8-vuotta suhdetta takana

Joo,mulla oli aikoinaan sama ongelma,oli tosi ikävää olla aina yksin,tosin meillä on kolme lasta,iältään 11,7 ja 6 vuotiaat.Nyt on kax vuotta mennyt tosi hyvin. Kun mieheni lopetti viinan kans läträämisen. Tein sille stopin.Kun sanoin että että me lähetään lasten kans jos se ei lopeta juomista,niin se sitte loppu...nyt se ei ota ollennkaan,täysin raitis.Kannatti odottaa kymmenen vuotta. =) Jos haluat minusta ystävän meseosoite on:mir,hel,[email protected]

luin sun jutun ja kamala miten kuulostit minulta. Mulla ollut samanlainen tilanne. Kuuli tuossa että olen raskaana 12 vko:lla, ajattelin keskeytystä koska suhde on ollut mitä on ja en tiedä olisinko halunnut yksinhuoltajaks.

No kävin neuvolassa ja juttelin pekan kanssa. Hän haluaa kanssani tämän lapsen, talon ja elämän. Niin minäkin, mutta jotenkin nopeaa tuli elämän muutos eteen. apsi, talon rakennus jne... sanoin että ei tule mitään siitä että hän juo jos mä en juo, että en jaksa katsoa.

Sen takia en jaksa katsoa kun jos sanon hänelle että saat juoda perjantaina ja lähdetään mökille lauantaina tehdään jotain muuta niin hän saattaa jatkaa seuraavat 5 pvä, pilaa kaikki suunnitelmat,
ja menee ex vaimon luona käymään.

Mulla oli tosi raskasta viime viikonloppuna tuntui että kaikki mureni silmien edessä. Kaikki.

Hän joi, valehteli, en tiedä onko pettänyt väittää kiven kovaan että ei mutta en ole varma.

Hain jo keskeytystä olen 16 vkolla mutta vedin paperin pois, en haluais että lapsi kärsii mistään mikä ei ole sen vika.

No nyt ollaan saatu juteltuu jne ihan hyvin menee, mutta kuinka kauan. Kaikki sortuu kun hän koskee viinaan.

Hänestä tulee ihan erilainen ihminen ketä en tunne. Hän ei välitä kenestäkään ei must eikä lapsesta. haukkuu ja on ilkeä.

Mutta selvinpäin rakastettava, lempeä, rauhallinen, järkevä.
Sanoin että jos haluaa jatkaa mun kanssa hän ei juo raskausaikana eikä heti sen jälkeen. ollaan lapsen kanssa, ja siinä sitä vasta puuhaa riittää.

Eikö totta???!!!no hän kävi lääkärissä ja haki antabustabletit ettei sorru mihinkään.

ei hän juoppo ole mutta herkkä riita tilanteessa lähtemään juomaan kuten mä itsekkin paitsi että nyt en voi. Pitää vain niellä.

Tekis mieli lähteä kaljalle, mutta en voi yksinkertaisesti...sorruin nimittäin yhden kerran juuri tuona kyseisenä vkonloppuna olin varma että teen sen keskeytyksen keinolla millä hyvänsä ja piste. LAPSESTA EI VÄLIÄ.

Itkin ja ajatukset muuttui. Ja sovittiin. Tiedän miten vaikeeta on itse olla kämpillä miettien mitä se jätkä siellä puuhaa jne.

Koita pärjätä.

.. vasta raskaaksi tultuani ja ekan lapsen synnyttyä miehen "todellinen" suhde alkoholiin. Ennen lapsia join itsekin melkein joka viikonloppu, eikä se minulle ollut mikään ongelma ja mieskin näin väitti. Toisin kävi, juopottelu senkun paheni. Nyt olemme eroamassa, asumme erillämme.
Voimia ja jaksamista sinulle, muista että sinä pystyt mihin vaan vaikka ihan yksin jos niikseen tulee. Siitä selviää. Vaikka sattuis välillä.

Minun ukkoni rupesi juomaan todenteolla vasta sitten, kun minä tulin raskaaksi. Sitä ennen juotiin (molemmat) vain muutaman kerran vuodessa, jos oli jotain erityistä juhlan aihetta. Kun minä pamahdin paksuksi, juomiskerroista vakiintui pikkuhiljaa jokaperjantaisia, eikä mieheni nykyään edes pysty ajattelemaan perjantaita ilman kaljaa. Yleensä hän vielä juo kohtuullisen runsaasti. Nollaa kuulemma työviikon stressinsä... Onneksi hän on kova työmies ja yleensä paranteleekin krapulaansa kotia remontoimalla tms. hyödyllisillä jutuilla. Krapula hänessä ei tavallaan näy mitenkään.

Mutta tuo juttu opetti minulle, että lapsia en hänen kanssaan tee enää yhtään. Sen verran sain aikanaan itse huolehtia kaikesta, että hulluhan minä olisin, jos kaikkeen siihen rääkkiin rupeaisin toista kertaa. Mies on kyllä ehdotellut lastentakoa moneen kertaan. Vielä vähemmän minua kiinnostaa asia nyt, kun poikamme on jo murrosikäinen ja elämä helppoa. Tehkööt muut minunkin puolestani, minä en enää jaksa.

Moni nyt varmaan sanoo, että mikset jättänyt tuollaista ukkoa... sepä ei olekaan niin helppoa, mitä luulisi. Sitä paitsi minun ukkoni on hyvä mies, ainoa vika hänessä on jokaperjantainen kaljan lipitys... vaan hän kun ei ole pahapäinen kännissäkään, eikä häivy baareihin tms, on tuota tullut katseltua vähän läpi sormien. Ja tuleehan tuota toisinaan otettua itsekin... tosin en ole samanlainen sieni kuin ukkoni.

Täällä semmonen tilanne että olen 8 3 raskaana ja mieheni on alkoholisti. Ennen join itse joka vklp vähintään 2 päivää, kun sain tietää olevani raskaana, loppui juominen kuin seinään. Mutta kun kerroin miehelleni olevani raskaana, se juominen hänellä vasta alkoikin. Reilun kuukauden on jo juonut putkeen... ei tunnu haluavan käsittää asiaa, siis ei vaan usko todeksi. Eikä osaa asettua aloilleen... vielä kykenee Itsekkin rämpimään menossa mukana mutta varmasti sama tilanne itsellä edessä kun ei kestäkkään menoissa mukana..

jotenkin aivan käsittämätöntä että muijat alkaa vääntämään kakaroita viinaan menevien miesten kanssa jotka jopa saattavat pettää ja välillä jopa vedellä turpaankin...
sitten tullaan tänne itkemään "kun se Matti nyt on tuommoinen kamala nyt kun oon paksuna"..eikö kannattaisi miettiä minkälaisen miehen kanssa niitä lapsia alkaa tehtailemaan..vai onko ne juopot rentut niin ihania? "ei se mitään jos ryyppää tehdään silti lapsia"..
ihan tosi parempiakin miehiä löytyy!!!

järjenkäyttö perheen perustamisessakin on sallittua ja jopa SUOTAVAA!!!

älä yleistä, ei kaikki ole samanlaisia.