Toipuuko tästä?

vaikuttaa aika tukalalta. Tarvitset todella nyt psykiatrin apua, jotta saat mielenrauhasi takaisin. Tiedän hyvän psykiatrin, mutten nyt tässä nettipalstalla voi kirjoittaa hänen nimeään. En tosin tiedä, saisitko hänelle pikaisesti aikaa varatuksi. Mikäli kiinnostaa, niin voisiko sinulle lähettää sähköpostia, niin voisin ilmoittaa tarkemmin?

Ei kannata aikailla tuon ajan varaamisen kanssa, sillä voit joutua jonottamaan viikkoja-kuukausia psykologille pääsyä. YTHS:llä on aika pitkät jonot (tosin kaupungeilla voi olla eroja).

Henk. koht. en usko että tulet suoraan saamaan 2kk:n loman. Yleensä ne kirjottaa just tuon pari viikkoa. Itse sain kesällä kuukauden juuri tuon pahan burnoutin takia. Ihan tavallinen lääkäri sen kirjoitti ja aloitin jonottamisen mt-palveluihin.

Ehkä toivut, ehkä edessä on alanvaihto. Ei sitä etukäteen voi tietää. Kannattaa pohtia mikä opiskelussa uuvuttaa ja jatkuuko tämä mahdollisesti koko työuran ajan. Lääkärin ammatti on niin vastuullinen, onhan kyse ihmishengistä, ja koko ajan pitää oppia ja lukea uutta tietoa. Minä en tuohon pystyisi, tekemään työtä jossa virheideni kustannukset maksavat toiset ihmiset jopa hengellään. Mutta onneksi on ihmisiä jotka siihen pystyvät. :)

uupumus erittäin yleistä opiskelijoille. Yths:ltä voi saada kuukauden parinkin sairaslomaa opiskelijoille. Jos yhtään jaksat voit yrittää myös opiskella huomattavasti kevennetyllä lukujärjestyksellä siis tee vain minimit ja älä pyri täydellisyyteen. Hyväksy, että tämän kevään huollat itseäsi ja annat itsesi levätä. Tärkeintä ei ole, että arvosanat ovat huippua vaan tärkeintä on, että pääset koulusta selväjärkisenä ulos. Varaa aika neuvontapsykologille Heti, sillä jonot ovat pitkiä. Erittele ja mieti, mistä uupumisesi johtuu, karsi kaikki turha tai vähemmän tärkeä pois. Uupumuksesta toipuu, mutta se ei käy hetkessä vaan siihen menee yleensä niin kauan aikaa, kun uupumus on kestänyt tullakin. Kokemusta on :)

opit puhdasta lääkintätaitoa

et tulevaa työtäsi tunne uuvuttavana, mutta vanhana "masennuskettuna" pelkään pahoin, jotta jos pelkkä opiskelu (olen itekin hirveä perfektionisti) saa Sut tommoseen paniikkiin, ni pahasti peljästyttää, miten hermoheikko ihminen voi selvitä lääkärintyöstä??

Noh, johan mulla on tähän ikään menessä kokemusta niistä lääkäreistä, kutka eivät oikeen alussa pärjänny, joko ollaan ymmällään, ei nyt varmasti voida sanoa, saattaa olla. On koettu,kun mennään "oikealle" lääkärille, niin jo metrin päästä nähtyään potilaan kertoo oikean diagnoosin.

Toisaalta opiskelu ja työskentely on kaks eri asiaa, molemmissa perfektionismi on mielestäni oiva juttu, sikäli kun sen hallitsee.

Etkö usko oppivas vähemmällä lukemisella, vai etkö todella opi?

Nykynen oireilus viittais siehehn, jot valitettavasti en Sun potilaaks haluis myöhemmin tulla, olkoonkin, et Sust tuntuu, et vaan opiskelu on uuvuttavaa, ei työ. Kuin voit tietää, koska vasta opiskelet?

Kylläpä kuulostat samalta kuin minä aikanaan, silloin alkoi paniikitkin. Minun oli pärjättävä, minun oli menestyttävä koulussa, osattava ja ehdittävä. Keneltäkään toiselta en vaatisi sellaista kuin itseltä olen joskus vaatinut ja vaadin vieläkin.
Tarvitaan asennemuutosta, tutkipas työskentelytapojasi. Etkö hyväksy epäonnistumistasi tai heikompaa suoritusta. Nyt jo maalailet kaikenlaista katastrofia, siis tilanteita, missä et olekaan suoriutunut vaatimustesi mukaan. Kuka niitä vaatimuksia sinulle esittää, kuka vaatii menestymään ?

Kirjoitin noin, koska nyt vanhempana tajuan sen miten ahtaalle laitoin itseni omilla kuvitelmillani ja oletuksillani. Ihminen on tarpeeksi hyvä kävi miten kävi. Elämä ei säästele, joten itse voisi vähän hellittää, varsinkin kun ne vaatimukset tulevat jostakin, kenties ne ovat äidin odotuksia, kenties yrität miellyttää isääsi.. Niin minä tein silloin. Ongelmana on vain se, että en hakenut apua ja asiat mutkistuivat.
Joten sinne vaan, sairaslomaa hakemaan ja itseäsi hellimään :)

Hyvää kevättä !

Pois valkojauhomössöt ja sokeriliemet kaikenmaailman lisäainehötöt. Luonnollista rasvaa lisää, muista kalaöljy ja vitamiinejakin.
Lääkärit ei yleensä kiinnitä syömisiin huomiota kun niitä lääkefirmojen oppieja pitää päntätä niin kovasti.

Ruotsissa on hyväksytty viralliseksi diabeteksen hoito-ohjeeksi VHH-ruokavalio, mutta Suomessa ollaan hiljaa tästä kuin kusi sukassa. VHH-ruokavalio sopii väsyneelle myös(ne tärkkelykset väsyttää) tavalliselle ihmisellekin. Ja pitää kunnolla nukkua.

Nim. Vanha potilaan kääkkä :-)

Kuten jo taisin tuossa edellä sanoa, niin en jäänyt saikulle. Olin eniten ahdistunut siksi, että säikähdin "diagnoosia" ja sitä, kuinka karulla tavalla se tuotiin esille. Asiaa sulateltuani tulin siihen tulokseen, että en ole loman tarpeessa, jos vaan pystyn muuttamaan opiskelutyyliäni. Tähän asti on mennyt hyvin. Olen opiskellut nyt kaksi viikkoa, mutta olen jättänyt reilusti vapaa-aikaa, ulkoillut, liikkunut muutenkin, ja toki syönyt terveelisesti. ;-)

Ja tiedoksi sille, joka ei haluaisi tulevaisuudessa tulla vastaanotolleni. On suinkaan ole kurssini tyhmimpiä, vaan tenttitulokseni ovat aina olleet parhaasta päästä. Ja varmaan ovat jatkossakin. Toki olen epävarma osaamisestani, mutta uskoakseni on ihan tervettä, ettei ole liian itsevarma. Ja enhän ole vielä edes valmis, joten minulla on rutkasti aikaa kerätä kokemusta.

Kuten sanoin, en koe työntekoa uuvuttavana. Ja mistä tiedän sen? Olen tietenkin tehnyt kesälomilla sijaisuuksia. Työntekoni rajoittuu todellakin siihen 8h/vrk toisin kuin opiskelu. Siksi jaksan tehdä töitä.

En ole enää oikeastaan ollenkaan huolissani tulevaisuudestani, jos vain saan pidettyä opiskelun ja vapaa-ajan erillään.

Kun olet nyt vähän hellittänyt ja antanut itselle muutakin aikaa, kuin opiskelu. Sulla yks kokemus, jota joku potilas voi tulla sinulle kertomaan, niin tiedät miltä hänestä tuntuu. Olet yhtä kokemusta rikkaampi.