Koira ja lapset koulun jälkeen...

Ei ole hyvä ajatus jättää lapsia ja mitään eläimiä keskenään, sillä vahinkoja voi sattua... Lapset saattavat esim. rusentaa pienen koiranpennun tai jonkin muun pienen lemmikkieläimen (hamsteri, kani) ja loukata sen niin pahasti, että se pitää lopettaa tai tulee vähintään isot leikkaukset ja pahimmassa tapauksessa loppuelämän terveydelliset ongelmat esim. katkenneista luista tai rikkoutuneista nivelistä... Voit vain ajatella mitä se tekee lapsellesi henkisesti, jos hän vahingossa tappaa tai loukkaa pahasti pienen lemmikkinsä.

Lapset ovat impulsiivisia ja riehuvat keskenään ja myös eläinten kanssa... He myös saattavat innostaa aikuisenkin koiran riehumaan, mutta eivät saakaan pysäytettyä koiran riehumista, sillä heillä ei ole taitoa ja auktoriteettia. Vaikka koira tuntisi lasten ystävät jo ihan pennusta lähtien, se silti tajuaa että he eivät kuulu sen "laumaan" ja saattaa suhtautua heihin eri tavalla kuin oman perheen lapsiin. Saattaa esim. komentaa heitä ja koirahan komentaa murisemalla, haukkumalla, näykkimällä. Kohta teillä onkin sitten "hullu" ja "aggressiivinen" koira jonka lopettamista toisten lasten vanhemmat vaativat, kun se on pahimmassa tapauksessa näykännyt toisen perheen lasta. Omalta väeltä koira nimittäin sietää pussailua yms. "iholle tulemista" mutta vierailta ei. Lapset eivät kuitenkaan tätä ymmärrä, ja herkästi sen unohtavat vaikka sitä kuinka olisi heille toitotettu.

Koirien ja muiden eläinten tulee olla AINA aikuisten vastuulla ja lapsille ei saa tuota tehtävää sälyttää milloinkaan. Kannattaa siis ottaa koira vasta paljon myöhemmin, sillä mielestäni lapsesi ovat vielä ihan liian nuoria olemaan keskenään koiran kanssa, ja sittenkin kun koiran otatte, on parempi että jompi kumpi vanhemmista voi olla kotona sen pentuajan.

Jos noin tyhmiä kyselet jätä koira hankkimatta.

Hyvin menee, hankkikaa vaan koiranpentu, mutta miettikää tarkkaan rotu. Kaikki rodut eivät ole lapsiystävällisiä vaikka teillä lapset onkin jo vauvaiän ylittäneet. Kouluttakaa sitä sitten, ja muistakaa se ei ole ihminen vaan sille pitää näyttää oma paikkansa, eli on lauman alimmainen. Pennusta on paljon työtä, pissaa ja kakkaa sinne tänne, pureskelee ehkä paljonkin tavaroita/tuolin, pöydän jalkoja/mattoja jne. jos matkustelette tai menette paikkaan/tilaisuuteen jossa ei koiria saa olla, sitä ei saa vielä pentuja jättää yksin vaan sille on oltava hoitopaikka/hoitaja, aikuinen koira pärjää työpäivän ajan, mutta pentu ei. Olettehan tietoisia näistä asioista? Lapsille pitää takoa päähän, että pentua ei saa repiä, sen pitää antaa nukkua rauhassa, sitä ei saa ottaa sänkyyn (on riesa jos makaa samassa sängyssä, tähänhän ne oppii alta aikayksikön). Eläin kotona pettaa myös lapsille vastuuta (ulkoiluttaminen, ruokkinen ja kaikin puolin hoitaminen), mutta muistakaa, että koiran hoitovastuuta ei saa jättää lapsille.

voi hyvänen mitä kommenttia.. ei lapset täysiä hirviöitä ole ja kyllä meillä koirat tottuneet kavereidenkin pusuihin ja haleihin. varminta tietysti on että koira on ulkona tarhassa tai juoksunarus kunnes aikuinen saapuu kotiin. sisälle toiseen huoneeseen lukitsemista en suosita koska koira kärsii siittä. meillä on 4v, 6v ja 8v lapset ja iso ja pieni koira eikä todella ole murjottu pikku koiraakaan. kun antaa rauhassa pennun ja lasten oppia toisiinsa niin kaikki menee varmasti hyvin.

Niin kuin tuossa jo edellä todettiin, miettikää rotu tarkkaan! Ja omasta mielestäni myös koiran koko, jos on tarkoitus, että lapsetkin ulkoilluttavat koiraa! Koiran lenkitys ja hoito on aina vanhempien vastuulla, mutta kyllä ne lapsetkin tykkäävät viedä koiraa lenkille!

Meillä koirat ovat koiraportin takana sisällä niin kauan että aikuiset tulevat kotiin . Kavereita ei meille kutsuta jos aikusia ei ole kotona . Lasta ja koiraa ei KOSKAAN jätetä valvomatta samaan tilaan .

Kannattaa ajoittaa koiran ottaminen esem. kesälomalle että on itse kotosalla. Lapsilta saattaa unohttua ihan arkipäiväiset asiatkin kuten ulkoiluttaminen ja ruuan anto. Ja hieman ehkä rajoittaisin kavereiden kyläilyä kun aikuiset eivät ole kotosalla. Yhdellä tutulla lapset olivat teljänneet pennun vaatekomeroon kun äiti oli viemässä roskista. Lapset 6-9 vuotiaat. Se pääsi vasta ulos kun kaverit läksivät kun ei olleet uskaltanut aiemmin kertoa.

Kyllä meillä onnistuu ja useampi koira on. 7 v lapsi hoitaa koiranpentujakin! Ei niitä koiria minnekään toiseen huoneeseen lapsen kanssa tarvitse laittaa.

Koira ei ole lasten leikkikalu! Pentua ei voi jättää yksin lasten kanssa. Ette te aikuisetkaan vaikuta tarpeeksi vastuuntuntuntoisilta koiraa hankkimaan kun näin julkisesti kyselette näin itsestäänselvää asiaa. Suosittelen pehmolelun hankkimista, en elävää olentoa, joka tarvitsee vastuullista hoitoa. Koira tarvitsee vuosien sitoutumista eikä sitä hankita hetken mielijohteesta.

Aivan kuten yllä. Käykääpä nyt ostamassa tai lainaamassa myös pari rekkukirjaa, jotta kaikki on tiedossa. Kaimion kirjat ovat erittäin hyviä, siis Pentu ja Koirien käyttäytyminen ja toki monien muiden. Saatavilla löytyy vaikka mitä. Kyllä siitä hyvä tulee kun asian tekee oikein. Itsellä pari rekkua ja teettävät tosi paljon työtä, tottakai koska hoidan ne hyvin. Tästä kiitokseksi ne myös antavat tosi paljon. Lasten kuuluu myös kunnioittaa toista elämää, olkoon se sitten mikä lemmikki tahansa.

Meillä lapset 9 ja 11. Ensimmäinen koira otettiin kohta 3 vuotta sitten nyt toinen vuoden ikäinen. Kaikki on sujunut hyvin ja koirat on lapsille tosi rakkaita. Kun tulevat koulusta niin käyttävät pihalla erikseen koirat pissalla ja antavat luut palkaksi silloin kun me olemme töissä :) Lapset oppivat hiukan vastuuta ja ottamaan huomioon myös toiset :)

Koiraa ei tulisi ottaa lapsiperheeseen lasten retuutettavaksi koira ei ole lelu jota voi retuutella koira on elävä luontokappale ei sitä voi kohdella miten vain vanhemmilla on vastuu siitä. Minä en antaisi koiranpentua perheeseen joissa on pieniä lapsia vain koska lapsi haluaa sen ei ei tulisi kuulonkaan moinen vastuuttomuus.

Miten paljon köyhempi lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut ilman koiraa! Olin kuusi vuotias kun sain ensimmäisen koirani ja olen siitä kiitollinen vanhemmilleni. Se oli spanieli ja spani
elin minä hankin omille lapsilleni, kun nuorin oli kolme ja vanhin kahdeksan. Sitä ennen heillä oli ollut hamstereita. Kyllä lapset osaavat eläimiä pidellä. Eiväthän he toisiltaankaan halaa luita murskaksi.

Vaikka meillä ei olisi koiria niin meille ei silti tulisi vieraita muksuja silloin kuin aikuisia ei ole kotona . Onneksi jompokumpi vahemmista on kokoajan kotona joten en usko että lasteni maailma tästä on pahasti järkkynyt ;)

Koirillani ja lapsilla on hyvä suhde ja harjoittelemme lastenkanssa koirien lenkitystä ja hallintaa . Ihan perusjuttuja kuten sivulla kulkeminen/paikka jne . myös kakkojen kerääminen sujuu jo lapsilta hyvin ;) Menee vielä useampi vuosi ennenkuin yksin lenkille päästän mutta onneksi voidaan yhdessä harrastaa koirien kanssa ! Turvallista lapsille ja koirille :)

Anna jäädä haaveeksi, sen verran älyttömältä kuulostat.

Ehdottomasti lapset ja koira pitää totutella yhteen heti alussa! Varsinkin isompi osaa jo käyttää päivälläkin pihalla pissalla siistiksi opetusvaiheessa ja muutenkin osallistua hoitamiseen, mikä vahvistaa suhdetta. Samalla koira oppii suhtautumista myös vieraisiin lapsiin. Eri asia, kun lapset ovat alle kouluikäisiä eivätkä ymmärrä miten koiraa kohdellaan, että se ei ole lelu. Me otettiin koira (pieni sekarotuinen) lasten ollessa 8- ja 10-v kaksi vuotta sitten. Alusta asti ovat lenkittäneet, huolehtineet ruuasta milloin niin on sovittu ym. Aluksi pentu syö viisikin kertaa päivässä, joten hyvä olisi jos lapsetkin ottavat osaa. Hehän osaavat kun neuvotaan. Meillä on ainakin kaikki mennyt hyvin ja koiramme rakastaa lapsia, niin omia kuin vieraita, ja ilmeisesti se näkyy, kun vieraat lapsetkin lenkkireissulla sitä mielellään rapsuttelevat.

Meillä lapset olivat 3, 5, 7- vuotiaita kun meille tuli mäyräkoira.
Samalla kun koulutimme koiraa, opetimme lapsia miten koiran kanssa ollaan.
Koiramme tuli sellaiselta kasvattajalta jolla itsellä on lapsi eli tottunut jo syntymästään lapsiin.
Nyt kun koira on kolme, lapset käyttävät koiran koulun jälkeen ulkona, kaverit saavat tulla meille iltapäivisin ja lapseni kertovat miten koiran kanssa ollaan. Tietävät, että kaverit eivät tule jos ei olla kunnolla koiran kanssa.
Koiramme kasvattaja sanoi mielestäni hyvin; kasvatatte koiranne niin kuin lapsenne, mutta koira on perheen viimeinen ja kunnioittaa myös lapsia.
Meillä ei ole ongelmia ollut.

Minulla 8v poika ja 2kpl Amerikanbulldoggeja,eikä mitää ongelmaa :)

Onko varaa viedä koira myös lääkäriin. Koira ei ole lelu, kun alkuhuuma haihtuu, kuka ulkoiluttaa? Monipuoinen ruoka on myös tärkeä, ei sitä pelkillä papanoilla ruokita.
Onko tarpeeksi aikaa kouluttaa sitä asiallisesti. Koira on myös perheenjäsen, eikä sitä oteta hetken mielijohteesta.

mahdottomiksi heittäytykö ja soopaa levittäkö kyllä lapset ja koira yhteen sopii,Täytyy vain valita oikea koirarotu ja opastaa lasta käsittelemään sitä oikein.On ollut lapsia ja koiria nytkin lasten aikuistuttua jokaisella heidän perheellään on koira ja tyttärellä vielä kissakin ei mitään hankaluuksia ole ollut.

Varmaan teidän kannattaa katsoa harkitusti helppo rotu.
Ja vinkkinä on näitä kodinvaihtajia, joista on varma tieto että tulevat lasten kanssa toimeen. Sellaista suosittelisin. On suomessa luotettavia yhdityksiä mistä saa lapsiystävällisen koiran. Esim. Kodinvaihtajat Ry ja sitten on nämä eläinsuojeluydistykset. Sitten jos on kiinnostunut rescue-koirista, itselläni näitä on ollut hoidossa parikymmentä. Sieltä suosittelen ottamaan yhteyttä Rescueyhditys Kulkureihin (kulkurit.fi)
Toisinaan sen aikuisen koiran kanssa on helpompaa. Tosin on näillä yhdistyksillä pentujakin. Suomessa pentuja ei niinkään ole.

Koira on laumaeläin, ei sitä mihinkään toiseen huoneeseen voi sulkea sillon kun kotona on joku. Johan se koirakin saa hirveän sressin kun ei ymmärrä miksi sitä ei huolita joukkoon. Entäs sitten kun se oppii pidättelemään tarpeensa... Joku tulee kotiin ja koira odottaa automaattisesti pääsevänsä ulos eikä pääse ennenkö monen tunnin päästä kun vanhemmat tulee kotio, sittenkö torutte et "oletpas tuhma koira kun teet tarpeet sisälle".

Ottaakaa ennemmin kissa, se osaa puolustautua jos lapset riepottaa ja menee piiloon kun saa tarpeekseen.

antaa asian olla...

MITÄ LAPSI VOI SAADA PÄÄHÄNDÄ TEHDÄ LEMMIKILLE:
- pukea nuken/lasten vaatteisiin
- liikuttaa lemmikin raajoja ja "leikkiä" sillä kuin nukella
- nostaa lemmikin sängyllensä (yläsängyt vaarallisia!)
- tunkea vesialtaaseen, wc-pönttöön, kylpyammeeseen
- nipistää, tukistaa, lyödä
- päästää karkuun pihalle
- syöttää tälle ylimääräisiä herkkuja, tai jopa ihmiselle sopivaa ruokaa joka on kuitenkin lemmikille hengenvaarallista (esim. suklaa, purukumi, rusina, pähkinä)

Alle 12-vuotiaan ei olisi hyvä olla kaksistaan lemmikin kanssa ilman yli 15 vuotta täyttäneen henkilön seuraa.

Lapsi ei ymmärrä miten haavoittuvainen lemmikki voi olla eikä ymmärrä että lemmikkiä ei voi pitää leluna.

Ja lapsethan tekevät ,eivät vain kerro vanhemmilleen .

KOIRAT (ja muutkin "lemmikit") PITÄISI LAILLA KIELTÄÄ!

TÄYSIN TURHIA (usein vielä jalostuksella vammaisiksi jalostettuja) TURHAKKEITA!

Vain sokeiden opaskoirat, poliisikoirat jne. hyötykäyttöeäimet voisi sallia.
KAIKKI MUU ON TURHAA (jalostuksen ja ns."jälleenmyyntikasvattajien" vuoksi) JOPA ELÄINRÄÄKKÄYSTÄ!

Koira kuuluu preerialle, kissa viidakkoon ja kalat järviin ja meriin.

Minun mielestä tuo on huono idea.

Koira on pentuna "vaativa", samoin kun lapset. Tapakasvatusta, ulkoilua yms yms.
Suosittelen ennemminkin kissan ottamista.

Teillä on varmasti kädet täynnä hommaa jo omien lasten kanssa, ja voit uskoa ett pentukoira on ihan samanlainen jatke. Ja ikävä kyllä, koiraa ei lapset pysty kasvattamaan tai opettamaan tavoille.

Tuttavani teki aika hyvin... lapset vinkuivat koiraa. Hän meni ja osti talutushihnan... sanoi lapsille että puole vuoden ajan heidn täytyy käyd ulkoiluttamassa hihnaa kolme kertaa päivässä. Aamulla ennen kouluun lähtöä puoli tuntia, tunti koulun jälkeen ja illalla vielä puoli tuntia. Lipsahduksia ei saa tulla, ja jos tämän tekeevät, niin koira otetaan.... no... tarviiko kertoa saivatko lapset koiraa????

Koira ei ole lelu, sen takia se ei vielä ole mielestäni teille ajankohtainen. Oletko itse ap ajatellut sitä että loppukädessä sinä olet vastuussa kaikesta kouluttamisesta (lyömllä ja huutamalla ei kouluteta, sanon tälleen pari dobermannia omistaneena) että koira todella vaatii liikuntaa... pystytkö irrottamaan päivästäsi pari tuntia lenkkeilyyn?

Asiaa pitää ajatella järjellä, ei tunteella.

By the way... on mulla noita kissojakin... mutta ne hoitaavat aika hyvin itse itsensä.. siksi suosittelen sitä teille mielummin. Eivt ole läheskään niin haasteellisia, eivätkä vei aikaa, mikä nuorten lasten vanhemmilla on aikamoisen kortilla.

Pentu kaipaa seuraa! Koira on laumaeläin, ja pitkästyy ilman virikkeitä. Lapset ja pentu käyvät yhteen erittäin hyvin. Pennusta ei ole mitään vaaraa lapsille. Lapset ja pentu yhdessä on hyvä ratkaisu, kasvavat yhdessä kavereiksi.

Olen itse kasvanut kaksi koiraa (isoja bernin paimenkoiria) jotka ovat olleet pennusta asti lasten kanssa. Vaikka ovatkin olleet uroskoiria, niillä on ollut aina kova huolenpito lapsista, ovat pitäneet lapsista huolta kuin omista pennuistaan.

Käy näillä sivuilla
http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/koiran-hankinta

minulla on kokemusta, ainoa lapsemme oli ekaluokkalainen,me olimme töissä,ja hän sanoi ettei halua perhehoitoon, koulun jälkeen.
Työkaverini myi yksivuotiaan kultainennoutaja nartun,koska lääkäri sanoi heidän poikien olevan koiralle allergisia! Totuus kuitenkin oli homeinen talo! Ei koira ja he ovat sairaita vieläkin.Joten koira tuli meille,ja oli hyvä idea,poikani ulkoilutti koiran päivällä,
Rakasti sitä,vaikka se oli yhtä iso, kuin poikani,narttukoira kun oli ei vetänyt niin paljon
kuin uros vetää! Joten he pärjäsivät hyvin,koira oli meillä 11-vuotiaaksi asti,kunnes sairastui syöpään.Poikani ulkoiluttaa koirani vieläkin,kun poikkeaa kotona.Teillä on eri tilanne, kun on kaksi lasta,joten siitä voi tulla aika villiä touhua,kun he härnäävät pentua, ja pentu on yhtä villi.En suosittele.

En kyllä ottaisi koiraa jossa on pieniä lapsia. Siinä on niin monta eri juttua, koiran kasvatukseen liittyenkin. Monesti lapset härnää koiraa ja mitä se koira on sitten vanhempana.

Tuskin se koira tulee hoidettua ja ulos vietyä kun lapset tulee koulusta. Alkuun se voi olla mukavaa ja hauskaa mutta sitten lapsilla on jo omat menot.

Vanhempana sitä suhtautuu ihan eri tavalla koiriin.

Lapsien kanssa koira saattaa saada huonot tavat.

Ja jos laitat koiran ja lapset eri paikkaan kyllä se koira ulisee ja vikisee.

En tiedä, katsoisin kuitenkin vielä että lapset ois isompia.

Kenen idea se ois että koira otetaan, toivotaan että se ois aikuisten. Monesti käy niin että lapset haluu koiran ja lupaa huolehtia mutta se jää kuitenkin sitten vanhemmille ja onko vanhemmilla aina niin aikaa?

Kannattaa lukea tämä juttu:
http://www.voice.fi/ilmiot/is-ala-koskaan-jata-lasta-yksin-koiran-kanssa-riski-molemmille/8/47237

Kannattaa muistaa myös se, että vaikka kasvattaisi lapsensa kuinka hyvin, lapsen luona vierailevat kaverit saattavat tehdä ihan mitä vaan.

Lapsille pitää tehdä selväksi miten koiran kanssa käyttäydytään. Samoin koiralle pitää opettaa että lapset ovat koiran johtajia. En jaksa tässä alkaa enempää kirjoittelemaan, mutta kannattaa lukea Cesar Millanin pennun kasvatus kirjaa, siinä on vastaus kaikkeen :D

Lapsiahan on parasta opettaa olemaan eläinten kanssa jo ihan pikkumuksuista, mutta mielellään vanhempien/huoltajan seurassa.

Moneenkohan kertaan täällä on sanottukin jo, mutta lapset ovat äkkinäisiä ja ymmärtämättömiä. Eläinpennut ovat kivoja ja söpöjä, varsinkin koiran- tai kissanpentu näyttää pehmolelulta. Lapsi - tai pahempaa, lapset - voi vahingoittaa eläintä (rajut halailut, asentoihin vääntelyt, pukemiset, unilta herättämiset, tökkimiset, hännästä vetämiset jne.) ja pilata myös koulutuksen: aikuinen opettaa koiralle esim. ettei ruokaa saa muualta kuin omasta kiposta tiettyyn kellonaikaan. Lapsi voi silti "salaa" antaa pennulle, tai miksei isommallekin koiralle, herkkupaloja ihan huvikseen tai koska haluaa "koirasta kaverin".

Koska lapsi ei pysty johdonmukaisesti olemaan koiralle pomo, koira tuskin välittää noudattaa pikkutytön tai -pojan käskyjäkään kovin pitkälle - varsinkaan, jos näköpiirissä on jotain kiinnostavampaa. Tästäkin syystä itse pitäisin erillään, ellen olisi paikalla "valvomassa" tilannetta. Myöskään lapsen kavereita en haluaisi kotiin
rutistelemaan pentua; kotihan on myös koiran koti eli sen on saatava olla siellä rauhassa.

Monta kertaa kuullut ohjeen, ettei eläintä pidä ottaa lapselle (siis jos lapsi haluaa sen), vaan eläin on aikuisten lemmikki. Toki myös hyväksi useimmille eläimille, jos perheessä on lapsi(a), niin tottuu pikkuihmisiinkin (monet lapsiin tottumattomat koirathan pelkäävät lapsia, itselläni on ollut tällainen tapaus, koska tuttavilla ei ollut lapsia, eikä koira siis päässyt heihin tutustumaan varhaisella iällä..)

Muutoin en ainakaan itse näe mitään ongelmaa lapsen ja lemmikin yhdistämiselle samaan perheeseen, eläinperheiden lapsista tulee usein myös terveempiä (ei niin suurta riskiä allergioihin mm. koirat, hevoset ja kissat rauhoittavat psyykettä, lievittävät masennuksen oireita ja laskevat verenpainetta) ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että eläimen kanssa touhuaminen opettaa ihmiselle hyvin paljon.

Tosi hienoa, että joku ajattelee näitä käytännönasioitakin etukäteen ennen kuin säntää hakemaan eläintä kotiin, osoittaa mielestäni vastuullisuutta. :)

Elinikä on n.12-15 vuotta. Moniko vanhempi ottaa tämän asian huomioon, ostaessaan lapsille koiran? Yleensä lasten kiinnostus koiraan katoaa jo muutaman kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vanhemmat hoitavat koiran ulkoilutuksen,ruokinnan,kouluttamisen ym,tai sitten laittavat lehteen ilmoituksen,annetaan koira hyvään kotiin ja koira on tottunut lapsiin.Hohhoijaa. Jospa aloittajakin aloittaisi koiraharrastuksen helposta rodusta,eli siitä lelukaupoissa myytävästä paristokoirasta se kun sopii erittäin hyvin lapsiperheeseen.

Voin sanoo että meidän perheessä kävi ihan samanlailla. Halusin kovasti koiranpennun meille kun käytiin tutulla pentuja kattomassa. Olin ala-aste ikäinen silloin. Niinhän siinä kävi, että n. vuoden päästä koiran ulkoiluttamisen into hiipu ja koiran hoito jäi äidille. En sitä tietenkään silloin ymmärtänyt koska olin niin nuori. Nyt tajuan sen oikein hyvin, mutta kun asiaa miettii niin kyllähän se on aina vanhemman vastuulla olla vastuullinen aikuinen päätösten kanssa. Vanhempien pitäisi ottaa asioista selvää.

Ei jessus. Tietysti lapsen voi jättää koiran kanssa. Meillä on suvussa aina ollut koiria. Kun asuin vanhemmilla niin meillä oli ensin beagleja 5kpl, sen jälkeen suomen ajokoira ja sitten suomenpystykorva. Pystykorva jäi nyt tosin vanhemmille kun muutin itse kerrostaloon kahden kissan kanssa :)

Muistan edelleen ne ajat kun painin pentujen kanssa nurmikolla ja kaaduin nurin niin kirmasivat laumana nuolemaan kasvoja ja kiskomaan kengännauhoja :D Samoin lehtikasaan hyppimiset, kilpajuoksut, piilosleikit, hippa ja pallopelit. Koirien ehdoton suosikki oli aina jalkapallo :) Sitten saatettiin kuumana kesänä torkkua kimpassa minä ja koirat terassilla tai nurmella auringossa. Oi niitä aikoja :)

Kyllä voi. Koirat pitävät lapsisita.

Kait se riippuu lapsista. Itsekin olen lapsesta lähtien kasvanut koiraperheessä, ja miten kiva oli tulla koulusta kotiin, kun joku odotti häntä heiluen. Ei olisi tullut mieleenikään kiusata tai vahingoittaa parasta kaveriani. Turhaa yleistystä, että kaikki lapset olisivat eläinrääkkääjiä. Mielestäni vanhempien pitäisi tietää jotakin lapsistaan, kun miettivät koiran hankintaa.
Pennut rakastavat leikkiä lasten kanssa.
Tottelemattomat riehujat eivät ansaitse koiraa.
Mutta ihan kohtuutonta lasten nöyryyttämistä oli tuo yllä oleva tarina, että puoli vuotta piti pelkkää remmiä ulkoiluttaa kolmesti päivässä. Idiootin älytön idea, en paremmin sano.

Itte olen 4. luokalla ja meillä on valkoinen länsiylämaan terrierin pentu. Vaikka pieni koira onkin niin kyllä se kuvittelee olevansa isompi. Ole yksin se kanssa pitkät iltapäivät hyvin pärjäilee jopa kun 4- vuotias pikkuserkkuni on käymässä ja aikuiset toisessa huoneessa. Kavereita käy usein ja pentu on vain innoissaan. Nykyään sillä on jo aika hyvät käytöstavat. Jotkun vanhat koirat eivät paljoa pidä pienistä lapsista, mutta niin käy vain joillekkin yksilöille. Westie ei ole kyllä koulutettava helpommasta päästä, kun kerran on itsepäinen. Halusin pitkään koiraa ja sain sen koska mun pitäisi hoitaa sitä pääsääntöisesti. On meidän koira jo yli puoli vuotias ja vieläkin hoidan sitä pääsääntöisesti. Jos lapsi todellakin päättää että hoitaa koiraa enemmän kuin ensimmäisen kuuukauden, niin yleensä käy. Mä hoidan koiraa edelleen. Vaikka ei lumituiskussa seisominen kylmässä ilmassa iltämyöhään sitä parasta viihdettä ole, niin sekin on pakko tehdä. Koirassa on paljon vaivaa ja se myös maksaa paljon (riippuu rodusta) mutta koira maksaa itsensä vähitellen takaisin.

Valitse se rotu tarkkaan,kaikkien varsinkin vahtiviettisten kanssa, ei lasta voi jättää vartioimatta hetkeksikään.Pikkukoirissa on sopivia rotuja,jotka pitävät myös niistä naapurin lapsista.Valitse rotu joka vain korkeintaan ilmoittaa vieraista,mutta sellainen joka ei ole liian vahtiviettinen.Totuta koira pennusta asti vieraisiin,kuljeta mukana kyläreissuilla,ja kutsu kotiin paljon vieraita että koira tottuu ne hyväksymään.Valitse niin pieneksi jäävä rotu,että lapsetkin sen jaksavat pidellä.Opeta lapsille koiran hoitoa,ja tehkää sitä yhdessa,keskustelkaa myös siitä mitä koiran kanssa voi tehdä ja mitä ei.Lapset oppivat vastuuta,kun saavat olla mukana koiran hoidossa ja ulkoilutuksessa.Onnea valintaa,kyllä se oikea löytyy :)

Kauanko olette haaveilleet? Haaveilkaa vielä muutama vuosi. Miettikää miksi haluatte koiran, pitäisi olla kunnon perustelut ei pelkkä halu. Ottakaa selvää eri roduista. Jaksatteko varmasti kouluttaa koiraa, sitä pitää todellakin kouluttaa, selvät säännöt.

Ei hetken eikä kahden mielijohteesta pidä hankkia eläimiä. Hankkikaa vaikka rotta aluksi, se ei elä montaa vuotta. Jos jaksatte sitä hoitaa ja opettaa tunnollisesti (rotat ovat älykkäitä ja oppivat) niin ehkä sitten voi sitä koiraakin harkita.

En tiedä nykypäivän lasten vastuullisuudesta, mutta itse olin 7 vanha kun meille tuli koira taloon. Meitä lapsia oli 4 ja sääntönä oli että se joka tulee ensimmäisenä kotiin käyttää koiran ulkona. monta kertaa itsekkin vein. mutta ehkä olin vain tavallista tunnollisempi lapsi ja koiramme erittäin lempeä.

Lapset 2-4 voi viedä p ennun ulos.

Eiköhän se ihan riipu lapsistakin. Millaisia lapset ovat muuten? Kykenevätkö jo ymmärtämään jonkin verran vastuusta? Ymmärtävätkö ettei eläin ole lelu?

Itselläni oli tarhaikäisestä kolmannelle luokalle asti kani, ja kun kani nukkui pois meille tuli koira. Olin silloin 9v. Vastuuta olin harjoitellut kanin hoidossa (saattaa kuulostaa pienelle hommalle, mutta kyllä se minua opetti). Eka koira tosiaan keskikokoinen sekarotuinen, ja kun täytin 11, tuli kaveriksi myös englanninsetteri.

Hyvin meni, mutta lapset yksilöitä ja se on ihan lapsesta kiinni paljonko ja minkä ikäisenä voi vastuuta kantaa. Tottahan aikuiset siinä hommassa mukana ovat, mutta kuitenkin. Miettikää vielä.

En näe mitään syytä miksi ei! Kunhan tarkkaan miettii itsellenne sopivan koiran, kooltaan, energiatasoltaan, koulutusvaatimuksiltaan, ja liikunnantarpeiltaan. Sekä todella alusta saakka sopeuttaa ja opettaa ikäänkuin sitouttaa koiranhoitoon ja oikea oppiseen käsittelyyn. Koira on kuitenkin eläin ja lapset lapsia, mikä tuntuu unohtuvan useasti nykyään. Hienoa että olette miettineet asiaa vakavasti ja ikävää että osa kommenteista on tälle palstalle tyypillisiä. En lähtisi koiraa eristämään muista laumansa jäsenistä. Vaan asettaisin selvät rajat lapsille ja koiralle (pennusta lähtien sosiaalistus ja tapakasvatus positiivisen ehdollistamisen kautta) Itse on 30.v ja tällä hetkellä on taloudessa parikin koiraa ei tosin lapsia. Mutta itse ollessani lapsi kasvoin omakotitalossa kahden suuren koiran sekä kahden kissan kanssa. Kyllä meille tehtiin selväksi että koiria hoidetaan, ruokitaan sekä harjataan ja niitä ei tule kiusata ja jos koirat nukkuvat niin silloin niiden annetaan nukkua. Joskus tämä meiltä mukuloilta unohtui ja turha oli nyyhkiä kun koira tuli ja näppäs. Tämä opetti ainoastaan tulevaisuudessa käyttäytymään kunniottavasti kaikkea elollista kohtaan ja nyttemmin koiria on ollut taloudessani siitä saakka. Hyvin on sujunut ja koirat eläneet hyvät elämät. Oletteko miettineet minkä tyylisiä rotuja? paljonko aikaa koiran hoitoon? koiran ylläpito kustannukset? jne? rotuhakukone?

Asia on hiukan riippuvainen siitä, kuinka pellossa kakrut on saanu kasvaa...ja onko minkäänlaista empatiakykyä kehittynyt saati järkeä päässä. Meille tuli eka koira, kun olin 5-vuotias. Koululaisena käytin koiran ekana lenkillä, kun olin ekana kotona. Meillä on aina ollut eläimiä ja olen niiden kanssa kasvanut, joten

En itse suosittele ollenkaan. Koira varsinki pennusta asti vaattii paljon huomiota ja yms vaikka ja mitä.. Itellä oli on koira ja se vaattii paljon kuria ja työtä ettei se kasva ns vinoon. Tänäänki sain huomata surullista tapahtumaa rannalla kun kaks pientä lasta yms äiti ottivat koiransa mukaan joka näytti olevan noin 2 vuotias keskikokoinen koira ja hyökkäs pienen koiran kimppuun tottelematta mitään ns emännän käskyjä. Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta

Jos ei ole mitään muuta ylimääräistä harmia tai mielikuvitus ei riitä mielekkään tekemisen keksimiseen, niin hankkikaa vaikka koira, se on fiksumpi kuin sinä!

Paljon näkee näitä lapsia, joita koirat taluttavat. Eli lapsilla ei ole fyysisiä voimia koiran hallintaan ja sen taluttamiseen eikä vielä ikää eikä tietotaitoa miten koiraa tulee taluttaa. Ts. koira vetää hihnasta ja voi hyökätä toisen koiran tai ohikulkevan ihmisen kimppuun, kun lapsi ei hallitse koiraa. Hihna voi myös vahingossa päästä otteesta ja koira karata tai karata ja hyökätä jonkun päälle. Pienikin koira voi yllättäen säikähtää toista koiraa tai vaikka autoja, hätääntyä ja hihna karkaa lapsen kädestä kun lapsi ei osaa hallita koiraa. Usein vielä näkee kuinka koira pomppii valtoimenaan ja on se pomo, joka määrää minne mennään ja mitä tehdään, lapsi seuraa vaan jäljessä. En suosittele pienelle lapselle koiran taluttamista ilman aikuisen valvontaa. Voi ihan oikeasti karata, hyökätä toisen koiran tai ihmisen kimppuun ja vaikka se uhrina olut koira kuolla.

Kannattaa oikeasti miettiä rotu todella tarkkaan. Meillä on 4-vuotias tiibetinspanieli ja meille syntyi nyt toinen lapsi. Ei mitään ongelmia! Koira on aivan ihana koira kaikin puolin, lapsien paras kaveri ja todellinen sylikoira. Ulkoilutusta ja lenkitystä tarvitsee, mutta ei ollenkaan samassa määrin kuin suuri koira. Otattehan huomioon, että monelle suurelle koiralle ei riitä pikkulenkki työpäivän/koulupäivän jälkeen samoin kuin pienemmälle.

Meillä on reilu 1v ja 3v lapset, koiramme on tällä hetkellä 5 kk vanha rottweiler uros.

On se mikä tahansa koira, iso taikka pieni, mielestäni ei ole hyvä antaa lasten kuljettaa koiraa.
Vaikka ei itse lapsi tekisi mitään väärin, voi vaikka vastaan tuleva koira käydä omaan koiraan kiinni. Se olisi todella kamala tilanne lapselle ja koirien koosta riippuen jopa todella vaarallinen.

Mitä tulee lasten ja koiran jättämiseen keskenään, olen sitä mieltä että kyllä voi jo tuon ikäiset jättää huoletta kotio koiran kanssa koulun jälkeen.

Mutta itse en sallisi kavereita kylään, ennen kuin vanhemmat ovat paikalla. Tietenkin eri asia kun lapset kasvavat ja koira näkee lapset eri tavalla kuin pienempinä.

Itse en koskaan tule päästämään pieniä lapsia kylään ilman että mieheni tai minä olisimme paikalla.

Pelisäännöt tietenkin tehtävä lapsille selväksi, meillä koira kunnioittaa lapsen ja lapsi koiran rauhaa. Meillä on koiralle lapsivapaa huone ja lapsille koiravapaa leikkihuone.

Pentu joka saa tarpeeksi virikkeitä ja aktivointia ei ole sisällä rauhaton.
Meillä koira on sisällä rauhallinen, ulkona sitten riehumaan.
Kaikki aivotyö mitä viitsii koiran kanssa tehdä, vähentää energiaa huomattavasti liikuntaa enemmän.
Jälkihaku on loistava harrastus, ihan vaikka kotona lasten kanssa tehden.
Meillä koira tottelee 3v erinomaisesti, ja lapsi kannattaakin ottaa mukaan kaikkeen mahdolliseen koiran kanssa tehdessä.

Lapset ja koirat sopivat hyvin yhteen, eläinten keskellä kasvaneena olen saanut kullan arvoisia muistoja.
Rakkaus on rajoja, sanoi joku fiksu aikoinaan, se pätee molempiin, sekä koiraan että lapsiin.

Toivottavasti löydätte sen oikean karvakuonon teidän perheeseen!
Toivon teille tsemppiä ja hyviä hermoja, niitä tarvitaan. :)

Ei koiraa lapsiperheeseen. Ostakaa lelukoira riepoteltavaksi parempi vaihtoehto kuin elävä luontokappale. Olen itse nähnyt kuinka lapset kohtelivat koiraa aivan törkeää eläinrääkkäystä ilmoitin siitä eläinsuojeluun ja koira otettiin pois olen tyytyväinen tulokseen. Kuinka vastuuttomia vanhemmat ovatkaan. Järki käteen kun hankitte lemmikin teillä on vastuu.

ei ole soveliasta jättää koiran pentua yksin tai lasten kanssa. tulee monta vaikeutta jo siitä miten saatte pennun sisäsiistiksi ja kaikki muut mitä pentu voi saada aikaan kun on yksin, se voi purra paikkoja rikki, saada suuhunsa jotain mitkä ei ole soveliasta j n e. ajatelkaa pentua kuin pientä lasta joka ei koskaan tule täysin itsenäiseksi, se on se suurin ero.
koiran pennulla on energiaa ja se on hyvin aktiivinen vaikka nukkuukin paljon mutta se edellyttää että se on saanut tarpeeksi liikuntaa. en tiedä kuinka monet kerrat olen kuullut vaikeuksista kun koira tekee tuhoja siitä syystä että on yksin liian kauan. mitä enemmän aikaa antaa ensimmäisenä vuonna sitä vähemmän vaikeuksia tulevaisuudessa.
ei koira ole leikkikalu. jos koiralle sattuu jotain lasten ollessa ulkona sen kanssa kuka auttaa ? säässä kuin säässä on lasten vastuulla mennä ulos koiran kanssa kun olette töissä. kuinka kauan heidän motivaatio riittää ?

Kylläpäs on tekstiä ja ohjeistuksia! Jokainen taas tekee miten haluaa, mutta ensinnäkin lapselle ei osteta koiraa, jos lapsi haluaa niin pitää miettiä onko itse valmis kantamaan vastuun kun lapsi siihen kyllästyy, toiseksi, peli säännöt tehdään selviksi miten pennun kanssa ollaan, jossa ollaan yhtä ehdottomia kuin lapsen kasvatuksessa ja koiran kasvatuksessa! kolmanneksi, koira on lauma eläin, se oppii oman laumansa tavat ollessaan joukossa mukana. Voisi olla hyvä kysyä vaikka kouluttajalta mitä pitää ottaa huomioon koiranpennun ja lapsen ollessa samassa tilassa! Itelläni on 3 koiraa, sisällä niitten kanssa ei saa leikkiä ja sen olen opettanut lapsellekkin, lapseni saa siis huoletta tehdä pelkäämäti kotonaan omia juttujaan ja koirat ottavat rennosti, ulkona aina valvon, piha kun on myös koirien leikki kenttä ja saattavat innostua leikkiessään, silloin jos lapseni haluaa niin saa leikkiä koiran kanssa, mutta valvottuna ja ohjeistettuna, silti vahinkoja voi sattua ku koira on hyvin innostunut! Ja kyllä meidän perheessä voi pitää samassa tilassa koirat ja lapset huoletta! Vastuu on aikuisen kummiskin joka asiassa, lapsi on lapsi eikä ymmärrä aika käsitettä 10 vuotta! Tutustu rotuihin tai pentuihin ennen koiran ottamista, millainen sopii teidän perheeseen! Onnea koiran hankintaan!

Ketjun luettuani tein johtopäätöksen, että jotkut koiralliset ihmiset uskovat lasten olevan jollain tavoin häiriintyneitä eläinten kiduttajia ja muutenkin täysin ajattelemattomia tolloja. Tämä luulo ei ole muutoin selitettävissä, kuin että he ovat itse olleet sellaisia lapsia tai/ja nyt heillä itsellään on tälläisia lapsia!

Kaikki jotka tunnistavat tästä itsensä ja perheensä, antakaa nyt ensimmäisenä mahdolliset jo olemassa olevat lapsenne adoptioon, sillä joku voi vielä yrittää korjata teidän aiheuttamat kasvatusvirheet.

Jatkossa keskittykää simppeliin koiran koulutukseen ja jättäkää tosiaan lastenkasvatus sen osaaville.

Ihan ihmeellisiä neuvoja täällä,onko oikeasti jollain noin häiriintyneitä lapsia että kiusaavat koiria.Itse olen elänyt koko ikäni koirallisessa talossa.Lapsena ei tullut edes mieleen että koiraa satutettaisiin,niistä huolehdittiin,ja olivat lasten vastuulla lenkillä.Huolehdittiin ruokailuista kun ikää tuli .Omien lasten kanssa ,alusta asti neuvottu miten eläimiä kohdellaan,ei tulisi mieleenkään että omat lapset satuttaisivat koiraa,ovat niin eläinrakkaita.Itsestään selvyys, että lapset ymmärtävät mikä on koiralle parasta.Lapsistani tulee aikuisena hyviä koiran pitäjiä,kohtelevat eläimiä kunnioittavasti.Ohjaten ja kouluttaen,ymmärryksellä ja tietotaidolla joka kulkee sujussa :)

Tottakai erillään. Noin nuori lapsi ei todellakaan osaa kouluttaa koiraa.

Lapset ovat niin eri luonteisia, että riippuu paljolti siitä, uskaltaako hankkia lemmikkiä. Itse en kuuna päivänä jättäisi koiriani hoitoon siskon luo jolla lapset 7v & 8v. Nämä ovat niin villejä, välinpitämättömiä sekä kurittomia lapsia että koirani eivät olisi hengissä edes päivääkään heidän hoidossaan.

Jos lapset ovat rauhallisempia ja osaavat käyttäytyä eläinten seurassa niin kyllä, silloin voi hankkia vaikka mitä lemmikkejä, mutta riippuu tosiaankin lapsien luonteesta.

Halusimme kookkaan uros koiran koululaiselle seuraksi ja turvaksi. Ne ovat kyllä hyvät kaverit. Mutta koira on kova nylkyttämään mikä on minusta outoa. Ehkä väärä rotu valinta?

Naapurin koira nukkuu niiden lapsen sängyssä. Koira otettiin ettei koululaisen tarvitsisi olla koulun jälkeen yksin kotona. Sille on paikka olohuoneessa mutta aamuisin se aina loytyy lapsen peiton alta. Mielestäni se ei tiedä paikkaansa. Onko se yleistä nykyisin vai onko tavat muuttuneet?

se aivan uusi ja ihmeellinen asia ole,oma mitteli poika nukkuu usein kainalossa:)

No itelläni ei (onneksi) ole lapsia, mutta elukoita ollut läpi elämän, ja itsekin kasvoin koiran kanssa. Joskin vanhemmat oli tarkkoja siitä, etten häirinnyt koiraa kun se oli omissa oloissaan, sitten sai silittää ja lellitellä, kun koira itse tuli seuraan.

Muutoin meikäläisellä ei mitään hyviä kokemuksia lapsista olekaan. Otin joskus koiranpennun, jota yritin pitää ihan yleisissä päivittäisissä tapahtumissa mukana (asunto kerrostalossa) ja tolleen, että se tottuisi kaikenlaiseen ympärillä tapahtuvaan. Tarkoitti siis oleilua pihalla, jolloin koira sai katsella autoja, ihmisiä, pyöräilijöitä jne. jne. Naapurin penskat sitten tykkäsi kiusata koiraani, mm. kävivät rinkuttamassa ovikelloa ja hakkaamassa ovea, jotta saivat koiran pelkäämään ja sitä myöten haukkumaan, pihalla ollessamme heittelivät pusikoista keppejä ja käpyjä koiraani päin, vaikka sanoin niille ettei vetele sellainen touhu ja sanoin vanhemmillekin, jotka lähinnä voivottelivat siinä hetken eivätkä kurittaneet jälkikasvuaan. Koirastani kasvoi hyvin lapsiarka. Muutoin on kyllä kiltti.

Seuraava koira tuli, kun asuttiin muualla. Tutuilla on mukuloita, ja vaikka on ollut puhetta sekä vanhempien että näiden lasten kanssa, etteivät lapset härki koiriani, eivät jahtaa koiriani, eivätkä heittele koiriani tavaroilla, nämä kyseiset lapset (3 kpl) tekevät näitä asioita silti. Joka kerta, kun nähdään, vien koirat toiseen huoneeseen turvaan. Jos nähdään pihalla, käsken lapsia jättämään elukkani rauhaan. Eivät tottele, vaan ajavat koiria takaa, vaikka nämä juoksevat pakoon ja pyrkivät taakseni turvaan ja lopulta irvistelevät varoittavasti. Vaikka kuinka kiljun niille lapsille, että painuisivat kauas koiristani tai sitten olisivat nätisti paikoillaan ja silittäisivät lempeästi (ymmärrettävää, että lapset haluavat rapsutella pehmeitä koiria), puhe ei mene perille.

Eikä se tunnu menevän vanhempienkaan kaaliin, he näkevät mitä lapset tekevät (säikyttävät koiria), ja kun pyydän heitä käskemään jälkikasvuaan, he nauravat ja sanovat "lapset vain leikkii..."

Tällaisista syistä pyrin pitämään lapset ja koirat erossa niin pitkälle kuin mahdollista. Vaikka tässähän syy on oikeastaan vanhemmissa, kun eivät ole selkeitä pelisääntöjä muksuilleen sanelleet.

Sikäli kuin itsellä olisi lapsi, en tietenkään luopuisi koirasta / koirista. Kyllä se on ihan terve yhdistelmä, että perheessä on sekä lapsi että lemmikkieläin, ja kummallekin täytyy opettaa, missä rajat kulkevat (jos lapsi ei saa tehdä kaikkea koiralle, niin ei kyllä se koirakaan saa tehdä kaikkea lapselle). Itse en vain jättäisi lasta ja koiraa KESKENÄÄN, ainakaan kovin pitkiksi ajoiksi, enkä haluaisi lapsen tuovan kavereita kotiin, jos on yksin koiran kanssa. Omat elukkani saattaisivat hyvinkin puolustaa omiaan, joten parempi olla aikuisten paikalla..

Se riippuu aivan lapsesta ja tietysti myös koirasta.

Itse olin 1vuotias kun meille tuli labradorinpentu. Nukuin kuulemma koiran kasvaessa vierekkäin matolla. Vuosien kuluessa minun ja labradorin välille kehkeytyi syvä suhde ja opin erilaisia asioita. Suru oli suuri kun koira täytyi lopettaa.