AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / ohjaajan tapaaminen pettymys

ohjaajan tapaaminen pettymys

51 Vastausta 17 432 Lukukertaa
Onko muille käynyt samoin? Kävin ekaa kertaa tapaamassa proffaa ja odotin innolla, mitä hän sanoo reilusta 40 sivusta gradutekstiäni, jota olin lähettänyt etukääteen. Ensinnäkin hän oli puoli tuntia myöhässä tapaamisesta ja sitten hän vaan odotti, että minä puhuisin koko ajan ja minä kun olin odottanut, että hän antaisi arvokkaita kommentteja ja ohjeita. Oli hän sen sentään lukenut, ainakin esitti niin, mutta melko yksin sitä saa työnsä kanssa kuitenkin lopun kaiken olla. Kehotti vaan jatkamaan samaa rataa. Olisin toivonut vähän enemmän kiinnostusta.

samoin on käynyt

Kandintyötä tehdessäni ohjaaja ei koskaan lukenut etukäteen mun tekeleitä, kun meillä oli ohjaus. Etsi sen jostain pinon alta ja esitti, että oli lukenut. Kerran suositteli mulle yhden kokonaisen luvun poistamista ja seuraavalla kerralla kummasteli, että mihin se on kadonnut... ja sanoi, että laita takaisin.

Nyt kun teen gradua, niin oon pelännyt mennä ohjaajalta kysymään mitään, kun en haluaisi kokea samanlaista pettymystä, että taaskaan ei olla kiinnostuneita. Tsemppiä graduun, tällaista yksin puurtamista tää näköjään on :-/. Välillä ahistaa ja ärsyttää kympillä!

Muutama pointti

Jos ohjaajalla on pöydällään puolenkymmentä muuta gradukäsikirjoitusta ja hän lukee niitä vuoden mittaan muutamia kymmeniä, niin ei hän keskinkertaisesta gradun käsikirjoituksesta voi mitenkään erityiseti haltioitua. Varsinkin jos on kyseessä jo ties vaikka kuinka mones versio asiasta, eivätkä aiemmin annetut vinkit tai ohjeet näy käsikirjoituksessa millään tavalla.

Vihjeeksi vain graduilijoille, että spesifioisitte kysymyksenne ohjaajalle tiettyjä aiheita tai käsikirjoituksen kohtia koskevaksi, niin silloin niihin voisi kuvitella saavansa jopa vastaukset. Mikäli mahdollista, niin lähettäkää nämä kysymyksenne ennakolta esimerkiksi sähköpostilla ohjaajalle.

Lisävihjeeksi vielä opinnoissaan varhaisemmassa vaiheessa oleville: Tehkää harjoitus- seminaarityönne kunnolla ja graduohjeistusta soveltaen, niin sitten varsinainen gradunteko on helpompaa eikä vie tarpeettomaan tuskaan ja ahdistukseen. Se on silloin sitä samaa, jo harjoiteltua raportointia, tällä kertaa vain hieman laajemmassa mitassa.

samoja tunnelmia

Joo, itse myös olen yllättynyt siitä, miten yksin tän gradunsa kanssa loppujen lopuksi on. Tykkään kyllä tehdä itsenäisesti hommia, mutta yllärinä on tullut, miten vapaata sen teko on. Välillä iskeekin kamala epävarmuus että nyt tekee hommia ihan pieleen.. Toki aina tapaamisissa tenttaan ohjaajaa mieltä askarruttavilla kysymyksillä, mutta näitä uusia kysymyksiä tulee kuitenkin päivittäin, eikä ohjaajaa viittis kokoajan vaivata. Ja loppujenlopuksi, minunhan tämä gradu on, eikä ohjaajan :)

myy

Tässä sen näkee miten epäpätevää opetus on yliopistoissa.
Yliopisto-koulutksen yksi päätehtävä on totuttaa itsenäiseen työskentelyyn, toisin kuin amk:ssa. Siellähän kai ajatellaankin opiskelijoiden puolesta. Siinä se ero!

Tsemppiä!

Tsemppiä sinulle joka joudut puurtamaan yksinäsi! Kovin on tutun kuuloista. Sain enemmän hyödyllisiä neuvoja kansakoulun käyneeltä vanhalta äidiltäni kuin pääaineeni opettajalta. Muiden opiskelijoiden kokemukset olivat poikkeuksetta samanlaiset. Mutta eri aineiden välillä on suuria eroja joten varmasti parempaakin ohjausta löytyy. En silti sanoisi professoriani aivan toivottamaksi tunariksi. Hän rakensi itselleen hienon omakotitalon vaikkei juuri mitään saanutkaan aikaan. Ihmisistä voi löytyä ennalta aavistamattomia voimavaroja kunhan oikea motivaatio löytyy. Joka tapauksessa tsemppiä!

heh

Mulla oli vähän samaa... Ensin graduohjaaja vaati että pitäisi ottaa sitä taustalätinää teorioista pois, sen jälkeen vaati ne takaisin... Meidän laitoksella ei ole ohjeita gradun teosta ollenkaan!

Minulla on 5. ohjaaja menossa :)

Minulla on ollut tähän mennessä 5 ohjaajaa :)

Kaikilla on oma tapansa ohjata ja toisilla on täysityrmäävä, toisilla varovainen ja onneksi! tällä viimeisellä on asiallisen kantaaottava ja kiinnostunut. En olisi voinut parempaan tyyppiin "törmätä". Ei ole ollenkaan olevinaan proffaa, vaan ihan tavallinen, toista ihmistä kannustava ja nimenomaan ohjaava ihminen.

Olen paininut omani kanssa jo yli 3 vuotta. Välillä on pari puolivuotista, jotka olen ottanut itse aikaa muuhun opiskeluun ja työharjoitteluun. Jouluun mennessä saan työni näillä näkymin valmiiksi.

Ole sitkeä. Älä anna periksi. Tee kysymyksiä, kuulostele ja kysy joltakin toiselta, jos et saa tukea ja ohjausta omalta ohjaajalta! Gradu on monella todella ensimmäinen käytännön työ, jossa pitää näyttää kaikki teoriassa opittu. Se voi olla kovin hankalaa. Missään muussa opinahjossa ei niin täydellisesti vaadita niin paljon teoriatietoa käytännön osaamisen kustannuksella - se on yliopisto-opiskelussa kehittämisen arvoinen asia.

Niin juuri!

"Ole sitkeä. Älä anna periksi. Tee kysymyksiä, kuulostele ja kysy joltakin toiselta, jos et saa tukea ja ohjausta omalta ohjaajalta!"

Itse tuskailin turhankin kauan oman työni parissa peukaloita pyöritellen, kun ajatukseni pyörivät kehää ja uskallus tarttua työhön puuttui kokonaan. Rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä toiseen ohjaajaan, josko hän voisi potkaista työni taas käyntiin.
Ja niin siinä kävikin! Sattumalta tämä ohjaaja sattuu olemaan innostunut ohjaamisesta ja henkilönä muutenkin helposti lähetyttävä, joten käynti hänen luonaan selkeytti ajatuksia. Selkeämmin mielin ja uusin ideoin sekä eväin sain taas tekemisen meiningin työhöni. Nyt se on melkein valmis -pieni rutistus vielä niin se siinä.

Käy ihmeessä juttelemassa jollekin muulle, jos varsinaisen ohjaajasi kanssa ei ajatukset kohtaa tms. Ite päivittelin, ett miksen hakenu apua jo aikasemmin, kun työ alkoi takuta.

"Tarkistan vasta valmiin painotuotteen"

Kun ns.ohjaaja ilmoittaa näin,on konstit aika vähissä.Miksi tällaiset tyypit ottaa graduryhmän kun ei ole tarkoituskaan ohjata.Tuntuu aivan uskomattomalta.
Mistä voi kehitellä jonkun toisen ohjaajan esim. oikiksessa, kun aiheet ovat niin tiettyjen tyyppien hallinnassa?
HYVÄT NEUVOT OVAT NYT TODELLA TARPEEN!!!!!

Epämieluinen aihe :-(

Minulle kyllä tuli ohjeita. Olisinpa saanut itse puhua ja tuoda oman kantani esiin... Ohjaaja esitti täysin aiheeseen liittymättömiä kysymyksiä ja ohjeita. Ei tuntunut ollenkaan tajuavan mun pointtia. Halusi vain, että oikein keinotekoisen tuntuisia osia lisäisin graduuni. Sellaisia, jotka eivät kyllä aiheeseeni millään tavalla liity.

Yleensä käsketään rajaamaan aihe mahdollisimman tarkasti, mutta nyt oli kyllä päin vastoin. Tuntui, että kaikkea turhaa olisi pitänyt lisätä... Olen tutustunut aihetta sivuaviin tosi hyviä arvosanoja saaneisiin graduihin, jotka on tehty alamme arvostetuimmissa yksiköissä täällä Suomessa. Ei niissäkään ole mitään ylimääräisen näköistä sisällössä.

Luulen, että johtuu aiheestani, joka ei ole oikein ohjaajani kiinnostuksen kohteena. Ei vain ole valinnanvaraa. Valitettavasti ohjaajani on toinen arvostelijoista, joten senhän tietää sitten miten arvosanalleni käy. Luulen tosiaan, että aiheestani johtuu, koska muille seminaariryhmäläisille ei valiteta samoista asioista kuin minulle. Mun mielestä kyllä tieteellisellä tasolla pitäisi pystyä näkemään työ puolueettomasti, vaikka se aihe ei juuri ihan omissa intresseissä olisikaan.

Kyllä suorastaan masensi. Pakkohan ne muutokset on tehdä, koska hän on toinen arvostelijoista! Tein muutokset ja nyt kuka tahansa aiheesta mitään tietävä sanoisi, että huonompaan suuntaan on mennyt...

muista

Muista että se on sinun työ. Sinulla pitäisi olla sen verran monen vuoden opiskelusi tuloksena arvostelukykyä, että tietäisit, mitä teet.

Kannattaa muuten luetuttaa gradua opiskelutovereilla, ei graduohjaajalla. Luetutin itse graduani useita kertoja ohjaajalla kun en tajunnut homman nimeä epäsosiaalisuuteni takia. Siitäpä se arvosana laski - jos sitä nyt kukaan koskaan kyselee - gradun arvosanaa!

OHJAAJA

En ihmettele ollenkaan tuota. Minun tapauksessani kävi niin, että sain tiedon gradun ohjaajasta vasta vajaata viikkoa ennen gradun palauttamisti. Sen jälkeen kun olin palauttanut gradun ko. professorille, soitin hänelle vastaanottoaikana. Hän "käski" tuolloin soittamaan viikon päästä uudestaan. No, minä tein niin ja Hän totesi seuraavassa puhelinkeskustelussamme (joka kesti about 10 min.), että OK, kyllä tämä hyväksytään.

Gradun kirjallisessa arvostelussa todettiin kuitenkin, että en ollut osoittanut "riittävää" itsenäisyyttä tutkielman teossa. Nyt ymmärrän asian niin, että jos ohjaajaa vaivaa (vaikkei se ole taikina)niin se vaikuttaa arvosanaan.

Maailma ei ole G

Jos ette halua yliopistolle töihin, niin kukaan ei koskaan ole kiinnostunut teidän gradustanne. Tai mitä sivuaineita te olette lukeneet. On vain tyhmää ajatella niin. Maisteri on maisteri ja sen jälkeen kaikki on omasta itsestä kuten persoonasta ja sosiaalisista suhteita kiinni. Sinä olet täysin riittävä.

onhan

Valmiilla gradulla on helpompi saada töitä kuin niin että on vain epämääräinen opiskelija jonka valmistumispäivämäärästä ei tiedä kukaan...

gradusta työelämään

Työnantajan näkökulmasta tärkeää on että saat gradun ylipäänsä tehtyä ja mitä nopeammalla opiskeluaikataululla ja mitä itsenäisemmin, sen parempi. Nykyinen työelämä nimittäin on sen verran kiivasta, että jo opiskeluissa osoitettu tehokkuus, suoraviivainen toiminta ja omatoimisuus lämmittävät työnantajan mieltä. Työnantaja ei halua pohdiskelijoita tai kyselijöitä leipiinsä, nehän ovat vain haitaksi ja voivat jopa vaivata uutta pomoaankin liiallisella kyselyllä. Gradun sisällöllä tai laadulla ei ole juurikaan merkitystä ainakaan tällaisella alalla, jossa tärkeintä on tuloksellisuus. Gradulla osoitetaan ainoastaan kypsyys opiskella uusia asioita ja toteuttaa niihin liittyviä projekteja itsenäisesti sekä kyky saattaa asiat päätökseen. Jos tähän vielä yhdistyy näyttö tehokkuudesta, olet työmarkkinoille mahdollisesti käyttökelpoista tavaraa. Sen jälkeen katellaankin enemmän muita henkilökohtaisia ominaisuuksia (sosiaaliset taidot yms.) ja työkokemushistoriaa.

Tsemppiä gradujansa kirjoittaville ja tervetuloa raadolliseen maailmaan.

Kirjoita se gradu

Älä välitä ääliöistä. Kirjoita se. Ole omaa mieltä. Kyllä kaikki hyväksytään, kun mielipide on perusteltu. Jos et halaja yliopistolle kuten marinastasi vaikuttaa, niin työnantajat ei kysele gradun perään muuta kuin että se on tehty. Se osoittaa monille jo montaa asiaa.

Gradu ja tuskien taival

Monille gradu on todellakin tuskaa ja niin se oli myös itselleni varsinkin alkutaipaleella. Ja varsinkin, jos gradun ohjaus on melkeinpä olematonta. Ns. graduohjaajani ei ole lukenut pätkääkään nykyisestä gradustani, tein samasta aiheesta seminaarityöni joten sen n. 30 sivuisen tekeleeni hän on tietenkin lukenut. Ohjeita saan kun hän vilkaisee sisällysluetteloa...Muuta ohjausta ei oikein ole ollut. Säännöllisiä tapaamisia ei ole ja kaikki riippuu omasta motivaatiosta ja innostuksesta. Onneksi seminaari onnistui ja siitä sain osan melkein suoraan graduuni. Mielestäni kannattaa jo seminaarivaiheessa miettiä tarkasti mistä aiheesta gradun tekee. Aikaa säästyy ja työ edistyykin. Itselläni maaliviiva häämöttää, teksti on kasassa, enää korjauksia ja hienosäätöä vailla. Sitten vielä viimeinen tapaaminen ja kansiin!:)

Gradusta

Ei se gradu mikään maailmoja syleilevä eepos ole. Se on lähinnä väline, jolla proffa arvioi kannattaako sinuun satsata mahdollisena tulevaisuuden toivona eli tohtoriopiskelijana. Jos ohjaus on vähäistä, niin todennäköisesti hän on jo arvion tehnyt, josta voit vetää omat johtopäätökset!

välinpitämättömyys

ongelmani on, että itse olisin ollut kiinnostunut jatkamaan opintoja, uskoen, että se sujuisi minulta "tuosta vaan". Mutta sitten, pikku hiljaa tajuan, että ohjaaja vaikenee, eikä osoita mitään mielenkiintoa tutkielmaani.

Aina aiemmin olen saanut positiivista ja jopa innostunutta palautetta ohjaajilta, jos olen tehnyt hommaa "tosissani". Useampien valmiiden töiden julkaisemisista on puhuttu (mutta olen itse ollut niin nössö, etten ole lopulta uskaltanut tarjota).

Ajattelin, että gradua tehdessä voisi käydä mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta, perehtyä ja tutkia, ajatella, oikeasti. Mutta nyt on käynyt niin, että gradun tekeminen saa koko tutkimisen tuntumaan niin yksinäiseltä ja yhdentekevältä, että se saa minut epäilemään 1) kykyjäni 2) akateemisen maailman eristäytyneisyyttä ja epäselviä sääntöjä siitä, mikä on hyvää tutkimusta.

Tämä on outoa. Näistä asioista ei oikein voi missään avautua. Tämä syö itsetunnon lisäksi tulevaisuushorisontin - minusta tuntuu, että en voisi tämän jälkeen hakea jatko-opintoja ainakaan omalta laitokselta.

Oletan, että ohjaaja ei tykkää aiheestani tai otteestani siihen. Proffan asenne vaikuttaa omaan uskoon projektin laadusta. En osaa arvioida itse tutkielmani laatua (en ole jostain syystä koskaan osannut, ellei sitten tiedä että tekele on lonkalta vedetty kikare, eli heikkouden yleensä tietää) hänen suhtautumisensa kyseenalaistaa, onko koko gradun tekemisessä ja siihen panostamisessa mitään järkeä - en ilmeisesti ole kiinnostavaa materiaalia jatkoon.

Mitäpä tällaisessa tilanteessa voi tehdä - olen saanut hyvää palautetta muilta tekstiä lukeneilta, mutta tätä pro-arvioijaa juttu ei näköjään innosta.

välillä sappi kiehuu. välillä itkettää. ja työ venyy.

niin siinä käy

No hei. Kaikille käy noin: ei graduun saa ohjausta. Itselläni on jotain 80 sivua gradua, joka odottelee vaan sitä että muokkaisin sen valmiiksi. Graduohjaaja nääs sanoi että olin tehnyt jotain väärin ja noin 50% pitäisi kirjoittaa uudelleen. Arvaa vituttaako. ;)

Jotkut onnekkaat valitsevat aiheen, josta saa kirjoitettua gradun parissa kuukaudessa, useimmille meistä tämä on sellainen ponnistus johon menee pahimmillaan vuosikausia... Riippuu siitä miten hyvin aihe, metodologia, lähteet jne. on määritelty alussa. Epäselvä graduprojekti kestää pitkään, selkeästi määritelty on nopeampi...

-A-

Oletteko saaneet A-arvosanoja, vai pelkäättekö vain jotakin muuta määrittelemätöntä?

Voi ei....

Kiva tehdä puolet uusiksi. Eipä' voi muuta sanoa..

OPISKELIJAT USEIN

Kyllä meinaa kääämi palaa graduja ohjatessa useammankin kerran.
Typerimmät opiseklijat innokkaina kyselevät lähdeluettelojen uloslaitosta ja muusta rakenteellisesta, joka on selvästi ohjeistettu! Ei siiinä paljoa viitsi innostua kun kysymysten taso on mongoloidiaa.
Ja itse sisällöstäkin kysellään useimmiten yhdentekevyyksiä ja nippelitietoa - ole siiinä sitten innostava. Opisekelijat ovat usein tyhmiä, saamattomia ja laiskoja. Näin on.
nimim. 10 vuotta lopareita ohjannut, palkkatyöläinen yliopistossa.

mukavaa

Sä oot varmaan tosi hyvä ohjaaja. Kiva, kun oot noin innostunut työstäsi! Olisikohan tuo kymmenen vuotta sittenkin tarpeeksi, kun noin huonosti menee? Totuushan on, että ne E:n ja L:n gradut ovat toki harvassa, mutta eihän siinä oliskaan mitään järkeä, jos kaikki sen sais vai kuinka?

En tiedä oonko keskiverto-opiskelija vai mikä, mutta itse ainakin kuvittelen olevani ahkera, kun tuskailen 4-10 tuntia gradun kanssa päivittäin, mutta en välttämättä saa sitä siitä huolimatta paljoakaan eteenpäin. Ja voisin sanoa, että yksi syy on juuri se, ettei ohjaaja ole kiinnostunut.

Sairaanhoitaja

Kuka määrittää gradujen tason tai sisällön laajuuden,tekijä itsekö?Itse olen Sairaanhoitaja AMK ja me tehtiin ns.lopputyöt,jotka oli laajuudessaan yhtä laajoja kuin lukemani hoitotieteen maisterien gradut???????

Kuka onkaan lopulta idiootti?

Opiskelijatko idiootteja?

Kyllä käy surku "kynsiisi" joutuvia opiskelijaparkoja. He ovat täynnä kysymyksiä, toiveita, odotuksia, epävarmuutta... Voin vain kuvitella miltä heistä tuntuu joutua työnsä kanssa tekemisiin kanssasi. Kirjoituksesi henki valitettavaa kylmyyttä. Tuskin idiootit pääsevät yliopistoon. Mitäpä jos tarkistaisit hieman kantaasi ja yrittäisit opastaa ja kannustaa heitä vaativalla, mutta samalla lempeän ohjaavalla ja ennen kaikkea KANNUSTAVALLA tavalla. Leimaamalla opiskelijat tavallasi et voi tarjota gradunsa parissa painiskeleville tuloksellista ohjausta.
Laiskoja, osaamattomia, mielestäsi typeriä ym. opiskelijoitakin voi kannustaa älykkäästi ja rakentavasti parantamaan työmoraaliaan. Kyllä he varmasti jossakin vaiheessa tekevät "käännöksen" tai poistuvat riveistäsi. Hyvä yliopiston palkkatyöläinen, olisiko sinun itsenäisyyspäivän kunniaksi aika tarkistaa myös omia asennoitumis- ja työskentelytapojasi. Älä murehdi "tyhmille" hukattua aikaasi. Sinähän saat siitä palkkaa. Ajattele sitä, että voisit paremmin heitä opastaa ja ehkäpä saada tuloksiakin enemmän aikaiseksi tai hienovaraisesti ohjata muihin ympyröihin, jos sinulla riittää siihen taitoa ja psyykkistä silmää. Nyt ei oikein siltä tunnu.

Asiallista

Enpä oikein jaksa uskoa että tämän viestin kirjoittaja oikeasti on yliopistomaailmassa vaikuttamassa. Todella lapsellista ja epäkypsää.

Ja lehmät lentää

Olipa käsittämättömän köyhä provo "palkkatyöläiseltä". Saitko jotain seksuaalista nautintoa jo?

Tuotanoin...

Jos olisit yliopistossa, edes käynyt koskaan, niin osaisit todennäköisesti jopa kirjoittaa. Viestissäsi on niin monta kirjoitusvirhettä että ei voi uskoa silmiään :P

Ja mä en ole yliopistossa :P

Jos täällä on liikaa kirjoitusvirheitä niin sovitaan että olen 9 vuotias, koska silloin virheet eivät ole pahoja, kun olen niin nuori ;)

opetuksen taso

Kannattaisi opetushenkilökunnassa olla ihmisiä, jotka haluavat,
että Suomessa kehitytään tieteen alalla ja
yliopistossa opitaan jotakin.
Opetuksen tason tulisi olla hyvää, eikä vain "opettajien" elämisen mahdollistajia palkan muodossa.

Mitä sinä osaat?

Olet varmaan kieriskellyt teorioiden ja käsitteiden silmänkantamattomilla soilla ja tajunnut, ettei sinusta tule mitään, eikä mikään ole mitään. Mieti, perusopiskelija laitetaan tuolle sulle rämpimään jonnin joutavia tehtäviä tekemään, että lopulta pääsisi oikeisiin töihin. Sinä olet loppujen lopuksi yksi yhteiskunnan elätti, oikein suojatyöpaikassa vielä!

Gradu on pelkkä harjoitustyö!

Gradu on pelkkä harjoitustyö, joka vaadítaan papereiden ulos saamiseksi. Ei muuta kuin rönsyilemätöntä asiatekstiä peräkkäin ja kannet päälle, niin pääsee aloittamaan oikeat duunit.

Kukaan ei ole jälkeenpäin kiinnostunut graduista eikä niiden sisällöstä, pääasia on ne paperit (joista niistäkään ei ole kiinnostunut kuin korkeintaan pari ekaa työnantajaa.)

Käytä ohjaajaa hyväksesi!

Hei pettynyt! Usein on valitettavasti näin. Ohjaaja ei ota yleisesti kantaa, johtuen omista ikiireistään tai varovaisuudestaan (ei halua suunnata ajatteluasi llian voimakkaasti). Siihen kannattaa seuraavalla kerralla varustautua kysymällä ohjaajalta selkeitä kysymyksiä, jolloin hän joutuu tavallaan ottamaan kantaa esim. kysyt: onko tutkimuksesi teoreettinen tausta tarpeeksi selkeä (jos tutkimuskesi on empiirinen eikä filosofinen tms), mitä kirjallisuutta hän suosittelisi lisäksi, onko ongelmasi tarpeeksi hyvin määritelty, onko tutkimusmenetelmäsi OK, vai tulisiko sinun harkita jotain muuta, entä aineistosi, tutkimusmateriaalisi. Käy myös reippaasti joidenkin muiden laitosken henkilökuntaan kuuluvien juttusilla. Katso kuka tutkii ja kirjoittaa samasta aiheessa kuin sinä ja koputa reippaasti oveen!

Ohjaajan homma on vit..

No ajatelkaapa minkälaista työtä proffat tekevät. Pitää tehdä uutta kirjaa, suunnitella opetusta tulevaisuuteen ja sitten on vielä perhe-elämäkin hoidettava siinä sivussa. Takki on varmasti tyhjä proffallakin jo pohtimisesta, saati sitten että pitäisi paneutua jonkun opiskelijan gradutyöhön. Nyt on vain käynyt niin ettei se sinun proffa ole kerinnyt tai yksinkertaisesti jaksanut lukea viikonloppuna graduasi. Ei sinun kannata tuosta vetää heiniä nenääsi. Teet sen gradusi valmiiksi (n. 150 sivua) ja sitten menet esittelemään, mitä parannuksia proffa haluaa työhösi. Saattaahan se olla, että tarkastajana onkin jo toinen proffa ja hänellä on toisenlainen näkemys työstäsi, joten silloin saamallasi hyvälläkään ohjauksella ei ole merkitystä. Näin se vaan menee - omalla painollaan ja ajan kanssa.

joo mutta

Proffakin voisi hoitaa työnsä kunnolla.

iisi biisi

tein garduni 3 viikossa a 18 h/ pvä. Eipä tarvinnu paljon korjailla. itse maisterin tutkinnossa meni 2v 2kk

Mikä aine?

Kerro vähän taktiikastasi ja tekniikoistasi. Oliko alla paljon jo suoritettua kun aloitit? Miltä alalta valmistuit?

Vähän samansuuntaista täälläkin

Proffa on vain tyytyväisenä katsellut, kun työ etenee ja tekstiä tulee. Oon miettinyt, että jos kotain turhaa on, niin eiköhän se ilmoita. Nyt tuli sitten ongelmia, oikea tilastoilla kikkailu kun mättää. Ja kas kummaa, proffaltahan löytyikin ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä. Luulen,että siellä sunkin ohjauspäässä kaikki on niin kauan hyvin kunhan vain gradu etenee. Jos tlkkää johonkin kunnolla, sieltä luulisi löytyvän apuja eteenpäin viemiseksi. Tsemppiä, tää on kyllä tosi yksinäistä pakerrusta tieteen valtateillä..

Tuskastuttavaa...

Ja samoja kokemuksia täälläkin!!!

Olen erittäin alkuvaiheessa rakkaan graduni kanssa. Joka kerta, kun olen käynyt ohjaajani luona, hän ehdottaa TAAS aivan uutta näkökantaa, ts. aiheen vaihtamista, työhöni. Mä oon aivan puulla päähän lyöty. On täytynyt ottaa ohjat omiin käsiin ja vain päättää ja pitäytyä omassa. Enää en kuuntele häntä. Aivan kuin ohjaajani ei muistaisi, mistä olen puhunt, mitä olen tekemäsää jne...

Ja graduryhmä...=( Vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden aihe on aivan eri kuin omani (tänä vuonna ei tietenkään sattunut olemaan mun aiheelle sopivaa ryhmää!!!) ja suurin osa on jatkotutkinto-opiskelijoita.

Että tällaista. Taitaa olla ohjaajan JA graduryhmän vaihto edessä...

=(

Sama tuska

Samoja ongelmia, en liene ainut. Outoa että ohjaajien ja opiskelijoiden vaatimukset eivät kohtaa, kaikilla lienee sama päämäärä: gradu kasaan ja yliopistolta ulos. Oma "ohjaajani" on juuri näitä "tee-se-kasaan-mä-katon-sitten". Ärsyttää tämä ovien koputtelu ja turhat puhelinsoitot, kukaan ei vastaa. Oma ohjaajani ei ole alan asiantuntija, ne jotka ovat eivät ole olleet kiinnostuneita, tiedä miksi.

Tuntuu että koko gradun idea on ihan outo. Valitin tilanteesta laitoksen johtajalle, joka sanoi että gradu tehdään YKSIN. No yksinhän minä sitä teen, ja tajuan että eihän ohjaaja sitä kirjoita. 60 sivua tekstiä koossa ja kukaan ei vaivaudu lukemaan että menikö metsään vai ei. Eikö pitäisi ajatella että gradu tehdään ITSE, mitä tämä YKSIN-ajattelu oikein on, sanoilla on eri merkitys. ITSE-tekeminen on itsenäistä tekemistä vuorovaikutuksessa muiden kanssa, YKSIN-tekeminen kopissa puurtamista ilman kontakteja. Kumpi on nykyaikaisempi työtapa nykyisenä verkostoitumisen aikana? Mielestäni laitoksellani on vanhanaikaisia ideoita, olen ihmetellyt kun kuuden vuoden aikana ei laitokselle ole saatu esim. ulkomaalaisia vieraita, vaikka tutkimusaiheet ja -painoalueet ovat kansainvälisiä. Kertoo jotain siitä, miten verkottuminen ja vaikutteiden hakeminen ei toimi.

Katoaa luovuus ja keksimisen ilo koko hommasta, kun kukaan ei ole kiinnostunut. Tutkimuskulttuuria voisi miettiä uudestaan suomalaisissa yliopistoissa: nykyisenä globaalina aikana ideoiden vaihtaminen ja vuorovaikutus on kaiken a ja o. Gradu on pelkkä harjoitustyö, mutta sen pitäisi prosessina perehdyttää myös tutkijan työhön, jossa on myös kyse myös oman työn alistamisesta arvioinnille kirjoituksen aikana. Siis eihän kukaan tutkija kirjoita monen sadan sivun monografia välillä näyttämättä sitä kelleen. Vaikka tässä on kyse pienemmästä työstä, olisi prosessi opittava. Tähän ei suomalainen koulutusjärjestelmä näköjään anna puitteita.

Ohjaamattomuus tekee hallaa ei ainoastaan hetkellisesti vaan pitkäaikaisesti, kun kontakteja ei synny, tutkimusprosessista syntyy väärä kuva ja opiskelijan elämäntilanne ja suunnitelmat seisovat. Lisää ammattimaisuutta yliopistoihin!

Mulla on hyvä ohjaaja

Mulle on onneksi sattunut aivan täydellinen ohjaaja. Hän käy luonnokset erittäin tarkasti läpi ja esittää aiheelliset muutosehdotukset riittävän täsmällisesti kuitenkin samalla korostaen, että minä itse päätän, mitä työlleni teen. Olen mielestäni todella onnekas, että minulla käy hänen kanssaan kemiat niin hyvin yhteen. Gradustressissä on tarpeeksi kestämistä jo ilman paskamaista ohjaajakin!

Gradunohjaajia on joka lähtöön...

Omani on myös aika erikoinen tapaus. Kyseenalaistaa työtäni jatkuvasti, ei kehu tai sano ylipäänsä mitään positiivista työstäni, tykittää minua omilla ajatuksillaan ja näkökulmillaan yrittäen puskea niitä läpi. Jutuista saa sen kuvan, että tyyppi ei ole edes lukenut työtäni eikä tiedä edes, mitä olen tutkimassa. Olin jossain vaiheessa ihan itkun partaalla sen takia. KUITENKIN tämä professori oli kollegalleen kehunut työtäni ja itse asiassa edesauttoi uraani hiljattain merkittävällä tavalla.
Hyvä asia ottaa esille. Gradun ohjaajan tulis olla tekijän tukena. Apua, tukea ja kommenttejahan tarvitsee pienempiinkin tehtäviin. Kuitenkin voit olla tyytyväinen, että itse tunnistat ohjauksen tarpeen. Musta olisi hyvä, jos sä saisit kommentteja graduusi vaikka joltakin opiskelijakaverilta. Mietin, voisitko kysyä ohjaajaltasi erikseen kommentteja graduusi esimerkiksi sähköpostitse? Kuitenkin gradusi näyttää olevan jo aika pitkällä. Luota itseesi!!

Ihana ohjaaja

Oman graduni ohjaaja oli aivan ihana. Hän oikeasti panosti työhöni, luki sitä, kirjoitti marginaaleihin mietintöjään ja antoi minun kysyä kysymyksiäni. En toki ohjausaikaa kuluttanut kyselemällä mistään sisällysluetteloista tai muista, vaan hän kertoi jo heti prosessin aluksi, että tee lista kysymyksiä sitten tapaamista varten. Muistaakseni kävin ohjauksessa 3-4 kertaa koko prosessin aikana (n. 9 kk) plus sitten 2 seminaari-istuntoa aiheestani.

Sain hyvät eväät ja hyvän lopputuloksen. Ja oikeasti opin työtäni tehdessä jotain sellaista, mitä mikään kirjan lukeminen ei olisi valaissut. Toki työ oli omaa puurtamista ja yksinäistäkin. Ja tietysti oli muistettava, etten missään nimessä kysellyt kysymyksiä "ja mitä mä nyt sitten teen?".

Ikävää, että monella on vaikeaa tuo työn tekeminen. Itsellenikään se ei ollut helppoa, koska olen pedantti ja täydellisyydentavoittelija.
Opin todella paljon gradun ohjauksesta. Nimittäin sen, että koko rojekti olisi kannattanut hoidella yksin kysymättä ohjaajalta mitään. Olisi voinut käydä hänen luonaan ja muka kuunnella mitä hän höpisee ja sitten tehdä oman päänsä mukaan. Nyt tuli kuunneltua "ohjeita". Jotenkin niin tutulta kuullostaa nuo teidän tekstit....
Eli pieleenhän se meni hyvällä opiskelijalla ja pahasti! tuntui samalta kuin täällä jollain, että tarkoitus olikin saada kaussin käyrän alkupäähän ainakin yksi työ....juu. No elämä jatkuu. Tsemppiä vaan gradun tekijöille. Kyllä se siitä iloksi muuttuu.
Voin kertoa, että kyllä useimpien gradunkirjoittajienkin tapaaminen on pettymys. Jo käsikirjoitusta selatessaan huomaa, ettei graduohjeisiin ole viitsitty tai ymmärretty perehtyä. Yksinkertaiset muotoseikat kuten otsikointi tai kirjallisuusviittaukset ovat heti pielessä, ja lisäksi esitystapa sekä kielenkäyttö ovat mitä ovat. Ihmetyttää vain, kuinka minimaalisella suomen kielen osaamisella ylioppilaaksi pääseekin.

Kirjallisuusosio ja empiria ovat pahasti eri paria: kirjallisuus on raavittu kokoon ensiksi käteen sattuneesta muutamasta, yleensä vanhasta lähteestä, eikä se tue juuri millään lailla empiriaa. Kaikesta huomaa, ettei kirjallisuustutkimukseen ole viitsitty panostaa eikä edes hahmottaa, mitä varten kirjallisuusosio gradussa edes on.

Empiria on useimmankin gradun paras osuus, siinä yleensä on sentään tehty jotain. Tosin taas parempi ennakkosuunnittelu olisi tuottanut parempaa tulosta. Tulosten analyysi ja johtopäätökset sitä vastoin ovat heikompia, mikä sinänsä ei ole ihme, koska kirjallisuusosiosta ei tosiaan ole apua.

Jos kerrankin huomaisi, että graduohjeistus on todella luettu ja ymmärretty sekä kirjallisuuteen on oikeasti tutustuttu, niin olisi helppo kohdistaa neuvot niihin todellisiin asiakysymyksiin, jotka veisivät gradua eteenpäin, ilman että pitää kertoa graduntekijälle olemassa olevan kirjallisen graduohjeistuksen sisällöstä.
No minun ohjaaja ei ollut edes vaivautunut lukemaan viimeisintä versiotani gradustani vaikka olin sen lähettänyt viikkoa ennen tapaamistamme. Tapaamisessa antoi sitten kommentteja KUUKAUDEN takaiseen versioon jossa oli vaikka mitä virheitä ja jotka tiesin jo itsekin ja olin ne korjannut. Että eipä ollut mitään hyötyä siitä tapaamisesta. Ärsyttää että ei näe vaivaa ollenkaan ennen tapaamista.
Niinpä niin. Miksi sinun oli pitänyt kuukausi sitten lähettää se pahasti keskentekoinen versio luettavaksi? Olisit käyttänyt muutaman viikon käsikirjoituksen parempaan viimeistelyyn ja lähettänyt sitten vasta sen luettavaksi.

Gradunohjaajasi oli ehtinyt aloittaa se aiemman version kommentoinnin, mikä työ olisi kokonaan mennyt hukkaan, jos hän olisi siirtynyt kommentoimaan uusinta versiotasi. Luuletko tosiaan, ettei ohjaajallasi ole muuta tekemistä kuin kommentoida vähän väliä lähettämiäsi graduversioita? Graduprosessissa kaksi tarkastelukertaa pitäisi riittää, ja se riittääkin, jos tekijä ei halua kommentoituttaa jokaista versiota työstään.
Okei, en tiennyt että kaksi kertaa vaan saa luetuttaa. Tilanteeni vaan on se että teen gradua etänä koska asun 100 km päässä yliopistosta ja teen päivätyötä. En pysty käymään ohjaajan luona esim keskustelemassa aika-ajoin..

No, olenpa nyt sitten viisaampi. Eli nyt tehtäväni on hioa oma työ niin valmiiksi kuin mahdollista ja lähettää se sitten "viimeiselle tuomiolle"? Mulla on siis jo 80 sivua kasassa ja mielestäni olen jo työn loppuvaiheessa, kohta alan tehdä viimeistelyä.
Ei se nyt mikään sääntö ole, mutta käytäntö hyvinkin useassa paikassa. Usemmilla ohjaajilla on niin runsaasti töitä yhtä aikaa aktiivisina, että muulla tavalla aika ei yleensäkään riittäisi.

Sen verran nyt annan tuosta kahdesta kerrasta myöten, että erittäin vaikeissa aiheissa voi yhteyksiä ottaa useamminkin. Lisäksi on alussa esitettävä työn sisältösuunnitelma, jota ei voi oikeastaan kerraksi laskea.
 /   /  /  / ohjaajan tapaaminen pettymys

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta