Kuinkahan yleistä on, ettei nainen käy gynekologilla koskaan? Itse olen 30-vuotias, enkä ole koskaan käynyt gynellä. Tiedän kyllä että pitäisi, sitä ei tarvitse kenenkään toitottaa. Minua kiinnostaakin, löytyykö paljon muita itseni kaltaisia..?!
Syy siihen miksi en käy, löytyy henkiseltä puolelta. Ajatus gynellä käymisestä tuntuu vastenmieliseltä, pelottavalta ja jopa luonnottomalta.
Että varmaan ensin pitäisi mennä psykiatrille :D
Käytkö gynekologilla?
Mena79
56
6688
Vastaukset
- lintsari:)
eli kävin uskollisesti vuosittain toistakymmentä vuotta aloitettuani e-pillerit n.19 vuotiaana. Lopetin pilleriurani 2002 ja sen koommin en ole käynyt. Eli ei ihan niin totaalista kuin sulla mutta kuitenkin...
Tuli hieman sellainen kapinamieliala - joo, tiedän, tyhmää - että mikä ihmeen ongelmalaitos naisen jalkoväliin on asennettu kun sitä pitää jatkuvasti penkoa ja epäillä ongelmia vaikkei olisi oireitakaan. Tietysti eri juttu jos on pillerit, tai jokin sairaus seurannassa tms.
Lähipiirissä on eräs nainen joka kertoi 30 vuotta vierähtäneen välillä käymättä. Nyt taas käy.
Älkää pahastuko tästä te jotka käytte säännöllisesti, se on hyvä ja ok, enkä tarkoita tällä arvostella ketään. Mulla vaan on näin.
Ja olen kyllä siellä psykiatrillakin joskus käynyt :D - nelikymppinen...
Olen käynyt, jos on ollut jotain vaivaa, eli joitakin kertoja. Muuten en ole kokenut tarpeelliseksi, kun noilta muutamiltakin käynneiltä on jotenkin jäänyt sellainen tuntu, ettei siellä oikeastaan juuri tutkittu tai kuunneltu. Tuntuisi kummalta mennä samaan paikkaan takaisin ilman, että on mitään vaivaa edes valitettavanaan.
Joukkotarkastuksen PAPA-kokeissa olen kyllä käynyt aina, kun on kutsuttu. - täälläkin
pärjätty. Ikää jo yli nelkyt ja gynekäyntejä, jotka ei liity raskaanaolemiseen on pari kappaletta. Otti päähän se raskausaikainenkin ronkinta; ihan normiraskaudet ja luomusynnytykset, että ajattelin jo silloin, kun niistä pääsen, niin antaa olla. Näin mennään siihen asti, kun ilmenee jotakin todellista vikaa ja sitä myöten tarvetta.
Kyllä meitä siis löytyy. - N40+
Elikkä siitä on jo aikaa 4 vuotta kun mulle tehtiin steriliisaatio. Jälkitarkastus tuli, mutta sen teki terveyskeskuksen -lääkäri.
Ennen kävin säännöllisesti, koska käytin e-pillereitä ja pillereihin tarvittiin resepti ja sen antoi lääkäri.
Jostain syystä se on jäänyt pois, koska vaivoja ei ole ollut sen jälkeen kun sterilisaation hankin. - tytti77
Käynyt pari kertaa, pakkosta joutunut. Nyt saanut olla muutaman vuoden taas rauhassa. Ihan helpolla en kyllä sinne lähde ja syytkin vähän samoja. Pelottavan vastenmieliseltä tuntuu ajatellakin, kun alapäätä aletais taas ronkkia.
- tytti77
Käynyt pari kertaa, pakkosta joutunut. Nyt saanut olla muutaman vuoden taas rauhassa. Ihan helpolla en kyllä sinne lähde ja syytkin vähän samoja. Pelottavan vastenmieliseltä tuntuu ajatellakin, kun alapäätä aletais taas ronkkia.
- huoh...
Itsellä ei ikää ihan vielä muutamiin vuosiin ole yhtä paljon kuin muilla vastanneilla, mutta kirjotetaan kummiskin. Itse siis en ole käynyt gynellä (tosin olen erittäin nuori) eikä kyllä pahemmin tekisi mielikään. Juuri tuo vastenmielisyys itseäkin vaivaa ja pelkkä ajatus saa aikaan ikäviä tuntemuksia vatsanpohjassa. Pitäisi varmaan vaan kuitenkin laitta mielen möröt syrjään, sillä on tässä jo jonkin aikaa pitänyt varata aika gynelle pieneen tarkastukseen, mutta mutta... Jotenkin koko ajatus ei vain innosta, tutkimus sun muut (diagnoosi etenkin) herättää vaan suunnatonta pelkoa ja se, että pitäisi omasta ja vieläpä hyvin henkilökohtaisen alueen vaivoista kertoa ja suostua tuntemattoman ronkittavaksi.
En kyllä yhtään ihmettele, ettet ole käynyt gynellä, ja jos mitään vaivaakaan ei kerta ole ollut, minkä takia olisi pitänyt. Ja ne vuosittaiset "rutiinitarkastukset", joissa pitäisi käydä. Pah, rutiinia ehkäpä gynekologille :DOlen ihan samaa mieltä. Iteki toki oon vasta 21.
Inhottava ja vastenmielinen ajatus mennä vieraan sedän tai tädin ronkittavaks :O ja eniten pelottaa se että jos jotai vakavaa löytyis.... Mutta mitään oireita tai ongelmia ei ittellänikää oo ollut tai mitään. :( ja se että poikaystävä painostaa menemään ei yhtä helpota asiaa.
- säännöllisesti
Minä käyn säännöllisesti vuosittain. Kyllähän terveyskeskuslääkärikin voisi uusia reseptit mutta jos pitäisikin tutkia jotain niin alkaa tympiä maahanmuuttajamieslääkärin päästäminen jalkoväliin. Mieluummin menen tutulle gynekologille. Alapäätä on ronkittu vain silloin jos on ollut tarvetta, muulloin menee pöydän ääressä jutustellen.
- diiduli
enkä ole gynellä käynyt! Ajatus kammoksuttaa kuten alkuperäistäkin, mutta taas toisaalta epä tässä vaivojakaan ole ollut. Mielestäni silloi mennään lääkäriin kun vaivoja on, en minä ainakaan ole mitään paikkaani vähän väliä näyttämässä oli sitten pää tai suu tms. niin miksi sitä tavaraa pitäs olla aivan ronkkimassa.
- .............
itse en lapsen saannin jälkeen ollut käynyt gynellä 5 vuoteen. Sitten päätin että pitäis kait mennä. Valitsin yksityiseltä lääkäriasemalta naislääkärin ja tilasin ajan. Ja heti sitten löytyi valtavaksi kasvanut myoma kohdusta ja siitä kuukauden kuluttua leikkaukseen. Mittaa sillä möhkäleellä oli 8 cm joka suuntaan. Pakkohan se oli leikata, jos ois jätetty ois kohta poistettu koko kohtu...mut et kyllä ehkä kandee edes 5 vuoden välein mennä, pointti on se, että reissusta tekee siedettävämmän se, että menee yksityiselle jolloin voi itse valita lääkärin . Yksityisesti kun menee ei huoneessa ole koskaan ylimääräisiä ihmisiä kun tutkitaan ym. ja ei se sitten ihan niin kamalaa ole.
- t***a
Edellisestä käynnistä on 10 v. Tällä välin olen hoitanut kierukan laiton ja papat terveyskeskuksessa. Gyne löysi myooman. Pieni vielä, mutta hyvä kun löytyi jo nyt. Edelliskerran tulos oli munasarjakysta, joten kannattaa varmaan käydä jatkossakin ainakin silloin tällöin.
Oliko sulla vaivoja, vai voiko noinkin iso myooma olla vielä oireeton? Oireetonta ei kai tarvtse leikata, vaikka olisi isokin? Lapsentekoikä on jo ohitettu, joten ei haittaa vaikka joskus jouduttaisiin koko kohtukin poistamaan. - .................
t***a kirjoitti:
Edellisestä käynnistä on 10 v. Tällä välin olen hoitanut kierukan laiton ja papat terveyskeskuksessa. Gyne löysi myooman. Pieni vielä, mutta hyvä kun löytyi jo nyt. Edelliskerran tulos oli munasarjakysta, joten kannattaa varmaan käydä jatkossakin ainakin silloin tällöin.
Oliko sulla vaivoja, vai voiko noinkin iso myooma olla vielä oireeton? Oireetonta ei kai tarvtse leikata, vaikka olisi isokin? Lapsentekoikä on jo ohitettu, joten ei haittaa vaikka joskus jouduttaisiin koko kohtukin poistamaan.heips, ei mulla ollut mitään vaivoja, ei kerta kaikkiaan mitään. Lääkäri sanoikin, että ihmisen mahassa voi pikkuhiljaa kasvaa isokin patti eikä sitä mitenkään tunne. Hemoglobiini oli alhainen, se oli ainut "oire".
- tarkistukseen sas
................. kirjoitti:
heips, ei mulla ollut mitään vaivoja, ei kerta kaikkiaan mitään. Lääkäri sanoikin, että ihmisen mahassa voi pikkuhiljaa kasvaa isokin patti eikä sitä mitenkään tunne. Hemoglobiini oli alhainen, se oli ainut "oire".
Kohdusta voidaan poistaa ylipainoiselta naiselta lähemmäs 1kg "patti" ilman että se olisi juurikaan vaivannut...
Kaikkeen myös tottuu
- papaton...
Hei! En oo koskaan käyny ees papakokeessa, enkä vapaaehtoisesti oo menny gynelle. Huonoja kokemuksia 3 v sitten. Ei voi tehä sisätutkimusta ja muutenkin pidän alistavana koko gynen hommaa! On toki hyvä että seulotaan papa - kokeella syöpää, mutta minusta ei oo menee siihenkään! Onni tietty, ettei oo ollu koskaan sukupuolikontaktejakaan... Et oo tidellakaan ainut, aloittaja! Ja oon yli 35 v! Eli ei tartte mennä psykiatrille tuon takia! Tai jos pitää, nii sitten meitä on varmaan aika monta...! :D Hyvää syksyä!
- dferwq
Itse kävin elämäni ensimmäistä kertaa gynellä samana vuonna kun täytyin 30 v. Reilun viikon kuluttua olisi elämäni toinen gynekäynti. Lisäksi olen kerran käynyt papakokeessa. Syyt henkisiä. Ennen en olisi pystynyt edes kirjoittamaan sanaa "gyne", mutta nyt on hieman helpottanut. Silti ahdistaa todella paljon. Voisipa vain leikkauttaa koko sukupuolielimistön pois...
Kannattaa valita tarkkaan se gyne. Itselleni tuli kauhea olo tuosta papakokeesta, joka otettiin kun olin 25-vuotias. Ensinnäkään en tiennyt etukäteen olisiko kokeen ottava henkilö mies vai nainen, onneksi oli nainen. Toisekseen hän ei osannut ollenkaan suhtautua, ihmetteli koko ajan suureen ännen että "Etkö tosiaan ole koskaan käynyt gynellä???". En myöskään tiennyt mihin päähän pöytää minun olisi pitänyt asettua ja tunsin itseni idiootiksi. Tunsin itseni aivan friikiksi ja vihasin itseäni pitkään sen jälkeen.
Gyneksi valitsin erään joka on erikoistunut seksuaalisen väkivallan uhreihin. Vaikken hänelle kertonut elämästäni mitään, niin koin kuitenkin ettei minun tarvitse selittä miksi en ole aiemmin käynyt, kaipa hänellä on ollut ongelmaisia potilaita aiemminkin.
Ensimmäinen kerta oli joka tapauksessa helpotus, koska eniten pelkäämiäni asioita ei tapahtunut; kukaan ei esimerkiksi kävellyt sisään huoneeseen kesken kaiken eikä huoneessa ollut gynen lisäksi muuta henkilökuntaa. Tällä kertaa osasin myös asettua tutkimustuoliin oikein.
Jälkikäteen olen kuitenkin miettinyt että pitiköhän gyne minua jotenkin kauhean vastenmielisenä, olen miettinuyt hänen ilmeitään ja sitä kuinka lyhyen aikaa tutkimus kesti (muistaakseni 10 minuuttia). Ja pitäisikö minun olla vaivaamatta läkäriä sillä että menen hänelle levittelemään vastenmielistä ****:ni..? - kokeile ainakin
dferwq kirjoitti:
Itse kävin elämäni ensimmäistä kertaa gynellä samana vuonna kun täytyin 30 v. Reilun viikon kuluttua olisi elämäni toinen gynekäynti. Lisäksi olen kerran käynyt papakokeessa. Syyt henkisiä. Ennen en olisi pystynyt edes kirjoittamaan sanaa "gyne", mutta nyt on hieman helpottanut. Silti ahdistaa todella paljon. Voisipa vain leikkauttaa koko sukupuolielimistön pois...
Kannattaa valita tarkkaan se gyne. Itselleni tuli kauhea olo tuosta papakokeesta, joka otettiin kun olin 25-vuotias. Ensinnäkään en tiennyt etukäteen olisiko kokeen ottava henkilö mies vai nainen, onneksi oli nainen. Toisekseen hän ei osannut ollenkaan suhtautua, ihmetteli koko ajan suureen ännen että "Etkö tosiaan ole koskaan käynyt gynellä???". En myöskään tiennyt mihin päähän pöytää minun olisi pitänyt asettua ja tunsin itseni idiootiksi. Tunsin itseni aivan friikiksi ja vihasin itseäni pitkään sen jälkeen.
Gyneksi valitsin erään joka on erikoistunut seksuaalisen väkivallan uhreihin. Vaikken hänelle kertonut elämästäni mitään, niin koin kuitenkin ettei minun tarvitse selittä miksi en ole aiemmin käynyt, kaipa hänellä on ollut ongelmaisia potilaita aiemminkin.
Ensimmäinen kerta oli joka tapauksessa helpotus, koska eniten pelkäämiäni asioita ei tapahtunut; kukaan ei esimerkiksi kävellyt sisään huoneeseen kesken kaiken eikä huoneessa ollut gynen lisäksi muuta henkilökuntaa. Tällä kertaa osasin myös asettua tutkimustuoliin oikein.
Jälkikäteen olen kuitenkin miettinyt että pitiköhän gyne minua jotenkin kauhean vastenmielisenä, olen miettinuyt hänen ilmeitään ja sitä kuinka lyhyen aikaa tutkimus kesti (muistaakseni 10 minuuttia). Ja pitäisikö minun olla vaivaamatta läkäriä sillä että menen hänelle levittelemään vastenmielistä ****:ni..?Suosittelisin, että menet puhumaan tuntemuksistasi terapeutille. Tämä ei siis todellakaan ole mitään **ttuilua, mutta tuollaiset tuntemukset eivät ole aivan normaaleja. Varmaankin pelkoihisi ja ahdistukseesi liittyy jotakin, joka voitaisiin selvittää.
- dferwq
kokeile ainakin kirjoitti:
Suosittelisin, että menet puhumaan tuntemuksistasi terapeutille. Tämä ei siis todellakaan ole mitään **ttuilua, mutta tuollaiset tuntemukset eivät ole aivan normaaleja. Varmaankin pelkoihisi ja ahdistukseesi liittyy jotakin, joka voitaisiin selvittää.
Kiitti neuvosta mutta on käyttökelvoton. Suomessa nimittäin ei saa mielenterveysapua. Ainakaan ellei ole niin rikas että voi käydä yksityisellä.
- dferwq
dferwq kirjoitti:
Kiitti neuvosta mutta on käyttökelvoton. Suomessa nimittäin ei saa mielenterveysapua. Ainakaan ellei ole niin rikas että voi käydä yksityisellä.
Toisekseen tiedän kyllä mitä olen kokenut.
- ihan sama...
dferwq kirjoitti:
Toisekseen tiedän kyllä mitä olen kokenut.
No sehän se on hyvä asenne. Ja luuletko tosiaan, että ihmiset menevät terapiaan sen takia etteivät tiedä mitä ovat kokeneet? Päinvastoin, he menevät sinne juuri siitä syystä, että tietävät mitä ovat kokeneet, jotta voivat selvittää asioita ja elää normaalisti. Sitä paitsi, mielenterveysapua saa kyllä, jonot ovat toki pitkät.
- dferwq
ihan sama... kirjoitti:
No sehän se on hyvä asenne. Ja luuletko tosiaan, että ihmiset menevät terapiaan sen takia etteivät tiedä mitä ovat kokeneet? Päinvastoin, he menevät sinne juuri siitä syystä, että tietävät mitä ovat kokeneet, jotta voivat selvittää asioita ja elää normaalisti. Sitä paitsi, mielenterveysapua saa kyllä, jonot ovat toki pitkät.
- " Varmaankin pelkoihisi ja ahdistukseesi liittyy jotakin, joka voitaisiin selvittää"
- "tiedän kyllä mitä olen kokenut" = ei tarvitse selvittää
"mielenterveysapua saa kyllä"
In your dreams. Muistatko tai luitko kun hesarin mielipidepalstalla oli juttua siitä kuinka itsaria yrittäneetkin vain kursitaan sairaalassa kokoon, ja lähetetään kotiin yrittämään uudestaan?
Olen jonottanut terapiaan pääsyä nyt jotain 2 vuotta. Keväällä kun soitin sinne (YTHS:lle), niin kuulin että jono ei ole liikkunut yhtään tuona aikana. Joten haista paska. - kysyn vaan
dferwq kirjoitti:
- " Varmaankin pelkoihisi ja ahdistukseesi liittyy jotakin, joka voitaisiin selvittää"
- "tiedän kyllä mitä olen kokenut" = ei tarvitse selvittää
"mielenterveysapua saa kyllä"
In your dreams. Muistatko tai luitko kun hesarin mielipidepalstalla oli juttua siitä kuinka itsaria yrittäneetkin vain kursitaan sairaalassa kokoon, ja lähetetään kotiin yrittämään uudestaan?
Olen jonottanut terapiaan pääsyä nyt jotain 2 vuotta. Keväällä kun soitin sinne (YTHS:lle), niin kuulin että jono ei ole liikkunut yhtään tuona aikana. Joten haista paska.Mitä ihmettä sitten teet siellä jonossa, jos et kerran tarvitse mielenterveysapua?
- evaeva
dferwq kirjoitti:
- " Varmaankin pelkoihisi ja ahdistukseesi liittyy jotakin, joka voitaisiin selvittää"
- "tiedän kyllä mitä olen kokenut" = ei tarvitse selvittää
"mielenterveysapua saa kyllä"
In your dreams. Muistatko tai luitko kun hesarin mielipidepalstalla oli juttua siitä kuinka itsaria yrittäneetkin vain kursitaan sairaalassa kokoon, ja lähetetään kotiin yrittämään uudestaan?
Olen jonottanut terapiaan pääsyä nyt jotain 2 vuotta. Keväällä kun soitin sinne (YTHS:lle), niin kuulin että jono ei ole liikkunut yhtään tuona aikana. Joten haista paska.ihme asenne sulla...
- tadaaaaa
Täällä myös kolmevitonen... Kävin kerran, mutta toiste en mene, hankalan PMS:n vuoksi, en suostunut sisätutkimukseen ja gynekologi otti pulttia yksityisellä. Neitsyt olen myöskin, en koskisi miehiin kepilläkään. PAPA-kokeisiinkaan en mene, syöpäalttiutta suvussani ei esiinnyt.
- pikkunyhverö
En ole koskaan gynellä käynyt enkä käy. Minulla ei ole tarvetta siihen, koska en lapsia hanki. Koko ajatus on erittäin vastenmielinen. Toki jos haluaa pitää huolta omasta hedelmällisyydestään, voi siellä käynti olla ihan älykästä, mutta minun tapauksessani sillä ei ole mitään merkitystä, parempi olisi, jos mokomat eivät toimisi ollenkaan. Tosin absoluuttisuuteni ylettyy myös muihin lääkäreihin, en ole käynyt lääkärissä enkä hammaslääkärissä sitten yläasteen.
- hommaa!
Jopas on jyrkkiä mielipiteitä! Taidat olla melkoisen nuori, kun pystyt tuollaisia puhumaan. Vaikka et ikinä päästäisi miestä haarojesi väliin, voi silti tulla sairauksia jonka diagnosointiin ja hoitoon tarvitaan gynekologia. Gynekologi ei ole vain synnytyslääkäri, hän joutuu hoitamaan paljon laajemmin naista. Eiköhän ajatuksesi muutu kun sairastut johonkin vakavaan (tai vaikka lievempäänkin) naisten sairauteen. Kun (huomaa sanamuoto) saat vaikkapa emätintulehduksen (sen saat ihan itseltäsi) tarvitset lääkäriä. Ellei sitä hoideta, seurauksena voi olla tuo toivomasi lapsettomuus.
Sama tilanne muidenkin lääkärien osalta, ei kannata päästää sairauksia riehumaan vapaasti. Hammaslääkärissä käynnin jättäminen on todella tyhmää, sen huomaat vuosien kuluttua kun hampaitasi ei ehkä pystytä enää pelastamaan. - lykkääjä20
hommaa! kirjoitti:
Jopas on jyrkkiä mielipiteitä! Taidat olla melkoisen nuori, kun pystyt tuollaisia puhumaan. Vaikka et ikinä päästäisi miestä haarojesi väliin, voi silti tulla sairauksia jonka diagnosointiin ja hoitoon tarvitaan gynekologia. Gynekologi ei ole vain synnytyslääkäri, hän joutuu hoitamaan paljon laajemmin naista. Eiköhän ajatuksesi muutu kun sairastut johonkin vakavaan (tai vaikka lievempäänkin) naisten sairauteen. Kun (huomaa sanamuoto) saat vaikkapa emätintulehduksen (sen saat ihan itseltäsi) tarvitset lääkäriä. Ellei sitä hoideta, seurauksena voi olla tuo toivomasi lapsettomuus.
Sama tilanne muidenkin lääkärien osalta, ei kannata päästää sairauksia riehumaan vapaasti. Hammaslääkärissä käynnin jättäminen on todella tyhmää, sen huomaat vuosien kuluttua kun hampaitasi ei ehkä pystytä enää pelastamaan.Helpottavaa kuulla että en ole ainoa jota ajatus gynekoligista ahdistaa. Tarttis kuitenkin pillerit käydä hakemassa, kahden vuoden parisuhteen jälkeen on jo korkea aikakin,mutta se mitä minä pelkäään on tottakai sen jalkojen levittelyn ohella yksinkertaisesti huono ja epäempaattinen palvelu.
Pelkään että lääkäri suhtautuisi nuivasti kun olen lykännyt ehkäisyä useamman vuoden ja laiminlyönyt terveyteni. Hammaslääkäriä kartan samasta syystä, turhan tiuhaa en ole sielläkään käynyt, mutta se on sitten taas eri lukunsa. Harmittaa etten mennyt aiemmin, sillä epäilen että parikymppiseen pillereiden aloittajaan suhtauduttaisiin varmaan erilailla kuin 16-vuotiaaseen. Vähättelisikö lääkäri vain tyylillä "noin iso ihminen pelkään lääkäriä", en tiedä...pelko kuitenkin pitäisi jo kohdata sillä odotellessa se on vain pahentunut.
Mitä luulette jos ihan kunnalliselle perheneuvolaan soittais ja sanoisin etukäteen jo
että toimenpide pelottaa? Että varaisivat sellaisen lääkärin jolla olisi aikaa ja hermoja ja eritoten sydäntä pelokkaalle asiakkaalle. Tarvitseeko ekalla kerralla edes tehdä tutkimusta pakosti? Entä saako teini-iän ohittanutkin vielä ilmaiseksi ensimmäiset pilelrit?
Entä voisiko takaraivoon olla jäänyt jonkin asteinen trauma, sillä olen alle kouluikäisenä viettänyt paljon aikaa lääkäreillä ja jopa sairaalassa eri vaivojen takia ja senhän tiedätte miten lasta kohdellaan kun ei jotain tutkimusta anna tehdä, erityisesti alapään vaivoihin...seksin harrastaminenkin oli alkuunsa aivan kammottavaa mutta nyt se on helpottanut paljon, kiitos kivalle miesystävälleni. Hänen kanssaan olen jutellut mutta heh ei ne miehet vaan voi kaikkea ymmärtää, vaikka yrittäsivätkin...;)
Kavereiden kanssa en kehtaa asiasta alkaa jutella sillä pelkään heiltäkin kielteistä reaktiota kun en ole uskaltanut mennä. Olen yrittänyt kyllä mielessäni työstää asiaa ja miettinyt kuvaa tutkimuksesta etukäteen mutta rahkeet ei vaan riitä. Olisi mukavaa jos joku vastailisi asiallisesti näihin mietintöihin:) - pikkunyhverö
hommaa! kirjoitti:
Jopas on jyrkkiä mielipiteitä! Taidat olla melkoisen nuori, kun pystyt tuollaisia puhumaan. Vaikka et ikinä päästäisi miestä haarojesi väliin, voi silti tulla sairauksia jonka diagnosointiin ja hoitoon tarvitaan gynekologia. Gynekologi ei ole vain synnytyslääkäri, hän joutuu hoitamaan paljon laajemmin naista. Eiköhän ajatuksesi muutu kun sairastut johonkin vakavaan (tai vaikka lievempäänkin) naisten sairauteen. Kun (huomaa sanamuoto) saat vaikkapa emätintulehduksen (sen saat ihan itseltäsi) tarvitset lääkäriä. Ellei sitä hoideta, seurauksena voi olla tuo toivomasi lapsettomuus.
Sama tilanne muidenkin lääkärien osalta, ei kannata päästää sairauksia riehumaan vapaasti. Hammaslääkärissä käynnin jättäminen on todella tyhmää, sen huomaat vuosien kuluttua kun hampaitasi ei ehkä pystytä enää pelastamaan.En vaan yksinkertaisesti halua käydä lääkärillä. Tutkiminen ja penkominen tuntuu erittäin alistavalta ja ahdistavalta, ihan ns. normaalikin lääkärikäynti. En missään nimessä suostu mennä nöyryytettäväksi gynekologille (kuulostaa varmaan naurettavalta). En pidä omaa naiseuttani ollenkaan arvossa, ja en näe mitään syytä, miksi pitäisin siitä huolta, saatikka itsestäni muuten. Kieltämättä tuntuu vähän hassulta tuo sanamuoto "kun sairastut". Toki voin sairastua, mutta ei se ole mikään väistämätön asia.
Synnynnäinen hedelmättömyys tai jostain muusta syystä johtuva hedelmättömyys taas on aivan liian ihana ajatus, koska sterilisaatiota en vielä saa. - niin erilaisia
pikkunyhverö kirjoitti:
En vaan yksinkertaisesti halua käydä lääkärillä. Tutkiminen ja penkominen tuntuu erittäin alistavalta ja ahdistavalta, ihan ns. normaalikin lääkärikäynti. En missään nimessä suostu mennä nöyryytettäväksi gynekologille (kuulostaa varmaan naurettavalta). En pidä omaa naiseuttani ollenkaan arvossa, ja en näe mitään syytä, miksi pitäisin siitä huolta, saatikka itsestäni muuten. Kieltämättä tuntuu vähän hassulta tuo sanamuoto "kun sairastut". Toki voin sairastua, mutta ei se ole mikään väistämätön asia.
Synnynnäinen hedelmättömyys tai jostain muusta syystä johtuva hedelmättömyys taas on aivan liian ihana ajatus, koska sterilisaatiota en vielä saa.Sinä koet naiseuden taakkana. Olemme kaikki yksilöitä ja niin kovin erilaisia. Minulle taas naiseus on ollut pitkäaikainen tavoite jonka fyysisen puolen olen saavuttanut vasta joitakin vuosia sitten. Hoitoprosessin yhteydessä häveliäisyys on kadonnut, onhan alapääni lääkärin tekemä eikä luonnon muovaama. Lain määräämänä en voi saada enää lapsia (eikä ole fyysisestikään mahdollista), mutta onneksi ehdin saamaan heidät vaimoni kanssa ennen korjausprosessia.
- pikkunyhverö
niin erilaisia kirjoitti:
Sinä koet naiseuden taakkana. Olemme kaikki yksilöitä ja niin kovin erilaisia. Minulle taas naiseus on ollut pitkäaikainen tavoite jonka fyysisen puolen olen saavuttanut vasta joitakin vuosia sitten. Hoitoprosessin yhteydessä häveliäisyys on kadonnut, onhan alapääni lääkärin tekemä eikä luonnon muovaama. Lain määräämänä en voi saada enää lapsia (eikä ole fyysisestikään mahdollista), mutta onneksi ehdin saamaan heidät vaimoni kanssa ennen korjausprosessia.
Ihmiset tosiaan ovat niin erilaisia. Hyvä, että olet nyt sitä, mitä haluatkin olla. Minua taas ei voisi vähempää kiinnostaa olla nainen, mutta toisaalta en haluaisi olla mieskään.
- adkldjsakd
lykkääjä20 kirjoitti:
Helpottavaa kuulla että en ole ainoa jota ajatus gynekoligista ahdistaa. Tarttis kuitenkin pillerit käydä hakemassa, kahden vuoden parisuhteen jälkeen on jo korkea aikakin,mutta se mitä minä pelkäään on tottakai sen jalkojen levittelyn ohella yksinkertaisesti huono ja epäempaattinen palvelu.
Pelkään että lääkäri suhtautuisi nuivasti kun olen lykännyt ehkäisyä useamman vuoden ja laiminlyönyt terveyteni. Hammaslääkäriä kartan samasta syystä, turhan tiuhaa en ole sielläkään käynyt, mutta se on sitten taas eri lukunsa. Harmittaa etten mennyt aiemmin, sillä epäilen että parikymppiseen pillereiden aloittajaan suhtauduttaisiin varmaan erilailla kuin 16-vuotiaaseen. Vähättelisikö lääkäri vain tyylillä "noin iso ihminen pelkään lääkäriä", en tiedä...pelko kuitenkin pitäisi jo kohdata sillä odotellessa se on vain pahentunut.
Mitä luulette jos ihan kunnalliselle perheneuvolaan soittais ja sanoisin etukäteen jo
että toimenpide pelottaa? Että varaisivat sellaisen lääkärin jolla olisi aikaa ja hermoja ja eritoten sydäntä pelokkaalle asiakkaalle. Tarvitseeko ekalla kerralla edes tehdä tutkimusta pakosti? Entä saako teini-iän ohittanutkin vielä ilmaiseksi ensimmäiset pilelrit?
Entä voisiko takaraivoon olla jäänyt jonkin asteinen trauma, sillä olen alle kouluikäisenä viettänyt paljon aikaa lääkäreillä ja jopa sairaalassa eri vaivojen takia ja senhän tiedätte miten lasta kohdellaan kun ei jotain tutkimusta anna tehdä, erityisesti alapään vaivoihin...seksin harrastaminenkin oli alkuunsa aivan kammottavaa mutta nyt se on helpottanut paljon, kiitos kivalle miesystävälleni. Hänen kanssaan olen jutellut mutta heh ei ne miehet vaan voi kaikkea ymmärtää, vaikka yrittäsivätkin...;)
Kavereiden kanssa en kehtaa asiasta alkaa jutella sillä pelkään heiltäkin kielteistä reaktiota kun en ole uskaltanut mennä. Olen yrittänyt kyllä mielessäni työstää asiaa ja miettinyt kuvaa tutkimuksesta etukäteen mutta rahkeet ei vaan riitä. Olisi mukavaa jos joku vastailisi asiallisesti näihin mietintöihin:)"Entä voisiko takaraivoon olla jäänyt jonkin asteinen trauma, sillä olen alle kouluikäisenä viettänyt paljon aikaa lääkäreillä ja jopa sairaalassa eri vaivojen takia ja senhän tiedätte miten lasta kohdellaan kun ei jotain tutkimusta anna tehdä, erityisesti alapään vaivoihin...seksin harrastaminenkin oli alkuunsa aivan kammottavaa mutta nyt se on helpottanut paljon"
Kuulosti niin tutulta, että on pakko kommentoida myös. Minulla oli pienenä jatkuvia virtsatulehduksia (ja katedrointeja...) ja olin sairaalassakin niiden vuoksi. Olin niin nuori, etten edes juurikaan muista mitään, mutta olen vakuuttunut siitä, että hyvinkin pienelle lapselle voi jäädä pahoja traumoja, vaikkei muistikuvia jäisikään.
Ongelmia, joita minulle todennäköisesti juuri noista lapsuuden alistavista tilanteista jäi:
-valtava kammo lääkäreitä ja sairaaloita kohtaan (yhdistin niihin nimenomaan täydellisen nöyryytyksen ja vapaudenriiston, mielleyhtymä oli niin paha että ihan kuvotti... en itse asiassa tiedä, miten parivuotiaan väkisin katedrointi eroaa kokemuksellisesti samanikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä/raiskauksesta, eihän pieni lapsi sitä mitenkään voi ymmärtää, että siinä tehdään "hyvää")
-oman alapään "vieraus" ja suoranainen pelko sitä kohtaan; esim tamponin käyttö tai minkään asian sisääntyöntäminen oli ihan mahdotonta ja synnytti vain vihansekaisen itkun ja pakokauhun... paljon päälle parikymppisenä onnistuin tamponin kanssa ensimmäisen kerran
-vihasin syvästi itseäni ja naiseuttani, ja olisin ollut onnellinen, jos koko reikää ei olisikaan
-tietenkin myös seksielämän herääminen viivästyi ja seksuaalisuus ehkä jossain määrin kieroutui ja kietoutui tämän lääkärikammon ympärille
-kerran näin, kun sairaala-ohjelmassa tehtiin "puoliväkisin" katedrointi onnettomuudessa olleelle naiselle, ja sain tuosta pätkästä ihan hirveän, kuvottavan, ahdistuneen ja masentuneen olon pitkäksi aikaa
-nykyään olen 28, ja olen päässyt pahimmista ongelmista eroon. Penetraatio ei ahdista, vaan päinvastoin. Lääkärikammo myös on hiljalleen huvennut, eikä gynekologinkaan pöydälle meneminen ahdista yhtään. Silti jossakin määrin joihinkin toimenpiteisiin yhdistyy tunne tuhoavan voimakkaasta nöyryytyksestä (jos esim joutuisin johonkin tähystykseen, niin voisi olla vaikeaa pitää alistettuna olemisen tunne poissa).
En tiedä, moniko oikeasti kuolisi syöpään omassa kodissaan mielummin kuin menisi lääkäriin. Ymmärrän hyvin pahan kammon, josta moni täällä kirjoittaa, koska itsellänikin sellainen oli. Ei kannata kuitenkaan suhtautua liian jyrkästi/jääräpäisesti asioihin, sillä kyllä ne pelotkin voivat lievittyä. En minäkään olisi ikinä uskonut vielä pääseväni noista kammoista ja ongelmista, ne olivat niin lamauttavia. Pala palalta ja pikkuhiljaa kuitenkin olen päässyt kammoistani ja löytänyt aikuisemman suhtautumisen asiaan. En ole tarvinnut siihen mitään terapiaa ("itseterapiaa" ja syiden pohdiskelua tosin kyllä), vaan elämässä eteenpäin meneminen ja muu kehittyminen on tukenut näidenkin juttujen helpottumista.
- Lady45*
Elikkä silloin kun tehtiin sterilointi.
- kyssä
oon ite menossa huomenna ekaa kertaa gynelle. tuli mieleen että onko jotain aikarajaa millon ei saa harrastaa seksiä ennen gynelle menoa? tai vaikuttaako jälkiehkäisypillerin otto jotenki tutkimukseen?
- äiti1986
mä oon käynyt vaan kerran ja sit tietysti niitä raskauden takia käytyjä kertoja..papakoekin on otettu pari kertaa enkä koskaan ole tuloksia saanut vaikka samalla lääkärillä oon käynyt ja neuvolassa..kai ne jotain olis sanonut jos olis löytänyt.Ja se kun synnytyksestä oli 6 viikkoa niin ei kyllä tuntunut hyvältä se papakoe:/ mutta jos ja kun vielä joskus pitää mennä niin mieslääkäri pitää olla,ne on huomattavasti hellempiä.
- jästipää
Joo eipä oo tullu käytyä, en halua vieraan ronkkivan paikkojani. En oikee luota lääkäreihi, kai joku trauma jääny jostakin, ja toisaalta en haluu maksaa epämiellyttävästä kokemuksesta. Koen itseni terveeksi, miksi siis mennä vaan tarkastuttamaan ittesä kaiken varalta? Itelläni esim oli menkat noin 1,5 vuotta hukassa, ja si eräänä päivänä ne tuli vaa takas, en ees suunnitellu meneväni lääkäriin saatikka gynekologille.
Tuskin tulee päivää jollon vapaaehtosesti menisin, nii ja ikääki löytyy 25-vuotta.- jiiri615
Hyvä että samanlaisia näköjään löytyy.
Olen 25, en ole käynyt (minkäänsortin) lääkärillä yläasteen jalkaterän murtuma-terveyskeskuskäynnin jälkeen. Koin lapsena erittäin inhottavaa kohtelua lääkärissä, siitä jäi traumat. En pysty edes vierailla sairaaloissa tms paikoissa, koska ahdistun hermostun liikaa jo pelkästä miljööstä.
Ajatus sisätutkimuksesta on lisäksi ajatuksena liian intiimi, häpeällinen ja nöyryyttävä kokemus. Idiootteja sellaiset kommentit "ne tekee sitä vaan työkseen, ei ne ajattele mitään susta" - niinpä. Mutta itselleni se on niin luonnoton ajatus kuin olla ja voin. Ajatus synnyttämisestä julkisesti on kuvottava ajatus.
Yhdessä ja samassa parisuhteessa olen ollut 9 vuotta. Ei irtosuhteita, pettämisiä, tai aiempia suhteita tms. Nuorempana (16-18v) suurin huolenaihe oli ehkäisy, mutta en uskaltanut hankkia pillereitä, koska lääkärille meneminen oli niin suuri kynnys. Yritin olla vain todella varovainen kumppanini kanssa. Tosin parin vuoden jälkeen olin sitä mieltä etten haluaisikaan pilata elimistöäni lisähormoneilla. Lapsia en ole koskaan halunnut, enkä edelleenkään halua. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että minulla on kierto säännöllinen ja helppo, joten ehkäisyssä on kaikki nämä vuodet pärjätty ihan sillä kun pysyy päivissä selvillä, kriittisenä ajankohtana kumin kera sekä lisäripaus varovaisuutta, eli turhat riskit pois.
Lääkärissä käymättömyys on minulle valinta. Olen hiukan katkera siitä, että olen naarassukupuolen edustaja. Kehonsisäinen sukupuolielimistö on hankalampi meillä kuin miehillä. Lisäksi kun elimien toiminta& "käyttöikä" ovat niin vahvasti hormonaaliseen toimintaan kytkettyjä. Eli naaraita ei ole tarkoitettukaan elämään muuta kuin sen verran että saavat jälkeläisiä maailman. Ajattelen että on kurja olla nainen koska sukupuolielimistö lahoaa käsiin ensimmäisenä, se on kuin auto jota pitäisi koko ajan huoltaa ja katsastaa että saisi lisää ajovuosia.
En pelkää sitä että naistenvaivoihin liittyvät ongelmat johtaisivat lapsettomuuteen. Suurin haaste on hyväksyä se että voin kuolla (ikään) katsottamatta johonkin kasvaimeen, koska en ole valmis leikkauksiin.
Kuten sanoin pelkästään sairaalamaisissa tiloissa vieraileminen on jo riittävän ahdistavaa.
Koen itseni terveeksi ja hyvinvoivaksi (lukuunottamatta näitä mentaalipuolen rajoituksia), syön terveellisesti, nukun liikun, voisin vaikka juosta marathonin jos vain harjoittelisin enemmän. Eli feel great, mutta jos menisin lääkäriin - tuntuu että siellä tehtäisiin kaikki mahdolliset testit, jotta huomataan jossain arvoissa jotain vikaa. Siinä sitten mukava palkinto lääkärissäkäynnistä - sinulta löydetään jotain ja olet sairas. Sen päivän jälkeen olo ei olkaan enää suurenmoinen. Itse en ole sen tyyppinen joka pystyy vastaanottamaan tuollaista informaatiota - etenkin kun tiedän etten ole valmis mihinkään hoitotoimenpiteisiinkään. Mahdoton yhtälö siis.
Tiedostan että minussa voi kasvaa ties millaisia kasvaimia tietämättäni, ja sitten kun huomaan itsessäni jotain "vikaa" voi olla myöhäistä tehdä mitään. Mutta koska en olisi valmis tekemään lievemmällekään asialle mitään, on vain pakko elää asian kanssa. Yhteiskunta paapoo liikaa kansalaisia joukkoseuranta kutsuilla ym. Loppu tulee ennemmin tai myöhemmin - siinä vain on sulateltavaa jos vaikuttaa siltä että se tulee aiemmin. - vähän lievempää...
jiiri615 kirjoitti:
Hyvä että samanlaisia näköjään löytyy.
Olen 25, en ole käynyt (minkäänsortin) lääkärillä yläasteen jalkaterän murtuma-terveyskeskuskäynnin jälkeen. Koin lapsena erittäin inhottavaa kohtelua lääkärissä, siitä jäi traumat. En pysty edes vierailla sairaaloissa tms paikoissa, koska ahdistun hermostun liikaa jo pelkästä miljööstä.
Ajatus sisätutkimuksesta on lisäksi ajatuksena liian intiimi, häpeällinen ja nöyryyttävä kokemus. Idiootteja sellaiset kommentit "ne tekee sitä vaan työkseen, ei ne ajattele mitään susta" - niinpä. Mutta itselleni se on niin luonnoton ajatus kuin olla ja voin. Ajatus synnyttämisestä julkisesti on kuvottava ajatus.
Yhdessä ja samassa parisuhteessa olen ollut 9 vuotta. Ei irtosuhteita, pettämisiä, tai aiempia suhteita tms. Nuorempana (16-18v) suurin huolenaihe oli ehkäisy, mutta en uskaltanut hankkia pillereitä, koska lääkärille meneminen oli niin suuri kynnys. Yritin olla vain todella varovainen kumppanini kanssa. Tosin parin vuoden jälkeen olin sitä mieltä etten haluaisikaan pilata elimistöäni lisähormoneilla. Lapsia en ole koskaan halunnut, enkä edelleenkään halua. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että minulla on kierto säännöllinen ja helppo, joten ehkäisyssä on kaikki nämä vuodet pärjätty ihan sillä kun pysyy päivissä selvillä, kriittisenä ajankohtana kumin kera sekä lisäripaus varovaisuutta, eli turhat riskit pois.
Lääkärissä käymättömyys on minulle valinta. Olen hiukan katkera siitä, että olen naarassukupuolen edustaja. Kehonsisäinen sukupuolielimistö on hankalampi meillä kuin miehillä. Lisäksi kun elimien toiminta& "käyttöikä" ovat niin vahvasti hormonaaliseen toimintaan kytkettyjä. Eli naaraita ei ole tarkoitettukaan elämään muuta kuin sen verran että saavat jälkeläisiä maailman. Ajattelen että on kurja olla nainen koska sukupuolielimistö lahoaa käsiin ensimmäisenä, se on kuin auto jota pitäisi koko ajan huoltaa ja katsastaa että saisi lisää ajovuosia.
En pelkää sitä että naistenvaivoihin liittyvät ongelmat johtaisivat lapsettomuuteen. Suurin haaste on hyväksyä se että voin kuolla (ikään) katsottamatta johonkin kasvaimeen, koska en ole valmis leikkauksiin.
Kuten sanoin pelkästään sairaalamaisissa tiloissa vieraileminen on jo riittävän ahdistavaa.
Koen itseni terveeksi ja hyvinvoivaksi (lukuunottamatta näitä mentaalipuolen rajoituksia), syön terveellisesti, nukun liikun, voisin vaikka juosta marathonin jos vain harjoittelisin enemmän. Eli feel great, mutta jos menisin lääkäriin - tuntuu että siellä tehtäisiin kaikki mahdolliset testit, jotta huomataan jossain arvoissa jotain vikaa. Siinä sitten mukava palkinto lääkärissäkäynnistä - sinulta löydetään jotain ja olet sairas. Sen päivän jälkeen olo ei olkaan enää suurenmoinen. Itse en ole sen tyyppinen joka pystyy vastaanottamaan tuollaista informaatiota - etenkin kun tiedän etten ole valmis mihinkään hoitotoimenpiteisiinkään. Mahdoton yhtälö siis.
Tiedostan että minussa voi kasvaa ties millaisia kasvaimia tietämättäni, ja sitten kun huomaan itsessäni jotain "vikaa" voi olla myöhäistä tehdä mitään. Mutta koska en olisi valmis tekemään lievemmällekään asialle mitään, on vain pakko elää asian kanssa. Yhteiskunta paapoo liikaa kansalaisia joukkoseuranta kutsuilla ym. Loppu tulee ennemmin tai myöhemmin - siinä vain on sulateltavaa jos vaikuttaa siltä että se tulee aiemmin.Tämähän on ihan asennekysymys. Jos on ihan yksi ja sama milloin kuolee niin mitä sitä silloin millään lääkärillä käymään, se on ihan totta. Silti minusta on vähän liioittelevaa nimittää noita joukkoseurantakutsuja "paapomiseksi". Niihinhän ei ole mikään pakko osallistua. Lähinnä siinä annetaan mahdollisuus sellaisille, joille ei ole yhdentekevää onko kohdussa tai rinnoissa kasvaimia. Joukkoseurantakutsun voi suoraan heittää roskiin, ei ole pakko mennä.
- ex-venyttäjä
Mä odotin 25-vuotiaaksi ennen kuin uskalsin mennä gynekologille. Tai kyse oli myös viitsimisestä, en vain ollut saanut aikaiseksi varata aikaa, koska asia oli jotenkin pelottava, nolo ja omituinen. Mutta se eka käynti meni nopeasti ja vaivattomasti. Mulla oli naisgyne, joka teki perustarkastuksen. Kun hän sai tietää, että se oli mulle "eka kerta", ei ihmetellyt/paheksunut sitä mitenkään. Ottivat papa-kokeen, jonka tulos oli puhdas. Jälkikäteen oli helvetin helpottunut olo ja sellainen "aikuinen nainen" fiilis, että yksi virstanpylväs oli suoritettu.
Minäkin perustelin käymättömyyttä sillä, että on alentavaa ja typerää käydä tutkituttamassa alapäätänsä (eihän miehetkään käy penistarkistuksissa säännöllisesti jne). Mutta nyt kyllä tajuan, että ihan hyvästä nuo käynnit ovat. Papa-kokeeseen varaan ajan, vaikka tarvetta siihen ei vielä periaatteessa ole. Mutta onpahan varma, että tuolla kohdussa ja munasarjoissa kaikki on hyvin. Ihan sama onko lääkäri mies tai nainen - se on lääkäri, joka tekee vain työtään.
Eihän hammashoitolaankaan varata välttämättä aikaa kipujen takia vaan siksi että tsekataan, onko kaikki kunnossa. Yhtä ärsyttävää sielläkin on maata (vuorostaan yläpää auki), mutta saapahan aina ennaltaehkäisevää hoitoa tai havaitaan alkavat ongelmat.
Että tarkastukseen vain, mars! Ei oikeasti ole sen kummosempi juttu.- pikkunyhverö
Tottakai lääkärillä kannattaa käydä, jos oma terveys kiinnostaa. Kaikkia vaan ei kiinnosta (esimerkkinä minä itse). Varsinkaan noiden tiettyjen värkkien terveys ei yksinkertaisesti kiinnosta. Toisekseen, ventovieras ronkkimassa omia sukupuolielimiä, joista ei itsekään pidä, ei ole kovinkaan mukava ajatus. Alistavaa ja nöyryyttävää.
- tietämätön...
voiko alle 16 vuotiailla (esim 12-14 v ) olla hiivasienitulehdus??
- Voipi olla
Tietääkseni ei naistentauteihin ole mitään ikärajaa. Jos murrosikä ja naisille kuuluva kehitys on alkanut niin miksei voisi olla. Tosin erityisen nuoria kehoitetaan varmaan hakeutumaan lääkäriin, ekakertalaisena ainakin.
- EiHyvääPäivää.
Ei taida nyt kaikilla olla ihan kaikki murot kulhossa. Miten aikuiset naiset eivät ole niin sinut oman kehonsa kanssa, että pelkäävät gynelle menoa. Taitaa olla omakuvassa paha aukko. Eri asia tietysti nämä raiskauksen tai hyväksikäytön uhrit. Ei nuoret tytöt saa hyvää aikuisen naisen mallia ja omaa kuvaa rakennettua, kun aikuisetkin ovat näin lapsellisia. Itselläni vasta ikää vähän yli parikymmentä eikä tulisi mieleeni jättää itseäni hoitamatta.
- 27v.
Olen 27 v. ja en ole koskaan käynyt. En ole varmaankaan vain saanut aikaiseksi, ei sen kummempaa. Parisuhteessakin olen ollut jo monta vuotta. Ja vain yhen miehen kanssa olen ollut. Pitäisi varmaan mennä käymään.. ..pitäisi ja pitäisi.. koskahan saan aikaiseksi, ehkä sitten kun olen joskus raskaana ja sitten PITÄÄ. :) En ole ikinä pillereitä hankkinut, silloin mietittiin asiaa miehen kanssa kun oltiin jonkun aikaa seurusteltu mutta en oikein ole pitänyt ajatuksesta. Kondomilla ollaan menty. Pitääpä yrittää ensi talven aikana mennä.
Mitähän se mahtaa maksaa? Taidan mennä yksityiselle. Paljonko se siellä maksaa?- neiti...............
Mulla maksoi yksityisellä n. 64€ (erikoislääkärillä eli gynellä käynti) papakoemaksu ja joku toimistomaksu 16€, eli taisi olla jotain 80€ tai enemmän. En tiedä vaihtelevatko hinnat.
- Niinpäniin
Minäkin olen jo lähes 30 enkä ole koskaan gynellä käynyt, mutta kun kuukautiset ovat niin mahdottoman epäsäännölliset, niin päätin, oikeastaan vasta äitini kehoituksesta, varata ajan. Pelottaa minuakin sinne meneminen samoista syistä kuin muitakin. Mutta näitä keskustelupalstojen rohkaisuja lukiessa tulee hieman luottavaisempi olo. Ne gynekologit katselevat kuitenkin kaikenlaisten ja kokoisten ja näköisten naisten alapäitä kaiket päivät. Eiköhän siinä tottuu ihan kaikkeen.
Hyvin se menee! :) - sdhalshd
Ekan kerran kävin gynellä 24-vuotiaana. Eka kertaa olin lykännyt ja lykännyt, kun ajatus vaan pelotti ja inhotti. Ekan kerran jälkeen huomasi, ettei se nyt sen kummepaa ollutkaan.
Vaikka edelleen kyllä jotenkin "hävettää" mennä sinne. Avata nyt alapäänsä jonkun nenän edessä. Jos gyne aatteleekin, että hyi kauhea mikä värkki. Siis ihan naurettavia ajatuksia, niillehän se on rutiinia, mutta jotenkin vaan on se aina niin omituinen tilanne.
Ja siis naisgyne on mulle ihan ehdoton, jotenkin ajatus miesgynestä on todella omituinen ja inhottava. Oon yrittänyt päästä siitäkin ajatuksesta eroon, mutta en vaan pysty.. Musta miespuoliselle lääkärillekin on jo tarpeeksi vaivalloista selittää jotain hiivatulehdusta, saati sitten että se ronkkisi alapäätä. - liian vaikea juttu
Olen 37-vuotias ja olen käynyt gynekologilla neljä kertaa (kaksi kertaa 17-vuotiaana e-pillereihin liittyen, kerran joukkoseulonnassa 25-vuotiaana ja kerran sukupuolitautitesteissä kondomin petettyä). Viimeinen kerta jouduttiin keskeyttämään, kun aloin itkeä. Minua ahdistaa ko. tutkimuksen intiimi luonne tavattomasti, niin paljon, etten enää pysty menemään niihin. Varmasti pitäisi, koska isoäitini on kuollut kohdunlaulansyöpään.
Minua on nuorena käytetty seksuaalisesti hyväksi ja pelkoni johtuu siitä. Olen kertonut asiasta gynekologillekin ja se on pyritty ottamaan huomioon (esim. käytetty pienempiä instrumentteja), mutta pelko on silti liian lamauttava. Mm. tämän takia en ole lapsiakaan hankkinut. - Outoa on
Miten te yleensä voitte rakastellakaan kenenkään kanssa kun ei voi gynelle mennä?
- Onko sittenkään
Rakastelu ei ole pakollista. Kaikki ei ole siitä erityisemmin kiinnostunut.
- liian vaikea juttu
Kuten sanottua, kaikki eivät rakastele ja itselläni on ongelmia siinäkin ja olen hyvin pitkiä aikoja selibaatissa (vuosia) kun asia alkaa ahdistaa liikaa. Lisäksi tutun kumppanin kanssa rakastelu on vähän eri asia kuin tuntematon lääkäri ronkkimassa alapäätä.
- teuraaksi?
Heips, luin tätä ketjua aika ihmeissäni. Onko noin paljon nuoria naisia, joille gynelle meno on tosi vaikeaa? Ymmärrän kyllä, jos on joutunut raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi, niin voi olla tosi vaikeaa mennä levittelemään jalkojaan tuntemattomille ihmisille.
Nuorena minulla ei olut mitään vaikeuksia käydä gynellä. Mies tai nainen, sekin oli melkein sama. Ei mitään mukavaa, mutta en pahemmin kyllä kartellutkaan menoa, jos oli aihetta eli jotain oireita tai esim. ehkäisyyn liittyvää asiaa. Nyt olen kohta 60-vuotias ja läpikäyn vaikeita vaihdevuosia. Enää en mene mielelläni gynelle ja syitä on lähinnä kaksi: vanhentunut, lihonut ja rupsahtanut kroppa, mennä nyt sitä sitten asettelemaan ja levittelemään siihen kauhealle pöydälle, ja toinen syy: kuivahtaneet ja arat limakalvot, mikä merkitsee sitä, että tutkimus sattuu vähän. Nyt valitsen kyllä naisgynekologin ehdottomasti (saman jolla olen käynyt jo muutaman vuoden) ja pyydän häntä käyttämään niitä vähän hellävaraisempia instrumentteja! Olen oppinut, että välineitä on monenlaisia ja asiasta voi kyllä hyvin mainita lääkärille ennen tutkimusta.
Täytyy vain rohkeasti kertoa, vaikka heti aluksi, että jännittää tai pelkää koko juttua! Uskon kyllä, että useimmat gynekologit sen tajuavat ja haluavat hoitaa käynnin ja tutkimuksen mahdollisimman hellävaraisesti. - neiti.............
teuraaksi? kirjoitti:
Heips, luin tätä ketjua aika ihmeissäni. Onko noin paljon nuoria naisia, joille gynelle meno on tosi vaikeaa? Ymmärrän kyllä, jos on joutunut raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi, niin voi olla tosi vaikeaa mennä levittelemään jalkojaan tuntemattomille ihmisille.
Nuorena minulla ei olut mitään vaikeuksia käydä gynellä. Mies tai nainen, sekin oli melkein sama. Ei mitään mukavaa, mutta en pahemmin kyllä kartellutkaan menoa, jos oli aihetta eli jotain oireita tai esim. ehkäisyyn liittyvää asiaa. Nyt olen kohta 60-vuotias ja läpikäyn vaikeita vaihdevuosia. Enää en mene mielelläni gynelle ja syitä on lähinnä kaksi: vanhentunut, lihonut ja rupsahtanut kroppa, mennä nyt sitä sitten asettelemaan ja levittelemään siihen kauhealle pöydälle, ja toinen syy: kuivahtaneet ja arat limakalvot, mikä merkitsee sitä, että tutkimus sattuu vähän. Nyt valitsen kyllä naisgynekologin ehdottomasti (saman jolla olen käynyt jo muutaman vuoden) ja pyydän häntä käyttämään niitä vähän hellävaraisempia instrumentteja! Olen oppinut, että välineitä on monenlaisia ja asiasta voi kyllä hyvin mainita lääkärille ennen tutkimusta.
Täytyy vain rohkeasti kertoa, vaikka heti aluksi, että jännittää tai pelkää koko juttua! Uskon kyllä, että useimmat gynekologit sen tajuavat ja haluavat hoitaa käynnin ja tutkimuksen mahdollisimman hellävaraisesti.Olen 23 ja olen käynyt kolme kertaa gynekologilla, koska käytän ehkäisypillereitä. Olen käynyt joka vuosi hakemassa uudet pillerit. Viime kerralla otettiin ekan kerran papakoe, eikä sekään ollut yhtään kamalaa.
Miksi tutkimus on teistä alistavaa tai nöyryyttävää? Minusta se on tavallaan palvelua, kuten kampaajalla tai hammaslääkärillä käynti. Siinä odottelen kun ammattilainen hoitaa homman. Eikä gynekologin tutkimus edes kestä kauan. En tarkoita vähätellä kenekään pelkoja, itselläni on paniikkihäiriö ja pelkään kaikenlaista :)
Jos jännittää tai pelottaa, niin siitä voi kertoa lääkärille. Itse käyn yksityisellä ja varaan naisgynekologin, koska miehelle en halua mennä. Jos pelkäää että tutkimus sattuu, niin voi pyytää että lääkäri käyttää pienempiä välineitä. Ja voihan kotona kokeilla itse vaikka sormella jos ei koskaan ollut yhdynnässä, niin huomaa ettei se satu jos sinne laittaa jotain.
- Spekula..
Hoitoalan ammattilaisille alapää on ihan sama kuin hammaslääkärille suu. Niitä näkee koko ajan ja se menee rutiinilla. Potilaalle se tietysti on kiusallisen tuntuinen tilanne. Vaivoja voi tulla, vaikka ei seksiä harrastaisikaan. Mä oon käyny papassa oma-aloitteisesti ja kerran kutsuttuna, oon sen ikänen, et yhen kerran on kutsuttu. Nyt oli emätintulehdus ja vaati kaks kertaa näytteenoton. Mua ei ahdista. Kun voin ottaa peniksen sisääni, menee se spekulakin ja kestän muunkin tarvittavan tutkimuksen. Hienosti mua on kohdeltu, ammattitaitoisesti, hienotunteisesti. Riisua saa rauhassa ja pukea ja koko homma menee niin nätisti. Terveyskeskuslääkäri mut on tutkinu yleensä ja gynekologi silloin kukun teetin sterilisaation. Alussa mietin siinä muita asioita ja ootin että tutkimus menis ohi, mut nyt ei vaivaa enää mitenkään. Menen jos tarvitsee.
Tosi kurja, jos on pelkoja ja häpeää ja ne estää menemästä lääkäriin. Naisten sukuelimissä kumminkin on enemmän kaikenlaisia vaivoja kuin miehillä. Ja kaikki ne on helpompi hoitaa ajoissa. Mua ahdisti aikanaan enemmän tissien tutkiminen, kun koin ne liian pieniksi. Mut siitäkin oon onneksi päässy. Ja varppina kyllä miehetkin kammoaa eturauhastutkimusta pepun kautta. Nää on vaikeita juttuja. Mun mummon kohdunkaulansyöpä meni pahaksi, kun hän ei pystynyt menemään edes hirveissä vaivoissa tutkimuksiin. Varmaan nää pelot ja häpeät on sukupolvi sukupolvelta pikkuhiljaa helpottanu onneksi.. - Kolkyt ja neitsyt
En ole koskaan käynyt gynekologilla, koska olen neitsyt. Tänä vuonna pitäisi tulla kutsu ensimmäiseen papaseulontaan. Tarvitseeko sinne mennä, jos ei ikinä ole harrastanut seksiä?
En tahtoisi mennä, sillä tutkimus tulisi varmasti olemaan kivulias, jos edes onnistuisi. En myöskään haluaisi tavallaan " menettää" neitsyyttäni tutkimuksessa. Jäisi huonot muistot. - Mimosainen
Täällä myös yksi sisätutkimusta ja papaa kammoava. Suurin osa ihmisistä ei tajua tätä pelkoa, ja monesti sanonkin, että mieti itse sitä pahinta fobiaasi ja ajattele sitten, että ko.tutkimus merkitsee minulle samaa..
Olen käyttänyt e-pillereitä viisi vuotta, ja välttänyt kuin ihmeen kaupalla papat sun muut. Kahdesti on aika varsttu tutkimukseen, ja molemmilla kerroilla olen alkanut itkeä hysteerisenä heti huoneeseen astuttuani. Tutkimusta ei ole koskaan saatu tehtyä, en ole kyennyt edes heittämään housujani pois (jostain syystä se tuntuu jopa kaikkein nöyryyttävimmältä!). Taustalla ei ole seksuaalista hyväksikäyttöä tai mitään, koen vain, että kehoni on minun omani ja tahdon päättää siitä itse. Tuntuu, että ihmisellä pitäisi olla oikeus ehkäisyyn ilman, että pakotetaan olemaan jonkun vieraan ronkittavana! "Pakolliset" tutkimukset tuntuvat jotenkin häpäisyltä ja nöyryytykseltä, suorastaan sovinistiselta kidutukselta vain siksi, että olen nainen. Välillä mietinkin, että olisiko oikeasti ihan ok, että kaikki miehet velvoitettaisiin eturauhastutkimuksiin parin vuoden välein tai muuten ei saa ehkäisyä..
Nyt asiat ovat kuitenkin hieman toisin, ja ajatukseni tuuman verran muuttuneet. Minulla on ollut jo pari viikkoa epämääräisiä alavatsakipuja, ja valkovuoto on omituista; kokkareista kuten hiivassa, mutta minua ei kuitenkaan kutita tai mitään. Niinpä uskaltauduin viimein laittamaan sähköpostia paikalliselle yksityiselle gynekologille, kerroin peloistani ja kysyin, että minkähänlaista tutkimusaikaa minulle pitäisi varata. Vastausta ei ole kuulunut, mutta odottelen nyt vielä ainakin viikon, sillä en uskalla soittaakkaan.. Vihaan puhelimessa puhumista.
Jotenkin näiden vaivojen ilmaannuttua olen saanut rohkeutta ja tiettyä "halua" mennä tutkimuksiin. Kun varaan ajan itse ja päätän, että nyt menen selvittämään mikä minua vaivaa, ei pelotakkaan yhtään niin paljon. Tunnen, että tilanne on hallinnassani, ja tunnen, että minun kuluu saada kunnon palvelua kun maksan yksityiselle siitä. Minä olen se asiakas, asiakas jota täytyy kunnioittaa.
Kunhan nyt vaan tulisi vastaus sieltä Feminolta, että saisin varattua sitä aikaa. ahdistaa, sillä tietysti on tullut surffailtua nyt viikko kaikenmoisilla syöpäsivustoilla ja muilla.. :/ - Gynelle meno 2014
Rohkeesti vain lääkäriin,kun kynnyksen yli pääsee,niin hyvin menee
Ei kannata mielessä vatvoa ja liikaa pohdiskella asioita.Hyvät asiantuntevat lääkärit kyllä osaa hyvin tutkia,varsinkin jos yksityiselle menee.
Niin olen itse ajatellut,että menen yksityiselle,saa parempaa kohtelua ja asiat hoidettua.
Ne ihan rutiinitarkastuksia,jotka kuuluu naisen elämään.Terveyttä kannattaa aina hoitaa ja vaalia.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381590Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341- 91279
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11275Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411258Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11200Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146