Lapsen psykiatrinen hoito

äidin oikeudet

Onko täällä kenelläkään kokemuksia lapsen psykiatrian osastolla tapahtuvasta hoidosta?
Meillä lapsi reilu 5 v, jolla tavallista voimakkaampi uhma.
Vein hänet lääkäriin (josta sitten lähetettiin eteenpäin sairaalaan) alun perin ihan muiden syiden takia, vaikka tuo kova uhma oli myös se, joka huolestutti siinä sivussa.
Hänellä on kuitenkin ollut myös lievää fyysistä oireilua, mille löytynee ihan elimellinenkin syy (yksi tutkimus on vielä tekemättä).
Sairaalassa tuo uhmapuoli vaan paheni (lapsi ei ollut koskaan ollut edes yötä erossa minusta, joten kai oireili jo senkin takia) ja meni yhä vaan hullummaksi, kun lapsi siirrettiin tuonne psykiatriselle puolelle.

Nyt on alkanut vaan tuntua siltä, että on menty ihan ojasta allikkoon ja joku koneisto pyörii, jota ei kykene enää pysäyttämään. Minua ei enää kuunnella tässä juuri ollenkaan, tai ainakin saa taistella kaikin voimin, että tulisi kuulluksi.

Mielestäni juuri tuolle lapselle ei esim. sovi perinteinen Holding, jossa toinen hoitaja pitää jaloista kiinni ja yleensäkään tuo ote (hoitajat tekevät sen sitäpaitsi jokainen aina hieman eri tavalla). Meninpä typeryyksissäni kirjoittamaan alle paperin, jossa sallin tuon (voikohan sen vielä perua...?).
Lapsi näyttää rauhoituvan parhaiten ihan muilla konsteilla ja voi selvästikin paremmin.

Toisilla hoitajilla on ollut hänelle selvästikin paremmat ja toimivammat konstit.
Tiettyjen hoitajien ollessa hoitovuorossa alkaa mennä aina takapakkia ja kaikki laitetaan tietysti äidin syyksi, kun lapsi alkaa sen jälkeen huutamaan minulle, että hänellä ei ole äitiä enää ollenkaan ja "mene pois" (menee kai jo jotenkin luottamus, kun on tottunut, että äiti osaa kaiken ja pystyy aina auttamaan ja nyt joutuu vaan katsomaan avuttomana vierestä ja reagoi kai jo äidin ikäväänsä käyttäytymällä noin).
Jostain syystä kuitenkin, kun nämä toisella tyylillä toimivat hoitajat ovat vuorossa, niin minullakaan ei ole lapsen kanssa mitään ongelmia.

Alkuun puhuttiin 2 viikon hoidosta, mutta nyt minulta kysymättä (ja alkuun ei edes kerrottu päätöksestä heti, eikä sitä ole perusteltu mitenkään) pidennettiin hoitoaikaa (akuuttijakso, ties mitä sen jälkeen vielä ehdottavat) vielä kolmella viikolla.

Minä olen kuitenkin ollut lapsen kanssa viimeiset 5 v ja tunnen hänet parhaiten, eivät nämä ihmiset.
Minulla tuntuu vaan olevan todella vähän sanomista mihinkään.

66

7928

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pojan äippä

      Näin äkkiseltään on hieman vaikea neuvoa, koska et kirjoittanut miksi veit lapsen lääkäriin. Onko lapsella neurologinen epäily? Jos näin on, niin lapsesi on aivan väärässä paikassa. Kirjoitan tästä hieman myöhemmin...

      Mitä tulee kiinnipitoihin, sinulla on oikeus perua kiinnipito-oikeus sairaanhoitajilta/lääkäriltä.
      Kirjoituksestasi päätellen, onko lapsellasi aistiherkkyyttä kosketuksen suhteen?

      http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

      Tuon linkin takaa löydät vastauksia. Kannattaa lukea huolella.

    • kidutusta

      Googleta "Kiinnipito kidutusta"

    • puolella uhmakkuus-

      häiriö. Lapsella oli aistiherkkyyksiä äänien, valon, makujen ja tuntoaistin suhteen. Hän ei kestänyt tungoksessa liikkumista, koska pienikin tahaton tönäisy oli hänestä sietämätöntä. Hän oli myös hyvin 'kiinni' minussa tunnetasolla, tuntui jopa, että mikään henkinen yhteys, hellyys ei riittänyt hänelle, vaan hän halusi koko ajan lisää. Vieraiden ihmisten suhteen oli joko liian pidättyvä tai liian avoin. Olisin halunnut hänet suoraan neurologisiin tutkimuksiin, mutta julkiselta puolelta emme saaneet lähetettä kuin psykiatrian puolelle, koska se on käytäntö. Lopulta

      Ei minunkaan lapseni ollut ollut yhtään yötä erossa minusta, kun hänet otettiin sisään psykan tutkimusosastolle. Jos olisin silloin tiennyt, mitä on edessä, olisin vienyt lapsen yksityiselle neurologian lääkäriasemalle.

      Vaikea neuvoa, koska et kerro lapsen oireista enempää. Mutta jos käytän meidän tapauksessa jälkiviisautta, olisin vienyt lapsen yksityiselle neurologian lääkäriasemalle, niin olisimme säästyneet paljolta. Vaikka pyysin psykiatreilta neurologian lähetettä, sitä ei kirjoitettu, enkä voinut tilanteelle enää mitään, kun lapsi oli jo sisällä tutkimusosastolla.

      • äänenvaimennin

        Meidän pojan paperiin psykiatri kirjoitti, aistiyliherkkyyttä/kuulo, eihän lasten saisi kuulla mitään, ei puhua eikä kai nähdäkään.
        Terve ja hyväksytty lapsi on sellainen joka on muokattu päiväkodissa yhteiskuntakelpoiseksi. Kaikki muut ovat poikkeavia ja heidät pitää eliminoida, hiljentää noudattamaan enemmistön tapoja.


      • neet sietämään
        äänenvaimennin kirjoitti:

        Meidän pojan paperiin psykiatri kirjoitti, aistiyliherkkyyttä/kuulo, eihän lasten saisi kuulla mitään, ei puhua eikä kai nähdäkään.
        Terve ja hyväksytty lapsi on sellainen joka on muokattu päiväkodissa yhteiskuntakelpoiseksi. Kaikki muut ovat poikkeavia ja heidät pitää eliminoida, hiljentää noudattamaan enemmistön tapoja.

        tavallista elämää nyt teini-ikään mennessä. Mutta pienempänä se oli todella normaalia elämää rajoittava asia, jopa sosiaaliset suhteet kärsivät koko perheellä kun lapsen kanssa ei voinut vapaasti liikkua, missä olisi tarvinnut tai olisimme halunneet.


      • ap.

        Lapsella on ollut välillä joitakin outoja juttuja. Myös erinäisiä fyysisiä vaivoja on ollut monenlaisia, joita ei ole alettu neuvolassa tutkimaan, on käsketty vaan seurailemaan tilannetta. Halusin tutkituttaa ne nyt kunnolla, koska huoli oli kova monestakin syystä (joista ei nyt tässä sen enempää).
        Myös tuo neurologinen puoli on mietityttänyt. Halusin sulkea nyt kaikki mahdolliset sairaudet pois.

        No, meillä on ollut myös vanhin lapsi hieman saman tyyppinen ja häneltä ei tosin löydetty mitään muuta neurologian osastolla (oli siellä n. 10-vuotiaana tutkimuksissa), kuin migreenitaipumus.
        Hänellä oli aikoinaan kovastikin yliherkkyyttä valoille, äänille jne. ja oli todella voimakastahtoinen. Hän reagoi myös erittäin voimakkaasti noihin kiinnipitotilanteisiin, kun sitä neuvottiin kokeilemaan, tuli vaan kahta hullummaksi.
        Ihan kelpo aikuinen hänestä on kuitenkin kasvanut siitä huolimatta, vaikka ei ollutkaan missään psykiatrisessa hoidossa (nykypäivänä olis sitten varmaan joutunut..., silloin käytiin vaan muutaman kerran psykologilla ja pari kertaa toimintaterapeutilla) ja vaikka itsekin olin kasvattajana silloin vielä aika nuori, enkä tiennyt vielä puoliakaan siitä mitä nyt.
        Tavattoman herkkä hän on kyllä edelleen (migreeni on vanhemmiten helpottanut), mutta tuntuu jo pärjäävän asian kanssa.
        Isänsäkin on jotenkin yliherkkä joillekin asioille. Hän ei kestä ihmispaljoutta ja tungosta ollenkaan jne.

        Vanhimmalla oli kuulemma myös lieviä asperger piirteitä, mutta mitään muuta diagnoosia hän ei silloin aikoinaan saanut, kun oli tutkimuksissa neurologian osastolla.
        Tutkimuksiin joutui mm. päähän sattuneiden haavereiden ja sen usein toistuvan oksentelun ja päänsäryn takia (myös tämä nuorin on oksennellut, mutta päätä ei ole ainakaan valittanut), sekä osaksi sen takia, että puheen kehitys oli ollut pienenä lievästi viivästynyttä (lopulta todettiin testeissä kuitenkin kielellisten taitojen olevan ihan ok.) , sosiaalisissa taidoissa oli puutteita, samoin motorinen kehitys hieman ikätasoa alhaisempaa.
        Hahmotuskyky oli taas ikätasoa huomattavasti korkeammalla (oppi mm. jo 4 vuotiaana lukemaan) ja psykologin mukaan lapsi oli "terävä kuin partaveitsi".
        Samoin tämä nuorimmainen osaa jo melkein lukea.

        Kysyin nyt vielä, että voisiko lapsella olla mahdollisesti jokin neuropsykologinen ongelma, mutta yksi hoitaja ainakin väitti, että näin ei pitäisi olla, kun magneettikuvakin & aivosähkökäyrä oli ok. Myös selkäydinpunktio on tehty ja kaikki nämä ok.
        Miten kaikin tavoin näitä yleensä nykypäivänä tutkitaan?
        Voiko mahdollisesti olla vielä jokin tutkimus tekemättä?


      • lastasi tutkittiin?
        ap. kirjoitti:

        Lapsella on ollut välillä joitakin outoja juttuja. Myös erinäisiä fyysisiä vaivoja on ollut monenlaisia, joita ei ole alettu neuvolassa tutkimaan, on käsketty vaan seurailemaan tilannetta. Halusin tutkituttaa ne nyt kunnolla, koska huoli oli kova monestakin syystä (joista ei nyt tässä sen enempää).
        Myös tuo neurologinen puoli on mietityttänyt. Halusin sulkea nyt kaikki mahdolliset sairaudet pois.

        No, meillä on ollut myös vanhin lapsi hieman saman tyyppinen ja häneltä ei tosin löydetty mitään muuta neurologian osastolla (oli siellä n. 10-vuotiaana tutkimuksissa), kuin migreenitaipumus.
        Hänellä oli aikoinaan kovastikin yliherkkyyttä valoille, äänille jne. ja oli todella voimakastahtoinen. Hän reagoi myös erittäin voimakkaasti noihin kiinnipitotilanteisiin, kun sitä neuvottiin kokeilemaan, tuli vaan kahta hullummaksi.
        Ihan kelpo aikuinen hänestä on kuitenkin kasvanut siitä huolimatta, vaikka ei ollutkaan missään psykiatrisessa hoidossa (nykypäivänä olis sitten varmaan joutunut..., silloin käytiin vaan muutaman kerran psykologilla ja pari kertaa toimintaterapeutilla) ja vaikka itsekin olin kasvattajana silloin vielä aika nuori, enkä tiennyt vielä puoliakaan siitä mitä nyt.
        Tavattoman herkkä hän on kyllä edelleen (migreeni on vanhemmiten helpottanut), mutta tuntuu jo pärjäävän asian kanssa.
        Isänsäkin on jotenkin yliherkkä joillekin asioille. Hän ei kestä ihmispaljoutta ja tungosta ollenkaan jne.

        Vanhimmalla oli kuulemma myös lieviä asperger piirteitä, mutta mitään muuta diagnoosia hän ei silloin aikoinaan saanut, kun oli tutkimuksissa neurologian osastolla.
        Tutkimuksiin joutui mm. päähän sattuneiden haavereiden ja sen usein toistuvan oksentelun ja päänsäryn takia (myös tämä nuorin on oksennellut, mutta päätä ei ole ainakaan valittanut), sekä osaksi sen takia, että puheen kehitys oli ollut pienenä lievästi viivästynyttä (lopulta todettiin testeissä kuitenkin kielellisten taitojen olevan ihan ok.) , sosiaalisissa taidoissa oli puutteita, samoin motorinen kehitys hieman ikätasoa alhaisempaa.
        Hahmotuskyky oli taas ikätasoa huomattavasti korkeammalla (oppi mm. jo 4 vuotiaana lukemaan) ja psykologin mukaan lapsi oli "terävä kuin partaveitsi".
        Samoin tämä nuorimmainen osaa jo melkein lukea.

        Kysyin nyt vielä, että voisiko lapsella olla mahdollisesti jokin neuropsykologinen ongelma, mutta yksi hoitaja ainakin väitti, että näin ei pitäisi olla, kun magneettikuvakin & aivosähkökäyrä oli ok. Myös selkäydinpunktio on tehty ja kaikki nämä ok.
        Miten kaikin tavoin näitä yleensä nykypäivänä tutkitaan?
        Voiko mahdollisesti olla vielä jokin tutkimus tekemättä?

        Diagnoositutkimukset ovat menneet kovasti eteenpäin jatkuvasti, mutta dg:n saamiseksi tarvitaan tosiaan laaja neurologinen arvio, mitkään perustestit tai haastattelut eivät yksin riitä. Jotkut psykiatrian yksiköt tekevät kovin mielellään neurologista diagnosointia, mutta se jää paljon suppeammaksi kuin kunnolliseen diagnoositutkimukseen tarvittaisiin. Aivosähkökäyrässä, magneettikuvassa tai selkäydinpunktiossa eivät todellakaan näy mitkään autisminkirjon oireyhtymistä.

        Jos vanhemmalla lapsella on aikanaan todettu Asperger-piirteitä, suosittelen ehdottomasti neurologian puolella tehtyä laajaa neurologista tutkimusta.

        "puheen kehitys oli ollut pienenä lievästi viivästynyttä (lopulta todettiin testeissä kuitenkin kielellisten taitojen olevan ihan ok.) , sosiaalisissa taidoissa oli puutteita, samoin motorinen kehitys hieman ikätasoa alhaisempaa."

        En halua pelotella, mutta psykiatrian puolella tuollaiset seikat johtavat usein hoidollisiin huostaanottoihin. Ihanaa kun kerrot, että hänestä on kasvanut kelpo aikuinen! Siinä saavat pitkää nenää taas kaikki huostaintoilijat!

        Yritä saada nuorempi lapsi pois psykiatrisesta hoidosta, jos suinkin mahdollista. Pyydä lähete neuron puolelle, yritä puhua järkeä psykiatrien päähän. Jos lasta aletaan vaatia johonkin analyyttiseen psykoterapiaan, älä suostu, koska se ei sovi neurologian puolen lapselle, heidän kohdallaan kognitiivisilla terapioilla päästään parempiin tuloksiin. Vetoa psykiatreille juuri tähän seikkaan.

        AS-lapsen oppimiskyvystä voi todella usein sanoa, että pää on kuin partaveitsi. Mutta muut ongelmat saattavat rajoittaa oppimiskykyä etenkin alaluokilla. Ette varmasti menetä mitään, vaikka neuron laaja arvio tehtäisiin turhankin takia. Parhaimmassa tapauksessa se säästää teidät monelta murheelta. Jos olisi kyse esim. Aspergerin oireyhtymästä, niin mitä aikaisemmin lapsi pääsee neuropsykologiseen kuntoutukseen, sitä parempiin tuloksiin päästään.


      • ap.
        lastasi tutkittiin? kirjoitti:

        Diagnoositutkimukset ovat menneet kovasti eteenpäin jatkuvasti, mutta dg:n saamiseksi tarvitaan tosiaan laaja neurologinen arvio, mitkään perustestit tai haastattelut eivät yksin riitä. Jotkut psykiatrian yksiköt tekevät kovin mielellään neurologista diagnosointia, mutta se jää paljon suppeammaksi kuin kunnolliseen diagnoositutkimukseen tarvittaisiin. Aivosähkökäyrässä, magneettikuvassa tai selkäydinpunktiossa eivät todellakaan näy mitkään autisminkirjon oireyhtymistä.

        Jos vanhemmalla lapsella on aikanaan todettu Asperger-piirteitä, suosittelen ehdottomasti neurologian puolella tehtyä laajaa neurologista tutkimusta.

        "puheen kehitys oli ollut pienenä lievästi viivästynyttä (lopulta todettiin testeissä kuitenkin kielellisten taitojen olevan ihan ok.) , sosiaalisissa taidoissa oli puutteita, samoin motorinen kehitys hieman ikätasoa alhaisempaa."

        En halua pelotella, mutta psykiatrian puolella tuollaiset seikat johtavat usein hoidollisiin huostaanottoihin. Ihanaa kun kerrot, että hänestä on kasvanut kelpo aikuinen! Siinä saavat pitkää nenää taas kaikki huostaintoilijat!

        Yritä saada nuorempi lapsi pois psykiatrisesta hoidosta, jos suinkin mahdollista. Pyydä lähete neuron puolelle, yritä puhua järkeä psykiatrien päähän. Jos lasta aletaan vaatia johonkin analyyttiseen psykoterapiaan, älä suostu, koska se ei sovi neurologian puolen lapselle, heidän kohdallaan kognitiivisilla terapioilla päästään parempiin tuloksiin. Vetoa psykiatreille juuri tähän seikkaan.

        AS-lapsen oppimiskyvystä voi todella usein sanoa, että pää on kuin partaveitsi. Mutta muut ongelmat saattavat rajoittaa oppimiskykyä etenkin alaluokilla. Ette varmasti menetä mitään, vaikka neuron laaja arvio tehtäisiin turhankin takia. Parhaimmassa tapauksessa se säästää teidät monelta murheelta. Jos olisi kyse esim. Aspergerin oireyhtymästä, niin mitä aikaisemmin lapsi pääsee neuropsykologiseen kuntoutukseen, sitä parempiin tuloksiin päästään.

        Tutkimukset tehtiin muistaakseni -95.


      • noista ajoista, samoin
        ap. kirjoitti:

        Tutkimukset tehtiin muistaakseni -95.

        kuntoutus as- ja adhd-lapsille.


      • pojan äippä
        ap. kirjoitti:

        Lapsella on ollut välillä joitakin outoja juttuja. Myös erinäisiä fyysisiä vaivoja on ollut monenlaisia, joita ei ole alettu neuvolassa tutkimaan, on käsketty vaan seurailemaan tilannetta. Halusin tutkituttaa ne nyt kunnolla, koska huoli oli kova monestakin syystä (joista ei nyt tässä sen enempää).
        Myös tuo neurologinen puoli on mietityttänyt. Halusin sulkea nyt kaikki mahdolliset sairaudet pois.

        No, meillä on ollut myös vanhin lapsi hieman saman tyyppinen ja häneltä ei tosin löydetty mitään muuta neurologian osastolla (oli siellä n. 10-vuotiaana tutkimuksissa), kuin migreenitaipumus.
        Hänellä oli aikoinaan kovastikin yliherkkyyttä valoille, äänille jne. ja oli todella voimakastahtoinen. Hän reagoi myös erittäin voimakkaasti noihin kiinnipitotilanteisiin, kun sitä neuvottiin kokeilemaan, tuli vaan kahta hullummaksi.
        Ihan kelpo aikuinen hänestä on kuitenkin kasvanut siitä huolimatta, vaikka ei ollutkaan missään psykiatrisessa hoidossa (nykypäivänä olis sitten varmaan joutunut..., silloin käytiin vaan muutaman kerran psykologilla ja pari kertaa toimintaterapeutilla) ja vaikka itsekin olin kasvattajana silloin vielä aika nuori, enkä tiennyt vielä puoliakaan siitä mitä nyt.
        Tavattoman herkkä hän on kyllä edelleen (migreeni on vanhemmiten helpottanut), mutta tuntuu jo pärjäävän asian kanssa.
        Isänsäkin on jotenkin yliherkkä joillekin asioille. Hän ei kestä ihmispaljoutta ja tungosta ollenkaan jne.

        Vanhimmalla oli kuulemma myös lieviä asperger piirteitä, mutta mitään muuta diagnoosia hän ei silloin aikoinaan saanut, kun oli tutkimuksissa neurologian osastolla.
        Tutkimuksiin joutui mm. päähän sattuneiden haavereiden ja sen usein toistuvan oksentelun ja päänsäryn takia (myös tämä nuorin on oksennellut, mutta päätä ei ole ainakaan valittanut), sekä osaksi sen takia, että puheen kehitys oli ollut pienenä lievästi viivästynyttä (lopulta todettiin testeissä kuitenkin kielellisten taitojen olevan ihan ok.) , sosiaalisissa taidoissa oli puutteita, samoin motorinen kehitys hieman ikätasoa alhaisempaa.
        Hahmotuskyky oli taas ikätasoa huomattavasti korkeammalla (oppi mm. jo 4 vuotiaana lukemaan) ja psykologin mukaan lapsi oli "terävä kuin partaveitsi".
        Samoin tämä nuorimmainen osaa jo melkein lukea.

        Kysyin nyt vielä, että voisiko lapsella olla mahdollisesti jokin neuropsykologinen ongelma, mutta yksi hoitaja ainakin väitti, että näin ei pitäisi olla, kun magneettikuvakin & aivosähkökäyrä oli ok. Myös selkäydinpunktio on tehty ja kaikki nämä ok.
        Miten kaikin tavoin näitä yleensä nykypäivänä tutkitaan?
        Voiko mahdollisesti olla vielä jokin tutkimus tekemättä?

        http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/seulontalomake

        tee tuo testi vaikka ihan huviksesi. Se on "suuntaa antava"

        "yksi hoitaja ainakin väitti, että näin ei pitäisi olla, kun magneettikuvakin & aivosähkökäyrä oli ok. "

        Niin tehtiin meidän pojallakin tämä "unisähkökäyrä" ja näytti normaalia, mutta kumminkin pojalla todettiin myöhemmin Aspergerin oireyhtymä kun pääsi asianmukaisiin tutkimuksiin yksityiselle.

        Yritä hakea yksityiseltä lähete lasten neuropolille neuropsykologisiin tutkimuksiin. Ja painota neurolle!
        Psykan puolelta saat dg:n määrittämätön käytöshäiriö tai lapsuusiän määrittämätön käytöshäiriö. Lue: emme tiedä mikä lasta vaivaa joten annetaan yleisin dg.
        Pahimmassa tapauksessa lääkäri suosittelee huostaanottoa tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voidaan tehdä.
        Totuus kuitenkin on, ettei psykan puolella osata tehdä asianmukaisia testejä.


      • ovat pihalla
        pojan äippä kirjoitti:

        http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/seulontalomake

        tee tuo testi vaikka ihan huviksesi. Se on "suuntaa antava"

        "yksi hoitaja ainakin väitti, että näin ei pitäisi olla, kun magneettikuvakin & aivosähkökäyrä oli ok. "

        Niin tehtiin meidän pojallakin tämä "unisähkökäyrä" ja näytti normaalia, mutta kumminkin pojalla todettiin myöhemmin Aspergerin oireyhtymä kun pääsi asianmukaisiin tutkimuksiin yksityiselle.

        Yritä hakea yksityiseltä lähete lasten neuropolille neuropsykologisiin tutkimuksiin. Ja painota neurolle!
        Psykan puolelta saat dg:n määrittämätön käytöshäiriö tai lapsuusiän määrittämätön käytöshäiriö. Lue: emme tiedä mikä lasta vaivaa joten annetaan yleisin dg.
        Pahimmassa tapauksessa lääkäri suosittelee huostaanottoa tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voidaan tehdä.
        Totuus kuitenkin on, ettei psykan puolella osata tehdä asianmukaisia testejä.

        potilaan asioista, mutta eivät tietysti voi suoraan tunnustaa, että eivät osaa auttaa potilasta, niin diagnoosissa lukee "laaja-alainen", "määrittämätön" tai jotain vastaavaa. Se on yleensä merkki siitä, että diagnoosin pitäisi olla neurologian puolelta ja psykiatrien antamasta dg-paperista .... voi oikeastaan tehdä vaikka lennokin.


      • pihalla kuin lumiukko
        pojan äippä kirjoitti:

        http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/seulontalomake

        tee tuo testi vaikka ihan huviksesi. Se on "suuntaa antava"

        "yksi hoitaja ainakin väitti, että näin ei pitäisi olla, kun magneettikuvakin & aivosähkökäyrä oli ok. "

        Niin tehtiin meidän pojallakin tämä "unisähkökäyrä" ja näytti normaalia, mutta kumminkin pojalla todettiin myöhemmin Aspergerin oireyhtymä kun pääsi asianmukaisiin tutkimuksiin yksityiselle.

        Yritä hakea yksityiseltä lähete lasten neuropolille neuropsykologisiin tutkimuksiin. Ja painota neurolle!
        Psykan puolelta saat dg:n määrittämätön käytöshäiriö tai lapsuusiän määrittämätön käytöshäiriö. Lue: emme tiedä mikä lasta vaivaa joten annetaan yleisin dg.
        Pahimmassa tapauksessa lääkäri suosittelee huostaanottoa tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voidaan tehdä.
        Totuus kuitenkin on, ettei psykan puolella osata tehdä asianmukaisia testejä.

        neurologisten oireyhtymien suhteen.

        Törkeää, miten sijareille on jaeltu näitä lapsia ihan vain sillä perusteella, että hänellä on "jokin hoitoalan tutkinto". Muutama vuosi sitten sijaripalstalla kyseltiin "voinko ottaa erityislapsen, kun ei ole heidän hoidosta mitään kokemusta", niin vuosia sijarina ollut vastasi: "Siitä vain rohkeasti, kyllä käytäntö opettaa."

        Laittoman huostaanoton jälkeen lapseni oli muutaman kuukauden sosiaalialan ihmisten tuollaisena harjoituskappaleena ja jäljet olivat sen mukaisia. Niitä on nyt sitten KELAn kustantamana paikkailtu jälkeenpäin ja paikkaillaan vielä tulevina vuosinakin.

        Lastenlinnassa oli yksi rehellinen psykiatrinen sairaanhoitaja, joka suoraan tunnusti, että hän ei oikein uskalla ottaa mahdollisiin neurologisiin oireisiin kantaa, kun ei ole erikoistunut sille puolelle. Sijaishuollossa uskotaan vieläkin lähihoitajan, sosiaalikasvattajan ja vanhan sairaanhoitajan tutkinnon sisältävän sellaisenkin tiedon, mihin he eivät ole saaneet koulutustakaan eli kaikkien eri alojen uusin tieto, jonka sairaanhoitajatkin saavat vasta oman alansa erikoistumisopinnoissa.


      • ennen selvittiin....
        pihalla kuin lumiukko kirjoitti:

        neurologisten oireyhtymien suhteen.

        Törkeää, miten sijareille on jaeltu näitä lapsia ihan vain sillä perusteella, että hänellä on "jokin hoitoalan tutkinto". Muutama vuosi sitten sijaripalstalla kyseltiin "voinko ottaa erityislapsen, kun ei ole heidän hoidosta mitään kokemusta", niin vuosia sijarina ollut vastasi: "Siitä vain rohkeasti, kyllä käytäntö opettaa."

        Laittoman huostaanoton jälkeen lapseni oli muutaman kuukauden sosiaalialan ihmisten tuollaisena harjoituskappaleena ja jäljet olivat sen mukaisia. Niitä on nyt sitten KELAn kustantamana paikkailtu jälkeenpäin ja paikkaillaan vielä tulevina vuosinakin.

        Lastenlinnassa oli yksi rehellinen psykiatrinen sairaanhoitaja, joka suoraan tunnusti, että hän ei oikein uskalla ottaa mahdollisiin neurologisiin oireisiin kantaa, kun ei ole erikoistunut sille puolelle. Sijaishuollossa uskotaan vieläkin lähihoitajan, sosiaalikasvattajan ja vanhan sairaanhoitajan tutkinnon sisältävän sellaisenkin tiedon, mihin he eivät ole saaneet koulutustakaan eli kaikkien eri alojen uusin tieto, jonka sairaanhoitajatkin saavat vasta oman alansa erikoistumisopinnoissa.

        Onneksi minun lapsuudessani ei ollut lääketieteessä otettu niin suuria askeleia harhapoluille kuin tänä aikana. Jos näin olisi ollut, en varmaan olisi tervepäisten
        joukossa enää.
        Meidän tapauksessa psykologi puhutti lasta ja saimme hänet kiinni jopa suoranaisesta valehtelusta. Tuntui ihan siltä, kuin he olisivat vain halunneet lapsestamme järjestelmäänsä pitkäaikaisen potilaan.
        Pääsimme tästä vain käyttämällä lastamme yksityisellä psykiatrilla, jonka lausuntoa ei ensin edes hyväksytty, kun se ei tukenut kunnallisen antamaa lausuntoa. Meitä ei kuultu. Kaikki hoitotoimenpiteet olivat nimenomaan lapsen
        sielunelämän kannalta haitallisia. Kun sitten kieltäydyimme niistä, alkoi uhkailu
        lastensuojelutoimenpiteillä. Kaikki alkoi koulukiusaamisesta, jota yritimme hoitaa.

        Tiedän eräänkin sairaanhoitajan lapsen, joka on syönyt jo useamman vuoden rauhoittavia lääkkeitä. Koska tunnen asianomaisen melko hyvin, tiedän,
        että hän syö niitä siksi, että häntä on kiusattu koulussa. Hän on vastustanut tätä ja yrittänyt puolustautua. Kun hän ei ole tullut kuulluksi ja on ollut aiheettomien syytösten kohteena, on hän raivostunut. Se taas on sellaista huonoa käytöstä, mitä tämä teennäinen yhteiskunta ei voi sietää. Siis ainoa hyväksyttävä asenne on se, että ottaa vastaan kaikki iskut ja pilkan, mitä koulussa on tarjolla. Siihen on olemassa apu; kunnalliset palvelut rauhoittavien lääkkeiden kera. Se, mitä kielteisiä seurauksia tästä aiheutuu, on nähtävissä sitten myöhemmin.
        Jos sairaanhoitaja ei ymmärrä oman lapsensa parasta tai välitä siitä, kuinka hän voi silloin välittää itselleen täysin tuntemattomista ihmisistä eli potilaistaan?
        Työhönsä voi suhtautua monella eri tavalla. Jos se on etupäässä tapa saada itselleen elämisen tarpeet, ei työn lopputuloksellakaan ole silloin niin suurta merkitystä. Se jää vain välineeksi, jossa oma etu on ainoa päämäärä.


      • tarvitsisivat työnteki-
        ennen selvittiin.... kirjoitti:

        Onneksi minun lapsuudessani ei ollut lääketieteessä otettu niin suuria askeleia harhapoluille kuin tänä aikana. Jos näin olisi ollut, en varmaan olisi tervepäisten
        joukossa enää.
        Meidän tapauksessa psykologi puhutti lasta ja saimme hänet kiinni jopa suoranaisesta valehtelusta. Tuntui ihan siltä, kuin he olisivat vain halunneet lapsestamme järjestelmäänsä pitkäaikaisen potilaan.
        Pääsimme tästä vain käyttämällä lastamme yksityisellä psykiatrilla, jonka lausuntoa ei ensin edes hyväksytty, kun se ei tukenut kunnallisen antamaa lausuntoa. Meitä ei kuultu. Kaikki hoitotoimenpiteet olivat nimenomaan lapsen
        sielunelämän kannalta haitallisia. Kun sitten kieltäydyimme niistä, alkoi uhkailu
        lastensuojelutoimenpiteillä. Kaikki alkoi koulukiusaamisesta, jota yritimme hoitaa.

        Tiedän eräänkin sairaanhoitajan lapsen, joka on syönyt jo useamman vuoden rauhoittavia lääkkeitä. Koska tunnen asianomaisen melko hyvin, tiedän,
        että hän syö niitä siksi, että häntä on kiusattu koulussa. Hän on vastustanut tätä ja yrittänyt puolustautua. Kun hän ei ole tullut kuulluksi ja on ollut aiheettomien syytösten kohteena, on hän raivostunut. Se taas on sellaista huonoa käytöstä, mitä tämä teennäinen yhteiskunta ei voi sietää. Siis ainoa hyväksyttävä asenne on se, että ottaa vastaan kaikki iskut ja pilkan, mitä koulussa on tarjolla. Siihen on olemassa apu; kunnalliset palvelut rauhoittavien lääkkeiden kera. Se, mitä kielteisiä seurauksia tästä aiheutuu, on nähtävissä sitten myöhemmin.
        Jos sairaanhoitaja ei ymmärrä oman lapsensa parasta tai välitä siitä, kuinka hän voi silloin välittää itselleen täysin tuntemattomista ihmisistä eli potilaistaan?
        Työhönsä voi suhtautua monella eri tavalla. Jos se on etupäässä tapa saada itselleen elämisen tarpeet, ei työn lopputuloksellakaan ole silloin niin suurta merkitystä. Se jää vain välineeksi, jossa oma etu on ainoa päämäärä.

        jöiltään aimo annoksen empatiakykyä, inhimillisyyttä, sekä sitä, että henkilökunnan eettiset arvot ovat kohdallaan.

        Lisäksi psykiatria on aivan yliarvostetussa asemassa koko yhteiskunnassa, sitä pidetään ihan kuin ylimaallisena tieteenä (ilmeisesti koska se operoi näkymättömän psyyken kimpussa), joka pystyy taikasauvan heilautuksella mihin ihmeisiin tahansa. Sellainen vaihtoehto, että psykiatria voisi tehdä virheitä ja vääriä tulkintoja, on ihan kuin tuntematon käsite.

        Pieleen menneestä tulkinnasta omakohtainen esimerkki:

        Lapseni on hyvin valikoiva ruuan suhteen ja olin joskus vähän tuskaantuneena ja leikilläni sanonut, että syö vain, maista edes, ei se nyt sentään myrkytettyä ole. Lapsesta se oli jostain syystä kovin huvittavaa ja siitä tuli vuosien ajaksi meidän välinen vitsi, jota toistettiin aina toisinaan.

        Lapsi oli yrittänyt keventää ilmeisesti tunnelmaa myös sairaalan psykiatrisella tutkimusjaksolla tuolla tutulla vitsillä, koska papereihin oli kirjattu: "Lapsi on selvästi psykoottinen, hän epäilee ruokaansa myrkytetyksi."

        Toinen esimerkki tulee siitä, että suojelusenkelikäsite on ollut lapselle selkeä pienestä alkaen ja koska alle 10-v tunsi varmasti itsensä yksinäiseksi sairaalan tutkimusosastolla, toivoi enkeleitä turvaksi lähelleen ja taas saatiin kirjaus tuttuun tyyliin: "Lapsella on psykoottisia harhoja, hän näkee suurikokoisen enkelin tutkimushuoneessa." Lapsi itse on myöhempinä vuosina sanonut, että hän toivoi isoja vahvoja enkeleitä lähelleen, koska siellä oli niin yksinäinen ja kurja olla. Helvetti vie, että revin melkein pelihousut kun näin noita kirjauksia. Mutta yritäpä lapsen äitinä puhua järkeä psykiatreille, koska ei mikään, ei kerta kaikkiaan mikään kääntänyt heidän päätään, kun he väittivät, että lapsen suhde ruokaan on psykoottisista ja kaiken kaikkiaan kaikki hänessä taisi olla psykoottista.

        Psykiatrien virhetulkinnoista seurasi hoidollinen huostaanotto ja sairaalapaikkojen puutteen takia lapsi sijoitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle. Sieltä pelastuimme vajaassa neljässä kuukaudessa, vaikka hoito oli suunniteltu kaksivuotiseksi. Pelastuimme ainoastaan hyvien sossujen ansiosta, mikä on ihme kaikkien suomalaisten hoidollisten huostaanottojen historiassa.

        Myöhemmin lapselle varmistui Aspergerin oireyhtymä ja hänen vointinsa on kohentunut roimasti neuropsykologisen kuntoutuksen ansiosta. Neurologian osastolla sanottiin heti, että kuntoutuksessa saa apua myös huostaanottokauhujen terapiointiin, sillä sitä ne lapseni kohdalla olivat aivan hirveässä laitoksessa. Todella kohentunut, koska huostaanoton aikana hänen vointinsa romahti niin, että vielä puoli vuotta kotiutumisen jälkeen hän ei ollut vielä koulukuntoinen, vaan sai sairaslomaa koulusta liki kahdeksi kuukaudeksi.

        Valvira-ketjussa mainitaan, että ADHD- ja AS-lapsilla on enemmän taipumusta mielenterv.ongelmiin kuin muilla lapsilla. En epäile sitä yhtään ainakaan psykiatrisen hoidon seurauksena! Aikaisempina vuosina kun neurologisia oireyhtymiä ei tunnettu vielä, näistä ihmisistä moni varmaan vammautettiin psykiatristen osastojen kroonikkopotilaiksi. Ihan järkyttävää, koska oikealla kuntoutuksella heillä on täysi mahdollisuus työtä tekeviksi ja yhteiskuntaan sopeutuviksi kansalaisiksi. On muistettava myös, että esim. kaikki Asperger-ihmiset eivät välttämättä ikinä edes tarvitse kuntoutusta, oireyhtymää on hyvin eri tasoista ja joillain tietyt piirteet ovat painotetummin esillä kuin toisilla.

        Tänä päivänä heidän vaaranaan on väärän psykiatrisen hoidon lisäksi myös kuntien säästöistä johtuva riittävän hyvätasoisen erityisopetuksen puute, mikä syrjäyttää lapset helposti yhteiskunnasta jo peruskouluaikana. Jos eivät kouluongelmien tai erit.opetuksen puuttumisen takia tule huostaanotetuiksi, mikä on aina AS-lapselle raskaampi asia kuin keskiverto lapselle.

        Oma lapseni ei olisi pysynyt pienryhmässä tavallisen luokkatason mukaisessa opetuksessa, jos en itse opettaisi lasta kotona, esim. englannin opetus oli koko viime talven täysin minun varassani. Entä ne muut lapset, joita vanhemmilla ei ole mahdollisuus opettaa? Erit.opetukseen siirryttäessä tehdään aina HOJKS-sopimus ja niihin monesti kirjataan tavoitteeksi ei-mukautettu eli tavallisen opetuksen tasoinen opetus. Niin meilläkin on, vaikka koulu ei aina pysty sitä kaikissa aineissa tarjoamaankaan.

        Kysymys kuuluukin: Tehdäänkö koulupudokastutkimukset erityisoppilaiden kohdalla HOJKS-sopimusten perusteella? Jos näin on, silloin koulupudokkaiden määrä on suuresti kaunisteltu, mitä lukuja julkisuuteen annetaan. Nimittäin mukautetussa opetuksessa lapselta jää peruskoulun oppimäärä suorittamatta tärkeissä aineissa, joten hänellä ei ole mitään mahdollisuutta esim. lukio-opintoihin. Meillä siis sekin mahdollisuus on vielä olemassa, koska itse paikkaan niitä aukkoja, joita koulun pienryhmäopetus jättää jälkeensä.


      • muu ei ole koskaan
        tarvitsisivat työnteki- kirjoitti:

        jöiltään aimo annoksen empatiakykyä, inhimillisyyttä, sekä sitä, että henkilökunnan eettiset arvot ovat kohdallaan.

        Lisäksi psykiatria on aivan yliarvostetussa asemassa koko yhteiskunnassa, sitä pidetään ihan kuin ylimaallisena tieteenä (ilmeisesti koska se operoi näkymättömän psyyken kimpussa), joka pystyy taikasauvan heilautuksella mihin ihmeisiin tahansa. Sellainen vaihtoehto, että psykiatria voisi tehdä virheitä ja vääriä tulkintoja, on ihan kuin tuntematon käsite.

        Pieleen menneestä tulkinnasta omakohtainen esimerkki:

        Lapseni on hyvin valikoiva ruuan suhteen ja olin joskus vähän tuskaantuneena ja leikilläni sanonut, että syö vain, maista edes, ei se nyt sentään myrkytettyä ole. Lapsesta se oli jostain syystä kovin huvittavaa ja siitä tuli vuosien ajaksi meidän välinen vitsi, jota toistettiin aina toisinaan.

        Lapsi oli yrittänyt keventää ilmeisesti tunnelmaa myös sairaalan psykiatrisella tutkimusjaksolla tuolla tutulla vitsillä, koska papereihin oli kirjattu: "Lapsi on selvästi psykoottinen, hän epäilee ruokaansa myrkytetyksi."

        Toinen esimerkki tulee siitä, että suojelusenkelikäsite on ollut lapselle selkeä pienestä alkaen ja koska alle 10-v tunsi varmasti itsensä yksinäiseksi sairaalan tutkimusosastolla, toivoi enkeleitä turvaksi lähelleen ja taas saatiin kirjaus tuttuun tyyliin: "Lapsella on psykoottisia harhoja, hän näkee suurikokoisen enkelin tutkimushuoneessa." Lapsi itse on myöhempinä vuosina sanonut, että hän toivoi isoja vahvoja enkeleitä lähelleen, koska siellä oli niin yksinäinen ja kurja olla. Helvetti vie, että revin melkein pelihousut kun näin noita kirjauksia. Mutta yritäpä lapsen äitinä puhua järkeä psykiatreille, koska ei mikään, ei kerta kaikkiaan mikään kääntänyt heidän päätään, kun he väittivät, että lapsen suhde ruokaan on psykoottisista ja kaiken kaikkiaan kaikki hänessä taisi olla psykoottista.

        Psykiatrien virhetulkinnoista seurasi hoidollinen huostaanotto ja sairaalapaikkojen puutteen takia lapsi sijoitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle. Sieltä pelastuimme vajaassa neljässä kuukaudessa, vaikka hoito oli suunniteltu kaksivuotiseksi. Pelastuimme ainoastaan hyvien sossujen ansiosta, mikä on ihme kaikkien suomalaisten hoidollisten huostaanottojen historiassa.

        Myöhemmin lapselle varmistui Aspergerin oireyhtymä ja hänen vointinsa on kohentunut roimasti neuropsykologisen kuntoutuksen ansiosta. Neurologian osastolla sanottiin heti, että kuntoutuksessa saa apua myös huostaanottokauhujen terapiointiin, sillä sitä ne lapseni kohdalla olivat aivan hirveässä laitoksessa. Todella kohentunut, koska huostaanoton aikana hänen vointinsa romahti niin, että vielä puoli vuotta kotiutumisen jälkeen hän ei ollut vielä koulukuntoinen, vaan sai sairaslomaa koulusta liki kahdeksi kuukaudeksi.

        Valvira-ketjussa mainitaan, että ADHD- ja AS-lapsilla on enemmän taipumusta mielenterv.ongelmiin kuin muilla lapsilla. En epäile sitä yhtään ainakaan psykiatrisen hoidon seurauksena! Aikaisempina vuosina kun neurologisia oireyhtymiä ei tunnettu vielä, näistä ihmisistä moni varmaan vammautettiin psykiatristen osastojen kroonikkopotilaiksi. Ihan järkyttävää, koska oikealla kuntoutuksella heillä on täysi mahdollisuus työtä tekeviksi ja yhteiskuntaan sopeutuviksi kansalaisiksi. On muistettava myös, että esim. kaikki Asperger-ihmiset eivät välttämättä ikinä edes tarvitse kuntoutusta, oireyhtymää on hyvin eri tasoista ja joillain tietyt piirteet ovat painotetummin esillä kuin toisilla.

        Tänä päivänä heidän vaaranaan on väärän psykiatrisen hoidon lisäksi myös kuntien säästöistä johtuva riittävän hyvätasoisen erityisopetuksen puute, mikä syrjäyttää lapset helposti yhteiskunnasta jo peruskouluaikana. Jos eivät kouluongelmien tai erit.opetuksen puuttumisen takia tule huostaanotetuiksi, mikä on aina AS-lapselle raskaampi asia kuin keskiverto lapselle.

        Oma lapseni ei olisi pysynyt pienryhmässä tavallisen luokkatason mukaisessa opetuksessa, jos en itse opettaisi lasta kotona, esim. englannin opetus oli koko viime talven täysin minun varassani. Entä ne muut lapset, joita vanhemmilla ei ole mahdollisuus opettaa? Erit.opetukseen siirryttäessä tehdään aina HOJKS-sopimus ja niihin monesti kirjataan tavoitteeksi ei-mukautettu eli tavallisen opetuksen tasoinen opetus. Niin meilläkin on, vaikka koulu ei aina pysty sitä kaikissa aineissa tarjoamaankaan.

        Kysymys kuuluukin: Tehdäänkö koulupudokastutkimukset erityisoppilaiden kohdalla HOJKS-sopimusten perusteella? Jos näin on, silloin koulupudokkaiden määrä on suuresti kaunisteltu, mitä lukuja julkisuuteen annetaan. Nimittäin mukautetussa opetuksessa lapselta jää peruskoulun oppimäärä suorittamatta tärkeissä aineissa, joten hänellä ei ole mitään mahdollisuutta esim. lukio-opintoihin. Meillä siis sekin mahdollisuus on vielä olemassa, koska itse paikkaan niitä aukkoja, joita koulun pienryhmäopetus jättää jälkeensä.

        nähnyt tässäkään lapsessa mitään psykoottista. Oli ihana päästä vihdoin vuosien ja psykiatrian kauhujen jälkeen neurologian osastolle, jossa lasta ymmärrettiin ja koko henkilökunnan asenne oli jotenkin niin tuttua ja turvallista, he ajattelivat lapsen asioista samoin kuin minä. Psykiatrian puolella ei ymmärretä näitä lapsia ollenkaan, heidät nähdään paljon sairaampina kuin he todellisuudessa ovat. Siellä vanhempien asiantuntemusta oman lapsensa asioissa käytetään vain puolustusaseena siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat tehneet virallisia valituksia psykiatrien toimista.

        Kaiken kaikkiaanhan esim. AS-oireyhtymä ei ole sairaus, se on vain tietynlainen piirre ihmisessä, jos ne piirteet aiheuttavat lapselle ongelmia, apu niihin löytyy kognitiivisten terapioiden puolelta, eikä analyyttisista psykoterapioista, joita psykiatrit näiden lasten tuhoksi heille tyrkyttävät.


      • osastolta

        kuulostaa asperger-oireyhtymältä lue lisää as-liiton sivulta, kaikki tuntoaisti herkkyydet täsmäävät, sekä henkinen kiinnittyminen sinuun.


    • sekä myös

      paikallistason järjestöstä voisi saada jotain vinkkejä
      miten esimerkiksi teidän paikkakunnalla junaillaan vanhempien "avustuksella ja toimesta" lapsi neuropuolen tutkimuksiin,
      kun on vahingossa jouduttu psykan puolelle.
      Kannattaa kaivaa kaikki mahdollinen tieto netistä, kirjastoista ja juuri liittojenkin yhteyshenkilöiltä.
      Puskaradio paikallistasolla on monesti se "pelastusrengas" perheelle
      miten oman kunnan alueella voi ja kannattaa toimia
      että saa lapselleen asiallisen ja asiaankuuluvan terveydenhuollon palvelun.

      Kannattaisiko laittaa kirjallinen kielto ja muutoinkin lyhyt kirjallinen kertomus lapsen historiasta tuonne terveydenhuoltoon. Ehkäpä heräävät tuon kiinnipidonkin suhteen sekä myös siihen ettei kaikki mene terveydenhoidon "liukuhihnassakaan" läpi noin vaan esimerkiksi juuri henkilökunnan ajattelemattomuuden vuoksi.

      • ap.

        Kiitos tiedoista.

        Palaverissa, joka pidettiin lääkärin kanssa otin nyt nämä asiat puheeksi. Kysyin miten neurologinen puoli on suljettu pois, vai onko ensinkään ja sain vastaukseksi ainoastaan tylyn vastakysymyksen, että miksi epäilen jotain neurologista vaivaa.

        Hoito- ja tutkimusjaksoa on suunniteltu nyt kuulemma joka tapauksessa (vikisin vaikka miten vastaan) jatkettavaksi heinäkuun loppuun saakka.
        Olen yrittänyt kysyä, että mitä vielä tutkitaan, mutta en ole saanut kuin yhdestä testistä tietoa. Tutkitaan kuulemma lapsen todellisuudentajua.
        Jäin vain ihmettelemään kestääkö se vielä näinkin monta viikkoa, kun mistään muusta testistä ei tuntunut olevan tietoa.

        Huostaanottopelkoni ja epäilyni mahdollisesta laitostumisesta jatkossa (tai siis väkipakolla joskus uudelleen osastolle viennistä) lääkäri kuittasi vain hymähdellen, että eiväthän he nyt semmoista.

        Holdingia ei ole nyt pariin päivään kuulemma kuitenkaan enää tarvinnut ja lapsi on muuttunut nyt parempaan suuntaan, raivarit ovat kuulemma lähes loppuneet.

        Tarkkailla kuitenkin pitää näköjään vielä sitten monta viikkoa ja etsiä vielä suurennuslasilla syitä lapsen taannoiselle voimakkaalle uhmalle, jonka johdosta tuonne määrättiin ja tutkia ja miettiä tarkkaan vanhempien kykeneväisyyttä kasvattajiksi.
        Heillä siellä sairaalassa on kuulemma vastuu, jos hoitojakso keskeytetään ja jotain sattuu.
        No, niinpä tietysti.

        Yksi lääkäri olisi lähes jo päästänyt lapsen pois sieltä, mutta kun mukaan kuvioihin tuli ylilääkäri, joka sanoi, että ei käy, niin sittenhän ei käy. Ilmeisesti näytin hänen mielestään niin väsyneeltä (kai tämä pelkkä epätietoisuus vie jo mehut ja päivittäinen pitkä matka 100 kilsaa ja rahatkin alkaa olla jo loppu).
        Ja ikävä on lasta, kun näin yhtäkkiä on revitty pois kotoa, eikä ole aiemmin tällaisia eroja koskaan päästy harjoittelemaan.
        Tuskaa lisää vielä se, että meillä on aikoinaan yksi lapsista kuollut (joitakin vuosia ennen tämän nuorimmaisen syntymää).

        Lääkäri tokaisi, että osaavat hekin toki lapsen hoitaa (enpä nyt sitä perushoitoa epäilekään) ja ovathan ne lapset nyt yötä mummolassakin jne.
        No, onhan se nyt kuitenkin HIEMAN eri asia mennä yöksi mummolaan, jossa on olleet tutut ihmiset jo vauvaiältä lähtien ja on ehkä jo käyty alkuun harjoittelemassakin lyhyitä aikoja, kuin että lapsi (joka on vieläpä ekat 5 v viettänyt elämänsä jossain maaseudulla melko omissa oloissaan) kiskaistaan kylmiltään ekaa kertaa elämässään jonnekin laitokseen täysin vieraiden ihmisten pariin ja kaikki on ihan erilaista kuin ikinä missään.

        Lapsellakin on selvästi minua ikävä, enkä kertakaikkiaan voi pitää montaa luppopäivää, kun olosta tulee niin levoton.
        Tästä sitten lääkärit tekevät johtopäätöksen, että äiti on sairaalloisen kiinni lapsessa.

        Jatkoksi suosittelivat nyt sitten päiväkotia TAI "jotain psykiatrista hoitoa".
        Hyvät hyssäkät, mitähän se sitten tarkoittikaan. Melkein kiljaisin siihen, että mihinkään hoitolaitokseen tai tietyn tyyppiseen hoitoon en kyllä lasta enää HALUA.
        Yrittivät hyssytellä.

        Toisen lääkärin kanssa oli kylläkin aiemmin puhetta (vaihtuvat siis kokoajan, kun toiset on lähteneet lomille), että päiväkotipaikka (jota lapsi ei ole tähän mennessä onnistunut saamaan) on ainoa vaihtoehto.
        Ongelmiin on nyt ajateltu yhtenä syynä olevan sen, että on ollut liian vähän sosiaalista kanssakäymistä, kun asutaan ihan pöpelikössä melko eristyksissä.
        Päiväkoti kuulostaa kyllä ihan järkevältä, koska lapsi itse on halunnut sinne, on sinänsä ihan sosiaalinen (se ei sitten lienee ainakaan viittaa aspergeriin, hänellä vaan tuo sosiaalisuus tuppaa menemään välillä melkein ääripäähän), mutta hioutumaton ja esikouluunkin meno ensi vuonna tapahtuisi näin hieman pehmeämmin.
        Minunkin pitäisi tässä jo alkaa päästä kiinni työn syrjään (työskentelen kotona).

        Kysyin vaan vielä, että mitäs jos päiväkodissa sitten tulee ongelmia, niin napataanko lapsi sieltä uudelleen sairaalaan (ehkä jopa väkisin), niin ei nyt kuulemma ihan...
        Vai niin. En vaan oikein enää osaa luottaa mihinkään ja kehenkään.


      • teidänkin perheen
        ap. kirjoitti:

        Kiitos tiedoista.

        Palaverissa, joka pidettiin lääkärin kanssa otin nyt nämä asiat puheeksi. Kysyin miten neurologinen puoli on suljettu pois, vai onko ensinkään ja sain vastaukseksi ainoastaan tylyn vastakysymyksen, että miksi epäilen jotain neurologista vaivaa.

        Hoito- ja tutkimusjaksoa on suunniteltu nyt kuulemma joka tapauksessa (vikisin vaikka miten vastaan) jatkettavaksi heinäkuun loppuun saakka.
        Olen yrittänyt kysyä, että mitä vielä tutkitaan, mutta en ole saanut kuin yhdestä testistä tietoa. Tutkitaan kuulemma lapsen todellisuudentajua.
        Jäin vain ihmettelemään kestääkö se vielä näinkin monta viikkoa, kun mistään muusta testistä ei tuntunut olevan tietoa.

        Huostaanottopelkoni ja epäilyni mahdollisesta laitostumisesta jatkossa (tai siis väkipakolla joskus uudelleen osastolle viennistä) lääkäri kuittasi vain hymähdellen, että eiväthän he nyt semmoista.

        Holdingia ei ole nyt pariin päivään kuulemma kuitenkaan enää tarvinnut ja lapsi on muuttunut nyt parempaan suuntaan, raivarit ovat kuulemma lähes loppuneet.

        Tarkkailla kuitenkin pitää näköjään vielä sitten monta viikkoa ja etsiä vielä suurennuslasilla syitä lapsen taannoiselle voimakkaalle uhmalle, jonka johdosta tuonne määrättiin ja tutkia ja miettiä tarkkaan vanhempien kykeneväisyyttä kasvattajiksi.
        Heillä siellä sairaalassa on kuulemma vastuu, jos hoitojakso keskeytetään ja jotain sattuu.
        No, niinpä tietysti.

        Yksi lääkäri olisi lähes jo päästänyt lapsen pois sieltä, mutta kun mukaan kuvioihin tuli ylilääkäri, joka sanoi, että ei käy, niin sittenhän ei käy. Ilmeisesti näytin hänen mielestään niin väsyneeltä (kai tämä pelkkä epätietoisuus vie jo mehut ja päivittäinen pitkä matka 100 kilsaa ja rahatkin alkaa olla jo loppu).
        Ja ikävä on lasta, kun näin yhtäkkiä on revitty pois kotoa, eikä ole aiemmin tällaisia eroja koskaan päästy harjoittelemaan.
        Tuskaa lisää vielä se, että meillä on aikoinaan yksi lapsista kuollut (joitakin vuosia ennen tämän nuorimmaisen syntymää).

        Lääkäri tokaisi, että osaavat hekin toki lapsen hoitaa (enpä nyt sitä perushoitoa epäilekään) ja ovathan ne lapset nyt yötä mummolassakin jne.
        No, onhan se nyt kuitenkin HIEMAN eri asia mennä yöksi mummolaan, jossa on olleet tutut ihmiset jo vauvaiältä lähtien ja on ehkä jo käyty alkuun harjoittelemassakin lyhyitä aikoja, kuin että lapsi (joka on vieläpä ekat 5 v viettänyt elämänsä jossain maaseudulla melko omissa oloissaan) kiskaistaan kylmiltään ekaa kertaa elämässään jonnekin laitokseen täysin vieraiden ihmisten pariin ja kaikki on ihan erilaista kuin ikinä missään.

        Lapsellakin on selvästi minua ikävä, enkä kertakaikkiaan voi pitää montaa luppopäivää, kun olosta tulee niin levoton.
        Tästä sitten lääkärit tekevät johtopäätöksen, että äiti on sairaalloisen kiinni lapsessa.

        Jatkoksi suosittelivat nyt sitten päiväkotia TAI "jotain psykiatrista hoitoa".
        Hyvät hyssäkät, mitähän se sitten tarkoittikaan. Melkein kiljaisin siihen, että mihinkään hoitolaitokseen tai tietyn tyyppiseen hoitoon en kyllä lasta enää HALUA.
        Yrittivät hyssytellä.

        Toisen lääkärin kanssa oli kylläkin aiemmin puhetta (vaihtuvat siis kokoajan, kun toiset on lähteneet lomille), että päiväkotipaikka (jota lapsi ei ole tähän mennessä onnistunut saamaan) on ainoa vaihtoehto.
        Ongelmiin on nyt ajateltu yhtenä syynä olevan sen, että on ollut liian vähän sosiaalista kanssakäymistä, kun asutaan ihan pöpelikössä melko eristyksissä.
        Päiväkoti kuulostaa kyllä ihan järkevältä, koska lapsi itse on halunnut sinne, on sinänsä ihan sosiaalinen (se ei sitten lienee ainakaan viittaa aspergeriin, hänellä vaan tuo sosiaalisuus tuppaa menemään välillä melkein ääripäähän), mutta hioutumaton ja esikouluunkin meno ensi vuonna tapahtuisi näin hieman pehmeämmin.
        Minunkin pitäisi tässä jo alkaa päästä kiinni työn syrjään (työskentelen kotona).

        Kysyin vaan vielä, että mitäs jos päiväkodissa sitten tulee ongelmia, niin napataanko lapsi sieltä uudelleen sairaalaan (ehkä jopa väkisin), niin ei nyt kuulemma ihan...
        Vai niin. En vaan oikein enää osaa luottaa mihinkään ja kehenkään.

        kohtalo näissä psykiatrian syövereissä! Ihan siis todella kamalaa. Kun asuu jossain pöpelikössä niin lapsista tulee ja siis mitä?
        Lauseesi "...Ongelmiin on nyt ajateltu yhtenä syynä olevan sen, että on ollut liian vähän sosiaalista kanssakäymistä, kun asutaan ihan pöpelikössä melko eristyksissä..." oliko siis jonkun oikein terveydenhuollon edustajan virallinenkin lausunto... huh!
        Kyllä tässä maassa ollaan menossa ihmisten yhtenäistämisessä ja samankaltaistamisessa jo itsessäään todellakin niin sinne viranomaispöpelikköön!!!!
        etteipä sitä enää voi edes käsittää.

        .....
        Jotta saat itsellesi jotain tolkkua tähän teidän ympärillä vellovaan lapsenne "parantamistapahtumaan" niin ehkä kannattaisi tehdä itseleen sellainen jonkin näköinen lapsesta ja hänen oletetuista "oireistaan" kertova
        oire/esiintymis/toimimis jne -runko
        ja se mitä itse ajattelisit mitä siihen "korjaamiseen" tarvitaan vai tarvitaanko mitään.
        Myös syy, syyt, mikä aiheuttaa minkäkin "oireen, tilanteen"
        on hyvä laittaa aina ylös.
        Sellaisen terveyden/oireiden kertomus rungon kanssa on hyvä etsiä tietoa ratkaisuja, hoitoa, terapiaa, harjoituksia jne myös netistä, sairauksien, oireyhtymieen järjestöiltä, kuntouttajilta jne.
        ....
        Todella pahoillani mitä ja miten tämä yhteiskunta edelleenkin kohtelee lapsia ja heidän perheitään.
        Ikävää ja niin turhan tarpeetonta tuollainen lapsen kohtelu järjestelmämme osalta.


      • suvussa saattaisi olla
        ap. kirjoitti:

        Kiitos tiedoista.

        Palaverissa, joka pidettiin lääkärin kanssa otin nyt nämä asiat puheeksi. Kysyin miten neurologinen puoli on suljettu pois, vai onko ensinkään ja sain vastaukseksi ainoastaan tylyn vastakysymyksen, että miksi epäilen jotain neurologista vaivaa.

        Hoito- ja tutkimusjaksoa on suunniteltu nyt kuulemma joka tapauksessa (vikisin vaikka miten vastaan) jatkettavaksi heinäkuun loppuun saakka.
        Olen yrittänyt kysyä, että mitä vielä tutkitaan, mutta en ole saanut kuin yhdestä testistä tietoa. Tutkitaan kuulemma lapsen todellisuudentajua.
        Jäin vain ihmettelemään kestääkö se vielä näinkin monta viikkoa, kun mistään muusta testistä ei tuntunut olevan tietoa.

        Huostaanottopelkoni ja epäilyni mahdollisesta laitostumisesta jatkossa (tai siis väkipakolla joskus uudelleen osastolle viennistä) lääkäri kuittasi vain hymähdellen, että eiväthän he nyt semmoista.

        Holdingia ei ole nyt pariin päivään kuulemma kuitenkaan enää tarvinnut ja lapsi on muuttunut nyt parempaan suuntaan, raivarit ovat kuulemma lähes loppuneet.

        Tarkkailla kuitenkin pitää näköjään vielä sitten monta viikkoa ja etsiä vielä suurennuslasilla syitä lapsen taannoiselle voimakkaalle uhmalle, jonka johdosta tuonne määrättiin ja tutkia ja miettiä tarkkaan vanhempien kykeneväisyyttä kasvattajiksi.
        Heillä siellä sairaalassa on kuulemma vastuu, jos hoitojakso keskeytetään ja jotain sattuu.
        No, niinpä tietysti.

        Yksi lääkäri olisi lähes jo päästänyt lapsen pois sieltä, mutta kun mukaan kuvioihin tuli ylilääkäri, joka sanoi, että ei käy, niin sittenhän ei käy. Ilmeisesti näytin hänen mielestään niin väsyneeltä (kai tämä pelkkä epätietoisuus vie jo mehut ja päivittäinen pitkä matka 100 kilsaa ja rahatkin alkaa olla jo loppu).
        Ja ikävä on lasta, kun näin yhtäkkiä on revitty pois kotoa, eikä ole aiemmin tällaisia eroja koskaan päästy harjoittelemaan.
        Tuskaa lisää vielä se, että meillä on aikoinaan yksi lapsista kuollut (joitakin vuosia ennen tämän nuorimmaisen syntymää).

        Lääkäri tokaisi, että osaavat hekin toki lapsen hoitaa (enpä nyt sitä perushoitoa epäilekään) ja ovathan ne lapset nyt yötä mummolassakin jne.
        No, onhan se nyt kuitenkin HIEMAN eri asia mennä yöksi mummolaan, jossa on olleet tutut ihmiset jo vauvaiältä lähtien ja on ehkä jo käyty alkuun harjoittelemassakin lyhyitä aikoja, kuin että lapsi (joka on vieläpä ekat 5 v viettänyt elämänsä jossain maaseudulla melko omissa oloissaan) kiskaistaan kylmiltään ekaa kertaa elämässään jonnekin laitokseen täysin vieraiden ihmisten pariin ja kaikki on ihan erilaista kuin ikinä missään.

        Lapsellakin on selvästi minua ikävä, enkä kertakaikkiaan voi pitää montaa luppopäivää, kun olosta tulee niin levoton.
        Tästä sitten lääkärit tekevät johtopäätöksen, että äiti on sairaalloisen kiinni lapsessa.

        Jatkoksi suosittelivat nyt sitten päiväkotia TAI "jotain psykiatrista hoitoa".
        Hyvät hyssäkät, mitähän se sitten tarkoittikaan. Melkein kiljaisin siihen, että mihinkään hoitolaitokseen tai tietyn tyyppiseen hoitoon en kyllä lasta enää HALUA.
        Yrittivät hyssytellä.

        Toisen lääkärin kanssa oli kylläkin aiemmin puhetta (vaihtuvat siis kokoajan, kun toiset on lähteneet lomille), että päiväkotipaikka (jota lapsi ei ole tähän mennessä onnistunut saamaan) on ainoa vaihtoehto.
        Ongelmiin on nyt ajateltu yhtenä syynä olevan sen, että on ollut liian vähän sosiaalista kanssakäymistä, kun asutaan ihan pöpelikössä melko eristyksissä.
        Päiväkoti kuulostaa kyllä ihan järkevältä, koska lapsi itse on halunnut sinne, on sinänsä ihan sosiaalinen (se ei sitten lienee ainakaan viittaa aspergeriin, hänellä vaan tuo sosiaalisuus tuppaa menemään välillä melkein ääripäähän), mutta hioutumaton ja esikouluunkin meno ensi vuonna tapahtuisi näin hieman pehmeämmin.
        Minunkin pitäisi tässä jo alkaa päästä kiinni työn syrjään (työskentelen kotona).

        Kysyin vaan vielä, että mitäs jos päiväkodissa sitten tulee ongelmia, niin napataanko lapsi sieltä uudelleen sairaalaan (ehkä jopa väkisin), niin ei nyt kuulemma ihan...
        Vai niin. En vaan oikein enää osaa luottaa mihinkään ja kehenkään.

        neurologisia oireyhtymiä? Googleta AS-testi, niitä nimittäin löytyy kyllä netissäkin, eivät vastaa diagnoosia, mutta antavat jotain suuntaa kuitenkin, onko epäilyyn aihetta. Voit muutenkin netissä tutustua ADHD- tai AS-oireistoon ja miettiä, mitkä saattaisivat sopia lapseesi vai sopivatko mitkään.

        Psykiatria on kuin hetteinen suo, jonne lapsi voi upota hyvinkin pitkiksi ajoiksi saamatta apua ollenkaan. Jos neurologinen epäily vaivaa sinua, niin tee itsellesi vaikka paperille kirjoittaen lista asioista, joille perustelet epäilyäsi psykiatreille. Ja sen jälkeen tarvitaan taitoa, että olet tiukka kannassasi heitä loukkaamatta. Jos päädyt tähän, niin ei auta muu kuin yrittää lääkäreille painottaa lapsen etua ja parasta.

        Yksi vaihtoehto on tietysti, että lapsi jää psykiatriseen hoitoon, mutta se on aivan turhaa ajanhukkaa, jos kyse on kuitenkin jostain neuron puolen oireyhtymästä. Jotkut saavat lapsen siinä vaiheessa irti psykiatrien kynsistä, kun he voivat jo perustella psykiatrisen hoidon tehottomuutta, kun se on jatkunut jo esim. 2-3 vuotta, eikä lapsen voinnissa tapahdu edistystä. Mutta tietysti lasta kohtaan olisi järkevämpää saada epäilyillesi vahvistus jo nyt, koska neuropsykologinen kuntoutus auttaa sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi siihen pääsee.

        En ehdi, enkä jaksa lukea ketjua alusta asti, mutta olikos tilanne nyt se, että lapsi on sisällä jollain tutkimusjaksolla? Jos on näin, niin ei psykiatrisilta sairaanhoitajilta kannata kysellä mitään neurologisista oireistä, koska he ovat niiden suhteen aivan tietämättömiä, jos nyt ei kohdalle sattumalta osu henkilö, joka oman tutkintonsa lisäksi on saanut niihin jotain koulutusta tai kurssitusta. Itse uskon siihen, että äiti hiljaa miettimällä sisimmässään tietää, ovatko psykiatrien höpinät totta vai ei, sinä itse tunnet kuitenkin lapsesi paremmin kuin joku kallonkutistaja, jonka pää on sekoitettu pahimmillaan psykodynaamisen koulukunnan freudilaisilla horinoilla.

        Hanki siis itsellesi tietoa autisminkirjon oireista, mieti, pohdi ja kuuntele sisintäsi ja jos tarve vaatii, niin ole psykiatreille ystävällinen, asiallinen, mutta tiukka omien vaatimustesi suhteen. Eivät he ole ihmistä kummempia, vaikka kovin viisaina itseään pitävätkin. Esim. Lastenlinnan psykiatrit olivat niin tietämättömiä, että luulivat näiden oireyhtymien tulevan ilmi neurologisissa perustesteissä, joten painota heille sitä, että niin ei ole, vaan tarvitaan laaja neurologinen arvio. Sellainen vaatii useita käyntikertoja teiltä molemmilta neurologian yksikössä, ennen kuin diagnoosi varmistuu.

        Tsemppiä ja jaksamista teille kaikille!


      • ap.
        suvussa saattaisi olla kirjoitti:

        neurologisia oireyhtymiä? Googleta AS-testi, niitä nimittäin löytyy kyllä netissäkin, eivät vastaa diagnoosia, mutta antavat jotain suuntaa kuitenkin, onko epäilyyn aihetta. Voit muutenkin netissä tutustua ADHD- tai AS-oireistoon ja miettiä, mitkä saattaisivat sopia lapseesi vai sopivatko mitkään.

        Psykiatria on kuin hetteinen suo, jonne lapsi voi upota hyvinkin pitkiksi ajoiksi saamatta apua ollenkaan. Jos neurologinen epäily vaivaa sinua, niin tee itsellesi vaikka paperille kirjoittaen lista asioista, joille perustelet epäilyäsi psykiatreille. Ja sen jälkeen tarvitaan taitoa, että olet tiukka kannassasi heitä loukkaamatta. Jos päädyt tähän, niin ei auta muu kuin yrittää lääkäreille painottaa lapsen etua ja parasta.

        Yksi vaihtoehto on tietysti, että lapsi jää psykiatriseen hoitoon, mutta se on aivan turhaa ajanhukkaa, jos kyse on kuitenkin jostain neuron puolen oireyhtymästä. Jotkut saavat lapsen siinä vaiheessa irti psykiatrien kynsistä, kun he voivat jo perustella psykiatrisen hoidon tehottomuutta, kun se on jatkunut jo esim. 2-3 vuotta, eikä lapsen voinnissa tapahdu edistystä. Mutta tietysti lasta kohtaan olisi järkevämpää saada epäilyillesi vahvistus jo nyt, koska neuropsykologinen kuntoutus auttaa sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi siihen pääsee.

        En ehdi, enkä jaksa lukea ketjua alusta asti, mutta olikos tilanne nyt se, että lapsi on sisällä jollain tutkimusjaksolla? Jos on näin, niin ei psykiatrisilta sairaanhoitajilta kannata kysellä mitään neurologisista oireistä, koska he ovat niiden suhteen aivan tietämättömiä, jos nyt ei kohdalle sattumalta osu henkilö, joka oman tutkintonsa lisäksi on saanut niihin jotain koulutusta tai kurssitusta. Itse uskon siihen, että äiti hiljaa miettimällä sisimmässään tietää, ovatko psykiatrien höpinät totta vai ei, sinä itse tunnet kuitenkin lapsesi paremmin kuin joku kallonkutistaja, jonka pää on sekoitettu pahimmillaan psykodynaamisen koulukunnan freudilaisilla horinoilla.

        Hanki siis itsellesi tietoa autisminkirjon oireista, mieti, pohdi ja kuuntele sisintäsi ja jos tarve vaatii, niin ole psykiatreille ystävällinen, asiallinen, mutta tiukka omien vaatimustesi suhteen. Eivät he ole ihmistä kummempia, vaikka kovin viisaina itseään pitävätkin. Esim. Lastenlinnan psykiatrit olivat niin tietämättömiä, että luulivat näiden oireyhtymien tulevan ilmi neurologisissa perustesteissä, joten painota heille sitä, että niin ei ole, vaan tarvitaan laaja neurologinen arvio. Sellainen vaatii useita käyntikertoja teiltä molemmilta neurologian yksikössä, ennen kuin diagnoosi varmistuu.

        Tsemppiä ja jaksamista teille kaikille!

        Saattaa olla meidänkin puolen suvussa, en tiedä.
        Aika erikoisia sukulaisia on kylläkin ollut (oma isänikin).
        Lapsen isällä on taas selvästikin jotain aistiyliherkkyyksien tapaista, mutta saattaa tietysti johtua vain jostain vaikeasta temperamentista, jollain lailla matalasta ärsykekynnyksestä, jolloin jotkut asiat vaan hermostuttavat helpommin.

        Itsekin olen siis ollut lapsena (jokseenkin edelleenkin varmaan) jollain lailla erikoinen tapaus.
        Sain AS-testistä nyt itse 115 pistettä, eli omaan AS-piirteitä itsekin jonkun verran.
        Jostain ADD-testistä sain taannoin 70 pistettä.
        (yli 70 pisteellä on kuulemma 95% todennäköisyys, että ko.henkilöllä on ADD). No, nuo oireethan voi johtua kyllä myös ihan muustakin, että vaatii tietysti lääkärin tutkimukset.
        Miten aikuisen ADHD yms. muuten diagnosoidaan nykyään? Mikä lääkäri näitä diagnooseja tekee, psykiatri?

        Katsoin tuolta nyt myös aikuistenkin laajemman ADHD-testin. Kysymyksissä mainitut asiat tuntuivat kyllä yllättävän monet myös omilta piirteiltäni. Tietyt asiat vaativat minulta hurjan suurta ponnistelua (mutta olen aina ollut äärettömän sinnikäs).
        Testi löytyi täältä:
        http://adhd-aikuiset.org/testit/

        Toisilla kuulemma kompensointikyky piilottaa oireet.
        Tyttönikin on todettu aika lahjakkaaksi ja teräväksi tyypiksi.

        Niin, lapsi on nyt siis sisällä jonkinlaisella tutkimusjaksolla, tai jotain pitäisi ilmeisesti vielä tutkia, mutta kun en enää tiedä että mitä (ja kuitenkin vielä n. 3 viikkoa jäljellä).
        Tänään ilmoitettiin, että sitä mitä oli tarkoitus tutkia ei tarvitsekaan nyt enää tutkia, koska lapsesta kuulemma nyt näkeekin suoraan, että ei hänellä sellaista ongelmaa ole. Eivät kuitenkaan poiskaan päästä.
        Hmmm.....


      • joka arvioi testi-
        ap. kirjoitti:

        Saattaa olla meidänkin puolen suvussa, en tiedä.
        Aika erikoisia sukulaisia on kylläkin ollut (oma isänikin).
        Lapsen isällä on taas selvästikin jotain aistiyliherkkyyksien tapaista, mutta saattaa tietysti johtua vain jostain vaikeasta temperamentista, jollain lailla matalasta ärsykekynnyksestä, jolloin jotkut asiat vaan hermostuttavat helpommin.

        Itsekin olen siis ollut lapsena (jokseenkin edelleenkin varmaan) jollain lailla erikoinen tapaus.
        Sain AS-testistä nyt itse 115 pistettä, eli omaan AS-piirteitä itsekin jonkun verran.
        Jostain ADD-testistä sain taannoin 70 pistettä.
        (yli 70 pisteellä on kuulemma 95% todennäköisyys, että ko.henkilöllä on ADD). No, nuo oireethan voi johtua kyllä myös ihan muustakin, että vaatii tietysti lääkärin tutkimukset.
        Miten aikuisen ADHD yms. muuten diagnosoidaan nykyään? Mikä lääkäri näitä diagnooseja tekee, psykiatri?

        Katsoin tuolta nyt myös aikuistenkin laajemman ADHD-testin. Kysymyksissä mainitut asiat tuntuivat kyllä yllättävän monet myös omilta piirteiltäni. Tietyt asiat vaativat minulta hurjan suurta ponnistelua (mutta olen aina ollut äärettömän sinnikäs).
        Testi löytyi täältä:
        http://adhd-aikuiset.org/testit/

        Toisilla kuulemma kompensointikyky piilottaa oireet.
        Tyttönikin on todettu aika lahjakkaaksi ja teräväksi tyypiksi.

        Niin, lapsi on nyt siis sisällä jonkinlaisella tutkimusjaksolla, tai jotain pitäisi ilmeisesti vielä tutkia, mutta kun en enää tiedä että mitä (ja kuitenkin vielä n. 3 viikkoa jäljellä).
        Tänään ilmoitettiin, että sitä mitä oli tarkoitus tutkia ei tarvitsekaan nyt enää tutkia, koska lapsesta kuulemma nyt näkeekin suoraan, että ei hänellä sellaista ongelmaa ole. Eivät kuitenkaan poiskaan päästä.
        Hmmm.....

        tulokset. Me kävimme Helsingissä silloisessa Asperger Centerissa, nyt sen nimi on Neuro Mental. Diagnoosin vahvisti lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri.

        Ainakin meidän oli aivan mahdoton saada lähetettä julkisen terv.hoidon neurologisiin tutkimuksiin, koska käsittämätön käytäntö on, että aina ohjataan ensin psykiatrian puolelle. Meillekin uskoteltiin perheneuvolassa, että psykiatrian yksikkö kirjoittaa tarvittavat jatkolähetteet, mutta se ei pitänyt käytännössä paikkaansa. Eivät psykiatrit "näe" lapsessa tarvetta muihin tutkimuksiin, koska heidän omaan ajatteluunsa eivät mahdu mitkään muut opit kuin ne, jotka sinne psykiatrin puolen koulutuksessa on hankittu.

        Monissa sairaanhoitopiireissä tehdään neurologisia tutkimuksia psykiatrian yhteydessä, mutta en tiedä todellista tilannetta, voiko niiden perusteella antaa diagnoosia. Suppeampi tutkimus on joka tapauksessa siellä kuin neurologian puolella.

        Neuro Mentalissa haastatteluihin ja testeihin kului aikaa yhteensä viitisen tuntia useammalla eri käyntikerralla. Vasta heidän lähetteellään pääsimme diagnoosin jälkeen julkisen puolen keskussairaalan neurologian osastolle. Siellä tehtiin kuntoutussuunnitelma ja sairaalasta saimme lähetteen takaisin Neuro Mentalin kuntoutukseen Kelan kustantamana, joka kestää yhteensä 3 vuotta ja lapsi on hyötynyt kuntoutuksesta valtavasti jo nyt.


      • metsään psykiatriassa
        joka arvioi testi- kirjoitti:

        tulokset. Me kävimme Helsingissä silloisessa Asperger Centerissa, nyt sen nimi on Neuro Mental. Diagnoosin vahvisti lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri.

        Ainakin meidän oli aivan mahdoton saada lähetettä julkisen terv.hoidon neurologisiin tutkimuksiin, koska käsittämätön käytäntö on, että aina ohjataan ensin psykiatrian puolelle. Meillekin uskoteltiin perheneuvolassa, että psykiatrian yksikkö kirjoittaa tarvittavat jatkolähetteet, mutta se ei pitänyt käytännössä paikkaansa. Eivät psykiatrit "näe" lapsessa tarvetta muihin tutkimuksiin, koska heidän omaan ajatteluunsa eivät mahdu mitkään muut opit kuin ne, jotka sinne psykiatrin puolen koulutuksessa on hankittu.

        Monissa sairaanhoitopiireissä tehdään neurologisia tutkimuksia psykiatrian yhteydessä, mutta en tiedä todellista tilannetta, voiko niiden perusteella antaa diagnoosia. Suppeampi tutkimus on joka tapauksessa siellä kuin neurologian puolella.

        Neuro Mentalissa haastatteluihin ja testeihin kului aikaa yhteensä viitisen tuntia useammalla eri käyntikerralla. Vasta heidän lähetteellään pääsimme diagnoosin jälkeen julkisen puolen keskussairaalan neurologian osastolle. Siellä tehtiin kuntoutussuunnitelma ja sairaalasta saimme lähetteen takaisin Neuro Mentalin kuntoutukseen Kelan kustantamana, joka kestää yhteensä 3 vuotta ja lapsi on hyötynyt kuntoutuksesta valtavasti jo nyt.

        voi näissä "taudinmäärityksissään" ja diagnoosien annoissaan mennä.
        Kun lapsi on puolitoista vuotta saanut rauhoittua (hahahah!) sijaishuollossa huostaanotettuna
        jotta hänet voitaisiin psykiatrisella osastolla tutkia (hahahah)
        niin diagnoosi sieltä on "ei tiedetä"
        ja jatkolähete ja jatkohoito lapselta "suljetaan".
        Niin pätevää lääkärikuntaa tässä maassa jopa keskussairaalassa on,
        että lapsi yksinkertaisesti jätetään hoidotta ja ilman jatkotutkimuksia,
        kun ei tiedetä mikä hänellä on.
        Ja tässä tapauksessa (viranomaisen kaapin paikan näyttämisen halussa!)
        ei edes laiteta lasta jatkotutkimuksiinkaan juuri esimerkiksi neurologiselle puolelle.

        Todella järkyttävää terveydenhuoltoa vai voiko sellaisesta enää edes puhua.
        Ja kuinka monen lapsen ja nuoren kohdalla näinkin tässä maassa eri puolilla Suomea käy.


      • psykiatri ei tiedä
        metsään psykiatriassa kirjoitti:

        voi näissä "taudinmäärityksissään" ja diagnoosien annoissaan mennä.
        Kun lapsi on puolitoista vuotta saanut rauhoittua (hahahah!) sijaishuollossa huostaanotettuna
        jotta hänet voitaisiin psykiatrisella osastolla tutkia (hahahah)
        niin diagnoosi sieltä on "ei tiedetä"
        ja jatkolähete ja jatkohoito lapselta "suljetaan".
        Niin pätevää lääkärikuntaa tässä maassa jopa keskussairaalassa on,
        että lapsi yksinkertaisesti jätetään hoidotta ja ilman jatkotutkimuksia,
        kun ei tiedetä mikä hänellä on.
        Ja tässä tapauksessa (viranomaisen kaapin paikan näyttämisen halussa!)
        ei edes laiteta lasta jatkotutkimuksiinkaan juuri esimerkiksi neurologiselle puolelle.

        Todella järkyttävää terveydenhuoltoa vai voiko sellaisesta enää edes puhua.
        Ja kuinka monen lapsen ja nuoren kohdalla näinkin tässä maassa eri puolilla Suomea käy.

        miten lasta autetaan.

        Mutta ei vahingossakaan laske silti lasta toisen lääketieteen alan tutkimuksiin!

        Miksi psykiatreja ei rangaista tällaisesta mielivallasta? Nimittäin hirvittävästi vanhempien aikaa ja voimia vievä valitusrumbakaan ei aikaan saa tuollaisille törkylekureille mitään rangaistuksia.

        Mutta lasta kyllä rangaistaan mitä hirveimmissä sijaispaikoissa lääkäreiden laittoman toiminnan ansiosta, kuten Nicoakin.


      • ehkä jopa
        psykiatri ei tiedä kirjoitti:

        miten lasta autetaan.

        Mutta ei vahingossakaan laske silti lasta toisen lääketieteen alan tutkimuksiin!

        Miksi psykiatreja ei rangaista tällaisesta mielivallasta? Nimittäin hirvittävästi vanhempien aikaa ja voimia vievä valitusrumbakaan ei aikaan saa tuollaisille törkylekureille mitään rangaistuksia.

        Mutta lasta kyllä rangaistaan mitä hirveimmissä sijaispaikoissa lääkäreiden laittoman toiminnan ansiosta, kuten Nicoakin.

        rangastaisiinkin
        kun olisi p..n pätevä asianajaja ja sinnikäs oikeudenmukaisuuden puolustaja
        joka jaksaisi vuosikausien rumban läpikäymällä vaatia näitäkin hoidotta jättäjiä
        vaatia vastuuseen ja nimenomaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.


        Mutta perheiden tehtävä se yleiselle tasolla tehtävä asioiden ajo ja tlanteiden selvittäminen
        ei missään nimessä ole.
        Tässä maassa on liuta ja legioona virkamiehiäkin palkattuna verovaroillamme tutkimaan ja seuraamaan
        että lakeja noudatetaan
        myös viranomaisten keskuudessa
        ja että rikoksen tehneet tuomitaan rangaistuksiin.


      • ap.
        ap. kirjoitti:

        Saattaa olla meidänkin puolen suvussa, en tiedä.
        Aika erikoisia sukulaisia on kylläkin ollut (oma isänikin).
        Lapsen isällä on taas selvästikin jotain aistiyliherkkyyksien tapaista, mutta saattaa tietysti johtua vain jostain vaikeasta temperamentista, jollain lailla matalasta ärsykekynnyksestä, jolloin jotkut asiat vaan hermostuttavat helpommin.

        Itsekin olen siis ollut lapsena (jokseenkin edelleenkin varmaan) jollain lailla erikoinen tapaus.
        Sain AS-testistä nyt itse 115 pistettä, eli omaan AS-piirteitä itsekin jonkun verran.
        Jostain ADD-testistä sain taannoin 70 pistettä.
        (yli 70 pisteellä on kuulemma 95% todennäköisyys, että ko.henkilöllä on ADD). No, nuo oireethan voi johtua kyllä myös ihan muustakin, että vaatii tietysti lääkärin tutkimukset.
        Miten aikuisen ADHD yms. muuten diagnosoidaan nykyään? Mikä lääkäri näitä diagnooseja tekee, psykiatri?

        Katsoin tuolta nyt myös aikuistenkin laajemman ADHD-testin. Kysymyksissä mainitut asiat tuntuivat kyllä yllättävän monet myös omilta piirteiltäni. Tietyt asiat vaativat minulta hurjan suurta ponnistelua (mutta olen aina ollut äärettömän sinnikäs).
        Testi löytyi täältä:
        http://adhd-aikuiset.org/testit/

        Toisilla kuulemma kompensointikyky piilottaa oireet.
        Tyttönikin on todettu aika lahjakkaaksi ja teräväksi tyypiksi.

        Niin, lapsi on nyt siis sisällä jonkinlaisella tutkimusjaksolla, tai jotain pitäisi ilmeisesti vielä tutkia, mutta kun en enää tiedä että mitä (ja kuitenkin vielä n. 3 viikkoa jäljellä).
        Tänään ilmoitettiin, että sitä mitä oli tarkoitus tutkia ei tarvitsekaan nyt enää tutkia, koska lapsesta kuulemma nyt näkeekin suoraan, että ei hänellä sellaista ongelmaa ole. Eivät kuitenkaan poiskaan päästä.
        Hmmm.....

        Niin, mitäs jos mulla nyt todetaankin joku ADD (minkä vahvasti nyt epäilen itselläni olevan).
        Asiaan perehtyneelle neurologille pääsen vasta n. kuukauden päästä.
        Lapsen pitäisi jo tätä ennen päästä kotiin, ainakin siis pitäisi.

        Nyt en tästä omasta epäilystäni kuitenkaan jotenkin meinaa uskaltaa mainita ollenkaan tässä vaiheessa. Pelkään, että eivät sitten vielä laskekaan lasta kotiin...
        Toisaalta kuitenkin tuo on pakko ottaa puheeksi, jos sitten ottaisivat lapsenkin tutkimuksissa tuon lopulta huomioon.

        Tilanne tuntuu juuri nyt vain hieman ristiriitaiselta, kun en millään haluaisi lasta tuolla koko kesää pitää, käy ihan sääliksi. Hoitajat siellä ovat tosin viimeaikoina olleet oikein mukavia ja lapsikin on alkanut sopeutumaan, mutta silti...Suomen kesä on niin lyhyt...Itseltäkin jää loma ja rentoutuminen ihan olemattomaksi, kun pitää tuolla sairaalassa laukata. Pitäis saada vähän latautua luonnossa talvea varten.

        Vanhimmallakin lapsella saattaa sitten olla jotain tällaista. Ei vain silloin yli 10 v sitten osattu vielä diagnosoida. Silloin oli juuri vasta alettu puhumaan näistä ja silloin oli olemassa ainoastaan MBD.
        Kaksi keskimmäistä lasta ovat kuitenkin olleet ihan erilaisia, joten ei tunnu ihan loogiselta, että kaikki kasvatuksestakaan johtuisi.


      • että lasta "hoidetaan"
        ap. kirjoitti:

        Niin, mitäs jos mulla nyt todetaankin joku ADD (minkä vahvasti nyt epäilen itselläni olevan).
        Asiaan perehtyneelle neurologille pääsen vasta n. kuukauden päästä.
        Lapsen pitäisi jo tätä ennen päästä kotiin, ainakin siis pitäisi.

        Nyt en tästä omasta epäilystäni kuitenkaan jotenkin meinaa uskaltaa mainita ollenkaan tässä vaiheessa. Pelkään, että eivät sitten vielä laskekaan lasta kotiin...
        Toisaalta kuitenkin tuo on pakko ottaa puheeksi, jos sitten ottaisivat lapsenkin tutkimuksissa tuon lopulta huomioon.

        Tilanne tuntuu juuri nyt vain hieman ristiriitaiselta, kun en millään haluaisi lasta tuolla koko kesää pitää, käy ihan sääliksi. Hoitajat siellä ovat tosin viimeaikoina olleet oikein mukavia ja lapsikin on alkanut sopeutumaan, mutta silti...Suomen kesä on niin lyhyt...Itseltäkin jää loma ja rentoutuminen ihan olemattomaksi, kun pitää tuolla sairaalassa laukata. Pitäis saada vähän latautua luonnossa talvea varten.

        Vanhimmallakin lapsella saattaa sitten olla jotain tällaista. Ei vain silloin yli 10 v sitten osattu vielä diagnosoida. Silloin oli juuri vasta alettu puhumaan näistä ja silloin oli olemassa ainoastaan MBD.
        Kaksi keskimmäistä lasta ovat kuitenkin olleet ihan erilaisia, joten ei tunnu ihan loogiselta, että kaikki kasvatuksestakaan johtuisi.

        lukkojen takansa sairaalassa ja tutkitaankin(ko?) ehkä siinä sivussa
        ja vieläpä siis koko kauniin mutta niin lyhyen kesän ajan...

        Jossain on ollut julkisuudessakin jo kannanottoja tähän psykiatriseen hoitohommaan suomalaislasten osalta
        - kun heitä hoidetaan laitoksissa ja vielä aina sisäänotettuna sairaalaan

        ja kotoa käyden
        - puuttuu ja on edelleenkin mahdotonta tehdä esimerkiksi tutkimuksia, terapioita jne jne
        eli Suomessa toimitaan lasten ja nuorten psykiatriassakin edelleenkin kivikauden tasolla.

        Mutta se ettei lapsi ehkä olekaan psykiatrian tarpeessa olleskaan
        onkin tämän maan järjestelmän toimivuudessa jo todella toinen ja niiiiiiiiiin "monimutkainen ja hankala asia"
        ainakin terveydenhuollon viranomaisille.


      • nousi pintaan
        että lasta "hoidetaan" kirjoitti:

        lukkojen takansa sairaalassa ja tutkitaankin(ko?) ehkä siinä sivussa
        ja vieläpä siis koko kauniin mutta niin lyhyen kesän ajan...

        Jossain on ollut julkisuudessakin jo kannanottoja tähän psykiatriseen hoitohommaan suomalaislasten osalta
        - kun heitä hoidetaan laitoksissa ja vielä aina sisäänotettuna sairaalaan

        ja kotoa käyden
        - puuttuu ja on edelleenkin mahdotonta tehdä esimerkiksi tutkimuksia, terapioita jne jne
        eli Suomessa toimitaan lasten ja nuorten psykiatriassakin edelleenkin kivikauden tasolla.

        Mutta se ettei lapsi ehkä olekaan psykiatrian tarpeessa olleskaan
        onkin tämän maan järjestelmän toimivuudessa jo todella toinen ja niiiiiiiiiin "monimutkainen ja hankala asia"
        ainakin terveydenhuollon viranomaisille.

        kun luin tätä ketjua. Siitä on noin 15 vuotta kun tokaluokkalainen lapseni joutui psykiatrisen hoitojärjestelmän pyöritettäväksi pirkanmaalla koulussa olleen traumaattisen tapahtuman vuoksi. Ei ole näköjään systeemit muuttuneet sitlä ajoilta yhtään, niin samanlaista pelleilyhoito on pienille lapsille. Tai ei se mitään hoitoa ole, lapsen säilytystä hänelle täysin vieraassa laitoksessa vieraitten ihmisten kanssa.

        Luultavasti vielä on sama lääkäreiden sukupolvi joka on koulutettu väärin pitämässä yllä itse luomaansa järjestelmää, sitä ei vain noin muuteta.

        Äidin ahdistus siitä, että lapsi otetaan lukkojen taakse jossa häntä ensin yritetään muutama viikko sopeuttaa laitoksen sääntöihin ja elämään ja sitten kun on sopeutunut, ei alkuunkaan osata puuttua ongelmien syihin. Vanhempia juoksutetaan hoitopalavereissa joitka ovat yhtä tyhjän kanssa. Voi miten tuttua minullekin!

        Palavereissa oli minulla aina yksi kysymys, mitä lapsestani hoidetaan? Mikä lapsellani on? Siihen en ole vieläkään saanut vastausta. Kolmen vuoden pyööritys johti lopulta siihen, että lapseni uhattiin ottaa huostaan ja hoitokotiin. Lääkäreiden avuttomuus oli tämä pestä kätensä toivottomasta potilaastaan.
        Huonoiksi leimattujen vanhempien rakkaus antoi voimaa kestää ja koulun loppuminen vapautti lopullisesti lapsen toipumaan. Nyt hän on viehättävä erittäin luova ja positiivinen nuorukainen.

        Tulin huomamaan sen, että lastenpsykiatria ottaa lapsen täysin omaan valtaansa, vanhempien kanssa he eivät osaa toimia. Näin on käynyt ap;kin kanssa kun hän hätäilee siitä, että JOS lapsi ei pääsekään koko kesänä pois. Hyvät hysyskät! Kyllä vanhemmila on 100 % päätösvalta lapsensa elämään, ei lääkäreillä! Äiti voi koska tahansa sanoa, että nyt minulla on muita suunnitelmia ja otan lapseni kotiin sen kummemmin selittelemättä.

        Olen ymmärtänyt, että lapsella on jonkinlainen neurologinen poikkeavuus (ei siis sairaus) joka on periytynyt äidiltä ja joka luultavasti kulkee suvussa tulevaisuudessakin. Äidin epäily omasta add:sta kertoo vain sen, että hänellä on vaikeuksia ohjata 5 vuotiaan uhmaista (add) käytöstä ja on siksi lähtenyt hakemaan apua. Kysymyksessä ei tarvitse olla tämän kummempi ongelma. Tämä ei missään tapauksekssa vaadi psykiatrista tutkimusta eikä hoitoa. Hoitoa ei edes ole olemassakaan. Itse en missään tapauksessa kertoisi psykiatrian lääkäreille omaa add epäilyäni, se tietäisi vain lapsen oleskelun pitkittämistä laitoksessa -aivan turhaan.

        Voi VIISIvuotiasta lapsi parkaa, mitä haavoja hänen sieluunsa synnytetään psykiatrisella pakkohoidolla! Ottaisin hänet mahdollisimman pian pois laitoksesta. Antaa hänen melskata ja kiukutella kotona, se on turvallinen paikka.


      • ensimmäisenä
        ap. kirjoitti:

        Niin, mitäs jos mulla nyt todetaankin joku ADD (minkä vahvasti nyt epäilen itselläni olevan).
        Asiaan perehtyneelle neurologille pääsen vasta n. kuukauden päästä.
        Lapsen pitäisi jo tätä ennen päästä kotiin, ainakin siis pitäisi.

        Nyt en tästä omasta epäilystäni kuitenkaan jotenkin meinaa uskaltaa mainita ollenkaan tässä vaiheessa. Pelkään, että eivät sitten vielä laskekaan lasta kotiin...
        Toisaalta kuitenkin tuo on pakko ottaa puheeksi, jos sitten ottaisivat lapsenkin tutkimuksissa tuon lopulta huomioon.

        Tilanne tuntuu juuri nyt vain hieman ristiriitaiselta, kun en millään haluaisi lasta tuolla koko kesää pitää, käy ihan sääliksi. Hoitajat siellä ovat tosin viimeaikoina olleet oikein mukavia ja lapsikin on alkanut sopeutumaan, mutta silti...Suomen kesä on niin lyhyt...Itseltäkin jää loma ja rentoutuminen ihan olemattomaksi, kun pitää tuolla sairaalassa laukata. Pitäis saada vähän latautua luonnossa talvea varten.

        Vanhimmallakin lapsella saattaa sitten olla jotain tällaista. Ei vain silloin yli 10 v sitten osattu vielä diagnosoida. Silloin oli juuri vasta alettu puhumaan näistä ja silloin oli olemassa ainoastaan MBD.
        Kaksi keskimmäistä lasta ovat kuitenkin olleet ihan erilaisia, joten ei tunnu ihan loogiselta, että kaikki kasvatuksestakaan johtuisi.

        ja helpompana skitsofreniaa oirehtimisen syyksi ja siksi laittaisivat lähetteen psykiatrille? Siinä samanlaiset oireet kuin adhd:ssä tai aspergerissa ja vaikeat erottaa toisistaan? Vai meninkö metsään tuossa miksi psykiatrille eikä neurologille.


      • ainakaan Helsingissä
        ensimmäisenä kirjoitti:

        ja helpompana skitsofreniaa oirehtimisen syyksi ja siksi laittaisivat lähetteen psykiatrille? Siinä samanlaiset oireet kuin adhd:ssä tai aspergerissa ja vaikeat erottaa toisistaan? Vai meninkö metsään tuossa miksi psykiatrille eikä neurologille.

        ei ole julkisella puolella mitään mahdollisuutta saada lähetettä suoraan neurologiseen tutkimukseen ja hoitoon, vaan aina ohjataan ensin psykiatrille ja valehdellaan, että sieltä kyllä sitten saa tarvitut muut jatkolähetteet, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.


      • käyttää
        ainakaan Helsingissä kirjoitti:

        ei ole julkisella puolella mitään mahdollisuutta saada lähetettä suoraan neurologiseen tutkimukseen ja hoitoon, vaan aina ohjataan ensin psykiatrille ja valehdellaan, että sieltä kyllä sitten saa tarvitut muut jatkolähetteet, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.

        yksityislääkäriä? Kallista tietenkin on.


      • ap.
        ensimmäisenä kirjoitti:

        ja helpompana skitsofreniaa oirehtimisen syyksi ja siksi laittaisivat lähetteen psykiatrille? Siinä samanlaiset oireet kuin adhd:ssä tai aspergerissa ja vaikeat erottaa toisistaan? Vai meninkö metsään tuossa miksi psykiatrille eikä neurologille.

        Ilmeisesti epäilivät sitten jotain tällaista.


      • lasten psykiatriaan
        käyttää kirjoitti:

        yksityislääkäriä? Kallista tietenkin on.

        erikoistunutta yksityislääkäriä, jos sitä tarkoitat. En tiedä, minkä verran heitä on koko maata ajatellen.


      • ap.
        käyttää kirjoitti:

        yksityislääkäriä? Kallista tietenkin on.

        Meinaan kyllä ottaa tämän sitten sen neurologin kanssa puheeksi, kun itse sinne menen.
        Kaivan rahat vaikka kiven kolosta.

        Jos lapsella sattuiskin olemaan jotain tällaista ongelmaa, niin se tulee toki esiin pian päivähoidossa ja koulussa. Siinä vaiheessa kannattaa näköjään olla jo diagnoosit valmiina.
        Ei enää tätä pyöritystä kiitos!


    • Kummamamma.

      Kannattaa vaikka soittaa tänne, saatat saada kullan arvoisia neuvoja:

      http://www.adhd-center.com/

      Tietävät mm. hyviä lääkäreitä, jotkut ottavat heidän tiloissaan vastaan.

      Ja tai tänne:

      http://www.adhd-liitto.fi/

      Täältä saa mm. tietoa kuntoutusleireistä.

      Lisäksi kannattaa ottaa E-EPA ja helokkiöljy heti käyttöön, ei ainakaan mitään haittaa:

      http://www.biovita.fi/uusi/products.php?lang=fi&id=45

      Voi tilata vaikka netistä:

      http://www.verkkoapteekki.fi/product_info.php/products_id/70

      Paha paikka on teillä.
      Toivon, että saatte apua ja oikeaa tietoa ja hoitoa.

      Meilläkin meni vuosia lastenpsykiatrisen hoidon piirissä ja
      tilanne lapsella paheni koko ajan.
      Onneksi saimme lapsen pois psykiatriselta hoitopolulta.
      Lastenneurologi aloitti noradrenaliinin takaisinotonestäjä
      ADHD lääkityksen ja kalaöljy ja helokkiöljyä annamme itse ohjeen mukaan.
      Hoitosuhde on kyllä rinnalla voimassa myös lastenpsykiatriseen ja lääkitys,
      mutta tämä jäänee toivon mukaan tulevaisuudessa tarpeettomaksi.


      Myös muuta ravitsemukseen liittyvää kannattaa kokeilla useamman kuukauden ajan. Esim ei transrasvoja eli kuumassa käsiteltyjä, kuten ranskalaisia perunoita, tai sipsejä. Ei kevyttuotteita vaan oikeita luonnonmukaisia ruokia. Vältä sokeria. Paljon juotavaa. Muista saannölliset ruoka-ajat ja välipalat. Paljon kalaruokia.

      Liikuntaa oikein reilusti. Ihan joka päivä. Vinkki: hommaa vaikka trampoliini pihalle.

      Säännöllinen, ennakoitava arki ja rajat, joista pidetään kiinni.

      mm. näillä keinoilla ja linkkien kautta saaduilla tiedoilla, on meillä tilanne hurjasti kohentunut. Aivan kuin toinen lapsi.

      Voimia ja innostusta tarttua asiaan.
      Täällä joku neuvoi minuakin: käännä vaikka joka kivi tms.
      Älä anna periksi, ole se ihminen, joka uskoo lapseen vaikka muut mitä syöttäis.

      • kovasti kohentunut!

        Suomessa ei tosiaan koululääketiede jostain syystä suhtaudu varauksettomasti ja suositellen tiettyyn ruokavaliohoitoon, vaikka ulkomailla on neurologisten oireyhtymien (erityisesti ylivilkkaiden adhd-lasten) hoidossa saatu siitä hyviä tuloksia. Meillä on ollut helppo kieltäytyä transrasvoista, koska lapsi ei syö niitä ihan luonnostaankaan :) avokaadot ja pähkinät ovat myös kunniassaan, ja sokerin käyttö on minimissään.

        Jokainen lapsi tarvitsee ennen kaikkea rakastavia ja hänestä aidosti välittäviä ihmisiä ympärilleen, tämä on korostetusti totta neurologisten lasten kohdalla. Meillä ainakaan lapsi ei saanut mitään rakkautta ja välittämistä laittoman huostaanoton aikana, päinvastoin. Lapsen tilanne alkoi kohentua vasta, kun hän pääsi takaisin omaan kotiinsa. Oikea kuntoutus ja oikeat ihmiset lapsesta huolehtimassa, se on näiden lasten kohdalla korostetusti A ja O, kaiken lähtökohta.

        Hyvää jatkoa Teille jatkossakin, mutta erityisesti tuon kovia psykiatrisessa turhassa hoidossa kokeneen lapsen kohdalla!


      • Onneksi teillä

        asiat ovat edenneet näin luonnikkaasti ja lapsen parhaaksi.

        Tunnelin päässä on sittenkin valoa näkyvissä,
        lapsilla ja nuorilla terveydenhuollon osalta myös Suomessa.....


      • päässä. Nämä ovat
        Onneksi teillä kirjoitti:

        asiat ovat edenneet näin luonnikkaasti ja lapsen parhaaksi.

        Tunnelin päässä on sittenkin valoa näkyvissä,
        lapsilla ja nuorilla terveydenhuollon osalta myös Suomessa.....

        niitä lapsen kannalta onnekkaita tilanteita, jolloin lapsella on joku läheinen (oma vanhempi tai joku muu), joka tarmokkaasti ajaa lapsen oikeuksia.


      • että eduskunnassakin on
        päässä. Nämä ovat kirjoitti:

        niitä lapsen kannalta onnekkaita tilanteita, jolloin lapsella on joku läheinen (oma vanhempi tai joku muu), joka tarmokkaasti ajaa lapsen oikeuksia.

        jo kahteen eri otteeseen (ainakin siis JO kaksi kertaa.....)
        kyseisestä asiasta tehty kysely ministerille.
        Ministerilläkinhän oli jo jotain sanottavaa asiassa, mutta tietenkin vielä ja edelleenkin niin kiiltokuvamaista ja ylimalkaista.

        Mutta se että muutamat ovat täst terveydenhuollon kurimuksesta päässeet pois ja jopa omin avuin
        kertoo että tilanne ei enää olekaan aivan ylipääsemätön.


      • Kummamamma.
        että eduskunnassakin on kirjoitti:

        jo kahteen eri otteeseen (ainakin siis JO kaksi kertaa.....)
        kyseisestä asiasta tehty kysely ministerille.
        Ministerilläkinhän oli jo jotain sanottavaa asiassa, mutta tietenkin vielä ja edelleenkin niin kiiltokuvamaista ja ylimalkaista.

        Mutta se että muutamat ovat täst terveydenhuollon kurimuksesta päässeet pois ja jopa omin avuin
        kertoo että tilanne ei enää olekaan aivan ylipääsemätön.

        Näin on.

        Neuvoksi omin avuin yrittäjille:

        -Kieli keskellä suuta neuvotteluissa, kuuntele, älä puhu päälle, älä suutu tai kiihdy, puhu vakuuttavasti ja katso silmiin.

        Vaara että huoltaja kirjataan yhteistyöhaluttomaksi ja että huoltaja estää lapsen hoidon. Seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa pakkohoito M1 ja jatkohoitolähete psykiatriseen hoitopaikkaan.

        -Tee kotiläksyt hyvin: lue, etsi tietoa, selvitä vaihtoehtoja ja tee muistiinpanoja ja ota ne mukaan.

        -Kerro lapsen voinnin selvästi parantuneen, pure vaikka kieltäsi, hän ei tarvitse enää psykiatrista hoitoa, kiitos avusta, pärjäämme jo oikein hyvin.

        -Tarjoa hyvin perusteltua hoitoa lastenpsykiatrisen osastohoidon tilalle esim. hoitosuhdetta NeuroMentaliin ja sieltä saatua hoitosuunnitelmaa. Jos hyvin saat neuvoteltua antaa shp maksusitoumuksen sinne, lääkäri kirjoittaa anomuksen samalla kun tilaa epikriisit.

        http://www.neuromental.fi/

        Rauhallista päättäväisyyttä ja onnellista loppua toivotellen


      • neuvoja!
        Kummamamma. kirjoitti:

        Näin on.

        Neuvoksi omin avuin yrittäjille:

        -Kieli keskellä suuta neuvotteluissa, kuuntele, älä puhu päälle, älä suutu tai kiihdy, puhu vakuuttavasti ja katso silmiin.

        Vaara että huoltaja kirjataan yhteistyöhaluttomaksi ja että huoltaja estää lapsen hoidon. Seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa pakkohoito M1 ja jatkohoitolähete psykiatriseen hoitopaikkaan.

        -Tee kotiläksyt hyvin: lue, etsi tietoa, selvitä vaihtoehtoja ja tee muistiinpanoja ja ota ne mukaan.

        -Kerro lapsen voinnin selvästi parantuneen, pure vaikka kieltäsi, hän ei tarvitse enää psykiatrista hoitoa, kiitos avusta, pärjäämme jo oikein hyvin.

        -Tarjoa hyvin perusteltua hoitoa lastenpsykiatrisen osastohoidon tilalle esim. hoitosuhdetta NeuroMentaliin ja sieltä saatua hoitosuunnitelmaa. Jos hyvin saat neuvoteltua antaa shp maksusitoumuksen sinne, lääkäri kirjoittaa anomuksen samalla kun tilaa epikriisit.

        http://www.neuromental.fi/

        Rauhallista päättäväisyyttä ja onnellista loppua toivotellen

        "Vaara että huoltaja kirjataan yhteistyöhaluttomaksi ja että huoltaja estää lapsen hoidon. Seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa pakkohoito M1 ja jatkohoitolähete psykiatriseen hoitopaikkaan."

        Hoidollisissa huostaanotoissa tapahtuu noin, vaikka vanhemmat olisivat miten yhteistyöhaluisia, yleensä vanhemmat ovat itse lähteneet itse apua hakemaan. Mutta teidän kohdallahan ei sellaisesta liene kyse, koska lasta ollaan kotiuttamassa.

        Tuntuu ehkä hurjalle, mutta kannattaa tosiaan vaikka valehdella, miten lapsi on edistynyt tai jotain muuta vastaavaa, että hänet saadaan pois psykiatrisesta sairaalahoidosta.


      • ap.
        Kummamamma. kirjoitti:

        Näin on.

        Neuvoksi omin avuin yrittäjille:

        -Kieli keskellä suuta neuvotteluissa, kuuntele, älä puhu päälle, älä suutu tai kiihdy, puhu vakuuttavasti ja katso silmiin.

        Vaara että huoltaja kirjataan yhteistyöhaluttomaksi ja että huoltaja estää lapsen hoidon. Seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa pakkohoito M1 ja jatkohoitolähete psykiatriseen hoitopaikkaan.

        -Tee kotiläksyt hyvin: lue, etsi tietoa, selvitä vaihtoehtoja ja tee muistiinpanoja ja ota ne mukaan.

        -Kerro lapsen voinnin selvästi parantuneen, pure vaikka kieltäsi, hän ei tarvitse enää psykiatrista hoitoa, kiitos avusta, pärjäämme jo oikein hyvin.

        -Tarjoa hyvin perusteltua hoitoa lastenpsykiatrisen osastohoidon tilalle esim. hoitosuhdetta NeuroMentaliin ja sieltä saatua hoitosuunnitelmaa. Jos hyvin saat neuvoteltua antaa shp maksusitoumuksen sinne, lääkäri kirjoittaa anomuksen samalla kun tilaa epikriisit.

        http://www.neuromental.fi/

        Rauhallista päättäväisyyttä ja onnellista loppua toivotellen

        Pääseeköhän tuonne NeuroMentaliin maksusitoumuksella, vaikka asuisi toisen läänin puolella?
        Olis sinänsä hyvä paikka, koska ihan vierestä löytyis tilapäisesti asunto sukulaisten nurkista.
        Tai mitenhän paljon tuonne menis rahaa, jos ihan yksityisbudjetilla yrittäis?

        Joo, nyt lapsi pitäis kotiuttaa, mutta saas nähdä. Asia päätetään kuulemma vasta samana aamuna palaverissa (mutta mikähän sananvalta minulla lopulta siinä on, en tiedä, jännittää aika tavalla).

        Edelleenkään mulle ei ole näytetty paperin paperia (paitsi se lyhyt yhteenveto, mikä tuli somaattiselta puolelta, siinä diagnoosi "määrittelemätön häiriö"), eikä ole kerrottu selvästi mitä mahdollisesti vielä epäillään ja mistä loppujen lopuksi ollaan kokoajan niin huolissaan ja miksi lasta ei haluttaisikaan vielä päästää kotiin (tällaista olen nyt siis kuullut).

        Uusin psykiatri (varmaan jo 6:s kuukauden aikana, vaihtuvat nekin kokoajan!!) väläytti nimittäin nyt sellaista, että lapsi pääsisikin alkuun ainoastaan lomille. No, voi hyvä tavaton!
        Mutta jos HALUANkin hänet sieltä jo kokonaan pois ja vaikkapa toisenlaiseen hoitoon ja jos lapsi ITSE haluaa (kuka häntä kuuntelee? On kysellyt jo moneen kertaan haikealla äänellä, että milloin oikein pääsee kokonaan pois!).
        Ottavatko kenties sitten lopulta huostaan, jos emme suostu, vai, vaikka ovat yrittäneet selitellä toista?
        Mitenhän voin kohta enää välttyä hermostumasta asiasta, en enää tiedä.

        No, lapsellahan on kyllä ollut myös vatsaoireilua, mitä ei ole vielä "ehditty" tutkimaan, mutta näinköhän tutkitaan ikinä...
        Lähete pitäis kyllä olla jo aikoja sitten laitettu, mutta kukaan ei tiedä asiasta mitään, jos kysyn ja sanovat vaan, että eihän nämä oireet siitä vatsasta johdu.
        Olishan tuo nyt kuitenkin hyvä tutkia, kun on kaikenlaista oireilua ja epäilyä ollut silläkin alueella ja osaksi sen takiahan lapsi sairaalaan lähetettiinkin.
        Lähettävä lääkäri sanoi, että lapsella voi olla keliakia ja pitäis kuulemma ehdottomasti tutkia kunnolla, eikä pelkällä verikokeella, jossa ei aina näy.

        No, nyt lapsi sai lisäksi viime viikolla vielä jonkun flunssapöpön, joka iski lopulta vatsaankin ja uloste muuttui lopulta aivan mustaksi.
        Siitä oltiin sitten huolissaan, mutta tilannetta vaan "seurailtiin".
        Oltais nyt sitten kiikutettu tarkempiin tutkimuksiin, kun kerran sairaalassa oltiin, mutta ei, ei vieläkään. En ymmärrä miksi tuota vain pitkitetään.
        Somaattisella puolella tuota koetta ei katsottu edes tarpeelliseksi. En käsitä vieläkään miksi.
        Jos jotain sieltä jossain vaiheessa löytyykin, voin sitten varmaan syyttää heitä jo hoitovirheestä!

        No, nyt oli kuulemma kuitenkin tänään tuo musta väri mennyt pois, että johtuikohan sitten vain pelkästään siitä flunssapöpöstä, en tiedä.
        Veisin hänet vaikka yksityiselle vatsatutkimuksiin, jos saisin rahat jostain raavittua kasaan, mutta näinköhän edes päästäisivät häntä tuolta muuanne lääkäriin...

        Koko vatsaoireilu (ja kurkkuoireilu flunssan takia) laitettiin vaan alkuun sen piikkiin, että lapsi jännitti vaan niin kovin sitä, kun kotikäynti oli lähestymässä.
        Alkuviikosta lapsi pääsi siis päiväkäynnille kotiin ja flunssa oli silloin päällä ja vatsaoireetkin alkamassa.
        Hän on sitäpaitsi voinut koko ikänsä helposti pahoin autossa, etenkin pidemmillä matkoilla ja nyt oli voinut hieman huonosti kotiin päin ajettaessa, minkä lääkäri tulkitsi oitis taas siksi, että lapsi pelkäsi ja jännitti kotiin tuloa erittäin paljon ja voi sen takia huonosti (vaikka olen selittänyt tuon pahoinvointitaipumuksen noin sata kertaa).
        Voi hyvä tavaton ja pyhä yksinkertaisuus!

        Nyt sitten, kun lapselle nousi osastolla lopulta myös kuume ja muutkin lapset alkoivat oireilemaan, niin alettiin vihdoin ja viimein uskomaan jo hieman tuohon minun esittämääni flunssateoriaankin (jota vastaan alkuun yritettiin siis vängätä, jotkut hoitajat kyllä hieman jo komppasivat, mutta ei tuo lääkäri).

        Saa nyt sitten nähdä meinaako lääkäri edelleen pysyä tuossa kannassaan, että lapsi on kaikesta huolimatta jännittänyt kotiin tuloa.

        Meidän vanhempien ja lapsen sisarusten kunto tunnutaan myös arvioivan ihan väärin. Hirveää säälittelyä kokoajan, aivan kuin oltais täysin toimintakyvyttömiä raasuja.
        Mies käy sentään normaalisti töissä ja itse olen jaksanut ravata tuolla sairaalassa ja hoitaa sen lisäksi kotiasiatkin, enkä tunne itseäni ollenkaan mitenkään väsyneeksi jne.
        Perhettämme kohdanneesta traumaattisesta tapahtumasta on jo sentään yli 7 vuotta ja ei se nyt sentään ole tehnyt meistä sairaita tehnyt lopuksi ikää.
        Se mikä ei tapa vahvistaa.

        Pelkään, että tilanne menee lopulta myös siihen, että aletaan "ylihoitaa" koko perhettä ja lapsen oma yksilöllinen hoito jääkin lopulta jonnekin taka-alalle (hänelle tarjotaan mahdollisesti vain tätä laitoshoitoa). Näin olen kuullut jonkun kohdalla käyneen.

        Olishan se tietty ihan kiva, että tuo lapsen vatsakin olis kunnossa ja asia sen suhteen selvitetty, ennenkuin tulee kotiin, mutta kun asia ei tunnu etenevän ,ei sitten millään...


      • näissä omissa
        ap. kirjoitti:

        Pääseeköhän tuonne NeuroMentaliin maksusitoumuksella, vaikka asuisi toisen läänin puolella?
        Olis sinänsä hyvä paikka, koska ihan vierestä löytyis tilapäisesti asunto sukulaisten nurkista.
        Tai mitenhän paljon tuonne menis rahaa, jos ihan yksityisbudjetilla yrittäis?

        Joo, nyt lapsi pitäis kotiuttaa, mutta saas nähdä. Asia päätetään kuulemma vasta samana aamuna palaverissa (mutta mikähän sananvalta minulla lopulta siinä on, en tiedä, jännittää aika tavalla).

        Edelleenkään mulle ei ole näytetty paperin paperia (paitsi se lyhyt yhteenveto, mikä tuli somaattiselta puolelta, siinä diagnoosi "määrittelemätön häiriö"), eikä ole kerrottu selvästi mitä mahdollisesti vielä epäillään ja mistä loppujen lopuksi ollaan kokoajan niin huolissaan ja miksi lasta ei haluttaisikaan vielä päästää kotiin (tällaista olen nyt siis kuullut).

        Uusin psykiatri (varmaan jo 6:s kuukauden aikana, vaihtuvat nekin kokoajan!!) väläytti nimittäin nyt sellaista, että lapsi pääsisikin alkuun ainoastaan lomille. No, voi hyvä tavaton!
        Mutta jos HALUANkin hänet sieltä jo kokonaan pois ja vaikkapa toisenlaiseen hoitoon ja jos lapsi ITSE haluaa (kuka häntä kuuntelee? On kysellyt jo moneen kertaan haikealla äänellä, että milloin oikein pääsee kokonaan pois!).
        Ottavatko kenties sitten lopulta huostaan, jos emme suostu, vai, vaikka ovat yrittäneet selitellä toista?
        Mitenhän voin kohta enää välttyä hermostumasta asiasta, en enää tiedä.

        No, lapsellahan on kyllä ollut myös vatsaoireilua, mitä ei ole vielä "ehditty" tutkimaan, mutta näinköhän tutkitaan ikinä...
        Lähete pitäis kyllä olla jo aikoja sitten laitettu, mutta kukaan ei tiedä asiasta mitään, jos kysyn ja sanovat vaan, että eihän nämä oireet siitä vatsasta johdu.
        Olishan tuo nyt kuitenkin hyvä tutkia, kun on kaikenlaista oireilua ja epäilyä ollut silläkin alueella ja osaksi sen takiahan lapsi sairaalaan lähetettiinkin.
        Lähettävä lääkäri sanoi, että lapsella voi olla keliakia ja pitäis kuulemma ehdottomasti tutkia kunnolla, eikä pelkällä verikokeella, jossa ei aina näy.

        No, nyt lapsi sai lisäksi viime viikolla vielä jonkun flunssapöpön, joka iski lopulta vatsaankin ja uloste muuttui lopulta aivan mustaksi.
        Siitä oltiin sitten huolissaan, mutta tilannetta vaan "seurailtiin".
        Oltais nyt sitten kiikutettu tarkempiin tutkimuksiin, kun kerran sairaalassa oltiin, mutta ei, ei vieläkään. En ymmärrä miksi tuota vain pitkitetään.
        Somaattisella puolella tuota koetta ei katsottu edes tarpeelliseksi. En käsitä vieläkään miksi.
        Jos jotain sieltä jossain vaiheessa löytyykin, voin sitten varmaan syyttää heitä jo hoitovirheestä!

        No, nyt oli kuulemma kuitenkin tänään tuo musta väri mennyt pois, että johtuikohan sitten vain pelkästään siitä flunssapöpöstä, en tiedä.
        Veisin hänet vaikka yksityiselle vatsatutkimuksiin, jos saisin rahat jostain raavittua kasaan, mutta näinköhän edes päästäisivät häntä tuolta muuanne lääkäriin...

        Koko vatsaoireilu (ja kurkkuoireilu flunssan takia) laitettiin vaan alkuun sen piikkiin, että lapsi jännitti vaan niin kovin sitä, kun kotikäynti oli lähestymässä.
        Alkuviikosta lapsi pääsi siis päiväkäynnille kotiin ja flunssa oli silloin päällä ja vatsaoireetkin alkamassa.
        Hän on sitäpaitsi voinut koko ikänsä helposti pahoin autossa, etenkin pidemmillä matkoilla ja nyt oli voinut hieman huonosti kotiin päin ajettaessa, minkä lääkäri tulkitsi oitis taas siksi, että lapsi pelkäsi ja jännitti kotiin tuloa erittäin paljon ja voi sen takia huonosti (vaikka olen selittänyt tuon pahoinvointitaipumuksen noin sata kertaa).
        Voi hyvä tavaton ja pyhä yksinkertaisuus!

        Nyt sitten, kun lapselle nousi osastolla lopulta myös kuume ja muutkin lapset alkoivat oireilemaan, niin alettiin vihdoin ja viimein uskomaan jo hieman tuohon minun esittämääni flunssateoriaankin (jota vastaan alkuun yritettiin siis vängätä, jotkut hoitajat kyllä hieman jo komppasivat, mutta ei tuo lääkäri).

        Saa nyt sitten nähdä meinaako lääkäri edelleen pysyä tuossa kannassaan, että lapsi on kaikesta huolimatta jännittänyt kotiin tuloa.

        Meidän vanhempien ja lapsen sisarusten kunto tunnutaan myös arvioivan ihan väärin. Hirveää säälittelyä kokoajan, aivan kuin oltais täysin toimintakyvyttömiä raasuja.
        Mies käy sentään normaalisti töissä ja itse olen jaksanut ravata tuolla sairaalassa ja hoitaa sen lisäksi kotiasiatkin, enkä tunne itseäni ollenkaan mitenkään väsyneeksi jne.
        Perhettämme kohdanneesta traumaattisesta tapahtumasta on jo sentään yli 7 vuotta ja ei se nyt sentään ole tehnyt meistä sairaita tehnyt lopuksi ikää.
        Se mikä ei tapa vahvistaa.

        Pelkään, että tilanne menee lopulta myös siihen, että aletaan "ylihoitaa" koko perhettä ja lapsen oma yksilöllinen hoito jääkin lopulta jonnekin taka-alalle (hänelle tarjotaan mahdollisesti vain tätä laitoshoitoa). Näin olen kuullut jonkun kohdalla käyneen.

        Olishan se tietty ihan kiva, että tuo lapsen vatsakin olis kunnossa ja asia sen suhteen selvitetty, ennenkuin tulee kotiin, mutta kun asia ei tunnu etenevän ,ei sitten millään...

        terveydenhuolto asioissaan että...
        Kaikki ja kaikkea laitetaan aina vaan psykiatrian puolelle hoidettavaksi.
        Vaikka yleensä eli melkein jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisenkin sairastamisen ja oireilun taustalta löytyy aivan jokin muu sairaus
        kuin psykiatrian hoitoa vaativa sairaus.
        Tietenkin jos ihminen sairastaa koko ikänsä
        ja ei saa fyysiseen sairauteensa mistään apua eikä asiallista hoitoa
        tulee sairauteen rinnalle automaattisesttikin myös psyykkisiä oireita (kipujen hoitamattomuus, oireiden kanssa eläminen ilman lääkitystä jne )



        http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/d3369657539ab7e8c2256ef200180cf7?OpenDocument
        HY: Hoitamaton keliakia voi oirehtia myös psyykkisesti

        http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article124650.ece
        Nuorten hoitamaton keliakia lisää masennusta ja käytöshäiriöitä

        http://www.glu.fi/keskustelu/aihe/Masennusta ja k%E4yt%F6sh%E4iri%F6it%E4/15/


        http://www.allergia.com/index.phtml?s=245
        Keliakia

        http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/lapsen_keliakia/
        Lapsen keliakia

        _______________


      • keliakiasta aiheutuvaksi
        näissä omissa kirjoitti:

        terveydenhuolto asioissaan että...
        Kaikki ja kaikkea laitetaan aina vaan psykiatrian puolelle hoidettavaksi.
        Vaikka yleensä eli melkein jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisenkin sairastamisen ja oireilun taustalta löytyy aivan jokin muu sairaus
        kuin psykiatrian hoitoa vaativa sairaus.
        Tietenkin jos ihminen sairastaa koko ikänsä
        ja ei saa fyysiseen sairauteensa mistään apua eikä asiallista hoitoa
        tulee sairauteen rinnalle automaattisesttikin myös psyykkisiä oireita (kipujen hoitamattomuus, oireiden kanssa eläminen ilman lääkitystä jne )



        http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/d3369657539ab7e8c2256ef200180cf7?OpenDocument
        HY: Hoitamaton keliakia voi oirehtia myös psyykkisesti

        http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article124650.ece
        Nuorten hoitamaton keliakia lisää masennusta ja käytöshäiriöitä

        http://www.glu.fi/keskustelu/aihe/Masennusta ja k%E4yt%F6sh%E4iri%F6it%E4/15/


        http://www.allergia.com/index.phtml?s=245
        Keliakia

        http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/lapsen_keliakia/
        Lapsen keliakia

        _______________

        oireeksi.

        http://www.gastrolab.net/ksqcebaf.htm
        Lapsen keliakia

        http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=hoi08001
        Keliakia


      • Kummamamma.
        ap. kirjoitti:

        Pääseeköhän tuonne NeuroMentaliin maksusitoumuksella, vaikka asuisi toisen läänin puolella?
        Olis sinänsä hyvä paikka, koska ihan vierestä löytyis tilapäisesti asunto sukulaisten nurkista.
        Tai mitenhän paljon tuonne menis rahaa, jos ihan yksityisbudjetilla yrittäis?

        Joo, nyt lapsi pitäis kotiuttaa, mutta saas nähdä. Asia päätetään kuulemma vasta samana aamuna palaverissa (mutta mikähän sananvalta minulla lopulta siinä on, en tiedä, jännittää aika tavalla).

        Edelleenkään mulle ei ole näytetty paperin paperia (paitsi se lyhyt yhteenveto, mikä tuli somaattiselta puolelta, siinä diagnoosi "määrittelemätön häiriö"), eikä ole kerrottu selvästi mitä mahdollisesti vielä epäillään ja mistä loppujen lopuksi ollaan kokoajan niin huolissaan ja miksi lasta ei haluttaisikaan vielä päästää kotiin (tällaista olen nyt siis kuullut).

        Uusin psykiatri (varmaan jo 6:s kuukauden aikana, vaihtuvat nekin kokoajan!!) väläytti nimittäin nyt sellaista, että lapsi pääsisikin alkuun ainoastaan lomille. No, voi hyvä tavaton!
        Mutta jos HALUANkin hänet sieltä jo kokonaan pois ja vaikkapa toisenlaiseen hoitoon ja jos lapsi ITSE haluaa (kuka häntä kuuntelee? On kysellyt jo moneen kertaan haikealla äänellä, että milloin oikein pääsee kokonaan pois!).
        Ottavatko kenties sitten lopulta huostaan, jos emme suostu, vai, vaikka ovat yrittäneet selitellä toista?
        Mitenhän voin kohta enää välttyä hermostumasta asiasta, en enää tiedä.

        No, lapsellahan on kyllä ollut myös vatsaoireilua, mitä ei ole vielä "ehditty" tutkimaan, mutta näinköhän tutkitaan ikinä...
        Lähete pitäis kyllä olla jo aikoja sitten laitettu, mutta kukaan ei tiedä asiasta mitään, jos kysyn ja sanovat vaan, että eihän nämä oireet siitä vatsasta johdu.
        Olishan tuo nyt kuitenkin hyvä tutkia, kun on kaikenlaista oireilua ja epäilyä ollut silläkin alueella ja osaksi sen takiahan lapsi sairaalaan lähetettiinkin.
        Lähettävä lääkäri sanoi, että lapsella voi olla keliakia ja pitäis kuulemma ehdottomasti tutkia kunnolla, eikä pelkällä verikokeella, jossa ei aina näy.

        No, nyt lapsi sai lisäksi viime viikolla vielä jonkun flunssapöpön, joka iski lopulta vatsaankin ja uloste muuttui lopulta aivan mustaksi.
        Siitä oltiin sitten huolissaan, mutta tilannetta vaan "seurailtiin".
        Oltais nyt sitten kiikutettu tarkempiin tutkimuksiin, kun kerran sairaalassa oltiin, mutta ei, ei vieläkään. En ymmärrä miksi tuota vain pitkitetään.
        Somaattisella puolella tuota koetta ei katsottu edes tarpeelliseksi. En käsitä vieläkään miksi.
        Jos jotain sieltä jossain vaiheessa löytyykin, voin sitten varmaan syyttää heitä jo hoitovirheestä!

        No, nyt oli kuulemma kuitenkin tänään tuo musta väri mennyt pois, että johtuikohan sitten vain pelkästään siitä flunssapöpöstä, en tiedä.
        Veisin hänet vaikka yksityiselle vatsatutkimuksiin, jos saisin rahat jostain raavittua kasaan, mutta näinköhän edes päästäisivät häntä tuolta muuanne lääkäriin...

        Koko vatsaoireilu (ja kurkkuoireilu flunssan takia) laitettiin vaan alkuun sen piikkiin, että lapsi jännitti vaan niin kovin sitä, kun kotikäynti oli lähestymässä.
        Alkuviikosta lapsi pääsi siis päiväkäynnille kotiin ja flunssa oli silloin päällä ja vatsaoireetkin alkamassa.
        Hän on sitäpaitsi voinut koko ikänsä helposti pahoin autossa, etenkin pidemmillä matkoilla ja nyt oli voinut hieman huonosti kotiin päin ajettaessa, minkä lääkäri tulkitsi oitis taas siksi, että lapsi pelkäsi ja jännitti kotiin tuloa erittäin paljon ja voi sen takia huonosti (vaikka olen selittänyt tuon pahoinvointitaipumuksen noin sata kertaa).
        Voi hyvä tavaton ja pyhä yksinkertaisuus!

        Nyt sitten, kun lapselle nousi osastolla lopulta myös kuume ja muutkin lapset alkoivat oireilemaan, niin alettiin vihdoin ja viimein uskomaan jo hieman tuohon minun esittämääni flunssateoriaankin (jota vastaan alkuun yritettiin siis vängätä, jotkut hoitajat kyllä hieman jo komppasivat, mutta ei tuo lääkäri).

        Saa nyt sitten nähdä meinaako lääkäri edelleen pysyä tuossa kannassaan, että lapsi on kaikesta huolimatta jännittänyt kotiin tuloa.

        Meidän vanhempien ja lapsen sisarusten kunto tunnutaan myös arvioivan ihan väärin. Hirveää säälittelyä kokoajan, aivan kuin oltais täysin toimintakyvyttömiä raasuja.
        Mies käy sentään normaalisti töissä ja itse olen jaksanut ravata tuolla sairaalassa ja hoitaa sen lisäksi kotiasiatkin, enkä tunne itseäni ollenkaan mitenkään väsyneeksi jne.
        Perhettämme kohdanneesta traumaattisesta tapahtumasta on jo sentään yli 7 vuotta ja ei se nyt sentään ole tehnyt meistä sairaita tehnyt lopuksi ikää.
        Se mikä ei tapa vahvistaa.

        Pelkään, että tilanne menee lopulta myös siihen, että aletaan "ylihoitaa" koko perhettä ja lapsen oma yksilöllinen hoito jääkin lopulta jonnekin taka-alalle (hänelle tarjotaan mahdollisesti vain tätä laitoshoitoa). Näin olen kuullut jonkun kohdalla käyneen.

        Olishan se tietty ihan kiva, että tuo lapsen vatsakin olis kunnossa ja asia sen suhteen selvitetty, ennenkuin tulee kotiin, mutta kun asia ei tunnu etenevän ,ei sitten millään...

        Tärkeä henkilö, NeuroMentalin perustaja, hallituksen puheenjohtaja Lennart von Wendt on kuollut. Yllättävä poismeno kesäkuun alussa.

        Hänen vaimonsa, NeuroMentalin vastaava lääkäri Taina Nieminen von Wendt on perunut vastaanottoaikansa.

        Iso aukko maassamme lasten neurologisen hoidon, tutkimuksen, kuntoutuksen ja ties minkä saralla.

        :(


      • kuin lastensuojelua

        Lastensuojelulle ei ole annettu resursseja auttaa perheitä oikealla tavalla, siitä johtuen on tehty täysin turhia, jopa laittomiakin huostaanottoja. Tämä on myönnetty kyllä kuntienkin taholta, joten ihan turha hyökätä tästä kommentista tämän palstan kirjoittajia tai yleensäkään vanhempia haukkumaan.

        Suomesta yksinkertaisesti puuttuu sellainen paikka, josta välittävät vanhemmat voisivat kysyä neuvoa turvallisin mielin.

        Lastensuojelu leimaa hyvätkin vanhemmat "kyvyttömiksi vanhemmuuteen" ja lapsi huostaanotetaan. Tai ainoa käytettävissä oleva avohuollon tuki, lastensuojelun perhetyö, laitetaan kyyläämään ja vakoilemaan perhettä, että ongelmat saataisiin nimetyksi hallinto-oikeudessa läpi meneviksi huostaanottosyiksi.

        Oikeat, huostaanottoja estävät tuet, jopa osa lasten peruspalveluista on vaihdettu huostaanottoon ja sijaishuollon ylläpitokustannuksiin. Sitten vielä valehdellaan kaiken johtuvan kuntien säästöistä, vaikka todellisuudessa sijaishuolto maksaa monikymmenkertaisesti sen, mitä oikea tuki perheelle olisi maksanut.


    • ohjelman, jostain

      täysin häiriintyneestä lahkojohtajasta, joka lopulta tuomittiin vankilaan, mutta ehti 12 vuoden aikana tehdä aivan järkyttäviä rikoksia. Siis aivan luonnevammainen psykopaatti ja väkivaltainen sekä lapsille että aikuisille.

      Lahkoon joutuneiden nuorten vanhemmat yrittivät saada ukon psykiatriseen hoitoon jossain vaiheessa, niin kallonkutistajan lausunto tärähtäneestä oli uskomaton: "Harvinaisen miellyttävä ja luontoa lähellä elävä hengellinen johtaja." Ja niin poliisit laskivat psykopaatin harjoittamaan rötöksiään vielä monen vuoden ajaksi, ennen kuin jotkut lahkolaiset karkasivat ja koko karmeus alkoi paljastua ulkomaailmalle.

      Itse olen niin täysin menettänyt luottamukseni tuon alan lääkäreihin juuri nimenomaan lasten kohtelun takia, että en pahastuisi ollenkaan, jos 95 prosenttia psykiatreista menettäisi lupansa harjoittaa ammattiaan. Ne loput 5 % ehtisivät kyllä kirjoittaa reseptit psykoosi-potilaille, he ovat ainoita, jotka psykiatreista jotain hyötyvät.

    • MR

      Hyvä keskustelu!
      Haluan kertoa muutamia tosiasioita:
      1. Lastenpsykiatrien koulutuksessa ei opeteta riittävästi neurologiaa ja siitä johtuen lasten psykiatreilla ei ole tietotaitoa neurologisista sairauksista. Siitä taas seuraa, etteivät he kykene/osaa tunnistaa neurologisia ongelmia.
      2. Suuri osa lastenpsykiatreista ovat vanhan freudilaisen hapatuksen uhreja, mikä tarkoittaa sitä, että lastenpsykiatrien mielestä oireiden syy on lähes aina vanhemman ja erityisesti äidin. Freudhan oli ihmishirviö, joka mm. teki vaimonsa onnettomaksi tyranniudellaan ja naimalla vaimonsa sisarta, pilaten tämänkin elämän. Ja syynä erityisesti se, ettei Freud antanut mitään arvoa naisille....
      Lastenpsykiatrikunta on aivopesty uskomaan ajatukseen, että ensisijaisesti äidistä pitää vika etsiä.
      3. Lastenpsykiatrit eivät tunnista psykopaatteja, kuten ylipäätäänkin lääkäreillä ei ole psykopaattien tunnistamiseen osaamista, mistä johtuu joissakin edellä kerrotuissa nimimerkkien kertomuksissa ilmenneet jutut, joissa ei uskottu pahaa jostain tietystä henkilöstä....

    • entinen psyk.hoitaja

      Ammattitaito riippuu täysin sairaalasta ja sen lisäksi työntekijän koulutuksesta ja osaamisesta. Ts. siellä voi työskennellä seuraavilla ammattinimikkeillä olevia, eli psykiatrinen sairaanhoitaja, lähihoitaja, mielenterveyshoitaja tai mielisairaanhoitaja. jossakin voi olla opiskelijoita tai epäpätevinä eli vs., sosinomi, nuorio-ohjaaja, ensihoitaja jne...

      Huomaa, että mielisairaanhoitaja voi olla käynyt ammattiinsa koulutusta vain 1-1,5-vuotta, samoin mielenterveyshoitaja 1-2-vuotta. Ne on vanhoja koulutuksia ja suurinosa näistä ei erota esim. neurologisia sairauksia mielenterveyshäiriöitä tai sairauksista. Lähihoitajat ovat opiskelleet 1-3-vuotta riippuen valmistumis ajankohdasta. Lisäksi heidän koulutuksessa on vain yksivuosi erikoistumista esim. mielneterveystyöhön ja päihteisiin. Kaikki nämä koulutukset ovat toisen asteen ammatillista koulutusta eli vertaa, apuhoitaja, perushoitaja.

      Lääkäreinä voi työskennellä erikoistumassa oleva lääketieteen lisenssiaatti. Sijaisuuksia saa tehdä kandi. Ylilääkärin pitää olla erikoistunut psykiatriaan. Kysymys kuuluu, onko hänkään erikoistunut lapsiin vai nuoriin??

      Ts. osaaminen on hyvin epävarmoissa käsissä. Ota selvää millä koulutuksillä ja kokemuksillä nämä lastasi puoskaroivat. Kirjoita päiväkirjaa, mitä ja missä tapahtuu. Ota mukaasi hoitoneuvotteluihin puolueeton henkilö. Vaadi kaikki sopimiset, päätökset, lausunnot kirjallisena. Muutoin olet heikoilla.

      Kysy lisää jos herää kysyttävää....


      '

      • lis. edelliseen

        Kakka kökkäre. Aloittajan ongelma varmaan ratkennut : )

        Vaha viestiketju!


    • ketjut

      Psykiatrian erikoislääkärit vastuuseen virheistään.

      Korvauksia perheille, joiden lapsiin hoitovirheet kohdistuneet.

    • Suksimyyjätär

      Mitä on uhma

    • Strrröm

      Reilu 5-vuotias eikä YHTÄKÄÄN yötä erossa äidistä??? Kai nyt siinä jokainen muksu sekoaa, jos yli 5 vuoteen ei ole yötäkään erossa äidistään, pitäisi sitä jotain lapsen kehitystehtävistä ymmärtää..

      En ihmettele ollenkaan, että rupeaa muksun psyyke pettämään, jos häntä kohdellaan kotona tuolla tavalla, vailla muita sosiaalisia kontakteja.

      Mene hyvä ihminen itseesi ja katso hetki peiliin. Hyvä, että lapsesi saa hoitoa. Toivottavasti itsekin ymmärrät olevasi hoidon tarpeessa.

    • Psykiatrian hulluus

      Lasten psykiatriassa tapahtuu hirveitä.

      Meidän perhetämme viilsi talven ja kevään vaihteessa se, että ekaluokkalainen poika (seitsenvuotias) tempaistiin kiireellisesti huostaan ja kyyditettiin lasten psykiatriselle osastolle Lapin keskussairaalaan (LKS). Poika vapautui nopeasti, koska ryhdyin heti ajamaan hänen asiaansa ja palkkasin asianajajan. Hän ehti olla psykiatrisella osastolla kahdeksan (8) vuorokautta - pääsemättä edes kertaakaan ulos! Muut lapset saivat ulkoilla ja harrastaa ihania talvia touhuja ulkosalla. Poikani piti tyytyä katsomaan surullisena ja hämmästyneenä ikkunasta.

      Lastenpsykiatrisen osaston psykiatrin oli lopulta PAKKO vapauttaa poikani, koska Lapin keskussairaalan psykiatrian ykköspomo ryhtyi hämmästelemään tapahtunutta. Olin puhunut johtajan kanssa edellisenä päivänä puhelimessa ja kertonut tarinamme.

      Lapseni pakkohuostaanotto ja sijoittaminen "hullujen huoneelle" oli Rovaniemen kaupungin sosiaalityöntekijöiden (lähinnä johtavan) yritys sulkea suuni, hiljentää ja nujertaa minut.

      Lastenpsykiatrisen osaston psykiatri Eeva-Riitta Kokkonen joutui siis pakosta vapauttamaan poikani, vastoin lujasti rummuttamiaan aikeitaan.

      http://www.02100.fi/yritykset/lasten omalaakari jk oy_ eeva-riitta kantomaa/276009/kartta/

      Hän teki poikani lähdön yhteydessä lastensuojeluilmoituksen (!), jossa hän toteaa, että poikani on terve, mutta äiti on syvästi psyykkisesti sairas. Olen tavannut psykiatri Eeva-Riitta Kokkosen vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla edustin tiukasti asiaamme ja esitin vaatimukseni ja analyysini tilanteesta selvästi. Tiesinhän toki esimerkiksi sen, että poikani on terve ja tavallinen koululainen. Iloinen, reipas, charmikas, eläväinen, innostunut, oppivainen.

      Kovat ovat pelivälineet noilla hallintokoneiston rouvilla. Anteeksipyyntöä on turha odottaa ja edes hyvää käytöstä. Hurjia tyyppejä. Oman pienen eturyhmän edut ovat koneiston rouville tärkeimmät silloinkin, kun he hoitavat pienten lasten ja suomalaisten lapsiperheiden asioita.

      Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista hoitosuhdetta psykiatriassa tai mielenterveydenhoidossa. Eikä kukaan ole minulle sellaista ehdottanut.

      Kun poikamme oli turhaan ja rouvien mielihalujen johdosta suljettuna psykiatriselle osastolle, kuulutti psykiatri Eeva-Riita Kokkonen Yleisradiossa (Lapin radio), että Lapissa lapset eivät pääse psykiatriseen hoitoon. Jonot ovat muka pitkät. Eipä siltä näyttänyt.

      http://yle.fi/alueet/lappi/2011/02/ylilaakari_lasten_mielenterveyshoitoon_lisaa_rahaa_2382954.html

      Kokkonen hinkui vielä vajaata vuorokautta ennen poikani vapauttamista, että hän tekee pojalleni neljä viikkoa kestävän tutkimusjakson. Hän olisi siis tutkinut tervettä poikaa neljä viikkoa! Uskomatonta vastuuttomuutta, jos oikeasti hoitoa ja laitospaikkaa tarvitsevia on Lapissa jonossa.

      Rovaniemellä sijaitsevan Lapin keskussairaalan (LKS) lastenpsykiatrisen osaston sykiatri Kokkosesta on kirjoitettu Biovanhemmissa aiemminkin:

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/9678295

      Kokkonen on tämän vuoden alussa aloittanut virassaan psykiarisella osastolla. Aiemmin hän työskenteli Kolpeneen hoitolaitoksessa kehitysvammaisten parissa.

      http://yle.fi/alueet/lappi/2010/10/kolpeneella_laakaripula_-_uusi_ylilaakari_valittiin_2093786.html?sendtofriend=true

    • Suomi24.fi sensuroi

      Kiitos kaikille kirjoittaneille. Sananvapaus ja vapaa tiedonkulku on syössyt pelolla ja pakolla hallitsevia diktaattoreita , rosvoja ja rosvovaltioita vallasta tehokkaammin kuin aseelliset sodat yhteensä.

      Netti on viimeinen demokratian ja sananvapauden linnake yritysten ja virkamiesten diktatuuriksi muuttuneessa Suomessa. Se myös suojaa ja rakentaa kansalaisten oikeusturvaa, erityisesti sellaisten kansalaisten, joilla ei ole resursseja puolustaa itseään esim. lasten, vanhusten, sairaiden, köyhien ja vammaisten oikeusturvaa. Avi, Valvira, kunnat ja muut viralliset tahot myöntävät itse, että resursseja esim. lastensuojelu- , vanhus- ja vammaispalvelujen tai -laitosten valvontaan ei ole.

      Vapaan tiedonkulun takaaminen ja valvonta ja väärinkäytösten julkituominen on jäänyt kansalaisten tehtäväksi. Tätä tarkoitusta palvelee myös tämä palsta ja tämän takia kerää lukijoita ja mainostajia.

      Vaikka asiantuntijoita , päättäjiä ja vallanpitäjiä ei saisi vastuuseen väärinkäytöksistään, heidän toimistaan on kuitenkin lupa kertoa tai edes varoittaa, myös pienellä ja köyhällä ihmisellä.

      Kuulin, että monta ansiokasta kirjoitusta ja selontekoa lastensuojelusta eri foorumeilla julkaissut , runsaasti keskustelua herättänyt ja tuikitarpeellisia muutosehdotuksia ja innovaatioita lastensuojeluun kehittänyt kirjoittaja ei saa enää kirjoittaa tänne em. kommentin takia.

      Kysyisin nyt moderaattorilta perustelut tälle päätökselle. Onko Suomen suurimmaksi verkkoYHTEISÖKSI itseään mainostava Suomi24.fi viranomaisdiktatuurin palveluksessa sananvapauden suitsijana ?

      • ohhoh vaan

        Mitä kommenttia meinaat siis? "psykiatrian hulluus" vai? Vai toi ap? Jo on markkinat :O


    • Outo linjaus

      Psykiatrian hulluus, jossa kuvattiin psykiatriaksi kutsutun lääketieteen erikoisalan diagnosointi- ja toimintakäytäntöjä arjessa toi rangaistuksen.

      Kirjoittaja oli rohkea tuodessaan esiin kokemuksensa, joka oli kammattova ja teki selväksi potilasturvan ja laitosten valvonnan puutteet ja kehittämistarpeet.
      On kummallista, jos verkkoYHTEISÖ palkitsee kirjoittajan rohkeuden karkoituksella.

      Suomessa psykiatriakriittinen keskustelu on hämmästyttävän vähäistä, vaikka juuri kriittinen keskustelu on alan kehityksen, ja potilaiden ihmisoikeuksien ja oikeusturvan tae.

      Psykiatrian toimijoita on arvosteltu aiheellisesti diagnoosien tulkinnallisuudesta ja sidonnaisuudesta vaihtuviin normeihin, hoitoprosessien mielivaltaisuudesta ja yhteyksistä kaupallisiin lääkeyhtiöihin. Yksikin- tavallisesti rajoittamattomat valtaoikeudet ja vastuuvapauden omaava- toimija, yksityinen tai yritys. ehtii virkauransa tai elinkaarensa aikana aiheuttaa mittaamatonta kärsimystä ja korvaamatonta tuhoa lukuisille ihmisille- ellei väärinkäytöksiin puututa.

      Harvoja psykiatriakriittisiä tutkijoita ja keskustelijoita Suomessa ovat mm. Jaana Vuori, Ilpo Helen, Olli Stålström, Anna Kortelainen, Leena Krohn, Anu Suomela, Janne Kivivuori, Markku Myllykangas ja Raimo Tuomainen.

      • Lasten huumaaminen.

        Huolestuttavaa tietoa lastenpsykiatriasta.

        YK:n lastenoikeuksien komitea on huolissaan masennuksen ja itsemurhien korkeasta tasosta nuorten keskuudessa Suomessa. Nimenomaan viime vuosien kouluampumisia pidetään pahana merkkinä. Tutkittuaan lasten oikeuksien toteuttamista Suomessa YK:n lastenoikeuksien komitea huolestui siitä, että tehokkaiden psykostimulanttien määräämistä lapsille ADHD ja ADD diagnooseissa ei ole vähennetty Suomessa. Nämä lääkkeet ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, ja niiden laajalle levinnyt käyttö sekä väärinkäyttö saattavat olla uhka tuleville sukupolville ja yhteiskunnalle.

        CCHR:n lehdistötiedote
        13.7. 2011, Verkkomedia.org




        YK on huolissaan masennuksesta, itsemurhista ja lasten huumaamisesta psykostimulanteilla Suomessa


        Tämän huolen taustalla on tieto, että Ritalinin ja Concertan kaltaisten psykostimulanttilääkkeiden käyttö ADHD:n ja ADD:n hoidossa on lisääntynyt yli 100-kertaiseksi vuodesta 1999 vuoteen 2010 huolimatta varoituksista, joita jo 2005 annettiin Suomen hallitukselle.

        Sen sijaan että terveysviranomaiset olisivat käsitelleet tilanteen sen vaatimalla huolella ja antaneet lapsille laajan valikoiman kunnollisia vaihtoehtoja joilla käsitellä lasten yksilölliset tarpeet, he ovat sallineet määrättyjen lääkkeiden määrän kasvavan. Viranomaiset vakuuttavat, että lääkkeet eivät ole ainut hoitokeino, joten useimmalle lapselle ei olisi koskaan pitänyt määrätä lääkkeitä.

        Psykostimulanttien lisääntyminen on voimakkaampaa lasten ja nuorten keskuudessa kuin muilla väestön ryhmillä, ja lapset ja nuoret käyttävät 70,9 % lääkkeistä.

        Suomen valtuuskuntaa Genevessä johti johtaja Arto kosonen ulkoministeriöstä, Suomi lupasi YK:n lastenoikeuksien komitealle, että Suomi tulee suojelemaan ja ylläpitämään lasten oikeuksia.

        Hankalien ja ongelmallisten asioiden käsittelyssä Suomi havaittiin esimerkilliseksi ja edelläkävijämaaksi sekä mielipidejohtajaksi maailman muille maille. Kuten monet muutkin Kansalaisten Ihmisoikeuksien Komitea kiittää Suomea loistavasta kehityksestä näillä alueilla. ”Vielä on monia arkoja alueita, jotka kaipaavat käsittelyä, ja tunne- ja käytöshäiriöisten lasten auttaminen on yksi tällainen alue. Se, että lapsille annetaan lääkkeitä, kun he tarvitsevat apua, on lasten pettämistä,” sanoo Ole Lindell Suomen CCHR:n toiminnanjohtaja.

        ”Isänä ja Suomen kansalaisena todella toivon täydestä sydämestäni, että seuraavalla priorisointilistalla otetaan esiin lasten psykostimulanttilääkitys,” Ole Lindell lisäsi. ”Lasten leimaaminen psykiatrisilla diagnooseilla ja tämän seurauksena lääkitseminen psykostimulanteilla ei ole ratkaisu, kun lapsi ei itse asiassa ole lääketieteellisesti sairas vaan hänellä on ongelmia, jotka voidaan käsitellä lääkkeettömästi tai kasvatukselliselta pohjalta.”

        Tästä syystä Suomen on koulutettava sekä lasta, jolla on tarkkaavaisuusongelma tai joka on ylivilkas, että tämän vanhempia ja opettajia olemassa olevilla keinoilla käsitellä nämä ongelmat ilman lääkkeitä. Kansallinen lääkeyhdistys ei tarjoa tietoa potilaalle ADHD:n taustalla olevista todellista monista syistä. On todella maininnan arvoista, että kaikki tieto ravinnosta, allergioista ja ruokamyrkytyksistä liittyen ADHD-oireiluun puuttuu.

        YK:n lastenoikeuksien komitea suositteli Suomea myös keräämään tietoa näiden lääkkeiden käytöstä ja väärinkäytöstä eri lääkkeiden ja ikäryhmien osalta, josta analysoidut tiedot auttavat estämään psykostimulanttien väärinkäytön.



        Citizens Komission on Human Rights Finland ry.
        ---------


    • sananvapautta!

      Netti on viimeinen demokratian ja sananvapauden linnake yritysten ja virkamiesten diktatuuriksi muuttuneessa Suomessa. Se myös suojaa ja rakentaa kansalaisten oikeusturvaa, erityisesti sellaisten kansalaisten, joilla ei ole resursseja puolustaa itseään esim. lasten, vanhusten, sairaiden, köyhien ja vammaisten oikeusturvaa. Avi, Valvira, kunnat ja muut viralliset tahot myöntävät itse, että resursseja esim. lastensuojelu- , vanhus- ja vammaispalvelujen tai -laitosten valvontaan ei ole.

      Vapaan tiedonkulun takaaminen ja valvonta ja väärinkäytösten julkituominen on jäänyt kansalaisten tehtäväksi. Tätä tarkoitusta palvelee myös tämä palsta ja tämän takia kerää lukijoita ja mainostajia.

      Vaikka asiantuntijoita , päättäjiä ja vallanpitäjiä ei saisi vastuuseen väärinkäytöksistään, heidän toimistaan on kuitenkin lupa kertoa tai edes varoittaa, myös pienellä ja köyhällä ihmisellä.

      Kuulin, että monta ansiokasta kirjoitusta ja selontekoa lastensuojelusta eri foorumeilla julkaissut , runsaasti keskustelua herättänyt ja tuikitarpeellisia muutosehdotuksia ja innovaatioita lastensuojeluun kehittänyt kirjoittaja ei saa enää kirjoittaa tänne em. kommentin takia.

      Kysyisin nyt moderaattorilta perustelut tälle päätökselle. Miksi en saa vastausta?

    • lähetys

      Miten voidaan kieltää ?

    • miksi ihmeessä?

      Hyllytyspäätöksen tehnyt mode voisi laittaa perustelunsa vaikka tähän!

    • ajattelija

      Olet menetellyt todella typerasti viedessasi lapseen paykiatrille- etko tiennyt etta he omistavat lapsesi laaketeollisuudelle- koululaaketiede ja laaketeollisuus on ylsi ja sama asia...psykoatria on teoria- ei totuus..- se on sellainen kamala tuottoteoria jossa kaikki (myos lapsesi ) markkinoidaan psykiatrian teollisuudelle tuottopilleri orjaksi.

    • VALEHOITO

      ITE OLETTE KÄYTÖSTAPOJA LAPSELLENNE ANTANEET. MIETTIKÄÄ OMAA KÄYTÖSTÄ JA LÄHIYMPÄRISTÖN KÄYTÖSTÄ. OMAA LASTANI EN VÄHÄLLÄ VEISI LÄÄKÄRIN LÄÄKITTÄVÄKSI JA MAHDOLISENA TULEVANA LÄÄKERIIPPUVAISENA TAI NARKKARINA. TOSIN TOISILLA LAPSILLLA VANHEMMAT OVAT RASKAUSAIKAN SYÖNEET LÄÄKKEITÄ JA OSA IHAN PERUSTELLUSTI, MUTTA LAPSEN SYNNYTTYÖ ON JO VIEROTUOIREITA JA HANKALUUKSIA, JOTKA EI OLE VAUVAN SYYTÄ. SIITÄ LÄHTEE EKA LÄÄKITYS. VOI VAAN TOIVOO, ETTÄ MAAILAM MENISI SIIHEN SUUNTAAN KUN JOTKU FIKUSTI KIRJOITTAA, MUTTA TOTEUTUS ON YLEENSÄ IHAN JOTAIN MUUTA.

    • u56u56u

      Jaa tätäkö se holding-yhtiö tarkoittaa

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1898
    2. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1883
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1838
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1630
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      60
      1442
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1256
    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1150
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1148
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe