AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  /  / Epämääräiset sydänoireet

Epämääräiset sydänoireet

25 Vastausta 39 742 Lukukertaa
Onko itselläsi seuraavanlaisia oireita:

1) Sydän tuntuu käyttäytyvän oudosti, usein
se tykyttää ilman syytä liian kovaa, usein tuntuu
kuin pulssi olisi jotenkin epävakaa ja toisinaan tuntuu kuin sydän olisi hyppäämässä pois rinnasta
vaikka syytä ei olisi.

2) Välillä sattuu rintaan, ehkä enemmän
urheilun aikana, mutta toisinaan muutenkin.
Välillä voi tuntua ettei saa oikein edes ilmaa.

3) Olet väsynyt ja voi olla että heikottaa ja
pyörryttää ja tuntuu sekavalta.

4) Koko homma ahdistaa älyttömästi
sinua kun pelkäät, että sinulla on jokin vakava
sydänsairaus.

5) Olet jo käynyt lääkärissäkin, mutta mitään
vikaa ei löytynyt ja itsestäsi silti tuntuu, että
kaikki ei ole kunnossa.

Jos nämä täsmäävät niin älä huoli! Itselläni on
juurikin tälläinen homma käynnissä ja kyseessä
on ahdistuneisuushäiriö. Ei siis sydänvika :)
Minusta tuntuu, että vähintäänkin puolilla tämän
palstan käyttäjistä on kyseessä enneminkin tämä
ahdistuneisuushäiriö.

Ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan siten, että
ensin keskustellaan psykiatrin kanssa ja
mietitään, että mistä ahdistus voisi johtua ja
sitten psykiatri määrää jonkinlaisen lääkityksen
ja varaa uuden ajan. Lääkitys sisältää yleensä
jotain aineita jotka alkavat vaikuttaa vasta n.
kuukauden kuluttua, mutta psykiatri voi määrätä
myös jotain nopeavaikutteista rauhoittavaa
lääkettä, mikä aiheuttaa sen, että pystyt moneen
kuukauteen ensimmäistä kertaa rauhoittumaan ja
näet ehkä asiat uudessa valossa ja oikeissa
mittasuhteissa.

Suosittelen siis kaikkia sydänoireista kärsiviä
miettimään, että olisiko kyse sittenkin tästä
ahdistus hommasta. Itselläni sen tajuamiseen
meni hyvin pitkään. Kävin ehkä kuukauden aikana
noin kymmenellä eri lääkärillä ja minulta ehdittiin ottaa sydänfilmi viisi kertaa, kaikki
mahdolliset veri- ja virtsakokeet pariin
otteeseen, sydämen 24h EKG, sydämen röntgen ja
laaja sydämen ultraääni ja vasta sitten älysin
mennä psykiatrille, jolloin tämä homma alkoi
vähitellen selvitä.

Kysy jos on jotain kysyttävää.

...

pakko myöntää, että mulla taitaa olla kans sama ahdistusjuttu.

usein olen väsynyt, ahdistaa rinnasta (tuntuu, ettei sais henkeä), kuvittelen vaikka mitä tauteja itelle yms.

multa on otettu sydänfilmi 2 kertaa, mutta ei mitään muuta löydetty kuin sydämen epätahtisuus ja sitäkään ei enää ollut toisella kerralla.

sydämen oikea kammio on paksumpi?! kuin vasemman. mitähän se oikein meinaa? normaalia kai.

Sydänlihastulehdus?

Kirjoitin jo aiemmin tälle palstalle sydänlihastulehduksesta (alempana). Jos sydämessäsi on käynyt tulehdus niin ei se näy ko. toimenpiteillä. Sydämeen voi jäädä ainoastaan pieniä arpia muistoksi. Oireet ovat täysin samat kuin itselläni olivat. Itse kävin myös useilla lääkäreillä, jotka ehdottivat enemmän tai vähemmän suoraan psykiatrille menoa. Löysin kuitenkin yhden vanhemman kardiologin (Takkunen Oulusta) joka tunnisti oireet heti. Ilmeisesti vaurioitunut sydän oireilee autonomisen hermoston ja/tai erilaisen hormoonierityksen kautta. Ko. lääkäri kertoi hoitaneensa myös useita lääkäreitä, jotka olivat täysin ymmällään tuntemuksistaan. Normaalisti ihminen ei tunne sydäntään mitenkään. Se toimii ikään kuin sitä ei olisikaan. Itselläni tulehtunut sydän oli siis kipeä ja se tuntui rinnassa selvästi. Uskon kuitenkin että toipumistani olisi nopeuttanut myös psykiatrin hoito. Sairaus on sen laatuinen että se järkyttää helposti myös henkistä tasapainoa. Suosittelisin kuitenkin kohtuutta liikuntaan jos kipuja tuntuu. Itselläni alkoi kuntoutus sängyn pohjalta ensin 50m kävelyllä joka 1 vuoden päästä oli 10 km. juoksu. Jos harjoitus oli välillä liian kova palasivat huimaukset, rytmihäiriöt jne. Silloin pidin 2vk. tauon harjoittelussa. Tätä sairautta ei ymmärrä kovin helposti, koska kirjallisuutta on niin vähän. Toivottavasti olin kohdallasi väärässä. Kannattaa kuitenkin ottaa myös tämä mahdollisuus huomioon.

sydänlihastulehduksesta

No niin...
Nyt kaikki ne ahdistuneet ihmiset joilla on
kaikenmaailman sydäntuntemuksia alkavat tietenkin
epäillä ja pelätä, että kyseessä on sydänlihaksen
tulehdus. Sitten he menevät lääkäriin, joka sanoo
että ei siellä mitään tulehdusta ole, mutta nämä
ihmiset eivät usko koska he ovat lukeneet
nämä jutut ja sen miten lääkärit eivät havaitse
sydänlihastulehdusta. He ahdistuvat entisestään,
joskus jopa niin, että vajoavat sängyn pohjalle
ja sen sijaan, että tajuaisivat kyseessä oleva
ahdistuksesta johtuva vaiva he ajattelevat
kaiken johtuva sydämestä.
He eivät enää uskalla urheila tai tehdä mitään
muutakaan järkevää. Suurin osa heidän ajastaan
kuluu siihen, että he miettivät omaa ongelmaansa
ja kuulostelevat kehoaan, joka tuntuu aina vain
menevän surkeampaan kuntoon. He käyvät useilla
lääkäreillä, eikä vikaa vain tunnu löytyvän.
Mitkään lääkärien vakuutelut eivät kunnolla
tehoa sillä mielessä on kokoajan ajatus siitä,
että mitäs jos tässä on kuitenkin kyse jostain
vakavammasta?

Koska omakohtaista kokemusta on liikaakin
suosittelen seuraavaa:
1 Menkää lääkäriin ja tarkistuttakaa, että
kyse ei ole mistään vakavasta
2 Uskokaa lääkäriä ja kysykää voisitteko
päästä psykiatrille
3 Jutelkaa psykiatrin kanssa ja kysykää
ahdistuneisuushäiriöstä. Pyytäkää mukaanne
myös ahdistuneisuudesta kertova potilasopas,
jota voi lukea kotona.
4 Älkää lukeko tätä palstaa tai lääkärikirjoja
tai muita sellaisia
5 Aloittakaa urheilu

En yritä vähätellä noita oikeita sydänvaivoja,
mutta tässä taudissa on ikävää juuri se, että
itselleen kuvittelee tosi helposti kaikenlaisia
sairauksia.

Luulotauti?

No kyllähän asia voi olla joidenkin kohdalla näinkin. Toisaalta ihminen voi alkaa pelätä syöpää, aivokasvainta jne. Silloin hän tietenkin tarvitsee muuta apua. Totuus on kuitenkin, että suurin osa sydänlihastulehduskuolemista johtuu siitä ettei sairautta tunnisteta. Hoito ja tietämys on tosin kehittynyt paljon 10 vuodessa. Aikanaan tämä tauti oli suurin yksittäinen kuoleman aiheuttaja nuorilla miehillä armeijassa.

Alkava sepelvaltimotauti

ei näy sydänfilmissä, keuhkokuvassa tai labran testeisssä. Eli jos sydänoireinen ihminen käy näissä kokeissa ja todetaan terveeksi ja seuraava diagnoosi onkin sitten ahdistuneisuushäiriö, voidaan mennä pahasti vikaan. Infarkti saattaa yllättää...

Tilanne voi kehittyä myös päinvastoin kuin kuvasit. Saattaa ensin olla sydänoireet, jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta, väsymystä tms, jos apua ei saada - tai todellista tietoa, mikä vaivaa.

Sepelvaltimotauti on tietääkseni Suomen kansantauti, joten sen olemassa olevaa mahdollisuutta ei pidä automaattisesti väittää psyykkiseksi sairaudeksi - varsinkaan jos ihminen on jo keski-iän saavuttanut tai sitä vanhempi.

Olen lukenut, että sepelvaltimotaudin alku näkyy varmimmin sydänverisuonten varjoainekuvauksessa tai polkupyörärasitustestissä (huonommin).

Kävin eilen luennolla:

Naisen sydän (sepelvaltimotauti).
Suurin naisten kuolinsyy Suomessa on sydän- ja verisuonisairaudet, yhteensä n. 45 %. Miehillä prosentti lienee suurempikin.

Eli noin puolet suomalaisista saa ihan oikeasti sydän- tai verisuonisairauden jossain vaiheessa elämäänsä eikä se tule yhtäkkiä vaan vuosikymmenten kuluessa hiipien. Moni näistä varmasti tuntee jotakin oireita, mutta kuinka usein oireet luetaan psyykkisperäisiksi?

Miesten sepelvaltimotautikuolemat taisivat osua ikähaaukkaan n. 50-60 v., naisten 65-75 v. Harvoin siis nuorten sairaus. Olen huolissani 40 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien kohdalla oireitten vähättelystä, miesten kohdalla 35-vuotiaillakin voi olla jo melkoiset sydänoireet päällä.

Kysymys

Liittyykö tohon ahdistushommaan sellanen tunne et niiku olis perhosia lepattamassa tossa rinnan sisällä? Ja sitte välillä niiku olis semmonen möntti siinä?

kerrohan...

Minkä ikäinen mahdat olla? Itse epäilen myös tuota ahdistuneisuushäiriötä, mutta toisinaan tuntuu, että minulla voisi olla mikä tahansa vakavampikin sairaus. Olen 18-vuotias nainen. Hengitystäni ahdistaa lähes päivittäin, harvoin koskee rintaan, mutta joskus hieman eteen aivan keskelle rintalastaa. Miten psykiatri totesi sulla olevan tuo ahdistuneisuus?
Ja kuinka pahat oireet pitää olla, että voidaan puhua ahdistuneisuushäiriöstä? Olen alkanut ajatella kaikkia mahdollisia sairauksia ja pelkään melkein sydänkohtaustakin jo. En ole jaksanut lääkäriin vaivautua. Sanopa sinä mistä tiedän kannattaako mennä psykiatrille vaiko yleislääkärille? Alkaa pikkuhiljaa vi*uttaa tämä hengenahdistus.

Taidat olla Terkkarin

ja puhut höpöjä. Uskottelet ihmisille että ei sydän vaivaa että ei tarvis laittaa kalliisiin
erikoistutkimuksiin eteenpäin. Sitten ihmetellään kun ihmisiä menee "seisovilta jaloloilta".

Ja eipähän..

hän edes vastaa tuohon mun kysymykseen vaikka on tuonne laittanut että jos on kysyttävää..=(
Aika kauan olen vastausta kysymykseeni odottanut..
ei taida kannattaa..

hitto

ootteko hengissä. nim: rintaa pistää

Herätelläämpäs eloa tänne.

Täällä ainakin ollaan. Itselläni on ollut ahdistusta ja paniikkihäiriö nyt vajaa 2 vuotta. Välillä söin cipralexia 10 kk, mutta jätin sen pois kun tuntu, että enemmän vaan ahistaa. Aluksi lääke tosin auttoi.

No mitäs sanoisin oireistani, ensinnäkin ahdistus oli helvetillistä, se alkoi aamulla herättyäni ja oli voimakasta. Yölläkin heräsin joskus hiestä märkänä ja sydän hakkasi. Pelkään vieläkin, että pumpussa on vikaa, koska olen huomannut, että minulla on tosiaan jonkinasteisia rytmihäiriöitä ilmeisesti. Muljahtaa rinnassa ja sitten syke on vähän aikaa epätasainen. Säikäyttää joka kerta ja saa ahdistuksen päälle. Pahimmista ahdistusoireista olen päässyt yli ja paniikkikohtaus iskee harvoin onneksi.

Elimistöllisistä oireista on jäänyt pois hyperventilointi ja sitä seurannut raajojen kihelmöinti, sekä pahimmat lihaskivut. Lihasten nykimistä on jonkun verran ja ne lisääntyvät ympäri kehoa ahdistuksen valitessa. Toisinaan on parempia päiviä, mutta kohti parempaa olen menossa hitaasti ja varmasti. Vaivoja on tosin edelleen selkälihakset aika jumissa ja rintalasta. Vasen olkapää myös joka kipuilee käteen, kylkeen ja kaulaan, sekä rintaan (Käsi mennyt pari kertaa myös ihan turraksi jännittäessä. Tämän takia pelkään sydänoireita, mutta ne tilat ovat aina tulleet ahdistuneessa tilassa.) Ikää on 24 vuotta. Sauna meinaa laukoa pelkoa kun pumppu alkaa hakata siellä niin kovasti. Väsymystä on normaalia enemmän joten nukun 8-9 h yössä. Onneksi elämä on rauhoittunut nyt, että ei ole enää töitä ja koulua. Pumpun heittelyiden epäilen johtuvan jatkuvasta stressaamisesta ja epätietoisuudesta. Onneksi n. viikon päästä lääkäri.

Aiemmin on tutkittu vähän sydäntä, kun olen mennyt vastaanotolle paniikkitilassa ja luullut, että pumpussa vikaa. Kerran on saatu käyrälle yksi sinuspoikkeama ja korkeista verenpaineista sanottu työterveyshuollossa, mutta mittauksen aikana olen jännittänyt. Nyt ajattelin latoa lääkärille kaikki vaivani ja sanoa, että tutkisivat niin saa mielenrauhan ja uskaltaa aloittaa kevyen liikunnan ja paremmat elämäntavat. Alkoholilla olen koittanut ahdistustani torjua mikä tietysti vaan pahentaa tilannetta. Täytyy siirtyä kohtuukäyttöön . Syön omasta mielestäni perusjamppaa terveellisemmin. Autonominen hermostoni on ollut aina erittäin herkkä ja nyt elimistö on sitten örskytellyt pari vuotta ylikierroksilla.

Urheilua olen koittanut aloitella, mutta tuntuu, että pumppu ryskää liian kovasti ja päähän tulee kova paine. Liekkö verenpaineet sitten liian koholla. Tosin aina tuo sama ilmiö, paineen tunne päässä on tullut, kun olen kuntoilua aloittanut, sen rapistuttua ja hyvään kuntoon päästyäni oireet ovat enimmäkseen kadonneet ja olen voinut tehdä kohtuu koviakin suorituksia omalla tasolla.

Huh huh kun tulee pitkä vuodatus, mutta ajattelin kertoa omat tuntemukseni nyt muidenkin tietoisuuteen niin ehkä joku saa oireisiinsa helpotusta ja uskaltautuu tutkimuksiin/hakemaan apua. Itse taistelin melkein vuoden ahdistuksen ja paniikin kanssa ennen kuin uskaltauduin lääkäriin valittelemaan vaivojani. Tällöin lihakset nykyvät hullun lailla ja ahdisti niin perkeleesti koko ajan. Nyt tosiaan vielä on tuo rintakehän epämiellyttävä tunne usein ja lihasjäykkyys selässä. Voi olla ryhtiongelmaa jatkuvasta lihasjännityksestä joka aiheuttaa myös sydänoireita rintarangan jäykkyyden takia. Kohtapa saan lääkärin tuomion asiaan ja mahdolliset hoidot. Jännittäähän se, mutta ei se auta. Tämän asian kanssa eläminen kun ei ole helppoa ja ei tästä itsekään näytä pääsevän kuin aina samaan umpikujaan. Jospa se tästä.

Hitto sulle sen verran, että jos voit näyttää paikan tarkasti mihin pistää niin on aika epätodennäköistä, että johtuu sydämestä. Sydänkivut oireilevat yleensä laajalle alueelle ja kipu on puristavaa ja rintalastan takaista.

Pahoitteluni tekstin huonosta rakenteesta, ajatus virtaa ja on vähän hyperaktiivinen olo. En jaksa jäsennellä paremmin.

sama vika

Tosiaan, aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. :)
Olen 32-vuotias ja oireeni alkoivat kesälomalla, heinäkuun alussa.
Ahdistus alkoi selkärangan jäykkyyden aiheuttamasta rintakivusta(oma diagnoosi), minkä luulin johtuvan sydämen häiriöistä. Neljässä EKG:ssa ja kolmella eri lääkärillä käytyäni vakuutuin sydämeni olevan terve. Selkäni sen sijaan ei ole.
Sain beetasalpaajaa ja kahden viikon sairasloman. Aloitin samalla kuntosalikäynnit ja rintakivut kaikkosivat.

Onhan se vaikea päästä eroon kuolemanpelosta ja ajatuksesta, että sydämessä on vikaa. Paras keino on lopettaa sykkeen mittaaminen ja sydämen tarkkaileminen ja etsiä muuta ajateltavaa/tekemistä. Urheilu auttaa!
Jos rasituksessa kipu pahenee, vika todennäköisesti on sydämessä.
Holterointia(vuorokausi-ekg) on kuukauden päästä ja se poistanee viimeisetkin epäilykset. :)

Huhhei

Joo, elikkäs tuli sitten käytyä useamman kerran lääkärissä ja lääkärihän lähetti laajoihin verikokeiseiin, sitätautilääkärille, joka määräsi lihastautiverikokeet ja lähetti neurologille. Samassa rytäkässä suosittelivat psykologia jonne menin ja fysioterapeuttia. Fysioteraoeutti taas lähetti kiropraktikolle. Eli melkosta rumbaa. Hammaslääkäristäkin on tulossa nyt purukiskot yöksi.

Tosiaan vikana ilmeisesti on pahaksi äititynyt ahdistus, josta ilmeisesti keho on mennyt aivan lukkoon. Lihakset on totaalisen jumissa ja painavat ilmeisesti tärkeitä hermoja, osa pumpun hermoja ja sisäelinten hermotusta. Rintaranka jumissa, samoin selkä ja jalat. Niskatki melkosia kipupisteitä täynnä. Voin kyllä kertoa, että fysioterapeutti ja kiropraktikko löysivät niitä kasapäin melko helposti...

Nyt on sitten paikkoja koitettu availla, ja stressiä pitäisi vähentää. Edelleen vaan haittana sydämen kauhea jumputus, lihaskivut ja rytmihäiriöt tulee selällä maatessa usein. Kaippa tämä tästä etenee vähitellen, kun saa ittensä parempaan kuntoon. On se vaan tosin vittumaista miten mieli voi kehon runnoa hajalle. Beetasalpaajaa tuli rytmihäiriöihin ja neurologi määräsi magnesiumia ja lihasrelaksantteja sitten kropalle. Venytellä pitäs kovasti ja urheilla, mutta kun ei perhana meinaa jaksaa oikein. On kroppa niin uupuneessa tilassa edelleenki jänityksen ja stressin takia. Saa nyt nähä viekö tämä hautaan, saako paremman avun, vai selviääkö tämä tällä. Ei se auta ku etiäpäin koittaa taapertaa ja elellä opiskelun ohella niin normaalia elämää kuin voi. Ei vielä kaksvitosena kehtais sortua elontiellä.

tuttua huttua

"Tosiaan vikana ilmeisesti on pahaksi äititynyt ahdistus, josta ilmeisesti keho on mennyt aivan lukkoon. Lihakset on totaalisen jumissa ja painavat ilmeisesti tärkeitä hermoja, osa pumpun hermoja ja sisäelinten hermotusta."

Itselläni sama diagnoosi suunilleen. Mitäs noille hermoille tehdään sitten tollaisessa tapauksessa että ne saadaan normalisoituun? Saitko ahdistukseen jotain?

Joo

Moi, olen tässä käynyt kiropraktikolla ja sinne fysioterapeutti laittoi. Se on ehkä osaan oireista auttanut, mutta nyt taas tullut rytmäreitä enemmän ja pyysin lääkäriin taas ajan josko laittasivat holteriin. Venyttelyohjeita on kasa tossa joita välillä teen ja loman alkaessa pitää tehä joka päivä kyllä.

Liikunta pahentaa kyllä jumioireta. Lääkityksenä on vaan Propralia rytmäreihin ja se rauhottaa ehkä jonkun verran hermostoa, että sitäki vois alkaa ehkä päivittäin syömään ja lihasrelaksantteja oon saanu, niitä pitäs syödä parin päivän tehokuureina välillä. Mutta kun ei vittiis popsia kolmiolääkkeitä kovin usein... Verenpaineita oon seurannu nyt päivittäin kotimittarilla ja ne vaikuttaa hyviltä onneksi toisin ku lääkärissä ainan koholla.

Katuvat kolotukset ja säryt vaan kyllä hajottaa. Päivittäiset kivut ja pursitukse on kyllä pitemmän päälle aika helvetilisiä. Pitää varata aika taas fysioterapeutille ja kysellä mitäs seuraavaksi tehdään, se kun jo suositteli, että lähettäs meikät erikoisfysioterapeutille. Saa nyt nähä mihin tässä joutuu. Tosiaan huomasin, että kun ei tee fyysisesti mitään niin on parempi olo. Ajoin tänään pyörällä kouluun niin ekalla luennolla huimasi ja kotiin tullessa alko taas lihaksia puristaa aika kovasti...

Ahdistaahan se tämmönen elämä väkisellä kun tuntee ittensä kohta invalidisoituneeksi vaikka ikää on 25, olen nuori ja ulospäin voimakkaan terveen näköinen. Ihmisillä on jotenki vaikea kästittää, että mulla on jotain vikaa kropassa juuri tämän tästä syystä.
mo!

Mä yritän tuolla liikunnalla nyt päästä eroon vaikeasta hengityksestä, sydämen tykytyksistä, ahdistuneisuudesta jne. Fysioterapeutti opasti rintarangan kiertoliikkeitä ja vastaavia. Mun on vaikea hengittää, kun hermot ja lihakset ovat puristuksessa rinta- ja selkärangassa. Liikunta tekee aluksi kipeäksi, mut kevyestikö aloittaa, niin uskon, että lopulta se helpottaa, ku lihakset voimistuvat. Youtuben kauttaki löytää ihan hyvin voimisteluklippejä.
SIlloin ku stressaa voimakkaasti alkaa sydän tykyttämään ja ei saa kunnolla nukutuksi, tuo vaikuttaa sitten päivän askareisiin, vaik päällepäin olen hoitanut asiani kohtuullisen hyvin tähän mennessä. Olen 29 ja noita ongelmia ollut jo 15 vuotiaasta lähtien. Kyllähän noi oireetkin ahdistaa välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ehkä tässä pitäisi ajatella niin, että ei pidä luovuttaa ja, että löytää lopulta sopivan tavan pitää kehostaan huolta, erityisesti rinta- ja selkärangasta.
Itselläni ahdistuneisuushäiriö johon syön sipramiliä 20 mg.Lääke mennyt kahdeksan kuukautta ja on auttanut tähän asti ainakin. Onkohan pelkoa että teho loppuu kun kauemmin käyttää. Itselläsikö ei auttanut? Olen kotiäiti ja syksyllä pitäis töihin lähteä. Luuletko että onnistuu? Itse olen vähän epävarma kuten taudin kuvaan kuuluu. Lisääntyyköhän ahdistukseni? Pääseekö tästä koskaan irti vai ahdistaako loppuelämän? Vaan päivä kerrallaan... olisin iloinen tuestasi!
Vanha ketju näköjään mutta ajattelin herätellä tätä uudestaan kun liippaa läheltä omia oireita.

Ahdistus on kyllä monesti syynä epämääräisiin oireisiin, etenkin tajunmenemisen tuntemuksiin ja sydämen tykytyksiin jne mutta valitettavan usein fyysisesti sairaat leimataan ahdistuksesta kärsiviksi ja sitten jäädään ilman oikeaa apua ja monesti tuo ahdistuneisuushäiriö onkin terveydenhuollon tapa päästä eroon vaikeista ja kalliita tutkimuksia ja hoitoresursseja tarvitsevista potilaista.
Monesti se on ihan huuhaata jota yritetään uskotella potilaalle.

No kuitenkin, jos ihmisellä on sydänoireita joihin ei saa selkoa, siinä saa hyvin helposti ahdistuneisuuden ja paniikin mukaan kuvaan ja sitten ollaan entistä vaikeammassa tilanteessa.
Epätietoisuus siitä mikä vaivaa + pahat ja pelottavat oireet on todella paska yhtälö.

Itse aloin kärsiä kaikenlaisista sydän ja muista oireista kovan kuumetaudin jälkeen ja tässä on päässyt iskemään myös ahdistusta ja paniikkiakin mukaan kuvaan, tosin nuo oireet tunnistaa aika hyvin ja saa kuriin kun rauhoittaa itsensä.

Minua vaivaa todella heikko kuumeinen olo, lihassäryt, korkea leposyke+nousee pienessäkin rasituksessa urheilulukemiin, rmuljahtelut, kuume, heikotus, hikoilu ja kylmänväreet, rintakivut(voi johtua myös palleatyrästä), voimattomuus, korvissa sointi ja humina ja ne menee usein lukkoon, huimaus jne.
Sympaattinen hermosto on mennyt myös aivan sekaisin, en juuri siedä enää kahvia koska se saa sykkeen ja hermoston laukkaamaan (ennen meni 6-8kuppia päivässä) en pysty paljoa tekemään mitään mikä kiihdyttää hermostoa, en juuri pysty edes pelaamaan pelejä joissa adrenaliinitaso nousee kun hermosto ei sitä siedä, jos olet tehnyt jotain hermostoa kiihdyttävää niin hermosto jää kiihtyneeseen tilaan ties miten pitkäksi aikaa vaikka itse olet siitä jo rauhoittunut ajat sitten.

En myöskään pahimpina päivinä meinaa jaksaa kävellä muutamia hassuja portaita ylös kun heikottaa niin saatanasti, hiki valuu ja sydän hakkaa.

Lisäksi oireet pahenee mitä enemmän rasitan itseäni.

Tutkimuksia on tehty jonkin verran ja ainoa löydös on mykoplasma pneumoniae, johon 2 viikon antibioottikuuri syöty vähäisin vaikutuksin (lievitti kyllä hieman osia oireista).

Ahdistus jne ties mitä psyykediagnoosiehdotuksia olen saanut ja olen syönyt cipralexiä tuloksetta ja yksi mielestäni aika spesifi mittari kertomaan onko syy ahdistuksessa on se kun olen kokeillut rauhoittavia joita lääkäri määräsi, ja sain kyllä niin rauhallisen olon kuin olla ja voi että ei kyllä paljoa stressi eikä ahdistus painanut, mutta se ei oireita poistanut. (tosin olo oli sen verran rento ettei niistäkään jaksanut stressata)

Tokihan voisi vaikka vetää bentsoja, kyllähän niitä kun tarpeeksi vetää niin ei paljoa huomaakkaan mitä kehossa tai ympärillä tapahtuu ja pahimmassa tapauksessa heittää veivit kun ei tajua hakeutua lääkäriin.
Siitähän se keho oireilla ilmoittaa että kaikki ei ole kunnossa, mielestäni ei kannata ruveta keskushermostoa lamaamalla vain "hiljentää" kehon omaa hälytyskelloa.
Toki jos oikeasti ahdistus vaivaa, on joskus tarpeen rauhoittaviakin ottaa joskaan se ei silti ole paras vaihtoehto.

Tässä tuli pieni romaani, onneksi olkoon jos jaksoitte lukea :p
Sympatikotoniasta tässä on kyse, tai autonomisen hermoston toimintahäiriöstä. Kaikki verikokeet ovat silloin ok ja yleensä myös esim. sydän ultra jne. Pyydä lääkäriltä autonomisen hermoston testi, luultavasti sinun sisäelin ehrmosto on sekasin. Näin mulla.
Heippa! Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, mykoplasma-arvojen ollessa koholla on tärkeä selvittää, onko koholla arvot, jotka kertovat infektion olevan päällä vai arvot, jotka kertovat aiemmin sairastetusta infektiosta. Sitten toinen juttu, Suomessa annetaan mykoplasmainfektioon 2 viikon antibioottikuuri, kun esim. USA:ssa ko. tautiin määrätään jopa 3 kk antibioottikuureja. Taudilla on inhottava tapa jäädä pesimään pidemmäksi aikaa, eikä 2 viikon kuuri sitä useimmiten nujerra vaan taudin sairastanut voi kärsiä jopa vuosia (pahimmassa tapauksessa) väsyneestä ja kipeästä olosta, joten myko voi todellakin aiheuttaa nuo oireesi yhä. Toivottavasti olo kuitenkin on jo parantumaan päin?

Tsemiä!

p.s. Ja sellainen kommentti vielä, että todellakin kannattaa kuunnella ensin itseään, sitten lääkäriä. Jokainen ihminen tuntee itsensä parhaiten. Jos tunnet olosi sairaaksi, niin vaadi tutkimuksia niin kauan, että voit luottaa siihen, että mitään vaaraa ei ole. Jos tutkimusten jälkeen sinulle sanotaan, että kyse on ahdistuneisuudesta, muista, että sekin täytyy hoitaa, älä jää yksin kotiin suremaan ja potemaan. Pyydä sitten siihen lääkitys, hanki itsellesi tekemistä; kavereiden seuraa, elokuvia, pientä kevyttä liikuntaa aluksi (jota voi sitten pikkuhiljaa lisätä) ja katso paraneeko olosi. Eli koita keskittyä muihin juttuihin ja voit piankin huomata olosi parantuvan. Summasummarum, meillä kaikilla on oikeus saada hoitoa, johtuu sairaus sitten päästä tai kehosta.
kuuluuko siihen myös vapina ja kuoleman pelko
minulle tehty noi sydänfilmit ja verikokeet kans viisi kertaa, eikä mitään vikaa, makuu asennossa oireet pahimmat, ja tietenkin ahdistaa muutenkin kun vikaa ei löydy.
Tämä on jo vähän vanha aihe, mutta monet tätä vielä varmaan eksyvät lukemaan.

Itselläni tuli tuossa puoli vuotta sitten salilla rintakipua ja hengenahdistusta.
Olin viikonlopun yli kotona kärsimässä jatkuvasta paniikista, luulin jo kuolevani salilla.
Maanantaina hakeuduin terveyskeskukseen jossa otettiin sydänfilmi, verikokeet, röntgen yms.
Sydämestä kuului joku outo sivuääni joten sain lähetteen alue aluesairaalaan.
Sairaalassa minulta otettiin taas verikokeet, 2x sydänfilmit yms.
8 tuntia sängyllä maattuani pääsin ultraääni tutkimuksiin.
Vähän ajan päästä tullaan kertomaan että sydämen aortassa oli joku nestetäytteinen onkalo ja se on leikattava.
Minut kiidätettiin ambulanssilla Meilahteen.
Täällä minut vietiin varjoaine/magneettikuvaukseen.
Tunnin odotettuani, sydänkardeologi tulee kertomaan ettei ole mitään hätää, olen yhtä terve kuin aina ennenkin.
Yön jouduin viettämään vielä alue sairaalassa ja aamulla sisätauti lääkäri tuli käymään.
Vähän aikaa hän mietti mistä oireet (esim. Sydämentykytys, rintakipu ja hengenahdistus) voisivat johtua, kunnes hän kokeili vasenta rintalihastani joka oli erittäin arka kosketukselle. Oireet oli siis aiheuttanut lihas tulehdus ja paniikki/ahdistus.

Tämän jälkeen olen kärsinyt pahasta paniikki ja ahdistus häiriöstä.
Olen muuten erittäin iloinen ja elämänhaluinen, mutta pelkään kuollakseni sydänvikaan tai yms. kuolettavaa tautia.
Öisin saatan heräillä hengenahdistukseen mutta se menee ohi vettä juomalla ja rauhoittumalla.
Lähempänä sairaalareissuani (sen jälkeen) sain joka ilta paniikkikohtauksen joka saattoi kestää tunteja tai kymmeniä minuutteja. Koko keho vapisi, sydän hakkasi ja henkeä ahdisti.
Nyt nämä ovat jo vähentyneet ja olen käynyt psykiatrillakin.
Lääkitystä en ole edes harkinnut eikä psykiatrikaan ole niiden kannalla.

Sydänvika ei siis ollut eikä ole, mutta hulluksi tuo kokemus minut teki.
Hei,

Vanha aihehan tämä jo on, mutta erittäin käytännöllinen.. Itse olen samanlaisista oireista kärsinyt jo monta kuukautta, väliajoin tunnen tulevani hulluksi. Jos joku haluaa kuulla taustani olen niistä valmis kertomaan (aika raakaa tekstiä) MUTTA KOHTALOTOVERIT, ÄLKÄÄ LUOPUKO TOIVOSTA!!
 /   /  /  /  / Epämääräiset sydänoireet

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta