Rahtilaivalla maailmalle?

...mutta ei ihan "noin vain mukaan". Eikä ole ihan halpaa huvia.
Katso esim. http://www.cruisepeople.co.uk/freighters.htm

...Erilainen matka kylläkin.
Noin vaan et pääse, pitää maksaa matkasta tai sitten olet merimies. Käyt pakolliset turvakurssit, hankit merimieslääkäritodistuksen ja hakeudut vaikkapa talouspuolen hommiin (siivousta, kokkaamista).

Finnlines reissaa näillä lähivesillä, mee katsomaan niiden sivuja nyt ensin niin saat käsityksen hinnoista.

Sattuipa vanhalle merimiehelle silmään tällanen kysely! Entäs jos lähdet töihin rahtilaivalle? Itse aikoinaan haaveilin maailman kiertämisestä, kävin merikoulun ja monta vuotta tuli kierreltyä palloa ristiin rastiin.

Pitkät merimatkat alkoivat ennenpitkää puuduttaa, vaikka luinkin niillä Dostojevskit ja Hesset. Kun on työssä laivalla, ehtii kyllä maihin, ja saa palkkaa! Tosin en tiedä kuinka kauaa enää viipyvät satamissa. Silloin aikoinaan saatettiin olla jopa 5 viikkoa jossain mañana-maassa! Tämä siis 80-luvulla.

Silloin merikoulu kesti vain muutaman kuukauden, tänään se kai kestää kaeummin.

Lycka till, anyway! :) Nuorena ja vapaana se kannattaa maailmaa kiertää, ei vanhana enää jaksa, eikä kiinnosta.

Aikoinani kun itse seilasin laivoilla oli joissakin mahdollista ottaa matkustajia mukaan.
Matkasta joutui maksamaan A-luokan hinnan, siis ei mtää edullista, tosin palvelu oli kyllä
henkilökohtaista. Saattaa ehkä olla hieman ykstotista reissaamiasta kun laivalla ei sinänsä
ole mitää erikoisempaa viihdykettä matkustajan kannalta, seilorille laiva on toinen koti.
Itse olin Välimeren liikenteessä ja siihen väliin mahtuu niin myrskyt kuin maisematkin. Siis rahtilaivat
eivät ole samanlaisia kuin nämä risteilylaivat, eihän näitä voi oikein laivoiksi kutsuakkaan, uivia hotelleja.
Mitä tulee pestiin laivalle, ja jos yleensä pääsee, ei sittenkää ole niin ruusuista kuin luullaan vaan täyttä
työtä ja vapaa-aikakin laivalla.
Itselläni kyllä oli hienoa merimies aikaa, no, onhan siitä jo vähän aikaa.........

Olin itse töissä ruotsalaisella rahtilaivalla, jossa oli 24 matkustajaa. Hoidimme heidän aamiais-, kounas-, päivällis- ja iltapalatarjoilut. Todettakkon, että laivan hytit ja ravintola olivat luxushotellin luokkaa.

Lähdimme Göteborgista. Aajoimme 8 vrk. Ensimmäisenä mäimme Atzorien saariryhmän valot. Jatkoimme 4 vrk ja saavuimme Venezuelan Caracasiin, jossa olimme ensimmäistä kertaa maissa.
Jatkoimme Panaman kanavalle, jossa oli 8 sulkuporttia , joidenka jälkeen pääsimme Atlantin valtamerelle.

Matka jatkui Guatemala, Costa Rica, El Salvador. Seuraavana Kalifornia San Pedro, Los Angeles, San Fransisco. Matka jatkui Kandaan Oakland. Stockton. New Westminster.
Itseasiassa meidän olisi pitänyt jatkaa Havajille, mutta laiva joutui olemaan Göteborgissa telakalla liian pitkään, jotenka Havajin reissu jäi meiltä väliin.

Kähdimme paluumatkalle. Vuokrasimme San Pedrossa Ford Mustanng GT:n. Tarkoituksenamme oli ajaa Hollywoodiin etsimään keikkakommia stunttina.

Kävikin niin, että matkalla eräs pakettiauto, jolta oli mennyt jarruputki poikki törmäsi autoomme. 120 km tuntivauhdilla. Lensimme lyhtypylvästä vastan ja auto meni ihan paskaksi. Itse heräin auton lattialta, etupenkin ja kojelaudan välistä. Sitten iski jonkinlainen paniikkirektio - täältä on päästävä ulos.
Yritin vata ovea oikella kädellä, mutta se ei onnistunut, koska solisluu oli poikki. Avasin oven vasemmalla kädelläni. Kun astuin ulos autosta joku nainen alkoi kirkumaan ja petti silmänsä. -Ajattelin, että mikähän hätä tuolla on? - Olin yltä päältä veressä päävammojen vuoksi. Vilkaisin kuskia. Hän makasi ohjauspyörää vasten. Ajattelin että se on kuollut.

Sitten minua alkoi ramasemaan ja menin kadulle pitkäseni. Hetken kuluttua tuki ambulannsi, jolla minut vietiin San Pedron sairaalaan. Sairaalassa meidät paikattiin ja parsittiin ja lähetettiin takaisin laivalle, joka oli satamassa. Kippari ei uskaltanut ottaa meitä laivaan, koska olimme menossa lähelle päiväntasaajaa.
Palsimme sairaalaan, jossa olin kaksi viikkoa ja kuski neljä viikkoa.
Palasimme vapaamatkustajana takaisin ruotsiin. - Siihen loppui merimiesurani.

Onneksi olimme ottaneet autovakuutuksen, joka maksoi 2 dollaria. Minun sairaalalaskuni oli 2000 dollaria ja kuskilla 4000 dollaria, jotka vakuutusytiö korvasi.

Muistitus. Jos lähdet merille, niin hoida vakuutusmaksut kuntoon, sillä koskaan ei tiedä mitä reissussa voi sattua.
Jätän kertomatta kapakka ja bordellireissut. Bordellista voi saada taudin.- Ei ole kiva kusta, jos kirvelee.

En siis kerro kokemustani matkustajana, vaan työntekijänä ja mainitsemiesi asiakkaiden palvelijana eli "myös kapteenin ja konepäällikön salonkivillenä". Itse ajauduin nuorena - huonojen palkkojen vuoksi (joilla Helsingissä maalta tullut nuori ei elänyt) - laivalle töihin. Tarvitsin asunnon ja perusturvaa elämälleni. Niinpä tuli kokemusta myös näistä "rahtilaiva-asiakkaista". Se oli heille edullista matkustamista ja tapaa nähdä maailmaa. Mutta vielä edullisempaa edellä mainittu "matkustaminen" oli itselleni ja niille opiskelijoille, jotka tulivat kesäisin töihin rahtilaivoihin, näin huomasin. Samalla itse opin ymmärtämään ja kunnioittamaan muita laivoissa työskenteleviä ja (hm.) ehkä myös matkustajia (tosin en matkustajalaivojen matkustajia).
Se oli aikaa, jota en itse kokemukseni kannalta katsottuna vaihtaisi mistään hinnasta pois. Hävisi turhat "illuusiot "muiden maiden ihanuudesta", muista uskomuksista ja siitä - omasta huonommuuden tai paremmuuden tunteesta - sillä nekin kuuluvatvat vain niihin kupliin, jotka ajallaan puhkeavat (ainakinn itseni näkökulmasta katsotuna). Samalla selvisi, mitä se "merimiehen" elämä on myös naisen kannalta (merimiespassi oli miehen "merimiespassi", vaikka olimme naisia, se kyllä kummastutti).

Uskoni myös ko. ammattia koskeviin satuihin lopahti (lukuunottamatta nuoria ja kokemattomia poikia, ehkä joitakin tyttöjäkin sekä - näitä harvoja itsestään liikaa luulevia ns. päällystömiehiä kohtaan, joita on aina joka paikassa ja -tilanteessa - ympäri maailmaa - ja ERITTÄIN paljon myös Suomessa. Onhan heikointa tunnetusti helposti kohdella huonosti.
Kokemukseni mukaan työ rahtilaivoissa on itsensä hallintaa vaativaa, itsenäistä työskentelyä ja samalla melko yksinäistä, mutta yleensä - joitakin poikkeustapauksia lukuunottamatta- elämä oli nuoren naisen mittapuusta katsottuna laivassa turvallisempaa kuin maissa, jossa raha ei riittänyt usein edes ruokaan (Suomesta silloin puuttui perusturva, mutta nykyisin se, mikä annetaan, otetaan toiselta kautta pois). Suosittelen näitä kokemuksia jokaiselle, kunhan nämä suurimmat myrskyt ovat ohi. Mutta on muistettava se, että maailmalla ette edusta vain itseänne, te edustatte suomalaisuutta!

Mutta en voi olla kertomatta, miten se tuntui ihmeelliseltä, MITEN voi selvitä hengissä, kun laivasta ei näy myrskyn keskellä kuin hiukkasen joskus keulaa. Joten on sitä "kierretty ja nähty muutakin kuin tahkoa", mutta ei "huorana tai ilmaiseksi jakelevana". Tällaiset ilmaúkset ovat sairaita. Kuinka moni mies tai nainen katsoo avioliittoon liittyvän seksin ns. vastikkeelliseksi eli maksulliseksi seksiksi? Jos näin on, sehän on "huoraamista".

Jep,

Voitin matkan Finnlinesille Hki-Saksa.. Aivan ihana. Ihmiset aivan erinlaisia kuin risteilylaivoilla. Ja ruoka tosi monipuolista. Ei diskoja, mutta ihmiset korvaa sen... Näet rekkakuskeja, muuttavia tai kotimaassa käyviä, Suomessa vierailevia, tutkijoita (jotka kuskaavat laitteitta).

Mulla hyvä asema... Isäni oli 45 vuotta konemestarina Finnmasterilla ( nyk. Finnlines).. Mun aikuiset pojat: toinen opiskelee laivojen runkoa (piirtelee jäänmurtajia ja on nytkin mittaamassa jään syvyyttä jäänmerellä) ja laivojen hydrayliikkaa TKK:ssa ja toinen valmistuu merikapteeni/konemestariksi Kotkassa kohta... Ehkä ne ottaa äiskän joskus mukaan...

Se merikapteeniksi valmistuja kehuu nimeenomaan rahtialuksia (harjoittelulla myös esim. Siljalla).