Kirjoitanpa mäkin oman tarinani tänne. Anoppini oli aluksi tosi ystävällinen, mutta kun aikaa kului, alkoi ihmeellinen piiloilkeily. Kommentit olivat välillä tosi loukkaavia tyyliin "Mites teidän raha-asiat, kun tuo rahapuu-kukka on kaatunut" (olin juuri jäänyt työttömäksi). Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Tosi loukkaavaa oli myös se, kun hän teki miehelleni lahjaksi valokuvakansion hänen elämästään, niin siinä ei mainittu edes mun nimeä. (vaikka olin ollut miniänä jo 6 vuotta).
Kun sanoin anopille näistä ilkeistä kommenteista kestettyäni ja itkettyäni niitä monia vuosia, hän kielsi kaiken ja väitti, että mä oon huumorintajuton ja loukkaannun liian herkästi. Kaikki siis kaatui mun syyksi.
Tilanne paheni entisestään, kun lapsemme (2v.)syntyi. Aiemmin hän oli tosi mustis miehestäni ja nyt tämä mustasukkasuus on siirtynyt lapseen. Hän myös korostaa jatkuvasti poikansa isyyttä ja kehuu, kuinka hyvin hänen poikansa on isyyden omaksunut. Ei koskaan sanaakaan mun äitiydestä. Vierailujemme aikana myös puhutaan, kuinka lapsi on niin heidän sukunsa näköinen. Ei siinä siis sinänsä mitään pahaa, mutta liika on aina liikaa.
Anoppi on myös tosi kova sekaantumaan asioihimme ja kuvittelee tietävänä kaikesta kaiken. Raivostuttavaa. Viime syksynä kävimme taas keskusteluita väleistämme, mutta ne eivät johda mihinkääm, koska hän kieltää edelleen kaiken ja kaikki on mun syytäni.
Nää anoppiasiat stressaa mua oikeasti tosi paljon ja välillä tilanne on ollut niin paha, että on tehnyt mieli erota. Onko muilla päällepäin kultasia mutta piiloilkeilijä-anoppeja? Mitä ootte tehneet? Tekis mieli katkaista välit, mutta sekin on hankalaa...
ilkeilijä-anoppi
21
5760
Vastaukset
- älä välitä
Kun ei niin ei. Ota sama asenne kuin naapurin mammaan, hymyilet vain kun tapaatte.
Ei sinun tarvitse selittää tai kommentoida anopin kanssa asioitasi. Kun saat enenmmän ikää, opit sanomaan, että eipähän nämä henkilökohtaiset asiat muille kuulu, puhutaanpa muusta. Itsekin ihailin nuorena muita, jotka osasivat olla vastaamatta selvään kysymykseen, jos kokivat sen liian tunkeilevaksi.
Joskus kysyinkin, kuinka et vastannut, vaikka ksysyttiin. Selitykseksi sain, että eihän se asia kysyjälle kuulunut.
Ihailla piti. Minut oli kasvatettu olemaan kohtelias vanhemmille ihmisille.
Kohteliaisuudellakin on rajansa. Sen olen sitten myöhemmin oppinut. Nuoria vain on niin helppo käsitellä, kun heillä on käytösmallit vielä mielessä. Ikäkin merkitsee paljon.
Huumorintajusta vielä se, että kun mieheni aikanaan oli tuollaisten piiloloukkausten kohteena, hän jaksoi puolustaa sukuaan ja sanoa, että huumoriahan se vain oli. (Vaikka ihan vedet silmissä joskus oli huulenheiton kohteena)
Sitten tuli päätepiste. Siitä on 20 v. eikä enää päiväätä sanota.
Niin että joskus voisit ajatella sitäkin, miten pitkälle annat heittojen mennä. Kun kerran räjähdät, laukeaa siinä kaikkien vuosien ilkeilyt kerralla.- anopit-on
Ilkeily on suomalaisten kansantauti. Siitä on jopa tehty tutkimus. Anna ilkeilyn mennä sisään toisesta korvasta ja toisesta ulos. Et voi sitä kerätä sisääsi. Jos miehelläsi on sisko/veli niin kun hän saa/ottaa kumppanin, voit olla varma, että ilkeily siirtyy seuraavaan kohteeseesn ja sinusta tulee seuraava lellikki tyliin- se meidän "Ulla"-miniä se se on niiiin kätevä käsistään, että rakensi talonkin ihan yksin...anna ilkeillä mutta älä ilkeile takaisin, se ei maksa vaivaa, toiseksi jäät. Joillekkin se on ammattitauti. Kiitä onneasi, ettet saanut vielä pahemoaa.
- toinen miniä
anopit-on kirjoitti:
Ilkeily on suomalaisten kansantauti. Siitä on jopa tehty tutkimus. Anna ilkeilyn mennä sisään toisesta korvasta ja toisesta ulos. Et voi sitä kerätä sisääsi. Jos miehelläsi on sisko/veli niin kun hän saa/ottaa kumppanin, voit olla varma, että ilkeily siirtyy seuraavaan kohteeseesn ja sinusta tulee seuraava lellikki tyliin- se meidän "Ulla"-miniä se se on niiiin kätevä käsistään, että rakensi talonkin ihan yksin...anna ilkeillä mutta älä ilkeile takaisin, se ei maksa vaivaa, toiseksi jäät. Joillekkin se on ammattitauti. Kiitä onneasi, ettet saanut vielä pahemoaa.
Minusta saa sanoa takaisin, ei vältämättä ilkeillä vaan ihan suoraan että tämä salavittuilu ei käy (esim. "mitä hauskaa siinä on?", "en tykkää tästä vitsista" jne). Vitsit pitää lopettaa silloin kun huomaa, ettei toinen niistä tykkää...
Ja miksei anopille saa sanoa takaisin vaan pitää kuunnella ja katsoa miten pitkälle sen temput menee? Minulla ei ole mitään kunnioitusta (vanhoja ja nuoria) ilkeitä ihmisiä kohtaan.
Ilkeilyä ei tartte sietää ja edelleen olen sitä mieltä, että miehen kuuluu pitää äitinsä kurissa eikä miniän! - Vävynrenttu
toinen miniä kirjoitti:
Minusta saa sanoa takaisin, ei vältämättä ilkeillä vaan ihan suoraan että tämä salavittuilu ei käy (esim. "mitä hauskaa siinä on?", "en tykkää tästä vitsista" jne). Vitsit pitää lopettaa silloin kun huomaa, ettei toinen niistä tykkää...
Ja miksei anopille saa sanoa takaisin vaan pitää kuunnella ja katsoa miten pitkälle sen temput menee? Minulla ei ole mitään kunnioitusta (vanhoja ja nuoria) ilkeitä ihmisiä kohtaan.
Ilkeilyä ei tartte sietää ja edelleen olen sitä mieltä, että miehen kuuluu pitää äitinsä kurissa eikä miniän!Totta joka sana ! Kenelläkään ei ole erivapautta ylenpalttiseen ilkeilyyn tahi vittuiluun, olkoon sitten mittarissa vuosia vaikka miten paljon ! Täytyy ihmetellä tällä palstalla aika yleisesti vallitsevaa käsitystä vanhempien ihmisten kunnioittamisesta; se kun tuntuu olevan yhtä kuin rajattomat oikeudet pompottaa nuorempia niin kuin haluaa ! Tuo edellisen nimimerkin lohduttelu tyyliin "kyllä sinusta vielä tulee seuraava lellikki, odota vain....." on kyllä lapsellisuuden huippu, jopa tällä palstalla !
- ei-lellikki
Vävynrenttu kirjoitti:
Totta joka sana ! Kenelläkään ei ole erivapautta ylenpalttiseen ilkeilyyn tahi vittuiluun, olkoon sitten mittarissa vuosia vaikka miten paljon ! Täytyy ihmetellä tällä palstalla aika yleisesti vallitsevaa käsitystä vanhempien ihmisten kunnioittamisesta; se kun tuntuu olevan yhtä kuin rajattomat oikeudet pompottaa nuorempia niin kuin haluaa ! Tuo edellisen nimimerkin lohduttelu tyyliin "kyllä sinusta vielä tulee seuraava lellikki, odota vain....." on kyllä lapsellisuuden huippu, jopa tällä palstalla !
siis kun tulee uusi, jolle vittuilla, vanha kohoaa arvoon arvaamattomaan, uudelle voi ilkeilyn aloittaa alusta, koska vanha miniä on jo tottunut vittuiluun eikä enää niele mitä vaan! Sitä viestini tarkoitti, se ei ollut lohduttelua, ei mielistely ole senparempaa kuin se vittuilukaan!
- Kiuru
Sis appiukko, ei anoppi. Kun minä tulin huoneeseen, appi lopetti puhumisen kuin seinään ja poistui huoneesta. Piilotti auton avaimet, että mieheni (silloinen poikaystäväni) ei olisi päässyt viemään minua esim. ajelulle tai kotiin. Kaikkea p:tä tuli otettuakin vastaan.
Sitten eräänä päivänä mitta tuli täyteen. Erosimme poikaystäväni kanssa ja tämä pisti isänsä sananmukaisesti seinää vasten, sanoi tälle asian niinkuin se oli ja sanoi vielä, että olin hänen elämänsä tärkein asia ja jos hän saa minut takaisin, isä saa ruveta käyttäytymään asiallisemmin.
Palasimme yhteen muutaman kuukauden eron jälkeen ja menimme naimisiin vuoden päästä. Yhden asian tajusin apestani, ja arvatkaa vaan, että käytin tilannetta sitten jo avoimesti hyväkseni. Appeani harmitti suunnattomasti, kun hän ei saanutkaan mieltäni pahoitettua. Niinpä jokaiseen ilkeilyyn hymyilin vain kauniisti ja sanoin, että " Niinkö, kylläpä oletkin ajatellut asian fiksusti." Eihän se appi tajunnut, että minä vuorostani pottuilin ja minulla oli hauskaa. Eihän siinä nimittäin mitään pahaa ole, että ilkeilyyn vastaakin hymyilyllä. *heh heh*
Ikinä en apelle antanut anteeksi sitä, että hän kohteli minua kuin sylkykuppia, mutta jonkinlaisen tyytydytyksen itsekin sain tästä omasta asenteestani... Rauha vaan apen sialulle... - annan esimerkin
ei-lellikki kirjoitti:
siis kun tulee uusi, jolle vittuilla, vanha kohoaa arvoon arvaamattomaan, uudelle voi ilkeilyn aloittaa alusta, koska vanha miniä on jo tottunut vittuiluun eikä enää niele mitä vaan! Sitä viestini tarkoitti, se ei ollut lohduttelua, ei mielistely ole senparempaa kuin se vittuilukaan!
Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka anoppi kohteli mieheni veljen vaimoa eli kälyäni. He olivat jo olleet 20 v naimisissa kun minä tulin sukuun. Tai yritin tulla, sanotaan niin.
Kälyni kyllä tiesi hyvin, miten minulle vittuiltiin, mutta ei yrittänyt mitenkään edes lohdutella. Silloin vasta sanoi sanasen, kun tein selväksi etten enää tule käymään anoppilaan. Mitä se nyt sitten enää hyödytti sekään. Ei ainakaan minua auttanut.
Minusta tuollaiselle vittuilulle pitää kyllä panna stoppi eikä ajatella että jos minä en ole uhri niin kai se hakee jonkun muun uhrikseen. Sellainen ajatteluhan on suorastaan raukkamaista eräällä tapaa.
- Jaana
minulla on juuri tuollainen piilovittuile-anoppi. Ensi alkuun olin oikein kehuttu ja pidetty, mutta sitten kun muutimme miehemme kanssa yhteen niin kaikki muuttui..yhtäkkiä minusta tulikin "laiska vaimo" joka teki kaiken väärin..anoppi koki ilmeisesti asemansa uhatuksi miehen ykkösnaisena, joten hän alkoi hyppyyttää miestäni. Koko ajan olisi pitänyt olla anoppilassa vaihtamassa hehkulamppua, käymässä kaupassa, viemassa autolla sinne ja tänne. Ihan niin kuin mieheni olisi asunut vielä kotona. Ihan selvää reviiri taistelua :-) Kun emme enää "palvelleetkaan" häntä, niin alkoi piilovittuilu (sillä minähän se olin syynä siihen että hän ei saanut tahtoaan läpi).
Itse ratkaisin asian niin, että aloin pitämään välimatkaa anoppiin. En mene kylään jos se tuntuu piinapenkiltä. Mies ei ensin uskonut anopin vittuilevan ja ilkeilevän minulle, kunnes kerran anoppi eretyi lähettämään minulle pari avoimesti ilkeilevää sähköpostia! Ne vaan pistin eteenpäin miehelleni niin sai itse lukea mitä äitinsä oikein on naisiaan!! Aukaisi mieheni silmät näkemään, nykyään puolustelee anopin tekemisiä alkavalla dementialla - minullekin
Olen tullut siihen pisteeseen että nyt saa anopin naaman aukoilut loppua, niin piilosesti kuin kuuluvastikin...
En ole siis hänen kanssaan missään tekemisissä. Lastenlastaan hän näkee vain mieheni kautta, minä en ole silloin paikalla...en halua ryhtyä lapsemme kautta "kostamaan"siten, ettei mummua nähdä..
Sain kuulla "sukulaiselta" hänen kertomia asioita, jotka olivat todella loukkaavia asioita minusta!
Ikävintä tässä asiassa on, että olen ottanut näistä itseeni, vaikkei siihen muuta syytä olekaan, kuin hänen kertomat pahat asiat..
siis henkisesti ottaa tunnon päälle...- Hauska anoppi
"Sain kuulla "sukulaiselta" hänen kertomia asioita, jotka olivat todella loukkaavia asioita minusta!"
Hassua, miten erilailla asiat saattaa olla. Minun anoppini innostui minusta niin, että kylillä tiedettiin tyttönimeni, ammattini, työpaikkani, harrastukseni, jopa syntyperäni. Parasta oli kyllä, kun naapurikunnan eräässä kaupassa myyjä alkoi puhua minulle töihini ja harrastuksiini liittyvistä asioista kuin vanhalle tutulle ikään. En ollut ikinä siellä käynyt aiemmin! Käymme mieheni kotiseudulla vain pari-kolme kertaa vuodessa, joten ei minun siellä pitäisi olla niin tunnettu henkilö. Anoppi vaan oli niin ylpeä ja hyvillään poikansa saavutuksesta saada minun kaltaiseni nainen. ;-)
En minä sitä minään pahana ole pitänyt, paremminkin hauskana. Osansa tähän saattaa tietysti olla silläkin, että sekä tyttönimeni että mieheni nimi ovat aika tunnettuja ja niin ollen ilmeisesti helppoja muistaa. Kaipa meissä kummassakin on myös ulkoisesti tunnistettavia oman sukumme piirteitä.
- että on totta
Hei!
Viestisi olisi voinut olla lähes sanatarkasti minun kirjoittamani. Tuo kierous ja tarkoitushakuisuus, syrjäyttäminen ja panettelu... ja sitten hymyillen kaiken kieltäminen ja toisen kuvittelun lukuun laittaminen.
Olet joutunut kiusaamisen ja henkisen väkivallan uhriksi, eikä ole mitään sellaista syytä, miksi sinun pitäisi olla edelleen tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Ilmeisesti miehesikään ei ymmärrä tilannetta, koska kerrot, että välien katkaiseminenkin olisi vaikeaa. MIEHESI TEHTÄVÄ ON PITÄÄ HUOLTA SIITÄ, ETTÄ HÄNEN ÄITINSÄ KOHTELEE SINUA ASIALLISESTI. Jos taas miehesi ei voi mitenkään vaikuttaa äitinsä käytökseen, MIEHESI TEHTÄVÄ ON PITÄÄ ÄITINSÄ KAUKANA SINUSTA JA LAPSESTANNE. Tässä ei aikuiselle miehelle voi olla mitään epäselvää eikä välimuotoja.
Ongelma onkin usein siinä, että mies ei ole kasvanut aikuiseksi ja ikään kuin pelkää sanoa vastaan äidilleen. Jos äiti vielä rahoittaa pojan menoja tai on tarvittaessa lapsenhoitajana, on mies riippuvaisempi äidistään kuin on tarpeen.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi, saatteko taloudellista tai muuta apua anopiltasi, mutta suosittelen kieltäytymään kaikesta avusta ja etsimään lastenhoitajankin tarvittaessa ehdottomasti ja aina muualta.
Niin pahalta kuin se saattaakin kuulostaa, ongelma on ehkä kuitenkin enemmän sinun ja miehesi välinen kuin sinun ja anoppisi välinen. Ei kaiketi olisikaan mitään ongelmaa, jos miehesi toimisi niin kuin hänen pitäisi. (Mieshän olisi voinut palauttaa sen albumin ja sanoa, että tästä kyllä puuttuu yksi hänen elämänsä tärkeimmistä asioista: vaimo.)
Välien katkaiseminen anoppiin ei todellakaan ole mikään helppo ratkaisu. Mutta onko sitten helppoa olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa?
Kokemukseni omasta anopistani ei ole neuvona kovin rohkaiseva. Meillä tilanne riistäytyi käsistä, kun anoppi sai sitten aikanaan raivokohtauksen (noin 40 minuuttia suoraa huutoa ja päälle sylkemistä mieheni, lasteni ja appeni nähden). Siihen loppui meidän kanssakäyminen anopin ja appiukon kanssa.
Mieheni ymmärrys ei tuon raivokohtauksen jälkeen paljon lisääntynyt, ja huomasinkin, että mieheni vuoksi minun ei ainakaan kannata suostua olemaan anoppini kiusaamisen kohde.
Kolmisen vuotta raivarin jälkeen anoppi pyysi mieheni painostuksen jälkeen anteeksi. Anteeksipyyntö ei tuntunut kovin vilpittömältä, koska anoppi ei edelleenkään myönnä muuta kuin sen, minkä muutkin näkivät. Kahdenkeskiset puheet ja ilkeilyt - no, niille anoppi käski hankkia todistajan.
Yritä jaksaa, mutta älä pilaa elämääsi yhden ilkeän eukon vuoksi. Itse jaksoin niin kauan kun ilkeily kohdistui vain minuun. Sitä en enää jaksanut, että anoppi alkoi ilkeilyn myös lapsilleni.
Suunnittelin muuten joskus lähettäväni anopilleni elämänsä äitienpäivälahjan: avioeropäätöksen. Jäi tekemättä. - elämäänsä
tyytymätömiä anoppeja piisaa ihan liiaksi kanssa. Omani on ihan samanlainen, mutta nykyään yritän olla asiasta välittämättä. Aluksi itkin vuosi tolkulla anopin käytöstä, mutta nyt en enää. Onneksi ei tarvitse edes käydä kuin pari kertaa vuodessa välimatkan takia. Eläköön hän omaa elämäänsä ja haukkukoon ihmisiä rauhassa, minä elän täällä omaani. Kaikille anoppien riivaamille kuitenkin kaunista kevättä ja kykyä nousta ilkeilyn yläpuolelle.
- äskoo
Hei!
Teen helsinkiläiseen opiskelijaradioon juttua äitienpäiväksi äitimyyteistä ja kaipaisin anekdootteja, karmeita äiti- tai anoppikokemuksia. Ottakaa yhteyttä sähköpostilla
[email protected], jos olette halukkaita jakamaan elämyksiänne tältä saralta - ei tarvitse esiintyä omalla nimellä.- kuulepa
löydät kasoittain tarvitsemiasi karmeita kokemuksia radio-ohjelmaasi.
- Miniä minäkin
Itse vähensin käynnit anopin luona ja pidän huolen että en jää anopin kanssa kahdestaan, koska vittuilu alkaa samantien.Ollaan oltu miehen kanssa 20 vuotta yhdessä.Lapsuudenkodissani en ole tottunut ilkeilyyn ja olen aina kunnioittanut vanhempia/ vieraita ihmisiä.Oli täys shokki millainen anoppini on.Yritti alusta saakka erottaa meidät vaikka haukkui minulle mieheni entisen tyttökaverin.En koskaan kommentoinut haukkumisia.Minut haukkui äitinä kun kuuli että saamme vauvan, oltiin oltu tuolloin 4 vuotta yhdessä.Samoin haukkui minun puolen sukuni jotka kaikki ovat työssäkäyviä ihmisiä on yrittäjää,palvelualalla olevia kuin opettajia.Meillä on useampia lapsia mieheni kanssa ja kaikki toivottuja.Anoppi osaa olla tosi ilkeä sillä raskaana ollessani tokaisi että mitä niitä tekee tänne kuolemaan,hoitaa en osaa,arvostelee jatkuvasti milloin siivouksesta milloin koiranhoidosta.Harrastan ratsastusta sekin on kuulemma väärä laji kun se ei edes laihduta.Olen tehnyt sijaisuuksia päiväkodeissa ja ollut kehitysvammaisten lasten ohjaajana.Olkia kohauttelee ja kehuu kun toinen miniä on hesburgerilla.Enään ei vain jaksa.Eli mies saa hoitaa käynnit äitinsä luona,syntymäpäivät yms.Kun ei se mummo jaksa käydä meillä lasten synttäreillä.Kohtelen anoppia kuin vierasta.Viileän asialliset välit.Jos vittuilua tulee lähden tilanteesta pois tai paukautan sanoa asiasta.Älkää antako anopin hyppiä silmille, älkää alistuko kynnysmatoksi.
- veetutuspois
Minä en käy enää ollenkaan anopilla enkä aio käydäkään (eii olla toisissa kyläilty 4 ihanaan vuoteen) ja anoppi ei myöskään tule meille vittuilemaan eli katkaisin välit kun en jaksanut enää enempää sitä ileilyä ja taisimpa antaa koko kuuden vuoden veetuilun kerralla takaisin eli haukuin anoppiani ihan surutta päin näköä kunnes oma olo helpotti.. Vähän aikaa se haukkoi henkeään ja kakisteli ja koitti kerran uudelleen mutta saatuaan saman vastauksen loppui kettuilu ja yhteydenpidot kokonaan :) . Mies on asiaan sopeutunut kun kerran oli pakko.. Tai oikeestaan lakkasin välittämästä mitä mieheni on mieltä jos sanon vaan takaisin.. Suosittelen samaa kaikille.
- sairasanoppi mulla
näin se pitäisi tehdäkkin..kaikilla ei vaan onnistu jos anoppi sattuu asumaan lähellä.. mitäpäs siihen sanotte kun anoppi vihjailee etteikö lapsia alka tulemaan? takana mahdollisesti lapsettomuutta. Ei voi sanoa mitään kuin kierrellen kaarrellen anopille sanoa..tai olla sanomatta. Huomaa miten anoppia kiukuttaa kun ei vastaa mitään sille vaan katsoo hölmistyneenä ja vaihtaa puheenaihetta..hänen kun pitäisi aina tietää kaikki meidän asiat.
- Lapseton vuosia
sairasanoppi mulla kirjoitti:
näin se pitäisi tehdäkkin..kaikilla ei vaan onnistu jos anoppi sattuu asumaan lähellä.. mitäpäs siihen sanotte kun anoppi vihjailee etteikö lapsia alka tulemaan? takana mahdollisesti lapsettomuutta. Ei voi sanoa mitään kuin kierrellen kaarrellen anopille sanoa..tai olla sanomatta. Huomaa miten anoppia kiukuttaa kun ei vastaa mitään sille vaan katsoo hölmistyneenä ja vaihtaa puheenaihetta..hänen kun pitäisi aina tietää kaikki meidän asiat.
Ei kai se nyt sentään sairautta osoita, jos haluaa kysyä, missäs ne lapset viipyvät.
Mutta epäkohteliasta kyllä.
Varsinkin, jos lapsettomuuteen on jokin syy, ja asia on vaikea kestettävä muutenkin.
Kaikille uteliaille tiedoksi tässä saman tien, että lapseton pari ei aina ole pelkästään itsekäs ja kevytkenkäinen haihettelijapari, vaan takana voi olla monet murheelliset hetket ja epätoivoiset käynnit erilaisissa tutkimuksissa.
Mikään ei tunnu niin tunkeilevalta kuin ivalliset "tuhkamuna"-vihjailut parille, joka on vuosi kulkenut yhdessä, mutta perillistä ei kuulu. Saattaahan olla, että pariskunnalla on keskenmenoissa kuolleita pienokaisia, joista ei jakseta puhua saman ylimielisen asenteen takia. Lohdutukseksi voidaan sanoa reippaasti: "Älä välitä, olet vielä nuori. Ethän sinä vielä tuntenutkaan sitä. Olisi varmaan ollut vammainen!" Siinäpä lohdutusta kerrakseen!
Nämä ovat asioita, jotka todella ovat yksityisiä, eikä mikään oikeuta muita kyselemään typeriä.
- pääkii anoppi
Välit pokki vaan näihin keisseihin.. Ei kannata ottaa vastaan mitään apuakaan missään muodossa, ettei pääse siitä kettuilemaan. Oma anoppini saa vereni kiehumaan sillä on kettuillut niin paljosta ja poikansa eli mieheni on tuollainen lällerö joka ei uskalla sanoa äidilleen yhtä sanaakaaan vastaan. Että ihan itse olen kettuillut takaisin ja mielestäni mulla on siihen oikeus. Mitäs aloitti tämän "leikin" mun kanssa.. Mulla ei ole aikomustakaan päästää sitä ämmää vähällä, vaan sanon kymmenesti pahemmin..
- Samat kokemukset
Kaikkein kipein asia näissä kuvioissa on se, ettei mies pidä vaimonsa puolia.
Me tällaiseen poika-anoppi-parisuhteeseen joutuneet miniät/vaimot olemme naimisissa isoksi lapseksi jääneen miehen kanssa. - AnkeatAnopit
Anoppien kannattais tajuta yksi asia. Poika ei voi valita äitiään, mutta nainen on miehen VALINTA. Anopit ovat miniälle kettuillessaan kaikista törkeimpiä omalle pojalleen. Mulle ei ikinä tulis mieleenkään haukkuaaalitapitenenkään valintaa. Saatanan anaalitapit=anopit. Nimim. Oma anoppini on oikea riemureikä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän331402Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71292Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21214- 51206
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11191Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411188Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11183Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31149Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21130