Nelikymppiset

on kokemusta, äitini oli 40 vuotias kun synnyin, Minä taas olen kanssasi aivan eri mieltä! Mutta mikäpä se hyvä ikä sitten olisi. Jos olet nuori, niin sinua ei oteta todesta... ja jos olet jo nelikymppinen olet ikäloppu kurttunaama. Aika kärjistettyä, mutta sitähän se tällä palstalla on!
On totta, että varmasti joitakin "hävettää", kun äiti on niiiin vanha, mutta itse en ole asiaa koskaan niin kokenut. Olen saanut elää ihanan lapsuuden, ja kiitos kuuluu siitä täysin äidilleni. Olen sisarussarjan nuorin, ja "parhaimmin" hoidettu. Vanhemmillani oli aikaa minulle todella. Päivääkään en vaihtaisi pois.

mikähän on mainitsemasi neljäkymppiset...ikä haarukka? itse olen 35 ja odotan vauvelia...anteeks!!!!! kun ihan tän ikäsenä vielä uskaltaudun tälläisiin tekoihin!!!!se ei ole sinun onkelma mitä kenenkin lapsi miettii omasta äidistään.kyllä niitä 25-30 v äitejäkin teinit häpee.äiti on äiti....ei kaveri!

Mielestäni tuo häpeämisasia riippuu ihan äidistä ja tietenkin lapsesta. Yleensäkin tuntuu kyllä aika surulliselta, että oma lapsi häpeäisi äitiään tai isäänsä!
Itse yritän kasvattaa lapsiani niin, että olen heille se tuki ja turva johon voivat luottaa, tapahtui mitä tahansa. Niinkuin joku jo mainitsi, äiti ei ole kaveri!
Tuo ikäasia on muutenkin niin hankala, joskus elämä ei vaan mene niin kuin toivoo tai haluaisi. Monet nuoret äidit ovat oikein vastuullisia ja pitävät hyvää huolta perheistään. Näinhän on tietenkin jokaisessa ikäluokassa jossa äitejä esiintyy. Mutta mukaan mahtuu aina poikkeuksia, äitejä jotka hädin tuskin jaksavat, osaavat itsestään huolehtia.

Miksi "vanhaa" äitiä pitäisi hävetä? Äitihän on maailman ihanin asia, olipa hän nuori tai vanha! Itse olen menettänyt äitini 14 vuotiaana ja olisin antanut mitä tahansa, että olisin saanut pitää hänet luonani pidempään. Elämä on niin kallisarvoinen lahja, että jos sen saa antaa vielä 40 vuotiaana, ei siinä ole mielestäni mitään hävettävää!!

Enemmän olen huolestunut näiden "vanhojen pappojen" halusta tehdä lapsia. Tuttavapiiristä löytyy tällainenkin esimerkki: mies 62v, uusi vaimo 42v ja 2v kaksoset...:D! Ei voi totisesti muuta kuin toivottaa onnea! Isi on 67v, kun pojat lähtee kouluun..:=)

Lapsia saadaan eikä "tehdä". Koskaan ei voi tietää tärppääkö parikymppisenä vai nelikymppisenä. Sitäpaitsi sopiva isäkin saattaa löytyä vasta kypsemmällä iällä kun teinipojan asteelle jämähtäneet poikaystävät on laitettu takaisin kiertoon (henk.koht. kokemusta...).

Murrosiässä kaikki mahdolliset asiat vaivaavat/ärsyttävät nuoria ja aivan erityisesti äidin sanomiset ja tekemiset iästä riippumatta. Kenenkään ei kannata pähkäillä sitä, että "täytyypäs nyt väsätä lapsi tässä jo parikymppisenä ettei se vaan murrosiässä saa traumoja jos olen liian vanha".

Mielestäni on hyvin surullista että häpeät äitiäsi pelkästään iän perusteella.

no mitähän tuohonkin sanoisi...toivon vaan,että lapseni ei hirveästi kärsi äitinsä iästä koulussa...enpä usko, sillä hän tulee saamaan rakkautta niin paljon,että ikä on sivuseikka. Ja enpä tosiaan voi sanoa että lapset tehdään...jos näin olisi, luultavasti olisin useamman äiti jo, mutta kun luonto oli päättänyt asian toisin ja antoi ensimmäisen mahdollisuuden vasta 17 vuotta myöhemmin kuin kavereilleni. Tätä lasta ei ole tehty vaan se todellakin saadaan ja se on sellainen lahja, että sivuutan juttusi ja oletan että itse olet vielä aika nuori...
ja ps. nykyäitien keskiikä ensisynnyttäjissä rupeaa tänä päivänä olemaan n.30, kun ekana opiskellaan ja hankitaan työpaikka ja sitten vasta SAADAAN lapset

Johan laitoit keskustelunavauksen. =O)
Aihe on varmasti monille kypsille odottajille arka, mutta jollakin tapaa olen samaa mieltä kanssasi.

Tunnen 4-kymppisen isän ja ajatus "kammoksuttaa" minuakin. Varmasti suhtautuminen arvokkaaseen elämän lahjaan on älykkäämpää kuin parikymppisellä pojanklopilla (toisin sanoen minun lapseni tulevalla isällä... =O), mutta toisaalta...kun lapsi (sattuu olemaan esikoinen) on parikymppinen, isän ikä on jo 60.

Oma mummoni täytti kuusikymmentä, kun olin noin viisivuotias, joten mielestäni kuusikymmenvuotias on jo isovanhemman iässä. Ennemmin siis nuorena kuin turhan vanhana, kun vielä jaksaakin. Eipä ole sukupolvien välinen kuilukaan turhan korkea.

Kuten itsekin sanoit, niin yhä useammat saavat lapsia nelikymppisenä ja loogisesti ajateltuna tästä seuraa että tulevaisuudessa vanhempainilloissa istuukin valtaosin vanhempaa porukkaa.
Minunkin äitini oli rakkain ihminen koko maailmassa, mutta kuitenkin minua vähän harmitti kun ystäväni äiti oli kahdeksan vuotta nuorempi.. en pikkutytön aivoilla voinut ymmärtää, että olin äitini kolmas lapsi ja ystäväni oli esikoinen.
Nyt itselläni on kolme lasta ja esikoisen vanhempainilloissa olen nuori ja kuopukseni taas vanhimmasta päästä. En koskaan ole ajatellut että minun olisi pitänyt jättää kuopukseni saamatta vain siksi, että hän ei joutuisi häpeämään nelikymppistä äitiään.

*Tällä haluan vain sanoa, että lasta tehdessä kannattaa miettiä myös lapsen tulevaisuutta, sitä miten lapsi kokee vanhempiensa "vanhuuden".*

Siis eiköhän etusijalla ole raskautta yrittävän äidin terveys ja kuinka tuntee itse jaksavansa vauvan kanssa!
Oma äitini on synnyttänyt minut 39-vuotiaana ja on nyt 68-vuotias, kun itse olen 29-vuotias.
3.luokalla tulin koulusta eräänä päivänä ja sanoin äidille, että miks te ootte niin vanhoja?
Oli tullut luokkakaverin kanssa puheeksi omien vanhempien iät ja kavereiden tai ainakin näiden kahden äidit olivat tuolloin 28v ja 32v eli oma äitini oli 48v ja isäni 44v.
Mutta en koskaan sitä ennen tai tuon tapauksen jälkeen NOLOILLUT/HÄPEILLYT vanhempieni ikää!
Äitini on aina ja vielä tänä päivänäkin pukeutunut nuorekkaasti, meikkaa ja värjää tukkaansa.
Kukaan ei tahdo uskoa äitiäni niin iäkkääksi kuin on, ainut että tänä päivänä sairauksia on tullut lisää, mutta liikkuminen onnistuu puoli juoksuakin ja polkupyörällä pystyy ajamaan ja lasten lapsia hoitaa silloin tällöin.
Äitini on ollut pois työelämästä 8vuotta, selän takia joutui jäämään aiemmin.
Isäni on 64v (eläkkeellä 6vuotta)ja paremmassa kunnossa kuin äitini, alkavaa sydänsairautta, mutta liikkuminen käy ketterästi :) Ainut ettei enään jaksa juosta esim. 2v 4kk ikäisen poikani kanssa ulkona (on älyttömän vilkas).
Mun mielestä tuollaiset puheet vanhempien takia noloiluista on nuorten puhetta.
Kunhan tulette itsekin lähemmäs 30 ikä vuotta niin huomaatte ja osaatte arvostaa vanhempaa ihmistä eritavalla ja eikä se 60vuotiaskaan enään niin kauhean vanhalta edes tunnosta/näytä :)
Itse ainakin mielestäni hyödyin enemmän vanhemmista vanhemmistani kuin jos olisi ollut nuoret vanhemma, makua asia sekin.
Me ainakin koko perheellä reissattiin paljon ja sukuloitiin, ei mun tarvinnut vanhempieni kanssa kotona kiikkutuolissa kiikua 4 seinän sisällä :D
Paljon olen saanut kuulla juttua heidän nuoruudestaan ja paljon antaisin, että kaikkea sitä mitä kokivat ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mutta aika oli silloin kovin erillainen ja jollain tapaa näiden tarinoiden kautta oppi arvostamaan sitä mitä he kokivat ja ei tule itselläkään kovin pienestä nuristua.
Eikä vanhempien pidä tuntua kaverilta aivan kuten muutama taisi jo todetakin.
Se että on tarpeeksi kypsä ja vastuullinen ottamaan sen vastuun lapsesta mitä se tulleessaan tuo.
Tähän edesauttaa, että elämästä on paljon kokemusta monelta saralta tällöin ikä on monesti pelkkää etua.
Mua ei ole kasvatettu pelkästään pumpulissa vaikka olenkin perheemme nuorin vaikkakin vähän "lellitty", mutta vastuuta olen saanut hyvissä ajoin alkaa kantamaan.
Oman esikoiseni tein 22-vuotiaana nyt kun olen 29v hän on täyttänyt vasta 7-vuotta aloitti ekaluokankin.
Vanhempain illoissa olen minä ja mieheni (samana vuonna syntynyt kuin minä) olleet nuorimpia muiden ollessa reilusti yli 40v-50vuotiata saattaapa joku olla 60vuotiaskin.
Pointti minusta on, että aivan hyvin vielä 4kymppinen voi tehdä vauvan jos tuntee terveytensä ja vointinsa siihen olevan kohdallaan.
Omille vanhemmilleni nostan hattua, että ovat jaksaneet kasvattaa ja olla kiinnostuneita lastensa ja lastenlastensa asioista yms.
Heitä harvoin käytän lapsen vahtina, onko se sitten huono puoli, mutta minusta isovanhemmat eivät edes ole velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan, etuhan se on jos sitä jaksavat tehdä, mutta vaatia en edes osaa.
Rikasta aikaa on, kun lapsenlapset saavat viettää isovanhempien kanssa aikaa, eikä se tarkoita sitä että itse häippästään.
Mulle tärkeintä ei ole ihmisen ikä vaan millainen hän on.
Jos äitini oli ollut toisenlainen vaikkapa se kiikutuolissa ketkutteleva, sukkaa kutova nutturapäinen äiti tupsutossut jalassa, joka ei olisi kotoa liikkunut muualle kuin kauppaan, saattaisi olla että ajatukseni olisivatkin toiset, mutta uskon että silloin ikääkin hänellä saisi olla vielä enemmän kuin nyt.
Sekavaa tekstiä ja paljon, mutta tästä voisin puhua vaikka kuinka kauan :)
Toivotaan kaikille terveyttä ja pitkää ikää!

samaa mieltä. En sillä, että 4-kymppinen ei enää saisi tehdä lapsia, enkä edes vanno, etten itsekään tekisi vielä iltatähteä sitten joskus. Oma äitini oli kuitenkin noin 4-kymppinen minut saadessaan ja oli siis kaikkien kavereiden vanhempia vanhempi. Kuulin siitä kyllä melkoisen useasti kavereilta. Kuitenkin vielä pahempaa oli se, että kaikki rakkaat isovanhempani kuolivat yksitellen minun ollessa vielä varsin nuori - ja ihan vanhuuteen. Jokaisen kohdalla olen joutunut kokemaan suunnattoman menetyksen. Todella paljon surua nuorelle ihmiselle.

Tietenkään ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu. Jokaista varmaan joskus kiusataan koulussa jostain ja keneltä tahansa voi koska vaan kuolla vanhempi tai isovanhempi. Kuitenkin koen, että ihanteellisin ikä lasten hankkimiseen on huomattavasti nuorempana kuin nelikymppisenä. Enkä tuomitse ketään, kuten ei alkuperäinenkään. Joskus niitä lapsia ei saa jostain syystä nuorempana, joskus sattuu vahinkoja ja joskus iskee armoton vauvakuume vasta myöhemmin. Kuitenkin jos tarkoituksella suunnittelee lapsen hankkimista vasta myöhäisemmällä iällä, niin mielestäni asiaa kannattaisi pohtia myös näiltä kannoilta.

Minun äitini oli 47v kun teki perheelle vielä veljen.Vanhin sisareni oli 25 ja hänella oli kaksi lasta.Itse häpesin koko nuoruusajan vanhoja vanhempia.Ei heistä ollut kasvattejaksi veli oli kiroilevä röyhkeä koko ikänsä ja vökivaltainen.Me toiset sisarukser ei saa tu kiroilla emmekä vastaan inttää.veljeämme kiusattiin koulussa vanhoista vanhemmista ei tuonut kutsua vanhempieniltaan.

Jos asiaa rupeaa tuolta kannalta miettimään, siis siitä, että lapsi voi mahdollisesti hävetä äitiään, on useimpien syytä jättää lapset hankkimatta.
Lapsihan voi hävetä äitiään (ja isäänsä) monen muunkin asian kuin vanhuuden takia. Köyhyys, tyhmyys, rumuus, työttömyys, juopottelu, lihavuus yms. seikat vanhemmissa hävettävät usein varsinkin murrosikäisiä.
Mielestäni lasten olisi hyvä tottua jo kotona siihen, että meitä on moneksi, ja että se on ihan ok asia, ellei rikoksia tehdä.

No ehkä te äitiänne häpeävät olisitte varmaan onnellisempia, että olisitte vaan jääneet syntymättä. Olette säälittäviä. Terkuin esikoistaan odottava 35 vuotias. Yllätys raskaus, raskautuminen ei pitänyt olla mahdollista ja hupsista tässä sitä nyt vain ollaan..pitänee varmaan tehdä abortti jotta tuleva penskani ei häpeisi niin paljon..en taida viitsiä. Arvostan kuitenkin tätä ihmeestä tapahtunutta elämää sen verran, hävetkööt raasu :p Ainakin mulla on koulutus takana, pitkä nousujohteinen työura, talo hankittu ja maksettu ja rahaa varmasti pitää lapsi hyvin versus yhteiskunnan tuloilla 18-25 vuotiaat opiskelevat/kouluttamattomat tulevat äidit. Olisin mielusti ottanut tämän lahjani parikymppisenä, mutta luonto on kummallinen.