Tutustukaapa tähän taitelijaan. Akiane Kramarik on syntynyt 9.7.1994 ja maalaa jo nyt paremmin kuin moni suomalainen taideopiskelija.
http://www.artakiane.com/
Tiedättekö muita taiteen lapsineroja?
huijaus vai suuri lahjakkuus
.................
33
2731
Vastaukset
- airishgirlll
Tiesin jo tuosta tytöstä aiemmin...
Ainakin Stephen Wiltshire oli "child prodigy".
http://www.stephenwiltshire.co.uk/
Alexandra Nechita ja tietenki Picasso olivat ihmelapsia. http://www.nechita.info/
Käsittämättömän taidokaasti maalattuja tauluja Akianella on, mutta en silti ostaisi niitä. Minua ei kiinnosta spiritual art. Taito ja taide eivät ole sama asia, mutta jännä nähdä mitä Akiane saa aikaa jotain 30-vuotiaana. En usko, että on huijaus.- Melkein 8-vuotiaan äiti
Tällä ihmelapsella on uskomattoman tarkka käsi. Koordinaatiota on todella harjoitettu ja epäilemättä on luontaista taipumusta.
Minusta näistä puuttuu taide. Etelän turistikeskuksissa näkee piirtäjiä, jotka tekevät juuri tämäntyylistä jälkeä valokuvista. - petkuhuiputusta
Melkein 8-vuotiaan äiti kirjoitti:
Tällä ihmelapsella on uskomattoman tarkka käsi. Koordinaatiota on todella harjoitettu ja epäilemättä on luontaista taipumusta.
Minusta näistä puuttuu taide. Etelän turistikeskuksissa näkee piirtäjiä, jotka tekevät juuri tämäntyylistä jälkeä valokuvista.sisältö puuttuu. Ja tuon ikäisellä pitäisi olla ihan eri sisältöä maalauksissa. Nuo on aikuisten tekemiä.
- Mazerra
itse tehnyt nuo maalaukset. En usko, että on huijausta. Maalaaminen ja piirtäminen ovat itseasiassa näkemistä.
Pääasia tuolla saitillahan on se, että tyttö syntyi ateisti perheeseen, mutta koko perhe tuli uskoon ja sai sitten periaatteessa jumalalta lahjaksi kyvyn maalata. Mitenkään sanomatta, että sen alleviivaaminen on väärin, mutta tytön ympärille on rakennettu paljon kaupallisuutta. Melkein pelottaa, kun ajattelee, mitä hänellä on edessään aikuisena. Mutta ken tietää. - Koulutettu
Kuvista näkyy objektiivin polttovälikin (50mm.) perspektiivinä. En puhuisi taiteesta, koska kuvat eivät kestä kriittistä asemoinnin tarkastelua edes valokuvina. Kaikkea ne vanhemmat keksii tekevät lapsestaan rahantekokoneen.
Näitä valokuvan suurennusmaalareita on pilvin pimein ei tarvitse edes mennä ulkomaille. Näitä löytyy meidän omasta historiasta siitä saakka kun valokuvaus keksittiin.- iralaam
Seuravassa kaksi merkittävää valokuvan suurennusmaalaria, joita parjasit: Gerhard Richter, chuck Close. Näiden kahden taiteilijan merkitys on kiistämätön. .............yo!
- petkuhuiputusta
työt ovat usealta eri tekijältä. Osa pikkutarkkaa kopiointia, osa taas jopa maalauksellista jälkeä.
Ja ihan liikaa maneereja ollakseen pikkutytön töitä! Lapsenomaista puhtautta ei töissä ole olemassakaan. - Mazerra
Huiputusta se on.. katselin Tuubista videoita ja siinä näytettiin, kuinka tyttönen maalasi. Kaikissa tauluissa oli jo suurin osa työstä tehty ja tyttö vain näytti töpöttelevän väriä yhteen paikkaan - lisäksi sivellintyö näytti takeltelevan. Ehkä hänelle on opetettu vain se, miten näyttää maalaavalta. Kaikki tytön kommentit kuulostivat siltä, että ne olisivat opeteltu vanhempien kanssa.
Mikäs siinä, tyttö myy yli 8000 dollarilla tauluja, joista kukaan ei maksaisi niin paljon, jos olisi aikuisen tekemiä.
Kukaan 4 vuotias - vaikka olisi kuinka fiksu ikäisekseen - ei käsitä abstrakteja asioita niin kuin tytön on sanottu ymmärtävän. Rahastusta isolla R:llä. Todella sääliksi käy tyttöä.- Webmaakari
Tämä on ihan täysin rahastusta. Tuskin tuollainen sievä ja nuori tyttö maalaisi noin tarkoituksella vaikka onkin amerikkalainen jossa pitäisi kaikki olla mahdollista.
Itseasiassa nuo kaikki portretit ovat hyvinkin ilmeikkäitä ja ymmärrän että ne hyväuskoisiin amerikkalaisiin vetoaa jopa niin paljon että ovat valmiita niitä ostamaan melkein hinnalla millä hyvänsä. Ja silloin kun ollaan tuolla "suuressa maailmassa" niin sehän jo tiettyy taiteilijan lompuukissa.
Kuka noita töitä sitten tekeekin niin hän on oivaltanut ainakin värien merkityksen myynnin kannalta. Realistiseksi tuota hänen värimaailmaa ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan mutta haitanneeko tuo kun rahaa tulee.
Täällä suomessa tuskin kansa hullaantuisi näihin vaikka hinta tippuisi promilleen nykyisestä. Meillä tahdotaan laittaa seinille realistista ja ugrilaista tunnelmaa. - Koulutettu
Webmaakari kirjoitti:
Tämä on ihan täysin rahastusta. Tuskin tuollainen sievä ja nuori tyttö maalaisi noin tarkoituksella vaikka onkin amerikkalainen jossa pitäisi kaikki olla mahdollista.
Itseasiassa nuo kaikki portretit ovat hyvinkin ilmeikkäitä ja ymmärrän että ne hyväuskoisiin amerikkalaisiin vetoaa jopa niin paljon että ovat valmiita niitä ostamaan melkein hinnalla millä hyvänsä. Ja silloin kun ollaan tuolla "suuressa maailmassa" niin sehän jo tiettyy taiteilijan lompuukissa.
Kuka noita töitä sitten tekeekin niin hän on oivaltanut ainakin värien merkityksen myynnin kannalta. Realistiseksi tuota hänen värimaailmaa ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan mutta haitanneeko tuo kun rahaa tulee.
Täällä suomessa tuskin kansa hullaantuisi näihin vaikka hinta tippuisi promilleen nykyisestä. Meillä tahdotaan laittaa seinille realistista ja ugrilaista tunnelmaa.Kyllä meillä on täällä monet vastaavat kokemukset ihan omasta takaa. Glasunov maalasi meidän raharikkaita ja maineikkaita jopa Kekkosenkin muotokuva putkahti tuutista. Tämä viimemainittu on kuulema lahjoitettu silloin Hoonekkerille kun hän oli Glasunovia suositellut. Vahinko pistettiin kiertämään. Ihmettelen miksei kotimaisilta taiteilijoilta kukaan kysynyt Glasunovista olisihan tuo selvinnyt muutamassa minuutissa mistä on kyse.
- näin on
Joo taitoa on näin aluksi. Ainakin hyvä kuvittaja hänestä varmaan tulee jos jatkaa alalla. Kuvatateilijaksi vaaditaan sitten ihan muuta. Nykyään vankka ammatillinen kaulutus, BA ja sitten MA tutkinto. Persoonallinen "tyyli" ja sisältö omaan tuotantoon. Hyvä galleristi jne...
- S.Halttunen
Mielenkiintoinen keskusteluketju johon on pakko ottaa osaa. Kommenteista sekä linkistä tulee monta ajatusta mieleen.
Epäily siitä onko tyttö todella maalannut työt. Sivusto antaa sellaisen kuvan, että hänen työskentelyään ovat jotkut päässeet seuraamaan. Tähän asiaan kenelläkään ei voi tulla varmaa selvyyttä ellei itse istu pitkiä aikoja seuraamassa taiteilijan työskentelyä. Uskon kuitenkin, että tuollainen jälki on mahdollista nuorelle ihmiselle. Olen itse nähnyt esim. Helene Schjerfbeckin lyijykynäpiirustuksen jonka hän oli tehnyt alle 10 vanhana. Piirustuksen jälki oli sitä tasoa, että en itse pysty sellaiseen ainakaan vähään aikaan. Tästäkin voi tietty ajatella ettei se ole niin vanha tai Helenen piirtämä.
Useiden ylläkirjoittaneiden hämmennys, joka ilmenee "vanhemmat ovat tehneet maalauskoneen", "ylihinnoiteltuja", "taidetta ilman sisältöä" tai "ei nuoren taiteilijan tyylistä". Ehkä aistin myös pientä kateutta ettei itse pysty tekemään samantasoista jälkeä. Meidän on usein vaikea kohdata asioita joita emme tiedä miten ne tehdään. Joku jopa mainitsi, että taiteilijoiden pitää olla kouluja käynyt. Minkähän takia kouluja millekään alalle käydään? Mielestäni sitä varten että opitaan jonkin ammatin perusteet ja käytännöt. Jos joku osaa maalata ilman koulutusta niin miksi ihmeessä hänen pitäisi mennä kouluun? Nostaako se taiteilijan arvoa, että hän on käynyt hyvän koulun, vaikka työt ovat kouluja käymättä huippuja.
Mielestäni työt täyttävät seuraavat kriteerit: työt ovat taidetta ja taiteilijan tekemiä. Se, että niistä maksetaan/pyydetään suuria summia ei nosta tai laske niiden taiteellisuutta. Voisin vääntää jopa niin päin, että hintojen perusteella työt ovat hyviä.
Maailmalla löydettäviä huipputöitä ei pitäisi rinnastaa suomalaisten taideopiskelijoiden töihin. En ole ainakaan itse löytänyt Suomesta taidekoulua jonka lopputyönäyttelystä kokisin kansallisylpeyttä, enkä sellaista koulua johon haluaisin itse päästä. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa minun on vain itse opiskeltava, tutkittava ja yrittää tulla paremmaksi omin avuin.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mihin Akianen taide menee, mitä aiheita hän haluaa kuvata. Lahjoja hänellä näyttää olevan vaikka mihin ja kehitystä hänellä varmasti tapahtuu samalla tavalla kuin tähänkin asti.- il pittore
mitä haluaa. Lainaan tekstiäsi:
"Mielestäni työt täyttävät seuraavat kriteerit: työt ovat taidetta ja taiteilijan tekemiä. Se, että niistä maksetaan/pyydetään suuria summia ei nosta tai laske niiden taiteellisuutta. Voisin vääntää jopa niin päin, että hintojen perusteella työt ovat hyviä."
Työt vaikuttavat laadukkailta maalauksilta, joten osaaja on ne/niitä tehnyt; niitä voi kutsua myös taiteeksi. Kuka on tekijä, se ei käy kiistatta selville, ja hyvä onkin muistaa, että netti on yksi epäluotettavimmista tietolähteistä.
Lapsella voi olla ällistyttävän hyvä taito mutta esillä olevissa töissä ei ole mitään lapsenomaista, enemmänkin niistä näkyy kypsyys, joka yleensä tulee esille aikaisintaan lähellä pariakymmentä vuotta. Jopa valokuvasta maalaminan vaatii muutakin kuin pelkkää jäljentämistä, lapsi tekijänä epäilyttää perin vahvasti.
Maalaukset osoittavat tekijän erinomaista muodon ja värin sekä työn sisäisen hierarkian tajua. Pelkkä lahjakkuus ei niihin riitä, ne saavuttaa opisellutkin vain pitkäaikaisella ja kärsivällisellä tekemisellä. Mahdollista se kuitenkin lienee, muistettakoon vain esim. Mozart, joka tiukan opetuksen alaisena oli alta kymmenvuotiaana täsverinen muusikko, mutta säveltäminen hänelläkin tuli vahvasti mukaan vasta hiukan myöhemmin.
Taiteen hinnoittelu on ihan oma maailmansa, jossa rationaalisuudella on hyvin vähän sijaa. Korkea hinta ei ole laadun tae eikä hyvä laatu hinnan tae. Realistinen maalaus on esim. USA:ssa suosiossa ja kilpailu alalla on kovaa, samantasoisista maalauksista maksetaan aivan eri hintoja nimestä riippuen. Ja aina on ihmisiä, jotka maksavat haluamastaan uskomattomia summia järkevyydestä riippumatta.
Se, että hyvän maalauksen on tehnyt lapsi, ei sinänsä nosta sen arvoa ostettaessa eikä paljon myöhemminkään, ellei tekijä vanhemmiten muuten osoittaudu "kultakimpaleeksi". Silloin nyt ostaminen on sijoitus tulevaisuuteen, ja kannattaa hyvin.
Ihmisestä on vaikea ennustaa tulevaa. Jatkuuko kehitys nousujohteisesti vai pysähtyykö se.
Tähän mennessä töiden tärkein myynninedistäjä on tekijän nuori ikä. Pari kolme vuotta lisää ja hänet on syrjäytetty nuorempien tieltä. Samalla putoaa numeroita hintalapun desimaalin väärältä puolelta. Täysi-ikäisen teoksina nämä ”toritaideteokset” eivät vertaudu lainkaan vastaavien tekijöiden ”ateljeetason” töihin. Barehan heitä listasi aikanaan. ja listasta voi tarkistaa kyseisen genren tekijöiden nykytuotantoa.
Mikäli tekijä jaksaa opiskella alaa ja syventää tietämystään ja jos löytyy vielä uutta ja omaperäistä sanottavaa tyylin tai sisällön puolesta pelkän vahan varioinnin sijaan niin tulevaisuus voisi näyttääkin mukavalta.
Tämä kyseinen ”lapsinero” Akiane Kramarik on uusimpia tulokkaita Benjamin Valenty –nimisen managerin tallissa. Yhteistä tallin taiteilijoille on ”jumalan johdatus” lapsineron luomistyössä. Markkinointikikkana mitä myyvin Amerikan uskovaisille. Muita jumalallisia neroja ovat olleet mm. ”child Picasso” Alexanra Nechita, ”child Renoir” Amanda Dunbar, ”child Dali” Beso Kazaishvili, ”child O’Keeffe” Olivia Bennett jne.
esim:
Olivia Bennett
http://www.oliviabennett.com/sps/galleries/
Alexanra Nechita
http://www.artbrokerage.com/art/nechita/
Kuvista huomaa , että esikuvia on jäljitelty ahkerasti ja jääty jäljittelyn asteelle myöhemmälläkin iällä.
Tarjolla on siis ennen kaikkea loistavaa markkinointia. Rahat on tienattava muutaman nuoruusvuoden aikana massiivisella mainonnalla ja tämä näkyy nyt tavoittaneen kaukaisen Suomenkin.- kaikkea te uskottekin
tuubilta klippiä, missä näkyisi tytär hahmottamassa taulua alkuvaiheessa, luonnostelemassa päälinjoja isoilla kädenliikkeillä, kuten iso teos yleensä lähtee liikkeelle.
Ehei, sen sijaan löytyy 'viimeistä vaille' -tekemistä pienen pienellä siveltimellä sipsuteltuna. - hoijaa...
Ihan täyttä kitschiä. Maalauksissa esiintyy kaikki mahdolliset uskonnollisen kuvaston kliseet. Kuvitusta ei kuvataidetta. Ei sinne päinkään.
- Koulutettu
En voi muuta kuin ihmetellä tätä hössötystä ja kaikenlaisia luuloja. Kuvataiteen tämänhetkinen tilanne on todella huolestuttavan harvalla hallussa. Johtuuko se koulutuksen puutteesta vai mistä. Tällä palstalla on vain muutama käsittänyt mistä on kyse, kun tyttönen maalaa kirjankuvia uusiksi mikäli edes itse niitä tekee 1600 luvun tyylillä. Ilmankos täällä suomessa on ollut niin helppo myydä vahakangaskuvia ovelta ovelle maalauksina.
- S.Halttunen
Olemme päässeet selkeästi taidemääritysten perusteisiin. Mikä on taidetta, mikä on hyvää taidetta, mikä on yhden tekijän tehtävä koko taidekentässä sekä miten paljon kopioiminen liittyy kuvataiteeseen.
Mielestäni melkein kaikki on jo maalattu. Jos pysytään esittävän taiteen kentässä niin tuskin on paljoa aiheita joita ei ole vielä kuvattu siveltimellä. Mielestäni kuvataiteen kehittyminen perustuu vanhojen tekijöiden jonkinlaiseen kopioimiseen ja sen jälkeen oman "vivahteen" tuomiseen omaan tekemiseensä. "Nollasta aloittaminen" eli täysin oman linjan vetäminen tarkoittaa yleensä tökeröä jälkeä. Vähän kuin lääkäri aloittaisi uuden lääketieteen täysin alusta lukematta mitä aiemmin on jo tutkittu. Ihmisen elämä on niin lyhyt, että hyvää taidetta ei pysty tekemään ellei tutki aiempien mestareiden tapaa maalata sekä aiheita joita he ovat käsitelleet. Käytännössä taiteilijat maalaavat pelkkiä klisheitä jos tuota sanaa tällä alalla halutaan käyttää.
Mielestäni kitschi ei tarkoita huonoa tekemistä ainakaan Akianen tai Odd Nedrumin ( http://www.nerdrum.com/ )taiteessa. Jonkun mielestä Nedrumin työt ovat varmasti täyttä paskaa, mutta mielestäni hän on yksi tärkeä merkkihenkilö koko nykyiselle kuvataiteelle.
On helppoa polkea mikä tahansa tekijä miltä tahansa alalta. Sille linjalle kun lähtee niin tulee lopulta siihen johtopäätökseen ettei kukaan ihminen ole lopulta kehittänyt kulttuuria millään tavalla. "Da vinci maalasi pelkästään rahasta, Van Gogh oli täysi hullu joka pummi vain rahaa veljeltään, Gallen Kallela kuvitti muiden keksimiä tarinoita (joku kalevala tai sellainen, oli siis pelkkä kuvittaja)".
Ketä tahansa, joka tekee taidetta en lähde kehumaan, mutta hyvät tekijät ansaitsevat mielestäni selkeän tunnustuksen.- päivä...
Odd Nedrumin taide ei ole mitää kitsiä, ehkä jotain postmodernia neoklassismia... Kyseessä on niin kaksi eri asiaa kaikilta osin, että on toivotonta edes lähteä näitä Akianetia ja Oddia vertaamann keskenään.
kun sanot, että: "Mielestäni melkein kaikki on jo maalattu. Jos pysytään esittävän taiteen kentässä niin tuskin on paljoa aiheita joita ei ole vielä kuvattu siveltimellä.".
Mielestäni maailma on pullollaan aiheita, joita ei vielä ole maalattu, tai joista tehty työ ei ole yleisesti tunnettu. Ongelma on enemmänkin siinä, että monilta taiteilijoilta puuttuu mielikuvitus ja rohkeus lähteä omalle tielleen. On kai helpompi pysytellä tutussa ja turvallisessa, niin ura luontuu paremmin.
Iso osa asetelma- ja mallimaalauksista nojautuu klassisiin kuvauksiin ja suurin osa arkisista esineitä tai tavanomaisista tilanteista loistaa poissaolollaan. Vain harvassa työssä näkee koneita tai muuta ihmisen luomaa tekniikkaa, saati ihmisiä niitä käyttämässä. Missä ovat kuvat ihmisistä suurtalouskeittiöissä, leikkaussaleissa, traktoreissa tai missä ovat likaiset vaatteet, säilykepurkit ja putkitongit?
Samoin on tunnepuolella. Suurin osa maalatusta taiteesta on tunteellisesti neutraaleja, ja himot, halut, vihat ja inhot eivät juuri siirry kankaille. Onni ja ilo ovat kyllä käytettyjä aiheita, kun taas ihmiselämän nurjaa puolta ei juuri kuvata. Missä ovat vammaisuus, alkoholismi, köyhyys tai lapsen kuolema?
Ja jos edes hieman poikkeaa realismista surrealismin suuntaan, niin eteen avautuu rajaton maailma täynnä mitä upeimpia aiheita; Unet, näyt, haaveet ja houreet ovat ehtymätön lähde luoda hienoa taidetta. Surrealismi antaa myös paljon vapautta - työ voi olla esittävä, mutta sitä eivät sido realismin kahleet.
Siinä suhteessa olen kanssasi samaa mieltä, että tekniikat ovat pääosin vanhoja, ja niissä vanhan opettelu ensin kannattaa. Mutta aiheissa pitäytyminen "jo maalatuissa" on osoitus vain mielen köyhyydestä.- S.Halttunen
artemix kirjoitti:
kun sanot, että: "Mielestäni melkein kaikki on jo maalattu. Jos pysytään esittävän taiteen kentässä niin tuskin on paljoa aiheita joita ei ole vielä kuvattu siveltimellä.".
Mielestäni maailma on pullollaan aiheita, joita ei vielä ole maalattu, tai joista tehty työ ei ole yleisesti tunnettu. Ongelma on enemmänkin siinä, että monilta taiteilijoilta puuttuu mielikuvitus ja rohkeus lähteä omalle tielleen. On kai helpompi pysytellä tutussa ja turvallisessa, niin ura luontuu paremmin.
Iso osa asetelma- ja mallimaalauksista nojautuu klassisiin kuvauksiin ja suurin osa arkisista esineitä tai tavanomaisista tilanteista loistaa poissaolollaan. Vain harvassa työssä näkee koneita tai muuta ihmisen luomaa tekniikkaa, saati ihmisiä niitä käyttämässä. Missä ovat kuvat ihmisistä suurtalouskeittiöissä, leikkaussaleissa, traktoreissa tai missä ovat likaiset vaatteet, säilykepurkit ja putkitongit?
Samoin on tunnepuolella. Suurin osa maalatusta taiteesta on tunteellisesti neutraaleja, ja himot, halut, vihat ja inhot eivät juuri siirry kankaille. Onni ja ilo ovat kyllä käytettyjä aiheita, kun taas ihmiselämän nurjaa puolta ei juuri kuvata. Missä ovat vammaisuus, alkoholismi, köyhyys tai lapsen kuolema?
Ja jos edes hieman poikkeaa realismista surrealismin suuntaan, niin eteen avautuu rajaton maailma täynnä mitä upeimpia aiheita; Unet, näyt, haaveet ja houreet ovat ehtymätön lähde luoda hienoa taidetta. Surrealismi antaa myös paljon vapautta - työ voi olla esittävä, mutta sitä eivät sido realismin kahleet.
Siinä suhteessa olen kanssasi samaa mieltä, että tekniikat ovat pääosin vanhoja, ja niissä vanhan opettelu ensin kannattaa. Mutta aiheissa pitäytyminen "jo maalatuissa" on osoitus vain mielen köyhyydestä.En ole taideasiantuntija, eli tietoni ovat erittäin rajalliset. Tässä kuitenkin jotain ajatuksiani vastaukseesi.
Tavanomaista arkea on mielestäni kuvattu koko ihmishistorian. Eikös koko "realismi" tyylisuunta keskity juuri arjen kuvaamiseen. Useat realistitaiteilijat ovat käsitelleet juuri elämän nurjaa puolta. Tunnetuin suomalainen lapsen kuolemaa käsittelevä lienee Edelfeltiltä http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Lapsen_ruumissaatto_Albert_Edelfelt_Convoi_dun_enfant.JPG
Muitakin ikäviä asioita on suomessa käsitelty paljon. Yksi oikea ikävien sattumusten ikuistaja oli Kalervo Palsa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalervo_Palsa
Ameriikassa tehdas aihetta on käsitelty paljonkin. En muista tekijää, mutta eräs taiteilija maalasi paljonkin haalariasuisia tehdastyöläisiä työssään. Nimeä en valitettavasti muista.
Käytit muotoa "iso osa" ja "suurin osa". Eli tiesit kyllä, että mainitsemiasi aiheita on käsitelty jonkin verran. Mitään uutta aiheideoissasi ei siis ollut. Ainoastaan se, että niitä aiheita pitäisi käsitellä enemmän.
Taiteilijan työ ei kovin helposti ole taloudellisesti kannattavaa. Siitä syystä taiteilijat joutuvat tiedostaen tai tiedostamatta miettimään kysymystä "miksi teen taidetta". Joidenkin on melkein pakko, että pää pysyy kasassa. Se on siis heille jonkinlaista terapiaa. Jotkut hakevat hyväksyntää mitä eivät muuten saa ja monia muita syitä. Seuraavaksi tulee kysymys "mitä aiheita haluan käsitellä". Terapiamaalareille näyttää tulevan usein mieleen ankeat ja ahdistavat asiat, jotka he haluavat työstää itsestään ulos. Suurin osa taiteilijoista taas näyttävät haluavan tuoda maailmaan kauneutta ja iloisia asioita. Sen lisäksi, että näitä aiheita varmasti maalataan eniten niin niistä varmasti myöt pidetään eniten, eli ne nostetaan helpommin "merkkiteoksiksi". Surullisen kuuluisa Mäen kissantappo/runkkausvideo käsittelee elämän kauheuksia ja on merkittävä teos. Onko sellainen taide kuitenkaan kannustuksen arvoista ja haluammeko me sellaista lisää?
Melkein kaikki on siis maalattu, mutta haluammeko me oikeasti nähdä se "kaikki"? - on mielestäni..........
S.Halttunen kirjoitti:
En ole taideasiantuntija, eli tietoni ovat erittäin rajalliset. Tässä kuitenkin jotain ajatuksiani vastaukseesi.
Tavanomaista arkea on mielestäni kuvattu koko ihmishistorian. Eikös koko "realismi" tyylisuunta keskity juuri arjen kuvaamiseen. Useat realistitaiteilijat ovat käsitelleet juuri elämän nurjaa puolta. Tunnetuin suomalainen lapsen kuolemaa käsittelevä lienee Edelfeltiltä http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Lapsen_ruumissaatto_Albert_Edelfelt_Convoi_dun_enfant.JPG
Muitakin ikäviä asioita on suomessa käsitelty paljon. Yksi oikea ikävien sattumusten ikuistaja oli Kalervo Palsa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalervo_Palsa
Ameriikassa tehdas aihetta on käsitelty paljonkin. En muista tekijää, mutta eräs taiteilija maalasi paljonkin haalariasuisia tehdastyöläisiä työssään. Nimeä en valitettavasti muista.
Käytit muotoa "iso osa" ja "suurin osa". Eli tiesit kyllä, että mainitsemiasi aiheita on käsitelty jonkin verran. Mitään uutta aiheideoissasi ei siis ollut. Ainoastaan se, että niitä aiheita pitäisi käsitellä enemmän.
Taiteilijan työ ei kovin helposti ole taloudellisesti kannattavaa. Siitä syystä taiteilijat joutuvat tiedostaen tai tiedostamatta miettimään kysymystä "miksi teen taidetta". Joidenkin on melkein pakko, että pää pysyy kasassa. Se on siis heille jonkinlaista terapiaa. Jotkut hakevat hyväksyntää mitä eivät muuten saa ja monia muita syitä. Seuraavaksi tulee kysymys "mitä aiheita haluan käsitellä". Terapiamaalareille näyttää tulevan usein mieleen ankeat ja ahdistavat asiat, jotka he haluavat työstää itsestään ulos. Suurin osa taiteilijoista taas näyttävät haluavan tuoda maailmaan kauneutta ja iloisia asioita. Sen lisäksi, että näitä aiheita varmasti maalataan eniten niin niistä varmasti myöt pidetään eniten, eli ne nostetaan helpommin "merkkiteoksiksi". Surullisen kuuluisa Mäen kissantappo/runkkausvideo käsittelee elämän kauheuksia ja on merkittävä teos. Onko sellainen taide kuitenkaan kannustuksen arvoista ja haluammeko me sellaista lisää?
Melkein kaikki on siis maalattu, mutta haluammeko me oikeasti nähdä se "kaikki"?ihmisen oma henkilökohtainen elämys johon hän on oikeutettu. Päsmäröiminen ja tuputtaminen tekee hallaa koko taidekäsitykselle pitkässä juoksussa. Suomessa tuntuu olevan tällä hetkellä kaikkitietäviä neroja jotka ovat tietävinään taiteesta kaiken oleellisen. Kuitenkaan heillä ei ole kykyä nähdä mistä oikeasti on kysymys.
Kaiki ei tahdokaan nähdä kaikkea taidetta mitä on tarjolla. Ihmisellä pitää olla mahdollisuus tehdä valintoja.
Akianen ja muiden tehtävä on jäljentäminen. Hän jäljentää valitsemallaan medialla mahdollisimman hyvin ja taitojen lisääntyessä jäljentämisen lopputulos lähenee alkuperäistä.
Koska tekniikka ei vielä ole täydellistä, niin kopiointi vain muistuttaa alkuperäistä ja joidenkin mielestä kyseessä on jäljittely. Jäljentäminen on kuitenkin ensisijainen keino ja jäljittely tarkoittaa vain jonkun tunnetun maalarin visuaalisen ilmeen käyttöä kopiointityössä.
Olisi myös melko uskaliasta väittää esim. Picasson vain ”inspiroineen” maalaria jäljittelyn sijaan. Resurssit kohdennetaan tuotannon määrän lisäämiseen, ei laadun. Benjamin Valenty ohjaa lapset kotiopetukseen sen vuoksi, että maalausten määrää voidaan lisätä.
Tämä periaate näkyy enemmän tai vähemmän kaikilla kaupallisilla maalareilla. Lapsien osalta tunnetulla taiteilijanimellä vain markkinoidaan uutta kun se ei omillaan tule esille.
Lapsihan mielellään jäljentää minkä tahansa kuvan. Ja jos taitoa sattuu olemaan poikkeuksellisen paljon, lopputulos herättää huomiota. Tämä lopputulos ei kuitenkaan ole taidetta vaikka sitä tuputetaan managerin toimesta taiteena.
Amerikassa nämä lapsinerot eivät ole päässeet taidepiireihin koska he eivät tee taidetta. Asiantuntijat määrittelevät heidät ennen kaikkea markkinointikeinona jolla tehdään nopeasti rahaa. Siksi markkinointikoneisto kohdentaa mainonnan ryhmiin joilla ei ole taidealan asiantuntemusta. Yksi laaja ja hyvin toimeentuleva ryhmä on uskovaiset. Korostamalla taiteen tulevan jumalan kautta suljetaan kuvissa olevat puutteet arvostelun ulkopuolelle. Jumalahan on täydellinen ja siksi myös nämä ”lapsitaiteilijat” ohjataan puhumaan uskonnolliseen sävyyn maalauskokemuksistaan.
Ikävää asiassa on, että näillä lapsilla olisi lahjoja, mutta heidän kehitys lyödään laimin. Innokkuus kanavoidaan määrän lisäämiseen, ei taitojen ja näkemyksen syventämiseen tai oman ilmaisun löytämiseen.- ......................
Miksi nykyään ei ole Rembrandtin kaltaisia maalareita? Voisiko joku asiantuntija kertoa, että miten paljon vaaditaan, että pystyisi maalaamaan kuin esim. Leonardo Da Vinci, Michelangelo tai Rembrandt. Enkä tarkoita mitään hyperrealismia, koska se nyt on eri asia. Kaikista ei vain voi kehittyä mestarillista maalaajaa, kuten ei kaikista voi tulla huippuviulistia. Mutta kysymykseni siis koski miksi nykyään ei ole taidokkaita maalareita. Onko opetus keskittynyt vähemmän tekniikkaan nykyään?? Voisitteko kertoa muita Odd Nerdrumin kaltaisia nykypäivän maalareita.
- teille ihmiset
...................... kirjoitti:
Miksi nykyään ei ole Rembrandtin kaltaisia maalareita? Voisiko joku asiantuntija kertoa, että miten paljon vaaditaan, että pystyisi maalaamaan kuin esim. Leonardo Da Vinci, Michelangelo tai Rembrandt. Enkä tarkoita mitään hyperrealismia, koska se nyt on eri asia. Kaikista ei vain voi kehittyä mestarillista maalaajaa, kuten ei kaikista voi tulla huippuviulistia. Mutta kysymykseni siis koski miksi nykyään ei ole taidokkaita maalareita. Onko opetus keskittynyt vähemmän tekniikkaan nykyään?? Voisitteko kertoa muita Odd Nerdrumin kaltaisia nykypäivän maalareita.
Kuka on teidän mielestänne kaikkien aikojen taidokkain kuvataidemaalaari?? Kenen jälki on taidokkainta??
- @mm@ttit@iteilij@
...................... kirjoitti:
Miksi nykyään ei ole Rembrandtin kaltaisia maalareita? Voisiko joku asiantuntija kertoa, että miten paljon vaaditaan, että pystyisi maalaamaan kuin esim. Leonardo Da Vinci, Michelangelo tai Rembrandt. Enkä tarkoita mitään hyperrealismia, koska se nyt on eri asia. Kaikista ei vain voi kehittyä mestarillista maalaajaa, kuten ei kaikista voi tulla huippuviulistia. Mutta kysymykseni siis koski miksi nykyään ei ole taidokkaita maalareita. Onko opetus keskittynyt vähemmän tekniikkaan nykyään?? Voisitteko kertoa muita Odd Nerdrumin kaltaisia nykypäivän maalareita.
verrattavaissa musiikkitaiteeseen.
Kun ihminen on esimerkiksi innostunut viulun soittamisesta. Hän oppii tuon taidon sitkeydellä ja hyvän koulutuksen avulla vaikka hänellä ei olisikaan synnynnäistä 'musiikkikorvaa'. Jopa niin että hän lopulta pääsee kaupunkinsa sinffoniaorkesteriin sen tasavertaisena jäsenenä kun osaa toteuttaa nuottiin kirjoitetun partituurinsa ilman virheitä.
Orkesterin kapellimestari ei kuitenkaan koskaan hänelle anna 'solistin' osuuksia joissa pitää näkyä myös omaa luovaa osuutta, koska hän näkee, tietää ja tuntee orkesterinsä jäsenten rajat.
Kuvataiteessakin pätee juuri nämä kurinalaisuudet jotka on monellekin se suurin este tulla näiden sinunkin mainitsemien suurien mestareiden kaltaisiksi.
Usein maallikon silmä ei pysty eroittamaan noita 'veteen piirettyjä' rajoja. Minä kuitenkin luotan noihin asiantuntijoiden näkemyksiin, sillä olen muutaman vuoden ajan 'olosuhteiden pakosta' seurannut hyvinkin läheltä heidän toimintaansa. - Koulutettu
teille ihmiset kirjoitti:
Kuka on teidän mielestänne kaikkien aikojen taidokkain kuvataidemaalaari?? Kenen jälki on taidokkainta??
Minusta tässä sekoitetaan kaksi eri asiaa taito ja taide. Jos lähdetään tarkastelemaan taidon osuutta niin se on nykypäivänä korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin sekä määrällisesti, että laadullisesti. Minun syntymäni aikoihin ihmiset väänsivät puumerkkiä asiapapereihin puhumattakaan, että he olisivat osanneet kuvata näkemäänsä ympäristöä. Jos mennään historiassa kauemmaksi 2500 ennen ajanlaskun alkua Egyptiin niin siellä oli jo taidekoulu Memphissä jossa opeteltiin kuvaamaan kuoleman jälkeistä eli kuviteltua elämää pelkistämällä näköisyys. Kun taas välimeren pohjoispuolen kansat keskittyivät näköiskuvaan niin että hevonenkin hirnui nähdessään kuvansa. Tästäköhän nämä kaksi erilaista taito-taidekäsitystä ovat meille tänne kaukaiseen suomeen tulleet.
Palatakseni tähän alkuperäisen aiheen tyttöseen joka maalaa niin hänen töistään näkyy myös sellainen asia, että kuvista puuttuu väriopin tietämys sekä kuvan sisäiset sommittelulliset tekijät. Näistä puutteista näkyy, että kuvat ovat jäljennöksiä jota ei voi puolustella edes harjoituksena. Ei sillä lailla enään harjoitella maalausta. - il pittore
@mm@ttit@iteilij@ kirjoitti:
verrattavaissa musiikkitaiteeseen.
Kun ihminen on esimerkiksi innostunut viulun soittamisesta. Hän oppii tuon taidon sitkeydellä ja hyvän koulutuksen avulla vaikka hänellä ei olisikaan synnynnäistä 'musiikkikorvaa'. Jopa niin että hän lopulta pääsee kaupunkinsa sinffoniaorkesteriin sen tasavertaisena jäsenenä kun osaa toteuttaa nuottiin kirjoitetun partituurinsa ilman virheitä.
Orkesterin kapellimestari ei kuitenkaan koskaan hänelle anna 'solistin' osuuksia joissa pitää näkyä myös omaa luovaa osuutta, koska hän näkee, tietää ja tuntee orkesterinsä jäsenten rajat.
Kuvataiteessakin pätee juuri nämä kurinalaisuudet jotka on monellekin se suurin este tulla näiden sinunkin mainitsemien suurien mestareiden kaltaisiksi.
Usein maallikon silmä ei pysty eroittamaan noita 'veteen piirettyjä' rajoja. Minä kuitenkin luotan noihin asiantuntijoiden näkemyksiin, sillä olen muutaman vuoden ajan 'olosuhteiden pakosta' seurannut hyvinkin läheltä heidän toimintaansa.mekaaninen soitin kuten piano. Pianoa oppii kuvaamallasi tavalla soittamaan nuotilleen oikein ilmeisesti kuka vain mutta se ei vielä ole musisointia. Minulla sävelkorva paleltui jo lapsena talvisodan ajan pakkasissa mutta käsitykseni on, että sitä musiikkikorvaa tarvitaan juuri musisointiin, ei soittamiseen.
Viulua sen sjaan ei pianon tavoin opi soittamaan oikein, ellei ole musiikkikorvaa. Viulun soitto perustuu sormien otteeseen kieliin ja siinä vain korva kertoo sen, milloin ote on oikea. Että ilman synnynnäistä musiikkikorvaa pystyisi soittamaan sinfoniaorkesterissa viulua, on harhaa. Samanlaista harhaa kuin väite, että väri- ja puolisokea voi maalata kuin Monet. - il pittore
Koulutettu kirjoitti:
Minusta tässä sekoitetaan kaksi eri asiaa taito ja taide. Jos lähdetään tarkastelemaan taidon osuutta niin se on nykypäivänä korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin sekä määrällisesti, että laadullisesti. Minun syntymäni aikoihin ihmiset väänsivät puumerkkiä asiapapereihin puhumattakaan, että he olisivat osanneet kuvata näkemäänsä ympäristöä. Jos mennään historiassa kauemmaksi 2500 ennen ajanlaskun alkua Egyptiin niin siellä oli jo taidekoulu Memphissä jossa opeteltiin kuvaamaan kuoleman jälkeistä eli kuviteltua elämää pelkistämällä näköisyys. Kun taas välimeren pohjoispuolen kansat keskittyivät näköiskuvaan niin että hevonenkin hirnui nähdessään kuvansa. Tästäköhän nämä kaksi erilaista taito-taidekäsitystä ovat meille tänne kaukaiseen suomeen tulleet.
Palatakseni tähän alkuperäisen aiheen tyttöseen joka maalaa niin hänen töistään näkyy myös sellainen asia, että kuvista puuttuu väriopin tietämys sekä kuvan sisäiset sommittelulliset tekijät. Näistä puutteista näkyy, että kuvat ovat jäljennöksiä jota ei voi puolustella edes harjoituksena. Ei sillä lailla enään harjoitella maalausta.erehdyt, kun kirjoitat: "..näkyy, että kuvat ovat jäljennöksiä jota ei voi puolustella edes harjoituksena. Ei sillä lailla enään harjoitella maalausta."
Maalausta harjoitellaan yhä jäljentämällä tiettyjen taiteilijoiden töitä, vaikka se onkin vain yksi harjoitusmuoto muiden joukossa kuten aiemminkin. Nimenomaan värien ja siveltimen käyttöön ko. harjoittelu antaa erinomaisen lisän oppimiseen. - @mm@ttit@iteilij@
il pittore kirjoitti:
mekaaninen soitin kuten piano. Pianoa oppii kuvaamallasi tavalla soittamaan nuotilleen oikein ilmeisesti kuka vain mutta se ei vielä ole musisointia. Minulla sävelkorva paleltui jo lapsena talvisodan ajan pakkasissa mutta käsitykseni on, että sitä musiikkikorvaa tarvitaan juuri musisointiin, ei soittamiseen.
Viulua sen sjaan ei pianon tavoin opi soittamaan oikein, ellei ole musiikkikorvaa. Viulun soitto perustuu sormien otteeseen kieliin ja siinä vain korva kertoo sen, milloin ote on oikea. Että ilman synnynnäistä musiikkikorvaa pystyisi soittamaan sinfoniaorkesterissa viulua, on harhaa. Samanlaista harhaa kuin väite, että väri- ja puolisokea voi maalata kuin Monet.Serkkuni soittaa kaupunkini 'sinffoniaorkesterissa' viulua ja se on taivahan tosi! Serkullani ei ole musiikkikorvaa sitten pätkääkään. Kansakoulun laulukokeissa tuli aina 5 ja ainakin minua hävetti hänen 'esiintymisensä' niissä. Laulut meni yleensä aina 'nuotin vierestä'. Kuitenkin hänellä jo silloin kiinnosti kaikenlaiset soittimet ja ennenkaikkea musiikin teoria josta hän aina sai kiitettävän numeron kun kokeet oli.
Hän oli tavattoman pettynyt kun hänet evättiin 'kamariorkesterin' kokoonpanosta. Syynä oli että hänen tulkintansa ei vastannut kokoonpanon vaatimuksia. Kamariorkesterin jäsenten henkilökohtainen tulkinta on äärimmäisen tärkeää ja siinä ei voi mennä liiallisuuksiinkaan.
Et ilmeisesti ole perillä partituurien nuotinnoksista noissa kokoonpanoissa. Jokainen pizzikato, tremolo, legato-osuus kuten myös muutkin detaljit on merkitty partituuriin. Sehän on periaatteessa vain laskentaa ja asiansa osaava muusikko tekee nämä asiat automaationa juuri niin kun nuottiin on kirjoitettu.
Tiedän tämän, koska olen itsekin soittanut tuossa kyseisessä orkesterissa viimeksi 5 vuotta sitten, tosin en kuitenkaan viulua vaan Vibrafonia sekä Xylofonia. En kuitenkaan ollut 'kiinnityksellä' tuohon orkesteriin niinkuin serkkuni on nykyisin. - il pittore
@mm@ttit@iteilij@ kirjoitti:
Serkkuni soittaa kaupunkini 'sinffoniaorkesterissa' viulua ja se on taivahan tosi! Serkullani ei ole musiikkikorvaa sitten pätkääkään. Kansakoulun laulukokeissa tuli aina 5 ja ainakin minua hävetti hänen 'esiintymisensä' niissä. Laulut meni yleensä aina 'nuotin vierestä'. Kuitenkin hänellä jo silloin kiinnosti kaikenlaiset soittimet ja ennenkaikkea musiikin teoria josta hän aina sai kiitettävän numeron kun kokeet oli.
Hän oli tavattoman pettynyt kun hänet evättiin 'kamariorkesterin' kokoonpanosta. Syynä oli että hänen tulkintansa ei vastannut kokoonpanon vaatimuksia. Kamariorkesterin jäsenten henkilökohtainen tulkinta on äärimmäisen tärkeää ja siinä ei voi mennä liiallisuuksiinkaan.
Et ilmeisesti ole perillä partituurien nuotinnoksista noissa kokoonpanoissa. Jokainen pizzikato, tremolo, legato-osuus kuten myös muutkin detaljit on merkitty partituuriin. Sehän on periaatteessa vain laskentaa ja asiansa osaava muusikko tekee nämä asiat automaationa juuri niin kun nuottiin on kirjoitettu.
Tiedän tämän, koska olen itsekin soittanut tuossa kyseisessä orkesterissa viimeksi 5 vuotta sitten, tosin en kuitenkaan viulua vaan Vibrafonia sekä Xylofonia. En kuitenkaan ollut 'kiinnityksellä' tuohon orkesteriin niinkuin serkkuni on nykyisin.saattaa soittaa viulua esiintyvässä klassisen musiikin orkesterissa mutta hänellä on pakko olla hyvä sävelkorva. Laulutaidolla ei välttämättä ole yhteyttä epämusikaalisuuteen, jota nimität musiikkikorvan puutteeksi.
Vaikka "Jokainen pizzikato, tremolo, legato-osuus kuten myös muutkin detaljit on merkitty partituuriin." pitää paikkansa ja orkesteri seuraa kapellimestarin lyöntiä, niin se ei vielä riitä pultissa istuvan viulistin onnistumiselle vaikka lyömäsoitinsoittajalle riittäisikin vaatimattomassa orkesterissa. Viulunsoitto ei sillä tasolla vaan nyt onnistu ellei ole "musiikkikorvaa". - Kuvataiteessa on....
@mm@ttit@iteilij@ kirjoitti:
Serkkuni soittaa kaupunkini 'sinffoniaorkesterissa' viulua ja se on taivahan tosi! Serkullani ei ole musiikkikorvaa sitten pätkääkään. Kansakoulun laulukokeissa tuli aina 5 ja ainakin minua hävetti hänen 'esiintymisensä' niissä. Laulut meni yleensä aina 'nuotin vierestä'. Kuitenkin hänellä jo silloin kiinnosti kaikenlaiset soittimet ja ennenkaikkea musiikin teoria josta hän aina sai kiitettävän numeron kun kokeet oli.
Hän oli tavattoman pettynyt kun hänet evättiin 'kamariorkesterin' kokoonpanosta. Syynä oli että hänen tulkintansa ei vastannut kokoonpanon vaatimuksia. Kamariorkesterin jäsenten henkilökohtainen tulkinta on äärimmäisen tärkeää ja siinä ei voi mennä liiallisuuksiinkaan.
Et ilmeisesti ole perillä partituurien nuotinnoksista noissa kokoonpanoissa. Jokainen pizzikato, tremolo, legato-osuus kuten myös muutkin detaljit on merkitty partituuriin. Sehän on periaatteessa vain laskentaa ja asiansa osaava muusikko tekee nämä asiat automaationa juuri niin kun nuottiin on kirjoitettu.
Tiedän tämän, koska olen itsekin soittanut tuossa kyseisessä orkesterissa viimeksi 5 vuotta sitten, tosin en kuitenkaan viulua vaan Vibrafonia sekä Xylofonia. En kuitenkaan ollut 'kiinnityksellä' tuohon orkesteriin niinkuin serkkuni on nykyisin....myös noita "leipätyöskentelijöitä" jotka saavat juuri sitä tavallista arki-arvostusta näiltä asiantuntijoilta tyyliin: menettelee. Siihen se sitten loppuukin.
Jos eväitä ei kertakaikkiaan ole muuhun kuin pilkuntarkkaan kopiointiin niin siitä on se oma luovuus kaukana. Esimerkiksi Apurahalautakuntien yksi tärkeimmistä kriteereistä on juuri tuon luovuuden ja lahjakkuuden löytäminen taiteilijasta. Se on minun mielestäni ihan oikein.
Tämä taiteilijatyttö on minun mielestäni lahjakas varsinkin kun ottaa huomioon hänen ikänsä. Kuka täällä pystyy takaamaan etteikö tuo lahjakkuus vielä tuosta kehity. Olkoonkin sitten sen "luojan käden avittamaa" niin kuitenkin tämä tyttö tulee vielä pääsemään pitkälle, senhän takaa jo hänen maantieteellinen sijaintinsa.
Näkee että hän on monipuolinen ja hänen värien käyttönsä on poikkeavan kiinnostavaa joka on maapallon tuolla puolella etu. - @mm@ttit@iteilij@
il pittore kirjoitti:
saattaa soittaa viulua esiintyvässä klassisen musiikin orkesterissa mutta hänellä on pakko olla hyvä sävelkorva. Laulutaidolla ei välttämättä ole yhteyttä epämusikaalisuuteen, jota nimität musiikkikorvan puutteeksi.
Vaikka "Jokainen pizzikato, tremolo, legato-osuus kuten myös muutkin detaljit on merkitty partituuriin." pitää paikkansa ja orkesteri seuraa kapellimestarin lyöntiä, niin se ei vielä riitä pultissa istuvan viulistin onnistumiselle vaikka lyömäsoitinsoittajalle riittäisikin vaatimattomassa orkesterissa. Viulunsoitto ei sillä tasolla vaan nyt onnistu ellei ole "musiikkikorvaa".Uskonut että kun laulaa nuotin vierestä ihan kirjaimellisesti niin vikaa on todella sävelkorvassa. Tätä tukee jo sekin että serkkuni ei osaa juurikaan soittaa jos nuotit eivät ole edessä. No ehkä ne perinteiset Ukko-noat sun muut 'opettelukappaleet' kyllä menee. Hän on joskus 'kompannut' kitaralla soittoani mutta riitasointuja tulee koko ajan jos hänellä ei ole nuotteja.
Viulunsoitto ei poikkea millään tavalla siitä samasta suorittamisesta. Siinäkin on samat perusjutut kuin muissakin instrumenteissa, ne vain toimii hiukan eri tavalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4282993Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1022334Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3552052Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1551913Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d71787Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231217- 1581212
No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971156Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa711072Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite88937