Oletteko jo käyneet Milliklubilla seksiseuraa

Kuka tahansa nainen saa missä tahansa paikassa milloin tahansa miehen. Ei välttämättä sitä miestä jonka haluaisi, mutta kuitenkin jonkun.
Sitä vastoin moni mies ei saa koskaan mistään paikasta ketään naista, riippumatta siitä haluaisivatko heitä vai eivät. Ja juuri tämä saa kaikki muutkin naiset haluamaan heitä entistä vähemmän. Naiset ovat nimen omaan kiinnostuneita vain niistä miehistä jotka saavat muutenkin naisia. Jos nainen huomaa että miehellä on vaikeaa löytää naista, hän torjuu miehen nimen omaan tämän vuoksi.

Sehän on vaihtanut nimeään, alunperin oli millionaires, nyt vain milliklubi. Mihin lie sitten liittyy tuo milli?

Aluksi karsastinkin paikkaa, kun ajattelin, että nimi jotenkin liittyy siihen, millainen meno siellä on ja mitä asiakkailta odotin. Sitten uskaltauduin ja huomasin, että se on juuri itselleni sopiva white trash-paikka.

Mitä ne rikokset ovat? Itse muistan Helsingin yökerhorikosten keskittyneen Tigeriin, jossa mopohiiret yrittivät lahdata miehen vessassa ja sitten ei niin kovin white trash ammuskeli.

mies32 kirjoitti:

Sehän on vaihtanut nimeään, alunperin oli millionaires, nyt vain milliklubi. Mihin lie sitten liittyy tuo milli?

Aluksi karsastinkin paikkaa, kun ajattelin, että nimi jotenkin liittyy siihen, millainen meno siellä on ja mitä asiakkailta odotin. Sitten uskaltauduin ja huomasin, että se on juuri itselleni sopiva white trash-paikka.

Mitä ne rikokset ovat? Itse muistan Helsingin yökerhorikosten keskittyneen Tigeriin, jossa mopohiiret yrittivät lahdata miehen vessassa ja sitten ei niin kovin white trash ammuskeli.

Lue lisää

odotin = odotettiin. Eli oliko kohdeyleisönä tosiaan "eliitti"?

mies32 kirjoitti:

odotin = odotettiin. Eli oliko kohdeyleisönä tosiaan "eliitti"?

Ai se on vaihtanut nimeään virallisestikin... En ole pitkään aikaan kulkenut siitä ohi; vaikka Helsingissä välillä piipahdan, harvoin ihan siellä ytimessä asti.

Saatoin sekoittaa paikkoja. Ainakin joskus myös Milliklubilla (siis vanhan nimen aikaan) kuitenkin tapahtui jotakin hyvin epämääräistä. Tällainen löytyi:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/86535-joukkotappelu-millionaires-clubilla-vanginvartijat-piestiin

Sen lisäksi minulla on muistikuva, että siellä olisi jokin toinenkin uutisiin asti päätynyt pahoinpitely- tms. juttu ollut, jossa mukana oli myös henkilökuntaa (uhrina), mutta siitä en löytänyt tietoa.

Joka tapauksessa paikan maine antielitistisenä "Helsingin Keravana" lienee yleisesti tunnettu, joten nimivaihdos tuohon mitä-lie-tarkoittavaan on ollut kenties paikallaan.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Ai se on vaihtanut nimeään virallisestikin... En ole pitkään aikaan kulkenut siitä ohi; vaikka Helsingissä välillä piipahdan, harvoin ihan siellä ytimessä asti.

Saatoin sekoittaa paikkoja. Ainakin joskus myös Milliklubilla (siis vanhan nimen aikaan) kuitenkin tapahtui jotakin hyvin epämääräistä. Tällainen löytyi:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/86535-joukkotappelu-millionaires-clubilla-vanginvartijat-piestiin

Sen lisäksi minulla on muistikuva, että siellä olisi jokin toinenkin uutisiin asti päätynyt pahoinpitely- tms. juttu ollut, jossa mukana oli myös henkilökuntaa (uhrina), mutta siitä en löytänyt tietoa.

Joka tapauksessa paikan maine antielitistisenä "Helsingin Keravana" lienee yleisesti tunnettu, joten nimivaihdos tuohon mitä-lie-tarkoittavaan on ollut kenties paikallaan.

Lue lisää

Oho, enpä ollut tuosta tappelusta kuullutkaan. Enkä siellä käydessäni mitään jengiläisiä koskaan nähnyt, muuten olisikin loppunut käyminen siihen kertaan.

Millihän on varsinainen eliittipaikka verrattuna naapuriinsa Lady Moonin. Onko se sitten Helsingin Korso vai mikä?
Joka tapauksessa sekin vielä eliittiä verrattuna lähiöiden ja Kallionkin joihinkin pahimmista pulijuottoloista.

mies32 kirjoitti:

Oho, enpä ollut tuosta tappelusta kuullutkaan. Enkä siellä käydessäni mitään jengiläisiä koskaan nähnyt, muuten olisikin loppunut käyminen siihen kertaan.

Millihän on varsinainen eliittipaikka verrattuna naapuriinsa Lady Moonin. Onko se sitten Helsingin Korso vai mikä?
Joka tapauksessa sekin vielä eliittiä verrattuna lähiöiden ja Kallionkin joihinkin pahimmista pulijuottoloista.

Lue lisää

"Hyppyritukka ja puuhelmet" -paikat ja pulijuottolat painivat eri kategorioissa. Jälkimmäiset ovat myös meille periferisten maakuntien miehille tuttuja, vaikkakin jo katoavaa kansanperinnettä. Oman kotikylän ainoa baari oli pitkään tällainen, mutta nykyisin siitä ja asiakkaistaan on tullut sisäsiistejä; karaokea lauletaan lähes selvinpäin, ja ns. alkoholin hintatietoisten suurkuluttajien sijaan siellä voi törmätä jopa kunnan korkeisiin virkamiehiin ja -naisiin (eikä tämä kerro pelkästään kunnasta vaan jotakin myös baarista).

Toinen minulle tuttu ja rakas paikka on pikkukaupunki Savon sydämessä. Tämän hienon kaupungin pulijuottola valitettavasti lopetti toimintansa jo joskus vuosikymmen takaperin. Kuitenkin aina tuonne 2000-luvun alkuun asti paikan ilme oli totaalista 70-lukua; harmaata ja verhot ikkunoissa, jokunen pölykerroksen alle hautautunut muovikukka "värittämässä" ilmettä. (Nykyisin vastaavaa ulkoista visuaalista ilmettä näkee enää lähinnä ankeimmissa thaihieromoissa.)

Itse en koskaan paikassa sisällä käynyt, mutta keskeisen sijaintinsa vuoksi miljöötä tuli usein autosta seurattua. Hämmentävä yhteinen piirre kaikilla kuppilan asiakkailla oli se, että heidän kävelynsä oli joko hyvin haparoivaa tai tyystin neliraajaista – riippumatta siitä, olivatko he tulossa ulos vai vasta menossa sisään! Huhut kertoivat paikan anniskelujärjestelyn olleen sellainen, että baarinpitäjä kantoi kolmoskaljaa lähikaupasta sinne myytäväksi, eikä kuntonsa puolesta häntä saattanut juurikaan erottaa asiakkaista.

Mutta kuten kaikilla syrjäseutujen saagoilla, myös tällä on surullinen loppu: kaikki on tuomittua katoamaan. Kylät joko kuolevat, tai – ehkä kylän itsensä tapauksessa parhaassa tapauksessa mutta tarinankertojan kannalta surkuteltavasti – muuttuvat, nykyaikaistuvat, sivilisoituvat. Enää ei tuossakaan pienessä kaupungissa ole yhtään kyseisen paikan veroista räkälää. Noista vanhoista ajoista muistuttavat enää viimeiset veteraanit, nuo puistonpenkkien istujat; ensimmäiset hipsterit, joille julkisella paikoilla housuun paskominen oli tuttua jo ennen kuin se oli trendi. Jäljelle jäävät vain kertomukset kunnes eräänä päivänä kertojatkin ovat poissa.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

"Hyppyritukka ja puuhelmet" -paikat ja pulijuottolat painivat eri kategorioissa. Jälkimmäiset ovat myös meille periferisten maakuntien miehille tuttuja, vaikkakin jo katoavaa kansanperinnettä. Oman kotikylän ainoa baari oli pitkään tällainen, mutta nykyisin siitä ja asiakkaistaan on tullut sisäsiistejä; karaokea lauletaan lähes selvinpäin, ja ns. alkoholin hintatietoisten suurkuluttajien sijaan siellä voi törmätä jopa kunnan korkeisiin virkamiehiin ja -naisiin (eikä tämä kerro pelkästään kunnasta vaan jotakin myös baarista).

Toinen minulle tuttu ja rakas paikka on pikkukaupunki Savon sydämessä. Tämän hienon kaupungin pulijuottola valitettavasti lopetti toimintansa jo joskus vuosikymmen takaperin. Kuitenkin aina tuonne 2000-luvun alkuun asti paikan ilme oli totaalista 70-lukua; harmaata ja verhot ikkunoissa, jokunen pölykerroksen alle hautautunut muovikukka "värittämässä" ilmettä. (Nykyisin vastaavaa ulkoista visuaalista ilmettä näkee enää lähinnä ankeimmissa thaihieromoissa.)

Itse en koskaan paikassa sisällä käynyt, mutta keskeisen sijaintinsa vuoksi miljöötä tuli usein autosta seurattua. Hämmentävä yhteinen piirre kaikilla kuppilan asiakkailla oli se, että heidän kävelynsä oli joko hyvin haparoivaa tai tyystin neliraajaista – riippumatta siitä, olivatko he tulossa ulos vai vasta menossa sisään! Huhut kertoivat paikan anniskelujärjestelyn olleen sellainen, että baarinpitäjä kantoi kolmoskaljaa lähikaupasta sinne myytäväksi, eikä kuntonsa puolesta häntä saattanut juurikaan erottaa asiakkaista.

Mutta kuten kaikilla syrjäseutujen saagoilla, myös tällä on surullinen loppu: kaikki on tuomittua katoamaan. Kylät joko kuolevat, tai – ehkä kylän itsensä tapauksessa parhaassa tapauksessa mutta tarinankertojan kannalta surkuteltavasti – muuttuvat, nykyaikaistuvat, sivilisoituvat. Enää ei tuossakaan pienessä kaupungissa ole yhtään kyseisen paikan veroista räkälää. Noista vanhoista ajoista muistuttavat enää viimeiset veteraanit, nuo puistonpenkkien istujat; ensimmäiset hipsterit, joille julkisella paikoilla housuun paskominen oli tuttua jo ennen kuin se oli trendi. Jäljelle jäävät vain kertomukset kunnes eräänä päivänä kertojatkin ovat poissa.

Lue lisää

En ole noihin maaseutujuottoloihin kovin paljon päässyt perehtymään, mutta uskoakseni ne ovat kuitenkin olleet vähän enemmän koko kylän pubeja, jolloin asiakaskuntanaan on ollut laajemmin väkeä kaikista sosiaalisista luokista, vaikkakin ehkä painottuen noihin syrjäytyneisiin ja alkoholisteihin.
Helsingissä taas on niin paljon paikkoja, että jotkut paikat oikein erikoistuvat pultsarijuottoloiksi, kun "ylemmille" sosiaaliluokille on omat paikkansa. Tämän takia uskoisin, että kaikkein rähjäisimmän seurakunnan löydät vaikka Kurvittaresta. Siis paljon rähjäisemmän kuin mistään maaseutukuppilasta.

mies32 kirjoitti:

En ole noihin maaseutujuottoloihin kovin paljon päässyt perehtymään, mutta uskoakseni ne ovat kuitenkin olleet vähän enemmän koko kylän pubeja, jolloin asiakaskuntanaan on ollut laajemmin väkeä kaikista sosiaalisista luokista, vaikkakin ehkä painottuen noihin syrjäytyneisiin ja alkoholisteihin.
Helsingissä taas on niin paljon paikkoja, että jotkut paikat oikein erikoistuvat pultsarijuottoloiksi, kun "ylemmille" sosiaaliluokille on omat paikkansa. Tämän takia uskoisin, että kaikkein rähjäisimmän seurakunnan löydät vaikka Kurvittaresta. Siis paljon rähjäisemmän kuin mistään maaseutukuppilasta.

Lue lisää

Pienimmissä perähikiöissä, yhden baarin kylissä, varmastikin asia oli ja on juuri mainitsemallasi tavalla.Tässä savolaisessa pikkukaupungissa oli kuitenkin useampikin anniskelupaikka. Yhdellä näistä – sitäkään ei enää ole – oli paremman väen imago; siellä maksansa ja maatilansa joivat paikalliset sotasankarit ja suurtilalliset. Sitten tämä ankeampi kuppila oli niille seudun vähemmän silmäätekeville.

Tietysti nykyisin, kun pikkukaupunkien asukasluvut pienenevät, baariyrittäjien on yritettävä kalastaa laajoilta vesiltä, joten tuossa voi olla perääkin, että tämän hetken ankeimmat baarit ovat isoissa kaupungeissa, joissa myös luokkaerot ovat kärjistyneet enemmän "tasaisen köyhiä" (tai ainakin väestöltään vähemmän distinktion tarvetta kokevia) tuppukyliä enemmän.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Pienimmissä perähikiöissä, yhden baarin kylissä, varmastikin asia oli ja on juuri mainitsemallasi tavalla.Tässä savolaisessa pikkukaupungissa oli kuitenkin useampikin anniskelupaikka. Yhdellä näistä – sitäkään ei enää ole – oli paremman väen imago; siellä maksansa ja maatilansa joivat paikalliset sotasankarit ja suurtilalliset. Sitten tämä ankeampi kuppila oli niille seudun vähemmän silmäätekeville.

Tietysti nykyisin, kun pikkukaupunkien asukasluvut pienenevät, baariyrittäjien on yritettävä kalastaa laajoilta vesiltä, joten tuossa voi olla perääkin, että tämän hetken ankeimmat baarit ovat isoissa kaupungeissa, joissa myös luokkaerot ovat kärjistyneet enemmän "tasaisen köyhiä" (tai ainakin väestöltään vähemmän distinktion tarvetta kokevia) tuppukyliä enemmän.

Lue lisää

Tuli tuosta sinun maaseuturomantiikan maalailusta mieleen, että oletko lukenut Kaiho Niemisen romaania Maijun Baari? Sehän käsittelee maaseudun ATM:t -teemaa, ja olisi hauska kuulla koulutetun ammattilaisen ja ATM-diskurssin asiantuntijan palsta-analyysiä siitä.

lord.boredom kirjoitti:

Tuli tuosta sinun maaseuturomantiikan maalailusta mieleen, että oletko lukenut Kaiho Niemisen romaania Maijun Baari? Sehän käsittelee maaseudun ATM:t -teemaa, ja olisi hauska kuulla koulutetun ammattilaisen ja ATM-diskurssin asiantuntijan palsta-analyysiä siitä.

Lue lisää

Nyt menee kyllä aiheesta sivuun, mutta kyseinen kirja on todellakin hyvin vahva ja mieleenjäävä erityisesti henkilögalleriansa takia. Todellinen täysosuma suurelle yleisölle tuntemattomalta kirjailijalta.

Tilda-rane kirjoitti:

Nyt menee kyllä aiheesta sivuun, mutta kyseinen kirja on todellakin hyvin vahva ja mieleenjäävä erityisesti henkilögalleriansa takia. Todellinen täysosuma suurelle yleisölle tuntemattomalta kirjailijalta.

Lue lisää

Siinä tulikin suosittelut - luen sen itsekin ehkä suosikkikirjoihini, ja suomalaisiin suosikkeihin nyt ainakin. En tiedä, miten paljon urbaanit city-vanhatpojat siitä saavat irti, mutta itse kun olen taajaman ulkopuolella lapsuuteni asunut, niin pystyin samaistumaan ja näkemään paikan sieluni silmin. Toivottavasti Hämy ottaa nyt kopin!

lord.boredom kirjoitti:

Siinä tulikin suosittelut - luen sen itsekin ehkä suosikkikirjoihini, ja suomalaisiin suosikkeihin nyt ainakin. En tiedä, miten paljon urbaanit city-vanhatpojat siitä saavat irti, mutta itse kun olen taajaman ulkopuolella lapsuuteni asunut, niin pystyin samaistumaan ja näkemään paikan sieluni silmin. Toivottavasti Hämy ottaa nyt kopin!

Lue lisää

Olen tuon lukenut joskus vuosia sitten. Paljoakaan en siitä valitettavasti muista. Minulla oli myös muistikuva, että siitä olisi puhuttu palstalla tai jossakin ennenkin ATM-diskurssin hengessä, mutta haulla ei kuitenkaan löytynyt mitään.

Uudestaanhan se olisi tietenkin luettava, jos jotakin mielisi siitä sanoa. Pannaan korvan taakse; muistikuvani mukaan teos ei ollut mikään järkäle (alle 300 sivua tai jotain sinnepäin), joten urakka ei ole ylivoimainen. Mitään odysseuksia ei viitsisi toiseen kertaan alkaa pelkästään palstajuttujen takia kahlata...

Maalaiselämän nostalgisointi ei ole ihan yksioikoista, sen voi tehdä niin monella tavalla. Jokin Markku Pölösen Onnen maa – tai kansainvälisenä esimerkkinä vaikkapa Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso – maalaa pastoraalista idylliä, joka on varsin epätodellinen tai ainakin yksipuolinen kuva. (Mutta tehokas; eräs nimeltä mainitsematon suomalainen puolue vetoaa arvokeskusteluissa tähän samaan menneisyydennäkymän puoleen.) Nämä ovat juuri sitä romantisointia.

Minuun on viime aikoina alkanut vedota enemmän raadollisuus. Maalaiselämä oli ennenkin ankeaa paskaa, mutta sillä sentään oli selkeät suuntaviivat – ainakin näin jälkipolvien retrospektiivisestä vinkkelistä. Subjektiivinen kokemukseni on, että nykyelämä(ni) olisi ja on ankeaa ja suuntaviivatonta paskaa sekä maalla että kaupungissa. Jo kauan – ehkä alitajuisesti koko elämäni – olen tiennyt, ettei minulla ole tulevaisuutta, eikä maantieteellisellä sijainnilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Vuodet etenevät joka tapauksessa samanlaisina, lopulta sairastun ja kuolen, musta ruutu, Fin.

Siksi olen päättänyt jäädä (tai sitten vain jäänyt) sinne, missä minulla on edes jotakin: menneisyys. Se ei ole kunniakas menneisyys, ei ylistysrunojen ja -laulujen arvoinen. Voisi jopa vähän paradoksaalisesti sanoa, että parasta tuossa vähäpätöisessä menneisyydessä on se, että se on kadonnut. Se on jotakin, joka elää vain muistin petollisissa syövereissä. Vasta katoaminen, loppu, sulkeuma, kuolema ovat antaneet sille merkityksen, tehneet entisestä todellisuudesta tarinan. Tarina ei ole kaunis, mutta jo siinä, että se ON tarina, on itsessään jotakin kaunista, kauniimpaa kuin elämä.

(No niin, nyt on vuodatettu pessimististä taiteilijasielua: naiset, asettukaa jonoon!)

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Ai se on vaihtanut nimeään virallisestikin... En ole pitkään aikaan kulkenut siitä ohi; vaikka Helsingissä välillä piipahdan, harvoin ihan siellä ytimessä asti.

Saatoin sekoittaa paikkoja. Ainakin joskus myös Milliklubilla (siis vanhan nimen aikaan) kuitenkin tapahtui jotakin hyvin epämääräistä. Tällainen löytyi:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/86535-joukkotappelu-millionaires-clubilla-vanginvartijat-piestiin

Sen lisäksi minulla on muistikuva, että siellä olisi jokin toinenkin uutisiin asti päätynyt pahoinpitely- tms. juttu ollut, jossa mukana oli myös henkilökuntaa (uhrina), mutta siitä en löytänyt tietoa.

Joka tapauksessa paikan maine antielitistisenä "Helsingin Keravana" lienee yleisesti tunnettu, joten nimivaihdos tuohon mitä-lie-tarkoittavaan on ollut kenties paikallaan.

Lue lisää

Juuri näin tulee kohdella yli yhden miehen nussimia likaisia vanhoja huoria. Hyvä, hyvä :)))

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Olen tuon lukenut joskus vuosia sitten. Paljoakaan en siitä valitettavasti muista. Minulla oli myös muistikuva, että siitä olisi puhuttu palstalla tai jossakin ennenkin ATM-diskurssin hengessä, mutta haulla ei kuitenkaan löytynyt mitään.

Uudestaanhan se olisi tietenkin luettava, jos jotakin mielisi siitä sanoa. Pannaan korvan taakse; muistikuvani mukaan teos ei ollut mikään järkäle (alle 300 sivua tai jotain sinnepäin), joten urakka ei ole ylivoimainen. Mitään odysseuksia ei viitsisi toiseen kertaan alkaa pelkästään palstajuttujen takia kahlata...

Maalaiselämän nostalgisointi ei ole ihan yksioikoista, sen voi tehdä niin monella tavalla. Jokin Markku Pölösen Onnen maa – tai kansainvälisenä esimerkkinä vaikkapa Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso – maalaa pastoraalista idylliä, joka on varsin epätodellinen tai ainakin yksipuolinen kuva. (Mutta tehokas; eräs nimeltä mainitsematon suomalainen puolue vetoaa arvokeskusteluissa tähän samaan menneisyydennäkymän puoleen.) Nämä ovat juuri sitä romantisointia.

Minuun on viime aikoina alkanut vedota enemmän raadollisuus. Maalaiselämä oli ennenkin ankeaa paskaa, mutta sillä sentään oli selkeät suuntaviivat – ainakin näin jälkipolvien retrospektiivisestä vinkkelistä. Subjektiivinen kokemukseni on, että nykyelämä(ni) olisi ja on ankeaa ja suuntaviivatonta paskaa sekä maalla että kaupungissa. Jo kauan – ehkä alitajuisesti koko elämäni – olen tiennyt, ettei minulla ole tulevaisuutta, eikä maantieteellisellä sijainnilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Vuodet etenevät joka tapauksessa samanlaisina, lopulta sairastun ja kuolen, musta ruutu, Fin.

Siksi olen päättänyt jäädä (tai sitten vain jäänyt) sinne, missä minulla on edes jotakin: menneisyys. Se ei ole kunniakas menneisyys, ei ylistysrunojen ja -laulujen arvoinen. Voisi jopa vähän paradoksaalisesti sanoa, että parasta tuossa vähäpätöisessä menneisyydessä on se, että se on kadonnut. Se on jotakin, joka elää vain muistin petollisissa syövereissä. Vasta katoaminen, loppu, sulkeuma, kuolema ovat antaneet sille merkityksen, tehneet entisestä todellisuudesta tarinan. Tarina ei ole kaunis, mutta jo siinä, että se ON tarina, on itsessään jotakin kaunista, kauniimpaa kuin elämä.

(No niin, nyt on vuodatettu pessimististä taiteilijasielua: naiset, asettukaa jonoon!)

Lue lisää

olla yhtään paatoksellisempi?

kiinnosta luuhata aikaansa jossain baarissa

eikös stadissa ole naisilla haarat täysin levällään ja kova tarve.

siis mitä? kirjoitti:

eikös stadissa ole naisilla haarat täysin levällään ja kova tarve.

Täysin levällään!? Ne ovat sitten kyllä riettaita huoria. Siveä nainen ei pillua antaessaan levitä haaroja yli 90° kulmaan.

Muutenkin ylipäätään se, että joku tuntematon mies lähestyy naista, saa naisen jo lähtökohtaisesti pitämään miestä seksuaalisena ahdistelijana ja torjumaan hänet vihamielisesti.

Voihan noissa huhuissa jopa olla perää, mutta siinä vaiheessa kun sinä ne olet kuullut, niin on pari tuhatta muutakin miestä ja siten kysynnän ja tarjonnan määrät sotkettu iäksi.

mies32 kirjoitti:

Voihan noissa huhuissa jopa olla perää, mutta siinä vaiheessa kun sinä ne olet kuullut, niin on pari tuhatta muutakin miestä ja siten kysynnän ja tarjonnan määrät sotkettu iäksi.

Lue lisää

No minä ajattelin silti käydä siellä joskus touko- tai kesäkuussa kun näistä huhuista on kulunut tarpeeksi kauan ja jaksan muutenkin olla iltaisin ulkona.

Niin, ja tästä seuraa vielä sekin, että siinä missä naiset olisivat ennen suostuneet noihin miesten aloitteisiin, nyt he torjuvat ne automaattisesti.