nyt!
Jos noin on, olet onnistumassa loistavasti!

Sinä olet huolellisesti ja harkiten tehnyt lapsesi, (hankkiutunut heidän huoltajakseen) sinun VELVOLLISUUTESI on luoda rauhallinen ja rakastava ilmapiiri lasten kasvualustaksi. SE on sinun tärkein elämäntehtävä seuraavat vuodet niin kauan kuin olet laillisesti heistä vastuussa!

Minusta taas vaikuttaa tuo mieskin aika lapselta kun ei ilmeisesti mikään kelpaa. Vaimon pitäis olla häntä koko ajan passaamassa. Mut rähjääminen on heti ens alkuun se kaikista pahin tapa hoitaa homma tosin eipä miehelläkään näytä olevan kaikki kotona kun ei osaa hoitaa lapsiaan . Eroon tuo johtaa ellei kommunikointi ala tapahtumaan.

kasva aikuiseksi iso likka!

Joo, tiedän että on väärin huutaa. Ansaitsen haukut. Kiitos. Joo en todellakaan ole hyvä roolimalli lapsille.

Kasva aikuiseksi? Mitä sillä tarkoitat?

Ois kiva jos mies tulis kotiin, ei valittaisi mistään. Ottais lapset haltuun klo 17:15. Toivoittais hyvää jumppaa. Voisi olla iloinen että vaimo huolehtii ulkonäöstään.

Jos sitten kerran oli niin kamala nälkä että piti niitä leipiä väsätä keittiössä niin miksi ei voinut ottaa vastaan tarjousta että laitan ruuan valmiiksi kun tulee? Tai sitten suoraan sanoa puhelimessa että ei käy että menet jumppaan, koska minä haluan kauppaan heti jotta saan sellaista ruokaa jota itse haluan juuri nyt.

SInulla oli huono päivä ja miehellä oli huono päivä. Ei siitä kannata sen kummempia johtopäätöksiä tehdä. Väsyneenä ja nälkäisenä asiat vain eskaloituvat helposti ja juuri siinä kysytään sitä kypsyyttä. Ei aleta huutaa kontrolloimattomasti ja mitä tahansa kuten sinä teit. Voi vähän kivahtaa, se on ihan inhimillistä. Mutta huutaminen ja erolla uhkailu pienten arkipäiväisten asioiden takia ei ole oikein, ei mistäsi eikä lapsiasi kohtaan.

Miehesi ei varmaan ole se helpoin ihminen eikä hänkään käyttäydy aina niin kuin pitäisi. Mutta se ei ole syy huutamiseen. Asioilla on myös toinen puoli, hänen näkemyksensä. Hän on varmaan kokenut tilanteen eri tavalla. Tai ajattelee jotain muita asioita joista aiheutunut paha mieli sitten vain siirtyy sinun jumppaan menemisesi pieneen vaikeuttamiseen. Istukaa alas ja jutelkaa kaikki perisuhdettanne ja perhe-elämäänne painavat asiat läpi niin elämä helpottuu.

Minkä helkutin takia et sitte voinu tehdä jotain ruokaa miehelle ja perheelle siiheks kun mies tulee? Sitten sanoa että tässä syötävää, lähden klo silloin ja silloin, eikä siin sit enää mitään kysellä.

Kyselet ihan liikaa. Vaikka kuinka monta kertaa eroisit tästä miehestä ja seuraavistakin, ei elämäsi muutu paremmaksi ennen kuin itse opit ottamaan elämästäsi ryhdikkäästi vastuuta.

Kiitos vastauksista. Eli mä olen siis liian kiltti ihminen (paitsi silloin kun mä kilahdan ja huudan tietenkin). Mä olen liian kiltti, mä paapon liikaa, kyselen liikaa, pitäis vaan tehdä ruokaa ja sanoa että tässä on, syö nyt. Nyt mä lähden jumppaan. Jättää lapset sinne tappelemaan. Tuskin ne nyt toisiaan pystyy hirveän vakavasti vahingoittaa.

Puhuttiin kyllä tuo riita läpi... Olihan sillä tietenkin oma näkemys asiasta ja miten se oli sen kokenut. Totta että mä olen "hullu" kun alan arkipäiväisistä asioista uhkaamaan erolla. Ehkä se johtuu siitä että se ero-juttu on ollut pitkään mielessä ja sieltä alitajunnasta se putkahtaa aina ensimmäisenä kun on joku riita... En tiedä mitä asialle tekisin. Haluan lapsilleni rauhallisen kodin. Sanoin miehelle että jos se ei onnistu meiltä yhdessä niin sitten mielummin muutan pois ja pidän lapset joka toinen viikko (mielummin pitäisin ne aina mutta tuskin mun mies siihen suostuu).

"Kasva aikuiseksi tarkottaaa että lakkaa paapomasta miestä ja lakkaa vaatimasta tai odottamasta siltä mitään. Ulkonäkö on täysin toissijainen asia kun vika on korvien välissä."

Eli mieheltä ei pidä odottaa mitään, ei vaatia mitään? Sitten eletään kuin kämppikset vaan? Mielummin elisin vaan lasten kanssa siinä tapauksessa. Ei olis miestä siinä häiritsemässä.

Mun mies ei suostu eroamaan. Kun sanon että haluan rauhallisen kodin lapsille tai muutan pois niin se sanoo että mun pitäis skarpata. Kaikissa jutuissa mä olen aina se ongelman ydin. Silti en saa muuttaa pois. En ymmärrä?

Teidän lapset ovat niin pieniä, että ei siitä nyt ensimmäiseksi tuon takia kannata eroomaan lähteä. Otat oman tilasi etkä kysele ja kitise. Kasvata itseäsi aikuiseksi. Jos miehesi sitten ei kestä sitä asiaa, eikä arki kerta kaikkiaan suju, niin sitten kai pitää erota. Mutta pienten lasten vanhempien ollessa kyseessä olisi syytä sitä eroa kyllä harkita vähän vakavammin, että ei nyt ihan omia henkilökohtaisia kriisejään lähde heti koko perheen hajottamalla hoitamaan.

Ehkä tässä on nyt enemmänkin kyse vain sinusta itsestäsi?

Mitähän varten aloittaja kysyy lupaa niin monta kertaa päivänselvään asiaan. Etkö oikeasti haluakaan lähteä? Eihän tilanteessa olisi tarvinnut tehdä mitään muuta kuin häipyä. Kyllä se mies olisi lasten tekemisiin puuttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun seinät alkavat ympäriltä kaatua. Tai jos ei, niin sen mokahan se olisi.

Ei terveessä parisuhteessa uhkailla erolla. Lasten kuullen vielä. Erolla uhkailu on vakavaa henkistä väkivaltaa ja raukkamaista vallankäyttöä. Se jättää ikuiset jäljet suhteeseen.
Sun impulssikontrollissa on jotain todella pahasti pielessä, jos et pysty hillitsemään itseäsi kiukkuisena. Lasten ei kuulu saada kuulla erouhkauksia. Kyse ei ole vain siitä, millainen roolimalli olet vaan siitä, millainen kodin ilmapiiri teillä on?

Lapset "repivät ja hakkaavat"? Pidätkö sitä normaalina elämänä? Saako teillä loukata ja repiä ja satuttaa perheenjäseniä? Miksi odotit miehesi tulevan lopettamaan lasten riitelyn? Hän söi nälkäisenä voileipiä. Sinä olit lasten vieressä. Olen järkyttynyt sinun ja lastesi käytöksestä. Tuollainen mielipuolisuus ei kuulu rakastavaan perheeseen. Riidat ratkotaan aivan muilla tavoin ja perheenjäsenet kunnioittavat toisiaan.

Jos olisin mies, niin olisit jo mielipuoli eksä uhkailuinesi ja marttyyriasenteesi kanssa.

Aijaijai, kaikki kimpaantuneet vastailijat heittävät vaan kuraa ap:n niskaan, vaikka kimpaantuneiden kommentien asemesta olisitte voineet esittää rakentavia ja parannusehdotuksia sisältäviä kommentteja. Tuskin mieskään ihan pulmunen on, mutta kommunikaation katkeaminen on muuten aika yleinen eron syy.
Mutta nyt vastaus palstatyyliin: Ratkaiseva tekijä on jumppa. Ei hyvä ihminen ei kukaan tuollaisessa tilanteessa menee jumppaan.Korjausehdotus: miesten pesäpallojoukkue,

Läheisriippuvuus aiheuttaa sen, että sivuuttaa omat tarpeet, kuvittelee tarvitsevansa lupaa ihan jokaiseen omaan juttuun, kokee huonoa omaatuntoa kun niitä harvoin sallii itselleen, tukahduttaa aidot tunteet ja tarpeet kunnes ne tulevat juuri tuollaisena kiukkuna ja turhautumisena ulos. Luultavasti sunulla on alitajuisesti (ja ihan turhaan) huono omatunto siitä että jätät perheen muutamaksi tunniksi ja siksi rähjäät ja siirrät sen pahanolon mieheesi.

Ei siinä auta kuin ottaa istensä niskasta kiinni, ottaa omaa aikaa, pitää itsestään huolta. Jos sen jälkeen vielä parisuhde ja rakkaus tallella, hyvä, meillä ei siinä vaiheessa ollut enää mitään minkä takia jatkaa yhdessä. Itse näen jälkeenpäin selkeästi että laiminlöin itseäni läheisriippuvuudessani aivan liian kauan ja olin valinnut miehen joka nimenomaan itsekkyydessään auttoi minua toteuttamaan tätä kaavaani.

Oma vika (tai valuvika), mutta siitä voi nousta itseään arvostavaksi, itsenäiseksi ja onnelliseksi yksilöksi. Taistelen edelleen oman tahdon ja muiden (kuviteltujen) odotusten kanssa, mutta olen tullut todella pitkälle. Tsemppiä vaan ja mieti, kysyykö miehesi lupaa lähteä jokaviikkoiseen harrastukseen vai onko se itsestäänselvyys?

No voi, jos mies söi keittiössä, olihan hän silloin kotona, joten mitä kumman ruikutusta tuo jumppaan lähtö oli.
Kyllä kai se mies samassa huushollissa olisi ne lapset hoitanut, kun olisit vaan sanonut, että hei lähden nyt ja ilman minkäänlaista huutamista.

Mitä sinä huutaja oikein tuolla huudolla hait, missä ne lapset oikein olivat ja ilmeisesti kuulivat tuon sinun rääkyntäsi.
Jos kaikesta pitää tehdä noin vaikeaa, mene ihmeessä kertomaan jo lääkärille, että hermostut ihan olemattomista asioista ja huudat perheellesi aivan suotta.

Kaikki nuo kauppareissut ja jumpat ovat ihan järjestelykysymyksiä, ei niihin mitään tuollaista riemua tarvita. Pelotit lapsetkin.