Kohdunpoistoleikkauksessa olleet!

Minulta poistettiin kohtu munasarjat kohdunkaula 39-vuotiaana. ( endometrioosi ).
Minulla ei sattunut tikkien eikä dreenin poisto.

Nyt sitten vuodottomana, kivuttomana kaikki ok.

Nyt täytyy huomauttaa, että kohdun poistoja ei tehdä "muuten vaan", vaan sille pitää olla joku lääketieteellinen syy. Myöskään pelkkä diagnoosi, esim. oireeton myoma, ei riitä kohdun poiston syyksi, vaan siitä pitää olla sellaisia haittoja, jota eivät muilla hoitokonsteilla pysy kurissa. Nykyinen hoitotakuulakikin edellyttää, että oireet ja löydökset pisteytetään, ja 50/100 pistettä pitää saada kasaan ennen kuin kiireettömään leikkausjonoon saa potilaan laittaa. Iällä ei pisteytyksessä ole merkitystä.

Suomalainen nainen poikkeaa esim. ranskattaresta siinä, että pitää kohtuaan tarpeettomana heti kun lapset on hankittu. Ranskatar taas ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka meinaisi kuolla runsaisiin kuukautisvuotoihin tai kohtu roikkuisi polvissa.

Kohtu ei ole turha kapistus lantion pohjassa. Sen poisto altistaa laskeumille, virtsan karkailulle ja munasarjojen toiminnan ennenaikaiselle loppumiselle, vaikka ne jätettäisiinkin. Mitä nuorempana kohtu poistetaan, sen todennäköisemmin jossain vaiheessa korjaillaan emättimen etu- ja takaseiniä sekä pohjukan laskeumaan. Leikkaus on iso, siihen liittyy verenvuoto- ja tulehdusriskin lisäksi myös mm. virtsarakon, virtsanjohtimien ja peräsuolen vaurioitumisriski.

Kivuliaisiin kuukautisiin (ja endometrioosiin) käytetään nykyisin mm. hormonikierukkaa, joka on potilaalle varsin vaaraton (verrattuna kohdunpoistoon). Jos lääkehoito ei tehoa, voidaan sen jälkeen harkita kohdunpoistoa, siis vain jos muista hoidoista ei ole apua.

Ja se dreenin sekä tikkien poisto ei yleensä tunnu juuri missään, vähän nipistelyä maksimissaan.

gyne kirjoitti:

Nyt täytyy huomauttaa, että kohdun poistoja ei tehdä "muuten vaan", vaan sille pitää olla joku lääketieteellinen syy. Myöskään pelkkä diagnoosi, esim. oireeton myoma, ei riitä kohdun poiston syyksi, vaan siitä pitää olla sellaisia haittoja, jota eivät muilla hoitokonsteilla pysy kurissa. Nykyinen hoitotakuulakikin edellyttää, että oireet ja löydökset pisteytetään, ja 50/100 pistettä pitää saada kasaan ennen kuin kiireettömään leikkausjonoon saa potilaan laittaa. Iällä ei pisteytyksessä ole merkitystä.

Suomalainen nainen poikkeaa esim. ranskattaresta siinä, että pitää kohtuaan tarpeettomana heti kun lapset on hankittu. Ranskatar taas ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka meinaisi kuolla runsaisiin kuukautisvuotoihin tai kohtu roikkuisi polvissa.

Kohtu ei ole turha kapistus lantion pohjassa. Sen poisto altistaa laskeumille, virtsan karkailulle ja munasarjojen toiminnan ennenaikaiselle loppumiselle, vaikka ne jätettäisiinkin. Mitä nuorempana kohtu poistetaan, sen todennäköisemmin jossain vaiheessa korjaillaan emättimen etu- ja takaseiniä sekä pohjukan laskeumaan. Leikkaus on iso, siihen liittyy verenvuoto- ja tulehdusriskin lisäksi myös mm. virtsarakon, virtsanjohtimien ja peräsuolen vaurioitumisriski.

Kivuliaisiin kuukautisiin (ja endometrioosiin) käytetään nykyisin mm. hormonikierukkaa, joka on potilaalle varsin vaaraton (verrattuna kohdunpoistoon). Jos lääkehoito ei tehoa, voidaan sen jälkeen harkita kohdunpoistoa, siis vain jos muista hoidoista ei ole apua.

Ja se dreenin sekä tikkien poisto ei yleensä tunnu juuri missään, vähän nipistelyä maksimissaan.

Lue lisää

Miksi ihmeessä ranskatar ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka kuolisi runsaisiin kuukautisvuotoihin? Älä hulluja puhu.Kohtu on turha kapistus sen jälkeen kun ei lapsia tehdä. Se on vain lihasmöykky. Kohdulla ei ole muuta merkitystä kuin lapsen teko.

Lääketiede on ihmeellistä! Ei kannata peloitella komplikaatioilla. Niitä sattuu harvoin, joka leikkauksessa, ei vain kohdunpoistossa.

Ei kai kukaan kohtuaan turhaan leikkauta. Kyllä siihen aivan varmasti on hyvä syy.

xxyy?? kirjoitti:

Miksi ihmeessä ranskatar ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka kuolisi runsaisiin kuukautisvuotoihin? Älä hulluja puhu.Kohtu on turha kapistus sen jälkeen kun ei lapsia tehdä. Se on vain lihasmöykky. Kohdulla ei ole muuta merkitystä kuin lapsen teko.

Lääketiede on ihmeellistä! Ei kannata peloitella komplikaatioilla. Niitä sattuu harvoin, joka leikkauksessa, ei vain kohdunpoistossa.

Ei kai kukaan kohtuaan turhaan leikkauta. Kyllä siihen aivan varmasti on hyvä syy.

Lue lisää

En takuulla menisi minäkään leikkauttamaan, ellei myoomasta johtuvat oireet olisi niin isot. Ikää 39 joten vaihdevuosiinkin vielä aikaa enkä jaksa millään näin runsaita kuukautisia siihen saakka. Kiitos vastaajille. Lisää tietoa/kommenttejakin ois kiva lukea koskien kyseistä leikkausta. Ihan mikä tahansa tieto on tervetullutta.

Pian edessä kirjoitti:

En takuulla menisi minäkään leikkauttamaan, ellei myoomasta johtuvat oireet olisi niin isot. Ikää 39 joten vaihdevuosiinkin vielä aikaa enkä jaksa millään näin runsaita kuukautisia siihen saakka. Kiitos vastaajille. Lisää tietoa/kommenttejakin ois kiva lukea koskien kyseistä leikkausta. Ihan mikä tahansa tieto on tervetullutta.

Lue lisää

Minulta poistettiin kohtu noin kuukausi sitten isojen myoomien vuoksi. Kohtukin oli kasvanut aivan valtavaksi. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja kohtu poistettiin alakautta. Minulle kyllä sanottiin, että täytyy varautua siihen, että leikkaus voi muuttua avoleikkaukseksi.

Gynekologi onnistui kuitenkin poistamaan kohdun ilman avoleikkausta. Leikkaus kesti vähän yli kaksi tuntia. Kipuja ei ollut koko aikana, lääkitys oli kova.Olin yhden yön sairaalassa. Minulle laitettiin nukutuksessa katetri, dreeni, kanyyli ja happiviikset. Katetri poistettiin heti aamulla. Ei sattunut , poisto oli hetkessä ohitse. Dreeni otettiin hiukan myöhemmin pois. Kotiin pääsin puoliltapäivin.

Sain koko yön kovia kipulääkkeitä ihan pyytämättä. En oikein muista mitään leikkauspäivän tapahtumista. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa edes heräämöstä.

Kaikenkaikkiaan leikkaus oli "helppo". Pelkäsin pahinta mutta turhaan. Nyt on kiva olo, painontunne poissa, en juokse veskissä koko aikaa, ei tarvitse enää kärsiä runsaista kuukautisista.

xxyy?? kirjoitti:

Miksi ihmeessä ranskatar ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka kuolisi runsaisiin kuukautisvuotoihin? Älä hulluja puhu.Kohtu on turha kapistus sen jälkeen kun ei lapsia tehdä. Se on vain lihasmöykky. Kohdulla ei ole muuta merkitystä kuin lapsen teko.

Lääketiede on ihmeellistä! Ei kannata peloitella komplikaatioilla. Niitä sattuu harvoin, joka leikkauksessa, ei vain kohdunpoistossa.

Ei kai kukaan kohtuaan turhaan leikkauta. Kyllä siihen aivan varmasti on hyvä syy.

Lue lisää

Olen 46-vuotias nainen ja yhdyn täysin nimimerkki gynen viestiin, hoitokeinoja löytyy.

Hoitokeinoja löytyy kirjoitti:

Olen 46-vuotias nainen ja yhdyn täysin nimimerkki gynen viestiin, hoitokeinoja löytyy.

Nuo hoitokeinot eivät vain sovi/onnistu kaikilla. Ei kai kukaan kohtuaan leikkauta turhaan! Ymmärrän myös hyvin niitä naisia joille on kokeiltu vaikka mitä ilman tulosta, ei sitä vaivojensa kanssa kauaa jaksa. Kohdunpoisto tuo avun.

Jos kohtu painaa virtsarakkoa tai muita sisäelimiä, ei auta muu kuin poistaa kohtu. Tottakai leikkaus on leikkaus mutta ihan turhaan sitä pelätään. On sitä paljon suurempiakin leikkauksia. Minut leikattiin kello 13-15, osastolle tuotiin 18.00. Hyvässä kunnossa lähdin kotiin kello 11.00 seuraavana päivänä.

Ja jos joku on sitä mieltä, että naisella kuuluu olla kohtu vaivoista huolimatta niin...ihmettelen vaan. Kun kysyin gyneltä, miten elämäni nyt muuttuu kun minulla ei ole kohtua. Vastaus oli, että kuukautiset ja kivut ovat poissa. Muuten ei muutu. Sanoi vielä, että periaatteessa kukaan muu kuin hän ei tiedä, että kohtu on poistettu jos en kerro.Eli naiseus ei kärsi.

xxyy?? kirjoitti:

Nuo hoitokeinot eivät vain sovi/onnistu kaikilla. Ei kai kukaan kohtuaan leikkauta turhaan! Ymmärrän myös hyvin niitä naisia joille on kokeiltu vaikka mitä ilman tulosta, ei sitä vaivojensa kanssa kauaa jaksa. Kohdunpoisto tuo avun.

Jos kohtu painaa virtsarakkoa tai muita sisäelimiä, ei auta muu kuin poistaa kohtu. Tottakai leikkaus on leikkaus mutta ihan turhaan sitä pelätään. On sitä paljon suurempiakin leikkauksia. Minut leikattiin kello 13-15, osastolle tuotiin 18.00. Hyvässä kunnossa lähdin kotiin kello 11.00 seuraavana päivänä.

Ja jos joku on sitä mieltä, että naisella kuuluu olla kohtu vaivoista huolimatta niin...ihmettelen vaan. Kun kysyin gyneltä, miten elämäni nyt muuttuu kun minulla ei ole kohtua. Vastaus oli, että kuukautiset ja kivut ovat poissa. Muuten ei muutu. Sanoi vielä, että periaatteessa kukaan muu kuin hän ei tiedä, että kohtu on poistettu jos en kerro.Eli naiseus ei kärsi.

Lue lisää

Tällä palstalla vastaava nimimerkki gyne on todella oikea gynekologi, hienoa että joku viitsii vastata ilman minkäänlaista korvausta, pelkästä hyvästä tahdosta. Miksi suhtaudut noin kiihkeästi, suosittelen perehtymään niihin suurempiin ja pienempiin jälkiseurauksiin, joita kohdunpoistojen jälkeen esiintyy.

Itse olen tyytyväinen, ei mitään ylimääräisiä vaivoja, kuukautiset säännölliset ja ehkäisy käytössä,luotettava yksityinen gynekologi.Olen lähempänä 50:tä kuin 40:tä, mutta ei tietoakaan ongelmista eikä vaihtereista.

kohdunpoistossa. Sen pystyy päättelemään jo monesta aiemmasta kirjoituksesta. Siinähän on kuitenkin terveydellisistä syistä kyse, ei mukavuudenhalusta? kuten striloinnissa.

Muuten vain syy, ei merkitse mitään, ei leikkauksia tehdä yhtäkään periaatteella muuten vain.

xxyy?? kirjoitti:

Minulta poistettiin kohtu noin kuukausi sitten isojen myoomien vuoksi. Kohtukin oli kasvanut aivan valtavaksi. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja kohtu poistettiin alakautta. Minulle kyllä sanottiin, että täytyy varautua siihen, että leikkaus voi muuttua avoleikkaukseksi.

Gynekologi onnistui kuitenkin poistamaan kohdun ilman avoleikkausta. Leikkaus kesti vähän yli kaksi tuntia. Kipuja ei ollut koko aikana, lääkitys oli kova.Olin yhden yön sairaalassa. Minulle laitettiin nukutuksessa katetri, dreeni, kanyyli ja happiviikset. Katetri poistettiin heti aamulla. Ei sattunut , poisto oli hetkessä ohitse. Dreeni otettiin hiukan myöhemmin pois. Kotiin pääsin puoliltapäivin.

Sain koko yön kovia kipulääkkeitä ihan pyytämättä. En oikein muista mitään leikkauspäivän tapahtumista. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa edes heräämöstä.

Kaikenkaikkiaan leikkaus oli "helppo". Pelkäsin pahinta mutta turhaan. Nyt on kiva olo, painontunne poissa, en juokse veskissä koko aikaa, ei tarvitse enää kärsiä runsaista kuukautisista.

Lue lisää

kertomuksestasi. Toivottavasti itsellänikin menee kaikki yhtä hyvin. Kärsitkö pahoinvoinnista leikkauksen jälkeen? Paranemista Sinulle.

Monia mielipiteitä kirjoitti:

Tällä palstalla vastaava nimimerkki gyne on todella oikea gynekologi, hienoa että joku viitsii vastata ilman minkäänlaista korvausta, pelkästä hyvästä tahdosta. Miksi suhtaudut noin kiihkeästi, suosittelen perehtymään niihin suurempiin ja pienempiin jälkiseurauksiin, joita kohdunpoistojen jälkeen esiintyy.

Itse olen tyytyväinen, ei mitään ylimääräisiä vaivoja, kuukautiset säännölliset ja ehkäisy käytössä,luotettava yksityinen gynekologi.Olen lähempänä 50:tä kuin 40:tä, mutta ei tietoakaan ongelmista eikä vaihtereista.

Lue lisää

Välillä ottaa päähän ihmisten "tietämättömyys" tai kuvittelu. Miksi et olisi tyytyväinen jos ei ole ongelmia. Niinhän me kaikki olisimme.

En ole ihan varma onko nimimerkki gyne oikea gynekologi, en usko. Oikea gynekologi ei kirjoita tuollaista eli "pelottele" komplikaatioilla. Eikä puolusta kohtua naiseuden vuoksi.

Minäkin olen lähempänä 50:tä kuin 40:tä. Minullakin luotettava yksityinen gyne jne. Olen lukenut paljon kohdunpoistosta ja sen ongelmista. Olemme keskustelleet gyneni kanssa näistä asioista jne. Joskus ei vain ole muita vaihtoehtoja kuin kohdunpoisto. Jos sinulla on pahat sappikivivaivat ja saat usein pahoja kohtauksia, yitätkö sinnitellä ja elää kipujesi kanssa? Tuskinpa. menet sappikivileikkaukseen. Miksi tuo kohdunpoistoleikkaus koetaan niin suurena ongelmana?

gyne kirjoitti:

Nyt täytyy huomauttaa, että kohdun poistoja ei tehdä "muuten vaan", vaan sille pitää olla joku lääketieteellinen syy. Myöskään pelkkä diagnoosi, esim. oireeton myoma, ei riitä kohdun poiston syyksi, vaan siitä pitää olla sellaisia haittoja, jota eivät muilla hoitokonsteilla pysy kurissa. Nykyinen hoitotakuulakikin edellyttää, että oireet ja löydökset pisteytetään, ja 50/100 pistettä pitää saada kasaan ennen kuin kiireettömään leikkausjonoon saa potilaan laittaa. Iällä ei pisteytyksessä ole merkitystä.

Suomalainen nainen poikkeaa esim. ranskattaresta siinä, että pitää kohtuaan tarpeettomana heti kun lapset on hankittu. Ranskatar taas ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka meinaisi kuolla runsaisiin kuukautisvuotoihin tai kohtu roikkuisi polvissa.

Kohtu ei ole turha kapistus lantion pohjassa. Sen poisto altistaa laskeumille, virtsan karkailulle ja munasarjojen toiminnan ennenaikaiselle loppumiselle, vaikka ne jätettäisiinkin. Mitä nuorempana kohtu poistetaan, sen todennäköisemmin jossain vaiheessa korjaillaan emättimen etu- ja takaseiniä sekä pohjukan laskeumaan. Leikkaus on iso, siihen liittyy verenvuoto- ja tulehdusriskin lisäksi myös mm. virtsarakon, virtsanjohtimien ja peräsuolen vaurioitumisriski.

Kivuliaisiin kuukautisiin (ja endometrioosiin) käytetään nykyisin mm. hormonikierukkaa, joka on potilaalle varsin vaaraton (verrattuna kohdunpoistoon). Jos lääkehoito ei tehoa, voidaan sen jälkeen harkita kohdunpoistoa, siis vain jos muista hoidoista ei ole apua.

Ja se dreenin sekä tikkien poisto ei yleensä tunnu juuri missään, vähän nipistelyä maksimissaan.

Lue lisää

..kai se luitenkin on niin, että on luotettava lääkärin/gynegologin arvioon (siinä tapauksessa, että ongelmia on ).
Itselleni ei ainakaan tullut mieleen olla menemättä kohdunpoistoon, kun sitä ehdotettiin. ( Kävin yksityisellä gynegologilla yliopistollisessa sairaalassa. )

xxyy?? kirjoitti:

Välillä ottaa päähän ihmisten "tietämättömyys" tai kuvittelu. Miksi et olisi tyytyväinen jos ei ole ongelmia. Niinhän me kaikki olisimme.

En ole ihan varma onko nimimerkki gyne oikea gynekologi, en usko. Oikea gynekologi ei kirjoita tuollaista eli "pelottele" komplikaatioilla. Eikä puolusta kohtua naiseuden vuoksi.

Minäkin olen lähempänä 50:tä kuin 40:tä. Minullakin luotettava yksityinen gyne jne. Olen lukenut paljon kohdunpoistosta ja sen ongelmista. Olemme keskustelleet gyneni kanssa näistä asioista jne. Joskus ei vain ole muita vaihtoehtoja kuin kohdunpoisto. Jos sinulla on pahat sappikivivaivat ja saat usein pahoja kohtauksia, yitätkö sinnitellä ja elää kipujesi kanssa? Tuskinpa. menet sappikivileikkaukseen. Miksi tuo kohdunpoistoleikkaus koetaan niin suurena ongelmana?

Lue lisää

"Jos sinulla on pahat sappikivivaivat ja saat usein pahoja kohtauksia, yitätkö sinnitellä ja elää kipujesi kanssa? Tuskinpa. menet sappikivileikkaukseen. Miksi tuo kohdunpoistoleikkaus koetaan niin suurena ongelmana? "

Pieni huomautus edelliseen.

Sappikivileikkauksessa ei poisteta sappi-elintä, siis haimaa, vaan pelkät kivet. Kohdusta siis voidaan myös poistaa myomia ja muita kasvaimia mahdollisuuksien mukaan. Runsaisiin vuotoihin on hieno apu hormonikierukka.

Joskus on todella välttämätöntä poistaa koko kohtu, mutta jos sille ei ole varsinaista syytä, on perustellumpaa säilyttää se elin. Sillä todella on muukin tarkoitus kuin raskauden säilytyspaikka.

jalkoja särkee... kirjoitti:

"Jos sinulla on pahat sappikivivaivat ja saat usein pahoja kohtauksia, yitätkö sinnitellä ja elää kipujesi kanssa? Tuskinpa. menet sappikivileikkaukseen. Miksi tuo kohdunpoistoleikkaus koetaan niin suurena ongelmana? "

Pieni huomautus edelliseen.

Sappikivileikkauksessa ei poisteta sappi-elintä, siis haimaa, vaan pelkät kivet. Kohdusta siis voidaan myös poistaa myomia ja muita kasvaimia mahdollisuuksien mukaan. Runsaisiin vuotoihin on hieno apu hormonikierukka.

Joskus on todella välttämätöntä poistaa koko kohtu, mutta jos sille ei ole varsinaista syytä, on perustellumpaa säilyttää se elin. Sillä todella on muukin tarkoitus kuin raskauden säilytyspaikka.

Lue lisää

Sappikivet poistetaan ja sappirakko. Ei tietenkään haimaa. Mutta ilman muuta sappirakko eli "elin".

Kyllä kohdusta voidaan poistaa pelkästään myoomia, tiedän sen. Niin minulle tehtiin 10 vuotta sitten. Tiedetään, että myoomien poisto auttaa vain hetkellisesti. Myoomia tulee ikävä kyllä ajan myötä lisää. Eli, jos ei lasten hankinta ole enää suunnitelmissa, kannattaa poistaa koko kohtu. Eivät gynekologit suostukaan poistamaan pelkkiä myoomia jos lapset on jo hankittu tai ikää on "tarpeeksi".

Ehkä hormonikierukka auttaa sinua, hyvä. Ei se kaikille sovi eikä auta!

Kerropa nyt minulle ihan rehellisesti mikä muu tarkoitus kuin sanomasi raskauden säilytyspaikka kohdulla on???

Pian edessä kirjoitti:

kertomuksestasi. Toivottavasti itsellänikin menee kaikki yhtä hyvin. Kärsitkö pahoinvoinnista leikkauksen jälkeen? Paranemista Sinulle.

Minut on nukutettu elämäni aikana kuudesti, aina ollut kauheata pahoinvointia. Viimeiset kaksi leikkausta ovat menneet ilman pahoinvointia. Nukutuslääkäri kuunteli minua ja sanoi, että tehdään nukutus toisin. Ymmärsin, että minulle ei annettu muita kaasuja kuin happea. Ilokaasu ym tekevät toisille pahoinvointia. Sain kaikki anestesia-aineet ja kipulääkkeet suoraan suoneen. Ja todella hienosti meni. Ei yhtään pahoinvointia.

Muista sanoa nukutuslääkärille jos sinulle tulee herkästi pahoinvointia. Paraneminen sujuu oikein hyvin. Kävin eilen jälkitarkastuksessa ja kaikki ok. Haavat vatsan sisällä kuulemma vaativat vielä muutaman viikon parantuakseen täysin mutta nyt kaikki on sallittua.

Kyllä sinulla menee kaikki hyvin! Älä jännitä turhaan. Lääkärit osaavat asiansa, eikä nykyaikana tarvitse kärsiä kivusta.

xxyy?? kirjoitti:

Minut on nukutettu elämäni aikana kuudesti, aina ollut kauheata pahoinvointia. Viimeiset kaksi leikkausta ovat menneet ilman pahoinvointia. Nukutuslääkäri kuunteli minua ja sanoi, että tehdään nukutus toisin. Ymmärsin, että minulle ei annettu muita kaasuja kuin happea. Ilokaasu ym tekevät toisille pahoinvointia. Sain kaikki anestesia-aineet ja kipulääkkeet suoraan suoneen. Ja todella hienosti meni. Ei yhtään pahoinvointia.

Muista sanoa nukutuslääkärille jos sinulle tulee herkästi pahoinvointia. Paraneminen sujuu oikein hyvin. Kävin eilen jälkitarkastuksessa ja kaikki ok. Haavat vatsan sisällä kuulemma vaativat vielä muutaman viikon parantuakseen täysin mutta nyt kaikki on sallittua.

Kyllä sinulla menee kaikki hyvin! Älä jännitä turhaan. Lääkärit osaavat asiansa, eikä nykyaikana tarvitse kärsiä kivusta.

Lue lisää

vastauksestasi. Itselläni tuleva kerta on ensimmäinen nukutuskerta. Eikä ole aiempia leikkauksiakaan takana.

Sellaista argumenttia ei ole kirjoitti:

Muuten vain syy, ei merkitse mitään, ei leikkauksia tehdä yhtäkään periaatteella muuten vain.

Huh-huh.... onko pakko tarttua kaikkeen pieneen ja ns. epäolennaiseen??? Sitaatit tuossa "muuten vaan" sanojen ympärillä lienee kertoo jo aika paljon!!
Jokainen täyspäinen tietää että leikkauksia ei huvikseen ja heppoisin perustein tehdä!

xxyy?? kirjoitti:

Välillä ottaa päähän ihmisten "tietämättömyys" tai kuvittelu. Miksi et olisi tyytyväinen jos ei ole ongelmia. Niinhän me kaikki olisimme.

En ole ihan varma onko nimimerkki gyne oikea gynekologi, en usko. Oikea gynekologi ei kirjoita tuollaista eli "pelottele" komplikaatioilla. Eikä puolusta kohtua naiseuden vuoksi.

Minäkin olen lähempänä 50:tä kuin 40:tä. Minullakin luotettava yksityinen gyne jne. Olen lukenut paljon kohdunpoistosta ja sen ongelmista. Olemme keskustelleet gyneni kanssa näistä asioista jne. Joskus ei vain ole muita vaihtoehtoja kuin kohdunpoisto. Jos sinulla on pahat sappikivivaivat ja saat usein pahoja kohtauksia, yitätkö sinnitellä ja elää kipujesi kanssa? Tuskinpa. menet sappikivileikkaukseen. Miksi tuo kohdunpoistoleikkaus koetaan niin suurena ongelmana?

Lue lisää

Vastasin ekassa kommentissani nimimerkin "//%¤" tekstiin, erityisesti sanontoihin "muuten vaan" ja "turha kapistus", en ap kirjoittajalle. Ap kirjoittajan isoon myomaan ei auta hormonikierukka, vaan joko kohdun (tai myoman poisto) TAI myoman embolisaatiohoito (myomaa ruokkivien verisuonten tukkiminen radiologisesti) , joita Suomessa tehdään vain harvoissa paikoissa.

Halusin korostaa mm. sitä, että suomalaisnainen haluaa useimmiten leikkaushoitoa, joissain toisissa kulttuureissa yritetään viimeiseen saakka lääkkeillä ym konservatiivisilla hoidoilla.

Onhan se kiva että kirurgin taitoihin ja parantavaan puukkoon uskotaan. Ja joo, olen ihka oikea gynekologi (valitettvasti nimimerkin rekisteröinti ei onnistu), ja nimenomaan leikkaava gyne. Eli tiedän tismalleen kuinka helppoa tai vaikeaa se kohdunpoisto on (ja kuinka mukavaa on kun potilas kotiutuu seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen sen 700g painaneen kohdun poiston jälkeen, tai kuinka kamalaa kun kuukausitolkulla hoidetaan lantionpohjan märkäpesäkettä nelikymppisellä tai rakon ja emättimen välistä fisteliä toistuvin leikkauksin...).

En puolusta kohtua naiseuden symbolina säilytettäväksi viimeiseen saakka, mutta leikkaushoidossa tulee AINA punnita hyödyt ja haitat, ja onko jotain muuta hoitovaihtoehtoa (etenkin silloin kun toimitaan julkisella sektorilla - yhteiskuntahan sen hoidon ja myös komplikaatioiden hoidon maksaa). Niitä muita hoitovaihtoehtoja on nykyisin enenevässä määrin, ja monissa tapauksissa - esim vuotohäiriöissä - on kyse ohimenevästä vaivasta, joka vaatii jotain hoitoa jonkun vuoden, mutta sitten asia ratkeaa itsellään vaihdevuosiin tultaessa.

Miksi komplikaatioista ei saisi puhua? Niitä kun sattuu tietty määrä tasaiseen tahtiin, sille ei voi mitään. Ja aina ei voi ennakoida, kenelle se komplikaatio tulee. Lääketieteessä mikään ei ole 100% varmaa.

Harmi kun Suomessa ei vaadita potilaalta allekirjoitusta samanlaiseen pumaskaan kuin USA:ssa, siinä luetellaan pilkuntarkasti kaikki mahdolliset komplikaatiot jota toimenpiteestä voi seurata. Kyseessä on ns. informed consent, eli potilaan pitäisi antaa suostumus toimenpiteeseen vain siinä tapauksessa että hän on saanut tiedon toimenpiteen haitoista ja hyödyistä sekä häntä koskevista riskeistä ja ymmärtää ne. Muuten jenkeissä ei kirurgi koske sormenpäälläänkään.

gyne kirjoitti:

Vastasin ekassa kommentissani nimimerkin "//%¤" tekstiin, erityisesti sanontoihin "muuten vaan" ja "turha kapistus", en ap kirjoittajalle. Ap kirjoittajan isoon myomaan ei auta hormonikierukka, vaan joko kohdun (tai myoman poisto) TAI myoman embolisaatiohoito (myomaa ruokkivien verisuonten tukkiminen radiologisesti) , joita Suomessa tehdään vain harvoissa paikoissa.

Halusin korostaa mm. sitä, että suomalaisnainen haluaa useimmiten leikkaushoitoa, joissain toisissa kulttuureissa yritetään viimeiseen saakka lääkkeillä ym konservatiivisilla hoidoilla.

Onhan se kiva että kirurgin taitoihin ja parantavaan puukkoon uskotaan. Ja joo, olen ihka oikea gynekologi (valitettvasti nimimerkin rekisteröinti ei onnistu), ja nimenomaan leikkaava gyne. Eli tiedän tismalleen kuinka helppoa tai vaikeaa se kohdunpoisto on (ja kuinka mukavaa on kun potilas kotiutuu seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen sen 700g painaneen kohdun poiston jälkeen, tai kuinka kamalaa kun kuukausitolkulla hoidetaan lantionpohjan märkäpesäkettä nelikymppisellä tai rakon ja emättimen välistä fisteliä toistuvin leikkauksin...).

En puolusta kohtua naiseuden symbolina säilytettäväksi viimeiseen saakka, mutta leikkaushoidossa tulee AINA punnita hyödyt ja haitat, ja onko jotain muuta hoitovaihtoehtoa (etenkin silloin kun toimitaan julkisella sektorilla - yhteiskuntahan sen hoidon ja myös komplikaatioiden hoidon maksaa). Niitä muita hoitovaihtoehtoja on nykyisin enenevässä määrin, ja monissa tapauksissa - esim vuotohäiriöissä - on kyse ohimenevästä vaivasta, joka vaatii jotain hoitoa jonkun vuoden, mutta sitten asia ratkeaa itsellään vaihdevuosiin tultaessa.

Miksi komplikaatioista ei saisi puhua? Niitä kun sattuu tietty määrä tasaiseen tahtiin, sille ei voi mitään. Ja aina ei voi ennakoida, kenelle se komplikaatio tulee. Lääketieteessä mikään ei ole 100% varmaa.

Harmi kun Suomessa ei vaadita potilaalta allekirjoitusta samanlaiseen pumaskaan kuin USA:ssa, siinä luetellaan pilkuntarkasti kaikki mahdolliset komplikaatiot jota toimenpiteestä voi seurata. Kyseessä on ns. informed consent, eli potilaan pitäisi antaa suostumus toimenpiteeseen vain siinä tapauksessa että hän on saanut tiedon toimenpiteen haitoista ja hyödyistä sekä häntä koskevista riskeistä ja ymmärtää ne. Muuten jenkeissä ei kirurgi koske sormenpäälläänkään.

Lue lisää

"tai kuinka kamalaa kun kuukausitolkulla hoidetaan lantionpohjan märkäpesäkettä nelikymppisellä tai rakon ja emättimen välistä fisteliä toistuvin leikkauksin..."

Kuinka yleistä nuo mainitut komplikaatiot ovat?
Itselleni ei edes mainittu tuollaisista mitään. Toki tiedän, että leikkauksissa on aina riskinsä. Kyselin kyllä muita vaihtoehtoja kuin leikkaus, mutta niitä ei kuulemma ollut. Leikkaus on ainakin lääkärin mukaan ainoa vaihtoehto minun tapauksessani, joten riski on otettava - ja luotettava leikkaavan lääkärin ammattitaitoon sekä toivottava parasta.

gyne kirjoitti:

Vastasin ekassa kommentissani nimimerkin "//%¤" tekstiin, erityisesti sanontoihin "muuten vaan" ja "turha kapistus", en ap kirjoittajalle. Ap kirjoittajan isoon myomaan ei auta hormonikierukka, vaan joko kohdun (tai myoman poisto) TAI myoman embolisaatiohoito (myomaa ruokkivien verisuonten tukkiminen radiologisesti) , joita Suomessa tehdään vain harvoissa paikoissa.

Halusin korostaa mm. sitä, että suomalaisnainen haluaa useimmiten leikkaushoitoa, joissain toisissa kulttuureissa yritetään viimeiseen saakka lääkkeillä ym konservatiivisilla hoidoilla.

Onhan se kiva että kirurgin taitoihin ja parantavaan puukkoon uskotaan. Ja joo, olen ihka oikea gynekologi (valitettvasti nimimerkin rekisteröinti ei onnistu), ja nimenomaan leikkaava gyne. Eli tiedän tismalleen kuinka helppoa tai vaikeaa se kohdunpoisto on (ja kuinka mukavaa on kun potilas kotiutuu seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen sen 700g painaneen kohdun poiston jälkeen, tai kuinka kamalaa kun kuukausitolkulla hoidetaan lantionpohjan märkäpesäkettä nelikymppisellä tai rakon ja emättimen välistä fisteliä toistuvin leikkauksin...).

En puolusta kohtua naiseuden symbolina säilytettäväksi viimeiseen saakka, mutta leikkaushoidossa tulee AINA punnita hyödyt ja haitat, ja onko jotain muuta hoitovaihtoehtoa (etenkin silloin kun toimitaan julkisella sektorilla - yhteiskuntahan sen hoidon ja myös komplikaatioiden hoidon maksaa). Niitä muita hoitovaihtoehtoja on nykyisin enenevässä määrin, ja monissa tapauksissa - esim vuotohäiriöissä - on kyse ohimenevästä vaivasta, joka vaatii jotain hoitoa jonkun vuoden, mutta sitten asia ratkeaa itsellään vaihdevuosiin tultaessa.

Miksi komplikaatioista ei saisi puhua? Niitä kun sattuu tietty määrä tasaiseen tahtiin, sille ei voi mitään. Ja aina ei voi ennakoida, kenelle se komplikaatio tulee. Lääketieteessä mikään ei ole 100% varmaa.

Harmi kun Suomessa ei vaadita potilaalta allekirjoitusta samanlaiseen pumaskaan kuin USA:ssa, siinä luetellaan pilkuntarkasti kaikki mahdolliset komplikaatiot jota toimenpiteestä voi seurata. Kyseessä on ns. informed consent, eli potilaan pitäisi antaa suostumus toimenpiteeseen vain siinä tapauksessa että hän on saanut tiedon toimenpiteen haitoista ja hyödyistä sekä häntä koskevista riskeistä ja ymmärtää ne. Muuten jenkeissä ei kirurgi koske sormenpäälläänkään.

Lue lisää

Ok, uskon, että olet oikea gyne ja vielä leikkaava kun niin sanot! Tottakai komplikaatioista saa puhua mutta...Kun pelkäävä, kauhuissaan oleva potilas tulee vastaanotollesi ja muuta vaihtoehtoa ei enää ole kuin kohdunpoisto...kerrotko heti komplikaatioriskeistä jne? Se vain tuntuisi ihan kamalalta.Gynen pitää olla asiallinen mutta kannustava, empaattinen.

Minä en ollut julkisella sektorilla leikattavan...en luota siihen systeemiin (ymmärsinkö oikein, että leikkaat julkisella puolella?). Oman paikkakuntani gyne laittoi lähetteen oman paikkakuntani sairaalaan. Siitä on nyt 7 viikkoa ja mitään ei ole kuulunut (hoitotakuu???). Jos olisin jäänyt jonoihin, en olisi voinut valita leikkaavaa lääkäriä, leikkaustapa olisi ollut avoleikkaus jne.

Ohimenevät vuotohäiriöt joista kirjoitit. Minä olen kärsinyt todella, todella runsaista vuotohäiriöistä koko ikäni. Olen sinnitellyt, en ole edes miettinyt leikkausta. Sitten tulivät äkisti nämä edellä kertomani vaivat. Miten on mahdollista, että yksityisellä oleva gyne sanoi, että kohtu olisi pitänyt poistaa jo muutama vuosi sitten! "Oma" gyneni sanoi aina, että seurataan. Mitä ihmettä on seurattu kun myoomia on ollut paljon, kohtu valtavan kokoinen jne. Miksi minun oli kärsittävä vuosia turhaan? Miksi minulle ei sanottu, että kohdunpoisto on vaihtoehto, mitä kannattaa miettiä!Ikääkin on lähemmäs 50, ei siis lapsijuttuja enää.

Sano sinä ihan rehellisesti mitä muuta virkaa kohdulla on kuin lastenteko? Pidätkö kohtua naiseuden symbolina? Minusta gyneni (tämä joka leikkasi, siirryn hänen hoitoonsa) kertoi minulle asiallisesti, että kohdulla ei ole muuta merkitystä. Sen poistosta ei ole mitään haittaa, hän tietää, että se on poistettu. Jos en kerro, kukaan muu ei tiedä. Naiseus ei katoa jne. Mitä mieltä sinä olet siitä, että aikaistaako kohdunpoisto vaihdevuosien alkamista?

Toivottavasti en ole loukannut sinua. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Jotenkin vain ihmettelen toisten voimakkaita mielipiteitä kohdun säilyttämisestä.

gyne kirjoitti:

Vastasin ekassa kommentissani nimimerkin "//%¤" tekstiin, erityisesti sanontoihin "muuten vaan" ja "turha kapistus", en ap kirjoittajalle. Ap kirjoittajan isoon myomaan ei auta hormonikierukka, vaan joko kohdun (tai myoman poisto) TAI myoman embolisaatiohoito (myomaa ruokkivien verisuonten tukkiminen radiologisesti) , joita Suomessa tehdään vain harvoissa paikoissa.

Halusin korostaa mm. sitä, että suomalaisnainen haluaa useimmiten leikkaushoitoa, joissain toisissa kulttuureissa yritetään viimeiseen saakka lääkkeillä ym konservatiivisilla hoidoilla.

Onhan se kiva että kirurgin taitoihin ja parantavaan puukkoon uskotaan. Ja joo, olen ihka oikea gynekologi (valitettvasti nimimerkin rekisteröinti ei onnistu), ja nimenomaan leikkaava gyne. Eli tiedän tismalleen kuinka helppoa tai vaikeaa se kohdunpoisto on (ja kuinka mukavaa on kun potilas kotiutuu seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen sen 700g painaneen kohdun poiston jälkeen, tai kuinka kamalaa kun kuukausitolkulla hoidetaan lantionpohjan märkäpesäkettä nelikymppisellä tai rakon ja emättimen välistä fisteliä toistuvin leikkauksin...).

En puolusta kohtua naiseuden symbolina säilytettäväksi viimeiseen saakka, mutta leikkaushoidossa tulee AINA punnita hyödyt ja haitat, ja onko jotain muuta hoitovaihtoehtoa (etenkin silloin kun toimitaan julkisella sektorilla - yhteiskuntahan sen hoidon ja myös komplikaatioiden hoidon maksaa). Niitä muita hoitovaihtoehtoja on nykyisin enenevässä määrin, ja monissa tapauksissa - esim vuotohäiriöissä - on kyse ohimenevästä vaivasta, joka vaatii jotain hoitoa jonkun vuoden, mutta sitten asia ratkeaa itsellään vaihdevuosiin tultaessa.

Miksi komplikaatioista ei saisi puhua? Niitä kun sattuu tietty määrä tasaiseen tahtiin, sille ei voi mitään. Ja aina ei voi ennakoida, kenelle se komplikaatio tulee. Lääketieteessä mikään ei ole 100% varmaa.

Harmi kun Suomessa ei vaadita potilaalta allekirjoitusta samanlaiseen pumaskaan kuin USA:ssa, siinä luetellaan pilkuntarkasti kaikki mahdolliset komplikaatiot jota toimenpiteestä voi seurata. Kyseessä on ns. informed consent, eli potilaan pitäisi antaa suostumus toimenpiteeseen vain siinä tapauksessa että hän on saanut tiedon toimenpiteen haitoista ja hyödyistä sekä häntä koskevista riskeistä ja ymmärtää ne. Muuten jenkeissä ei kirurgi koske sormenpäälläänkään.

Lue lisää

Ensinnäkin hienoa että alan ammattilainen viitsii kommentoida tällä palstalla, kiitos Gyne!
Hyvistä vastauksistasi huolimatta aion nyt antaa Sinulle risujakin: Vastaustasi lainaten: "...monissa tapauksissa -esim vuotohäiriöissä- on kyse ohimenevästä vaivasta,joka vaatii jotain hoitoa jonkun vuoden, mutta sitten asia ratkeaa itsellään vaihdevuosiin tultaessa". Hmmmm... tavallisena tallukkana tajuan esim runsaat kuukautiset vuotohäiriönä, joista itse kärsin reilut viisi vuotta. Sitten todettiin myooma jota ei sijaintinsa takia voitu hoitaa muuten kuin kohdunpoistolla. Vastauksestasi sain sellaisen käsityksen että minunkin vaivani olisi (ja varmasti olisikin) korjaantunut vaihdevuosiin. Mutta onko se ihmisenarvoista elämää kulkea "sanko haarukassa" öpaut kymmenen vuotta? Elikkäs omassa tapauksessani, ilman leikkausta, olisi vaihtareita odotettavissa joskus 5 vuoden kuluttua.

leikelty ;) kirjoitti:

Ensinnäkin hienoa että alan ammattilainen viitsii kommentoida tällä palstalla, kiitos Gyne!
Hyvistä vastauksistasi huolimatta aion nyt antaa Sinulle risujakin: Vastaustasi lainaten: "...monissa tapauksissa -esim vuotohäiriöissä- on kyse ohimenevästä vaivasta,joka vaatii jotain hoitoa jonkun vuoden, mutta sitten asia ratkeaa itsellään vaihdevuosiin tultaessa". Hmmmm... tavallisena tallukkana tajuan esim runsaat kuukautiset vuotohäiriönä, joista itse kärsin reilut viisi vuotta. Sitten todettiin myooma jota ei sijaintinsa takia voitu hoitaa muuten kuin kohdunpoistolla. Vastauksestasi sain sellaisen käsityksen että minunkin vaivani olisi (ja varmasti olisikin) korjaantunut vaihdevuosiin. Mutta onko se ihmisenarvoista elämää kulkea "sanko haarukassa" öpaut kymmenen vuotta? Elikkäs omassa tapauksessani, ilman leikkausta, olisi vaihtareita odotettavissa joskus 5 vuoden kuluttua.

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä! Juuri tuota tarkoitin. Minä sinnittelin vaivojeni kanssa lähes 10 vuotta ja sitten riitti.Oli painontunnetta ja todella runsaat kuukautiset. En uskaltanut lähteä mihinkään kun pelkäsin läpivuotoa.Nyt sitten tuli vielä tiheävirtsaisuus eli kävin veskissä vähintään puolen tunnin välein. Myoomia oli paljon. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa.

gyne kirjoitti:

Nyt täytyy huomauttaa, että kohdun poistoja ei tehdä "muuten vaan", vaan sille pitää olla joku lääketieteellinen syy. Myöskään pelkkä diagnoosi, esim. oireeton myoma, ei riitä kohdun poiston syyksi, vaan siitä pitää olla sellaisia haittoja, jota eivät muilla hoitokonsteilla pysy kurissa. Nykyinen hoitotakuulakikin edellyttää, että oireet ja löydökset pisteytetään, ja 50/100 pistettä pitää saada kasaan ennen kuin kiireettömään leikkausjonoon saa potilaan laittaa. Iällä ei pisteytyksessä ole merkitystä.

Suomalainen nainen poikkeaa esim. ranskattaresta siinä, että pitää kohtuaan tarpeettomana heti kun lapset on hankittu. Ranskatar taas ei suostu luopumaan kohdustaan vaikka meinaisi kuolla runsaisiin kuukautisvuotoihin tai kohtu roikkuisi polvissa.

Kohtu ei ole turha kapistus lantion pohjassa. Sen poisto altistaa laskeumille, virtsan karkailulle ja munasarjojen toiminnan ennenaikaiselle loppumiselle, vaikka ne jätettäisiinkin. Mitä nuorempana kohtu poistetaan, sen todennäköisemmin jossain vaiheessa korjaillaan emättimen etu- ja takaseiniä sekä pohjukan laskeumaan. Leikkaus on iso, siihen liittyy verenvuoto- ja tulehdusriskin lisäksi myös mm. virtsarakon, virtsanjohtimien ja peräsuolen vaurioitumisriski.

Kivuliaisiin kuukautisiin (ja endometrioosiin) käytetään nykyisin mm. hormonikierukkaa, joka on potilaalle varsin vaaraton (verrattuna kohdunpoistoon). Jos lääkehoito ei tehoa, voidaan sen jälkeen harkita kohdunpoistoa, siis vain jos muista hoidoista ei ole apua.

Ja se dreenin sekä tikkien poisto ei yleensä tunnu juuri missään, vähän nipistelyä maksimissaan.

Lue lisää

Olen aivan samaa mieltä kanssasi asioista. Itseltäni on tosin kohtu poistettu ja jälkeenpäin olen miettinyt että olisinko tehnyt toisin jos informaatio olisi lääkärin kanssa toiminut.Minä en saanut mitään tietoa mahdollisista ennenaikaisista vaihdevuosioireista ja muistakaan kompikaatioista mitä voi kohdunpoistoon liittyä.Olin niin väsynyt ainaisiin lääkärikäynteihin ja jatkuviin vuotoihin että tahdoin vain asiat kuntoon.Vuosi leikkauksen jälkeen huomasin lieviä vaihdevuosioireita ja virtsanpidätyskyvyn alenemista ja limakalvojen kuivuutta.Eikä tuo seksikään ole liiemmin maistunut vaikka jotkut sitä niin hehkuttavat.Kaiken kaikkiaan oireita kohdunpoistoleikkauksesta jäi.Jälkeenpäin olen etsinyt tietoa ja pienet myomaat joita minulla oli, olisi voitu poistaa kohdusta muutenkin.Mielestäni kannattaa miettiä vaihtoehtoja varsinkin jos ikää ei ole kovin paljon.

kohdunpoiston kokenut kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä kanssasi asioista. Itseltäni on tosin kohtu poistettu ja jälkeenpäin olen miettinyt että olisinko tehnyt toisin jos informaatio olisi lääkärin kanssa toiminut.Minä en saanut mitään tietoa mahdollisista ennenaikaisista vaihdevuosioireista ja muistakaan kompikaatioista mitä voi kohdunpoistoon liittyä.Olin niin väsynyt ainaisiin lääkärikäynteihin ja jatkuviin vuotoihin että tahdoin vain asiat kuntoon.Vuosi leikkauksen jälkeen huomasin lieviä vaihdevuosioireita ja virtsanpidätyskyvyn alenemista ja limakalvojen kuivuutta.Eikä tuo seksikään ole liiemmin maistunut vaikka jotkut sitä niin hehkuttavat.Kaiken kaikkiaan oireita kohdunpoistoleikkauksesta jäi.Jälkeenpäin olen etsinyt tietoa ja pienet myomaat joita minulla oli, olisi voitu poistaa kohdusta muutenkin.Mielestäni kannattaa miettiä vaihtoehtoja varsinkin jos ikää ei ole kovin paljon.

Lue lisää

Luin läpi tämän pitkän keskustelun ja otan minäkin nyt osaa siihen.En tiedä minkä ikäinen olet? Kyllä pelkkiä myoomiakin voidaan poistaa, minulta poistettiin kaksi isoa myoomaa 7 vuotta sitten. Se oli iso ja hankala leikkaus. Jos olisin tiennyt sen, en olisi suostunut.Silloin minulla oli vielä lapsitoiveita. Lapsia ei tullut. Minulle sanottiin, että tulee jatkossa ongelmia, todennäköisesti myoomia tulee lisää ja ne kasvavat. Niin kävi.

Nyt poistatin kohtuni muutamia kuukausia sitten. Ennen sitä otin selvää leikkauksesta, komplikaatioista, ennenaikaisista vaihdevuosista jne.Oma gynekologini kertoi minulle niistä hyvin asiallisesti. Leikkaus on aina leikkaus, tietenkin. Luotin gynekologiini, hän pystyi poistamaan kohtuni tähystämällä vaikka se oli todella, todella iso. Kertoi myös, että palkkä kohdunpoisto ei vaikuta vaihdevuosiin, tulevat kun tulevat.Minäkin olin väsynyt ongelmiini, runsas vuoto, jatkuva juokseminen WC:ssä, painontunne jne. Elämä oli välillä todella rajoittunutta. Tottakai pohdittiin vaihtoehtoja...ei niitä ollut. Ikää nyt 48, kohtu jo todella paisunut, kaksi myoomaa virtsarakon suulla jne.

Katsotaan miten jatko, nyt olen tyytyväinen. Minä luulen ja uskon, että vaihdevuodet alkavat kun alkavat, ei kohdun poisto siihen vaikuta. Samoin, miten ihmeessä poisto voisi vaikuttaa seksiin....korkeintaan helpottaa kun ei ole kuukautisia jne.

Minulla on lähipiirissä 5 eri ikäistä tuttua, kaikilta kohtu poistettu. Kaikki tyytyväisiä, ei ongelmia. Kahdellla kohtu poistettu noin 20 vuotta sitten. Joillekin voi tulla ongelmia, tietysti. Mutta...

xxyy?? kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä! Juuri tuota tarkoitin. Minä sinnittelin vaivojeni kanssa lähes 10 vuotta ja sitten riitti.Oli painontunnetta ja todella runsaat kuukautiset. En uskaltanut lähteä mihinkään kun pelkäsin läpivuotoa.Nyt sitten tuli vielä tiheävirtsaisuus eli kävin veskissä vähintään puolen tunnin välein. Myoomia oli paljon. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa.

Lue lisää

xxyy??: niin kuin jo sanoin, en pidä kohtua naiseuden symbolina. Olen kuitenkin eri mieltä gynekologisi kanssa siitä, ettei kohdulla olisi tehtävää muuna kuin lapsenkasvatussäiliönä.

Kohtu on osa lantionpohjaa, sen tukirakenteita ja hermotusta. Kun se poistetaan, muuttuu verenkierto ja hermotus, kun aikaa kuluu riittävästi, seuraa herkästi myös emättimen pohjan ja etenkin emättimen etuseinämän laskeuma. Vaikka munasarjat jätettäisiin, niiden toiminta kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan muuttuu ja vaihdevuodet aikaistuvat ( osteoporoosi, sydän- ja verisuonitaudit jne). Vaikutuksia seksielämään on vaikea kartoittaa, mutta ne eivät välttämättä ole positiivisia (esim. orgasmin kokeminen, kuivuus).

Siksi - kuten alussa sanoinkin - pitää kohdunpoistoon olla hyvä syy! Esim. xxyy:llä näin on ollutkin. Vastustan kommentteja "joutaahan tuon poistamaan kun en enää meinaa lapsia tehdä". Niitä muita hoitokeinoja - niin lääkkeellisiä kuin mini-invasiivisiakin - kun löytyy nykyisin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kommenttini muutamien vuosien hoidosta ja oireiden loppumisesta vaihdevuosiin ei tarkoita sitä, että jos oireita EI VOI HOITAA, pitäisi sitten vain kärsiä. Silloinhan tehdään se tehoava, lopullinen hoito, vai mitä? Tarkoitin sitä että esim. lääkkeellinen hoito ei edes ole loppuikäinen, kuten vaikka diabeteksessa tai hypotyreoosissa, vaan muutamien vuosien pituinen.

Niistä komplikaatioiden määristä: 2006 vuoden Finhyst tutkimus arvioi Suomessa kohdunpoistoleikkauksia. Tuona vuonna yli 6600 naiselta poistettiin kohtu hyvänlaatuisen syyn takia. Joku komplikaatio sattui avoleikkauksen yhteydessä 19 naiselle sadasta, laparoskooppisessa toimenpiteessä 17 naiselle sadasta ja emättimen kautta tehtävässä toimenpiteessä 12 naiselle sadasta. Tulehduksen leikkauksen jälkeen sai keskimäärin 6,5 naista sadasta. Niitä lantion märkä- tai verihyytymäpesäkkeitä sai leikkaustavasta riippuen 0,5-3 naista sadasta. Rakkovaurioita tuli n. 1 naiselle sadasta, virtsajohdinvaurioita 3:lle tuhannesta ja suolivaurioita 4:lle tuhannesta.

gyne kirjoitti:

xxyy??: niin kuin jo sanoin, en pidä kohtua naiseuden symbolina. Olen kuitenkin eri mieltä gynekologisi kanssa siitä, ettei kohdulla olisi tehtävää muuna kuin lapsenkasvatussäiliönä.

Kohtu on osa lantionpohjaa, sen tukirakenteita ja hermotusta. Kun se poistetaan, muuttuu verenkierto ja hermotus, kun aikaa kuluu riittävästi, seuraa herkästi myös emättimen pohjan ja etenkin emättimen etuseinämän laskeuma. Vaikka munasarjat jätettäisiin, niiden toiminta kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan muuttuu ja vaihdevuodet aikaistuvat ( osteoporoosi, sydän- ja verisuonitaudit jne). Vaikutuksia seksielämään on vaikea kartoittaa, mutta ne eivät välttämättä ole positiivisia (esim. orgasmin kokeminen, kuivuus).

Siksi - kuten alussa sanoinkin - pitää kohdunpoistoon olla hyvä syy! Esim. xxyy:llä näin on ollutkin. Vastustan kommentteja "joutaahan tuon poistamaan kun en enää meinaa lapsia tehdä". Niitä muita hoitokeinoja - niin lääkkeellisiä kuin mini-invasiivisiakin - kun löytyy nykyisin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kommenttini muutamien vuosien hoidosta ja oireiden loppumisesta vaihdevuosiin ei tarkoita sitä, että jos oireita EI VOI HOITAA, pitäisi sitten vain kärsiä. Silloinhan tehdään se tehoava, lopullinen hoito, vai mitä? Tarkoitin sitä että esim. lääkkeellinen hoito ei edes ole loppuikäinen, kuten vaikka diabeteksessa tai hypotyreoosissa, vaan muutamien vuosien pituinen.

Niistä komplikaatioiden määristä: 2006 vuoden Finhyst tutkimus arvioi Suomessa kohdunpoistoleikkauksia. Tuona vuonna yli 6600 naiselta poistettiin kohtu hyvänlaatuisen syyn takia. Joku komplikaatio sattui avoleikkauksen yhteydessä 19 naiselle sadasta, laparoskooppisessa toimenpiteessä 17 naiselle sadasta ja emättimen kautta tehtävässä toimenpiteessä 12 naiselle sadasta. Tulehduksen leikkauksen jälkeen sai keskimäärin 6,5 naista sadasta. Niitä lantion märkä- tai verihyytymäpesäkkeitä sai leikkaustavasta riippuen 0,5-3 naista sadasta. Rakkovaurioita tuli n. 1 naiselle sadasta, virtsajohdinvaurioita 3:lle tuhannesta ja suolivaurioita 4:lle tuhannesta.

Lue lisää

Ok, se on sinun mielipiteesi. Minä olen gynekologini kanssa samaa mieltä kohdun tehtävästä. Voi olla, että vaihdevuodot aikaistuvat mutta ei välttämättä. Sitä ei voi sanoa. Jos näin käy, on olemassa lääkkeet. Osteoporoosi, sydän- ja verisuonitaudit, ei niistä ole mitään varmaa tutkimusta.Olet oikeassa, ei seksielämää on vaikea kartoittaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki on yksilökohtaista. Mitä on ollut ennen kohdun poistoa jne. Miten ihmeessä kohdun poisto voisi vaikuttaa orgasmiin? Jos vaikuttaa, syyn täytyy olla "korvien välissä". Se voi vaikuttaa ainoastaan vapauttavasti...ei raskaaksitulopelkoja.

Ymmärrän kyllä mielipiteesi ja olet ihan oikeassa, kyse on siitä, että kun muita vaihtoehtoja ei ole, kohtu on poistettava. Minulla niitä ei ollut. En vain osaa ajatella, että olisin menettänyt jotain ihmeellistä.En osaa ajatella, että nyt voi seurata ongelmia jne.

Komplikaatioita on joka leikkauksessa.Leikkauksissa on aina omat riskinsä. Kohdunpoistoleikkauksissa ei ole sen suurempia riskejä kuin muissakaan leikkauksissa. Minä "pelkäsin" kuitenkin leikkausta. En olisi luottanut oman paikkakuntani satunnaiseen leikkaavaan gynekologiin. Siksi mm. valitisn minusta pätevän, jo 20 vuotta leikanneen gynekologin, gynekologin, joka herätti minussa luottamusta.Sain maksaa leikkauksesta aika tavalla mutta en kadu.


Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

xxyy?? kirjoitti:

Ok, se on sinun mielipiteesi. Minä olen gynekologini kanssa samaa mieltä kohdun tehtävästä. Voi olla, että vaihdevuodot aikaistuvat mutta ei välttämättä. Sitä ei voi sanoa. Jos näin käy, on olemassa lääkkeet. Osteoporoosi, sydän- ja verisuonitaudit, ei niistä ole mitään varmaa tutkimusta.Olet oikeassa, ei seksielämää on vaikea kartoittaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki on yksilökohtaista. Mitä on ollut ennen kohdun poistoa jne. Miten ihmeessä kohdun poisto voisi vaikuttaa orgasmiin? Jos vaikuttaa, syyn täytyy olla "korvien välissä". Se voi vaikuttaa ainoastaan vapauttavasti...ei raskaaksitulopelkoja.

Ymmärrän kyllä mielipiteesi ja olet ihan oikeassa, kyse on siitä, että kun muita vaihtoehtoja ei ole, kohtu on poistettava. Minulla niitä ei ollut. En vain osaa ajatella, että olisin menettänyt jotain ihmeellistä.En osaa ajatella, että nyt voi seurata ongelmia jne.

Komplikaatioita on joka leikkauksessa.Leikkauksissa on aina omat riskinsä. Kohdunpoistoleikkauksissa ei ole sen suurempia riskejä kuin muissakaan leikkauksissa. Minä "pelkäsin" kuitenkin leikkausta. En olisi luottanut oman paikkakuntani satunnaiseen leikkaavaan gynekologiin. Siksi mm. valitisn minusta pätevän, jo 20 vuotta leikanneen gynekologin, gynekologin, joka herätti minussa luottamusta.Sain maksaa leikkauksesta aika tavalla mutta en kadu.


Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Lue lisää

Kysyisin sinulta ihan mielenkiinnosta muutamia asioita. Kuinka monta kohdunpoistoleikkausta teet vuodessa? Kerrotko aina leikattavalle komplikaatiovaarasta? Onko sinun potilaillesi sattunut komplikaatioita?

Miten suhtaudut vaihdevuosien hormonilääkitykseen? Oletko tavannut monta naista vastaanotollasi, joilla olisi kohdunpoiston jälkeen näitä luettelemiasi vaivoja?

xxyy?? kirjoitti:

Kysyisin sinulta ihan mielenkiinnosta muutamia asioita. Kuinka monta kohdunpoistoleikkausta teet vuodessa? Kerrotko aina leikattavalle komplikaatiovaarasta? Onko sinun potilaillesi sattunut komplikaatioita?

Miten suhtaudut vaihdevuosien hormonilääkitykseen? Oletko tavannut monta naista vastaanotollasi, joilla olisi kohdunpoiston jälkeen näitä luettelemiasi vaivoja?

Lue lisää

keskimäärin 3 naista päivässä kun olen leikkausosastolla, kaikilta ei valttämättä kohtua pois vaan esim. munasarjatoimenpiteitä, virtsankarkailua jne. Sanotaan että reippaasti yli 150 kohdunpoistoa vuodessa. Näistä suurin (75 %) osa laparoskooppisesti. Kerron aina ns. tavallisimmat komplikaatiot; tulehdus- ja verenvuotoriskin, mahdollisuuden avoleikkaukseen, lähielinten vaurioitumisriskin - kaikki suhteutettuna potilaan statukseen (kohdun koko, lihavuus, mahdolliset kiinnikkeet jne).

Tottakai komplikaatioita tulee, niiltä ei voi välttyä. Jos siihen ei sopeudu, ei pysty toimimaan operatöörinä. Infektioita tulee aina tietty määrä vaikka mitä tekisi. Leikkaustekniikka ja osaaminen vaikuttaa paljon, mutta valitettavasti osa on olosuhteista ja potilaasta riippuvia (esim. painosta, verenvuototaipumuksesta, kiinnikkeistä jne). Sanoisin että potilaillani komplikaatioita on keskimääräistä vähemmän (olen aika hyvä operatööri...;)).

Hormonikorvaushoitoa määrään kun oireet sitä vaativat ja nainen toivoo. Kerron ettei sitä pitäisi käyttää yli kymmentä vuotta, koska rintasyöpäriski lisääntyy, potilaan riskit suhteutan ikään ja käytettävään hoitoon tutkimustiedon perusteella. Saatan myös mainita pitkään käyttäneelle, että voisi jo lopetella.

Voi, olen nähnyt vaikka minkälaista leikkauksen jälkeistä vaivaa! Keskimäärin poliklinikalla käy joka viikko 10 naista jonka vaiva liittyy kohdunpoiston jälkitilaan. Ikävintä on silloin kun nainen sanoo, että jos joku olisi kertonut mitä leikkauksesta voi seurata, hän ei olisi koskaan suostunutkaan leikkaukseen :( Siitäpä tulee tämä asenteeni, että riskeistä täytyy puhua etukäteen. Lopputulos on pitkälti kiinni leikkausta edeltävistä vaivoista: jos oireet olivat pahat, lievät vaivat leikkauksen jälkeen eivät tunnu missään. Vaan jos kohtu on poistettu vähäisten oireiden takia, pienikin leikkauksesta aiheutuva vaiva tuntuu kohtuuttomalta!

Miksi muuten sanot ettei tutkimustietoa vaihdevuosien ja osteoporoosin sekä sydän- ja verisuonitautien yhteydestä ole?! Sekoittaako se, ettei myöhemmällä iällä (yli 60-vuotiaana) aloitettu hormonikorvaushoito vähennäkään sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä? Nyt uusimmat tiedot kertovat, että vaihdevuosien alkamisen aikaan aloitettu korvaushoito toimiikin juuri kuten on ajateltu, eli vähentää esiintyvyyttä. Tätä vain ei hehkuteta julkisuudessa, jostain syystä...

gyne kirjoitti:

keskimäärin 3 naista päivässä kun olen leikkausosastolla, kaikilta ei valttämättä kohtua pois vaan esim. munasarjatoimenpiteitä, virtsankarkailua jne. Sanotaan että reippaasti yli 150 kohdunpoistoa vuodessa. Näistä suurin (75 %) osa laparoskooppisesti. Kerron aina ns. tavallisimmat komplikaatiot; tulehdus- ja verenvuotoriskin, mahdollisuuden avoleikkaukseen, lähielinten vaurioitumisriskin - kaikki suhteutettuna potilaan statukseen (kohdun koko, lihavuus, mahdolliset kiinnikkeet jne).

Tottakai komplikaatioita tulee, niiltä ei voi välttyä. Jos siihen ei sopeudu, ei pysty toimimaan operatöörinä. Infektioita tulee aina tietty määrä vaikka mitä tekisi. Leikkaustekniikka ja osaaminen vaikuttaa paljon, mutta valitettavasti osa on olosuhteista ja potilaasta riippuvia (esim. painosta, verenvuototaipumuksesta, kiinnikkeistä jne). Sanoisin että potilaillani komplikaatioita on keskimääräistä vähemmän (olen aika hyvä operatööri...;)).

Hormonikorvaushoitoa määrään kun oireet sitä vaativat ja nainen toivoo. Kerron ettei sitä pitäisi käyttää yli kymmentä vuotta, koska rintasyöpäriski lisääntyy, potilaan riskit suhteutan ikään ja käytettävään hoitoon tutkimustiedon perusteella. Saatan myös mainita pitkään käyttäneelle, että voisi jo lopetella.

Voi, olen nähnyt vaikka minkälaista leikkauksen jälkeistä vaivaa! Keskimäärin poliklinikalla käy joka viikko 10 naista jonka vaiva liittyy kohdunpoiston jälkitilaan. Ikävintä on silloin kun nainen sanoo, että jos joku olisi kertonut mitä leikkauksesta voi seurata, hän ei olisi koskaan suostunutkaan leikkaukseen :( Siitäpä tulee tämä asenteeni, että riskeistä täytyy puhua etukäteen. Lopputulos on pitkälti kiinni leikkausta edeltävistä vaivoista: jos oireet olivat pahat, lievät vaivat leikkauksen jälkeen eivät tunnu missään. Vaan jos kohtu on poistettu vähäisten oireiden takia, pienikin leikkauksesta aiheutuva vaiva tuntuu kohtuuttomalta!

Miksi muuten sanot ettei tutkimustietoa vaihdevuosien ja osteoporoosin sekä sydän- ja verisuonitautien yhteydestä ole?! Sekoittaako se, ettei myöhemmällä iällä (yli 60-vuotiaana) aloitettu hormonikorvaushoito vähennäkään sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä? Nyt uusimmat tiedot kertovat, että vaihdevuosien alkamisen aikaan aloitettu korvaushoito toimiikin juuri kuten on ajateltu, eli vähentää esiintyvyyttä. Tätä vain ei hehkuteta julkisuudessa, jostain syystä...

Lue lisää

Kiitos pitkästä vastauksestasi. Mielenkiintoista lukea. Tavallisimmista riskeistä on tietysti hyvä tietää ennen leikkausta. Mutta jos kyseessä on perusterve potilas (ei kiinnikkeitä, liikapainoa jne) ei kai ole "hyvä" puhua riskeistä. Luulen, että moni pelkää ja kammoaa leikkauksia. Minä pelkään ja jännitän. Jos minulle olisi tilanteessa jossa kohtu on poistettava, kerrottu riskeistä ja komplikaatioista niin...huh.

Minulla ei ole ylipainoa mutta kiinnikkeitä kuulemma oli aika tavalla aiemmista leikkauksista.Gynekologi tosiaan sanoi minulle, että 95% varmuudella onnistuu tekemään leikkauksen laparoskooppisesti. Kohdun suuren koon vuoksi oli varauduttava avoleikkaukseen. Hyvin siis meni. Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja jokin instrumentti vietiin vatsaan paljon navan yläpuolelta koska muuten kohtua ei olisi saatu ulos. Oletan, että leikkaus oli hankala?

Uskon, että olet hyvä operatööri. Samoin uskon minut leikanneen olevan. Kunpa vain tietäisi leikkaukseen mennessään kuka on hyvä ja kuka ei. Kellä on kokemusta jne. Minä seikkailin netissä ja yritin löytää kokenutta spesialistia. Yksityispuolelta sitten löysin leikkaavan gynekologin, ottaa vastaan vain yhdessä paikassa ja leikkaa vain yhdessä sairaalassa. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, tuli luottamus. Hän oli varma, kuunteli minua, hänellä oli aikaa jne. Mutta ei minun pitänyt itsestäni kertoa.

Ymmärrän hyvin, että kohtua ei kannata poistaa noin vain eli ihan pienien oireiden takia. Olet ihan oikeassa siinä, erilaisia hoitokeinoja löytyy. Olet varmaankin siis tavannut naisia, joilta kohtu on poistettu liian heppoisin perustein. Sitten on tullut ongelmia.Ymmärrän nyt asenteesi.

Kirjoitinko jotenkin epäselvästi. Tarkoitin sitä, että hormonikorvaushoidolla voidaan vaikuttaa myös osteoporoosiin, sydäntauteihin jne. Eli minusta niitä tulisi käyttää jos ongelmia on. Olenko oikeassa?

Omasta tilanteestani kysyisin sinulta muutamaa asiaa.Kuinka kauan tällainen pieni verinen vuoto (ei sitä voi edes vuodoksi sanoa) voi jatkua leikkauksen jälken, että olisi normaalia? Minulla nyt yli 4 viikkoa. Miten tuo kohdunpoisto voisi aikaistaa vaihdevuosia kun munasarjat ovat jäljellä? Mistä sen tietää, että ne aikaistuvat? Vaihdevuodethan voivat alkaa vaikka 42-58 välissä. Eikö se ole niin yksilökohtaista? Kuinka paljon painaa "normaalikokoinen" kohtu? Verenvuotoriski on varmaankin avoleikkauksessa aika paljon suurempi kuin tähystysleikkauksessa?

En tiedä osaatko ottaa kantaa mutta...eikö ole aika ihmeellistä kun oman paikkakuntani gynekologi laittoi lähetteen sairaalaan ja vastaust ei ole tullut 7 viikkoon? Soitin eilen sinne, ei siellä edes ole lähetettä. Miten se on mahdollista? Ymmärsin, että täällä on ruuhkaa. Gyne sanoi, että hyvässä lykyssä pääsisin leikkaukseen neljässä kuukaudessa. Tuntuu joskus niin "väärältä" kun saa maksaa kaikenlaisia maksuja ja kun tarvitsisi apua, sitä ei saa. Täytyy mennä yksityiselle ja taas maksaa. Rahallako vain saa hyvää hoitoa?

Taisin tehdä tyhmän kysymyksen kun kysyin oletko nähnyt leikkauksen jälkeisiä vaivoja. Tietysti olet.Olisikin helppoa jos kaikki leikkaukset onnistuisivat aina 100%, se on mahdotonta.

Kiitos sinulle pitkästä ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Olen oppinut paljon :). Ja nyt sanon ihan rehellisesti, että hienoa kun joku ammattilainen viitsii vastailla täällä!!!

xxyy?? kirjoitti:

Kiitos pitkästä vastauksestasi. Mielenkiintoista lukea. Tavallisimmista riskeistä on tietysti hyvä tietää ennen leikkausta. Mutta jos kyseessä on perusterve potilas (ei kiinnikkeitä, liikapainoa jne) ei kai ole "hyvä" puhua riskeistä. Luulen, että moni pelkää ja kammoaa leikkauksia. Minä pelkään ja jännitän. Jos minulle olisi tilanteessa jossa kohtu on poistettava, kerrottu riskeistä ja komplikaatioista niin...huh.

Minulla ei ole ylipainoa mutta kiinnikkeitä kuulemma oli aika tavalla aiemmista leikkauksista.Gynekologi tosiaan sanoi minulle, että 95% varmuudella onnistuu tekemään leikkauksen laparoskooppisesti. Kohdun suuren koon vuoksi oli varauduttava avoleikkaukseen. Hyvin siis meni. Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja jokin instrumentti vietiin vatsaan paljon navan yläpuolelta koska muuten kohtua ei olisi saatu ulos. Oletan, että leikkaus oli hankala?

Uskon, että olet hyvä operatööri. Samoin uskon minut leikanneen olevan. Kunpa vain tietäisi leikkaukseen mennessään kuka on hyvä ja kuka ei. Kellä on kokemusta jne. Minä seikkailin netissä ja yritin löytää kokenutta spesialistia. Yksityispuolelta sitten löysin leikkaavan gynekologin, ottaa vastaan vain yhdessä paikassa ja leikkaa vain yhdessä sairaalassa. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, tuli luottamus. Hän oli varma, kuunteli minua, hänellä oli aikaa jne. Mutta ei minun pitänyt itsestäni kertoa.

Ymmärrän hyvin, että kohtua ei kannata poistaa noin vain eli ihan pienien oireiden takia. Olet ihan oikeassa siinä, erilaisia hoitokeinoja löytyy. Olet varmaankin siis tavannut naisia, joilta kohtu on poistettu liian heppoisin perustein. Sitten on tullut ongelmia.Ymmärrän nyt asenteesi.

Kirjoitinko jotenkin epäselvästi. Tarkoitin sitä, että hormonikorvaushoidolla voidaan vaikuttaa myös osteoporoosiin, sydäntauteihin jne. Eli minusta niitä tulisi käyttää jos ongelmia on. Olenko oikeassa?

Omasta tilanteestani kysyisin sinulta muutamaa asiaa.Kuinka kauan tällainen pieni verinen vuoto (ei sitä voi edes vuodoksi sanoa) voi jatkua leikkauksen jälken, että olisi normaalia? Minulla nyt yli 4 viikkoa. Miten tuo kohdunpoisto voisi aikaistaa vaihdevuosia kun munasarjat ovat jäljellä? Mistä sen tietää, että ne aikaistuvat? Vaihdevuodethan voivat alkaa vaikka 42-58 välissä. Eikö se ole niin yksilökohtaista? Kuinka paljon painaa "normaalikokoinen" kohtu? Verenvuotoriski on varmaankin avoleikkauksessa aika paljon suurempi kuin tähystysleikkauksessa?

En tiedä osaatko ottaa kantaa mutta...eikö ole aika ihmeellistä kun oman paikkakuntani gynekologi laittoi lähetteen sairaalaan ja vastaust ei ole tullut 7 viikkoon? Soitin eilen sinne, ei siellä edes ole lähetettä. Miten se on mahdollista? Ymmärsin, että täällä on ruuhkaa. Gyne sanoi, että hyvässä lykyssä pääsisin leikkaukseen neljässä kuukaudessa. Tuntuu joskus niin "väärältä" kun saa maksaa kaikenlaisia maksuja ja kun tarvitsisi apua, sitä ei saa. Täytyy mennä yksityiselle ja taas maksaa. Rahallako vain saa hyvää hoitoa?

Taisin tehdä tyhmän kysymyksen kun kysyin oletko nähnyt leikkauksen jälkeisiä vaivoja. Tietysti olet.Olisikin helppoa jos kaikki leikkaukset onnistuisivat aina 100%, se on mahdotonta.

Kiitos sinulle pitkästä ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Olen oppinut paljon :). Ja nyt sanon ihan rehellisesti, että hienoa kun joku ammattilainen viitsii vastailla täällä!!!

Lue lisää

Yksityiselle mennessä on tietysti se hyvä puoli, että saa itse valita lääkärinsä. Tosin, mistäs sitä aina tietää kuka on hyvä ja kuka ei, mitä nyt viidakkorumpu kertoo... Julkisella sektorilla ei lääkäriään voi valita (nyt vielä E-maksuluokka poistettiin, eli se ainoa konsti jolla potilas sai varmuudella juuri tietyn lääkärin sairaalassa), toivomuksia tietysti saa esittää ja niitä kyllä kuunnellaan, mutta toteutus ei aina onnistu. Hyvästä hoidosta ja rahasta en osaa sanoa oikein muuta kuin että meille annetut resurssit ovat kyllä välillä ihan surkeat, ja siitä huolimatta pyritään hoitamaan potilaat joskus oman selkänahan kustannuksella. Arvaapa pidänkö joskus töissä ruokataukoja? Jos leikkaussaliaikaa vähennetään, mutta pitäisi kuitenkin leikata sama määrä mutta entistä vaikeampia potilaita (kun ne "muuten vaan"-kohdunpoistot alkavat olla vähissä), joku mättää ja pahasti.

Luulen kyllä että lähetteesi on jossain hukkateillä! Kun lähete saapuu, siihen (tai nykyisin sähköiseen ilmoitukseen) merkitään sen tarkastuspäivä ja kiireellisyysluokka. Tuolloin sairaalassa pitäisi olla vähintäänkin tieto siitä, koska poliklinikalle pääsee. Kyselisin asiasta kyllä jo lähettävältä taholta. Onko sinut lähettänyt lääkäri varmasti muistanut esim allekirjoittaa lähetteen...?

Leikkauksen jälkeinen pieni verensekainen vuoto voi joskus lisääntyä tuossa n. 3 viikon kohdalla, kun ommelmateriaali emättimen pohjassa sulaa ja tikit irtoilevat. Ei tarkoita sitä että pohja aukeaisi! Joskus haavaan voi muodostua ns. granulaatiokudosta, joka on herkästi vuotavaa. Se on helppo hoitaa penslaamalla esim. ferrikloridilla. Joskus isomman tumman vuodon takana on emättimen pohjan taakse leikkauksen jälkeen muodostunut verenpurkauma, joka alkaa pikkuhiljaa sulaa. Se saattaa purkautua pohjukan haavan kautta useiden viikkojen jälkeen leikkauksesta.

Luulenpa että sinun vuotosi syy selviää jos käyt jälkitarkastuksessa, jolloin pohjukka katsotaan spekulan kanssa ja lantionpohjan voi ultrata.

Sellainen normaali synnyttäneen naisen kohtu (ennen menopaussia) painaa n. 60-80 g ja on kohdun pohjan läpimitalta n. 4-5 cm ja kaulan kohdalta 3-4 cm, pituutta 10 cm. Suurin myomakohtu jonka olen laparoskooppisesti poistanut, painoi n. 750 g ja vastasi kooltaan paria suurikokoista appelsiinia greippiä. Verenvuoto on avoleikkauksessa tietysti suurempaa, koska jo pelkkä haava on varsin iso.

N 50 % munasarjojen verenkierrosta tulee kohdun kautta munasarjavaltimoiden läpi ja n. 50 % lantion sivuseinämän verisuonista. Eli kun kohtu poistetaan, munasarjojen verenkierto heikkenee. Ilmeisesti tähän perustuu se, että niiden toiminta hiipuu keskimäärin 2 vuotta aikaisemmin kun kohtu on poistettu vs. kun kohtua ei ole poistettu. Munasarjojen toimintaahan voi tutkia mm mittaamalla hormonitasoja, sitten verrataan kahden populaation (tupakointi, painoindeksi, perussairaudet, synnyttäneisyys ym vakioitu) vaihdevuosi-ikää... Toki vaihdevuosi-ikä on yksilöllistä ja vaihtelu erittäin suurta, mutta väestötasolla voidaan tietysti laskea keskiarvoja. Suomalaisnaisilla menopaussi on keskimäärin 52-vuotiaana.

Hyvää kevättä!

gyne kirjoitti:

Yksityiselle mennessä on tietysti se hyvä puoli, että saa itse valita lääkärinsä. Tosin, mistäs sitä aina tietää kuka on hyvä ja kuka ei, mitä nyt viidakkorumpu kertoo... Julkisella sektorilla ei lääkäriään voi valita (nyt vielä E-maksuluokka poistettiin, eli se ainoa konsti jolla potilas sai varmuudella juuri tietyn lääkärin sairaalassa), toivomuksia tietysti saa esittää ja niitä kyllä kuunnellaan, mutta toteutus ei aina onnistu. Hyvästä hoidosta ja rahasta en osaa sanoa oikein muuta kuin että meille annetut resurssit ovat kyllä välillä ihan surkeat, ja siitä huolimatta pyritään hoitamaan potilaat joskus oman selkänahan kustannuksella. Arvaapa pidänkö joskus töissä ruokataukoja? Jos leikkaussaliaikaa vähennetään, mutta pitäisi kuitenkin leikata sama määrä mutta entistä vaikeampia potilaita (kun ne "muuten vaan"-kohdunpoistot alkavat olla vähissä), joku mättää ja pahasti.

Luulen kyllä että lähetteesi on jossain hukkateillä! Kun lähete saapuu, siihen (tai nykyisin sähköiseen ilmoitukseen) merkitään sen tarkastuspäivä ja kiireellisyysluokka. Tuolloin sairaalassa pitäisi olla vähintäänkin tieto siitä, koska poliklinikalle pääsee. Kyselisin asiasta kyllä jo lähettävältä taholta. Onko sinut lähettänyt lääkäri varmasti muistanut esim allekirjoittaa lähetteen...?

Leikkauksen jälkeinen pieni verensekainen vuoto voi joskus lisääntyä tuossa n. 3 viikon kohdalla, kun ommelmateriaali emättimen pohjassa sulaa ja tikit irtoilevat. Ei tarkoita sitä että pohja aukeaisi! Joskus haavaan voi muodostua ns. granulaatiokudosta, joka on herkästi vuotavaa. Se on helppo hoitaa penslaamalla esim. ferrikloridilla. Joskus isomman tumman vuodon takana on emättimen pohjan taakse leikkauksen jälkeen muodostunut verenpurkauma, joka alkaa pikkuhiljaa sulaa. Se saattaa purkautua pohjukan haavan kautta useiden viikkojen jälkeen leikkauksesta.

Luulenpa että sinun vuotosi syy selviää jos käyt jälkitarkastuksessa, jolloin pohjukka katsotaan spekulan kanssa ja lantionpohjan voi ultrata.

Sellainen normaali synnyttäneen naisen kohtu (ennen menopaussia) painaa n. 60-80 g ja on kohdun pohjan läpimitalta n. 4-5 cm ja kaulan kohdalta 3-4 cm, pituutta 10 cm. Suurin myomakohtu jonka olen laparoskooppisesti poistanut, painoi n. 750 g ja vastasi kooltaan paria suurikokoista appelsiinia greippiä. Verenvuoto on avoleikkauksessa tietysti suurempaa, koska jo pelkkä haava on varsin iso.

N 50 % munasarjojen verenkierrosta tulee kohdun kautta munasarjavaltimoiden läpi ja n. 50 % lantion sivuseinämän verisuonista. Eli kun kohtu poistetaan, munasarjojen verenkierto heikkenee. Ilmeisesti tähän perustuu se, että niiden toiminta hiipuu keskimäärin 2 vuotta aikaisemmin kun kohtu on poistettu vs. kun kohtua ei ole poistettu. Munasarjojen toimintaahan voi tutkia mm mittaamalla hormonitasoja, sitten verrataan kahden populaation (tupakointi, painoindeksi, perussairaudet, synnyttäneisyys ym vakioitu) vaihdevuosi-ikää... Toki vaihdevuosi-ikä on yksilöllistä ja vaihtelu erittäin suurta, mutta väestötasolla voidaan tietysti laskea keskiarvoja. Suomalaisnaisilla menopaussi on keskimäärin 52-vuotiaana.

Hyvää kevättä!

Lue lisää

Kiitos vielä vastauksestasi. Minä kävin jo jälkitarkastuksessa, se oli 4 viikkoaa leikkauksen jälkeen.Vuoto on tosiaan ihan minimaalista, jos jatkuu monta viikkoa, soitan leikanneelle gynekologille.

Eipä nyt muuta enää. Oikein hyvää jatkoa ja kevättä sinullekin. Uskon, että sinun potilaasi ovat hyvässä hoidossa :)

jalkoja särkee... kirjoitti:

"Jos sinulla on pahat sappikivivaivat ja saat usein pahoja kohtauksia, yitätkö sinnitellä ja elää kipujesi kanssa? Tuskinpa. menet sappikivileikkaukseen. Miksi tuo kohdunpoistoleikkaus koetaan niin suurena ongelmana? "

Pieni huomautus edelliseen.

Sappikivileikkauksessa ei poisteta sappi-elintä, siis haimaa, vaan pelkät kivet. Kohdusta siis voidaan myös poistaa myomia ja muita kasvaimia mahdollisuuksien mukaan. Runsaisiin vuotoihin on hieno apu hormonikierukka.

Joskus on todella välttämätöntä poistaa koko kohtu, mutta jos sille ei ole varsinaista syytä, on perustellumpaa säilyttää se elin. Sillä todella on muukin tarkoitus kuin raskauden säilytyspaikka.

Lue lisää

mutta, kun esim. minulle ei ison myomaan ja sen sijainnin takia voitu laittaa sitä hormonikierukkaa! Muutkin keinot oli koettu mahdottomiksi. Eli ihan turha syyllistää ihmistä, jolle joudutaan tekemään kohdunpoisto. Minulle se tehtiin 22.5.

gyne kirjoitti:

Yksityiselle mennessä on tietysti se hyvä puoli, että saa itse valita lääkärinsä. Tosin, mistäs sitä aina tietää kuka on hyvä ja kuka ei, mitä nyt viidakkorumpu kertoo... Julkisella sektorilla ei lääkäriään voi valita (nyt vielä E-maksuluokka poistettiin, eli se ainoa konsti jolla potilas sai varmuudella juuri tietyn lääkärin sairaalassa), toivomuksia tietysti saa esittää ja niitä kyllä kuunnellaan, mutta toteutus ei aina onnistu. Hyvästä hoidosta ja rahasta en osaa sanoa oikein muuta kuin että meille annetut resurssit ovat kyllä välillä ihan surkeat, ja siitä huolimatta pyritään hoitamaan potilaat joskus oman selkänahan kustannuksella. Arvaapa pidänkö joskus töissä ruokataukoja? Jos leikkaussaliaikaa vähennetään, mutta pitäisi kuitenkin leikata sama määrä mutta entistä vaikeampia potilaita (kun ne "muuten vaan"-kohdunpoistot alkavat olla vähissä), joku mättää ja pahasti.

Luulen kyllä että lähetteesi on jossain hukkateillä! Kun lähete saapuu, siihen (tai nykyisin sähköiseen ilmoitukseen) merkitään sen tarkastuspäivä ja kiireellisyysluokka. Tuolloin sairaalassa pitäisi olla vähintäänkin tieto siitä, koska poliklinikalle pääsee. Kyselisin asiasta kyllä jo lähettävältä taholta. Onko sinut lähettänyt lääkäri varmasti muistanut esim allekirjoittaa lähetteen...?

Leikkauksen jälkeinen pieni verensekainen vuoto voi joskus lisääntyä tuossa n. 3 viikon kohdalla, kun ommelmateriaali emättimen pohjassa sulaa ja tikit irtoilevat. Ei tarkoita sitä että pohja aukeaisi! Joskus haavaan voi muodostua ns. granulaatiokudosta, joka on herkästi vuotavaa. Se on helppo hoitaa penslaamalla esim. ferrikloridilla. Joskus isomman tumman vuodon takana on emättimen pohjan taakse leikkauksen jälkeen muodostunut verenpurkauma, joka alkaa pikkuhiljaa sulaa. Se saattaa purkautua pohjukan haavan kautta useiden viikkojen jälkeen leikkauksesta.

Luulenpa että sinun vuotosi syy selviää jos käyt jälkitarkastuksessa, jolloin pohjukka katsotaan spekulan kanssa ja lantionpohjan voi ultrata.

Sellainen normaali synnyttäneen naisen kohtu (ennen menopaussia) painaa n. 60-80 g ja on kohdun pohjan läpimitalta n. 4-5 cm ja kaulan kohdalta 3-4 cm, pituutta 10 cm. Suurin myomakohtu jonka olen laparoskooppisesti poistanut, painoi n. 750 g ja vastasi kooltaan paria suurikokoista appelsiinia greippiä. Verenvuoto on avoleikkauksessa tietysti suurempaa, koska jo pelkkä haava on varsin iso.

N 50 % munasarjojen verenkierrosta tulee kohdun kautta munasarjavaltimoiden läpi ja n. 50 % lantion sivuseinämän verisuonista. Eli kun kohtu poistetaan, munasarjojen verenkierto heikkenee. Ilmeisesti tähän perustuu se, että niiden toiminta hiipuu keskimäärin 2 vuotta aikaisemmin kun kohtu on poistettu vs. kun kohtua ei ole poistettu. Munasarjojen toimintaahan voi tutkia mm mittaamalla hormonitasoja, sitten verrataan kahden populaation (tupakointi, painoindeksi, perussairaudet, synnyttäneisyys ym vakioitu) vaihdevuosi-ikää... Toki vaihdevuosi-ikä on yksilöllistä ja vaihtelu erittäin suurta, mutta väestötasolla voidaan tietysti laskea keskiarvoja. Suomalaisnaisilla menopaussi on keskimäärin 52-vuotiaana.

Hyvää kevättä!

Lue lisää

Olin kohdunpoisto leikkauksessa 21.5. Samalla poistettin oikea munasarja. Oli iso kysta ja paljon vaivoja ollut jo pitkään. Olen tyytyväinen että leikattin vaikka elämä leikkauksen jälkeen on ollut vielä vaikeaa.
4 päivää leikkauksen jälkeen kuumeilua ja kovia alavatsa kipuja. Tulehdus arvot olivat koholla, siihen antibioottikuuri. Kuuri on loppunut ja kipuja on edelleen, turvotusta, virtsaamis- ja ulostamis vaikeuksiakin on vielä. Vuotoa on ollut koko ajan. Alavatsakin on häpyluun yläpuolelta kosketus arka ja kova. Myös leikkauksessa oli tullut paljon mustelmia vatsaan, jotka ovat kosketus arkoja, esim. housut painavat ikävästi.
Onko minulla siis nyt niitä märkäpesäkkeitä ja veren purkautumia? Miksi minulla parantuminen kestää? Onko oireeni "normaaleja" tähystysleikkaukseen jälkeen? Voisiko virtsarakkoni olla "vaurioitunut", sillä leikkauksesta herätessäni virtsakatetri teki kipeää ja poistettin pyynnöstäni 7h leikkauksen jälkeen? Mikä oli helpotus!
Tämä oli minun tarinani lyhyesti. En halua pelotella ketään.

Minulta on poistettu kohtu iahn vähän aikaa sitten. Poistettiin myoomien vuoksi. Isoin myooma oli 5 cm. Myoomia oli paljon. Myoomien tilannetta seurattiin useita vuosia. Nyt pari kuukautta sitten alkoivat virtsaamisvaivat eli kävin veskissä joskus puolen tunnin välein. Tilasin ajan Helsinkiin sellaiselle gynekologille, jonka tiesin tekevän kohdunpoistoleikkauksia. Olin aikaisemmin käynyt omalla paikkakunnallani gynellä. Hän ei kuitenkaan koskaan reagoinut myoomiin. Sanoi aina, että seurataan.

No, tämä "uusi" gyne sanoi, että myooma painaa virtsarakkoa, myoomia on paljon, kohtu on iso jne. Oli sitä mieltä, että kohtu olisi pitänyt poistaa jo 2-3 vuotta sitten. Silloin se olisi voitu poistaa helposti. Sain leikkausajan heti kolmen päivän päästä ja kohtu onnnistuttiin poistamaan tähystyksellä alakautta. Gyne sai tehdä tosissaan töitä. Kunnallisella puolella kyseessä olisi ollut iso avoleikkaus. Nyt on kaikki hyvin.

Miksi siis poistettiin. Edellä mainitun vaivan lisäksi minulla on aina ollut runsaat kuukautiset, on ollut hankalaa. Ja nyt huomaan, että kummallinen painon tunne vatsalta on hävinnyt. Ihanaa kun ei ole enää kuukautisia ja olokin on "kevyt". Ainoa haittapuoli oli hinta, 5 000 euroa.

Eli, älä anna myoomien kasvaa liikaa. Leikkaus on aina helpompi jos se tehdään ajoissa.

Tammikuussa kun kävin sairaalassa tutkimuksissa niin se oli n. 9 cm, mutta luulenpa, että on hieman kasvanut jo siitä. Ainakin vatsanympärys on suurempi. Olen aina ollut hoikka ja nyt vatsa on kuin raskaana olevalla naisella. Kiitos vastauksista kaikille. Kiva lukea toisten kokemuksia.

Pian edessä kirjoitti:

Tammikuussa kun kävin sairaalassa tutkimuksissa niin se oli n. 9 cm, mutta luulenpa, että on hieman kasvanut jo siitä. Ainakin vatsanympärys on suurempi. Olen aina ollut hoikka ja nyt vatsa on kuin raskaana olevalla naisella. Kiitos vastauksista kaikille. Kiva lukea toisten kokemuksia.

Lue lisää

Minulta leikattiin kohtu avoleikkauksella viitisen viikkoa sitten. Kaikki meni hyvin ja olen täysin toipunut. Maha on vielä tunnoton haavan yläpuolelta, mutta muuten tuntuu aivan normaalilta.
Myoomat minulla painoivat virtsarakkoa ja aiheuttivat painontunnetta.

Sairaalassa olin kaksi yötä ja kotiin päästyä ei ollut enää paljon kipuja. Kolmen viikon ajan vatsa oli arka ja tuntui että kaikki kuminauhat ja housut painoivat. Turvotus laski myös hitaasti.
Vakavia komplikaatioita esiintyy muistaakseni noin 1%.

Avona leikattu kirjoitti:

Minulta leikattiin kohtu avoleikkauksella viitisen viikkoa sitten. Kaikki meni hyvin ja olen täysin toipunut. Maha on vielä tunnoton haavan yläpuolelta, mutta muuten tuntuu aivan normaalilta.
Myoomat minulla painoivat virtsarakkoa ja aiheuttivat painontunnetta.

Sairaalassa olin kaksi yötä ja kotiin päästyä ei ollut enää paljon kipuja. Kolmen viikon ajan vatsa oli arka ja tuntui että kaikki kuminauhat ja housut painoivat. Turvotus laski myös hitaasti.
Vakavia komplikaatioita esiintyy muistaakseni noin 1%.

Lue lisää

lukea positiivinen leikkauskokemuksesi. Kiitos siitä. Pitää varmaan minunkin varautua löysillä housuilla tuon leikkauksen jälkeen. Aurinkoista kevään jatkoa Sinulle.

Pian edessä kirjoitti:

lukea positiivinen leikkauskokemuksesi. Kiitos siitä. Pitää varmaan minunkin varautua löysillä housuilla tuon leikkauksen jälkeen. Aurinkoista kevään jatkoa Sinulle.

Tsemppiä sulle leikkaukseen. Milloin olet menossa? Tällä palstalla on ollut useita erilaisa mielipiteitä. Kyllä kaikki hyvin mnenee.

Kertoile sitten kokemuksestasi.

xxyy?? kirjoitti:

Tsemppiä sulle leikkaukseen. Milloin olet menossa? Tällä palstalla on ollut useita erilaisa mielipiteitä. Kyllä kaikki hyvin mnenee.

Kertoile sitten kokemuksestasi.

Lue lisää

Kiitos paljon. Mielenkiintoista on kyllä ollut seurata tätä keskustelua ja erilaisia mielipiteitä asiasta. Tulevalla viikolla ois leikkaus edessä. Maanantaina sairaalaan. Kirjoittelen sitten miten kaikki sujui.

Pian edessä kirjoitti:

Kiitos paljon. Mielenkiintoista on kyllä ollut seurata tätä keskustelua ja erilaisia mielipiteitä asiasta. Tulevalla viikolla ois leikkaus edessä. Maanantaina sairaalaan. Kirjoittelen sitten miten kaikki sujui.

Lue lisää

Olen menossa kolmenviikon päästä kohdunpoistoleikkaukseen, pelottaa että miten kaikki onnistuu.Minulla on 9 cm kokoinen myooma, joka on puoleksi kuolioitunut. Lääkäri meinas että on pakko leikata aiheuttaa kuulemma pahoja kohtutulehduksia ,jos menee kokonaan kuolioon. En ole koskaan tälläisesta kuullut, olenko jotenki poikkeus olis kiva kun joku vastais jolla on samallaisia kokemuksia.Mulla ei myooma vaivaa paljon mitenkään ,joskus on alavatsa kipuja muuten kuukusutiset ovat normaalit, mitä lääkäri suuresti ihmettelee, joskus tuntuu että menenkö turhaan leikkaukseen kun ei ole vaivoja vielä.

myooma kirjoitti:

Olen menossa kolmenviikon päästä kohdunpoistoleikkaukseen, pelottaa että miten kaikki onnistuu.Minulla on 9 cm kokoinen myooma, joka on puoleksi kuolioitunut. Lääkäri meinas että on pakko leikata aiheuttaa kuulemma pahoja kohtutulehduksia ,jos menee kokonaan kuolioon. En ole koskaan tälläisesta kuullut, olenko jotenki poikkeus olis kiva kun joku vastais jolla on samallaisia kokemuksia.Mulla ei myooma vaivaa paljon mitenkään ,joskus on alavatsa kipuja muuten kuukusutiset ovat normaalit, mitä lääkäri suuresti ihmettelee, joskus tuntuu että menenkö turhaan leikkaukseen kun ei ole vaivoja vielä.

Lue lisää

Tuon kokoinen myooma kannattaa antaa poistaa, koska myöhemmin, jos se vielä kasvaa ja alkaa aiheuttaa oireita, poisto on paljon vaikeampaa.

Minulla oli myoomien poisto hiljattain avoleikkauksella, ilman kohdunpoistoa. Kirjoitin aiheesta tänne ja myös Soneraplazan elleihin. Viimeisin pitkä juttu on alla, kopoioituna Elleistä. Lisäisin vielä, että sinun tilanteessasi, vaikka olet niin lähellä leikkausta, voit aivan hyvin vielä muuttaa mieltäsi leikkaustavan suhteen. Minä jouduin käymään hiukan polemiikkia sairaalan kanssa, kun olivat ensin merkinneet papereihini, että tulen kohdunpoistoon, vaikka en ollut ilmoittanut suostumustani vaan olin sanonut jääväni harkitsemaan. Jouduin sitten käymään pari aika raskasta keskustelua lääkärien kanssa, jotta saisin oman vaihtoehtoni läpi. Kaikki meni lopulta tosi hyvin. Varmistin vielä kirjallisesti ennen leikkausta, että leikkaava lääkäri olisi se, joka luvattiin - siis hän, joka kunnioitti toiveitani ja oli myös tarpeeksi kokenut osatakseen poistaa myoomat ilman kohdunpoistoa.

Minulla oli kaksi myoomaa, toinen samankokoinen kuin sinulla, toinen pienempi. Ne olivat sellaisessa paikassa, että ne saatiin hyvin pois ilman kohdunpoistoa. Jos sijainti olisi ollut hankalampi tai myoomat olisivat olleet isompia. ei ehkä olisi onnistuttu. Mutta minua jäi vaivaamaan se, että tämä arviointi vaikutti jossain määrin riippuvan siitä, kenen lääkärin kanssa keskustelin - ja siitä, miten paljon kyseinen lääkäri yleisesti kannatti kohdunpoistoa myoomien hoidossa!

Tähän siis se juttu Ellien keskustelupalstalta:
Älä anna poistaa kohtua, ellei ole erittäin painavia syitä. Myyomat eivät sitä ole, elleivät sitten ole niin isoja, ettei niiden poisto onnistu muuten. Minua yritettiin kovasti painostaa kohdunpoistoon, ja sain siitä aika suuren epäluulon suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Onneksi sain myoomani poistettua normaalilla avoleikkauksella.

Kohdunpoistolla on tutkittuja haittavaikutuksia, jotka toteutuvat osalla potilaista. Leikkaava lääkärini myönsi ne ja selitti lisäksi, miten munasarjojen verenkiertoon vaikuttavat myös ne pienet verisuonet, jotka tulevat kohdusta ja jotka katkaistaan kohdunpoistossa. Isot verisuonet toimivat edelleen, mutta pienilläkin saattaa olla vaikutusta. Munasarjathan siis huolehtivat seksuaalisuudesta.

Naisen seksuaalisuus on monimutkaisempi asia kuin jotkut lääkärit haluaisivat uskoa. Esimerkiksi munasarjojen toiminta voi tässä suhteessa olla yksilöllistä ja riippua toisilla esimerkiksi kohdun toiminnasta enemmän kuin toisilla. Toinen asia on, että orgasmissa kohtu supistelee voimakkaasti ja vaikuttaa näin seksuaaliseen tyydytykseen.

Virtsaongelmat ja vaihdevuosien keskimääräinen aikaistuminen ovat monissa tutkimuksissa todettuja kohdunpoiston mahdollisia sivuvaikutuksia. Itse jäin miettimään esimerkiksi sitä, että kohdunpoiston jälkeiset (tutkimusten mukaan useiden vuosienkin viiveellä ilmaantuvat) virtsaongelmat saattavat johtua joidenkin hermotuntemusten heikentymisestä leikkauksessa, ja silloin ei esimerkiksi minun erinomainen, monipuolisella liikunnalla saatu lihaskuntoni auta mitään niiden ehkäisyssä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko jossain tutkimuksessa onnistuttu määrittelemän linkkiä kohdunpoiston ja näiden (siis useissa tutkimuksissa havaittujen) virtsaongelmien välillä? Lääkäreillä voi olla tästä omat tulkintansa, mutta onkohan aiheesta tutkimusta. Minä kysyin sitä eräältä lääkäriltä, joka kovasti suositteli kohdunpoistoa, ja hän vain viittasi kintaalla koko asialle. Kuitenkin lääkärienkin kannan pitäisi perustua tutkimuksiin, ei omiin mielipiteisiin.

Kohdunpoisto vaikuttaa naisen ruumiiseen anatomisestikin. Yksi sen normaali tehtävä on tukea muita ruumiinosia. Ei varmasti ole tässä mielessä katastrofi jos kohtu poistetaan (varsinkin kun huolehtii kunnostaan), mutta esimerkiksi eräs tuttavani, jolta on kohtu poistettu, valitteli sitä ja sanoi, että tuntee kohdun puuttumisen, koska se on eräänlainen "tukilihas".

Itse kyllä lähtisin kohdunpoistoon mielelläni erittäin painavista syistä, joita naistentautien kategoriassa valitettavasti on monia: endometrioosi, syöpä, vaikea kohdunlaskeuma ym. Monella näitä sairastaneella seksuaalielämän laatu varmasti paranee kohdunpoiston jälkeen, kun kamalia oireita aiheuttanut vaiva häviää. Kohdunpoiston mahdolliset haitat ovat siinä suhteessa toissijaisia. Mutta ilman tämänkaltaisia painavia syitä ei ihmisen kannattaisi suostua tärkeän elimen amputaatioon. Kohdulla on omat tehtävänsä, ja se toimii koko naisen elämän ajan.

Myös tunnesyyt kannattaa huomioida harkittaessa erilaisten lääketieteellisten toimenpiteiden vaikutuksia. Kohtu, kuten muutkin elimet, on osa ruumiinkuvaa, ja sillä on monia merkityksiä. Psyyke on osa ihmistä. Jotkut lääkärit kohtelisivat potilaita mielellään pelkkänä kehona, koska mieli, tunteet ja ajatukset, toiveet ja muu sälä "sotkevat" heidän työtään. Elämä onkin juuri siksi toisinaan aika vaikeaa, että emme ole robotteja.

&&& kirjoitti:

Tuon kokoinen myooma kannattaa antaa poistaa, koska myöhemmin, jos se vielä kasvaa ja alkaa aiheuttaa oireita, poisto on paljon vaikeampaa.

Minulla oli myoomien poisto hiljattain avoleikkauksella, ilman kohdunpoistoa. Kirjoitin aiheesta tänne ja myös Soneraplazan elleihin. Viimeisin pitkä juttu on alla, kopoioituna Elleistä. Lisäisin vielä, että sinun tilanteessasi, vaikka olet niin lähellä leikkausta, voit aivan hyvin vielä muuttaa mieltäsi leikkaustavan suhteen. Minä jouduin käymään hiukan polemiikkia sairaalan kanssa, kun olivat ensin merkinneet papereihini, että tulen kohdunpoistoon, vaikka en ollut ilmoittanut suostumustani vaan olin sanonut jääväni harkitsemaan. Jouduin sitten käymään pari aika raskasta keskustelua lääkärien kanssa, jotta saisin oman vaihtoehtoni läpi. Kaikki meni lopulta tosi hyvin. Varmistin vielä kirjallisesti ennen leikkausta, että leikkaava lääkäri olisi se, joka luvattiin - siis hän, joka kunnioitti toiveitani ja oli myös tarpeeksi kokenut osatakseen poistaa myoomat ilman kohdunpoistoa.

Minulla oli kaksi myoomaa, toinen samankokoinen kuin sinulla, toinen pienempi. Ne olivat sellaisessa paikassa, että ne saatiin hyvin pois ilman kohdunpoistoa. Jos sijainti olisi ollut hankalampi tai myoomat olisivat olleet isompia. ei ehkä olisi onnistuttu. Mutta minua jäi vaivaamaan se, että tämä arviointi vaikutti jossain määrin riippuvan siitä, kenen lääkärin kanssa keskustelin - ja siitä, miten paljon kyseinen lääkäri yleisesti kannatti kohdunpoistoa myoomien hoidossa!

Tähän siis se juttu Ellien keskustelupalstalta:
Älä anna poistaa kohtua, ellei ole erittäin painavia syitä. Myyomat eivät sitä ole, elleivät sitten ole niin isoja, ettei niiden poisto onnistu muuten. Minua yritettiin kovasti painostaa kohdunpoistoon, ja sain siitä aika suuren epäluulon suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Onneksi sain myoomani poistettua normaalilla avoleikkauksella.

Kohdunpoistolla on tutkittuja haittavaikutuksia, jotka toteutuvat osalla potilaista. Leikkaava lääkärini myönsi ne ja selitti lisäksi, miten munasarjojen verenkiertoon vaikuttavat myös ne pienet verisuonet, jotka tulevat kohdusta ja jotka katkaistaan kohdunpoistossa. Isot verisuonet toimivat edelleen, mutta pienilläkin saattaa olla vaikutusta. Munasarjathan siis huolehtivat seksuaalisuudesta.

Naisen seksuaalisuus on monimutkaisempi asia kuin jotkut lääkärit haluaisivat uskoa. Esimerkiksi munasarjojen toiminta voi tässä suhteessa olla yksilöllistä ja riippua toisilla esimerkiksi kohdun toiminnasta enemmän kuin toisilla. Toinen asia on, että orgasmissa kohtu supistelee voimakkaasti ja vaikuttaa näin seksuaaliseen tyydytykseen.

Virtsaongelmat ja vaihdevuosien keskimääräinen aikaistuminen ovat monissa tutkimuksissa todettuja kohdunpoiston mahdollisia sivuvaikutuksia. Itse jäin miettimään esimerkiksi sitä, että kohdunpoiston jälkeiset (tutkimusten mukaan useiden vuosienkin viiveellä ilmaantuvat) virtsaongelmat saattavat johtua joidenkin hermotuntemusten heikentymisestä leikkauksessa, ja silloin ei esimerkiksi minun erinomainen, monipuolisella liikunnalla saatu lihaskuntoni auta mitään niiden ehkäisyssä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko jossain tutkimuksessa onnistuttu määrittelemän linkkiä kohdunpoiston ja näiden (siis useissa tutkimuksissa havaittujen) virtsaongelmien välillä? Lääkäreillä voi olla tästä omat tulkintansa, mutta onkohan aiheesta tutkimusta. Minä kysyin sitä eräältä lääkäriltä, joka kovasti suositteli kohdunpoistoa, ja hän vain viittasi kintaalla koko asialle. Kuitenkin lääkärienkin kannan pitäisi perustua tutkimuksiin, ei omiin mielipiteisiin.

Kohdunpoisto vaikuttaa naisen ruumiiseen anatomisestikin. Yksi sen normaali tehtävä on tukea muita ruumiinosia. Ei varmasti ole tässä mielessä katastrofi jos kohtu poistetaan (varsinkin kun huolehtii kunnostaan), mutta esimerkiksi eräs tuttavani, jolta on kohtu poistettu, valitteli sitä ja sanoi, että tuntee kohdun puuttumisen, koska se on eräänlainen "tukilihas".

Itse kyllä lähtisin kohdunpoistoon mielelläni erittäin painavista syistä, joita naistentautien kategoriassa valitettavasti on monia: endometrioosi, syöpä, vaikea kohdunlaskeuma ym. Monella näitä sairastaneella seksuaalielämän laatu varmasti paranee kohdunpoiston jälkeen, kun kamalia oireita aiheuttanut vaiva häviää. Kohdunpoiston mahdolliset haitat ovat siinä suhteessa toissijaisia. Mutta ilman tämänkaltaisia painavia syitä ei ihmisen kannattaisi suostua tärkeän elimen amputaatioon. Kohdulla on omat tehtävänsä, ja se toimii koko naisen elämän ajan.

Myös tunnesyyt kannattaa huomioida harkittaessa erilaisten lääketieteellisten toimenpiteiden vaikutuksia. Kohtu, kuten muutkin elimet, on osa ruumiinkuvaa, ja sillä on monia merkityksiä. Psyyke on osa ihmistä. Jotkut lääkärit kohtelisivat potilaita mielellään pelkkänä kehona, koska mieli, tunteet ja ajatukset, toiveet ja muu sälä "sotkevat" heidän työtään. Elämä onkin juuri siksi toisinaan aika vaikeaa, että emme ole robotteja.

Lue lisää

Lisään vielä, että siitä prosessista, jonka kävin läpi ennen leikkausta, jäi sen takia paha maku, että koin joidenkin lääkärien taholta jonkin verran painostusta kohdunpoistoon. Leikkaava lääkäri kyllä ymmärsi kantani ja kertoi eri vaihtoehdoista.

Erityisen kurja oli se väittely, jonka kävin erään miespuolisen ylilääkärin kanssa. Hän oli juuri se, joka viittasi kintaalla kysymyksilleni tutkimustuloksista, ja valitteli, kuinka paljon vaikeampaa olisi pelkkien myoomien kuin kohdun poisto. Asiallista keskustelua ei millään meinannut tämän kiireisen herran kanssa saada aikaiseksi. Myös eräs minua aiemmin tutkinut naislääkäri oli sanonut kohdusta vain, että "mitä sillä tekee", hänen mielestään se oli ihan turha elin, jos ei enää lapsia hanki. Mainitsi kuukautisten poisjäämisen esimerkkinä kohdunpoiston suurista hyödyistä. Minulle taas kuukautiset ovat aina olleet positiivinen juttu, merkki naisellisuudesta. En ole koskaan kärsinyt kovista kuukautiskivuista enkä runsaista vuodoista, minkä hänkin tiesi, mutta silti olisi pitänyt olla iloinen, että kohdunpoiston myötä minulla olisi mahdollisuus päästä tästä normaalista naisen elämään kuuluvasta ilmiöstä.

Kohtuun liittyy monenlaisia asenteita ja tunteita yhtä lailla lääkärien kuin potilaidenkin keskuudessa. Helppo ase keskustelussa on verhota omat reaktionsa järjen kaapuun.

Joku mainitsi, että rintasyöpäpotilaatkin joutuvat toipumaan rinnan poiston psykologisista vaikutuksista. Kyllä joutuvat, ja monelle se onkin erittäin vaikeaa. Ei heidän kuitenkaan oleteta suhtautuvan asiaan tunteettomasti. Rinta poistetaan vain välttämättömästä pakosta, ja pyritään säästäviin leikkauksiin. Miksei samoin suhtauduta kohtuun? Eikö naisilla saisi olla tunteita tätä ruumiinosaansa kohtaan, jolla sentään on vahva symbolinen merkitys lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyen ja sen lisäksi monia tieteellisesti tutkittuja fysiologisia tehtäviä? Miksi juuri kohdusta oletetaan haluttavan päästä eroon tietyn iän tullen?

No, ihan selväksi tuli minulle koko prosessissa, että myoomien poisto on lääkäreille hankalampaa ja työläämpää kuin kohdunpoisto, ja tulee myös yhteiskunnalle hiukan kalliimmaksi. Suomessa tehdään tutkimusten mukaan enemmän kohdunpoistoja kuin missään muussa Euroopan maassa.

Myoomien uusiutuminen on mahdollista, ja se onkin ainoa asiallinen peruste jonka vuoksi itsekin harkitsin jossain vaiheessa vakavasti kohdunpoistoa. Myoomat eivät kuitenkaan välttämättä uusiudu lainkaan (prosentteja en tiedä, olisi mielenkiintoista tietää), ja uusiutuminen on iän myötä koko ajan vähemmän todennäköistä. Iän myötä (olen reilusti päälle nelikymppinen) ne eivät myöskään enää kasva yhtä nopeasti. Pieniä myoomia, jotka eivät aiheuta oireita, ei tarvitse poistaa, tai ne voidaan poistaa myös tähystyksellä, joka on avoleikkausta helpompi tapa. En huolehdi mahdollisesta uusiutumisesta, olen iloinen siitä että olen saanut terveyteni takaisin ja että sain pitää kaikki ruumiinosani tallella. Toistaiseksi ainakin! Kohdunpoisto on peruuttamaton toimenpide, ja sellaiseen kannattaa ryhtyä vain jos ei muita vaihtoehtoja ole.

&&& kirjoitti:

Lisään vielä, että siitä prosessista, jonka kävin läpi ennen leikkausta, jäi sen takia paha maku, että koin joidenkin lääkärien taholta jonkin verran painostusta kohdunpoistoon. Leikkaava lääkäri kyllä ymmärsi kantani ja kertoi eri vaihtoehdoista.

Erityisen kurja oli se väittely, jonka kävin erään miespuolisen ylilääkärin kanssa. Hän oli juuri se, joka viittasi kintaalla kysymyksilleni tutkimustuloksista, ja valitteli, kuinka paljon vaikeampaa olisi pelkkien myoomien kuin kohdun poisto. Asiallista keskustelua ei millään meinannut tämän kiireisen herran kanssa saada aikaiseksi. Myös eräs minua aiemmin tutkinut naislääkäri oli sanonut kohdusta vain, että "mitä sillä tekee", hänen mielestään se oli ihan turha elin, jos ei enää lapsia hanki. Mainitsi kuukautisten poisjäämisen esimerkkinä kohdunpoiston suurista hyödyistä. Minulle taas kuukautiset ovat aina olleet positiivinen juttu, merkki naisellisuudesta. En ole koskaan kärsinyt kovista kuukautiskivuista enkä runsaista vuodoista, minkä hänkin tiesi, mutta silti olisi pitänyt olla iloinen, että kohdunpoiston myötä minulla olisi mahdollisuus päästä tästä normaalista naisen elämään kuuluvasta ilmiöstä.

Kohtuun liittyy monenlaisia asenteita ja tunteita yhtä lailla lääkärien kuin potilaidenkin keskuudessa. Helppo ase keskustelussa on verhota omat reaktionsa järjen kaapuun.

Joku mainitsi, että rintasyöpäpotilaatkin joutuvat toipumaan rinnan poiston psykologisista vaikutuksista. Kyllä joutuvat, ja monelle se onkin erittäin vaikeaa. Ei heidän kuitenkaan oleteta suhtautuvan asiaan tunteettomasti. Rinta poistetaan vain välttämättömästä pakosta, ja pyritään säästäviin leikkauksiin. Miksei samoin suhtauduta kohtuun? Eikö naisilla saisi olla tunteita tätä ruumiinosaansa kohtaan, jolla sentään on vahva symbolinen merkitys lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyen ja sen lisäksi monia tieteellisesti tutkittuja fysiologisia tehtäviä? Miksi juuri kohdusta oletetaan haluttavan päästä eroon tietyn iän tullen?

No, ihan selväksi tuli minulle koko prosessissa, että myoomien poisto on lääkäreille hankalampaa ja työläämpää kuin kohdunpoisto, ja tulee myös yhteiskunnalle hiukan kalliimmaksi. Suomessa tehdään tutkimusten mukaan enemmän kohdunpoistoja kuin missään muussa Euroopan maassa.

Myoomien uusiutuminen on mahdollista, ja se onkin ainoa asiallinen peruste jonka vuoksi itsekin harkitsin jossain vaiheessa vakavasti kohdunpoistoa. Myoomat eivät kuitenkaan välttämättä uusiudu lainkaan (prosentteja en tiedä, olisi mielenkiintoista tietää), ja uusiutuminen on iän myötä koko ajan vähemmän todennäköistä. Iän myötä (olen reilusti päälle nelikymppinen) ne eivät myöskään enää kasva yhtä nopeasti. Pieniä myoomia, jotka eivät aiheuta oireita, ei tarvitse poistaa, tai ne voidaan poistaa myös tähystyksellä, joka on avoleikkausta helpompi tapa. En huolehdi mahdollisesta uusiutumisesta, olen iloinen siitä että olen saanut terveyteni takaisin ja että sain pitää kaikki ruumiinosani tallella. Toistaiseksi ainakin! Kohdunpoisto on peruuttamaton toimenpide, ja sellaiseen kannattaa ryhtyä vain jos ei muita vaihtoehtoja ole.

Lue lisää

Itse (45-v, ei lapsia) päädyin myoomien ja runsaiden kuukautisten takia kohdunpoistoon. Kohdussani oli muutama isompi noin 3-5 senttinen myooma, jotka aiheuttivat erittäin runsaan vuodon. Tutustuin verkon materiaaleihin (mm kaypahoito.fi sivuston sekä potilaan että lääkärin ohjeet) ja pohdin noita vaihtoehtoja. En halunnut hoitoa, jonka ehkä jouduttaisiin hyvin suurella todennäköisyydellä uusimaan muutaman vuoden kuluttua.

Myoomani oli löydetty muutamaa vuotta aiemmin normaali ultrassa ja jo silloin gyne varoitti, että jos ne aiheuttavat oireita, niin kohdunpoisto voisi tulla tarpeeseen. Valitettavasti niin sitten kävikin. Hormonikierukka ei enää pitänyt vuotoja aisoissa ja tulikin vuotojen mukana pois. Onneksi sain gyneltä Cyclokapron tabletteja, joilla nuo vuodot pysyivät aisoissa leikkaukseen asti.

Minun koko hoitoprosessini tehtiin yksityisellä, joten saan kohdun poiston kuukauden päähään oman (mies)gynen tapaamisesta. Oma gyneni ei leikannut, mutta suositteli leikkaavaa lääkäriä (naisgyne), joka oli väitellyt tähystyksellä tehtävistä kohdunpoistosta kymmenkuntavuotta aiemmin.

Olin oikeasti varsin huolissani leikkauksesta, kun en koskaa ollut sairaalassa ollut. Nukutuslääkäri lupasi, että nykyiset aineet ovat hyviä ja että niistä harvoin aiheutuu enää pahoinvointia. Onneksi en itse voinut pahoin.

Kaikki meni hyvin. Sairaalaan iltapäivällä ja kotiiin seuraavana päivänä noin 24 tuntia myöhemmin. Toipumisaikana (sairaslomaa vajaa kolme viikkoa) vointi oli yllättävän väsynyt, mutta en toisaalta ymmärtänyt keskittyä voimien palauttamiseen vaan vain makoilin sohvalla ja tein vajaan puolen tunnin kävelylenkkejä silloin tällöin. Söin kipulääkkeitä noin ensimmäisen viikon, ja kipuja oli vain suolistokaasujen liikkuessa. Niihin nuo lääkkeet eivät tepsineet ja oli yllättävänä kivuliaita jaksoja kun kaasu pyrki pois.
Minä en saanut onnekseni mitään komplikaatioita ja tähystyshaavat ovat uskomattoman pienet.

Nyt kaikki on hyvin. Seksielämä sujuu paremmin kuiin noiden vuotojen aikaan. Odottelimme ohjeen mukaan noin 6-vko, jotta tikit emättimen pohjukassa ehtivät sulaa. Jos ennen leikkausta vuoti kolmisen viikkoa kuukaudessa, niin vuodoton aika jäi vain muutaman päivän mittaiseksi. Ajattelin murehtia mahdollisia emättimen ulostyöntymisiä tai virtsavaivoja, jos ja kun ne tulevat ajankohtaiseksi. Gynen mukaan niiden pitäisi olla suhteellisen epätodennäköisiä minulla.

tyytyväinen poistost kirjoitti:

Itse (45-v, ei lapsia) päädyin myoomien ja runsaiden kuukautisten takia kohdunpoistoon. Kohdussani oli muutama isompi noin 3-5 senttinen myooma, jotka aiheuttivat erittäin runsaan vuodon. Tutustuin verkon materiaaleihin (mm kaypahoito.fi sivuston sekä potilaan että lääkärin ohjeet) ja pohdin noita vaihtoehtoja. En halunnut hoitoa, jonka ehkä jouduttaisiin hyvin suurella todennäköisyydellä uusimaan muutaman vuoden kuluttua.

Myoomani oli löydetty muutamaa vuotta aiemmin normaali ultrassa ja jo silloin gyne varoitti, että jos ne aiheuttavat oireita, niin kohdunpoisto voisi tulla tarpeeseen. Valitettavasti niin sitten kävikin. Hormonikierukka ei enää pitänyt vuotoja aisoissa ja tulikin vuotojen mukana pois. Onneksi sain gyneltä Cyclokapron tabletteja, joilla nuo vuodot pysyivät aisoissa leikkaukseen asti.

Minun koko hoitoprosessini tehtiin yksityisellä, joten saan kohdun poiston kuukauden päähään oman (mies)gynen tapaamisesta. Oma gyneni ei leikannut, mutta suositteli leikkaavaa lääkäriä (naisgyne), joka oli väitellyt tähystyksellä tehtävistä kohdunpoistosta kymmenkuntavuotta aiemmin.

Olin oikeasti varsin huolissani leikkauksesta, kun en koskaa ollut sairaalassa ollut. Nukutuslääkäri lupasi, että nykyiset aineet ovat hyviä ja että niistä harvoin aiheutuu enää pahoinvointia. Onneksi en itse voinut pahoin.

Kaikki meni hyvin. Sairaalaan iltapäivällä ja kotiiin seuraavana päivänä noin 24 tuntia myöhemmin. Toipumisaikana (sairaslomaa vajaa kolme viikkoa) vointi oli yllättävän väsynyt, mutta en toisaalta ymmärtänyt keskittyä voimien palauttamiseen vaan vain makoilin sohvalla ja tein vajaan puolen tunnin kävelylenkkejä silloin tällöin. Söin kipulääkkeitä noin ensimmäisen viikon, ja kipuja oli vain suolistokaasujen liikkuessa. Niihin nuo lääkkeet eivät tepsineet ja oli yllättävänä kivuliaita jaksoja kun kaasu pyrki pois.
Minä en saanut onnekseni mitään komplikaatioita ja tähystyshaavat ovat uskomattoman pienet.

Nyt kaikki on hyvin. Seksielämä sujuu paremmin kuiin noiden vuotojen aikaan. Odottelimme ohjeen mukaan noin 6-vko, jotta tikit emättimen pohjukassa ehtivät sulaa. Jos ennen leikkausta vuoti kolmisen viikkoa kuukaudessa, niin vuodoton aika jäi vain muutaman päivän mittaiseksi. Ajattelin murehtia mahdollisia emättimen ulostyöntymisiä tai virtsavaivoja, jos ja kun ne tulevat ajankohtaiseksi. Gynen mukaan niiden pitäisi olla suhteellisen epätodennäköisiä minulla.

Lue lisää

Täällä tuntuu olevan paljon naisia, jotka pohtivat hoitovaihtoehtoja myoomilleen tai kaipaisivat ylipäätään tietoa myoomista.

Mä olen työni puolesta mukana tekemässä tutkimusta myoomista kärsivien naisten tiedontarpeesta. Keväällä teimme haastatteluja, ja nyt on meneillään nettikysely, johon mun mielestä kaikkien teidän kannattaa ehdottomasti vastata - sitä kautta pääsette antamaan äänenne kuuluviin, ja voitte jatkossa saada tietoa esim. vaihtoehtoisista myoomien hoitomuodoista (Kohdunpoisto ei tulevaisuudessa ole ainoa lopullinen myoomahoito!)

Tässä linkki kyselyyn - vastatkaa ja vaikuttakaa :)
http://digiumenterprise.com/answer/?sid=514222&chk=HZWK292R

Tässä yksi, jolle ollaan tekemässä kohdunpoistoa ja ehkä munasarjojenkin, kesäkuun puolivälissä. Kohdun sisällä on n. 5 cm myooma, jonka ympärillä lääkäri näkee "jotain epämääräistä".

Kuukautisvuodot ovat ensin runsastuttuaan harventuneet ja nyttemmin niitä ei ole kuulunut n. kolmeen kuukauteen. Vuoto ei ollut viimeksi enää kovin runsasta ja siinä on ollut ruosteenvärinen sävy.

Lääkäri on sitä mieltä, että kohtu ja munasarjat pois. Itse koetin ehdotella muita vaihtoehtoja, mutta en tiedä sainko edes kunnolla sanottua, vaikken nyt minään "lampaana" itseäni pidäkään. Sanottiin vain, että ei niillä mitään tee jne

Lääkäri sanoi, että leikkaus aloitetaan tähystysleikkauksena ja kesken sen viedään näyte patologille, joka analysoi viidessätoista minuutissa, onko siinä mitään pahanlaatuista ja jos on, muuttuisi leikkaus avoleikkaukseksi, jossa poistettaisiin kaikki mahdollinen umpisuolta ja imusolmukkeita myöten.

Tuntuu aika hurjalta, kun mitään pahanlaatuista ei veri- ym kokeitten perusteella ole havaittu.

Olisiko lääkäreitä palstalla, jotka voisivat sanoa tähän jotain ?

Kohta 50 vuotias kirjoitti:

Tässä yksi, jolle ollaan tekemässä kohdunpoistoa ja ehkä munasarjojenkin, kesäkuun puolivälissä. Kohdun sisällä on n. 5 cm myooma, jonka ympärillä lääkäri näkee "jotain epämääräistä".

Kuukautisvuodot ovat ensin runsastuttuaan harventuneet ja nyttemmin niitä ei ole kuulunut n. kolmeen kuukauteen. Vuoto ei ollut viimeksi enää kovin runsasta ja siinä on ollut ruosteenvärinen sävy.

Lääkäri on sitä mieltä, että kohtu ja munasarjat pois. Itse koetin ehdotella muita vaihtoehtoja, mutta en tiedä sainko edes kunnolla sanottua, vaikken nyt minään "lampaana" itseäni pidäkään. Sanottiin vain, että ei niillä mitään tee jne

Lääkäri sanoi, että leikkaus aloitetaan tähystysleikkauksena ja kesken sen viedään näyte patologille, joka analysoi viidessätoista minuutissa, onko siinä mitään pahanlaatuista ja jos on, muuttuisi leikkaus avoleikkaukseksi, jossa poistettaisiin kaikki mahdollinen umpisuolta ja imusolmukkeita myöten.

Tuntuu aika hurjalta, kun mitään pahanlaatuista ei veri- ym kokeitten perusteella ole havaittu.

Olisiko lääkäreitä palstalla, jotka voisivat sanoa tähän jotain ?

Lue lisää

Minulta kohtu poistettiin noin vuosi sitten.
Ja täytyy vastata tuohon seksielämäkysymykseen, että se parani kertaheitolla ja paljon.
Olen nykyään paljon herkempi ja orgasmit tuntuu lähes poikkeuksetta aivan jumalaisilta!!! Pistää haluamaan lisää ja lisää....
Alkuun tietty tuntui oudolta, kun jännitti sattuuko ja miten mies reagoi, mutta alkujännityksen jälkeen ei ole ollut mitään valittamista!
Olen aina ollut melko seksuaalinen ihminen ja yllätyksenä tuli,että siitä voi panna vieläkin paremmaksi!

Lääkärit ja nämä palstat hehkuttavat kierukoiden puolesta vuotohäiriöissä. Oma kokemukseni on, että vaivani pahenivat juuri sen takia, että suostuin pitkän suostuttelun ja vakuuttelun jälkeen kokeilemaan hoidoksi kierukkaa. Sen jälkeen on ollut kamalia vuotoja, ainakin kolme kohtutulehdusta, alavatsakipuja, kramppeja ja myös yhdynnät ovat olleet järkyttävän kipeitä. Kaikki tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta mieleen ja kehoon. Olen ollut todella väsynyt ja tietenkin huolissani. Ja nyt jatkuvat kohtutulehdukset ovat johtaneet siihen, että parin päivän kuluttua on edessä kohdun poisto. Kierukka poistettiin muutaman käyttökuukauden kuluttua ja tuli minulle ja veronmaksajille kalliiksi kokeiluksi. Ja senkin jälkeen oireilu on jatkunut.
Jos olisin tiennyt, olisin kyllä jättänyt kirukan ottamatta ja kärvistellyt vaihdevuosiin saakka vuotohäiriöisenäkin...
Toivon totisesti, ettei kohdunpoistoa tehdä turhaan ja se sujuu ilman vakavia komplikaatioita. Pelottaa ihan sikana, miten pieleen siinä voi mennäkin...

Kannattaa varmaan sitä kierukkaakin kahteen kertaan miettiä.