kateellinen puolison exälle

Mitä TODELLISTA syytä sinulla on olla kade??? Ei mitään, kaikki nuo seikat, mitkä luettelit, ovat pelkkää ulkokuorta.
Sinä olet miehesi nykyistä elämää, ex on entistä. Miehesi ei mitä ilmeisemmin haikaile hänen peräänsä? Eli on täysin sinut sen asian kanssa, että olet hänen nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Älä tuhlaa elämääsi potemalla jotain olematonta. Miehesi haluaa sinut, ei entistänsä. Sinä olet hänelle nykyisyys ja tulevaisuus - siihen eivät exät kuulu!

provo.

mikä on ainakin minulla ollut aivan täysin valheellinen ajattelutapa itseäni kohtaan.

Seurustelin erään miehen kanssa ja hän haikaili lopussa exänsä perään ja halusi hänet, eikä minua. En tiedä päätyivätkö yhteen...

Se, että mies halusi häntä, sai minut tuntemaan että hän on parempi kaikin puolin. Olin nähnyt tuon exän aiemmin, ja silloin en ajatellut hänestä yhtään mitään. Hän ei ollut mielestäni erityisen nätti eikä muutenkaan erityinen, yksi tavis-nainen muitten joukossa. En itse miehenä olisi hänestä kiinnostunut, enkä kokenut häntä uhaksi. Sitten kun mies alkoi haikailla häntä, ajatukseni muuttui. Ajattelin että hän on parempi ja kauniimpi kuin mä, koska mies oli hänestä kiinnostunut. Aloin siis jotenkin ajattelemaan miehen näkökulmasta, ja se sekoitti itseni ja itsetuntemukseni täysin.

Koko naisihanne-kuvani muuttui tuon kipeän kolmiodraaman seurauksena. Tunsin huonommuutta asioista, joista ennen olin ollut nimenomaan ylpeä itsessäni. Aloin katsoa sitä exää sillä silmällä, että hän on joku ihmeellinen ihannenainen jolle ei ole vertaa, ja kaikki haluaisivat mieluummin hänenlaisensa kuin minunlaisen. En pystynyt ajattelemaan lainkaan entisenlaisesti omana itsenäni. Se oli jokatapauksessa valhekuva, ja aivan turhaan itseäni alensin naisena. Se ei ollut totuus, että joku toinen on parempi, ja minä huonompi. Olemme vain erilaisia.

Minulla asiaan siis liittyi kipeä hylkääminen ja sydänsurut, mutta niistä toivuttuani olen taas alkanut nähdä normaalisti asiat, ja myös arvostan itseäni. Tosin jonkinlainen exäkammo minussa elää yhä, ja uusissa suhteissa olen huomannut samankaltaisia tunteita ja alemmuutta jos rupean vertaamaan itseäni exiin. Pelkään että he olisivat uhka, koska kerran koin sen konkreettisesti ja kipeästi.

Olisiko sinulla menneisyydessäsi samankaltaisia kokemuksia, jotka aiheuttavat tunteesi? Ihan normaali hieman heikompi itsetuntokin voi aiheuttaa tällaista kateutta ja alemmuutta. Se taas juontaa usein juurensa lapsuuteen, jossa ei ole kokenut arvostusta ja ihailua tarpeeksi. Onko sinulla yleistä menettämisen ja hylkäämisen pelkoa? Jos on, mikä tahansa asia on uhkaava, myös exät.

Niinkuin eräs jo kirjoittikin, asiat mistä puhuit, ovat todellakin vain ulkokuorta. Niillä ei ole merkitystä loppupelissä. Ymmärrän toki että ulkonäkö koetaan uhaksi, elämmehän hyvin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, ja tuntuu ettei muulla ole miehille väliäkään kun lukee jotain ihannenainen-palstaa esimerkiksi ja kuuntelee juttuja.. Ja näkee miten varatut miehet kuolaavat muita naisia silloinkin kun ovat liikkeellä oman kumppaninsa kanssa. Ja miten paljon petetään ja valehdellaan. Huh huh.

Luulen, että melkein ketä tahansa hieman ahdistaisi, jos se exä tosiaan olisi joku erityisen hyvännäköinen nainen. Naisethan tuppaavat kadehtimaan toisiaan muutenkin. Minä kuitenkin olen huomannut, että alemmuudentunteeni exiä kohtaan ei ole riippunut siitä onko toinen hyvännäköinen. Vaikka olisi miten tavis ja huomaamaton, yleisellä mittapuulla enemmän ruma kuin kaunis, saatan ruveta ajattelemaan että hän onkin parempi tai kauniimpi, ja mietin hänen hyviä puoliaan, ja sitä missä hän on erilainen kuin minä, ja koen erilaisuudet plussaksi hänen hyväkseen, ja mietin että mies oli niihin ihastunut ym. Mutta se on bullshittiä!

Pointtini on, että monet, niinkuin minäkin, tuntevat itsensä huonommaksi kuin ex, vaikka ei olisi millään tavalla oikeasti huonompi. Jopa monella tapaa parempi. Sinulla nimittäin tuntuisi olevan sellaista "sokean kateuden" oiretta, kun ajattelet että exän nimikin on parempi ja kaikki. Vaikka ex olisi millainen, ajattelisit varmaan samalla tapaa. Ja vaikka itse olisit miten kaunis, niinkuin varmaan oletkin :)

Keskityppäs itseesi välillä äläkä exään, jolla ei ole mitään merkitystä oikeasti sinun ja teidän elämäänne. Mies on nyt sinun kanssasi, ole onnellinen siitä. Sinä et voi toiseksi ihmiseksi muuttua, joten hyväksy se ja ota irti kaikki siitä mitä sinulle on suotu. Sinä olet spesiaali, ja sinustakin löytyy paljon kadehtimisen arvoista.

Kauneus on katsojan silmissä, ja sinä näet vääristyneesti, koska alennat itseäsi. Oikeaa näkemystä on se, että katsoo toisia samalta viivalta missä itsekin on. Samanarvoisina, eikä parempina tai huonompina.

Kateus on turhaa ja se ei ainakaan kaunista ketään, päinvastoin.

Ymmärrän sua hyvin. Ei o kiva juttu.

Ei se ulkomuoto kaikkea määrää eikä koulutus. ! Minkäs sille voi että tuntuu pahalta tai kadehdituttaa, se voi mennä joskus varmasti ohi kun tajuaa ettei se akka niin hyvä ookaan. Eikä nimi naista pahenna sulla.

Siis onko ongelma ennemminkin se että haluat exän, vai tuon naisen ulkonäkö ???

Jos se on ex niin jättikö hän vai sinä? Ja mikä ikä teillä? Voiko asioita korjata vai ovatko olleet kauan - jätitkö. Miksi oot exän kanssa tekemisissä ?(jos oot itse jättänyt vakaasti, muuten ymmärrän kyl).

On luonnollista tuntea erilaisia tunteita tuossa tilanteessa. Haluaisi exän huomion ja ihalunkin kenties(?)

Aina on joku toista "kauniimpi" ja kauniimpaa kauniimpi tai komeampi, se ketju ei taida koskaan päättyä. Ja ympäri mennään yhteen tullaan. Sitä saisi miettiä joka päivä jos miettimään alkaisi ja päässä pyörisi pelkkä kauneus 24h... Mutta mitä sisällä on, onkin eri asia. ;)

Kauniitkin vanhenee. Joku kauniimmin ja joku ei.

Alapa miettiä komeita miehiä välillä?

Jos ihan järjellisesti ajattelisi, niin hänhän on kumppanisi exä, eli entistä taaksejäänyttä elämää. Eli heidän suhteensa ei ole toiminut, ehkä teidän suhteenne toimii paremmin. Eli katse eteenpäin. Ihmisiähän voi kadehtia vaikka kengännumeron perusteella. Yleensä ihmisiltä kadehditaan vain niitä hyviä ominaisuuksia. Kateus on turhaa, sillä jokaisen elämään liittyy myös niitä vastoinkäymisiä, joita ei suinkaan kadehtiessa ollenkaan muisteta eikä niitä huonoja juttuja omaan elämään haluta. Eli kyllä jokaiselle on jaettu sama määrä onnea kunhan ne onnenpirpanat osataan sieltä onkia. Toisten elämää kun ei voida kuitenkaan elää.

vuosia sitten.
Suhde kaatui lopulta siihen, että petin miestä, koska olin niin järjettömän vihainen ja tietoinen siitä, että hän rakasti yhä maailman kauneinta exäänsä.
Ja niinhän siinä kävi, syrjähyppyni jälkeen mies jätti minut ja yritti saada heti exäänsä takaisin. Kertoi vielä minulle rakastavansa häntä. Tämän vuoksi itsetuntoni romahti eikä ole vieläkään normaali. Katkeruus kalvaa yhä mieltäni.

Voi että minkä löydön tein, kun löysin tämän keskustelun! Juuri kuin minun elämästäni! En olekaan ainut siis! Kiitos kokemuksienne jakamisesta, auttaa todellakin ymmärtämään omia ongelmia.

Kokemusta ei ole, eikä parannuskeinoakaan, mutta toivon todella, että pääset irti tuosta kateudentunteesta, varsinkin, jos vielä pengot tuon avopuolisosi exän asioita kaikien keinoin lapsiakaan rauhaan jättämättä. Minulle tuo stalkkerointisi aiheutti pelon, että olet kiinnostunut enemmän minusta kuin exästäni ja vielä enemmän kuin parannusta kateudesta toivon, että se ei ainakaan olisi totta.

Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa-sovimem heti aluksi että Exät ovat ollutta ja mennyttä ja ME seurustelemme keskenämme-emme exiiemme kautta...Ja näin on tapahtunut..rakastamme toisiamme emmekä ole jämähtäneet exiin...

Minä tunnustan, että minulla on jonkinlainen pakkomielle mieheni exää kohtaan. Seuraan hänen elämäänsä melkein päivittäin esim. Facebookin kautta, suoraan sanoen siis stalkkaan. Päässäni on ajatus, että hän on monta kertaa kauniimpi, lahjakkaampi, onnellisempi ja mielenkiintoisempi ihminen kuin minä. Epäilen, että mieheni on salaa samaa mieltä, vaikka hän nykyään onkin lähinnä katkera exää kohtaan - tämä kun on kohdellut miestäni suht veemäisesti. En kuitenkaan järkevästi ajatellen usko, että mies juurikaan haikailee exän perään. Mitään merkkejä siitä ei ole.

Kaikki tämä kai kohtuu siitä, että aikoinaan koin joutuneeni jonkinlaiseen kilpailutilanteeseen miehen exän kanssa. Tällöin mies ryhtyi seurustelemaan exän kanssa, ja minä jäin pelkäksi ystäväksi. Tästä pettymyksestä kumpuaa ajatus, että minä olen jotenkin huonompi meistä kahdesta, ja että minun olisi pitänyt olla hänen paikallaan.

En tiedä, miksi en osaa päästää exästä irti. Tiedän hänen nykyisestä elämästään enemmän kuin mieheni. Kai koen häntä kohtaan jotain sairaan ihailun ja kateellisuuden sekoitusta, koska he olivat mieheni kanssa pitkään yhdessä. Hän on sellainen ihminen, joka tahtoisin olla.

Oh, uskomatonta että meitä on näin paljon. Luulin olevani yksin ongelmani kanssa.

Mieheni ja hänen exänsä erosivat jo melkein seitsemän vuotta sitten, mutta ehtivät olla noin neljä vuotta yhdessä ja mieheni oli tietääkseni häneen hyvin rakastunut. Aikoinaan oli epäsuora kilpailutilanne, koin miehen valinneen tuon toisen naisen minun sijastani, vaikka asia ei suoraviivaisesti mennyt niin - en ikinä kunnolla ilmaissut kiinnostustani häneen ja asuimme vielä eri kaupungeissa.

Mieheni exä on kaikkea mitä hyvä ihminen on: kaunis, kouluttautunut, menestynyt, musikaalinen, sosiaalinen, iloinen ja hymyilevä - hänellä näyttää olevan kaikkea, myös todella paljon ystäviä ja on pidetty ihminen. Itse olen mielestäni mukava ja älykäs, mutta perusluonteeltani antisosiaalinen. Se ei vaivannut minua ennen kuin mieheni alkoi valittaa asiasta. Rasittavaa yrittää selittää jollekin, etteivät kaikki ihmiset ole niin seurankipeitä, vaan sosiaalisuus on eriasteista. Viihdyn todella hyvin yksin.
Vertaakohan mieheni minua salaa tuohon täydelliseen exäänsä? Ajatuskin saa raivon kuohahtamaan sisuksistani ja tulee sellainen olo, että tuhlaan itseäni suhteessa jossa mies ei oikeasti rakasta minua, vaan jotain haavekuvaa minusta.
Olen itsekin kaunis, mutta eri tavalla kuin hänen exänsä. Silti asia vaivaa. Ehkä en kelpaa miehelleni.

Enkä ikinä puhuisi tästä hänelle suoraan.

Aiemmin pidin itseäni suht. nättinä ja haluttavana mutta miehen exän tavattua olen kanssa tuntenut hirveää alemmuudentunnetta. Hän on kanssa juuri tuollainen "täydellisyys". Varmaan se johtuu myös siitä että tiedän että mies olisi hänet halunnut ja aiemmin paljon puhui hänestä mutta nykyään vähemmän kun tietää sen olevan arka paikka. Olen ollut ihan masentunut tästä välillä.Jotenkin luulen yhä että miehellä yhä on tunteita tätä kohtaan. Ei kiva.

Itsellä ei alemmuuden tunnetta ole tullut niinkään ulkoisista asioista, vaikka en mikään missi olekkaan. Meillä ei ole tämän miehen kanssa vielä pitkää historiaa, mutta aika ennen meidän aikaamme kummittelee mielessä. Me emme asu ainakaan vielä yhdessä, mutta edellisen kanssa hän asui. Vihaan ajatusta että meidän arkiset hassuttelut ei ole meidän juttu, vihaan jos mies on herättänyt hänet samalla tavalla tai kaapannut kainaloonsa ja supatellut korvaan samoja asioita. Kuolen kateudesta että he viettivät kaikki päivät yhdessä ja meillä se ei ole ainakaan vielä mahdollista. Kaikilla on menneisyys, edelliset suhteet, mutta korventaa se silti... Ehkä mekin saamme vielä sen oman arjen yhteisen kodin, ettei tarvitse miettiä moisia.

Hah täällä yksi hullu eksän kyttääjä ilmottautuu myös! Kuvitelkaapa vielä tilanne, että miehen ex on menestynyt malli ja minä ihan tavallinen pulliainen (no ei nyt mikään vogue-malli, mutta siis kumminkin tekee keikkaa josta maksetaan jne). Tekee tilanteesta vielä paljon vaikeamman, kun tiedän että ko naista kuolaa ainakin kotikaupunkini miehistä puolet.

Toisaalta en lainkaan ymmärrä itseäni. Nainen ei ammatistaan huolimatta vastaa lainkaan normaalia naisihannettani ja monien "fiksujen" ihmisten mielestä mauton. Ja siis mautonhan hän onkin, pukeutuu kuin Tukiainen (tosin kroppa ei oo tuksua nähnytkään:D). Olen korkeammin koulutettu kuin hän ja olen kuullut paljon pahaa hänen ilkeästä luonteestaan ja hän on ollut todella inhottava parisuhteessaan. Hän on kuulemani mukaan varsinainen kermaperse, jolle kelpaa vain paras ja joka on tottunut saamaan kaiken. Mutta TÄSTÄKIN huolimatta tunnen kateutta, ehkä ennen kaikkea siksi, että hän vastaa kuitenkin nykyaikaista kauneusihannetta laihoinen vartaloineen ja hiustenpidennöksineen. Voi kun voisin laittaa koneeseeni jonkun eston, etten pystyisi googlettamaan tai vakoilemaan häntä facebookissa. Tiedän itsekin, että tämä stalkkaaminen ei todellakaan tee minua onnelliseksi, päin vastoin. Silti välillä teen sitä. Se aiheuttaa samanlaista oloa kun karkki. Ensin pysyn karkista erossa, koska tiedän ettei se ole hyväksi. Sitten annan itseni repsahtaa, kun kyllähän sitä välillä vähän voi. Sitten vedän karkit naamariin ja saan itselleni vain pahan olon ja sokeripöhnän. Hohhoijaa, säälittävää.

MAHTAVAA löytää yhtä hulluja exän kyttääjiä kuin itse olen! Tämä on todella outoa, mutta koin viimeksi jotain samantyyppistä kateutta 16-vuotiaana, ja nyt olen jo paljon vanhempi. Silloin ajattelin sen vain olevan nuoruuden typeryyttä ja poikaystäväni ei ymmärtänyt ollenkaan.

Oletteko muuten havainneet sellaista että tämä vihansekaista kateutta/kiinnostusta herättävä ex nainen tuntee usein myös samaa teitä kohtaan. Minulla on ollut näin silloin nuorena ja nyt. Hassua sekin että molemmilla kerroilla nämä minua kuohuttaneet ex tyttikset ovat olleet pirun kauniita ja minua hoikempia, mutta myös paljon lyhyempiä ja vanhempia! Itse olen kaunis ja myös melko varakas joten kyrailyä kyllä riittää puolin jos toisin:-DDD

Nyt aikuisessa iässä ajattelin etten oikeasti voi olla näin lapsellinen mutta silti löydän usein itseni googlaamasta tämän exän säkenöiviä kuvia netista erilaisilta kekkereiltä. Vihaan tätä naista mutta on hän kyllä kaunis, sitä en voi kieltää. Ja koska tiedän että hän vihaa minua ja kaivelee minusta tietoja yhteisten tuttujen kautta on sota valmis. Mutta miksi? Mies on nyt minun, ja hän on aikanaan rakkaansa pois luotaan työntänyt hirviömäisellä käytösellään.

Mies on umpirakastunut minuun ja palvoo maata jalkojeni alla mutta minä olen sairastunut kateuteen hänen exäänsä kohtaan!!! Mies on nyt tämän haistanut, ja näen hänestä että pisteeni ovat lakussa tämän heikkouden vuoksi. Kyllä v******a alentua sen naisen kanssa samalle tasolle, mutta minkäs teet, hulluus tarttuu.

Samaa miettinyt,että et ole tehnyt ihmisenä mitään väärää ja silti parit ihmiset hyökkää sinua kohti, Vaikka vuodet olisi kuunut, niin ne samat ihmiset haluaa tuhota sun itsetunnon, ja kaikki vain sen takia koska ovat todella kateellisia. Sinulla on jotain erikoista mitä heillä ei ole, Se kertoo myös että heillä ei ole elämää. Jos ihmisellä on tasapainoinen elämä ja asiat kunnossa, niin et keskity toisten ihmisten kadehtintaan? Niitä raivostuttaa kaikki mitä teet, he ei pysty elämään asian kanssa että he eivät saa samaa. Naisilla alkaa kilpailu kuka on paras, vaikka olisit baarissa tuttujen naisten kesken,niin se yksi epävarma näyttäytyy kovalla äänellä joukosta, se tahalteen mollaa sitä itsevarmaa henkilöä, ja aikansa tuo itseään esiin, ja kaikki turhan takia, itsevarma nainen on oma-itsensä, ja kilpailu huomiosta loppuu. Kaikista kateellisimmat naiset kirjoittaa toisista naisista pahaa, ja arvostelee häntä, mutta se kertoo että heillä on pahoja ongelmia elämässään, eivat ole tasapainoisia, ja väärällä tavalla hakee haukkumalla muita pönkittää itsetuntoa, väärin, he kokee hetkeksi nousseen, mutta tippuvat taas, tämä heidän helvetti jatkuu vuodesta toiseen, haukkumalla muita,eli he ei saa itsetuntoa korjattua,eikä he näe muita keinoja siihen, kateus on rumaa,joka jättää ihmiseen haavat,joista se ei pääse eroon, Jos viisas ihminen on niin haet muilla terveillä keinoilla terveen hyvän itsetunnon,ei muiden haukkumisella.

HAH joo tämä "kateus" itsessäni huvittaa minua suuresti. Kummassakin tapauksessa se leimahti kun miehen entinen tyttökaveri ensin aloitti julkisen vihaamiseni, pahan puhumisen ja tiedustelemisen. Eli onkohan osaltani sittenkään kyse kateudesta? Se voi olla myös tervettä uteliaisuutta. Toisin sanoen alkaa kiinnostaa että KUKAS se minua nyt oikeen siellä mustamaalaa, MIKÄS tämä ex nyt oikeen on naisiaan.

Onko kokemusta? :-)

Täällä kans yks, joka on kateellinen miehen exän ulkonäölle. En minä kyllä halua näyttää häneltä, mutta on hän rehellisyyden nimissä minua nätimpi. Muuten en ole kateellinen, koska hän oli tosi kusipäinen edellisessä suhteessa, eikä sitä suhdetta kestänyt kuin alle vuosi. Silti olen kateellinen?? :P
Minua auttaa ajattelu siitä, että kauneus on katoavaista. Eihän sitä voi tietää miltä hän näyttää 10 vuoden päästä. ( nätimpi kuin minä, vai ei? ) Voi tietysti olla, että itsekin vaan rupsahdan entisestään. Vain aika sen näyttää.. :DD
Eikä hän ole ainoa jolle olen kateellinen ulkonäköisesti.. :/ Mutta hän on se pahin. Huoh.. Voi luoja minun kanssa. Typerä ongelma.

Tuntui hölmölle edes googlettaa tällaisesta aiheesta kuin kateus exää kohtaan, mutta enhän minä yksin tämän piinaavan ongelman kanssa olekkaan! En ole koskaan kuvitellut olevani mustasukkainen ja varsinkaan turhista asioista, mutta nyt tunnen pistoksen sisälläni ja otsasuoneni rupeaa paisumaan pelkästä mieheni exän ajattelusta. Stalkkaan häntä netissä ja huomaan sen vain pahentavani olotilaa, mutta en vain osaa lopettaa. Tämä kateus häntä kohtaan syö minua sisältä ja pelkään sen pian vaikuttavan suhteeseen sillä muutun koko ajan epävarmemmaksi itsestäni. Ensi silmäyksellä naikkonen oli minusta aika ruma ja olin asiasta tyytyväinen, mutta sitten kuulin hänen urastaan, näin hänen sisustusmakunsa, mieeni ja hänen yhteisiä "onnellisia" kuvia ja ennen kuin tajusin olin luonut hänestä päässäni jonkinlaisen jumalattaren! Täällä monet pohtivat kuinka exä on kauniimpi ja se aiheuttaa kateutta, mutta minulla taas on tilanne sillä tavalla, että tiedän olevani exää huimasti nätimpi jos niin itserakkaasti voi sanoa... mutta niin kuin joku mainitsikin kauneuden olevan katoavaista. Mitä minusta jäljelle jää ilman ulkoista olemusta? olenko muka yht kiinnostava? Minulla ei ole yhtä hyvää ammattia, yhtä paljon ystäviä, harrastuksia uupuu ja en juokse lenkillä hulunlailla... en koe ikinä täyttäväni exän saappaita ja pelkään että mieheni ajattelee minun olevan vain nätti ulkokuori ilman sisältöä exänsä rinnalla. :(

Olen nyt kymmenen vuotta kytännyt mieheni exää enkä pääse tästä eroon. Olin jo pääsemässä, kunnes huomasin, että mieheni lisäsi tämän exänsä kaverikseen Facebookissa. Meinasin tukehtua siihen paikkaan. Miksi se exä pitää lisätä kaveriksi??? Mitä varten?
No, mieheni varmaan nyt päivittäin katselee tuon kauniin exänsä kuvia... tosi kiva.