Sadepäivän ilta, 3

Sadepäivän ilta, 3

Mitä sä teet? Kirsi kysyi melkein hätäisenä.
Sä pääset kokeilemaan miltä tuntuu pukeutua kumiin, hymyilin Kirsille samalla kun silitin kumikäsineen verhoamilla sormenpäillä hänen poskeaan.
Nää oot hullu, Kirsi tokaisi. Hän katsoi minua silmiin ja jatkoi hyvin määrätietoisena, mää en halua tollaisia kamppeita päälle.
Nyt ehkä ajattelet niin, mutta todellisuudessa sua harmittaa jos et edes kokeile, sanoin hieman ivallisesti.
Mä en kokeile mitään, piste. Kirsi sanoi. Hänestä huokui sellainen viha, että olin aivan yllättynyt.
Ei ole pakko, sanoin mutta Kirsi ei enää kuunnellut.

Jäin makuuhuoneeseen yksin kun Kirsi häipyi suutuksissaan. Mietin mitä menin hölmöilemään? Harmitti että menin paljastamaan yhtään mitään. Miten saatoin olla niin tyhmä? Istuin sängyn reunalle, mietin että alanko riisumaan vai mitä teen? Olisipa ollut viinapullo niin olisin ottanut pitkän huikan. Jotenkin tuntui että tekisin mitä tahansa, jos pystyisin pyyhkimään äskeisen tapahtuman yli. Päätin että alan riisuutumaan. Menin Kirsin perään, hän saisi avata ainakin selkävetoketjun. Selkävetoketjun avaaminen vaatii yksin sellaista akrobatiaa, etten nyt siihen ala.

Kirsi oli keittiössä, hän istui ruokapöydän ääressä hyvin mietteliään näköisenä. Menin varovaisesti hänen luokseen samalla avaten muovitakin neppareita. Pyysin Kirsiltä apua selän puolella olevan vetoketjun avaamiseen.
Älä riisu, Kirsi sanoi anelevasti.
No en mä näitä halua pitää jos sä tykkäät näistä huonoa, vastasin ihmeissäni.
Ei ei, mä haluan nähdä sut tuossa asussa, sä oot jotenkin….. Kirsin lause jäi kesken.
Jotenkin? Et halua loukata mua, sä et taida nähdä tätä juttua kovin viisaana? Arvelin.
Laita se muovitakki takaisin päälle, Kirsi pyysi.

En enää tajunnut mistä on kyse. Oliko tämä asu Kirsin mielestä hyvä vai huono? Eikö Kirsi halunnut tuntea kumia itsensä päällään? Hän halusi vain nähdä sitä toisen päällä? Niin tietysti. Olihan varmastikin paljon ihmisiä jotka katselivat jotain toisen päällä, mutta eivät missään nimessä halunneet sitä itsensä päälle. Oliko sellaiset oikeita fetissejä? Näistä olin lukenut keskustelupalstoilta mielipiteitä. Lopulta Kirsi rikkoi liian pitkän kestäneen hiljaisuuden.

Avataanko se toinenkin viinipullo? Kirsi sanoi hyvin mietteliäänä.
Mä voisin kyllä ottaa nää päältä ennen sitä? Sanoin
Älä ota. Mä vaan säikähdin äskettäin niin paljon. Kirsi sanoi.
Nyt en ymmärrä, selitätkö tarkemmin? Kysyin.
Avataan ensin se viinipullo, Kirsi sanoi hymyillen.
No, sopiihan se. Vastasin ihmeissäni.

Kirsi aloitti, anteeksi että käyttäydyin tuolla tavalla. Mä en oikein osannut suhtautua tuommoiseen. Se oli jotain mitä mä olen halunnut mutta kun se tuli niin yllättäen, Kirsi selitti hiljaisella äänellä.
Minä kuuntelin tarkkaavaisena ja välillä nyökkäsin päätäni.
Kirsi jatkoi, tätä juttua ei tiedä kukaan muu kuin mun exä.
Minussa heräsi jo uteliaisuuskin mitä olikaan tulossa.
Kirsi jatkoi, tykkään tietysti normaalistakin seksistä. Mutta kun mää oon vähän erilainen.
Niin, nyökkäsin ja minun uteliaisuus kohosi jo kohti huippua.
Ethän sitten paljasta tätä juttua kenellekään? Kirsi kysyi.
Jos mä oon näin pukeutunut, niin kai voisin kysyä sulta ihan saman kysymyksen, vastasin. Jatkoin edelleen, että en tietenkään petä ystävän luottamusta.
Kirsi hymyili varovaisesti.

Kirsi jatkoi edelleen, mä tykkään että joku hallitsee minua. Mä tavallaan olen alistujan roolissa. Nyt sä otit minut alistukseen niin luonnollisesti. Mä koin sen jotenkin käsittämättömän voimakkaasti. Jos mä sanon, etten ole koskaan kokenut tuollaista tuntemusta, niin en valehtele yhtään. Se oli kuin joku käsittämättömän voimakas orgasmi mutta ihan erilainen. Olisin jotenkin halunnut nauttia siitä tunteesta mutta en osannut, minuun iski jokin paniikki. Kirsi nyyhkytti.
En tiennyt itkeekö hän ilosta vai jostakin pahan olon tunteesta. En ollut ajatellut asiaa yhtään ja tilanne tuli minullekin liian äkkiä.

Me halattiin Kirsin kanssa pitkään, en halunnut irrottautua vaan rutistin Kirsin syleilyyn ja odotin tilanteen kehittymistä. Lopulta Kirsi rikkoi hiljaisuuden, haluaisitko sä alistaa mua? En osannut sanoa mitään, hymyilin ja napitin muovitakin neppareita takaisin kiinni.