Totuus jumaluudesta

Selvyyteen päässyt

Maailman kaikki uskonnot ovat heijastumaa yhdestä universaalisesta jumalahahmosta. On siis yksi alkeishenki, joka on kaikkien jumalakäsitysten lähtökohta. Tämä alkeishenki on psykologinen luonnonvoima. Se on pakottava vietti, jonka sisältö on tulla olemattomasta olevaiseksi. Se siis sisältää pakottavan voiman syntyä olemaan. Sen ensimmäinen ilmentymä tai tulos on "Minä, Minä, Minä". Näin syntyi kosminen, universaalinen "Minä olen se joka minä olen -jumalapersona". Tämä synty tapahtui niin, että jumaluus erosi kaikesta muusta, mitä oli syntymässä.

Täten syntyi ainoa reaalijumala, joka todellisesti on olemassa. Tämä jumala heijastuu ihmiskunnan aivoituksiin, ajatuksiin ja käsityksiin erilaisina jumalina eri aikoina ja ei kulttuureissa ja niiden kehitysvaiheissa. Heijastumasta johtuu, että kunkin ihmisen todellinen jumala on se käsitys, mikä hänellä on jumalasta. Jumalakuvamme on jumalamme. Juutalaisuuden jumala on nimeltää Jahve, kristinuskon jumala on kolmipersoonainen jumaluus; Isä Jumala, poika Kristus Jeesus ja kolmantena on Pyhä Henki. Islamilaisuuden jumala on Allah, budhalaisuuden jumala on nirvanan Lamaspirit, shintolaisuuden jumala on Shinto, jne, jne.

Tämä alkeishenki oli aikojen alussa kaikkivoipainen, koska siinä oleva imperatiivinen vietti tulla olemaan on myös evoluutiota synnyttävä alkuvoima ja toimeenpaneva voima. Imperatiivisen vietin vaikutuksesta on syntynyt kaikki mitä koskaan on syhtynyt, mitä nyt on ja mitä tulee olemaan.
Tämä alkeishenki menetti kuitenkin kaikkivoipaisuutensa, koska siitä valikoitui "minä olen minä" -jumala ja luonnonvoimat erllisiksi. Alkoi kehittyä uusia lajeja, populaatioita, energiaa, materiaa, henkeä, ajattelua, eläviä olentoja, älyllisiä ihmisiä, mutta myös fysikaalisia eri suuntaisia voimavektoreita, kemiallisia reaktioita, valtavia luonnonvoimia, jne. Nämä kehittyivät käyttämään voimaansa ja valtaa riippumatta jumaluuden tahdosta. Havainnollisesti sanottuna jumaluus ja luonnonvoimat erosivat toisistaan.

Jos jumaluus käsitetään materiaalisesti niin siihen kuuluvat kaikki nykyiset voimat; hyvyys, pahuus ja neutraalit luonnonvoimat, ja tämmöinen jumala on kaikkivaltias. Kuitenkaan tämmöinen jumala ei ole ihmistä kohtaan hyvä jumala, sillä mm luonnonkatastrofit ovat pahuutta ihmistä kohtaan.
Jos jumala käsitetään henkiseksi voimaksi, joka haluaa vain hyvää ihmiskunnalle ja luonnolle niin semmoinen jumala ei ole kaikkivaltias, sillä hän ei voi estää pahuuden voimia ja luonnonvoimia toimimasta ihmistä vastaan; ei ole voinut estää pahuuden ja kärsimyksen syntymistä.
Havainnollisesti sanottuna tässä universumissa ja kosmoksessa vaikuttaa nyt kolme voimapiiriä: Jumala, joka tahtoo olla ihmiskunnalle hyvä, toisena on Jumalan vastustaja, ihmiskuntaa piinaava paha henki, joka on syntynyt Jumalan vastavoimaksi pakottavan imperatiivin vuoksi, kolmantena on luonnonvoimat, jotka toimivat vailla ajattelukykyä ja moraalia, neutraalisti. Nämä kolme voimaa kamppailevat universumin hallinnasta.

Kristinuskossa uskotaan, että hyvä Jumala voittaa sekä pahan että lopulta luonnonvoimatkin ja hän pystyy perustamaan iankaikkisen hyvän taivaan valtakunnan, johon pääsevät Jumalan hyväksymät ihmishenget.

26

362

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • liberaalikristitty

      Jotenkin noin minäkin uskon. Se on metafyysinen sovellutus kristinuskosta. Pidän itseäni liberaalikristittynä.
      - alussa oli syntymisen idea (tulla olemassaolevaksi)
      - idea konkretisoitui asteen eteenpäin ja siitä tuli kosminen imperatiivi (vietti tulla olemassaolevaksi)
      - tuli alkuvoimainen tila, joka sisälsi kaiken mikä on mahdollista tulla olemaan, mm erilaisiksi olioiksi valikoituminen, erikoistuminen (evoluution idea)
      - kosminen imperatiivi vaikutti alkuvoimassa jakautumisen luonnonvoimiksi (jotka sisältävät monen suuntaisia ristikkäisiä voimia), ja henkisiksi voimiksi (jotka myös sisältävät ristikkäisiä voimia). Tämä voi olla sama kuin alkuräjähdys,
      - näin syntyi luonnollinen maailmankaikkeus ja henkinen jumaluus; jumaluus jakautui vielä hyväksi voimaksi ja pahaksi voimaksi.
      Täten on syntynyt kolme erillistä valtapiiriä: 1) Luonnonvoimat luonnonlakeineen avaruuden ulottuvuuksissa, 2) hyvän Jumalan valtapiiri ja hänen hallitsemansa taivasten valtakunta, 3) pahuuden ruhtinas ja hänen hallitsemansa helvetti, joka voi lopulta olla henkistä laatua. Ihminen on erikoistapaus luonnossa, sillä hänellä on henkinen yhteys jumaluuteen, mutta muilla olioilla ei ole. Valtapiirit käyvät jatkuvaa kamppailua keskenään ihmisen ja muun luonnon hallinnasta. Voittajaa ei vielä ole, mutta uskon mukaan Jumala voittaa lopulta ja taivas tulee ihmisen hengelle konkreettiseksi.
      - ihmisen tulee elää luonnollista elämää omassa ympäristössään ilman "hihhulointia"
      - Ihmisen henki pääsee ruumiin kuoltua taivaaseen, kun hän eläessään antaa kanavan olla auki taivaallisiin.

      PS Jumalakuvan materialistinen pohja on mm tohtori Terho Pursiaisella, kun hän sillä selittää ns teodikean ongelman: Jumala käyttää kaikkea valtaa niin kuin luontokin, ilman erityistä etiikkaa.
      Pursiaisen jumalakuva ei siten ole ihan sama kuin tässä esittelemäni, mutta toiminnallinen tulos on lähes sama.

      • Sana on lihaa kun se tuli siksi

        " ....toiminallinen tulos on lähes sama." ? Mitä se tarkoittaa?
        Jos tarkoitetaan, että ihminen joutuu elämään ristikkäisten voimien alaisuudessa, joiden vaikutuksen lopputulosta ei mikään hyvä jumala voi täydellisesti määrätä, niin sitten sekä esitetty teoria että mm Pursiaisen materialistinen teologia ovat tulokseltaan yhteen sopivia.
        Materialistisessa jumalakuvassa Jumala toimii kuin luonnonvoimat ja itse asiassa on läsnä luonnossa, joka toimii niin kuin se luonnonlakien mukaan toimii. Kosmisen imperatiivin teoriassa Jumala on vain yksi kolmesta kamppailevasta voimapiiristä eikä siten saa hyvää tahtoaan aina läpi.
        Pahoilla voimilla on vaikutuksensa ja myös neutraalit voimat toimivat vailla etiikkaa ja moraalia ihmisen kannalta katsottuna. Täten nämä molemmat teoriat selittävät teodikean ongelman.
        /(Teodikean ongelmalla tarkoitetaan ristiriitaa siinä, että kristinuskon, ja joidenkin muiden uskontojen, Jumala on rakkaus ja myös kaikkivaltias. Kuitekin maailma on pahan vallassa.)


      • asianharrastaja

        ..jossakin lähteessä (Wiki tai muu) kuvausta, vai oletteko te kaksi suunnilleen samanmielistä sen vain päissänne keksineet?


      • Liberaalikristitty
        asianharrastaja kirjoitti:

        ..jossakin lähteessä (Wiki tai muu) kuvausta, vai oletteko te kaksi suunnilleen samanmielistä sen vain päissänne keksineet?

        Asiaharrastaja kysyy lähteitä. Itse olen tavallinen kristitty seurakuntalainen, mutta olen jo vuosia pohtinut uskontojen sisältöä, ja varsinkin kristinuskon sisältöä. Olen lukenut Raamatun, ja muiden uskontojen oppien lyhennelmiä sekä jonkinmoisen määrän teologisia, filosofisia ja kirkkohistoriallisia teoksia, mm Hegel, Kant, Heidegger, Descartes sekä tietenkin kirkkoisiä vanhalta ajalta ja keskiajalta, mm Augustinus, Franciscus Assisialainen, Tuomas Akvinolainen, Tuomas Kempiläinen, sitten Martin Luther, Erasmus Rotterdamilainen, Filip Melanchton, John Wesley, F Schleiermacher, S Kierkegaard, sekä ihan uusia kuten Terho Pursiainen, Petri Merenlahti ja muutamia muita kirjoitajia. En tietenkään ole osannut tutkia tyhjentävästi teologis-filosofisia ongelmia, mutta olen mielestäni päässyt hyvään ja sieluani tyydyttävään loogiseen synteesiin eri näkemyksistä. Olen etsinyt sellaista näkemystä, joka vastaa todellisuutta, eikä se sisällä itsessään ristiriitoja ja, että se tuottaa hengelle mielihyvää eikä mielipahaa ja, että se kunnioittaa sitä jumaluutta, joka suurimmalla varmuudella näyttäytyy olemassaolevana.
        Toisten puolesta en osaa vastata, mutta näyttää siltä, että kanssani samalla tavalla ajattelevia on.


      • asianharrastaja
        Liberaalikristitty kirjoitti:

        Asiaharrastaja kysyy lähteitä. Itse olen tavallinen kristitty seurakuntalainen, mutta olen jo vuosia pohtinut uskontojen sisältöä, ja varsinkin kristinuskon sisältöä. Olen lukenut Raamatun, ja muiden uskontojen oppien lyhennelmiä sekä jonkinmoisen määrän teologisia, filosofisia ja kirkkohistoriallisia teoksia, mm Hegel, Kant, Heidegger, Descartes sekä tietenkin kirkkoisiä vanhalta ajalta ja keskiajalta, mm Augustinus, Franciscus Assisialainen, Tuomas Akvinolainen, Tuomas Kempiläinen, sitten Martin Luther, Erasmus Rotterdamilainen, Filip Melanchton, John Wesley, F Schleiermacher, S Kierkegaard, sekä ihan uusia kuten Terho Pursiainen, Petri Merenlahti ja muutamia muita kirjoitajia. En tietenkään ole osannut tutkia tyhjentävästi teologis-filosofisia ongelmia, mutta olen mielestäni päässyt hyvään ja sieluani tyydyttävään loogiseen synteesiin eri näkemyksistä. Olen etsinyt sellaista näkemystä, joka vastaa todellisuutta, eikä se sisällä itsessään ristiriitoja ja, että se tuottaa hengelle mielihyvää eikä mielipahaa ja, että se kunnioittaa sitä jumaluutta, joka suurimmalla varmuudella näyttäytyy olemassaolevana.
        Toisten puolesta en osaa vastata, mutta näyttää siltä, että kanssani samalla tavalla ajattelevia on.

        Näytät todella pohtineen aihetta, ja huomaan mietintäsi tuloksissa kiinnostavia piirteitä. Itse en kyllä uskaltaisi päätellä jumaluuksista ihan noin paljoa ainakaan esityksestäsi huokuvalla varmuudella.


    • "Nämä kolme voimaa kamppailevat universumin hallinnasta."
      Jumala on luonut kaiken, ei siis ole mitään kamppailua.
      Luoja on suvereeni, ja ohjaa/säätää kaikki voimat.
      Shalom.

    • 14+18=32

      Aloittajan lätinä alkeishenkineen, reaalijumalasineen ja kaiken yhteen liimaavine näennäsilogiikkoineen edustaa niin hienoa retoriikkaa, että porukat saattaisivat langeta tuohonkin loveen.

      Valitettavasti näennäislogiikka ei auta kun hommasta puuttuu yhteys reaalimaailmaan. Tässä valossa aloituksen turinat vertautuvat tarpeellisuudessaan paavin palleihin.

      "Maailman kaikki uskonnot ovat heijastumaa yhdestä universaalisesta jumalahahmosta."

      Omasta puolestani USKON, että maailman kaikki uskonnot ovat heijastumaa ihmisen tarpeesta kehitellä kaikenlaisia jumalahahmoja.

      • asianharrastaja

        Kerran leikin ajatuksella kehittää evoluutoon pohjautuva selitys Jumalan alkuperälle ja se meni näin:

        - alkukopioituja syntyy, kun suuri määrä alkuaineiden atomeja liittyy yhteen mutkikkaksi kokonaisuudeksi
        - prokaryoottinen (esitumallinen) elämänmuoto syntyy suuren alkukopioitujamäärän yhteenliittymänä
        - yksisoluinen (tumallinen) eliö syntyy suuren prokaryoottimäärän mutkikkaana yhdistelmänä
        - monisoluinen elämänmuoto on suuren solumäärän yhdistelmä, jossa on myös hermosoluja
        - tiedostava elämänmuoto perustuu suuren hermosolumäärän yhdessä toimivaan yhdistelmään

        Kaikissa tapauksissa yhteenliittyvät osaset viestittävät toisilleen keinoin (atomivoimat, kemialliset viestit, hermosähkö), jotka vaihtuvat kehityksen eri portailla. Ainakin muutamien portaiden paikat näyttävät määräytyvän yhdistelmän suuruudesta rajan ollessa noin kymmenen miljardia peruskomponenttia.

        On spekulaatio (ei suinkaan itse keksimäni), joka olettaa tämän kehityksen jatkuvan siten, että suuri määrä tiedostavia elämänmuotoja (Maassa ihmisiä) muodostaa jonkinlaisen voimakentän kautta psyykkisen yhteyden toisiinsa ja sulautuu yhdeksi yksilöksi, jonkinlaisiksi planetaarisiksi aivoiksi. Yhteys voisi jopa toimia sähkömagneettisen säteilyn pohjalla ilman hankalan suuria viipeitä.

        Jatkamalla ajatusta voi kuvitella galaktiset aivot, joiden viestinnän olisi jo kuljettava eräiden kenttäteoriain olettamien kutistuneiden ylimääräisten tilaulottuvuuksien kautta, mutta sinne päästyä avautuisi tie myös universumiaivoille tai peräti kaikkeusaivoille, jotka kattavat mahdolliset muutkin universumit. Ainakin jo tuolla tasolla täyttäisivät kuvitellun henkiolennon voimavarat ihmisen kannalta hyvin kaikkivaltiuden ja kaikkitietävyyden kriteerit.

        Ellei tietoisuuden evoluution uskota pysähtyvän suunnilleen ihmisen tasalle tai jo löytämiemme luonnonlakien ja ulottuvuuksien olevan kaikki mitä on, yllä hahmotellun kehityksen pitäisi olla hyvinkin mahdollinen ellei väistämätön evoluution hyväksyjien kannalta. Jo oman maailmankaikkeutemme ikä jättää tilaa melko pitkällekin kehitykselle, ja jos takana on ehkä määrättömän vanha multiversumi, niin sitäkin enemmän.

        Lopuksi tahdon painottaa, etten väitä mitään tällaista enkä ripusta omaa Jumala-käsitystäni tuollaisen selityksen varaan. Tyydyn rauhassa siiten, etten pysty käsittämään Jumalaa, jonka olemassaoloa toivon.


      • maa_tiainen
        asianharrastaja kirjoitti:

        Kerran leikin ajatuksella kehittää evoluutoon pohjautuva selitys Jumalan alkuperälle ja se meni näin:

        - alkukopioituja syntyy, kun suuri määrä alkuaineiden atomeja liittyy yhteen mutkikkaksi kokonaisuudeksi
        - prokaryoottinen (esitumallinen) elämänmuoto syntyy suuren alkukopioitujamäärän yhteenliittymänä
        - yksisoluinen (tumallinen) eliö syntyy suuren prokaryoottimäärän mutkikkaana yhdistelmänä
        - monisoluinen elämänmuoto on suuren solumäärän yhdistelmä, jossa on myös hermosoluja
        - tiedostava elämänmuoto perustuu suuren hermosolumäärän yhdessä toimivaan yhdistelmään

        Kaikissa tapauksissa yhteenliittyvät osaset viestittävät toisilleen keinoin (atomivoimat, kemialliset viestit, hermosähkö), jotka vaihtuvat kehityksen eri portailla. Ainakin muutamien portaiden paikat näyttävät määräytyvän yhdistelmän suuruudesta rajan ollessa noin kymmenen miljardia peruskomponenttia.

        On spekulaatio (ei suinkaan itse keksimäni), joka olettaa tämän kehityksen jatkuvan siten, että suuri määrä tiedostavia elämänmuotoja (Maassa ihmisiä) muodostaa jonkinlaisen voimakentän kautta psyykkisen yhteyden toisiinsa ja sulautuu yhdeksi yksilöksi, jonkinlaisiksi planetaarisiksi aivoiksi. Yhteys voisi jopa toimia sähkömagneettisen säteilyn pohjalla ilman hankalan suuria viipeitä.

        Jatkamalla ajatusta voi kuvitella galaktiset aivot, joiden viestinnän olisi jo kuljettava eräiden kenttäteoriain olettamien kutistuneiden ylimääräisten tilaulottuvuuksien kautta, mutta sinne päästyä avautuisi tie myös universumiaivoille tai peräti kaikkeusaivoille, jotka kattavat mahdolliset muutkin universumit. Ainakin jo tuolla tasolla täyttäisivät kuvitellun henkiolennon voimavarat ihmisen kannalta hyvin kaikkivaltiuden ja kaikkitietävyyden kriteerit.

        Ellei tietoisuuden evoluution uskota pysähtyvän suunnilleen ihmisen tasalle tai jo löytämiemme luonnonlakien ja ulottuvuuksien olevan kaikki mitä on, yllä hahmotellun kehityksen pitäisi olla hyvinkin mahdollinen ellei väistämätön evoluution hyväksyjien kannalta. Jo oman maailmankaikkeutemme ikä jättää tilaa melko pitkällekin kehitykselle, ja jos takana on ehkä määrättömän vanha multiversumi, niin sitäkin enemmän.

        Lopuksi tahdon painottaa, etten väitä mitään tällaista enkä ripusta omaa Jumala-käsitystäni tuollaisen selityksen varaan. Tyydyn rauhassa siiten, etten pysty käsittämään Jumalaa, jonka olemassaoloa toivon.

        "Kaikissa tapauksissa yhteenliittyvät osaset viestittävät toisilleen keinoin (atomivoimat, kemialliset viestit, hermosähkö), jotka vaihtuvat kehityksen eri portailla. Ainakin muutamien portaiden paikat näyttävät määräytyvän yhdistelmän suuruudesta rajan ollessa noin kymmenen miljardia peruskomponenttia."

        Mutta evoluutioteorian mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa, siten yhdisteiden suuruuden kasvu ei sovi yhteen evoluutioteorian kanssa.


      • Turkana
        maa_tiainen kirjoitti:

        "Kaikissa tapauksissa yhteenliittyvät osaset viestittävät toisilleen keinoin (atomivoimat, kemialliset viestit, hermosähkö), jotka vaihtuvat kehityksen eri portailla. Ainakin muutamien portaiden paikat näyttävät määräytyvän yhdistelmän suuruudesta rajan ollessa noin kymmenen miljardia peruskomponenttia."

        Mutta evoluutioteorian mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa, siten yhdisteiden suuruuden kasvu ei sovi yhteen evoluutioteorian kanssa.

        ""Mutta evoluutioteorian mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa, siten yhdisteiden suuruuden kasvu ei sovi yhteen evoluutioteorian kanssa.""

        Toki sopii, koska kompleksisen molekyylin muutokselle ei ole ennalta määrättyä suuntaa, se voi yksinkertaistua, säilyä ennallaan tai muuttua monimutkaisemmaksi. Koska luonnonvalinta on suosinut noita monimutkaisempia molekyylejä niiden tuotteiden takia, ne ovat yleistyneet populaatioissa. Yksinkertaista ja luulisi sinunkin jo tämän tajunneen.


      • maa_tiainen
        Turkana kirjoitti:

        ""Mutta evoluutioteorian mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa, siten yhdisteiden suuruuden kasvu ei sovi yhteen evoluutioteorian kanssa.""

        Toki sopii, koska kompleksisen molekyylin muutokselle ei ole ennalta määrättyä suuntaa, se voi yksinkertaistua, säilyä ennallaan tai muuttua monimutkaisemmaksi. Koska luonnonvalinta on suosinut noita monimutkaisempia molekyylejä niiden tuotteiden takia, ne ovat yleistyneet populaatioissa. Yksinkertaista ja luulisi sinunkin jo tämän tajunneen.

        Tässähän oli kyse pitkäntähtäimen suunnasta. Takuulla evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmaa evoluutioteorian mukaan. Vai onko sinusta niin, että evoluutio ei näe lähelle, mutta näkee hyvin kaukaksi?


      • Turkana
        maa_tiainen kirjoitti:

        Tässähän oli kyse pitkäntähtäimen suunnasta. Takuulla evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmaa evoluutioteorian mukaan. Vai onko sinusta niin, että evoluutio ei näe lähelle, mutta näkee hyvin kaukaksi?

        ""Tässähän oli kyse pitkäntähtäimen suunnasta. Takuulla evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmaa evoluutioteorian mukaan. Vai onko sinusta niin, että evoluutio ei näe lähelle, mutta näkee hyvin kaukaksi?""

        Evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmia, mutta Jumalalla joka sitä käyttää luomistyökalunaan on.


      • maa_tiainen
        Turkana kirjoitti:

        ""Tässähän oli kyse pitkäntähtäimen suunnasta. Takuulla evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmaa evoluutioteorian mukaan. Vai onko sinusta niin, että evoluutio ei näe lähelle, mutta näkee hyvin kaukaksi?""

        Evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmia, mutta Jumalalla joka sitä käyttää luomistyökalunaan on.

        Niin, eikä tuossa taidettu mainita evoluutioteoriaa, vaan evoluutio. Taisin erehtyä.


      • asianharrastaja
        maa_tiainen kirjoitti:

        Tässähän oli kyse pitkäntähtäimen suunnasta. Takuulla evoluutiolla ei ole pitkäntähtäimen suunnitelmaa evoluutioteorian mukaan. Vai onko sinusta niin, että evoluutio ei näe lähelle, mutta näkee hyvin kaukaksi?

        Ajatuskokeeni ei oleta evoluutiolle mitään suuntaa, vaikka kuvaakin alkuosassaan sen toteutunutta kulkua. Eikä sitäkään yksityskohdissaan; korkeasti tiedostava olento olisi ihmisen sijasta voinut yhtä hyvin olla tursas, dino tai jokin meille ihan tuntematon elämänmuoto.

        Jatko nykyhetkestä eteenpäin on mahdollisuuksien scenario kuten koetan tekstissä painottaa. Sinne voisi joutua myös evoluutioteorian mukaisesti mutaatioiden ja luonnonvalinnan kuljettamana erittäin monta erilaista reittiä.

        Tiedostavan olennon kehitysportaasta alkaen kuvaan tulee kuitenkin myös kulttuurievoluutio kuten mainiosti tiedämme. Toisin kuin biologisella evoluutiolla, sillä voi olla tavoitteita ja suunnitelmia, jotka pystyvät vaikuttamaan scenarion toteutumiseen. Voisi jopa pitää varmana, että syntyvä planetaarinen tietoisuus antaisi melko suuren prioriteetin yhteydenotolle toisiin planeettoihin; yrittäähän sitä ja yksilöllinen ihmistietoisuuskin. Vastaavasti jo galaktinen tietoisuus saattaisi ottaa eliöyksilon tietoisuuden kehityksen tukemisen ja vaalimisen keskeiseksi tehtäväkseen.
        '
        Että sellaista ajatusleikkiä.


      • funtsataan
        asianharrastaja kirjoitti:

        Ajatuskokeeni ei oleta evoluutiolle mitään suuntaa, vaikka kuvaakin alkuosassaan sen toteutunutta kulkua. Eikä sitäkään yksityskohdissaan; korkeasti tiedostava olento olisi ihmisen sijasta voinut yhtä hyvin olla tursas, dino tai jokin meille ihan tuntematon elämänmuoto.

        Jatko nykyhetkestä eteenpäin on mahdollisuuksien scenario kuten koetan tekstissä painottaa. Sinne voisi joutua myös evoluutioteorian mukaisesti mutaatioiden ja luonnonvalinnan kuljettamana erittäin monta erilaista reittiä.

        Tiedostavan olennon kehitysportaasta alkaen kuvaan tulee kuitenkin myös kulttuurievoluutio kuten mainiosti tiedämme. Toisin kuin biologisella evoluutiolla, sillä voi olla tavoitteita ja suunnitelmia, jotka pystyvät vaikuttamaan scenarion toteutumiseen. Voisi jopa pitää varmana, että syntyvä planetaarinen tietoisuus antaisi melko suuren prioriteetin yhteydenotolle toisiin planeettoihin; yrittäähän sitä ja yksilöllinen ihmistietoisuuskin. Vastaavasti jo galaktinen tietoisuus saattaisi ottaa eliöyksilon tietoisuuden kehityksen tukemisen ja vaalimisen keskeiseksi tehtäväkseen.
        '
        Että sellaista ajatusleikkiä.

        Niin sanottu kehittyminen ei ole sama kuin evoluutio. Evoluutio on vain valikoitumista. Luonto tuottaa monien etenemissuuntien aineistoa. Elinkelpoisimmat eli toistensa kanssa yhteensopivat ("samanmieliset") aineistot jäävät elämään, muut kuihtuvat ajan kanssa pois.
        Evoluutiolla on se suunta, että elinkelposimmat yksilöt eli yhteistyökykyiset ja niiden populaatiot jäävät jatkamaan etenemistä.
        Jos puhutaan kehittymisestä niin meillä pitää olla jokin mittari siitä mikä katsotaan kehitykseksi ja mikä vai pelkästään muutokseksi.


      • Mietittäväksi

        Kyllä tuon aloittajan ja seuraavien kirjoittajien jutuissa on realismia. Ne selittävät jumalan olemssaolon ja kaikkeuden synnyn yleisfilosofisesti ja uskontofilosofisesti. Aristoteles vainaakin kirjoitteli potentiaalisesta ja aktuaalisesta: "Se mikä on muuttumassa joksikin sisältää jo jotakin siitä miksi se on muuttumassa." Siis kaikki mitä on ollut, mitä on nyt ja mitä tulee olemaan, on samasta alusta peräisin. Nykyisessä on tulevan mahdollisuus eli ainekset, ja tuleva pohjautuu ennen olleeseen.


      • evoluutioonkin
        Mietittäväksi kirjoitti:

        Kyllä tuon aloittajan ja seuraavien kirjoittajien jutuissa on realismia. Ne selittävät jumalan olemssaolon ja kaikkeuden synnyn yleisfilosofisesti ja uskontofilosofisesti. Aristoteles vainaakin kirjoitteli potentiaalisesta ja aktuaalisesta: "Se mikä on muuttumassa joksikin sisältää jo jotakin siitä miksi se on muuttumassa." Siis kaikki mitä on ollut, mitä on nyt ja mitä tulee olemaan, on samasta alusta peräisin. Nykyisessä on tulevan mahdollisuus eli ainekset, ja tuleva pohjautuu ennen olleeseen.

        "Aristoteles vainaakin kirjoitteli potentiaalisesta ja aktuaalisesta: "Se mikä on muuttumassa joksikin sisältää jo jotakin siitä miksi se on muuttumassa.""

        Näinhän se on evoluutiossakin.


      • asianharrastaja
        funtsataan kirjoitti:

        Niin sanottu kehittyminen ei ole sama kuin evoluutio. Evoluutio on vain valikoitumista. Luonto tuottaa monien etenemissuuntien aineistoa. Elinkelpoisimmat eli toistensa kanssa yhteensopivat ("samanmieliset") aineistot jäävät elämään, muut kuihtuvat ajan kanssa pois.
        Evoluutiolla on se suunta, että elinkelposimmat yksilöt eli yhteistyökykyiset ja niiden populaatiot jäävät jatkamaan etenemistä.
        Jos puhutaan kehittymisestä niin meillä pitää olla jokin mittari siitä mikä katsotaan kehitykseksi ja mikä vai pelkästään muutokseksi.

        "Maapallon vaihtelevat tilanteet luovat muotteja, jotka elämä täyttää joustavalla massallaan." (sitaatin alkuperää en muista).

        Mutta sitten äkkiä yllättäen ilmaantuu laji, joka pystyy vahvistamaan elinkelpoisuuttaan tietoisella ja suunnitelmallisella yhteistyöllä sekä lopulta uudella evoluution muodolla (kulttuurievoluutio).


    • !

      Tosi hyvä näkemys!Monia eri äkökulmia on..hienosti sovellettu

    • -evvk-

      Ihmisen, koomisen ja alituisen omaan napaansa tuijottamisen synkeyteen on yksinkertainen lääke. Vaihdat vain jumala sanan tilalle maailmankaikkeus. Ei tarvi enää selittää.

      • Apo-Calypso

        Niin juuri, ja selittää polyteismi vakavaa skitsofreniaa potevaksi jumaluudeksi...


      • filosofinen teologia helppoa

        Ajattele oikein filosofisesti ja meditoi samalla niin kirkastuu. Ei tarvita aineellisia stimulantteja.

        tämä on heinäntekijä evvk:lle


    • kääääääänniäääääliöööö

      Ovatko nämä kolme mainitsemaasi voimaa jotenkin konkreettisia vai pelkkää kuvitelmaa? Yksi yhteinen jumal-hahmo selittää sen ettei muinaiset ihmiset tienneet mistä esim ukkonen ja salamointi, maanjäristykset ja tsunamit johtuivat. Sieniä syöneiden shamaanien ja muiden okkultismia harrastavien "neuvonantajien" oli helppoa saada vaikutusvaltainen asema keräily- ja metsästys/kalastuskulttuurissa eläneiltä heimoveljiltään uskottelemalla ilmiöt erilaisten henkien ja jumalien kostoksi. Toistaiseksi ei ole havaintoa minkäänlaisesta jumaluudesta, saati sitten alkeisjumaluudesta, millainen se sitten mahtaakaan olla.

      • selvyyteen päässyt

        Tulikohan tarpeeksi monta kirjainta otsikkoon?
        Mutta asiaan. Sanon ihan aluksi, että jumalan olemassaolo ei tietääkseni ole ristiriidassa evoluution kanssa.
        Mikään jumala ei ole täydellinen vaikka moni uskonto väittää niin omasta jumalastaan. Nämä ajatukset perustuvat konkreettisiin havaintoihin, joita voi kuka tahansa tehdä ajattelulla, katselemalla ja kuuntelemalla ja lukemalla mitä lähellä ja kaukana tapahtuu ja on tapahtunut. Puolueetonta tietoa ei saa yksistään minkään uskonnon kulttikirjoista, ei esim kristinuskon Raamatusta tai juutalaisten Toorasta tai muhamettilaisten Koraanista. Näistä saa viitteitä, jopa yhteisiä ajatuskulkuja. Samoja viitteitä saa kansan eeppoksista esim Kalevalasta, itämaisita kansantaruista, intiaanien kansantarinoista jne.
        Voiko olla niin, että ei ole ollenkaan mitään jumalaa tai edes jumalan hengen häivää ? Kyllä voi. Voi olla, että kaikki elämä on syntynyt sattumalta ja se pysyy jonkin aikaa pystyssä ihan itseohjautuvasti. Kuitenkin kuolema on läsnä aina elämän mukana ja on suuri mahdollisuus, että kaikki nykyinen sammuu joskuus.
        Voi olla, että ennenkin on ollut jokin maailmankaikkeus, joka on jo kuollut, ja sitten tulimme me.

        Entä sitten? Meissä ihmisiksi kehittyneissä olennoissa on ainutlaatuinen sielu, joka etsii yhteyttä johonkin suureen alkuvoimaan. Tämän etsinnän tai vietin olemassaolo todistaa jo jotain, että täytyy olla olemassa se kohde, johon tämä universaalinen inhimillinen kaipauksen vietti kurottautuu. Johan tuhansittain filosofeja, ajattelijoita, tieteentekijöitä ja runoilijoita on kirjoittanut tämän ylevän hengen kohtaamisesta. Se kohtaaminen tapahtuu ajatuksen ja tunne-elämän tasolla. Joskus joku kokee ihan fyysistä tuntemusta kun on lähellä Jumalaa tai Pyhää. Pyhän kokemisen tarve ja sen täyttymyksen mahdollisuus on olemassa.
        Lopulta suhteemme Jumalaan on uskon varassa. Yksi uskon määritelmä on: "Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei vielä näy." Elämä on kuitenkin mielekkäämmpää kun uskoo tai tietää, että on olemassa jokin suuri ja pyhä voima. Jumalakin voi olla kehittymässä kaikkivaltiaaksi. Siihen liittyy myös kysymys, että mitä on edessä ihmisen ruumiin kuoleman jälkeen. Uskonnoilla on vastauksia, eikä kristinusko ole ihan huonoimmasta päästä. Itse olen kristitty mutta olen liberaali sellainen.


      • asianharrastaja
        selvyyteen päässyt kirjoitti:

        Tulikohan tarpeeksi monta kirjainta otsikkoon?
        Mutta asiaan. Sanon ihan aluksi, että jumalan olemassaolo ei tietääkseni ole ristiriidassa evoluution kanssa.
        Mikään jumala ei ole täydellinen vaikka moni uskonto väittää niin omasta jumalastaan. Nämä ajatukset perustuvat konkreettisiin havaintoihin, joita voi kuka tahansa tehdä ajattelulla, katselemalla ja kuuntelemalla ja lukemalla mitä lähellä ja kaukana tapahtuu ja on tapahtunut. Puolueetonta tietoa ei saa yksistään minkään uskonnon kulttikirjoista, ei esim kristinuskon Raamatusta tai juutalaisten Toorasta tai muhamettilaisten Koraanista. Näistä saa viitteitä, jopa yhteisiä ajatuskulkuja. Samoja viitteitä saa kansan eeppoksista esim Kalevalasta, itämaisita kansantaruista, intiaanien kansantarinoista jne.
        Voiko olla niin, että ei ole ollenkaan mitään jumalaa tai edes jumalan hengen häivää ? Kyllä voi. Voi olla, että kaikki elämä on syntynyt sattumalta ja se pysyy jonkin aikaa pystyssä ihan itseohjautuvasti. Kuitenkin kuolema on läsnä aina elämän mukana ja on suuri mahdollisuus, että kaikki nykyinen sammuu joskuus.
        Voi olla, että ennenkin on ollut jokin maailmankaikkeus, joka on jo kuollut, ja sitten tulimme me.

        Entä sitten? Meissä ihmisiksi kehittyneissä olennoissa on ainutlaatuinen sielu, joka etsii yhteyttä johonkin suureen alkuvoimaan. Tämän etsinnän tai vietin olemassaolo todistaa jo jotain, että täytyy olla olemassa se kohde, johon tämä universaalinen inhimillinen kaipauksen vietti kurottautuu. Johan tuhansittain filosofeja, ajattelijoita, tieteentekijöitä ja runoilijoita on kirjoittanut tämän ylevän hengen kohtaamisesta. Se kohtaaminen tapahtuu ajatuksen ja tunne-elämän tasolla. Joskus joku kokee ihan fyysistä tuntemusta kun on lähellä Jumalaa tai Pyhää. Pyhän kokemisen tarve ja sen täyttymyksen mahdollisuus on olemassa.
        Lopulta suhteemme Jumalaan on uskon varassa. Yksi uskon määritelmä on: "Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei vielä näy." Elämä on kuitenkin mielekkäämmpää kun uskoo tai tietää, että on olemassa jokin suuri ja pyhä voima. Jumalakin voi olla kehittymässä kaikkivaltiaaksi. Siihen liittyy myös kysymys, että mitä on edessä ihmisen ruumiin kuoleman jälkeen. Uskonnoilla on vastauksia, eikä kristinusko ole ihan huonoimmasta päästä. Itse olen kristitty mutta olen liberaali sellainen.

        Kiitos selkeästä viestistä, joka paljolti vastaa myös omia ajatuksiani. Pannaanpa mieleen tuo termi liberaalikristitty.

        Ilmaiset myös valmiutesi hyväksyä, että objektiivisten todisteiden puute voi merkitä myös asian olemattomuutta. Samasta syystä itse nimitän uskoani toivoksi ja sitä tukevia merkkejä toivon perusteiksi. Sellaisena näen myös lauseesi. "Tämän etsinnän tai vietin olemassaolo todistaa jo jotain, että täytyy olla olemassa se kohde, johon tämä universaalinen inhimillinen kaipauksen vietti kurottautuu." Siis ei täydy, mutta on peruste toivoa.

        Muiksi toivoni perusteiksi olen joskus kirjannut transsendenttiset luvut ja transfiniittiset joukot (äärettömyyden taju), transensoriset signaalit (aisteilla havaitsematon todellisuus) ja translooginen ajattelu (kyky kuvitella olematonta ja järjetöntä). Soittaako jotakin kelloa?


      • maa_tiainen
        selvyyteen päässyt kirjoitti:

        Tulikohan tarpeeksi monta kirjainta otsikkoon?
        Mutta asiaan. Sanon ihan aluksi, että jumalan olemassaolo ei tietääkseni ole ristiriidassa evoluution kanssa.
        Mikään jumala ei ole täydellinen vaikka moni uskonto väittää niin omasta jumalastaan. Nämä ajatukset perustuvat konkreettisiin havaintoihin, joita voi kuka tahansa tehdä ajattelulla, katselemalla ja kuuntelemalla ja lukemalla mitä lähellä ja kaukana tapahtuu ja on tapahtunut. Puolueetonta tietoa ei saa yksistään minkään uskonnon kulttikirjoista, ei esim kristinuskon Raamatusta tai juutalaisten Toorasta tai muhamettilaisten Koraanista. Näistä saa viitteitä, jopa yhteisiä ajatuskulkuja. Samoja viitteitä saa kansan eeppoksista esim Kalevalasta, itämaisita kansantaruista, intiaanien kansantarinoista jne.
        Voiko olla niin, että ei ole ollenkaan mitään jumalaa tai edes jumalan hengen häivää ? Kyllä voi. Voi olla, että kaikki elämä on syntynyt sattumalta ja se pysyy jonkin aikaa pystyssä ihan itseohjautuvasti. Kuitenkin kuolema on läsnä aina elämän mukana ja on suuri mahdollisuus, että kaikki nykyinen sammuu joskuus.
        Voi olla, että ennenkin on ollut jokin maailmankaikkeus, joka on jo kuollut, ja sitten tulimme me.

        Entä sitten? Meissä ihmisiksi kehittyneissä olennoissa on ainutlaatuinen sielu, joka etsii yhteyttä johonkin suureen alkuvoimaan. Tämän etsinnän tai vietin olemassaolo todistaa jo jotain, että täytyy olla olemassa se kohde, johon tämä universaalinen inhimillinen kaipauksen vietti kurottautuu. Johan tuhansittain filosofeja, ajattelijoita, tieteentekijöitä ja runoilijoita on kirjoittanut tämän ylevän hengen kohtaamisesta. Se kohtaaminen tapahtuu ajatuksen ja tunne-elämän tasolla. Joskus joku kokee ihan fyysistä tuntemusta kun on lähellä Jumalaa tai Pyhää. Pyhän kokemisen tarve ja sen täyttymyksen mahdollisuus on olemassa.
        Lopulta suhteemme Jumalaan on uskon varassa. Yksi uskon määritelmä on: "Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei vielä näy." Elämä on kuitenkin mielekkäämmpää kun uskoo tai tietää, että on olemassa jokin suuri ja pyhä voima. Jumalakin voi olla kehittymässä kaikkivaltiaaksi. Siihen liittyy myös kysymys, että mitä on edessä ihmisen ruumiin kuoleman jälkeen. Uskonnoilla on vastauksia, eikä kristinusko ole ihan huonoimmasta päästä. Itse olen kristitty mutta olen liberaali sellainen.

        Ehkä kaikilla kansoilla vaikuttavat samat arkkityyppiset mielteet. Sekä aineen, että hengen maailmaan kuuluvat arkkityypit ovat "yhden" maailman abstrakteja peruselementtejä. Ehkä kaipuu kokonaisuuteen on sekin yksi arkkityyppinen mielle. Arkkityypit ilmenevät henkisellä puolella, aivoissa ja luonnossa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taas syytöntä illlllkkaa rangaistiin

      Niin se vain paha saa palkkansa ja rääsyämiselle ja räkimiselle laskettiin hinta. Ottaisi nyt tuo onneton lusikan kauni
      Haapavesi
      82
      1339
    2. Kadun transhoitoja - Suomalainen dokkari kertoo yhden ihmisen tarinan: "Miks oon ikinä..."

      Mielenkiintoinen dokkari tv:ssä. Sametti poistatti rintansa, kohtunsa ja munasarjansa ja eli vuosia miehenä. Pitkään pä
      Maailman menoa
      65
      1115
    3. Vähemmän metsien hakkuita, enemmän sähköautoja

      Siinä ilmastopaneelin neuvot tiivistettynä kuinka Suomi saavuttaa ilmastotavoitteensa. https://yle.fi/a/74-20155596 "S
      Maailman menoa
      202
      1108
    4. Asunnottomuus lisääntyy

      Petteri Orpon hallituksen leikkaukset ihmisoikeusjärjestö Amnestyn syynissä. Jokaisella on oikeus omaan kotiin. Jopa työ
      Maailman menoa
      169
      1061
    5. Sun ajatttelu tuo vaan julmuutta mut kukaan muu nainen ei voi korvaa sua

      Mut sun ajattelu saa mut itsetuhoseks ja uhmaan lakiakin😭😭💀 Se väärinymmärryksen määrä on käsittämätöntä. Helpottais
      Ikävä
      12
      1019
    6. Sulle on tullut

      Viesti mesessä, tietääkseni. Olis ihan kiva saada vastauskin sulta, kaunis nainen😊 Mieheltä
      Ikävä
      103
      973
    7. Minä pyydän,

      jos yhtään minua haluat, näytä se jotenkin. Kosketa tai sano jotain joka rikkoo rajoja. Ota vaikka olematon roska hiuksi
      Ikävä
      68
      886
    8. Olen rakastunut sinuun mies edelleen

      Meidän yhteys on jossain ihan muualla kuin netissä, muistetaan se. Kaunista päivää sinulle 😍
      Ikävä
      125
      830
    9. Ihmeelliseltä pikkunaiselta....

      Jatkakaa vaikka tässä jos on jotain mitä joku haluaa että mä näen... En jaksa, eikä mua kiinnosta sitä jätti ketjua t
      Ikävä
      123
      758
    10. Tiesin, että olet jotenkin paha ihminen

      Vaikka muuta osaat esittää.
      Ikävä
      77
      745
    Aihe