Isä kadoksissa!

Ehdottomasti paras tietolähteesi on äitisi. Riippuen siitä, kuinka tavallinen nimiyhdistelmä biologisella isälläsi on, voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää oikeaa isääsi ilman tarkempia tietoja. Siksi sinun pitäisi pyrkiä vakuuttamaan äitisi, että on sinun ja aikanaan mahdollisten lastesi oikeus tietää juuristaan, vaikka äitisi ei haluaisikaan olla missään tekemisissä "nuoruudenhairahduksensa" kanssa. Pyri siis selvittämään edes jotain tarkempaa miehestä äidiltäsi, nimenomaan yksilöiviä tietoja (minkä ikäinen mies, mitä teki tuolloin, oliko naimisissa jne. jne.).

Toiseksi paras, mutta ehdottomasti jo tietysti kyseenalainen tietolähde ovat muut sukulaiset ja vastaavat. Jos äitisi ei tosiaan mitään suostu kertomaan, onko sinulla tätejä tms. sukulaisia, jotka tietäisivät äitisi menneisyydestä? Voisitko heiltä kysellä, kenen kanssa äitisi heilasteli niihin aikoihin?

Jos sitäkään kautta ei mitään aukea, olet sen varassa, mitä jo tiedät. Jos nimi on kovin tavanomainen, voi urakka muodostua mahdottomaksi. Jos nimi on edes jotakuinkin harvinaisempi, voi jotain kautta tärpätä, kunhan selvittelet asiaa.

Mutta muista tärkeä asia. Sinua kiinnostavat biologiset juuresi, mutta jos satut löytämään ne, voi asianosaisille (biologinen isäsi, mahdolliset sisaruksesi) uuden sukulaisen ilmestyminen olla vähemmän mukava yllätys. Varaudu siis itsesi ja heidän vuokseen siihen, että tieto voi olla myös epämukavaa.

DNA ei vaikene, kun siltä kysyy.
Vertailutietoa on toistaiseksi vähän. Hinta on satoja euroja.
Sukulainen tai viranomainen ei voi kuitenkaan tätä juttua estää.
Vaihtoehtojen rajaamiseen saa paikkansa pitäviä vaihtelevia viitteitä.

Äidin sukulinjat Suomessa ja maailmalla selviävät samalla näytteellä, lisähintaan.
Harvinaisuudesta ja uutuudesta johtuen suku alkaakin vaikuttaa hienolta.
Sama mahdollisuus suotakoon isänkin arvostukselle.

Jos on mies, niin isälinja voi löytyä hyvinkin tarkasti Suomen 2000 näytteestä:
http://fidna.info/wp/
(Tuloksia verrataan automaattisesti myös maailman aineistoon.)

Jos on adoptoitu tai nainen, niin 5 sukupolvea perhettä voi kenties valottua:
http://www.familytreedna.com/landing/family-finder.aspx

Surettava tieto jos noin on että äiti tietää, mutta ei kerro enempää!
Otan osaa.
Olisiko tietosujavaltuutetun toimiston kautta apua, saada äiti 'vuolaammaksi' asian suhteen?
Tai sitten asiaan liittyy joku muu seikka, jonka äitisi on luvannut esim. ko. miehelle tms.? Onko rahalla suljettu suut, niinkuin joksus muinoin isäntien ym. 'merkittävien' tehdessä esim. piioilleen äpäriä, maksoivat 'suut suppuun' yms. Ja niin ei myöskään merkintöjä rekisteriin eli seurakunnan kirkonkirjaan merkitty.
Aika outoa menettelyä äidin taholta, mutta ehkä asia on ollut vaiettava ja häpeällinen silloin jo alkujaan? Mutta jos tiedät ja tunnet äitisi 'aikalaisia' naapureita tai ystäviä tuolta ajalta voisi heilläkin olla joitain vihjeitä, jos ei 'isä' ollut vain aamuun saakka vierailija? Myös etninen häpeä saattaa vaikuttaa, jos mies oli 'erirotuinen' vähemmistöä edustava tms.?
Tiedän tapauksen maaseudulla jossa eräskin talon 'renki' teidettiin laajemmin paikkakunnalla syntyneen tyttären isäksi..., ja kai tytär itsekin asian lopulta tiesi.

Olet varmaan aika nuori. Siksipä saattaa henkikirjoista olla apua. Kun tiedät oman syntymäpaikkakuntasi, niin saat varmaan selville myös missä äitisi asui kun sinut pantiin alulle. Sieltä voisi henkikirjojen perusteella etsiä kyseistä isää. Jopa verovirasto saattaisi auttaa. Etsi myös syntymäpaikkasi vanhoja lehtiä ja lue niiden urheiluselostuksia. Olisiko isäsi kuulunut johonkin urheiluporuikkaan. Myös muita vanhoja lehtijuttuja kannattaa lueskella, varsinkin jos on epäilys että isäsi oli joku "silmäätekevä".
Käy kesällä syntymäpaikkakuntasi pitäjänjuhlilla ja lyöttäydy vanhojen ihmisten seuraan ja kysele sitten heiltä.

Väestörekisterikeskuksen osoiterekisteri antaa tiedot, kunhan sinulla on tarpeeksi yksilöintiin (ikä, asuinpaikkoja), jos nimi ei ole uniikki.

Hei, minua auttoi Pelastusarmeija aikanaan. Tiesin isäni nimen, sain Pelastusarmeijalta hänen osoitteensa ja kirjoitin isälle kirjeen.) Pelastusarmeijalla oli tuolloin etsintäpalvelu. Tapasimme isän kanssa ja olemme pitäneet yhteyttä siitä saakka. Sosiaaliviranomaisilta saa maksutta kerran vuodessa kysellä tietojaan ( lomake löytyy netistä). Sossun antamista tiedoista löytyi vaiheitani (elatusapusopimus ym. )
Isyys on nyt vahvistettu oikeudessa. Ehkä olet jo edistynyt asiassasi, jos et , toivon onnea.

Ps. äitini ei kertonut isästä mitään .

Lähibaarista kannattaa käydä kyselemässä. Nenään lyömällä saa verinäytteen.

Ymmärrettävästi haluat tietää biologiset juuresi. Äidilläsi on varmasti pätevä syy, miksi hän on haluton auttamaan. Isäsi saattaa esimerkiksi olla ollut väkivaltainen. On myös mahdollista, että isäsi on ollut jo tahollaan silloin naimisissa. Aina siis ei ole kysy mistään häpeästä. Kuten joku jo tuossa sanoikin, ole varovainen ja hienotunteinen, sillä "löytymisesi" saattaa ainakin aluksi järkyttää mahdollisia sisaruspuoliasi.

Äitini ei ole kertonut isästään,vaikka olen kysellyt asiasta.Luultavasti tänään kysyn häneltä miten paljon tietää isästään.Äidilläni on dementia,se oikeastaan auttaa tässä asiassa-äiti muistaa paremmin vanhat tapahtumat.Kunhan häntä osaa"käsitellä"oikein.

Kokemusta on

Itse otin yhteyttä kaupungin arkistoon ja pyysin lähettämään itselleni kaikki
tiedot joita minusta on (pieni maksu) siellähän oli tiedot isästä ja kaikkia
asiapapereita joissa isyys asiaa oli käsitelty. Huom. Sinulla on oikeus saada itsellesi kaikki tiedot joita viranomaiset sinusta säilyttää. Voihan olla ettei sinun isän tietoja ole annettu viranomaisille, mutta kannattaa tarkistaa koska itse sain tiedooni isän nimen tätä kautta.

Täällä ketjun aloittaja kirjoittelee, jos joku haluaa saada vastauksen että miten täällä hurisee... Kiitos vielä kaikille tähän ketjuun aikoinaan vastanneille, sain tukea ja todella paljon vinkkejä mistä lähteä liikkeelle - rohkeuden kerääminen oli sitten toinen askel.

Väestörekisterin kautta sain selvitettyä, missä biologinen isäni asuu, ja yllätyksenä oli, että vielä samalla paikkakunnalla majailee kuin silloin, kun hän äitini kanssa "heilasteli". Otin häneen yhteyttä puhelimitse, halusin edes kerran puhua hänen kanssaan. Kerroin hänelle heti, etten vaadi häneltä mitään, minun oli soitettava hänelle minun itseni takia. Hän itse halusi kuitenkin minut tavata ihan kasvotusten, ja teimmekin niin. Selvisi, ettei minulla ole sisarpuolia. Mummostani hän kyllä kertoi mielellään tarinoita, samoin itsestään. Minun elämäni ei biologista isääni hirveästi kiinnostanut, sain kysellä hyvin pitkälti häneltä asioita.

Selvisi myös, miksi äitini ei halunnut kertoa hirveästi tästä ihmisestä... Suoraan sanottuna biologinen isäni on narsistisin ja itsekeskeisin ja säälissä pyörivä ihminen, kenet olen ikinä tavannut. En liioittele. En sinänsä pettynyt, koska en myöskään odottanut ihmiseltä ja tapaamiselta mitään. Jaksaa kyllä ihmetyttää, kuinka ihminen, jota ei ole tuntenut koko elämänsä aikana, kehtaa syyttää omista ongelmistaan minua, yhtälailla ventovierasta ihmistä. Asioista, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, esimerkiksi sairauksista. Aluksi meillä meni siis hyvin, mutta tutustuessamme paremmin hän alkoi näyttää todellisen puolensa. Tottakai sitä miettii, että enhän minä vain ole samanlainen... Onneksi olen kuitenkin selvästi äidin muksu niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ensimmäisestä tapaamisestamme on jo yli vuosi, vuoteen en ole pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Näin on parempi meille kummallekin.

Sinulle, joka painit samankaltaisessa tilanteessa: et tunne biologista äitiäsi, isääsi, sisaruksia tai muuta sukulaista. Jos sinulla on tilaisuus ottaa häneen yhteyttä, tee se! Et voi "mennä miinukselle". Minulla on ainakin ollut parempi olla sen jälkeen, kun selvitin taustani myös isän puolelta. Käytännössä asiat eivät muuttuneet: uutta ihmissuhdetta ei syntynyt biologisen isäni epätasapainoisen mielentilan ja epäasiallisen käytöksen takia, joka ei missään tilanteessa kuulu normaaliin kanssakäymiseen. Mutta ainakin tiedän miten asiat ovat, olen saanut mielenrauhan.

minulla on ihan sama ongelma tällä hetkellä..Olen 16.v tyttö ja en tiedä isästäni kuin etu-ja sukunimen.ja nyt löysin kuvankin isästäni jonka isoäitini vahvistin sen olevan isäni. äitini ei kerro ollenkaan isästäni vaikka minulla olisi oikeus tietää ja tämä tilanne vaivaa minus erittäin paljon enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä tai mitä aloittaa.Facebookin olen kahlannut läpi eikä löytynyt sieltä..

Aloittaja täällä taas! Sinulle avuton2 haluan vinkata: kokeile hakea väestörekisterikeskuksesta, jos haluat saada yhteystietoja. Ellet siis ole jo hakenut. Eli muistaakseni n. euron maksaa hakupalvelu, johon voit syöttää tiedot, kuten etu- ja sukunimen ja ikähaarukan, esim. henkilö syntynyt vuosien 1960-1965 välillä. Ja muistaakseni tietoihin voi laittaa, että jos henkilö on oletettavasti asunut tietyllä paikkakunnalla joskus. Ei siis tarvitse tietää tämän hetkistä asuinpaikkaa, vaan jos on tieto että on asunut vuonna 1980 paikassa X on myös hyvä tieto. Tätä kautta löysin oman biologisen isäni nykyisen osoitteen ja puhelinnumeron. Toki omasta haustani on aikaa jo kolme ja puoli vuotta, joten voi olla erilainen hakupalvelu Väestörekisterillä nyt. Mutta todella hyvin löytyi, vaikka tiedot olivat itselläni hajanaisia. Kannattaa yrittää!

Ja vaikka yhteyden ottaminen pelottaa eikä lopputuloksesta voi tietää, kannattaa silti tehdä se. Ainakin itse olen voinut tämän asian suhteen jo monta vuotta paremmin, en kadu hetkeäkään vaikka ei mennyt isän kanssa asiat putkeen. Ei siis olla oltu tekemisissä edelleenkään. Sain kuitenkin paljon arvokasta tietoa tulevaisuutta ajatellen ja lisäksi pystyin muodostamaan oman kuvan biologisesta isästäni eikä vain äidin puheiden perusteella. Tärkein lopputulema on ollut pystyä jatkamaan eteenpäin kokonaisempana ihmisenä.

mulla on oikea isä kadoksissa sain syntymätodiksuksea kun pyysin isän kohdalla on kysymysmerkki

älä välitä ei oo mullakaan