Ohitusongelman ratkaisu

koira oppii parhaiten heti pentuna kun olet saanut koiran! silloinhan sitä koiraa ruvetaan kouluttamaan.. sinulla pitää vain olla pitkä pinna että jaksat selkeästi näyttää koiralle mitä pitäis tehdä:) ei koiran oppimiskyky parane kun se kasvaa :D

...kiertämällä, sillä kaupungin keskusta tuskin autioituu siihen mennessä kun koira on tullut vanhemmaksikaan.

Eli ei se pelottavien asioiden kiertäminen onnistu vanhemmankaan koiran kanssa, jos koira pelkää keskustassa tapahtuvia asioita, kuten autoja, ihmisiä jne.

Pentuna sinun pitää koirasi sosiaalistaa myös niihin kesksutan ääniin ja tapahtumiin. Eli vie koiraa mahdollsimman paljon ulos ja kun pentu pelkää kohtaa pelot ydhessä pennun kanssa, niine ttä pentu tuntee olonsa turvalliseksi pelottavista asioista huolimatta.

Asioitahan voi olla vaikka mitä pelottavia. itsekin katsot televisioista joskus mahdollisesti asioita jotka pelottavat sinua. Silti koet olevasi turvassa, sillä tiedät että tuokaan vaara ei ksoke sinua. eli kun nää koiran kanssa yhdessä kohtaat koiran pelon, koiralle tulee tunne, että palottavat asiat eivät koske sitä, oippii suhtautumaan niihin neutraalimmin.

Minä anna ohjeeksi kyykistyä koiran tasolle ja rohkaista sitä halausotteessa silloin kun se pelkää, jutella rauhoittavasti ja silittää (tehdä siis asioita joilla pyrit saamaan koiran adrenaliini tason laskemaan). Joku muu tulee sinulle varmasti antamaan pian toisia neuvoja, kuinka suojaat pelkäävää koiraasi ja luot sille tunteen siitä, että nämä pelottavat asiat eivät ole vaarallisia koiralle. Kun sitten ihmettelet että miten ihmeessä keskustassa asuvana siis kierrät nämä pelottavat asiat kaukaa ja totutat koirasi pikkuhiljaa, sinua saattaa lohduttaa tieto siitä, että et ole ainut joka sitä ihmettelee...

Kuten sanottiinkin jo, koira oppii parhaiten pentuna. Pelottavia tilanteita ei sinun tapauksessasi voi välttää, mutta voit "siedättää" pentua niihin viemällä sen riittävän kauas ihmisistä tai muista pelottavista asioista (tarkkaile koiraasi, huomaat kyllä, mikä on riittävän kaukana) ja aloittamalla totuttamisen sieltä. Katselette "pelottavaa" maailmaa ja syötte aika ajoin namia (pentu, et sinä!), kun hommaan voidaan suhtautua rauhallisesti. Kun olette oikein rauhallisia, voitte lähestyä "vaaraa", ja toistaa sitä, kunnes pentu on oppinut sietämään pelkojensa kohteita. Eli just niin kuinka aloittaja sanoikin, "opetetaan pikku hiljaa yhä vaikeammassa ja vaikeammassa tilanteessa". Hyviä harjoittelupaikkoja ovat sellaiset, missä näette ihmisvilinää, mutta ette joudu sen keskelle, esim. markettien parkkipaikkojen laitamilla tai muualla syrjemmässä, mutta näköyhteydessä toimintaan. Ainoa mitä vaaditaan, on kärsivällisyys sinulta, jotta annat pennulle riittävän pitkän ajan totutella pelkäämäänsä asiaan.

Pennulle ei tarvitse olla erityisiä nameja, vain riittävän pieniä, ettei sen maha täyty hyvälläkään opiskelulla pelkistä namipaloista. Leikkaa vaikka juustoa esim. pikkusormen kyntesi kokoisiksi paloiksi, tai niiden puolikkaiksi, riippuen pentusi koosta. Muista, useimpiin asioihin on olemassa ratkaisu, kunhan miettii positiivisella asenteella. Älä keskity niihin asioihin, joita teillä ei vielä ole, opitte kaiken kyllä aikanaan, kunhan sinä vaan jaksat olla kärsivällinen.

... kirjoitti:

...kiertämällä, sillä kaupungin keskusta tuskin autioituu siihen mennessä kun koira on tullut vanhemmaksikaan.

Eli ei se pelottavien asioiden kiertäminen onnistu vanhemmankaan koiran kanssa, jos koira pelkää keskustassa tapahtuvia asioita, kuten autoja, ihmisiä jne.

Pentuna sinun pitää koirasi sosiaalistaa myös niihin kesksutan ääniin ja tapahtumiin. Eli vie koiraa mahdollsimman paljon ulos ja kun pentu pelkää kohtaa pelot ydhessä pennun kanssa, niine ttä pentu tuntee olonsa turvalliseksi pelottavista asioista huolimatta.

Asioitahan voi olla vaikka mitä pelottavia. itsekin katsot televisioista joskus mahdollisesti asioita jotka pelottavat sinua. Silti koet olevasi turvassa, sillä tiedät että tuokaan vaara ei ksoke sinua. eli kun nää koiran kanssa yhdessä kohtaat koiran pelon, koiralle tulee tunne, että palottavat asiat eivät koske sitä, oippii suhtautumaan niihin neutraalimmin.

Minä anna ohjeeksi kyykistyä koiran tasolle ja rohkaista sitä halausotteessa silloin kun se pelkää, jutella rauhoittavasti ja silittää (tehdä siis asioita joilla pyrit saamaan koiran adrenaliini tason laskemaan). Joku muu tulee sinulle varmasti antamaan pian toisia neuvoja, kuinka suojaat pelkäävää koiraasi ja luot sille tunteen siitä, että nämä pelottavat asiat eivät ole vaarallisia koiralle. Kun sitten ihmettelet että miten ihmeessä keskustassa asuvana siis kierrät nämä pelottavat asiat kaukaa ja totutat koirasi pikkuhiljaa, sinua saattaa lohduttaa tieto siitä, että et ole ainut joka sitä ihmettelee...

Lue lisää

eihän koiraa saa mennä halailemaan ja höösäämään viereen jos se pelkää! silloinhan se luulee että sillä oikeasti on syytä pelätä kun palkitset sitä silittelemällä pelokasta koiraa

ljklö kirjoitti:

eihän koiraa saa mennä halailemaan ja höösäämään viereen jos se pelkää! silloinhan se luulee että sillä oikeasti on syytä pelätä kun palkitset sitä silittelemällä pelokasta koiraa

Lue lisää

...vinkkisi on että kiertämään vain, jotta vältetään ne pelottavat asiat vai vinkkisi on, että antaa pelätä ihan välittämättä ollenkaan.

Kyllä kun tällaisia kiertojuttuja lukee tulee mieleen itsellekin, että on se luojan kiitos, ettei omat koira pelkää puita. Kotiovesta kun astutaan, niin ei ole kuin metsää lähimpiin kilometreihin. Olisi se varmasti kauhea tilanne puita pelkäävän koiran kanssa, varmasti sama kuin keskustassa asuvalla liikennettä pelkäävän koiran kanssa...

Kiertäminen siis poissa laskuista, kaupungissa ei pääse karkuun liikennettä ja metsässä ei pääse karkuun puita. Jos koiran pelkoa ei sitten voi myöskään lähteä vähentämään luomalla suojaa, niin ei vaihtoehdoksi jää kuin jättää koira itsekseen siedättymään pelkonsa kanssa. Kyllä se varmasti ajan myötä siedättyy, ei siinä mitään, mutta onpa menetetty erittäin hyvä tilaisuus luoda koiran ja ohjaajan välille hyvä suhde ja on saatu koiralle uskoteltua, että yksin sen pitää pärjätä tässä elämässä.

Koiran pennun kanssa kysyjän pitää luoda hyvää suhdetta alusta alkaen. Ei muuta kuin aikaa, koiran kanssa keskustan penkille istumaan, koira rauhoittavaan halaukseen, silistystä ja tauhoittavaa puhetta ja makupaloja sitten kun pentu hiukan rauhoittuu ja kykenee keskittymään syömiseen. Makupalat tuovat hyvänolon tunnetta, eli erittävät hyvänolon hormoneja kehoon ja ne vähentävät adrenaliinin vaikutusta kehossa. Mutta ennenkuin makupalat alkavat maistua pitää koira saada sen verran tasaantumaan, että se pystyy niitä ottamaan. Voi vain odottaa, että se siitä tasaantuu tai sitten voi aktiivisesti tehdä jotain parantaakseen koiran oloa (laskeakseen adrenaliini tasoa) ja jokainen voi kohdaltaan miettiä haluaako olla koiralleen ihan aktiivinen hyvänolon tuoja, se näet vahingossa saattaa lisätä koiran kiintymystä ohjaajaansa...

Sittenkin ollaan niin kaukana kuin onnistuu ja jos ei muuta, niin toimitaan itse eristeenä. Jos koira joudutaan ohittamaan läheltä ja oma koira pelkää, niin laitetaan oma koira istumaan ja mennääni itse seisomaan oman koiran ja ohittavan koiran väliin.

Kaupungissa liikkuuminen erityisesti edellyttää ennakointia ohjaajalta eli jos koira on pelokas, niin hyvissä ajoin suunnan muutokset, tien ylitykset ja niin edelleen. Kaikissa kaduissa tai poluissa on aina kaksi reunaa, joista voi valita sen "vähempikoiraisen". Tässäpä se dilemma koiran pitämisestä kaupungin keskustassa juuri onkin. Useimmat koirat siedättyvät keskustan vilinään aivan mainiosti ja nopeasti, mutta jos kohdalle on osunut heikkohermoisempi tapaus, niin töitä sen eteen joutuu tekemään.

Tuota koiran syliin ottamista ja halailua tarjoilee taas tähänkin ketjuun nimimerkki "kolmepistettä". Tällaisissa tilanteissa, kun opetellaan ihmisten, autojen ja muun liikenteen keskellä toimimista, se on juuri täysin väärä tapa toimia. Sillä vahvistetaan koiran uskoa siihen, että olipa tosiaankin aihetta pelätä ja kaikki muuttuu taas entistä hitaammaksi ja vaikeammaksi. Kokeilkoon minun puolestani toki ken haluaa, mutta älkää valittako sitten "miksi meidän rekku haukkuu kaikki vastaantulijat?" Jne. yms. muita ihmisten keskellä toimimisen ongelmia.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Sittenkin ollaan niin kaukana kuin onnistuu ja jos ei muuta, niin toimitaan itse eristeenä. Jos koira joudutaan ohittamaan läheltä ja oma koira pelkää, niin laitetaan oma koira istumaan ja mennääni itse seisomaan oman koiran ja ohittavan koiran väliin.

Kaupungissa liikkuuminen erityisesti edellyttää ennakointia ohjaajalta eli jos koira on pelokas, niin hyvissä ajoin suunnan muutokset, tien ylitykset ja niin edelleen. Kaikissa kaduissa tai poluissa on aina kaksi reunaa, joista voi valita sen "vähempikoiraisen". Tässäpä se dilemma koiran pitämisestä kaupungin keskustassa juuri onkin. Useimmat koirat siedättyvät keskustan vilinään aivan mainiosti ja nopeasti, mutta jos kohdalle on osunut heikkohermoisempi tapaus, niin töitä sen eteen joutuu tekemään.

Tuota koiran syliin ottamista ja halailua tarjoilee taas tähänkin ketjuun nimimerkki "kolmepistettä". Tällaisissa tilanteissa, kun opetellaan ihmisten, autojen ja muun liikenteen keskellä toimimista, se on juuri täysin väärä tapa toimia. Sillä vahvistetaan koiran uskoa siihen, että olipa tosiaankin aihetta pelätä ja kaikki muuttuu taas entistä hitaammaksi ja vaikeammaksi. Kokeilkoon minun puolestani toki ken haluaa, mutta älkää valittako sitten "miksi meidän rekku haukkuu kaikki vastaantulijat?" Jne. yms. muita ihmisten keskellä toimimisen ongelmia.

Lue lisää

Eli siis vahvistetaan koiran pelkoa!

Miten koiran pelkoa pystyy vahvistamaan? Mietitääns sitä hetki. Pelottelemalla /säikäyttelemällä lisää, tottkai, muta pysytään nyt positiivisen vahvistamisen tavoissa.

Miten vahvistetaan koiran pelkoa positiivisen vahvistamisen kautta? Makupalalla, leikillä... Hmmm... suurinosa jotka kertoo koiransa pelkäävän kertovat samalla,e ttä heidän koriaan ei pelonhetkellä kiinnsota kumpikaan. Miten muuten koiran toimintaa voidaan vahvistaa palkitsemalla, kun makupala ja leikki ei kelpaa, eli siis kun ollaan palkitsemassa koiraa siitä,e ttä se pelkää toiveena, että koira oppii pelkäämään palkinnon saannin toiveessa?

Huomioimalla? Aivan taatusti jos koira ei saa huomiota muuten ja se opetetaan siihen, että ainut keino saada huomiota on alkaa pelkäämään. Toivon, ettei kukaan joka ei huomioi koiraansa muutenkaan ei ala huomioida koiraansa pelkotilanteissakaan. Tosin jos koiraa ei huomioida, niin silloinhan ei olla edes keskustelupalstalla lukemassa mitään koirista. Eikä koirakaan tunne yhtäkkistä odottamatonta tekoa (jota se ei ole koskaan aiemmin kokenut), kuten halausta, mitenkään turvalliseksi, miellyttäväksi asiaksi.

Kun koiralle tarjotaan fyysinen suoja ja siihen lisätään stressihormoneja lieventäviä rauhoittavia elementtejä, eli turvallisuuden tunne yhdistettynä mielihyvää tuottavaan silitykseen ja makupalaan, se vähentää koiran pelkoa, lisää koiran turvallisuutta. Eli tässä toimintatavassa ei ole mitään pelkoa vahvistavaa, vaan pari elementtiä jotka vähentävät koiran pelkoa.

Uskon tosin, että joku tulee minulle kertomaan toivottavasti pian sen miten ja miksi ihmeessä kukaan pyrkii vahvistamaan, eli palkitsemaan koiraa pelkäämisestä?

Toiminnan vahvistaminen on sitä, että toimintaa palkitaan, näin toimintamallista tulee koiralle mieluisa. Joten kertoisiko joku minulle miten voi positiivisin keinoin vahvistaa koiran pelkoa? Kun ne positiiviset tavat sattuvat yleensä vähentämään koiran pelkoa (paitsi leikkiminen, joka lisäisi stressiä, jos koira suostuisi siihen lähtemään)...

... kirjoitti:

Eli siis vahvistetaan koiran pelkoa!

Miten koiran pelkoa pystyy vahvistamaan? Mietitääns sitä hetki. Pelottelemalla /säikäyttelemällä lisää, tottkai, muta pysytään nyt positiivisen vahvistamisen tavoissa.

Miten vahvistetaan koiran pelkoa positiivisen vahvistamisen kautta? Makupalalla, leikillä... Hmmm... suurinosa jotka kertoo koiransa pelkäävän kertovat samalla,e ttä heidän koriaan ei pelonhetkellä kiinnsota kumpikaan. Miten muuten koiran toimintaa voidaan vahvistaa palkitsemalla, kun makupala ja leikki ei kelpaa, eli siis kun ollaan palkitsemassa koiraa siitä,e ttä se pelkää toiveena, että koira oppii pelkäämään palkinnon saannin toiveessa?

Huomioimalla? Aivan taatusti jos koira ei saa huomiota muuten ja se opetetaan siihen, että ainut keino saada huomiota on alkaa pelkäämään. Toivon, ettei kukaan joka ei huomioi koiraansa muutenkaan ei ala huomioida koiraansa pelkotilanteissakaan. Tosin jos koiraa ei huomioida, niin silloinhan ei olla edes keskustelupalstalla lukemassa mitään koirista. Eikä koirakaan tunne yhtäkkistä odottamatonta tekoa (jota se ei ole koskaan aiemmin kokenut), kuten halausta, mitenkään turvalliseksi, miellyttäväksi asiaksi.

Kun koiralle tarjotaan fyysinen suoja ja siihen lisätään stressihormoneja lieventäviä rauhoittavia elementtejä, eli turvallisuuden tunne yhdistettynä mielihyvää tuottavaan silitykseen ja makupalaan, se vähentää koiran pelkoa, lisää koiran turvallisuutta. Eli tässä toimintatavassa ei ole mitään pelkoa vahvistavaa, vaan pari elementtiä jotka vähentävät koiran pelkoa.

Uskon tosin, että joku tulee minulle kertomaan toivottavasti pian sen miten ja miksi ihmeessä kukaan pyrkii vahvistamaan, eli palkitsemaan koiraa pelkäämisestä?

Toiminnan vahvistaminen on sitä, että toimintaa palkitaan, näin toimintamallista tulee koiralle mieluisa. Joten kertoisiko joku minulle miten voi positiivisin keinoin vahvistaa koiran pelkoa? Kun ne positiiviset tavat sattuvat yleensä vähentämään koiran pelkoa (paitsi leikkiminen, joka lisäisi stressiä, jos koira suostuisi siihen lähtemään)...

Lue lisää

Ja sama kolmenpisteen höpertely taas jatkuu, keskustelusta toiseen. Ostakaa ihmiset ihan oikeasti koirankoulutuskirjallisuutta kotiin ja lukekaa, niin voi skipata nuo joutavuudet.

Koiraa ei missään tapauksessa pidä ottaa syliin, kun opetellaan koiraa pelottavien asioiden kohtaamista.

Muutama sekunti ja (aina väärässä olevasta?) Googlesta löytyy satamäärin artikkeleita "How to handle dog fear" haulla, vaikkapa ihan satunnaisotoksella

http://www.postandcourier.com/news/2009/mar/05/how_handle_dogs_thunderstorm_fear73771/

"The most important thing for people to understand is that coddling the pet during this behavior is the worst thing you can do. Coddling does two things to exaggerate this behavior. First, it actually rewards the behavior and causes dogs to enhance the behavior to get more and more attention. Second, it may make the dog think that there really is something wrong that they need to be protected from. They sense your anxiety, too, and even though you may be more anxious about the dog than about the storm itself, the dog associates your anxiety with the storm."

Ja kirjoittaja on tässäkin tapauksessa tietenkin "eläimiä vihaava" ja "eläinten oikeuksia tallova" eläinlääkäri? Muu maailma on siis väärässä, kolmepistettä oikeassa ja sitä rataa. Ei tässä enää muuta kuin odotellaan, että 99 % maailman koirankoulutusoppaista kirjoitetaan uusiksi.

Sitä odotellessa siirryn seuraavan aiheen pariin ja huudelkoon kolmepistettä tähänkin ketjuun mitä soopaa lystää, joten sivistäköön häntä joku toinen jos haluaa.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Ja sama kolmenpisteen höpertely taas jatkuu, keskustelusta toiseen. Ostakaa ihmiset ihan oikeasti koirankoulutuskirjallisuutta kotiin ja lukekaa, niin voi skipata nuo joutavuudet.

Koiraa ei missään tapauksessa pidä ottaa syliin, kun opetellaan koiraa pelottavien asioiden kohtaamista.

Muutama sekunti ja (aina väärässä olevasta?) Googlesta löytyy satamäärin artikkeleita "How to handle dog fear" haulla, vaikkapa ihan satunnaisotoksella

http://www.postandcourier.com/news/2009/mar/05/how_handle_dogs_thunderstorm_fear73771/

"The most important thing for people to understand is that coddling the pet during this behavior is the worst thing you can do. Coddling does two things to exaggerate this behavior. First, it actually rewards the behavior and causes dogs to enhance the behavior to get more and more attention. Second, it may make the dog think that there really is something wrong that they need to be protected from. They sense your anxiety, too, and even though you may be more anxious about the dog than about the storm itself, the dog associates your anxiety with the storm."

Ja kirjoittaja on tässäkin tapauksessa tietenkin "eläimiä vihaava" ja "eläinten oikeuksia tallova" eläinlääkäri? Muu maailma on siis väärässä, kolmepistettä oikeassa ja sitä rataa. Ei tässä enää muuta kuin odotellaan, että 99 % maailman koirankoulutusoppaista kirjoitetaan uusiksi.

Sitä odotellessa siirryn seuraavan aiheen pariin ja huudelkoon kolmepistettä tähänkin ketjuun mitä soopaa lystää, joten sivistäköön häntä joku toinen jos haluaa.

Lue lisää

...joku toinen!

Eli joku joka osaa antaa perustelut asialle josta puhuu. Eli kun muutkin ovat sanoneet, että koiran turvaaminen fyysisesti vahvistaa koiran pelkoa. Miten pelkoa vahvistetaan aktiivisesti, muuten kuin pelottelemalla lisää?

Kukkahatuttomalla sedällä on kova hinku väistäää puhutusta asiasta henkilökohtaisuuksiin. Ok, jutellaan hänen haluamallaan tavalla. Oliko tollerissa jokin vika? Mietin vain, kun nyt omaat jo parikymmentä saksanpaimenta. Kertoiko joku, että tollerin omistamisen kokemuksella ei kannata tulla neuvomaan, vai miksi rotu ja määrä noin radikaalisti muuttui? Ihan siis mielenkiinnosta; nouseeko arvostus nettipalstalla kun omaakin saksanpaimenia? Tietenkään sinun ei ole pakko vastata, eikä oikeasti tuollaiset henkilökohtaisuudet sinusta kiinnosta, siksi yrittänyt pysyä enemmän puhutuissa asioissa... Mutta jos haluat keskustella henkilökohtaisuuksista...

Tiesitkö muuten (tuolla toisaalla keskustelen Peetsan koirankoulutuksesta), että Peetsa on sanonut koulutuksessa, jossa en ole itse ollut, mutta tuttavani kertoi, että tolleri on yksi vaikeimmista koiraroduista. Tolleri ei kuulema ole sellainen susi elukka, vaan koira eläimissä enemmän tuonne sakaaliin ja muihin yksinäisiin koira eläimiin päin. Joten tollerin koulutuksessa ei päde lainkaan samat lainalaisuudet kuin koirien koulutuksessa yleensä ja se tekee koirasta erittäin haastavan. Suomen johtavia koiran koulutuksen ihmisiä siis on sanonut näin... Eikö kannattaisi kuitenkin siirtyä takaisin noutajan pariin, jos arvostusta haet sillä miten vaikeasti koulutettavia koiria sinulla on? Saksanpaimenen koulutettavuudella ei niin hirveästi pääse vaikeuksista puhumaan. Vai oliko siirtymiseesi jokin muu syy kuin arvostus nettipalstalla?

Myös koiran suojaamisesta ja kulloisenkin tarpeen tyydyttämisestä löydät netistä paljon linkkejä. So What? osaatko kertoa omin sanoin: miten koiran pelkoa vahvistetaan?

Nyt alkoi löytymään linkkejä jotka puhuvat vastaan aiemmin käyttämiäsi "kohdatkaa pelko yhdessä" linkkejä vastaan... Eikö se kerro jo sinulle paljon siitä, että netistä löytää sen mitä ikinä haluaa? Montako linkkiä löydät esimerkiksi aiheesta "auringonkukka on sininen" ja tekeekö se auringonkukasta todella sinisen jos linkkejä on enemmän kuin aiheesta "auringonkukka on musta"?

... kirjoitti:

...joku toinen!

Eli joku joka osaa antaa perustelut asialle josta puhuu. Eli kun muutkin ovat sanoneet, että koiran turvaaminen fyysisesti vahvistaa koiran pelkoa. Miten pelkoa vahvistetaan aktiivisesti, muuten kuin pelottelemalla lisää?

Kukkahatuttomalla sedällä on kova hinku väistäää puhutusta asiasta henkilökohtaisuuksiin. Ok, jutellaan hänen haluamallaan tavalla. Oliko tollerissa jokin vika? Mietin vain, kun nyt omaat jo parikymmentä saksanpaimenta. Kertoiko joku, että tollerin omistamisen kokemuksella ei kannata tulla neuvomaan, vai miksi rotu ja määrä noin radikaalisti muuttui? Ihan siis mielenkiinnosta; nouseeko arvostus nettipalstalla kun omaakin saksanpaimenia? Tietenkään sinun ei ole pakko vastata, eikä oikeasti tuollaiset henkilökohtaisuudet sinusta kiinnosta, siksi yrittänyt pysyä enemmän puhutuissa asioissa... Mutta jos haluat keskustella henkilökohtaisuuksista...

Tiesitkö muuten (tuolla toisaalla keskustelen Peetsan koirankoulutuksesta), että Peetsa on sanonut koulutuksessa, jossa en ole itse ollut, mutta tuttavani kertoi, että tolleri on yksi vaikeimmista koiraroduista. Tolleri ei kuulema ole sellainen susi elukka, vaan koira eläimissä enemmän tuonne sakaaliin ja muihin yksinäisiin koira eläimiin päin. Joten tollerin koulutuksessa ei päde lainkaan samat lainalaisuudet kuin koirien koulutuksessa yleensä ja se tekee koirasta erittäin haastavan. Suomen johtavia koiran koulutuksen ihmisiä siis on sanonut näin... Eikö kannattaisi kuitenkin siirtyä takaisin noutajan pariin, jos arvostusta haet sillä miten vaikeasti koulutettavia koiria sinulla on? Saksanpaimenen koulutettavuudella ei niin hirveästi pääse vaikeuksista puhumaan. Vai oliko siirtymiseesi jokin muu syy kuin arvostus nettipalstalla?

Myös koiran suojaamisesta ja kulloisenkin tarpeen tyydyttämisestä löydät netistä paljon linkkejä. So What? osaatko kertoa omin sanoin: miten koiran pelkoa vahvistetaan?

Nyt alkoi löytymään linkkejä jotka puhuvat vastaan aiemmin käyttämiäsi "kohdatkaa pelko yhdessä" linkkejä vastaan... Eikö se kerro jo sinulle paljon siitä, että netistä löytää sen mitä ikinä haluaa? Montako linkkiä löydät esimerkiksi aiheesta "auringonkukka on sininen" ja tekeekö se auringonkukasta todella sinisen jos linkkejä on enemmän kuin aiheesta "auringonkukka on musta"?

Lue lisää

Kun ottaa pelkäävän koiran syliin, silittelee ja juttelee sille, tulee samalla sanoneeksi koiralle, että hyvä, on oikein olla peloissaan, hyvin tehty. Siksi kyseinen käytös vahvistaa koiran pelkoa. Epätoivottu käytös on paras jättää huomiotta, ja pelkääminen on epätoivottua käytöstä.

Lapsen voi ottaa syliin ja selittää sille, ettei ole mitään hätää. Koira ei tällaista ymmärrä; sille positiivinen huomio on aina palkkio hyvin tehdystä työstä tai oikeasta tunnetilasta. Arkaa koiraa kannattaa siis kehua ja palkita silloin, kun se rohkenee olla pelottavan kohteen läheisyydessä rauhallisesti; ei silloin, kun se pelkää.

Rautalangasta väännettyä, mutta kun Kukkahatuttoman sedän kirjoitukset eivät selvästikään oikein auenneet, niin yritänpä nyt sanoa saman hieman eri sanoin. Ja kyllä tämä on ihan perusmatskua modernilla koirankoulutusrintamalla. Vieläpä sellaista, että suurin osa eri koulukunnista on samaa mieltä tästä asiasta.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Sittenkin ollaan niin kaukana kuin onnistuu ja jos ei muuta, niin toimitaan itse eristeenä. Jos koira joudutaan ohittamaan läheltä ja oma koira pelkää, niin laitetaan oma koira istumaan ja mennääni itse seisomaan oman koiran ja ohittavan koiran väliin.

Kaupungissa liikkuuminen erityisesti edellyttää ennakointia ohjaajalta eli jos koira on pelokas, niin hyvissä ajoin suunnan muutokset, tien ylitykset ja niin edelleen. Kaikissa kaduissa tai poluissa on aina kaksi reunaa, joista voi valita sen "vähempikoiraisen". Tässäpä se dilemma koiran pitämisestä kaupungin keskustassa juuri onkin. Useimmat koirat siedättyvät keskustan vilinään aivan mainiosti ja nopeasti, mutta jos kohdalle on osunut heikkohermoisempi tapaus, niin töitä sen eteen joutuu tekemään.

Tuota koiran syliin ottamista ja halailua tarjoilee taas tähänkin ketjuun nimimerkki "kolmepistettä". Tällaisissa tilanteissa, kun opetellaan ihmisten, autojen ja muun liikenteen keskellä toimimista, se on juuri täysin väärä tapa toimia. Sillä vahvistetaan koiran uskoa siihen, että olipa tosiaankin aihetta pelätä ja kaikki muuttuu taas entistä hitaammaksi ja vaikeammaksi. Kokeilkoon minun puolestani toki ken haluaa, mutta älkää valittako sitten "miksi meidän rekku haukkuu kaikki vastaantulijat?" Jne. yms. muita ihmisten keskellä toimimisen ongelmia.

Lue lisää

"Sittenkin ollaan niin kaukana kuin onnistuu ja jos ei muuta, niin toimitaan itse eristeenä..."
Uskoisin, että Kukkahatuton setä myös tekee sen tärkeimmän tuon lisäksi -Oma rauhoittava ääni.. Nimittäin koiranpentu tutkii aisteillaan ympäristöä ja jos tämä alku luottamus pentuun on saavutteilla, niin se tärkein asia on puhe. Rauhoittavapuhe, Se sama tai sama turvallinen äänensävy, jota käytetään kotona tai missa vain ja silloin kun asiat on hyvin.(rohkaiseva)

Siis tekemisen ohessa tai ikävän asian kohdatessa (kuten "kukkis" sanoi jossain, että viedään "pelko"lähemmäs" tai vähitellen kohti kohde rajaa) ja ollan itse siinä se esimerkki. Ohjauksella ja rauhallisuudella sekä sillä turvallisella äänensävyllä ohjaten. Pääasia, että liike ei pysähdy, eikä pentu saa turhaa "miettimisaikaa".

Omalle pennulle opetin ensimmäisenä omat äänenpainot. Vaatii paljon puhetta ja eripainotteita eri tilanteisiin. Se jos jokin on pennun ensimmäinen turva ja jatkon peruspilari.

Monelle ei välttämättä tule mieleen, että käyttää tätä "ääniohjausta" monessä muun ohella.
(sen yhteismerkitys)

perheen isä kirjoitti:

"Sittenkin ollaan niin kaukana kuin onnistuu ja jos ei muuta, niin toimitaan itse eristeenä..."
Uskoisin, että Kukkahatuton setä myös tekee sen tärkeimmän tuon lisäksi -Oma rauhoittava ääni.. Nimittäin koiranpentu tutkii aisteillaan ympäristöä ja jos tämä alku luottamus pentuun on saavutteilla, niin se tärkein asia on puhe. Rauhoittavapuhe, Se sama tai sama turvallinen äänensävy, jota käytetään kotona tai missa vain ja silloin kun asiat on hyvin.(rohkaiseva)

Siis tekemisen ohessa tai ikävän asian kohdatessa (kuten "kukkis" sanoi jossain, että viedään "pelko"lähemmäs" tai vähitellen kohti kohde rajaa) ja ollan itse siinä se esimerkki. Ohjauksella ja rauhallisuudella sekä sillä turvallisella äänensävyllä ohjaten. Pääasia, että liike ei pysähdy, eikä pentu saa turhaa "miettimisaikaa".

Omalle pennulle opetin ensimmäisenä omat äänenpainot. Vaatii paljon puhetta ja eripainotteita eri tilanteisiin. Se jos jokin on pennun ensimmäinen turva ja jatkon peruspilari.

Monelle ei välttämättä tule mieleen, että käyttää tätä "ääniohjausta" monessä muun ohella.
(sen yhteismerkitys)

Lue lisää

Ilman muuta täälläkin jutellaan karvaisille kavereille vähän väliä ja ihan missä tahansa tilanteessa. Se on siitäkin syystä tärkeää, että aina koira ei aina katso sinuun ja lue elekieltäsi vaan joskus metsässä juostessaankin kuulee vain sinun äänesi. Enpähän tuotakaan siihen nyt sitten tajunnut kirjoittaa, kun mielestäni se on ihan itsestään selvää ja osa sitä rauhallista sekä määrätietoista käytöstä. Monesti sitä unohtaa juuri ne itselleen itsestään selvät asiat kertoa.

Hyvä, että "iskä" otit asian puheeksi :)

K kirjoitti:

Kun ottaa pelkäävän koiran syliin, silittelee ja juttelee sille, tulee samalla sanoneeksi koiralle, että hyvä, on oikein olla peloissaan, hyvin tehty. Siksi kyseinen käytös vahvistaa koiran pelkoa. Epätoivottu käytös on paras jättää huomiotta, ja pelkääminen on epätoivottua käytöstä.

Lapsen voi ottaa syliin ja selittää sille, ettei ole mitään hätää. Koira ei tällaista ymmärrä; sille positiivinen huomio on aina palkkio hyvin tehdystä työstä tai oikeasta tunnetilasta. Arkaa koiraa kannattaa siis kehua ja palkita silloin, kun se rohkenee olla pelottavan kohteen läheisyydessä rauhallisesti; ei silloin, kun se pelkää.

Rautalangasta väännettyä, mutta kun Kukkahatuttoman sedän kirjoitukset eivät selvästikään oikein auenneet, niin yritänpä nyt sanoa saman hieman eri sanoin. Ja kyllä tämä on ihan perusmatskua modernilla koirankoulutusrintamalla. Vieläpä sellaista, että suurin osa eri koulukunnista on samaa mieltä tästä asiasta.

Lue lisää

...ja johon edelleen saa vastata: miten koiran pelkoa vahistetaan silittämällä, rauhoittavalla puheella ja halauksella (joka siis on kädet koiran ympärillä suojaamassa koiraa).

Pelko on elimistönstressitila. Eikö?

Vahvistaminen on toiminnan lisäämistä. Eikö?

Eli kun pelkoa vahvistetaan lisätään elimistön stressitasoa. Kaikki tiedämme miten se onnistuu: pelottelemalla koiraa lisää tai antamalla vielä uuden aiheen pelätä entisen lisäksi.

Silitys laskee stressitasoa. Eikö?

Rauhoitava puhe laskee stressitasoa. Eikö?

Fyysinen turvallisuuden tunne laskee elimistön stressitasoa. Eikö?

Eli on näkemys ja on näkemys. On näkemys, että koiran hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että koiran stressitaso lasketaan välittömästi sen stressaannuttua. Ja on näkemys, että koiran sietokyky tulevia kertoja varten pelkoon ei kehity, mikäli koiran stressitila alennetaan aktiivisella toiminnalla ja koiran pelätään tulevan riippuvaiseksi aktiivisesta stressin alentamisesta. En tiedä mistä edellisen linkin eläinlääkäri puhui koiran lellimisenä, mutta hän puhui joka tapauksessa juuri tuosta jälkimmäisestä näkemyksestä, eli että koira ei opi käsittelemään pelkoaan ilman, että omistaja aktiivisesti tekee jotain asian eteen.

Muta jokainen joskus jotain lukenut ihminen tietää mitä se stressin pikkutonttu saa aikaiseksi elimistössä, se on selvä terveydellinen riski eläimelle lajista riippumatta. Joten tämän valossa on erittäin kyseenalaista antaa koiran panikoida ilman huomion antamista, ilman aktiivista stressin vähentämistä. Ok, koira siedättyy, mutta miten kauan siinä menee? Viikko, pari muutaman tunnin siedätystä päivässä? Ihmsien elimsitön mittapuun mukaiseksti siis vastaa ihmistä joka olisi muutamia kuukausia valtavan paineen alla useita tunteja päivässä. Hyväksi hyvinvoinnille?

Koiralla on hyvin yksi-nolla tarpeet, joten koiran stressin laskeminenkin (vai pitäisikö tässä käyttää termiä epä-vahvistaminen) on hyvin yksi-nolla puuhaa. Silloin kun koiralla on pelkopäällä, silloin ei voi olla muuta tavoitetta kuin koiran stressin positaminen. Stressaantunutta elukkaa ei kuitenkaan opeteta yhtään mihinkään. Oppiminen mahdollistuu vasta kun stressi helpottaa. Siksi koiralle opetetaan kaikki asiat täysin stressittömässä ympäristössä ja kun ne on opetettu, sitten lähdetään hakemaan sitä varmuutta ja painnen sietoa aina vaativammassa olosuhteessa.

Eli koira joka pelkää autoa, rauhoitetaan, sillä hetkellä pansotetaan vain siihen,e ttä koira saa itselleen paremman olon. Ja touttelu autoihin lähdetään stressittömästä tilanteesta, eli tutustutaan koiran aknssa yhdessä liikkumattomaan autoon, opetetaan koira olemaan välittämättä autosta ja kykenemään keskittymään muuhun kuin siihen autoon, esimerkiksi ohjjajan kanssa työskentelyyn. Laitetaan auto käyntii ja totutetaan koira työskentelyyn ohjaajan kanssa vaikka auto on käynnissä. Jos koira alkaa pelkäämään käynnissä olevaa autoa, auto sammutetaan, koira rauhoitetaan aktiivisella stressinlakemisella ja jatketaan ahrjoittelua edelleen auton luona joka ei ole käynnissä. Myöhemmin kokeillaan käynnsitää auto jälleen ja kun koira psyttyy kesksittymään siihen muuhun auton ollessa käynnissä, auto laitetaan rauhallisesti liikkeelle. Jos koira menee paniikkiin, auto pysähtyy, koira rauhoitetaan aktiivisella stressinlaskulla ja harjoitellaan lisää työseknetlyä käynnissä olevan auton lähellä... Näin pikkuhiljaa edetään kunnes koira sietää auton kovankin kurvailun ja äänimerkin käytön. Ja samalla kun tuota kuukauden-parin urakkaa tahkotaan, aina jos koira pelästyy autoa keskitytäänv ain siihen,e ttä koiralla on hyvä olo ja amhdollisimman stressitön olo. Silloin kun koira pelkää,e i koeteta siedä'ttää tai opettaa yhtään mitään.

Tämä on siis se näkemys, jota vastaan eräs nimimerkki hyökkää. Hän perustelee hyökkäsytään toisella näkemyksellä. Mutta jokainen joka ottaa jostain joitain näkemyksiä tietenkin katsoo itse mikä näkemys osataan perustella niin, että se sopii omaan arvomaailmaan.

Olen perustellut oman näkemykseni.

Odotan innolla perustelua tuolle näkemykselle, jonka mukaan koiran stressitaso lisääntyy silityksestä, rauhoitavasta puheesta ja fyysisestä turvallisuuden tunteen luomisesta?

Vai tarkoittiko koiran pelon vahvistaminen mahdollisesti jotain muuta? Jotain kuten esimerkiksi tuo näkemys tarkoittaa jota yllä oli lainattu: Koiran sen hetkisiin tunteisiin ei haeta vahvistusta eikä helpotusta, vaan tähdätään jo seuraavaan kertaan, jolloin koiran oletetaan olevan pätkän varran siedättyneempi. Kysymys tuolloin kuuluu: Onko koira siedättyneempi (tottuneempi) autoja kohtaan vai onko koira siedättyneempi (tottuneempi) stressin kanssa pärjäämiseen..?

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Ilman muuta täälläkin jutellaan karvaisille kavereille vähän väliä ja ihan missä tahansa tilanteessa. Se on siitäkin syystä tärkeää, että aina koira ei aina katso sinuun ja lue elekieltäsi vaan joskus metsässä juostessaankin kuulee vain sinun äänesi. Enpähän tuotakaan siihen nyt sitten tajunnut kirjoittaa, kun mielestäni se on ihan itsestään selvää ja osa sitä rauhallista sekä määrätietoista käytöstä. Monesti sitä unohtaa juuri ne itselleen itsestään selvät asiat kertoa.

Hyvä, että "iskä" otit asian puheeksi :)

Lue lisää

sitten tehdään oikein kaikkia rakastavan ½v. pennun kanssa?! Lenkillä kun näkee kaukaa jo jonkun tulevan, vetää hullunlailla kohti ja haluaa kaikkien ihmisiin tutustua. Pitääkö minun lähteä poispäin, hypätä metsään vai miten saan koiran sievästi ohittamaan vieraat lenkkeilijät? 20kg koira vetää kohtuu kovaa. Ja täällä meillä ei liikennettä paljon ole jotta harjoittelu voisi tapahtua kovin tiheään. Kehtaisi lähteä ihmisten ilmoillekin paremmin kun se ei haluaisi kaikkien syliin...

perässäroikkuja kirjoitti:

sitten tehdään oikein kaikkia rakastavan ½v. pennun kanssa?! Lenkillä kun näkee kaukaa jo jonkun tulevan, vetää hullunlailla kohti ja haluaa kaikkien ihmisiin tutustua. Pitääkö minun lähteä poispäin, hypätä metsään vai miten saan koiran sievästi ohittamaan vieraat lenkkeilijät? 20kg koira vetää kohtuu kovaa. Ja täällä meillä ei liikennettä paljon ole jotta harjoittelu voisi tapahtua kovin tiheään. Kehtaisi lähteä ihmisten ilmoillekin paremmin kun se ei haluaisi kaikkien syliin...

Lue lisää

Kulkekaa te vaan 4 vuotta koiran kanssa nakit silmillä...

Ensinnäkin: KUKAAN aloitteleva ei osaa palkata koiraa oikein ohitustilanteessa, mistä te tiedätte mitä koiran päässä liikkuu?

Esimerkki: 2km päässä edessä koira, sinä huomaat sen -> koiralla aisit tuhannesti paremmat -> kun sinä vasta mietit "jaaha koira" niin koirasi mahdollisesti miettii "alanpa haukkua ja karkoittaa uhkaa" -> sinä annat namin -> koirasi miettii "aha saan herkkua kannatta siis rähjätä"..

Näitä tapauksia olen nähnyt LUKEMATTOMASTI, omistajat ovat NAKITTANEET koiransa agressiivisiksi.

Eli pitäkää vaan nakit ja muusit silmillä, minä opetan pennulleni sanan "EI" ja kun se meinaa rähjätä, kiellän sitä "EI" ja kutsun luokseni "älä kato niitä, vaan tule luokseni".

Helppoa?

Voi teitä KUKKAHATTU^PUUDELI^JUNTTI^VIHERPEPPELIINEJÄ,.

Terva^^ kirjoitti:

Kulkekaa te vaan 4 vuotta koiran kanssa nakit silmillä...

Ensinnäkin: KUKAAN aloitteleva ei osaa palkata koiraa oikein ohitustilanteessa, mistä te tiedätte mitä koiran päässä liikkuu?

Esimerkki: 2km päässä edessä koira, sinä huomaat sen -> koiralla aisit tuhannesti paremmat -> kun sinä vasta mietit "jaaha koira" niin koirasi mahdollisesti miettii "alanpa haukkua ja karkoittaa uhkaa" -> sinä annat namin -> koirasi miettii "aha saan herkkua kannatta siis rähjätä"..

Näitä tapauksia olen nähnyt LUKEMATTOMASTI, omistajat ovat NAKITTANEET koiransa agressiivisiksi.

Eli pitäkää vaan nakit ja muusit silmillä, minä opetan pennulleni sanan "EI" ja kun se meinaa rähjätä, kiellän sitä "EI" ja kutsun luokseni "älä kato niitä, vaan tule luokseni".

Helppoa?

Voi teitä KUKKAHATTU^PUUDELI^JUNTTI^VIHERPEPPELIINEJÄ,.

Lue lisää

"Koirani puri lastani mitä tehdä"

Suoli24:sen kukkahattutäditjasedät vastaavat:

"Laita lapselle kypärä päähän" "Nakita koiraa niin se ei ehdi purra" "Osta 30kg junior mediumia sillä kestää monta päivää"

Hehheh oli pakko tää viel lohkasta

Terva^^ kirjoitti:

Kulkekaa te vaan 4 vuotta koiran kanssa nakit silmillä...

Ensinnäkin: KUKAAN aloitteleva ei osaa palkata koiraa oikein ohitustilanteessa, mistä te tiedätte mitä koiran päässä liikkuu?

Esimerkki: 2km päässä edessä koira, sinä huomaat sen -> koiralla aisit tuhannesti paremmat -> kun sinä vasta mietit "jaaha koira" niin koirasi mahdollisesti miettii "alanpa haukkua ja karkoittaa uhkaa" -> sinä annat namin -> koirasi miettii "aha saan herkkua kannatta siis rähjätä"..

Näitä tapauksia olen nähnyt LUKEMATTOMASTI, omistajat ovat NAKITTANEET koiransa agressiivisiksi.

Eli pitäkää vaan nakit ja muusit silmillä, minä opetan pennulleni sanan "EI" ja kun se meinaa rähjätä, kiellän sitä "EI" ja kutsun luokseni "älä kato niitä, vaan tule luokseni".

Helppoa?

Voi teitä KUKKAHATTU^PUUDELI^JUNTTI^VIHERPEPPELIINEJÄ,.

Lue lisää

Mitä jos pentu ei kässää "EI" sanaa. Pentuni pakkaa olemaan TODELLA itsepäinen eikä halua totella millään.
Toki ohitustilanteissa minä pysähyn ja käsken koiran istumaan ja odottamaan että vastaantulija menee ohi. Tämä on monesti toiminut. Mutta kouluttaessa "EI" sana ei toimi, pitääkö minun näin ollen sanoa ei vaan kerran ja jättää pentu huomiotta? Vai enkö sano sanaa lainkaan?
Se tykkää purra ja tarttua vaatteisiin ja kun kieltää ja työntää pois niin se vain villitsee pentua hyökkäämään uudelleen. Mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä?

perässäroikkuja kirjoitti:

sitten tehdään oikein kaikkia rakastavan ½v. pennun kanssa?! Lenkillä kun näkee kaukaa jo jonkun tulevan, vetää hullunlailla kohti ja haluaa kaikkien ihmisiin tutustua. Pitääkö minun lähteä poispäin, hypätä metsään vai miten saan koiran sievästi ohittamaan vieraat lenkkeilijät? 20kg koira vetää kohtuu kovaa. Ja täällä meillä ei liikennettä paljon ole jotta harjoittelu voisi tapahtua kovin tiheään. Kehtaisi lähteä ihmisten ilmoillekin paremmin kun se ei haluaisi kaikkien syliin...

Lue lisää

Itse ottaisin koiran lyhyelle ja reippaasti ohi ja kehut kun ohitus tilanne on rauhoittunut.
Onnistuu se poispäin meno myös, mutta pääasia, että sinä viet ja määrität etenemis ja kulku rytmin.
Toisekseen voisit mennä tekemään säännöllisesti kaupunkikävelyjä tai kyläraitille siedättämään epeliä..

Eewuli23 kirjoitti:

Mitä jos pentu ei kässää "EI" sanaa. Pentuni pakkaa olemaan TODELLA itsepäinen eikä halua totella millään.
Toki ohitustilanteissa minä pysähyn ja käsken koiran istumaan ja odottamaan että vastaantulija menee ohi. Tämä on monesti toiminut. Mutta kouluttaessa "EI" sana ei toimi, pitääkö minun näin ollen sanoa ei vaan kerran ja jättää pentu huomiotta? Vai enkö sano sanaa lainkaan?
Se tykkää purra ja tarttua vaatteisiin ja kun kieltää ja työntää pois niin se vain villitsee pentua hyökkäämään uudelleen. Mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä?

Lue lisää

Ei on vain ilmaisu koiralle, joka opetetaan asioista ensimmäisinä. Ei sana on menettänyt merkityksensä, jos sitä ei ole oikein opetettu ja samoin toistellaan vailla vastetta.
Ei sanan tarkoitus on keskeyttää aloitettu tai alkamassa oleva toiminto.

"Mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä?"...keskeyttää se. Viedä siis EI sanan merkitys loppuun.

Eewuli23 kirjoitti:

Mitä jos pentu ei kässää "EI" sanaa. Pentuni pakkaa olemaan TODELLA itsepäinen eikä halua totella millään.
Toki ohitustilanteissa minä pysähyn ja käsken koiran istumaan ja odottamaan että vastaantulija menee ohi. Tämä on monesti toiminut. Mutta kouluttaessa "EI" sana ei toimi, pitääkö minun näin ollen sanoa ei vaan kerran ja jättää pentu huomiotta? Vai enkö sano sanaa lainkaan?
Se tykkää purra ja tarttua vaatteisiin ja kun kieltää ja työntää pois niin se vain villitsee pentua hyökkäämään uudelleen. Mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä?

Lue lisää

"Se tykkää purra ja tarttua vaatteisiin ja kun kieltää ja työntää pois niin se vain villitsee pentua hyökkäämään uudelleen. Mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä? "

Ota nami, lelu, risa hanska, tmv ja heitä se poispäin itsestäsi. Voit myöskin hämätä "Hei, kato kuka tuolla tulee tai kato kani tmv". Pääasia että saat huomion pois sillä hetkellä itsestäsi kun et huomiota kaipaa. Jos tuntuu että et ehdi kaivaa taskustasi, sano "odota" ja kun heitettävä tavara esillä "no nyt...lentää".

Viekkaus on (villikko)koiranomistajan paras ase. Pysy askelen edellä koirasi ajatuksen juoksua...

18+3 kirjoitti:

"Se tykkää purra ja tarttua vaatteisiin ja kun kieltää ja työntää pois niin se vain villitsee pentua hyökkäämään uudelleen. Mitä tuossa pitäisi oikeasti tehdä? "

Ota nami, lelu, risa hanska, tmv ja heitä se poispäin itsestäsi. Voit myöskin hämätä "Hei, kato kuka tuolla tulee tai kato kani tmv". Pääasia että saat huomion pois sillä hetkellä itsestäsi kun et huomiota kaipaa. Jos tuntuu että et ehdi kaivaa taskustasi, sano "odota" ja kun heitettävä tavara esillä "no nyt...lentää".

Viekkaus on (villikko)koiranomistajan paras ase. Pysy askelen edellä koirasi ajatuksen juoksua...

Lue lisää

Eikö se idea ole opettaa sanan EI merkitys, jota käytetään myös muihin tilanteisiin...Ymmärrän ajatuksen, mutta tässä asiassa en kikkailisi.

perheen isä kirjoitti:

Eikö se idea ole opettaa sanan EI merkitys, jota käytetään myös muihin tilanteisiin...Ymmärrän ajatuksen, mutta tässä asiassa en kikkailisi.

Vinkki ei koskenut ei-käskyn opettamattomuutta tai sen kärsimää inflaatiota, vaan tilannetta jossa koira alkaa riehua sitä kiellettäessä. Näin säästyy vaatteet hampailta(nimim. kokemusta tästäkin).

Ei on niin monikäyttöinen sana että omistaja helposti käyttää sitä joka asiaan jolloin koiraparka menee sekaisin. Itse käytän sitä yhdistettynä toiseen sanaan. Kuten "ei_mene(vastaparina "mene_vaan")", "et_ota", "ei_vedetä", "Seis!". Lisäksi ei:lle löytyy monia synonyymeja eri asteisia käskytarpeita täyttämään: "odota", "paikka", "anna_olla", "rauhallisesti_vain(=älähän juntti vedä)". Seis!-käskyn kuullessa koirani kuvaannollisesti pysähtyy vaikka kesken loikan ja odottaa uutta käskyä ilmassa ;D Jos pikkuisen liioittelen.

Eli kun nyt asian esiin otit, niin kehotan "eevuli23":n tapauksessa miettimään ja erittelemään ne tilanteet joissa ei-käskyn voi korvata jollain muulla sanalla. Keksimään suuhunsa sopivat lyhyet käskysanat ja käyttämään niitä johdonmukaisesti.

18+3 kirjoitti:

Vinkki ei koskenut ei-käskyn opettamattomuutta tai sen kärsimää inflaatiota, vaan tilannetta jossa koira alkaa riehua sitä kiellettäessä. Näin säästyy vaatteet hampailta(nimim. kokemusta tästäkin).

Ei on niin monikäyttöinen sana että omistaja helposti käyttää sitä joka asiaan jolloin koiraparka menee sekaisin. Itse käytän sitä yhdistettynä toiseen sanaan. Kuten "ei_mene(vastaparina "mene_vaan")", "et_ota", "ei_vedetä", "Seis!". Lisäksi ei:lle löytyy monia synonyymeja eri asteisia käskytarpeita täyttämään: "odota", "paikka", "anna_olla", "rauhallisesti_vain(=älähän juntti vedä)". Seis!-käskyn kuullessa koirani kuvaannollisesti pysähtyy vaikka kesken loikan ja odottaa uutta käskyä ilmassa ;D Jos pikkuisen liioittelen.

Eli kun nyt asian esiin otit, niin kehotan "eevuli23":n tapauksessa miettimään ja erittelemään ne tilanteet joissa ei-käskyn voi korvata jollain muulla sanalla. Keksimään suuhunsa sopivat lyhyet käskysanat ja käyttämään niitä johdonmukaisesti.

Lue lisää

Tässä sivuutettiin aihetta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9283618

perässäroikkuja kirjoitti:

sitten tehdään oikein kaikkia rakastavan ½v. pennun kanssa?! Lenkillä kun näkee kaukaa jo jonkun tulevan, vetää hullunlailla kohti ja haluaa kaikkien ihmisiin tutustua. Pitääkö minun lähteä poispäin, hypätä metsään vai miten saan koiran sievästi ohittamaan vieraat lenkkeilijät? 20kg koira vetää kohtuu kovaa. Ja täällä meillä ei liikennettä paljon ole jotta harjoittelu voisi tapahtua kovin tiheään. Kehtaisi lähteä ihmisten ilmoillekin paremmin kun se ei haluaisi kaikkien syliin...

Lue lisää

..sitä miksi koira tekee niin?

Haluaa tutustua? No siinä ei ole mitään pahaa. Mutta miksi se haluaa tutustua kaikkiin ihmisiin? On tottunut saamaan kaikilta ihmisiltä jotain mitä se haluaa. Mitä se voisi olla? Otetaan esimerkiksi, että se voi olla että haluaa silitystä ja lellittelyä. Koiran pitää oppia, että sen tarpeet, mitä se ikinä haluaakin, tyydytetään kotona, ohjaaja tai omistaja tyydyttää ne. Tällöin koiran ei tarvitse hinkua tarpeidensa perässä ympäri kyliä.

Yleensä pentukoirilla on kova tarve leikkiä. Vieras vastaantuleva ihminen usein vielä sitten villitsee koiraa jos koira pääsee sen luokse, leikittää vähän, koira yhdistää näin vieraat ihmiset siihen, että niiltä sitä haluamaansa leikkiä saa.

Eli se niin kulunut, mutta niin tosi: ole kiinnostavampi koirasi mielestä kuin mikä tahansa ympäristössä tapahtuva asia...

perheen isä kirjoitti:

"Sittenkin ollaan niin kaukana kuin onnistuu ja jos ei muuta, niin toimitaan itse eristeenä..."
Uskoisin, että Kukkahatuton setä myös tekee sen tärkeimmän tuon lisäksi -Oma rauhoittava ääni.. Nimittäin koiranpentu tutkii aisteillaan ympäristöä ja jos tämä alku luottamus pentuun on saavutteilla, niin se tärkein asia on puhe. Rauhoittavapuhe, Se sama tai sama turvallinen äänensävy, jota käytetään kotona tai missa vain ja silloin kun asiat on hyvin.(rohkaiseva)

Siis tekemisen ohessa tai ikävän asian kohdatessa (kuten "kukkis" sanoi jossain, että viedään "pelko"lähemmäs" tai vähitellen kohti kohde rajaa) ja ollan itse siinä se esimerkki. Ohjauksella ja rauhallisuudella sekä sillä turvallisella äänensävyllä ohjaten. Pääasia, että liike ei pysähdy, eikä pentu saa turhaa "miettimisaikaa".

Omalle pennulle opetin ensimmäisenä omat äänenpainot. Vaatii paljon puhetta ja eripainotteita eri tilanteisiin. Se jos jokin on pennun ensimmäinen turva ja jatkon peruspilari.

Monelle ei välttämättä tule mieleen, että käyttää tätä "ääniohjausta" monessä muun ohella.
(sen yhteismerkitys)

Lue lisää

Olen aivan samoilla linjoilla perheen isän kanssa. Itselläni on nyt 15 vk pentu, joka oli meille 8 viikkoisena tullessaan kovin pelokas muita koiria kohtaan. Lenkillä yritti karkuun heti kun toisen koiran näki. Päätettiin sitten "siedättää" pentua pelostaan, elikkäs tavattiin hyvä ystävä ja hänen koiransa (joka oli silloin saman kokoinen kuin meidän pentu, joskin aikuinen koira). Annettiin tapaamisen sujua ihan omalla painollaan suljetulla isolla piha-alueella. Me ihmiset oltiin ihan rauhassa, juteltiin kaikkea. Minä en ottanut pentuani syliin, vaan juttelin iloisella äänensävyllä, että kuinka kiva on kun on kaveri löytynyt. Toinen koira (hyvin kiltti ja rauhallinen) antoi pennun tulla omaa tahtia luokseen, uteliaana välillä yritti käydä katsomassa. Ensimmäinen tunti meni, että pentu edes päästi toista koiraa itseään haistelemaan. Pikkuhiljaa alkoivat leikkiä jahtaamalla toisiaan, joskin pentu ei edelleenkään antanut aivan iholle tulla. Lähdettiin kotiin kun olivat "kaverit" ja kun pentukin oli rauhoittunut toisen seurassa.

Parin päivän päästä tapasimme toisen ystävän ja heidän koiransa, ja sujui jo helpommin. Meni ehkä n. 15min että päästi toisen haistelemaan, eikä juossut karkuun. Taas juteltiin ystävän kanssa koko tapaamisen ajan, ei hyssyttelyjä, vaan rohkaisua. Koiriin ei koskettu. Heidän kanssaan tapasimmekin muutaman kerran samalla viikolla. Seuraavalla viikolla tapasimme 3 uutta ystävän koiraa. Nyt tutustuminen sujui jo äkkiä, heti ensimmäisellä lenkillä pentumme "paini" yhden koiran kanssa aivan into pinkeenä. :) Tällä seurueella käydään viikoittain lenkillä leikkimässä.

Nyt ei pentu enää pelkää vastaantulevia koiria, muutaman kerran haukahtaa ja heiluttaa häntää, mutta vieraat koirat ohitetaan ilman sen kummempia haisteluita. Namin saa kun on ohitettu. Ohituksetkin sujuvat nykyään jo hyvin, ei juuri edes vedä enää.

Vaikka itse nyt puhuin koiran peloista toisia koiria kohtaan, pätee sama mielestäni myös muihinkin pelkoihin. Oma rauhallinen olemus, ja koiralle iloisesti juttelu. Ei silittelyjä tai hellimisiä, eikä varsinkaan sääliä. Näytetään esimerkkiä, että "katso, se on kiva juttu" tai että siitä ei tarvitse välittää. Juttelua paljon, omalla äänellä koiran "huomaaminen", muttei hyssyttelyä. Meillä ainakin on toiminut todella hyvin. :)

En tosin ole mikään kouluttaja, ja varmasti on kokemusta vähemmän kuin monella muulla täällä, mutta tämä keino hyväksi havaittu kotona. Komppaan täysin siis perheen isää tässä juttelu -asiassa. :)

:) kirjoitti:

Olen aivan samoilla linjoilla perheen isän kanssa. Itselläni on nyt 15 vk pentu, joka oli meille 8 viikkoisena tullessaan kovin pelokas muita koiria kohtaan. Lenkillä yritti karkuun heti kun toisen koiran näki. Päätettiin sitten "siedättää" pentua pelostaan, elikkäs tavattiin hyvä ystävä ja hänen koiransa (joka oli silloin saman kokoinen kuin meidän pentu, joskin aikuinen koira). Annettiin tapaamisen sujua ihan omalla painollaan suljetulla isolla piha-alueella. Me ihmiset oltiin ihan rauhassa, juteltiin kaikkea. Minä en ottanut pentuani syliin, vaan juttelin iloisella äänensävyllä, että kuinka kiva on kun on kaveri löytynyt. Toinen koira (hyvin kiltti ja rauhallinen) antoi pennun tulla omaa tahtia luokseen, uteliaana välillä yritti käydä katsomassa. Ensimmäinen tunti meni, että pentu edes päästi toista koiraa itseään haistelemaan. Pikkuhiljaa alkoivat leikkiä jahtaamalla toisiaan, joskin pentu ei edelleenkään antanut aivan iholle tulla. Lähdettiin kotiin kun olivat "kaverit" ja kun pentukin oli rauhoittunut toisen seurassa.

Parin päivän päästä tapasimme toisen ystävän ja heidän koiransa, ja sujui jo helpommin. Meni ehkä n. 15min että päästi toisen haistelemaan, eikä juossut karkuun. Taas juteltiin ystävän kanssa koko tapaamisen ajan, ei hyssyttelyjä, vaan rohkaisua. Koiriin ei koskettu. Heidän kanssaan tapasimmekin muutaman kerran samalla viikolla. Seuraavalla viikolla tapasimme 3 uutta ystävän koiraa. Nyt tutustuminen sujui jo äkkiä, heti ensimmäisellä lenkillä pentumme "paini" yhden koiran kanssa aivan into pinkeenä. :) Tällä seurueella käydään viikoittain lenkillä leikkimässä.

Nyt ei pentu enää pelkää vastaantulevia koiria, muutaman kerran haukahtaa ja heiluttaa häntää, mutta vieraat koirat ohitetaan ilman sen kummempia haisteluita. Namin saa kun on ohitettu. Ohituksetkin sujuvat nykyään jo hyvin, ei juuri edes vedä enää.

Vaikka itse nyt puhuin koiran peloista toisia koiria kohtaan, pätee sama mielestäni myös muihinkin pelkoihin. Oma rauhallinen olemus, ja koiralle iloisesti juttelu. Ei silittelyjä tai hellimisiä, eikä varsinkaan sääliä. Näytetään esimerkkiä, että "katso, se on kiva juttu" tai että siitä ei tarvitse välittää. Juttelua paljon, omalla äänellä koiran "huomaaminen", muttei hyssyttelyä. Meillä ainakin on toiminut todella hyvin. :)

En tosin ole mikään kouluttaja, ja varmasti on kokemusta vähemmän kuin monella muulla täällä, mutta tämä keino hyväksi havaittu kotona. Komppaan täysin siis perheen isää tässä juttelu -asiassa. :)

Lue lisää

"Oma rauhallinen olemus, ja koiralle iloisesti juttelu. Ei silittelyjä tai hellimisiä, eikä varsinkaan sääliä. Näytetään esimerkkiä, että "katso, se on kiva juttu" tai että siitä ei tarvitse välittää. Juttelua paljon, omalla äänellä koiran "huomaaminen", muttei hyssyttelyä. Meillä ainakin on toiminut todella hyvin. :"

Pätee aika moneen asiaan eikö?.Vaikka myös kielto tai mikä vain, jossa haetaan tilannemuutosta.
Vaikka kielto: "Oma rauhallinen olemus" ja tähän lisätään tilanteeseen sopiva äänenpaino.
vieraita kylään: "Oma rauhallinen olemus".ja sopiva äänenpaino.jne.

veikkaan villisti, että "kukkiskin" näin pääsääntöisesti toimii? =}

perheen isä kirjoitti:

"Oma rauhallinen olemus, ja koiralle iloisesti juttelu. Ei silittelyjä tai hellimisiä, eikä varsinkaan sääliä. Näytetään esimerkkiä, että "katso, se on kiva juttu" tai että siitä ei tarvitse välittää. Juttelua paljon, omalla äänellä koiran "huomaaminen", muttei hyssyttelyä. Meillä ainakin on toiminut todella hyvin. :"

Pätee aika moneen asiaan eikö?.Vaikka myös kielto tai mikä vain, jossa haetaan tilannemuutosta.
Vaikka kielto: "Oma rauhallinen olemus" ja tähän lisätään tilanteeseen sopiva äänenpaino.
vieraita kylään: "Oma rauhallinen olemus".ja sopiva äänenpaino.jne.

veikkaan villisti, että "kukkiskin" näin pääsääntöisesti toimii? =}

Lue lisää

Väärin. Itse pidän nälkiintyneillä koirillani sekä sähkö- että piikkipantaa, karjun komentoni saksaksi ja potkin koirat hiljaisiksi :D

No ei vaan, kyllä meillä ihan vastaavalla tavalla mennään noiden siedätysten kanssa eli koira kertoo käytöksellään ja olemuksellaan, mikä on liikaa ja itse juttelen koirille muutenkin koko ajan, joten ne kyllä ymmärtävät äänen sävystä, milloin kaikki on kunnossa. Koira on kuitenkin keskimäärin aikaslailla utelias otus, joten kun se saa rauhassa ja pikkuhiljaa tutustua uusiin sitä pelottaviin asioihin, niin kaikki sujuu. En jaksanut tuota ohitusta sattuneista syistä enää jauhaa, mutta totta ihmeessä, jos ei muuta mahdollisuutta ole, niin koira vierelle ja lyhyt remmi ja sitten vaan mennään ohi. Ei sen suurempaa dramatiikkaa siinäkään. Joskus on ihan hyvä vaan istua ja möllötellä, kun jännittävä "asia" menee ohi, vaikkapa ruohonleikkuri, toinen koira tms.

Meillä kuitenkin se johtotähti hommassa on tuo aloittajan mainitsema etäisyys. Tuosta toisten koirien kanssa leikkimisestä sen verran, että ":)" toimi juuri oikein eli ei syliin, jos todellinen vaara ei uhkaa. Koirien painit ja leikit voi olla aika rajun näköistä katsottavaa, varsinkin isompien ja aikuisten koirien. Tästä syystä itse en anna omien koirien leikkiä vapaana ihan kenen kanssa tahansa, vaan tärkeämpää kuin toisen koiran rotu on minulle omistajan asenne, olemus ja rauhallisuus. Ja ilman ihmisten välistä tutustumista en koiria laske irti leikkimään lainkaan. Ihan vaan esimerkkinä, meidän toisen sakemannin ehdottomasti paras leikkikaveri on pikkuruinen bischoni. Ja voin kertoa, että se koira aluksi jännitti ihan tosissaan, mutta omistaja hoiti homman todella mallikkaasti, vähän kuten tässä ":)" kuvaili.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Väärin. Itse pidän nälkiintyneillä koirillani sekä sähkö- että piikkipantaa, karjun komentoni saksaksi ja potkin koirat hiljaisiksi :D

No ei vaan, kyllä meillä ihan vastaavalla tavalla mennään noiden siedätysten kanssa eli koira kertoo käytöksellään ja olemuksellaan, mikä on liikaa ja itse juttelen koirille muutenkin koko ajan, joten ne kyllä ymmärtävät äänen sävystä, milloin kaikki on kunnossa. Koira on kuitenkin keskimäärin aikaslailla utelias otus, joten kun se saa rauhassa ja pikkuhiljaa tutustua uusiin sitä pelottaviin asioihin, niin kaikki sujuu. En jaksanut tuota ohitusta sattuneista syistä enää jauhaa, mutta totta ihmeessä, jos ei muuta mahdollisuutta ole, niin koira vierelle ja lyhyt remmi ja sitten vaan mennään ohi. Ei sen suurempaa dramatiikkaa siinäkään. Joskus on ihan hyvä vaan istua ja möllötellä, kun jännittävä "asia" menee ohi, vaikkapa ruohonleikkuri, toinen koira tms.

Meillä kuitenkin se johtotähti hommassa on tuo aloittajan mainitsema etäisyys. Tuosta toisten koirien kanssa leikkimisestä sen verran, että ":)" toimi juuri oikein eli ei syliin, jos todellinen vaara ei uhkaa. Koirien painit ja leikit voi olla aika rajun näköistä katsottavaa, varsinkin isompien ja aikuisten koirien. Tästä syystä itse en anna omien koirien leikkiä vapaana ihan kenen kanssa tahansa, vaan tärkeämpää kuin toisen koiran rotu on minulle omistajan asenne, olemus ja rauhallisuus. Ja ilman ihmisten välistä tutustumista en koiria laske irti leikkimään lainkaan. Ihan vaan esimerkkinä, meidän toisen sakemannin ehdottomasti paras leikkikaveri on pikkuruinen bischoni. Ja voin kertoa, että se koira aluksi jännitti ihan tosissaan, mutta omistaja hoiti homman todella mallikkaasti, vähän kuten tässä ":)" kuvaili.

Lue lisää

Miksei laumaviettistä koiraa voi opettaa näin ohituksissa:

1. Koira alkaa rähjään
2. Sanot EI
3. Koira ei kuuntele
4. Sanot Ei ja tehostat kieltoa TIPUTTAMALLA HIHNAN ja lähtemällä käveleen.

Koira yhdistää "Jos alkaa rähjään, lauma lähtee ja hän jää yksin".

Tämä on hyvin kivuton, luonnonmukainen menetelmä. "Jää ihan keskenäs rähjään".

Omistaja kävelee vihellelleen eteenpäin, en tarkoita mitään "koira haukkuu hihna maahan ja juosten pakoon".

Sitten kun koira paskat housuissa jää seisoon "mitä vittua toi lähtee?" niin kutsut sen luokse ja kehut.

Itse toimin näin.

TuulaHil kirjoitti:

Miksei laumaviettistä koiraa voi opettaa näin ohituksissa:

1. Koira alkaa rähjään
2. Sanot EI
3. Koira ei kuuntele
4. Sanot Ei ja tehostat kieltoa TIPUTTAMALLA HIHNAN ja lähtemällä käveleen.

Koira yhdistää "Jos alkaa rähjään, lauma lähtee ja hän jää yksin".

Tämä on hyvin kivuton, luonnonmukainen menetelmä. "Jää ihan keskenäs rähjään".

Omistaja kävelee vihellelleen eteenpäin, en tarkoita mitään "koira haukkuu hihna maahan ja juosten pakoon".

Sitten kun koira paskat housuissa jää seisoon "mitä vittua toi lähtee?" niin kutsut sen luokse ja kehut.

Itse toimin näin.

Lue lisää

Ja ihanne olisi,että jokainen tuntisi koiransa...
Noh,ehkä sitten kun lehmätkin lentää.

Menee sitten vähän niinkuin arpomiseksi,jääkö se koira ja lähteekö mamman perään,vai lähteekö sen kohteen luo "seukkaamaan".Laumaviettisissäkin ,niin roduissa, kun yksilöissäkin on eroja.
Ja siihen kun lisää,että usein se laumaviettisyys pääsee paremmin pinnalle vasta sitten,kun koira tietää paikkansa ja luottaa omistajaansa.
Siihen voi vaikuttaa monikin asia,miten paljon se pinnalle nousee viimekädessä.Myöskin koiran luonne ylipäätään.

molossi kirjoitti:

Ja ihanne olisi,että jokainen tuntisi koiransa...
Noh,ehkä sitten kun lehmätkin lentää.

Menee sitten vähän niinkuin arpomiseksi,jääkö se koira ja lähteekö mamman perään,vai lähteekö sen kohteen luo "seukkaamaan".Laumaviettisissäkin ,niin roduissa, kun yksilöissäkin on eroja.
Ja siihen kun lisää,että usein se laumaviettisyys pääsee paremmin pinnalle vasta sitten,kun koira tietää paikkansa ja luottaa omistajaansa.
Siihen voi vaikuttaa monikin asia,miten paljon se pinnalle nousee viimekädessä.Myöskin koiran luonne ylipäätään.

Lue lisää

Aivan näin. Ainakaan kovin vilkasliikenteisellä alueella en suosittelisi tuota TuulaHilin konstia kokeilemaan, ellei ole 110% varma, että koira tosiaan tulee omistajan luokse "laumaviettinsä" ajamana. Muuten voi joutua ihmettelemään rähjäävän koiran lisäksi karkuteille lähtenyttä koiraa, joka on vaarassa aiheuttaa harmia itselleen tai muille.

TuulaHil kirjoitti:

Miksei laumaviettistä koiraa voi opettaa näin ohituksissa:

1. Koira alkaa rähjään
2. Sanot EI
3. Koira ei kuuntele
4. Sanot Ei ja tehostat kieltoa TIPUTTAMALLA HIHNAN ja lähtemällä käveleen.

Koira yhdistää "Jos alkaa rähjään, lauma lähtee ja hän jää yksin".

Tämä on hyvin kivuton, luonnonmukainen menetelmä. "Jää ihan keskenäs rähjään".

Omistaja kävelee vihellelleen eteenpäin, en tarkoita mitään "koira haukkuu hihna maahan ja juosten pakoon".

Sitten kun koira paskat housuissa jää seisoon "mitä vittua toi lähtee?" niin kutsut sen luokse ja kehut.

Itse toimin näin.

Lue lisää

viime talvena oli vähällä etten tehnyt noin. Kohteena ei ollut toinen koira vaan autot jotka lumivallin takaa katto näkyen muistuttivat koirasta jänistä. Sitä repimisen määrää. Tekipä mieli, kun oikein hatutti, nostaa kädet pystyyn ja sanoa että "Anna jätkä vetää, paluuta ei ole".

No, talvi meni ja koira jäi. Onneksi.

Ihan oikein toimit. Ei noita pidä jäädä taivastelemaan, vaan reippaasti eteenpäin.

Itse olisin varmaan vielä tilanteen lopuksi istuttanut oman koiran ja tavallisen rauhallisella, jopa hieman iloisella äänensävyllä kertonut kuuluvasti pari hyvin valittua sanaa flexin toisessa päässä olevalle henkilölle.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Ihan oikein toimit. Ei noita pidä jäädä taivastelemaan, vaan reippaasti eteenpäin.

Itse olisin varmaan vielä tilanteen lopuksi istuttanut oman koiran ja tavallisen rauhallisella, jopa hieman iloisella äänensävyllä kertonut kuuluvasti pari hyvin valittua sanaa flexin toisessa päässä olevalle henkilölle.

Lue lisää

En tiedä mikä on "normaali" laumaviettinen koira, omani kun pentuna sille tuota tein että tiputin hihnan ja talsin eteenpäin jämähtyi ja katsoi "mitä ihmettä??" pari kolme tiputusta niin pentu tajusi katsoa minua etten häviä eikä katsoa sitä vastaantulijaa. Tapa tämäkin mutta toimi.

Jos koiralla on itsesuojeluvaistoo niin ei se laumaansa PENTUNA jätä ja lähde haistelee vieraisiin pöytiin. Ainakin omani ei ole tippakaan itsenäinen tässä suhteessa. Toimii siis tietyntyylisille koirille

Ja se riittää, että luokstulo on 100%. Sillonki tulee :)

TuulaHil kirjoitti:

En tiedä mikä on "normaali" laumaviettinen koira, omani kun pentuna sille tuota tein että tiputin hihnan ja talsin eteenpäin jämähtyi ja katsoi "mitä ihmettä??" pari kolme tiputusta niin pentu tajusi katsoa minua etten häviä eikä katsoa sitä vastaantulijaa. Tapa tämäkin mutta toimi.

Jos koiralla on itsesuojeluvaistoo niin ei se laumaansa PENTUNA jätä ja lähde haistelee vieraisiin pöytiin. Ainakin omani ei ole tippakaan itsenäinen tässä suhteessa. Toimii siis tietyntyylisille koirille

Ja se riittää, että luokstulo on 100%. Sillonki tulee :)

Lue lisää

Vähän eri asia,puhutaanko pennusta vai oikeasta opitusta rähjäämisestä (jonka katson vasta remmirähjäksi ainakin itse).Harvemmin pennun mieltää remmirähjäksi.Joten vastauksetkin tulee niillä ajatuksin ;)

Pennulle tuo voi toimiakin,koska ei ole vielä oppinut käytöstä ja on niin epävarma,että ei helpolla lähde toisen luo.
Mutta se,mitä siinä voi tapahtua,että jos esim.toinen vastaa,tai samanaikaisesti tapahtuu jotain,jota se säikähtää,niin se lähteekin pelästyksissäään litomaan.Ja siinä tilanteessa ei välttämättä tajuakkaan lähtee nimenomaan mamin luo...
Jos noin haluaa tehdä,niin riskit pitäisi ainakin minimoida...

Joo,ja jos 100 prossan luoksetulo,niin riittää.Valitettavasti sitä käytännössä ei vaan kaikilla ole.Vielä vähemmän silloin,kun on kyseessä kunnon remmirähjä.Siihen kun siis lisää vielä tilanteessa kuumenemisen,joka taas palkkaa itseään,niin helposti edes liki satasen luoksetulotaidot kun unohtuu...

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Ihan oikein toimit. Ei noita pidä jäädä taivastelemaan, vaan reippaasti eteenpäin.

Itse olisin varmaan vielä tilanteen lopuksi istuttanut oman koiran ja tavallisen rauhallisella, jopa hieman iloisella äänensävyllä kertonut kuuluvasti pari hyvin valittua sanaa flexin toisessa päässä olevalle henkilölle.

Lue lisää

Kukkahatuton setä, mukava saada vahvistusta sille, että tuli toimittua oikein.

Täällä meillä päin tulee vastaan kohtuullisen paljon koiria, joilla monelaisia taluttajia. Vasta kävi niinkin, että ympäripäissään oleva pariskunta tuli vastaan aikuisen sakemanninsa kanssa, huusi kaukaa "tämä on ihan kiltti" ja päästi sen irti. Silloin kyllä sieppasin pennun syliini.

Mutta nyt meni jo aiheen vierestä. Pointtini siis oli, että ohituksen opetttelussa ja varmaan myös remmirähjäyksestä poisopettelussa yksi hankala muuttuja on juuri nämä muut koirien kanssa liikkujat, jotka ovat joskus aika arvaamattomia...

...jos vain mahdollista sijoita itsesi aina toisen koiran ja oman koirasi väliin. Ja kun koirasi on hihnassa niin se ei ole mahdotonta milloinkaan.

Roolisi koirasi silmissä pitää olla se puolustaja, jos vaaratilanteita tulee. Eli mieti asetelmaanne. Jos koirasi on rähisemässä etunenässä ja sinä rähiset koiran takana (vaikka siis vain kutsut omaa koiraasi) koirasi tulkitsee, että tässä yhtenä rintamana puolustetaan meitä ja se itse on etunenässä. Mutta jos koirasi on selkäsi takana ja rähisijä edessäsi ja vain jatkat matkaa koirasi saa kuvan, että tilanne ei ole niin vaarallinen, että puolustuksen (eli sinun) tarvitsee myös alkaa rähisemään. Jos fleksissä oleva koira on niin löyhällä hihnalla, että se pääsee teidän luokse, niin silloin sinun on ärähdettävä. Harvat koirat ovat niin tyhmiä, että tulevat luokse, jos vastassa on päättävisesti vihainen ihminen, mutta tällöin on erittäin tärkeää, että sinä rähiset vain vastaantulevalle ja seisot fyysisesti oman koirasi suojana. Vastaantulevan koiranomistajan on ihan turha alkaa itkeä sinulle siitä, että säikytit hänen muppelinsa, sillä teit samalla hänellekin palveluksen, osoitit koiralle miten kiltti ja ihana sen oma omistaja on, sillä maailmassa on myös sitä kohtaan kusipäisiä ihmisiä, sen ei kannata lähteä pyrkimään kenen luokse tahansa.

Eli silloin kun koirallesi rähistään, ainut tehtäväsi pitää olla sillä hetkellä suojata oman koirasi turvallisuus. Nättiä hihnakäytöstä opettelet oman koirasi kanssa muissa tilanteissa.

... kirjoitti:

...jos vain mahdollista sijoita itsesi aina toisen koiran ja oman koirasi väliin. Ja kun koirasi on hihnassa niin se ei ole mahdotonta milloinkaan.

Roolisi koirasi silmissä pitää olla se puolustaja, jos vaaratilanteita tulee. Eli mieti asetelmaanne. Jos koirasi on rähisemässä etunenässä ja sinä rähiset koiran takana (vaikka siis vain kutsut omaa koiraasi) koirasi tulkitsee, että tässä yhtenä rintamana puolustetaan meitä ja se itse on etunenässä. Mutta jos koirasi on selkäsi takana ja rähisijä edessäsi ja vain jatkat matkaa koirasi saa kuvan, että tilanne ei ole niin vaarallinen, että puolustuksen (eli sinun) tarvitsee myös alkaa rähisemään. Jos fleksissä oleva koira on niin löyhällä hihnalla, että se pääsee teidän luokse, niin silloin sinun on ärähdettävä. Harvat koirat ovat niin tyhmiä, että tulevat luokse, jos vastassa on päättävisesti vihainen ihminen, mutta tällöin on erittäin tärkeää, että sinä rähiset vain vastaantulevalle ja seisot fyysisesti oman koirasi suojana. Vastaantulevan koiranomistajan on ihan turha alkaa itkeä sinulle siitä, että säikytit hänen muppelinsa, sillä teit samalla hänellekin palveluksen, osoitit koiralle miten kiltti ja ihana sen oma omistaja on, sillä maailmassa on myös sitä kohtaan kusipäisiä ihmisiä, sen ei kannata lähteä pyrkimään kenen luokse tahansa.

Eli silloin kun koirallesi rähistään, ainut tehtäväsi pitää olla sillä hetkellä suojata oman koirasi turvallisuus. Nättiä hihnakäytöstä opettelet oman koirasi kanssa muissa tilanteissa.

Lue lisää

Ajatus ihan ok,mutta sen verran tuosta takana olemisesta,että jos koira on takana,niin hallittavuus heikkenee.
Eli jos itsellä on iso vahva koira,ja vielä myös rähjä tai siihen vastaava,niin takana pidossa on se huono puoli,että ensinnä ei pysty tarkkailemaan oman koiran eleitä,mikä on tärkeää kaikin tavoin.Vierellä jo tilanne muuttuu.
Toinen on se,että jos se koissu sieltä takaa haluaa ampaista,niin se saa siitä sen voimaa (pienikin riittää heikentämään omistajan käden "pidon" tehoa),ja teknisesti koiran pitäminen on heikommalla.
Se on sitten eri asia,jos käytössä on kuonopanta tai niin paljon fyysisesti voimaa,että hallitsee koiran vaikka päällään.
Toinen pointti se,että jos oma rähisee,niin joillekin on parempi se,että ohitettaessa se näkee toisen koiran,kun se kerran on sen jo bongannut.Jos koiran pistää taakse,se ettei näe toista ja sen liikkeitä "lähikontaktissa",voi tehdä sen olon " heikommaksi ja epävarmammaksi" ,jolloin sen kierrokset saattaa nousta.Vaikkakin luotto olisi jo enemmän omistajaan,niin tietyntyyppisillä,esim.jollain puolustavilla,on halukkuus hahmottaa tilanteet kuitenkin itse myös,joka rauhoittaa.

molossi kirjoitti:

Ajatus ihan ok,mutta sen verran tuosta takana olemisesta,että jos koira on takana,niin hallittavuus heikkenee.
Eli jos itsellä on iso vahva koira,ja vielä myös rähjä tai siihen vastaava,niin takana pidossa on se huono puoli,että ensinnä ei pysty tarkkailemaan oman koiran eleitä,mikä on tärkeää kaikin tavoin.Vierellä jo tilanne muuttuu.
Toinen on se,että jos se koissu sieltä takaa haluaa ampaista,niin se saa siitä sen voimaa (pienikin riittää heikentämään omistajan käden "pidon" tehoa),ja teknisesti koiran pitäminen on heikommalla.
Se on sitten eri asia,jos käytössä on kuonopanta tai niin paljon fyysisesti voimaa,että hallitsee koiran vaikka päällään.
Toinen pointti se,että jos oma rähisee,niin joillekin on parempi se,että ohitettaessa se näkee toisen koiran,kun se kerran on sen jo bongannut.Jos koiran pistää taakse,se ettei näe toista ja sen liikkeitä "lähikontaktissa",voi tehdä sen olon " heikommaksi ja epävarmammaksi" ,jolloin sen kierrokset saattaa nousta.Vaikkakin luotto olisi jo enemmän omistajaan,niin tietyntyyppisillä,esim.jollain puolustavilla,on halukkuus hahmottaa tilanteet kuitenkin itse myös,joka rauhoittaa.

Lue lisää

...niin pienen ihmisen joka ei pysty hallitsemaan koiraansa, ei missään nimessä olekaan mitään syytä alkaa esittämään koiransa puolustajaa, koska sitähän hän ei fyysisesti voi tarpeen tullen kuitenkaan olla. Suotta koiralle siis annetaan mitään harhakuvaa turvallisuudestaan, koska harha saattaa kerran murtua. Jokaisen täysikäisen ihmisen kroppa kuitenkin kykenee pitämään isokin kokoisen koiran hallinnassa. Tietenkään kenenkään ei kannata lähteä luottamaan käsivoimiinsa, vaan käyttää koko kehoaan koiransa suojaamiseen.

Puolustavilla koirilla on tarve olla etunenässä ja nähdä tilanne joka tavoin esteettömästi. Mutta kysyjän onkin syytä tehdä koiralleen selväksi, että se ei ole puolustaja, ei ihmisensä, eikä itsensä. Jos koirasta koulutetaan suojelukoiraa, niin se tehdään kun koiran hallittavuus ja suhde ohjaajaansa on kunnossa.

molossi kirjoitti:

Ajatus ihan ok,mutta sen verran tuosta takana olemisesta,että jos koira on takana,niin hallittavuus heikkenee.
Eli jos itsellä on iso vahva koira,ja vielä myös rähjä tai siihen vastaava,niin takana pidossa on se huono puoli,että ensinnä ei pysty tarkkailemaan oman koiran eleitä,mikä on tärkeää kaikin tavoin.Vierellä jo tilanne muuttuu.
Toinen on se,että jos se koissu sieltä takaa haluaa ampaista,niin se saa siitä sen voimaa (pienikin riittää heikentämään omistajan käden "pidon" tehoa),ja teknisesti koiran pitäminen on heikommalla.
Se on sitten eri asia,jos käytössä on kuonopanta tai niin paljon fyysisesti voimaa,että hallitsee koiran vaikka päällään.
Toinen pointti se,että jos oma rähisee,niin joillekin on parempi se,että ohitettaessa se näkee toisen koiran,kun se kerran on sen jo bongannut.Jos koiran pistää taakse,se ettei näe toista ja sen liikkeitä "lähikontaktissa",voi tehdä sen olon " heikommaksi ja epävarmammaksi" ,jolloin sen kierrokset saattaa nousta.Vaikkakin luotto olisi jo enemmän omistajaan,niin tietyntyyppisillä,esim.jollain puolustavilla,on halukkuus hahmottaa tilanteet kuitenkin itse myös,joka rauhoittaa.

Lue lisää

Se on juurikin niin kuten molossi sanoi.

Ja on ihan "peruskurssin asioita" eli koiraa ei pidä koskaan laittaa oman selän taakse, vaan tällaisissa tilanteissa oma koira on aina vasemman käden puolella todella lyhyessä hinassa tai vasemmalla kädellä ote kaulapannasta. Itse seistään enemmänkin oikea kylki edellä päälle tulevan koiran suuntaan eli ollaan oman koiran ja toisen koiran välissä. Tuossa tilaneessa kannattaa aina opetella seisomaan siten, että ei seista tasan rintamasuunta tai kylki suoraan toiseen koiraan vaan ollaan polvet hieman taivutettuina siten, että oma rintamasuunta on hieman tulijasta vasemmalle. Nyrkkeilystanssi (Googlella "boxing stance") lienee lähinnä oikeaa jalkojen asentoa, sillä tässä tilanteessa on pystyttävä liikkumaan sekä vasemmalle että oikealle ja tarvittaessa hätistelemään toista koiraa pois. Tässä on myös erittäin tärkeä muistaa, että pitää oman koiransa mahdollisimman tiukasti kiinni vasemmassa jalassaan, niin omat voimat riittävät paremmin ja pystyy siirtymään mahdollisimman nopeasti sivusuunnassa.

Tätä on erittäin helppo treenata oman koiran kanssa kotipihassa ja kannattaa todellakin muutaman kerran harjoitellakin, jotta voi äärimmillään jopa pelastaa oman koiransa hengen. Tämän manööverin pystyy tekemään hyvinkin pieni nainen tai tyttö isonkin koiran kanssa eli kyse ei ole missään tapauksessa ole fyysisestä voimasta, vaan oikeasta tekniikasta ja lujasta asenteesta.

... kirjoitti:

...niin pienen ihmisen joka ei pysty hallitsemaan koiraansa, ei missään nimessä olekaan mitään syytä alkaa esittämään koiransa puolustajaa, koska sitähän hän ei fyysisesti voi tarpeen tullen kuitenkaan olla. Suotta koiralle siis annetaan mitään harhakuvaa turvallisuudestaan, koska harha saattaa kerran murtua. Jokaisen täysikäisen ihmisen kroppa kuitenkin kykenee pitämään isokin kokoisen koiran hallinnassa. Tietenkään kenenkään ei kannata lähteä luottamaan käsivoimiinsa, vaan käyttää koko kehoaan koiransa suojaamiseen.

Puolustavilla koirilla on tarve olla etunenässä ja nähdä tilanne joka tavoin esteettömästi. Mutta kysyjän onkin syytä tehdä koiralleen selväksi, että se ei ole puolustaja, ei ihmisensä, eikä itsensä. Jos koirasta koulutetaan suojelukoiraa, niin se tehdään kun koiran hallittavuus ja suhde ohjaajaansa on kunnossa.

Lue lisää

Kukkissetä jo tuossa ehtikin asiaa selittää tarkemmin :)

Koko ei ole ratkaiseva tekijä,kun tekniikka hallitaan.Voimat tulee silloin enemmän "näkyviin" kun puhutaan puhtaasti fyysisestä puolesta.
Tuossa seläntaakse koiran laittamisessa tullaan juuri sihen,että siinä on riskinsä,ja viimekädessä,kun aletaan puhua vaikka yli 40 kiloisista,saati sieltä 50 yli,niin kyllä fyysisestikkin hallitsevalla voi tulla ongelmaa,ellei tekniikka pelaa.Meinaan kun isoa kaliiperia oleva haluaa käsistä tosissaan lähteä,niin siinä voi hippulat vinkua isommaltakin pitäjällä.
Eli tässä tullaan siihen,että kaikessa on tärkeää ennakointi,ja tieto siitä,miten parhaiten koira pysyy käsissä.
Ja takana koiran pidossa,kuten jo mainitsin on riski,niin fyysisesti,kuin siinä,ettei omaa koiraa voi tulkita.



"Puolustavilla koirilla".Yritän täsmentää pointtiani,kun en ehkä saanut kunnolla ajatusta esiin.Nyt kun mennään sinne "sielunmaiseman" puolelle :D,niin on joskus vaikea selittää.
Puolustavilla koirilla tarkoitin rotuja,joilla se on geeneissä vahvana ja "selkärangassa" siis.
Se on siellä,tekee omistaja miten tahansa.Omistaja pystyy vaan joko pitämään sen pinnan alla tai huonommassa tapauksessa pääsemään esiin...
Eli se on siellä,on koira sitten missä asemassa tai miten sen ilmaisee. Ja näitten kanssa on tärkeää siis nimenomaan se tieto,miten kannattaa toimia,että parhaat mahdollisuudet pärjätä.Niin yleisesti,kuin pikkunyansseissa,kuten vaikka tässä mainitussa tapahtumassa.

Tällaisen koiran,vielä vähemmän,ei siis tarvitse olla,eikä hyväksikään missään nimessä,ole olla siinä mielessä,"etunenässä",että sillä on homman hoito käsissä.
Vaan tarkoitin,että sille on on parempi kokonaistilanteen saattamiseksi rauhalliseksi,nähdä missä mennään,nähdä "vihollinen",ja hahmottaa koko ajan tilannetta myös omasta nupistaan.Se on tyypillistä koirille,joille on tärkeää hahmottaa ympäristöään,puolustuksen kannalta.Kyse ei ole siis aloitteen antamisesta tai päätäntävallan koiralle,vaan koiran "ajatusmaailman" ymmärtämisestä,ja sen käytöstä hyväkseen.

Suojelukoiralla,niin virkakäytössä,kuin harrastuskäytössä,tämän kanssa ei ole mitään tekemistä.Ne ovat sitten oma lukunsa :)

molossi kirjoitti:

Kukkissetä jo tuossa ehtikin asiaa selittää tarkemmin :)

Koko ei ole ratkaiseva tekijä,kun tekniikka hallitaan.Voimat tulee silloin enemmän "näkyviin" kun puhutaan puhtaasti fyysisestä puolesta.
Tuossa seläntaakse koiran laittamisessa tullaan juuri sihen,että siinä on riskinsä,ja viimekädessä,kun aletaan puhua vaikka yli 40 kiloisista,saati sieltä 50 yli,niin kyllä fyysisestikkin hallitsevalla voi tulla ongelmaa,ellei tekniikka pelaa.Meinaan kun isoa kaliiperia oleva haluaa käsistä tosissaan lähteä,niin siinä voi hippulat vinkua isommaltakin pitäjällä.
Eli tässä tullaan siihen,että kaikessa on tärkeää ennakointi,ja tieto siitä,miten parhaiten koira pysyy käsissä.
Ja takana koiran pidossa,kuten jo mainitsin on riski,niin fyysisesti,kuin siinä,ettei omaa koiraa voi tulkita.



"Puolustavilla koirilla".Yritän täsmentää pointtiani,kun en ehkä saanut kunnolla ajatusta esiin.Nyt kun mennään sinne "sielunmaiseman" puolelle :D,niin on joskus vaikea selittää.
Puolustavilla koirilla tarkoitin rotuja,joilla se on geeneissä vahvana ja "selkärangassa" siis.
Se on siellä,tekee omistaja miten tahansa.Omistaja pystyy vaan joko pitämään sen pinnan alla tai huonommassa tapauksessa pääsemään esiin...
Eli se on siellä,on koira sitten missä asemassa tai miten sen ilmaisee. Ja näitten kanssa on tärkeää siis nimenomaan se tieto,miten kannattaa toimia,että parhaat mahdollisuudet pärjätä.Niin yleisesti,kuin pikkunyansseissa,kuten vaikka tässä mainitussa tapahtumassa.

Tällaisen koiran,vielä vähemmän,ei siis tarvitse olla,eikä hyväksikään missään nimessä,ole olla siinä mielessä,"etunenässä",että sillä on homman hoito käsissä.
Vaan tarkoitin,että sille on on parempi kokonaistilanteen saattamiseksi rauhalliseksi,nähdä missä mennään,nähdä "vihollinen",ja hahmottaa koko ajan tilannetta myös omasta nupistaan.Se on tyypillistä koirille,joille on tärkeää hahmottaa ympäristöään,puolustuksen kannalta.Kyse ei ole siis aloitteen antamisesta tai päätäntävallan koiralle,vaan koiran "ajatusmaailman" ymmärtämisestä,ja sen käytöstä hyväkseen.

Suojelukoiralla,niin virkakäytössä,kuin harrastuskäytössä,tämän kanssa ei ole mitään tekemistä.Ne ovat sitten oma lukunsa :)

Lue lisää

...jos rähisevä koira ryntää luoksenne, niin jos koiralla on suojelustaipumusta, niin koiran pitää antaa olla se joka on ensimmäiusenä vastaanottomassa hyökkääjän joka siis tulee iholle?

Vai onko silloin pakko, joko teknikkaa tai fyysistä voimaa käyttäen laittaa oma koira selän taakse?

Aloittaja toivottavasti luki ensimmäisen viestini huolellisemmin, eli kun rähisevä koira, joka ei pääse luokse tulee vastaan, ohjaajan on siirrettävä itsensä fyysisesti koiransa ja rähisijän väliin ja jatketaava matkaansa. Kun rähisijä on esimerkiksi tien vasemmassa laidassa, niin silloin ohittavan koiran tulee kulkea tien oikeaa laitaa ja ohjaajan olla koiransa vasemmalla puolella. Silloin koiran ei tietenkään tarvitse olla selän takana (sanoinko selän takana? Tarkoitin ohjaajan takana, jos sanoin...), vaan yleensä ihminen ja koira kävelevät rinnakkain, jolloin ohjaajan näkyvyys omaan koiraan, kuten oman koirankaan näkyvyyttä mihinkään suuntaan ei rajoiteta. Tilanne on eri kun rähisevä koira on tulossa päälle, silloin oman koiran näkemiseen ei tarvitse uhrata ajatuksia ja kyllä sen oman koiran reakoinnin -jos sillä on puolustushalukkuutta- tietää (ainakin kuulee) ihan näkemättäkin, vaikka se on selän takana.

... kirjoitti:

...jos rähisevä koira ryntää luoksenne, niin jos koiralla on suojelustaipumusta, niin koiran pitää antaa olla se joka on ensimmäiusenä vastaanottomassa hyökkääjän joka siis tulee iholle?

Vai onko silloin pakko, joko teknikkaa tai fyysistä voimaa käyttäen laittaa oma koira selän taakse?

Aloittaja toivottavasti luki ensimmäisen viestini huolellisemmin, eli kun rähisevä koira, joka ei pääse luokse tulee vastaan, ohjaajan on siirrettävä itsensä fyysisesti koiransa ja rähisijän väliin ja jatketaava matkaansa. Kun rähisijä on esimerkiksi tien vasemmassa laidassa, niin silloin ohittavan koiran tulee kulkea tien oikeaa laitaa ja ohjaajan olla koiransa vasemmalla puolella. Silloin koiran ei tietenkään tarvitse olla selän takana (sanoinko selän takana? Tarkoitin ohjaajan takana, jos sanoin...), vaan yleensä ihminen ja koira kävelevät rinnakkain, jolloin ohjaajan näkyvyys omaan koiraan, kuten oman koirankaan näkyvyyttä mihinkään suuntaan ei rajoiteta. Tilanne on eri kun rähisevä koira on tulossa päälle, silloin oman koiran näkemiseen ei tarvitse uhrata ajatuksia ja kyllä sen oman koiran reakoinnin -jos sillä on puolustushalukkuutta- tietää (ainakin kuulee) ihan näkemättäkin, vaikka se on selän takana.

Lue lisää

Anteeksi moista.

Ajatus oli kuitenkin, että jos toinen on edessä niin toisen oltava takana, näin ollaan fyysisesti sijoituttu väliin.

Jos rähisijä on oikealla, silloin oma koira on vasemmalla, näin ollaan fyysisesti sijoituttu väliin.

Kysyjällä "hyökkäävä" koira tosin tuli takaa, joten kysyjän koiran olisi pitänyt olla asetelmassa ohjaajansa edessä, jotta ohjaaja olisi fyysisesti sijoittunut koirien väliin.

Kukkahatuton setä tosiaan selitti asian hienosti jos haluaa harrasta koiransa kanssa tanssahtelua, eli vaihtaa omaa kulkusuuntaansa jos rähsievä koira tuleekin kohden vasemmalta menosuuntaan (tällöin siis oman koiran aina vasemmalla puolella pito vaatii, että kääntää oman menosuuntansa takaisin päin, tosin koirahan on varmasti menossa edelleen kohti rähisijää). Eli itse menisin helpommalla ja vaihtaisin koiran itseni oikealle puolelle, sillä päämäärääni en haluaisi yhden vastaantulevan rähisijän takia vaihtaa... Mutta kukkahatuttomalla sedällä on varmasti jokin teoria miksi hänen koiriensa pitää olla aina hänen vasemmalla puolellaan, kaikilla tuskin kyseistä vaatimusta on...

... kirjoitti:

Anteeksi moista.

Ajatus oli kuitenkin, että jos toinen on edessä niin toisen oltava takana, näin ollaan fyysisesti sijoituttu väliin.

Jos rähisijä on oikealla, silloin oma koira on vasemmalla, näin ollaan fyysisesti sijoituttu väliin.

Kysyjällä "hyökkäävä" koira tosin tuli takaa, joten kysyjän koiran olisi pitänyt olla asetelmassa ohjaajansa edessä, jotta ohjaaja olisi fyysisesti sijoittunut koirien väliin.

Kukkahatuton setä tosiaan selitti asian hienosti jos haluaa harrasta koiransa kanssa tanssahtelua, eli vaihtaa omaa kulkusuuntaansa jos rähsievä koira tuleekin kohden vasemmalta menosuuntaan (tällöin siis oman koiran aina vasemmalla puolella pito vaatii, että kääntää oman menosuuntansa takaisin päin, tosin koirahan on varmasti menossa edelleen kohti rähisijää). Eli itse menisin helpommalla ja vaihtaisin koiran itseni oikealle puolelle, sillä päämäärääni en haluaisi yhden vastaantulevan rähisijän takia vaihtaa... Mutta kukkahatuttomalla sedällä on varmasti jokin teoria miksi hänen koiriensa pitää olla aina hänen vasemmalla puolellaan, kaikilla tuskin kyseistä vaatimusta on...

Lue lisää

Onneksi suurin osa lukijoista ymmärtää, että koiran kuljettaminen ohjaajan vasemmalla puolella ei ole meikäläisen keksintöä, vaan suhteellisen pitkä perinne koiraharrastajien keskuudessa. Kolmenpisteen (kuvitteellisella) koulutusohjaajakurssilla ei varmaan moinen esille tullut, mutta hyvä että selvisi nyt jottei jää vaivaamaan. Voin tässä samassa yhteydessä myös tunnustaa, että tuo kuvaamani menettelytapakaan toisen koiran uhatessa ei ole omaa keksintöäni vaan saattaapa olla hyvinkin useamman sata vuotta vanha tapa toimia. Ennen vanhaan moinen tapa opetettiin jopa ihan koirakoulussakin, mutta eihän sitä tietenkään opeteta kolmenpisteen (fantasia-)koirakoulussa.

Aina kun toinen koira tulee vastaan riittävän lähellä, niin silloin itse pidän koiran/koirat "vierellä" eli vasemmalla puolella ja lyhyessä hihnassa. Kun nyt kolmepistettä mm. toko-experttinäkin täällä foorumilla esiinnyt, niin vasemmalle kääntyminen ei koiran kanssa liene sinullekaan suuri ongelma ja vaadi pitkiä valmisteluja? Mutta, jos haluaa pitää koiransa oikealla puolella tai missä tahansa, niin tuota kirjoittamaani voi tietenkin maalaisjärjellä soveltaa haluamallaan tavalla, jos osaa, mutta jälleen nähtiin että kun kirjoittajalla (= kolmepistettä) on vähän villoja (= asiaa) niin tulee ainoastaan paljon porua (= tekstiä).

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Se on juurikin niin kuten molossi sanoi.

Ja on ihan "peruskurssin asioita" eli koiraa ei pidä koskaan laittaa oman selän taakse, vaan tällaisissa tilanteissa oma koira on aina vasemman käden puolella todella lyhyessä hinassa tai vasemmalla kädellä ote kaulapannasta. Itse seistään enemmänkin oikea kylki edellä päälle tulevan koiran suuntaan eli ollaan oman koiran ja toisen koiran välissä. Tuossa tilaneessa kannattaa aina opetella seisomaan siten, että ei seista tasan rintamasuunta tai kylki suoraan toiseen koiraan vaan ollaan polvet hieman taivutettuina siten, että oma rintamasuunta on hieman tulijasta vasemmalle. Nyrkkeilystanssi (Googlella "boxing stance") lienee lähinnä oikeaa jalkojen asentoa, sillä tässä tilanteessa on pystyttävä liikkumaan sekä vasemmalle että oikealle ja tarvittaessa hätistelemään toista koiraa pois. Tässä on myös erittäin tärkeä muistaa, että pitää oman koiransa mahdollisimman tiukasti kiinni vasemmassa jalassaan, niin omat voimat riittävät paremmin ja pystyy siirtymään mahdollisimman nopeasti sivusuunnassa.

Tätä on erittäin helppo treenata oman koiran kanssa kotipihassa ja kannattaa todellakin muutaman kerran harjoitellakin, jotta voi äärimmillään jopa pelastaa oman koiransa hengen. Tämän manööverin pystyy tekemään hyvinkin pieni nainen tai tyttö isonkin koiran kanssa eli kyse ei ole missään tapauksessa ole fyysisestä voimasta, vaan oikeasta tekniikasta ja lujasta asenteesta.

Lue lisää

... , kysyjä tippui nyt kärryltä näissä suunnissa. :)

"Hyökkäävä" (tai ehkä pikemminkin "räksyttävä") koira tuli viistosti takaapäin oikealta, jalkakäytävän vierellä olevalta parkkipaikalta päin. Oma koirani oli vasemmalla puolellani ja ohittavan koiran syöksyessä kohti ponkaisi siis selkäni takaa toista koiraa kohti rähisten. Jalkakäytävä edessäpäin kaartui oikealle ja räksyttävä koira sen hyvin käyttäytyvä kaveri jatkoivat taluttajineen siihen suuntaan. Minä jatkoin suoraan eteenpäin pitkin polkua, joka alkoi siitä, mistä varsinainen jalkakäytävä kaartui oikealle.

Koirani oli siis lyhyen aikaa selkäni takana etunenässä suhteessa räksyttäjään. Kun lähdin eteenpäin ja kutsuin koiraa ja etäisyys räksyttäjään kasvoi, koira tuli vierelleni ja haki katsekontaktia minuun.

Tuo Kukkahatuttoman sedän kuvaama asento (boxing stance) käy kyllä hyvin kaltaiseni kamppailulajien vanhan treenaajan järkeen... kehonkäytöllisesti oikein hyvä asento. Oisko sitten koirienkin kanssa sama asia kuin ottelussa, että ideaalisesta paikasta ei aina pysty tekemään vahvaa tekniikkaa ja päinvastoin ... kokemuksen myötä tilanteiden lukutaito sitten vain kehittyy ja oppii pikkuhiljaa paremmin ja paremmin valitsemaan sen tilanteeseen sopivan ratkaisun.

Tuo mitä molossi kirjoitti puolustavasta koirasta on kyllä jotain, minkä tunnistan tässä pennussani... kun vertaan esim. ystäväni bordercollieen, joka on usein luonani hoidossa, niin tuntuu, ettei siitä koirasta edes saisi remmirähjääjää eikä ystäväni ole edes pentuna joutunut sen kanssa ohituksia varsinaisesti opettelemaan. Kun taas tässä omassani tunnistan selvän potentiaalin remmirähjäykseen... eli sen reaktio sen uhkaksi kokemiin asiohin on selvästi "puolustava". Ja siksi yrittää olla valppaana sen suhteen, ettei se varsinkaan näin pentuna joutuisi tilanteisiin, joista sille jäisi huonoja tapoja...

... kirjoitti:

...jos rähisevä koira ryntää luoksenne, niin jos koiralla on suojelustaipumusta, niin koiran pitää antaa olla se joka on ensimmäiusenä vastaanottomassa hyökkääjän joka siis tulee iholle?

Vai onko silloin pakko, joko teknikkaa tai fyysistä voimaa käyttäen laittaa oma koira selän taakse?

Aloittaja toivottavasti luki ensimmäisen viestini huolellisemmin, eli kun rähisevä koira, joka ei pääse luokse tulee vastaan, ohjaajan on siirrettävä itsensä fyysisesti koiransa ja rähisijän väliin ja jatketaava matkaansa. Kun rähisijä on esimerkiksi tien vasemmassa laidassa, niin silloin ohittavan koiran tulee kulkea tien oikeaa laitaa ja ohjaajan olla koiransa vasemmalla puolella. Silloin koiran ei tietenkään tarvitse olla selän takana (sanoinko selän takana? Tarkoitin ohjaajan takana, jos sanoin...), vaan yleensä ihminen ja koira kävelevät rinnakkain, jolloin ohjaajan näkyvyys omaan koiraan, kuten oman koirankaan näkyvyyttä mihinkään suuntaan ei rajoiteta. Tilanne on eri kun rähisevä koira on tulossa päälle, silloin oman koiran näkemiseen ei tarvitse uhrata ajatuksia ja kyllä sen oman koiran reakoinnin -jos sillä on puolustushalukkuutta- tietää (ainakin kuulee) ihan näkemättäkin, vaikka se on selän takana.

Lue lisää

Et ymmärtänyt oikein :D

Lue viestini uudelleen,mutta valotetaan tässä nyt kumminkin lisää.

EI tietenkään pidä koiran olla,saati hoitaa tilanteita.Sen jo kirjoitinkin.
Eli kirjoitin ohitustilanteesta,mistä siis kirjoitit, ja kirjoitin siitä,että mitä riskiä on,kun oman koiransa laittaa taakse niin,ettei sitä näe ;).Eli kyse oli/on hallittavuudesta .

Otetaan pieni esimerkki.
Olin kerran kuuntelemassa erästä ongelmakoirakouluttajaksi itseään tituleeraavaa.Hän oli sitä mieltä,että jos on remmirähjä,rähisee,niin koira taakse.Samoin,jos joku remmissä rähjää lähitilanteissa ohituksissa,niin oma taakse myös.
Sanoin,että tuossa on riskinsä.Myös silloin,kun oma ei olisikaan se aloitteellinen...
Kysyin,että voisko tehdä pienen kokeen,kun sattui itsellä olemaan yksi koissu (iso) mukana.
No mentiin paikan pihalle,annoin koirani ko.ihmiselle,meni jokusienkin metrin päähän,ja pyysin laittamaan koissun niin,kun laittaisi sinne taakse.Kun oli siellä,lähdin kävelemään kohti,ja muutaman metrin päässä (turvallisuussyistä)kutsuin koiraa.Se tuli kuin nato-ohjus...Ja sen perässä,toinen nato-ohjus,se kouluttaja...
Toisin sanoen,kun koiraa ei näe,ei voi ennakoida sen liikkeitä,mitä päässä liikkuu,ja myöskään ote ei ole niin hyvä,koska pienestäkin,koira voi saada fyysisesti lisää "pontta".

aloittelija vain kirjoitti:

... , kysyjä tippui nyt kärryltä näissä suunnissa. :)

"Hyökkäävä" (tai ehkä pikemminkin "räksyttävä") koira tuli viistosti takaapäin oikealta, jalkakäytävän vierellä olevalta parkkipaikalta päin. Oma koirani oli vasemmalla puolellani ja ohittavan koiran syöksyessä kohti ponkaisi siis selkäni takaa toista koiraa kohti rähisten. Jalkakäytävä edessäpäin kaartui oikealle ja räksyttävä koira sen hyvin käyttäytyvä kaveri jatkoivat taluttajineen siihen suuntaan. Minä jatkoin suoraan eteenpäin pitkin polkua, joka alkoi siitä, mistä varsinainen jalkakäytävä kaartui oikealle.

Koirani oli siis lyhyen aikaa selkäni takana etunenässä suhteessa räksyttäjään. Kun lähdin eteenpäin ja kutsuin koiraa ja etäisyys räksyttäjään kasvoi, koira tuli vierelleni ja haki katsekontaktia minuun.

Tuo Kukkahatuttoman sedän kuvaama asento (boxing stance) käy kyllä hyvin kaltaiseni kamppailulajien vanhan treenaajan järkeen... kehonkäytöllisesti oikein hyvä asento. Oisko sitten koirienkin kanssa sama asia kuin ottelussa, että ideaalisesta paikasta ei aina pysty tekemään vahvaa tekniikkaa ja päinvastoin ... kokemuksen myötä tilanteiden lukutaito sitten vain kehittyy ja oppii pikkuhiljaa paremmin ja paremmin valitsemaan sen tilanteeseen sopivan ratkaisun.

Tuo mitä molossi kirjoitti puolustavasta koirasta on kyllä jotain, minkä tunnistan tässä pennussani... kun vertaan esim. ystäväni bordercollieen, joka on usein luonani hoidossa, niin tuntuu, ettei siitä koirasta edes saisi remmirähjääjää eikä ystäväni ole edes pentuna joutunut sen kanssa ohituksia varsinaisesti opettelemaan. Kun taas tässä omassani tunnistan selvän potentiaalin remmirähjäykseen... eli sen reaktio sen uhkaksi kokemiin asiohin on selvästi "puolustava". Ja siksi yrittää olla valppaana sen suhteen, ettei se varsinkaan näin pentuna joutuisi tilanteisiin, joista sille jäisi huonoja tapoja...

Lue lisää

Voi olla,että mene vierestä,mitä vastaan,mutta älä sitten huomioi :D,kun en ihan viestiä ehkä käsittänyt.

Mutta tämä yleisluontoisesti.
Kokeile vaikka itse,miten koirasi on paras hallita.Jos on iso koira,sen huomaa kyllä viimeistään kantapään kautta...
Hallittavuuden kannalta on hyvä tietää asioita,mitä kannattaa ottaa huomioon.Niitä kukkissedän kanssa tässä yritetään tuoda esiin.Ihan yleisesti,ja yleisiä,mutta tärkeitä asioita.
Kuten minulle mm. se,että varo jättämästä koiraa niin,ettet sitä ja sen reagointia yhtään näe.
Itse en ole mikään muskelimimmi,ja hallinta,kun pysytään nyt fyysisesti,on lähdettävä nimenomaan siitä,että tiedostaa asiat,tekniikan ja sen,miten parhaiten hallita koira.
Esimerkki esim.se,mitä kirjoitin kolmepisteelle siitä pikku kokeesta.
Tuo,mitä lopussa kirjoitit,on juuri yksi hyvä viisaus,että pyrkii niin,ettei joutuisi epämiellyttäviin tilanteisiin,vielä vähemmän pennun tai keskenkasvuisen juipin kanssa,koska ne on herkempiä ottamaan nenuunsa.Ainahan kuitenkin jotain voi sattua,valitettavasti,mutta niitä varten on hyvä tietää,niitä peruskikkoja,joilla saa varmuutta.
Se on kumminkin niin,että koira on aina eläin,ja vaikka kuinka hyvin tottelisi,niin erikostilanteissa ei välttämättä tiedä,riittääkö pelkkä henkinen ote siihen.Tirppojen kanssa sillä ei niin väliä,mutta mitä isommasta,puolustushaluisemmasta rodusta on kyse,niin sen tärkeämpi on nimenomaan tietää,millä estää tilanteita,ja miten toimia,jos tilanne päälle kuitenkin pukkaa.

molossi kirjoitti:

Et ymmärtänyt oikein :D

Lue viestini uudelleen,mutta valotetaan tässä nyt kumminkin lisää.

EI tietenkään pidä koiran olla,saati hoitaa tilanteita.Sen jo kirjoitinkin.
Eli kirjoitin ohitustilanteesta,mistä siis kirjoitit, ja kirjoitin siitä,että mitä riskiä on,kun oman koiransa laittaa taakse niin,ettei sitä näe ;).Eli kyse oli/on hallittavuudesta .

Otetaan pieni esimerkki.
Olin kerran kuuntelemassa erästä ongelmakoirakouluttajaksi itseään tituleeraavaa.Hän oli sitä mieltä,että jos on remmirähjä,rähisee,niin koira taakse.Samoin,jos joku remmissä rähjää lähitilanteissa ohituksissa,niin oma taakse myös.
Sanoin,että tuossa on riskinsä.Myös silloin,kun oma ei olisikaan se aloitteellinen...
Kysyin,että voisko tehdä pienen kokeen,kun sattui itsellä olemaan yksi koissu (iso) mukana.
No mentiin paikan pihalle,annoin koirani ko.ihmiselle,meni jokusienkin metrin päähän,ja pyysin laittamaan koissun niin,kun laittaisi sinne taakse.Kun oli siellä,lähdin kävelemään kohti,ja muutaman metrin päässä (turvallisuussyistä)kutsuin koiraa.Se tuli kuin nato-ohjus...Ja sen perässä,toinen nato-ohjus,se kouluttaja...
Toisin sanoen,kun koiraa ei näe,ei voi ennakoida sen liikkeitä,mitä päässä liikkuu,ja myöskään ote ei ole niin hyvä,koska pienestäkin,koira voi saada fyysisesti lisää "pontta".

Lue lisää

Tervetulemaks vaan kaikki halukkaat kokeilemaan miten meitin pikkuista 65 kilon nelivetoa pidetään selän takana ja puhutaan rauhoittavia kun toinen koira tulee äristen kohti. Silloin oma piski pitää puristaa kinttua vasten niin lujaa kun pystyy ja tehdä just kuten kukkahattusetä neuvo sillä muuten sitä omaa koiraa ei saa hallittua mitenkään. Eikä mua siinä muu pelota kuin se että toisesta koirasta tulee suikalepaistia sillä minä maksan oman koiran temput, en sen toisen.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Onneksi suurin osa lukijoista ymmärtää, että koiran kuljettaminen ohjaajan vasemmalla puolella ei ole meikäläisen keksintöä, vaan suhteellisen pitkä perinne koiraharrastajien keskuudessa. Kolmenpisteen (kuvitteellisella) koulutusohjaajakurssilla ei varmaan moinen esille tullut, mutta hyvä että selvisi nyt jottei jää vaivaamaan. Voin tässä samassa yhteydessä myös tunnustaa, että tuo kuvaamani menettelytapakaan toisen koiran uhatessa ei ole omaa keksintöäni vaan saattaapa olla hyvinkin useamman sata vuotta vanha tapa toimia. Ennen vanhaan moinen tapa opetettiin jopa ihan koirakoulussakin, mutta eihän sitä tietenkään opeteta kolmenpisteen (fantasia-)koirakoulussa.

Aina kun toinen koira tulee vastaan riittävän lähellä, niin silloin itse pidän koiran/koirat "vierellä" eli vasemmalla puolella ja lyhyessä hihnassa. Kun nyt kolmepistettä mm. toko-experttinäkin täällä foorumilla esiinnyt, niin vasemmalle kääntyminen ei koiran kanssa liene sinullekaan suuri ongelma ja vaadi pitkiä valmisteluja? Mutta, jos haluaa pitää koiransa oikealla puolella tai missä tahansa, niin tuota kirjoittamaani voi tietenkin maalaisjärjellä soveltaa haluamallaan tavalla, jos osaa, mutta jälleen nähtiin että kun kirjoittajalla (= kolmepistettä) on vähän villoja (= asiaa) niin tulee ainoastaan paljon porua (= tekstiä).

Lue lisää

Onko tuo koirien vasemmalla puolella aina pitäminen onnistunut sinulta käytännössä miten hyvin?

Minulle käy usein niin, kun kävelen kävelytiellä kaupungilla, niin koira on kytkettynä meidän menosuunnassa vasemmalle puolelle seinään, esimerkiksi kauppojen pihassa. Jos kytketty koira alkaa rähisemään, niin pitääkseni koirani vasemmalla puolella, minun pitäisi siis kävellä takaperin, tai kyetä jotenkin kiertämään talo tai kortteli, voisin tietenkin myös odottaa, että koiran omistajaa tulee irrottamaan koiransa kauemmaksi seinästä, jotta voimme kiertää heidät vasemmalta, pysyäkseni koirieni ja rähisijän välissä. Minä siis otan koirani tilanteessa oikealle puolelleni, mutta miten sinä käytännössä toimit? Odotat, kierrät vai pakitat, vai välttelet tilanteita, joissa joudut ohittamaan toisia koiria oikealta puolelta? Jos tellä päin ei pidetä koiria kauppojen edessä odottamassa, niin entäs autotien varteen parkkeerattu auto, jonka sisällä alkaa rähsitä koira? Liikutteko aina kaupungilla sen suuntaisesti, että parkkeeratut autoa ovat oikealla puolella?

molossi kirjoitti:

Et ymmärtänyt oikein :D

Lue viestini uudelleen,mutta valotetaan tässä nyt kumminkin lisää.

EI tietenkään pidä koiran olla,saati hoitaa tilanteita.Sen jo kirjoitinkin.
Eli kirjoitin ohitustilanteesta,mistä siis kirjoitit, ja kirjoitin siitä,että mitä riskiä on,kun oman koiransa laittaa taakse niin,ettei sitä näe ;).Eli kyse oli/on hallittavuudesta .

Otetaan pieni esimerkki.
Olin kerran kuuntelemassa erästä ongelmakoirakouluttajaksi itseään tituleeraavaa.Hän oli sitä mieltä,että jos on remmirähjä,rähisee,niin koira taakse.Samoin,jos joku remmissä rähjää lähitilanteissa ohituksissa,niin oma taakse myös.
Sanoin,että tuossa on riskinsä.Myös silloin,kun oma ei olisikaan se aloitteellinen...
Kysyin,että voisko tehdä pienen kokeen,kun sattui itsellä olemaan yksi koissu (iso) mukana.
No mentiin paikan pihalle,annoin koirani ko.ihmiselle,meni jokusienkin metrin päähän,ja pyysin laittamaan koissun niin,kun laittaisi sinne taakse.Kun oli siellä,lähdin kävelemään kohti,ja muutaman metrin päässä (turvallisuussyistä)kutsuin koiraa.Se tuli kuin nato-ohjus...Ja sen perässä,toinen nato-ohjus,se kouluttaja...
Toisin sanoen,kun koiraa ei näe,ei voi ennakoida sen liikkeitä,mitä päässä liikkuu,ja myöskään ote ei ole niin hyvä,koska pienestäkin,koira voi saada fyysisesti lisää "pontta".

Lue lisää

...kuitenkaan tarkoittanut, että koira laitetaan seläntaakse, muuta kuin tietenkin silloin jo hyökkäys tulee suoraan edestä. Ohitus tilanteet yleensä ovat sivuttaissuuntaisia. Tarkoitin sitä, että ohjaaja on koiransa ja hyökkääjän välissä.

Jos oma koira on se hyökkäyksen aloittanut, se joka rähisee, niin silloinhan konstit ovat aivan toiset, kuten antamassasi esimerkissä. Koiran pitäjän olisi pitänyt opetella koiransa kanssa hallittavuus joka tilanteesa, pikkuhiljaa vaatimustasoa nostamalla, eli ettei koiralle tule koskaan tarvetta hyökkiä hihnassa niin voimakkaasti, että mukana joutuu vain roikkumaan. Lähteä kartottamaan miksi koira hyökkii hinassa ja sitä kautta miten sen saa pois tavoista. Ennen kuin hyökkiminen on kitketty, niin tietenkin pitää pyrkiä olemaan koiran ja hyökättävän kohteen välissä, mutta jos koira on iso, niin silloin kannattaa miettiä mitä apuvälineitä voisi käyttää, että oman koiran saisi hallittua, jotta ympäristö olisi turvassa siihen saakka, että koira on opetettu käyttäytymään erilaisissa tilanteissa.

... kirjoitti:

Onko tuo koirien vasemmalla puolella aina pitäminen onnistunut sinulta käytännössä miten hyvin?

Minulle käy usein niin, kun kävelen kävelytiellä kaupungilla, niin koira on kytkettynä meidän menosuunnassa vasemmalle puolelle seinään, esimerkiksi kauppojen pihassa. Jos kytketty koira alkaa rähisemään, niin pitääkseni koirani vasemmalla puolella, minun pitäisi siis kävellä takaperin, tai kyetä jotenkin kiertämään talo tai kortteli, voisin tietenkin myös odottaa, että koiran omistajaa tulee irrottamaan koiransa kauemmaksi seinästä, jotta voimme kiertää heidät vasemmalta, pysyäkseni koirieni ja rähisijän välissä. Minä siis otan koirani tilanteessa oikealle puolelleni, mutta miten sinä käytännössä toimit? Odotat, kierrät vai pakitat, vai välttelet tilanteita, joissa joudut ohittamaan toisia koiria oikealta puolelta? Jos tellä päin ei pidetä koiria kauppojen edessä odottamassa, niin entäs autotien varteen parkkeerattu auto, jonka sisällä alkaa rähsitä koira? Liikutteko aina kaupungilla sen suuntaisesti, että parkkeeratut autoa ovat oikealla puolella?

Lue lisää

Ei ristus sentään noita juttuja, koeta nyt hyvä ihminen käyttää vähän päätäsi. Jos koira on kytketty, autossa, ikkunan takana tms. paikassa ja rähisee, niin silloin mennään ohi eikä meinata ja tuota toisten koirien siedätystä tule harrastaa ihan pikkupennusta asti.

1) kierrä, jos ei mahdollista/järkevää
2) ohita, jos ei mahdollista/järkevää
3) pysähdy, jos ei mahdollista/järkevää
4) käänny, jos ei mahdollista/järkeväää
5) puolustaudu (koira/koirat lähelle)

Jos vieras koira on vapaana, niin silloin pysähdytään AINA paikoilleen. Mitä paremmin koirat siedättyvät, sen harvemmin täytyy kiertää. En tätä tämän enempää rautalangasta enää pysty vääntämään, joten jatkakoon joku toinen.

... kirjoitti:

...kuitenkaan tarkoittanut, että koira laitetaan seläntaakse, muuta kuin tietenkin silloin jo hyökkäys tulee suoraan edestä. Ohitus tilanteet yleensä ovat sivuttaissuuntaisia. Tarkoitin sitä, että ohjaaja on koiransa ja hyökkääjän välissä.

Jos oma koira on se hyökkäyksen aloittanut, se joka rähisee, niin silloinhan konstit ovat aivan toiset, kuten antamassasi esimerkissä. Koiran pitäjän olisi pitänyt opetella koiransa kanssa hallittavuus joka tilanteesa, pikkuhiljaa vaatimustasoa nostamalla, eli ettei koiralle tule koskaan tarvetta hyökkiä hihnassa niin voimakkaasti, että mukana joutuu vain roikkumaan. Lähteä kartottamaan miksi koira hyökkii hinassa ja sitä kautta miten sen saa pois tavoista. Ennen kuin hyökkiminen on kitketty, niin tietenkin pitää pyrkiä olemaan koiran ja hyökättävän kohteen välissä, mutta jos koira on iso, niin silloin kannattaa miettiä mitä apuvälineitä voisi käyttää, että oman koiran saisi hallittua, jotta ympäristö olisi turvassa siihen saakka, että koira on opetettu käyttäytymään erilaisissa tilanteissa.

Lue lisää

Minä vastasin siis kirjoitetun perusteella,ja painotin ylipäätään nimenomaan jos/kun koira laitetaan taakse ;)

Osaltaan siksikin,että halusin laittaa tuon pointin,koska on niitä(kin),jotka neuvovat rähinätilanteeessa koiran sinne laittamaan,ihan siis ohituksissakin.Kuten esimerkissäni kirjoitin.

Loppukirjoituksesi on ihan päivänselvää asiaa,miten kuuluu toimia ylipäätään.

Vielä tuohon taakselaittoon.Vaikkakin hyökkäyksessä.Ideana ei ollenkaan huono,suojella koiraansa.
Ongelma kuitenkin on siinä,että tekee sen miten vaan taakselaiton/pidon,niin hallittavuus omaan koiraan heikkenee,JOS on kyseessä suuri ja vahva koira.Vaikkakin se olisi kuinka hallinnassa,niin noissa tilanteissa,varsinkin jos sen näkyvyys peitetään,sekin voi kuumentua.Ja siinä sitten soppaa enemmän kerrakseen,jos omakin pyrkii sieltä lähtemään käsistä...

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Ei ristus sentään noita juttuja, koeta nyt hyvä ihminen käyttää vähän päätäsi. Jos koira on kytketty, autossa, ikkunan takana tms. paikassa ja rähisee, niin silloin mennään ohi eikä meinata ja tuota toisten koirien siedätystä tule harrastaa ihan pikkupennusta asti.

1) kierrä, jos ei mahdollista/järkevää
2) ohita, jos ei mahdollista/järkevää
3) pysähdy, jos ei mahdollista/järkevää
4) käänny, jos ei mahdollista/järkeväää
5) puolustaudu (koira/koirat lähelle)

Jos vieras koira on vapaana, niin silloin pysähdytään AINA paikoilleen. Mitä paremmin koirat siedättyvät, sen harvemmin täytyy kiertää. En tätä tämän enempää rautalangasta enää pysty vääntämään, joten jatkakoon joku toinen.

Lue lisää

Jos kierrät/ohitat rähisevää koiraa, niin ovatko koirasi aina vasemmalla puolellasi ja miten hyvin se käytännössä on onnistunut?

Tämä kinnostaa koska, omat koirani osaavat "työskennellä" myös rähisevien koirien ohi, eli jos sanon seuraa, ne seuraavat myös vaikka lähellä olisi rähisevä koira. Tällöin koiran ei tarvitse olla edes hihnassa. Mutta omilla koirillani tälläinen ei onnistunut niiden ollessa pentuja, ei edes nuorina aikuisina, vaan juuri sillä siedätyksellä, että rähisevästä koirasta ei ole niille vaaraa on saavutettu taso, että ne voivat työskennellä myös vaikka mitä tapahtuu ympäristössä. Oletan, että tarkoitat tätä sillä, että koiran pitää olla aina vasemmalla puolella, koska koira seuraa vasemmalla puolella ihmistään. Mietin tätä tilannetta vain kysyjän valossa, eli hänellä neljä kuukautinen koiranpentu ja ei ole siedättynyt selkeästikään ympäristöön, sillä lähti mukaan rähinään. Eli kysyjällä ei varmaan vielä aktiivinen työskentely toimi, viemään huomion toisesta koirasta. Mutta se mikä kiinnostaa, että joko sinulla koirat ovat pentuina työskennelleet niin intensiivisesti, että voit vain seuraamisella ohittaa toiset koirat, vai oletko sinäkin mahdollisesti joutunut ensin työstämään niille luottamuksen sinuun (etteivät koirat ole vaarassa vaikka toiset rähisevät)? Miten olet sen tehnyt? Mahdollisesti astumalla koiriesi suojaksi, silloin kun niiden huomio kiinnittyy rähisijään?

molossi kirjoitti:

Voi olla,että mene vierestä,mitä vastaan,mutta älä sitten huomioi :D,kun en ihan viestiä ehkä käsittänyt.

Mutta tämä yleisluontoisesti.
Kokeile vaikka itse,miten koirasi on paras hallita.Jos on iso koira,sen huomaa kyllä viimeistään kantapään kautta...
Hallittavuuden kannalta on hyvä tietää asioita,mitä kannattaa ottaa huomioon.Niitä kukkissedän kanssa tässä yritetään tuoda esiin.Ihan yleisesti,ja yleisiä,mutta tärkeitä asioita.
Kuten minulle mm. se,että varo jättämästä koiraa niin,ettet sitä ja sen reagointia yhtään näe.
Itse en ole mikään muskelimimmi,ja hallinta,kun pysytään nyt fyysisesti,on lähdettävä nimenomaan siitä,että tiedostaa asiat,tekniikan ja sen,miten parhaiten hallita koira.
Esimerkki esim.se,mitä kirjoitin kolmepisteelle siitä pikku kokeesta.
Tuo,mitä lopussa kirjoitit,on juuri yksi hyvä viisaus,että pyrkii niin,ettei joutuisi epämiellyttäviin tilanteisiin,vielä vähemmän pennun tai keskenkasvuisen juipin kanssa,koska ne on herkempiä ottamaan nenuunsa.Ainahan kuitenkin jotain voi sattua,valitettavasti,mutta niitä varten on hyvä tietää,niitä peruskikkoja,joilla saa varmuutta.
Se on kumminkin niin,että koira on aina eläin,ja vaikka kuinka hyvin tottelisi,niin erikostilanteissa ei välttämättä tiedä,riittääkö pelkkä henkinen ote siihen.Tirppojen kanssa sillä ei niin väliä,mutta mitä isommasta,puolustushaluisemmasta rodusta on kyse,niin sen tärkeämpi on nimenomaan tietää,millä estää tilanteita,ja miten toimia,jos tilanne päälle kuitenkin pukkaa.

Lue lisää

..."Eli pitäkää vaan nakit ja muusit silmillä, minä opetan pennulleni sanan "EI" ja kun se meinaa rähjätä, kiellän sitä "EI" ja kutsun luokseni "älä kato niitä, vaan tule luokseni".

niin minäkin. Yksinkertaisuudessaan paras vaihtoehto...
Mun mielestä, nää on sitä sarjaa juttuja, joista en lähe väittelemään. Mun koira, mun metodit. Koira tietää, mitä siltä kiellän, ja kielto menee myös perille. Lenkillä ei ketään tuijotella, jos joku rähjää vastaantulijoille, se olen minä