Siltä tuntuu, kun näitä lukee.
Onko eropäätöksen tehnyt osapuoli aina tyytyväinen?
Jätetty
53
2365
Vastaukset
- absi
.
Jätetyn toiveajattelua on, että jättäjä katuu jälkeenpäin.- Mahdoton mies
Eivät jättäjät katumukseen kykene. Mutta eivät he välttämättä ole tyytyväisiäkään.
- 45yijaepisr
Mahdoton mies kirjoitti:
Eivät jättäjät katumukseen kykene. Mutta eivät he välttämättä ole tyytyväisiäkään.
Miksi pitäisi katua?
Jos kituuttaa vuosikausia pystyyn kuivaneessa liitossa ja saa vihdoin rohkeutta sanoa ääneen, että tämä ei toimia, haluan erota - miksi pitäisi katua ja ottaa joku vielä joku jättäjän viitta hartioille. Jos toinen osapuoli näkee asiat eri tavalla kuvitellen kaiken olevan ok, kun hänen tahtoaan noudatetaan suurimmassa osassa parisuhdetta koskevista asioista, niin totta kai tämä "jätetty" heittäytyy marttyyriksi tyyliin "kaikkeni olen antanut"... Ja silti ei ole huomannut puolison kituuttamista rinnallaan.
Kliseisesti sanottuna: "seuraukset pitää pystyä ennakoimaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä" - niin minäkin tein, kun nostin kissan pitkän tuumauksen jälkeen pöydälle ja sanoin ääneen sen, mikä ex oli jotenkin tiedostanutkin: emme sovi yhteen, miksi kulutamme elämäämme suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa. Olen tyytyväinen edelleen, koska ilman oikeaan aikaan tehtyä eropäätöstä olisimme varmaan lopultakin olleet jatkuvasti toistemme "kurkussa kiinni" - nyt kun erosta on jo aikaa, olemme jopa jollain tasolla ystäviäkin. Ja toivotan exälle kaikkea hyvää uuden kumppanin kanssa. - absi
45yijaepisr kirjoitti:
Miksi pitäisi katua?
Jos kituuttaa vuosikausia pystyyn kuivaneessa liitossa ja saa vihdoin rohkeutta sanoa ääneen, että tämä ei toimia, haluan erota - miksi pitäisi katua ja ottaa joku vielä joku jättäjän viitta hartioille. Jos toinen osapuoli näkee asiat eri tavalla kuvitellen kaiken olevan ok, kun hänen tahtoaan noudatetaan suurimmassa osassa parisuhdetta koskevista asioista, niin totta kai tämä "jätetty" heittäytyy marttyyriksi tyyliin "kaikkeni olen antanut"... Ja silti ei ole huomannut puolison kituuttamista rinnallaan.
Kliseisesti sanottuna: "seuraukset pitää pystyä ennakoimaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä" - niin minäkin tein, kun nostin kissan pitkän tuumauksen jälkeen pöydälle ja sanoin ääneen sen, mikä ex oli jotenkin tiedostanutkin: emme sovi yhteen, miksi kulutamme elämäämme suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa. Olen tyytyväinen edelleen, koska ilman oikeaan aikaan tehtyä eropäätöstä olisimme varmaan lopultakin olleet jatkuvasti toistemme "kurkussa kiinni" - nyt kun erosta on jo aikaa, olemme jopa jollain tasolla ystäviäkin. Ja toivotan exälle kaikkea hyvää uuden kumppanin kanssa.Niin totta joka sana, jonka nim."45yijaepisar" kirjoittaa.
- sari-1
45yijaepisr kirjoitti:
Miksi pitäisi katua?
Jos kituuttaa vuosikausia pystyyn kuivaneessa liitossa ja saa vihdoin rohkeutta sanoa ääneen, että tämä ei toimia, haluan erota - miksi pitäisi katua ja ottaa joku vielä joku jättäjän viitta hartioille. Jos toinen osapuoli näkee asiat eri tavalla kuvitellen kaiken olevan ok, kun hänen tahtoaan noudatetaan suurimmassa osassa parisuhdetta koskevista asioista, niin totta kai tämä "jätetty" heittäytyy marttyyriksi tyyliin "kaikkeni olen antanut"... Ja silti ei ole huomannut puolison kituuttamista rinnallaan.
Kliseisesti sanottuna: "seuraukset pitää pystyä ennakoimaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä" - niin minäkin tein, kun nostin kissan pitkän tuumauksen jälkeen pöydälle ja sanoin ääneen sen, mikä ex oli jotenkin tiedostanutkin: emme sovi yhteen, miksi kulutamme elämäämme suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa. Olen tyytyväinen edelleen, koska ilman oikeaan aikaan tehtyä eropäätöstä olisimme varmaan lopultakin olleet jatkuvasti toistemme "kurkussa kiinni" - nyt kun erosta on jo aikaa, olemme jopa jollain tasolla ystäviäkin. Ja toivotan exälle kaikkea hyvää uuden kumppanin kanssa."Ja silti ei ole huomannut puolison kituuttamista rinnallaan."
No just! Ei huomaa! Tai vaikka puoliso olisi sanonut asiasta kymmeniä kertoja, niin ei vaan mene perille. Joskus se raja tulee kärsivälliselläkin naisella (miehellä?), eikä enää jaksa sanoa. Ei oikeastaan edes puhua. Ei tule riitoja: tästä kumppani päättelee, että ongelmat on ohi! Kaikki on hyvin! - lkhlkhb
Mahdoton mies kirjoitti:
Eivät jättäjät katumukseen kykene. Mutta eivät he välttämättä ole tyytyväisiäkään.
Ai kykene? Ei kuule tarvita minkäänlaista KYKYÄ jättää mahdoton mies. Tarvitaan ainoastaan tahto jättää, ja sitähän on - mikäli on. Itselläni vain 1000%:sesti.
- sari-1
Minä ainakin olen! Todella tyytyväinen. Ainoa harmi, etten tajunnut erota aiemmin. Tosin siihen oli syynsä.
- mietteitä ihmisistä
On ne varmaan.
Se että toinen ei ole ilmaissut sanallakaan että haluaa eron tai jotakin muutosta suhteeseen, on tietenkin epäreilua.
En oikeastaan usko, että tänne kirjoittavat olisivat tyytyväisiä. Tänne kirjoittavilla on monelaisia ongelmia.
Sinun arvoa ei määrittele kumppani, joka ei välittänyt sinusta. Siltikin on haikeaa seurata parisuhteensa säilyttäneitä ystäviä jotka pitävät yhtä, vaikka heidän liittossaan olisi ollut paljon enemmän ongelmia.Uskottomuus tekee ihmisen kylmäksi ja ilkeäksi. Uskottomuuteen sortuvilla ihmisillä on henkilökohtaisia ongelmia, mutta eipä se paljon ilahduta ettteivät he ole niistä kenties koskaan tietoisia, vaan unohtavat meidät kuin olisimme olleet vain astinlautana heidän jalkojensa alla.- popom
"En oikeastaan usko, että tänne kirjoittavat olisivat tyytyväisiä. "
Nej men herregud! Kamala ajatuskin, että tänne kirjoittelisi tyytyväiset ihmiset! Sellaista vaan ei voi sallia. - biux
Eli sinullakin "mietteitä ihmisistä" on elämässäsi monenlaisia ongelmia? Etkä ole tyytyväinen? Kuten itse kirjoitat?
- pååååååå
..."toinen ei oli ilmaissut sanallakaan että haluaa eron tai jotakin muutosta suhteeseen".... No just juu - olisiko vika siinä, että se osapuoli, joka KUVITTELEE toisenkin olevan tyytyväinen, sulkee korvansa toisen puheilta?! Toisen puheet kuitataan turhana valituksena ja pidetään kiinni kynsin hampain pystyyn kuivuneesta liitosta? Sitten, kun eron haluava puoliso saa sanomansa perille, ollaan aivan totaalisen yllättyneitä ja täynnä pyhää vihaa...
Sanopa yksikin hyvä syy, miksi kanssasi eri mieltä olevat EIVÄT olisi tyytyväisiä?
Miksi omistat suurimman osan kommentistasi uskottomuudelle? Eihän tässä siitä keskustella, kai? Sinut on jätetty siitä syystä, no eikö muusta syystä muka haluta erota? - lllhjkd
"Tänne kirjoittavilla on monelaisia ongelmia. "
Tottakai on! Kaikilla ihmisillä on erilaisia ongelmia. Mitä olisikaan elämä ilman niitä? Tylsää..... Ongelmat ovat tarkoitettu ratkaistaviksi. - Syvällä
pååååååå kirjoitti:
..."toinen ei oli ilmaissut sanallakaan että haluaa eron tai jotakin muutosta suhteeseen".... No just juu - olisiko vika siinä, että se osapuoli, joka KUVITTELEE toisenkin olevan tyytyväinen, sulkee korvansa toisen puheilta?! Toisen puheet kuitataan turhana valituksena ja pidetään kiinni kynsin hampain pystyyn kuivuneesta liitosta? Sitten, kun eron haluava puoliso saa sanomansa perille, ollaan aivan totaalisen yllättyneitä ja täynnä pyhää vihaa...
Sanopa yksikin hyvä syy, miksi kanssasi eri mieltä olevat EIVÄT olisi tyytyväisiä?
Miksi omistat suurimman osan kommentistasi uskottomuudelle? Eihän tässä siitä keskustella, kai? Sinut on jätetty siitä syystä, no eikö muusta syystä muka haluta erota?Onko vaikea uskoa, että on myös niitä liittoja, joissa toinen ei kysymälläkään kerro, että mikään olisi pielessä, päin vastoin kertoo rakastavansa suunnilleen eroa edeltään päivään asti - ja hups onkin jo uusi kuvioissa.
- niippa
Mieheni jätti minut 20 yhteisen vuoden jälkeen. Sähköpostilla. Kiisti, että uutta olisi kiikarissa, mutta yllättävän pian löysivät työkaverinsa kanssa toisensa. Meillä isot lapset; eron aikaan 18 ja15.
Erosta on nyt kolme vuotta. Minulla on uusi, elämäni mies. Emme vielä asu yhdessä. Lasten isä asuu edelleen työkaverinsa kanssa. Ja on onneton. Kuvioon on tullut jokailtainen alkoholin tissuttelu, lupausten pettäminen luvatuissa asioissa jne... lisäksi soittelee tosi usein ja laittelee viestejä. Joskus tulee käymään (jutellaan kuopuksen asunto/opiskelu yms asioista eikä millään lähtisi. Kiertelee kodissani ja katselee millaisia muutoksia olen tehnyt... halaa lähtiessään... liian pitkään.
Minusta tuntuu, ettei hän ehtinyt pohtia mitä elämältään haluaa. Meidän eroamme ei voitu käydä läpi, koska hän kehitti voimakkaan vihan ja syyllistämisen minua kohtaan. Ymmärrän, että tarvitsi vihan, jotta pääsi irti. Lasten takia pysyin asiallisena ja kannustavana aina. Eroryhmässä itkin surkeuteni.
Eksäni ei ole onnellinen. En tiedä katuuko hän eroaan vai uutta suhdettaan, mutta surullista on seurata vieressä... - sutturan
Olen ollut tyytyväinen eropäätökseen ja päivääkään en ole katunut. Liitto oli niin loppuun kaluttu kuin vain voi olla.
Eron hakeminen tuli varmasti puolisolleni yllätyksenä. Hänhän sillä oli jo uhkaillut,mutta tyypillisestikin jätti sen laiskuuttaan tekemättä. Mutta minä en jahkannut, vaan laitoin vireille ja olen siitä tosi tyytyväinen.
Ero oli koko perheelle ja suvulle helpotus. Nyt ei tarvitse kenenkään pelätä, koska äijä tappaa koko perheen pillerihuumassa.- On tapahtunut
Nythän on vielä suurempi syy pelkoon ja vaara tappamiseen!
Nämä ns. sairaat tekevät niitä hirmutekoja katkeruudessa ja mustasukkaisuudessaan.. Nämä tapaukset eivät jätä puolisoaan koskaan rauhaan! - kokemusksenääni
Jättää, sit kun löytää uuden kiusattavan ja huijattavan.
- Jätetty
Ei tarvitse katua, että erosi, mutta onko tyytyväinen, korjautuiko olo?
- Ei jätetty
Tunnen tapauksia joissa olo eikä elo parantunut! Alkuhuuman jälkeen uudessa pakosuhteessa tuli suuri katumus!
- Dilemma35
Harva jättäjä myöntää epäonnistumistaan! Mennään suoraan uuteen suhteeseen ja hammasta purren eletään jokunen vuosi...onhan se noloa heti taas erota.
Onneksi kynnys nousee korkeammaksi! Ja ainakin silloin jos lapsia on heti tehty. - tina*
Ei jätetty kirjoitti:
Tunnen tapauksia joissa olo eikä elo parantunut! Alkuhuuman jälkeen uudessa pakosuhteessa tuli suuri katumus!
Juuri jostain luin, että jokainen tekee omat virheensä. Ne on ihan pakko tehdä itse, muuten ei opi mitään. Ehkä tuossa oli kysymys juuri tästä: "pakosuhteessa" tuli suuri katumus. Kun uusi suhde ei täyttänyt odotuksia, kaduttiin eroa. Mutta ehkä hän ei vieläkään oppinut millä oppitunnilla oli. Täytyy tietää mitä ei halua, mitä haluaa ja miten sen voi saavuttaa. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitä tekee.
- Jätetty
Kun aika pari niitäkin tunnen, jotka on heti pyöräyttäneet muksun uuden äijän kanssa ja hetken päästä äijä lentää syystä tai toisesta pihalle, kun ei sitten lähdekään täysillä kotileikkiin. Ja voi olla etta sama toistuu vielä uudestaankin. Kersalauma senkun kasvaa.
- tina*
Katunut en ole. Päivääkään en olisi enää exän kanssa jaksanut. Siinä kävi vähän mehut vähiin, kun vuosia miettii eroa. Turhankin hyvin harkittu, vähempikin olisi riittänyt.
Erittäin tyytyväinen, suorastaan onnellinen on myös oloni erottuani. Pystyyn kuollut parisuhde syö niin paljon energiaa, ettei uskoisi. Ennen eroa kyllä ajattelin elämänlaadun paranevan, mutta yllätys oli miten PALJON se parani.- hattiwatti*
Sama kuin tina*, olisi pitänyt erota vuosia aiemmin pystyyn kuolleesta liitosta. Lasten takia ei olisi kannattanut kärvistellä. Onni lisääntyi sekä äidillä että lapsilla merkittävästi erossa.
- tina*
Niin vielä - miksi kyselet? Mitä merkitystä sinulle sillä on, onko eropäätöksen tehnyt puoliso, tai joku muu tyytyväinen päätökseensä?
- hyvä kysymys
ap. on allekirjoittanut nimen jätetty. Se että kysyt asiaa, kertoo sen ettet voi ymmärtää miten paljon hylkääminen ja pettäminen sattuu.
- lllhjkd
hyvä kysymys kirjoitti:
ap. on allekirjoittanut nimen jätetty. Se että kysyt asiaa, kertoo sen ettet voi ymmärtää miten paljon hylkääminen ja pettäminen sattuu.
Nytkö tässäkin on pettämisestä kysymys vai?
Mitä jos jätetty ottaisi eron erona? Ero tulee väkisinkin, jos toinen halua jatkaa suhdetta. Kuka haluaisi jatkaa liittoa, jota kumppani ei halua jatkaa? En keksi muuta kuin sellainen, jolla on hyvin voimakas hylätyksi tulemisen pelko. - tonja49
Eihän kukaan normaali ihminen kyselisikään. Pahasti läheisriippuvainen ainoastaan, tai kuten tuossa jo sanottiin "ihminen jolla on voimakas hylätyksi tulemisen pelko". Tosin läheisriippuvaisilla on aina suuri hylätyksi tulemisen pelko. Muutenhan he eivät olisi läheisriippuvaisia.
- olga*
tonja49 kirjoitti:
Eihän kukaan normaali ihminen kyselisikään. Pahasti läheisriippuvainen ainoastaan, tai kuten tuossa jo sanottiin "ihminen jolla on voimakas hylätyksi tulemisen pelko". Tosin läheisriippuvaisilla on aina suuri hylätyksi tulemisen pelko. Muutenhan he eivät olisi läheisriippuvaisia.
"Tosin läheisriippuvaisilla on aina suuri hylätyksi tulemisen pelko. Muutenhan he eivät olisi läheisriippuvaisia."
Juuri näin. Ja nämä läheisriippuvaiset voivat todella odottaa jättäjä/pettäjä exäänsä takaisin hamaan tulevaisuuteen. Ottavatkin takaisin, jos siihen on tilaisuus. Eivätkä huomaa ollenkaan, ettei kyse ole mistään elämää suuremmasta love storysta, vaan läheisriippuvuudesta, ehkä vielä puolison hyväksikäytöllä maustettuna.
- - Helpottunut
Olin se, joka oli aktiivinen erossa. Olimme naimissa 19v. En ollut tyytyväinen, mutta helpottunut kyllä. Eropäätös ei tietenkään ollut mikään nopea päähänpälkähdys, vaan useamman vuoden prosessi, jonka aikana avioliiton tilaa ei kyetty kohentamaan.
- väsyny surullinen
Kerro tarkemmin,minäkin suunnittelen eroa. Miksi menitte porukkaan entä lapsia. Miten ne hoidatte? Miten omaisuus . Minä en jaksa kuunnella työpaikan ongelmia ,ei koskaan tee ruoka tai leivo. Mennyt niin kylmäksi,mutta kuite,kin mustasukkainen.
- - Helpottunut
väsyny surullinen kirjoitti:
Kerro tarkemmin,minäkin suunnittelen eroa. Miksi menitte porukkaan entä lapsia. Miten ne hoidatte? Miten omaisuus . Minä en jaksa kuunnella työpaikan ongelmia ,ei koskaan tee ruoka tai leivo. Mennyt niin kylmäksi,mutta kuite,kin mustasukkainen.
Koin avioeron epäonnistumiseksi, mutta lopulta se oli kuitenkin helpotus.
Tapasin itseäni n. 10 v vanhemman miehen 18 vuotiaana. Rakastuin ja avioiduimme myöhemmin. 2 lasta, jotka olivat teini-iässä erotessamme. Olimme hankkineet talon sekä vapaa-ajan asunnon. Ositusta varten kiinteä omaisuus jaettiin kahteen osaan, jossa talo ja velat jäi minulle, miehelle vapaa-ajan asunto.
Lapset on tavanneet isäänsä niin paljon kuin haluavat, aina kun miehelle vain sopii. Asuimme alussa aika lähekkäin. Teimme myös keskinäisen päätöksen, että hoidamme eroon liittyvät asiat valmiiksi ennen kuin laajemmin asiasta kerromme. Tällä menettelyllä ehkäistiin "hyvät neuvot", jotka olisivat ehkä lisänneet epäluottamusta välillämme.
Lasten osalta vastuu jäi eron jälkeen minulle. Olen ottanut vuosien varrella velkaa voidakseni kouluttaa lapset ja tarjota normaalit puitteet. Eron jälkeen lasten isä ei oikein ymmärtänyt ettei lapset elä pyhällä hengellä. Toisaalta se oli seurausta siitä, ettei hän myöskään avioliiton aikana osallitunut lasten hankintoihin, kotitalousmenoihin ym. Joten hänelle ei olut muodostunut mielikuvaa perheen kulurakenteesta.
Ero oli aika rankka kokemus.
- tonja49
Tyytyväinen olen. Sekä eropäätökseen että eloon eron jälkeen.
- eijaK
Tyytyväinen? Enpä nyt tiedä olinko niin tyytyväinen tehdessäni eropäätöksen (lopulta). Se oli kuitenkin välttämätöntä. Tyytyväisempi olisin ollut, jos ero olisi ollut yhteinen päätös. Kun se ei ollut, niin ei ollut. Ei sille mitään mahda. Eron jälkeen kyllä olen ollut tyytyväinen. Kukapa ei olisi, jos muutaman vuoden jälkeen löytää iloisen itsensä uudelleen. Näin jälkikäteen on hyvä olla jälkiviisaskin: ihan turhaa sinnittelyä liiton viimeiset vuodet.
- jätetty ja otettu
Ei ole aina. Mun puoliso halusi josku vuosia sitten erota, mutta kolme kuukautta ero ykkösen postituksen jälkeen halusikin takaisin. Taivas ei auennutkaan, kun minusta pääsi, eikä ne uudet laastarikokeilut hänellä onnistuneet.
- Vieläkö?
Oletteko vielä yhdessä? Otit siis takaisin?
- paljon nähnyt
En usko, että erossa kukaan voittaa tai on tyytyväinen. Olen aikanaan eronnut olosuhteidenpakosta. Juoppohulluus ym. tilat olivat liian vaarallisia.
Kyllähän siinä on todellisuudessa pitkä tunnetilojen käsittelyprosessi edessä ja siinä on tavallaan pakko unohtaa nuo tunteet, jotta selviytyy ja jaksaa eteenpäin mennä.
Tuossa tilanteessa kun erosin en todellakaan ole katunut sitä ikinä.
Jos todellisuudessa kysymys ei ole lähinnä traumaattisesta taustasta eli sinun on pakko lähteä pysyäksesi hengissä, niin onhan se varmaan paljon vaikeampaa. Olen seurannut vierestä, muutamien prosesseja ja nähnyt, kuinka he uskottelevat itselleen"että kaikki on hyvin ja se on järkevä ratkaisu". Kuitenkin he ikävöivät myöhemmin omaansa kun käsittävät, mitä ovat menettäneet.
Toiset eivät kykene myöntämään , että kaipaavat omansa luokse, mikäli se olisi mahdollista. Todellisuudessa moni kaipaa ja suurin ongelma uudessa suhteessa näillä yksilöillä on se, että kun he vertaavat tulevaa kumppania edelliseen. ELi mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Tällainen ajattelutapa kertoo jo katumuksesta.
Tämä on vain yksi näkökänta asiaan. TOiset hukuttavat itsensä suruun ja turruttavat sitten itsensä eikä käy prosessia läpi. Näistä on luottavissa paljon tosiasioita suomesta.
Itse en ymmärrä sellaista parisuhdetta, johon mennään juosten, mutta ei edes tunneta kumppania todellisuudessa, eli haetaan hetken huumaa ja kun tavallinen arki alkaa, niin mikään ei ole kivaa.
Toisin sanoen. ihminen ei ole kypsä yhdessäelämiseen, kunnes on juoksunsa juossut. Näitä henkilöitä on suomessa molemmissa sukupuolissa ja sen vuoksi sellainen muutaman vuoden tutustumisaika on enemmän kuin tarpeen, jotta tunnet ihmisen todellisuudessa.
Kaikki riippuu niin paljon tilanteesta ja siitä, mitkä ovat taustat. - olga*
En ymmärrä miksi kyselet, mutta itse ainakin olen erooni todella tyytyväinen. Tietysti harmittaa, ettei toinen halunnut erota, mutta minkäs minä sille voin. Toisaalta ymmärrän, ettei ex halunnut luopua minun ja sukulaisteni tuomista eduista. Palveluista sekä rahallisista.
- Paluu lähelle
Meidän eroamme ei voitu käydä läpi, koska hän kehitti voimakkaan vihan ja syyllistämisen minua kohtaan.
Kirjoittaja taisi tulla jätetyksi työpaikka ihastuksen vuoksi ja nyt entinen käy usein tikusta tehdyllä asialla entisessä kodissaan, taitaisi mieli tehdä palata.
Kuinkahan monessa erossa onkaan kyse siitä hetken ihastumista uuteen ja vihan kehittäminen entistä puolisoa kohtaa ja monestikohan tämä uusi ihastus oikein lietsoo näin, yhdessä löydetään vikaa entisestä vaikka kuinka, sillä uuden tahtohan on saada se valta-asema.
Jokaisessa kodissa on joskus aikoja, että siihen väliin mahtuu juuri tuollainen lietsoja, onkin kiinni ihmisen moraalista lähteekö siihen mukaan ja todella tuhoamaan hyvin monien elämän, puoliso tietenkin on ensimmäinen ja lapset, mutta kyllä joukkoon ja kuvioihin tulevat lähimmäiset ja yhteinen kaveripiiri.
Se on valtava määrä pahaa mikä erojen vuoksi tapahtuu, saatikka se hinta joka siitä maksetaan elämän aloittamisella ensimmäisen lusikan ostosta alkaen, kyllä se on rankkaa. Kun totuus oikein valkenee niiden kuuluisien vaaleanpunaisten silmälasien takaa ja ensihurma haalenee, varmasti aika moni joutuu toteamaan, että tuli tehtyä suurin virhe elämässä. Näin juuri eräs eronnut mies sanoi ikää 42 vuotta, yksin ajelee koira kyydissä, onhan se uusi ja jopa yhteinen koti, mutta eipä siellä juuri näytä olevan, kun vapaa-ajat on toisella paikkakunnalla.
Hänelläkin oli kaunis koti ja pari lasta, kun vain olisi ymmärtänyt tukea puolisoaan, hoitaa lapsiaan.
Kun palaisi edes paikkakunnalle ja nyt antaisi lapsilleen aikaa, sillä ovat vieläkin niin pieniä, että tarvitsevat vanhemman jatkuvasti vierelleen. Ala-astetta käyvät.
Palatkaa hyvät ihmiset lastenne vuoksi lähelle ainakin, tuskin se yhteiselo on mahdollista noin raadollisten tekojen jälkeen.- Sukulaisen tarina
On se mahdollista! Tunnen tapauksen jossa 30v. jälkeen palasivat ensirakkauden kanssa yhteen. Nuoruuden lapseton avioliitto kesti 15v, kun toinen hairahti salasuhteeseen, kärähti kakkosen toimesta 3kk päästä ja tuli ero.
Tässä tapauksessa kakkonen "otti", kuten ystävänsä ovat kertoneet. Kakkonen kuoli, jonka jälkeen aloittivat avoliiton. Näyttää siltä, että se kestää hamaan loppuun.
Ovat onnellisia ja varmasti oppineet matkansa varrella mikä on tärkeintä parisuhteessa. - hilma-63
"Palatkaa hyvät ihmiset lastenne vuoksi lähelle ainakin"
Miksi ihmeessä?
Ennen kaikki oli paljon selkeämpää, kun isä lähti, ehkä kauaskin, ja kävi ehkä muutaman kerran vuodessa lapsiaan katsomassa. Ihan hyvin - tai paljon paremmin - äidit lastensa kanssa silloin pärjäsivät. Ei ollut oikeusriitoja eikä lasten tarvinnut turhaa odotella isäänsä hakemaan luokseen joka toiseksi viikonlopuksi. Lasten oli hyvä olla äitinsä luona. - Essulie
hilma-63 kirjoitti:
"Palatkaa hyvät ihmiset lastenne vuoksi lähelle ainakin"
Miksi ihmeessä?
Ennen kaikki oli paljon selkeämpää, kun isä lähti, ehkä kauaskin, ja kävi ehkä muutaman kerran vuodessa lapsiaan katsomassa. Ihan hyvin - tai paljon paremmin - äidit lastensa kanssa silloin pärjäsivät. Ei ollut oikeusriitoja eikä lasten tarvinnut turhaa odotella isäänsä hakemaan luokseen joka toiseksi viikonlopuksi. Lasten oli hyvä olla äitinsä luona.Ennen eivät äidit lähteneet heti uutta mistä hakemaan kuten nykyäidit! Baariin pitää päästä ja uusi suhde löytää heti...siinä tämän päivän suurin ongelma!!
- Jätetty
No oikeastaan kysyin siksi, kun tämä entiseni on niin varmana ollut erostaan ja syyttänyt minua kaikesta, ihan kaikesta, mutta nyt sitten välillä sanonut joissain yhteyksissa, että "jos hän tulee takaisin". Vaikka oli petoksen paljastuttua valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan liittoa, hän ei katunut. En ole ottamassa takaisin, en ehkä missään tapauksessa enkä ainakaan, ellei halua muutosta, paluuta entiseen en hyväksy.
- Sukulaisen tarina
Niinhän edellinen petetty/ jätettykin vannoi sen kolmekymmentä vuotta!
Ja kun tilanne muuttui, niin hän oli valmis aloittamaan uudestaan...
Katkeruus ja jopa vihakin oli kuin poispyyhitty! Rakkaus voitti.
- hilma-63
En voisi olla tyytyväisempi.
Jotenkin tuntuu, että naiset ovat tyytyväisiä. Miehet eivät niinkään. Vaikka miehiä on eroa hakeneissa murto-osa verrattuna naisiin.- Moni ei usko
Ne tyytymättömät eivät koskaan tule näille palstoille kertomaan jos tuli tehtyä väärä ratkaisu tai valinta!
Minunkin tuttavapiirissäni on monta katuvaa. Että kyllä niitä löytyy!
Moni 40-60v. luulee, että uskollisia ja luotettavia uusia ehdokkaita on pilvin pimein. Siitä vain valitsee ja potkii rumimmat pois! Se on itsensä täydellistä kusettamista ja urbaani legenda. Moni on vielä viiden vuoden päästä yksin, pahimmillaan muutaman katkeran pettymyksen jälkeen. - sunset1
Moni ei usko kirjoitti:
Ne tyytymättömät eivät koskaan tule näille palstoille kertomaan jos tuli tehtyä väärä ratkaisu tai valinta!
Minunkin tuttavapiirissäni on monta katuvaa. Että kyllä niitä löytyy!
Moni 40-60v. luulee, että uskollisia ja luotettavia uusia ehdokkaita on pilvin pimein. Siitä vain valitsee ja potkii rumimmat pois! Se on itsensä täydellistä kusettamista ja urbaani legenda. Moni on vielä viiden vuoden päästä yksin, pahimmillaan muutaman katkeran pettymyksen jälkeen."Moni 40-60v. luulee, että uskollisia ja luotettavia uusia ehdokkaita on pilvin pimein."
Kuka muka näin luulee? Riippuu aika paljon siitäkin mitä itse voi ja haluaa tarjota kumppanilleen. Omassa tuttavapiirissä, itseni mukaan lukien ei eroa katuvia löydy. Jokainen jolla on erittäin harkitun eron jälkeen ollut ns. haku päällä, on uuden kumppanin löytänyt. Olisiko vaikka niin, ettei ylimieliset tai haihattelijat löydä sopivaa kumppania, koska ovat ihmisinä hyvin tyytymättömiä itseensä/muihin?
Vaikka minä ja tuttavani ovat eroomme tyytyväisiä, elämä on ihanaa, niin ei sitä mitenkään latista eikä mitenkään edes vaikuta se, ettei kaikki ole tyytyväisiä eroonsa. Meitähän on joka lähtöön, jokainen "tapaus" on erilainen. Eroa tai jotain muuta elämänsä "virhettä" ei kannata ottaa liian vakavasti. Sillä se jos mikä on virhe! Liika katuminen on turhaa. Koska kukaan ei voi tietää millaista elämänsä olisi ollut ilman eroa. Katuminen perustuu hyvin paljon oletukselle ja mielikuvituksen varaan. Useinkaan sillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Siksi laulan mieluusti Edith Piafin laulua "non, je ne regrette rien". Kun elää vahvasti, ei tarvitse edes miettiä katumista.
- puh
En ainakaan minä. Kun lapset ja koira jäi kun ne on ostettu isän puolelle. Ja isäntä ilmoitti ettei muuta mihinkään omasta kodistaan
- yxijätetty
Eropäätöksen tekijä ei välttämättä ole tyytyväinen siihen, että vuosia kestänyt alkuun hyväkin ihmissuhde päättyy, koska se ei voi enää jatkuakaan. Totta kai sitä olisi halunnut elää sen henkilön kanssa "kunnes kuolema erottaa". Mutta elämä ei aina mene kuten haluaisi. Pitkään on toiveikas, että asiat muuttuvat. Yleensä sitä toivoo enemmänkin että ihmiset muuttuvat, sellaisiksi kuin olivat 20 vuotta sitten. Se on utopiaa. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, eikä parit aina muutu symbioosissa.
Erilaiset riidat, eripurat, mieltymykset, voivat tehdä rakoa jota ei saa kurottua enää yhteen. Puoliso alkaa tuntua vieraalta. Kun yhteiselo alkaa päivittäin tuntua enemmän tuskalta ja epätodelta, on parempi ainakin kokeilla erillään oloa. Kun kummankaan elämässä ei ole sitä kuuluisaa kolmatta osapuolta, voi erillään eläminen ilman avioeroa olla ihan kokeilemisen arvoinen asia. Sen ei tarvitse estää yhteiselämää siltä osin kuin halua ja mielenkiintoa riittää. On kuitenkin huomioitava että todennäköisesti se johtaa vain hallittuun avioeroon sopeutumalla. Mahdollisesti toinen ei haluaisikaan erota ja silloin pitäisi kyetä antamaan suhteelle vielä toinen tilaisuus. Josko kompromisseja ja yhteishenkeä vielä löytyy. Mutta, on myös oltava valmis eroamaan. Ero on kuitenkin aina helpompi kuin puolison menettäminen kuoleman kautta.
Eroa haluavakin suree eroa. Kukin tavallaan. Vaikka tämä kuuluisa kolmas osapuoli olisikin kuvioissa, silti jokainen käsittelee eronsa tavallaan. Ainakin se olisi suotavaa, koska muuten uusikin suhde johtaa ennen pitkää umpikujaan. Tunteita on kyettävä käsittelemään. Myös sen joka on ns. jätetty. Jätetty ei voi ihan jo itsensä takia takertua exäänsä ja päättyneeseen suhteeseen. Elämää on vielä edessä päin. Katkeruus on ikävä olotila. Jos ei omin avuin kohtuuajassa (sanoisin vuosi?) pääse irti päättyneestä suhteesta ja/tai katkeruudesta, tulee hakea ammattiapua. Lapset jos niitä on, kärsii kuitenkin eniten vanhempiensa tunne-elämästä vaikka sitä ei päälle näkyisi. Heihin jää ikuiset arvet katkeruudesta ja pahimmillaan omissa suhteissaan sitten aikanaan toteuttavat samaa kaavaa. Lapsille on annettava mallia hyvästä erosta vaikka se itseä riuduttaisi. Tietenkin pitää voida kertoa lapsilleen tunteistaan, mutta ei heidän toista vanhempaansa moittien eikä niin, että negatiiviset tunteet ja katkeruus ovat elämän kantava voima.
Väkivaltaisessa suhteessa ero on helpotus, mutta aikanaan suhde on ollut myös hyvä ja siitä yli pääseminen edellyttää samoin tunteiden käsittelyä. Erosta on päässyt yli vasta kun ex ei aiheuta minkäänlaisia tunteita, ei katkeruutta, ei pahaa oloa, ei haikailua, ei mitään, ja kykenee suhtautumaan kuin kehen tahansa tuttavaan (jos siis on välttämätöntä silloin tällöin olla tekemisissä, esim. lasten tai yhteisten sukulaisten ja tuttavien kautta). Jos exän kanssa säilyy ystävyys-välit, se on ihan ok, kunhan taustalla ei ole haaveita yhteenpaluusta jos kuviossa on jo uusia kumppaneita.- SeenIt
Todella hyvin kirjoitettu !!!
- lollllipop
"Lapsille on annettava mallia hyvästä erosta vaikka se itseä riuduttaisi"
Mahdotonta, siksi turhaa. Lapset huomaavat vanhempien/vanhemman "riutumisen", vaikka kuinka muuta yrittäisi. Siksi feikkaaminen ei ns. mene läpi.
Lasten kannalta on parasta, että vanhempi on aito. Ettei feikkaa, järkeistä, hyssyttele. Ei myöskään tarkoituksella sano pahasti toisesta vanhemmasta. Eron jälkeen kyllä kilahdin muutaman kerran pahasti. Suusta tuli juuri kaikki mitä ajattelin exästäni. Ei mitään kaunista. Se jopa paransi ilmapiiriä. Lapset olivat jo teini-ikäisiä ja heillä oli pitkä kokemus elämästä perheessä. Se mitä lapset tuntevat vanhemman ajattelevan, mutta mitä vanhempi ei koskaan sano, rassaa kaikkia.
- ottiopikseen
Totta!, kun ei enää mieti mitään negatiivista ja ei kaipaa, tietenkin joskus on haikeaa kun oli niitä hyviäkin aikoja.
Tunteita on ilmanmuuta, ei historiaa pyyhkäistä pois ja itse huomaan, kun en enää edes vihaa, siinä se on.En myöskään puhu enää muille menneistä negatiivisesti eli hauku ex.ää. - Virpikkä
Ei ole. Itse olen tehnyt eropäätöksen, mutta en ole silti tyytyväinen. Kipeää tekee vieläkin vaikka erosta on 5 kk kulunut, rakastan edelleen exääni. Tilanne oli vain niin kamala ettei siinä voinut elää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p611986Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,521720- 561626
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51547Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61525Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61445Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81326Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121291Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41183Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41158