On harhaluulo että laïtoshoito poistaisi vanhusten yksinäisyyden. tutkimukse mukaan esimerkiksi palvelutaloissa asuvat vanhukset ovat kaikkein ykksinäisimpiä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/14/vanhusten-yksinaisyys-valitettavan-yleista
Mikä avuksi vanhusten ksinäisyyden poistamiseksi, sillä yksinäisyys poikii myös muuta tominnan vajavuutta. Olisko kellään ajatuksia aiheesta?
Vanusten yksinäisyys
Lähimmäinen
24
63
Vastaukset
- Kaikkiakanssa
Hyvin monen kohdalla yksinäisyys on oma subjektiivinen kokemus. Seisot ikkunassa ja katselet kadulle, missä ihmiset menevät kuka minnekin yksin, parittain tai ryhmissä. Kaikilla tuntuu olevan jotain, minne mennä. Itse vaan seisot ikkunassa, yksin. Et ole enää menossa mukana. Et oikein enää jaksakaan. Tuntuu niin tarpeettomalta!
Omaiset käyvät ja kyselevät kuulumiset ja kertovat omansa. Hörppäävät kahvit ja jatkavat matkaa omiin menoihinsa. Siihen jäät yksin, eikä sinulla ollut mitään kuulumisiakaan kertoa, kun ei niitä oikein ole. Voinnista ehkä, mutta kaikkihan sen tietävät, että se on alaspäin menoa, eikä mitenkään kiinnostavaa.
Seisot vaan ikkunassa ja kohta alkavat lapsuuden hahmot ja maisemat vilistää ohi ja mietit, että kävikö täällä kukaan ja missäs itse tällä hetkellä olenkaan. Eihän täällä ole ketään, eikä kukaan tulekaan. Yksinäisyys tuntuu jokapuolella! Olet yksin! Tarpeeton! Seisot ikkunassa, jos vielä ymmärrät. Joku päivä et ymmärrä enää sitäkään!
Miten poistaa subjektiivisen yksinäisyyden kokemus? - Lähimmäinen
Pitäisikö kaikille eläkkeelle jääville olla joku neuvonta, jossa infottaisiin myös tästä työelämästä poisjäämisen vaikutuskia sosiaalisen verkostoon ja siä kautta yksinäisyyteen. Ja samalla käytäsiin läpi minkälaisia mahdollisuuksia kullakin paikkakunnalla on osallistu ja hakeutua toisten seuraan. Viime kädessä jokaisen itsensä varassahan on loppuin louksi että hakeutuuko niihin ja onko mieluisaa.
- Kaikkiakanssa
Noh, varsinaisesti eläkkeelle jäänyt ei vielä ole vanhus! Työelämän suhteet ja harrastukset, jos niitä on, voivat jatkua vielä pitkäänkin, mutta eivät poista varsinaista vanhusyksinäisyyttä. Pitkään voi vielä jatkua suht normaali elämä sosiaalisine suhteineen.
Sittenhän se yksinäisyyden kokeminen lisääntyy, kun ikää tulee lisää, eikä enää jaksa niin aktiivisesti liikkua ja hoitaa niitä mahdollisia sosiaalisia suhteita. Sitten, kun alkaa olla enemmän saama-, kun antavalla puolella. Miten poistetaan yksin asuvan vanhuksen yksinäisyyden tunne, jonka kunto kaikin puolin on huono?- Lähimmäinen
Eo olekaan mutta tuo ajankohta olisi luonnollinen ja koskisi kaikkia, siis paras keinohan välttyä yksinäisyydeltäkin on enneltaehkäisy. Kun olet jo vanha ja raihinainen, ei enää ole kykyä tai haluakaan tai voimia alkaa taistoon.
Heikkokuntoisen vanhuksen yksinäisyyden poistamisessa auttavat palvelukeskusket omaisten lisäksi.
- Kaikkiakanssa
Tää nyt on tämmöistä turhaa vääntöä, mutta jos ei ole mitään konkreettista, niin mitä hyötyä on heittää ilmaan "Heikkokuntoisen vanhuksen yksinäisyyden poistamisessa auttavat palvelukeskukset omaisten lisäksi." Miten auttavat?
- Lähimmäinen
Mitään konkreettistako? Kyllä tämä mitä esim tässä linkissä näkyy on konkreettista jos mikä.
http://www.helsinginseutu.fi/hki/HS/Selkosivut/Selkosivut/Vapaa-aika/Vanhusten p_iv_toiminta - Kummmaa
Soittelen aina silloin tällöin kolmelle 85-90 vuotiaalle kaukaiselle sukulaiselle ,jotka sanovat,että kukaan ei käy,eikä soita.Ovat vielä hyvin järjissään,ei siis dementiaa.Jutellaan kerralla vajaa tuntikin.Olen usein sanonut ,että kannattaa myös itse soittaa,kun siltä tuntuu.Kumma juttu,mutta eipä heistä kukaan soita.Ei se rahasta ja arkuudesta ole kiinni,mutta tosi nuukia ovat jne.Kyllä se yksinäisyys on myös itsestä kiinni!
- siilimuori
Kummmaa kirjoitti:
Soittelen aina silloin tällöin kolmelle 85-90 vuotiaalle kaukaiselle sukulaiselle ,jotka sanovat,että kukaan ei käy,eikä soita.Ovat vielä hyvin järjissään,ei siis dementiaa.Jutellaan kerralla vajaa tuntikin.Olen usein sanonut ,että kannattaa myös itse soittaa,kun siltä tuntuu.Kumma juttu,mutta eipä heistä kukaan soita.Ei se rahasta ja arkuudesta ole kiinni,mutta tosi nuukia ovat jne.Kyllä se yksinäisyys on myös itsestä kiinni!
Omasta äidistäni olen huomannut että kun ikää tulee, aloitekyky ja varsinkin teknisten laitteiden kuten puhelimen käyttö vähenee vaikkei dementiaa oisikaan. Soitot ovat huomattavasti harventuneet. Minulle ei ole mikään este soittaa sinne päin.
- Iceiceice
Kummmaa kirjoitti:
Soittelen aina silloin tällöin kolmelle 85-90 vuotiaalle kaukaiselle sukulaiselle ,jotka sanovat,että kukaan ei käy,eikä soita.Ovat vielä hyvin järjissään,ei siis dementiaa.Jutellaan kerralla vajaa tuntikin.Olen usein sanonut ,että kannattaa myös itse soittaa,kun siltä tuntuu.Kumma juttu,mutta eipä heistä kukaan soita.Ei se rahasta ja arkuudesta ole kiinni,mutta tosi nuukia ovat jne.Kyllä se yksinäisyys on myös itsestä kiinni!
Joo, itsestä vanhuksesta kiinni. Jos sattuu ottamaan yhteyttä, onko sinulla aikaa keskustella ? Muistatkos puhelin numerot?
- jaah?
En viitsi edes katsoa linkkiä. Kuka on sanonut, että laitoshoito = vanhainkotiasuminen ei poista huonokuntoisten vanhusten yksinäisyyttä ja miten sellainen muka virallisesti voidaan todeta? Siinä vaiheessa voisin uskoakin, jos tieteellisiä "tutkimuksia" vanhusten yksinäisyydestä palvelutaloissa tekisi vaikka joku itse vanhusten palvelutalossa asunut vanhus ja jos sitten tutkimus toteaisi, että laitoshoito ei poista vanhusten yksinäisyyttä, muuten en. Olen ennenkin tällä palstalla sanonut, että minun mielestäni hehkutus huonokuntoisten vanhusten kodeissa hoitamisen ihanuudesta ei johdu yhteiskunnassa kuin säästösyistä, yksinkertaisesti siis rahasta ja siitä että yhteiskunta ahneesti haluaa säästää ikäihmisten palveluista muiden ihmisryhmien eduksi: nimelläni en tätä missään sanoisi, mutta nimettömällä palstalla voin nimetömänä sanoa.
Mitä ylipäätään on kieroutunut usko tutkimusten kaikkivoipaisuuteen? Tutkimuksia tehdään erilaisista intresseistä, myös varmaan vanhusten hyvinvointia koskien.
Itse olen vielä melko nuori, mutta jos minä itse olisin todella huonokuntoinen hyvin iäkäs vanhus, aivan varmasti asuisin mieluummin vanhainkodissa kuin kotona kotisairaanhoidon avustamana. Koska on ihan fakta, että sitten jos ja kun kukaan ihminen on oikein sairas, turvallisuutta ihmiselle luo vain se, että on ympärillä terveydenhuoltohenkilökuntaa koko ajan, jotka voivat tarvittaessa antaa vaikka kipulääkkeitä ja jos ihminen on todella yksinäinen, seuraksi jutteluun ihmisellä riittäisi kuka tahansa ystävällinen ja asiallinen juttukaveri.
Yksi ahneuden muoto on myös se, että takavuosina vanhusten hoiva-alalla ( myös erinäisen tutkimushenkilöstön toimesta) alettiin hehkuttaa terveydenhuoltohenkilöstön erityiskoulutuksen hienoutta asiassa kuin asiassa. Se tarkoitti sitä, että moni hoitaja alkoi katsoa,että ei sapuskan laitto vanhuksille kuulu arvoonsa, lakkauteltiin kunnallisia kodinhoitajien virkoja ja ja perustana touhulle oli terveydenhuoltohenkilöstön halu saada lisää liksaa. Kuka ei ole huomannut, että vanhustenhoitoasioissakin on aina tyyyliin yksi tai kaksi samaa professoria ja oppinutta kommentoimassa jokaista vanhustenhoitoa koskevaa asiaa virallisessa laajassa julkisuudessa, ja että kenenkään niiden mielipide ei koskaan ole se, että huonokuntoisten vanhusten paikka voisi kuitenkin turvallisuutensa vuoksi olla vanhainkodeissa mieluummin kuin kodeissa kotisairaanhoidon varassa ja että julkiset kunnalliset vanhainkodit pitäisi säilyttää... On sellaisiakin oppineita, jotka siten ajattelevat, mutta he eivät ole mediaseksikkäitä, niisanotusti, eivätkä saa ääntään kuuluviin.
Yleensä puheella vanhusten yksinäisyydestä yritetään herättää omaisten syyllisyydentunnetta, vaikka vanhusten omaisilla ei ole mitään syytä kokea syyllisyydentunnetta siitä, että maassa on iso määrä yksinäisiä vanhuksia. Voisi arvioida uusiksi ne kotihoidossa pärjäävien vanhusten kriteeristöt, mutta siten ei tehdä, koska ahne Suomen yhteiskunta ei aio suunnata vanhusväestön hyvään hoivaan yhtään lisää rahaa. - jaah? lisään vielä
Ja kysyn vielä, että yritetäänkö aloituksessa kenties taas hehkuttaa vapaaehtoistyön lisäämisen mahdollisuutta kierolla kysymyksellä? Kuten kirjoitin ylempänä, linkkiä en katsonut kun sen melkein arvaa, mitä noissa Ylen vanhusväestöä koskevissa "uutisissa" yleensä on. Sellainen vaikuttaisi nykyisin olevan Yleisradion yhtenä intressinä, hehkuttaa vapaaehtoistyön lisäämisen ihanuutta, taloussyistä tietysti.
Noh faktaa: avuksi vanhusväestön yksinäisyydenkokemusten vähentämiseen Suomessa ei sovi ainakaan vapaaehtoistyön lisääminen Suomessa, koska esimerkiksi työttömät työikäiset eivät voi tehdä vapaaehtoistyötä ilman pelkoa vähien tukiensa menettämisestä, työssäkäyvillä perheellisillä ei ole aikaa ja sitten taas eläkeläisiltä vapaaehtoistyön tekeminen on hatun noston arvoista, mutta heiltäkään ei voine liikaa vaatia. Intoilu vapaaehtoistyön lisäämisestä vanhusten yksinäisyys- teeman osalta ei innostakaan muita tässä Suomen yhteiskunnassa, kuin niitä, jotka haluaisi tehdä Suomesta jonkun uus- Italian, missä vanhukset kyörätään hyyryläisiksi työssä käyvien perheidensä mökkien sivurakennuksiin ( olisi epäinhimillistä vanhuksille) ja missä perheet pakotetaan valitsemaan asuinpaikkansa sen mukaan missä asuu iäkkäitä sukulaisia tai iäkkäät pakotetaan muuttamaan pois kotipaikkakunniltaan lähelle työssä käyviä jälkeläisiään ( Suomen työllisyyysrakenteessa ja työssäkäyvien palkkatasolla mahdottomuus). Onpa joku professori ehdottanut jopa sitä, että lapset pitäisi velvoittaa elättämään omia vanhempiaan, mitä onneksi suuret ikäluokat joilla vielä jonkin verran on vaikutusvaltaa, vastustaa.
Vanhusten yksinäisyyttä voi lievittää varmaankin siten, että jokainen omista läheisistään välittää ihan tavallisella tavalla, kukin mahdollisuuksiensa mukaan arjen ihan tavanomaisella välittämisellä. Ja yhteiskunta voi välittää vanhuksista siten, että ne vanhukset jotka eivät enää kodeissaan huonokuntoisina pärjää, että heille yhteiskunta järjestää kohtuullisen hintatason julkisen sektorin hoivakotipaikkoja. Ei julkisten vanhainkotien säilyttäminen Suomessa vaadi mitään muuta kuin sen, että jättävät pari urheilukenttää ja kauppakeskusta rakentamatta ja ehkä tukevat vähemmän yrityksiä, jotka ei maksa verojaan Suomeen; etenkin kun Suomessa on pilvin pimein paikkakuntia, jonne ei edes uusia asukkaita enää muuta, sitten kun vanhusväestöstä aika jättää, kyynisesti jos sanon.
Tulevaisuuden Suomi on ajattelijasta riippuen sellainen, että joko pidetään maaseuduillakin kohtuulliset palvelut, tai sellainen, missä vuonna 2050 puoli Suomea asuu Helsingissä tai muussa isossa kaupungissa sumpussa kuin silakat ja maseudut ammottavat tyhjyyttään. Sanomattakin selvää, että ne jotka eivät toivo kunnallisten vanhainkotien lakkauttamisia, ajattelevat siten,että koko Suomi on parempi paikka, jos palveluita sentään joitakin on koko maassa.
Ja mä olen alle neljäkymppinen. Ihan inhimillisyydestä ajattelen, että vanhusväestö on asia, josta ei saa tehdä ahneen talouspolitiikan keskiötä, vaikka sitten onkin niin, että kolme- neljä. ja viiskymppisillä ei ole rahaa.- Lähimmäinen
"tieteellisiä "tutkimuksia" vanhusten yksinäisyydestä palvelutaloissa tekisi vaikka joku itse vanhusten palvelutalossa asunut vanhus
"
No just joo, näinhän ne tutkimukset menee, yhden vanhainkotiasukin kokemuksistakos sitten vedettäisiin "tieteelliset tutkimustulokset joihin uskoisit, hohhoijaa :).
Esitit keinoksi omaisten arkivälittämisen, sehän on jo nyt käytössä ja silti vanhusten yksinäisyys on suur ongelma. Lisäksi kaikilla vanhuksilla ei ole omaisia. Hoivakotipaikkoja ollaan vähentämässä, siis laitosasumista, tilalle tulee kunnille edullisemman tehostetun palveluasumisen asumismuodot, missä hoito on ympärivuorokautista. Ympärivuorokautinen hoito ei poista välttämättä vanhuksen kokemaa yksinäisyyttä.
Mutta edelleen, millä keinoin vanhusten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää tai lievittää?
Eikö noissa terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksissa nyt viimeksi ole yhdistetty paremminkin kuin eriytetty, lähihoitaja nimike kattaa nyt jalkahoitajasta ja mielenterveyshoitajasta lähtien kaikki erikoisalat. Ja tämä muutos ei todellakaan lähtenyt terveydenhuoltohenkilöstön pakankorotustoiveista vaan siihen oli olemassa ihan eri syyt. - jaah? vielä,
Lähimmäinen kirjoitti:
"tieteellisiä "tutkimuksia" vanhusten yksinäisyydestä palvelutaloissa tekisi vaikka joku itse vanhusten palvelutalossa asunut vanhus
"
No just joo, näinhän ne tutkimukset menee, yhden vanhainkotiasukin kokemuksistakos sitten vedettäisiin "tieteelliset tutkimustulokset joihin uskoisit, hohhoijaa :).
Esitit keinoksi omaisten arkivälittämisen, sehän on jo nyt käytössä ja silti vanhusten yksinäisyys on suur ongelma. Lisäksi kaikilla vanhuksilla ei ole omaisia. Hoivakotipaikkoja ollaan vähentämässä, siis laitosasumista, tilalle tulee kunnille edullisemman tehostetun palveluasumisen asumismuodot, missä hoito on ympärivuorokautista. Ympärivuorokautinen hoito ei poista välttämättä vanhuksen kokemaa yksinäisyyttä.
Mutta edelleen, millä keinoin vanhusten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää tai lievittää?
Eikö noissa terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksissa nyt viimeksi ole yhdistetty paremminkin kuin eriytetty, lähihoitaja nimike kattaa nyt jalkahoitajasta ja mielenterveyshoitajasta lähtien kaikki erikoisalat. Ja tämä muutos ei todellakaan lähtenyt terveydenhuoltohenkilöstön pakankorotustoiveista vaan siihen oli olemassa ihan eri syyt.Anteeksi, mutta uskon tietäväni tutkimuksen tekemisen edes perusasiat tai jokseenkin, enkä kerro mistä syystä tiedän tai että mitä olen (koska asia ei täällä kenellekään kuulu), mutta minä nyt vain tiedän. Enkä ole sitä mieltä, että väheksyisin tieteellistä tutkimusta, mutta kaupallisia intresejä tutkimusten joita väitetään akateemisiksi yhteydessä, ei voi suvaita. Tarkoittaa sitä, että arvostukseni ei perustu otannan määrään, vaan siihen, että millä perusteella on laadittu tutkimuksen alkuasetelma. Aivan hyvin yhtäkin vanhainkotia koskevat tutkimustulokset vanhusten yksinäisyyskokemuksista voisivat olla yleistettävissä tottakai, mutta ei koskaan sitten, jos laatijana on kaupallinen taho ja Suomessa ei laadita tutkimuksia yksittäisistä vanhainkodeista, mielipidekyselyitä ehkä, mutta ei tutkimuksia.
On muuten tieteenaloja, joissa tutkitaan nimenomaan siten, että tutkija on yksi tasavertainen tutkittaviensa joukossa. Siten arvostaisin enemmän tutkimuksia vanhusten kokemuksista, jos niitä ei laadi mun ikäiset, koska tuskin alle kuuskytvuotias osaa sanoa ikääntymisen aiheeseen mitään empaattista. Arkijärkeä.:)
En tiedä millä keinoin vanhusväestön yksinäisyyttä voitaisiin lievittää, ihan sama kysymys kuin että millä keinoin nuorten yksinäisyyttä voisi lievittää, joskin nuorten ohessa ei puhuta yksityisyrttäjien elannon turvaamisesta törkeästi, kuten vanhusväestön osalta puhutaan Suomessa.
Voin kertoa, että mua ei kakarana parikymppisenä verraten hyvälläkään koulumenestyksellä haluttu sairaanhoitajakoulutukseen - hakemani koulun johtaja sanoi, että olisivat ottaneet minut ja pahoitteli asiaa, mutta psykologi joka päätti, ei ottanut minua. Eikä tietenkään rikostaustaa eikä mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta niin vain katsoivat jotkut. Luettuani jokseenkin ja tietäessäni mitä on asiantuntijavalta, en arvosta suuremmin titteleitä. Joskaan en sitäkään halua, että joku keski-ikäinen eukko pääsee uudelleenlukemaan työttömyydessä itsensä sairaaanhoitajaksi jos minä akateemistasoinen en nuorena päässyt. - Lähimmäinen
jaah? vielä, kirjoitti:
Anteeksi, mutta uskon tietäväni tutkimuksen tekemisen edes perusasiat tai jokseenkin, enkä kerro mistä syystä tiedän tai että mitä olen (koska asia ei täällä kenellekään kuulu), mutta minä nyt vain tiedän. Enkä ole sitä mieltä, että väheksyisin tieteellistä tutkimusta, mutta kaupallisia intresejä tutkimusten joita väitetään akateemisiksi yhteydessä, ei voi suvaita. Tarkoittaa sitä, että arvostukseni ei perustu otannan määrään, vaan siihen, että millä perusteella on laadittu tutkimuksen alkuasetelma. Aivan hyvin yhtäkin vanhainkotia koskevat tutkimustulokset vanhusten yksinäisyyskokemuksista voisivat olla yleistettävissä tottakai, mutta ei koskaan sitten, jos laatijana on kaupallinen taho ja Suomessa ei laadita tutkimuksia yksittäisistä vanhainkodeista, mielipidekyselyitä ehkä, mutta ei tutkimuksia.
On muuten tieteenaloja, joissa tutkitaan nimenomaan siten, että tutkija on yksi tasavertainen tutkittaviensa joukossa. Siten arvostaisin enemmän tutkimuksia vanhusten kokemuksista, jos niitä ei laadi mun ikäiset, koska tuskin alle kuuskytvuotias osaa sanoa ikääntymisen aiheeseen mitään empaattista. Arkijärkeä.:)
En tiedä millä keinoin vanhusväestön yksinäisyyttä voitaisiin lievittää, ihan sama kysymys kuin että millä keinoin nuorten yksinäisyyttä voisi lievittää, joskin nuorten ohessa ei puhuta yksityisyrttäjien elannon turvaamisesta törkeästi, kuten vanhusväestön osalta puhutaan Suomessa.
Voin kertoa, että mua ei kakarana parikymppisenä verraten hyvälläkään koulumenestyksellä haluttu sairaanhoitajakoulutukseen - hakemani koulun johtaja sanoi, että olisivat ottaneet minut ja pahoitteli asiaa, mutta psykologi joka päätti, ei ottanut minua. Eikä tietenkään rikostaustaa eikä mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta niin vain katsoivat jotkut. Luettuani jokseenkin ja tietäessäni mitä on asiantuntijavalta, en arvosta suuremmin titteleitä. Joskaan en sitäkään halua, että joku keski-ikäinen eukko pääsee uudelleenlukemaan työttömyydessä itsensä sairaaanhoitajaksi jos minä akateemistasoinen en nuorena päässyt.Sairaanhoitajakouluun on soveltuvuustesti, tai ainakin oli. Akateeminen koulutus ei saa olla kriteeri koulutukseen pääsemiselle vaan muu soveltuvuus alalle, ilmeisesti jota sinulla ei katsottu olevan.
Mitenhän onnistuisi tutukijan päästä tutkijaksi vanhainkotiin tai palvelutaloon "tasavertaisena", lähtökohtahan on ihan eri vanhuksela ja tutkijalla kuitenkin. Kuolleena syntynyt ajatus tässä kohteessa taitaa olla. Vähän niin kuin Pomo piilossa vissiin :). - jaah? vielä,
Lähimmäinen kirjoitti:
Sairaanhoitajakouluun on soveltuvuustesti, tai ainakin oli. Akateeminen koulutus ei saa olla kriteeri koulutukseen pääsemiselle vaan muu soveltuvuus alalle, ilmeisesti jota sinulla ei katsottu olevan.
Mitenhän onnistuisi tutukijan päästä tutkijaksi vanhainkotiin tai palvelutaloon "tasavertaisena", lähtökohtahan on ihan eri vanhuksela ja tutkijalla kuitenkin. Kuolleena syntynyt ajatus tässä kohteessa taitaa olla. Vähän niin kuin Pomo piilossa vissiin :).Toivon mukaan luit väärin. Kirjoitin, että hain sairaanhoitajakouluun parikymppisenä, kerran. Parikymppiset eivät ole akateemisia. Minun osaltani se, että nuoruudessani en päässyt toivealalleni jossa olisin ollut hyvä, oli aika ratkaiseva juttu. Jouduin hakeutumaan akateemiseen koulutukseeen, jonne tosin pääsi tosi pieni prosentti hakijoista ja joku kai silläkin voisi ylpeillä, mutta minä yritin kirjoituksessani sanoa että alunperinkin halusin käytännön hoiva-alan töihin, en teoreetikoksi. Kun tiedän sen, että miten niitä ylätasolla meiningit ohjaillaan tässä yhteiskunnassa, on minulle ihan turha tulla sanomaan, että mikään Yleisradion tutkimus vanhuksten hyvinvoinnista välttämättä olisi pätevä.:) Ja minua todella loukkaa se, että minua ei katsottu soveltuvaksi sairaanhoitajaksi terveenä parikymppisenä, kun nyt ilmeisesti melkein jokainen kouluttamaton pitkäaikaistyötön sijoitetaan esimerkiksi vanhustenhoidon alalle. Ja psykologiastakin tieteenalana jotakin tietävänä en veikkaa mitään muuta sen sairaanhooitajakoulupaikan aikoiaan eväämisestä minulle, kuin korkeintaan sen, että olin liian empaattinen ja että jos on kaksikymppisissä kaksikymmentä amista yhtä lukiokoulutettua vastaan, on taloudellisempaa kouluttaa ne amikset niihin nykyisin vakituisen työpaikan takaaviin töihin. Minusta ajateltiin, että tyypillä suora tie yliopistoon, mistä tosin ei pitäisi olla katkera, mutta akateemisten työtömien määrän edessä olisin ERITTÄIN iloinen, jos olisin itse voinut aikoinaan päättää, että kouluttaudun sekä sairaanhoitajaksi ETTÄ luen yliopistosta tutkinnon, koska omaa intuitiotani seuraamaan pystyessäni en olisi nyt päivääkään työttömänä.
Annan tässä ilkeille amiksille vähän iloa arkeensa: ne kun luulee, että kaikki yliopistokoulutetut on elittiiä ja mielellään alemmuuden tunteissaan solvaa akateemisia - minä kerroin, että olisin HALUNNUT amikseksi, mutta en aikoinaan päässyt. Mitä näitä palstoja luen, olen varma, että olisin empaattisempi vanhustenhoitaja, kuin moni moni tänne kirjoittanut. - Lähimmäinen
jaah? vielä, kirjoitti:
Toivon mukaan luit väärin. Kirjoitin, että hain sairaanhoitajakouluun parikymppisenä, kerran. Parikymppiset eivät ole akateemisia. Minun osaltani se, että nuoruudessani en päässyt toivealalleni jossa olisin ollut hyvä, oli aika ratkaiseva juttu. Jouduin hakeutumaan akateemiseen koulutukseeen, jonne tosin pääsi tosi pieni prosentti hakijoista ja joku kai silläkin voisi ylpeillä, mutta minä yritin kirjoituksessani sanoa että alunperinkin halusin käytännön hoiva-alan töihin, en teoreetikoksi. Kun tiedän sen, että miten niitä ylätasolla meiningit ohjaillaan tässä yhteiskunnassa, on minulle ihan turha tulla sanomaan, että mikään Yleisradion tutkimus vanhuksten hyvinvoinnista välttämättä olisi pätevä.:) Ja minua todella loukkaa se, että minua ei katsottu soveltuvaksi sairaanhoitajaksi terveenä parikymppisenä, kun nyt ilmeisesti melkein jokainen kouluttamaton pitkäaikaistyötön sijoitetaan esimerkiksi vanhustenhoidon alalle. Ja psykologiastakin tieteenalana jotakin tietävänä en veikkaa mitään muuta sen sairaanhooitajakoulupaikan aikoiaan eväämisestä minulle, kuin korkeintaan sen, että olin liian empaattinen ja että jos on kaksikymppisissä kaksikymmentä amista yhtä lukiokoulutettua vastaan, on taloudellisempaa kouluttaa ne amikset niihin nykyisin vakituisen työpaikan takaaviin töihin. Minusta ajateltiin, että tyypillä suora tie yliopistoon, mistä tosin ei pitäisi olla katkera, mutta akateemisten työtömien määrän edessä olisin ERITTÄIN iloinen, jos olisin itse voinut aikoinaan päättää, että kouluttaudun sekä sairaanhoitajaksi ETTÄ luen yliopistosta tutkinnon, koska omaa intuitiotani seuraamaan pystyessäni en olisi nyt päivääkään työttömänä.
Annan tässä ilkeille amiksille vähän iloa arkeensa: ne kun luulee, että kaikki yliopistokoulutetut on elittiiä ja mielellään alemmuuden tunteissaan solvaa akateemisia - minä kerroin, että olisin HALUNNUT amikseksi, mutta en aikoinaan päässyt. Mitä näitä palstoja luen, olen varma, että olisin empaattisempi vanhustenhoitaja, kuin moni moni tänne kirjoittanut.Jos olet kuitenkin parhaimmillasi teoreetikkona? Mitkä tekijät ominasuuksissasi olisi mielestäsi tehneet sinusta hyvän hoitajan? Empatia ja varsinkaan yliempatia ei riitä. Eikö sinulle perusteltu mitenkään, miksi et tullut valituksi?
Ko tutkimus oli vain johdatus keskusteluun, ei mikään viimeinen totuus asiassa.Ja tänne kirjoittavien kulutustaustoja et voi koksaan tietää, - onnähty
jaah? vielä, kirjoitti:
Toivon mukaan luit väärin. Kirjoitin, että hain sairaanhoitajakouluun parikymppisenä, kerran. Parikymppiset eivät ole akateemisia. Minun osaltani se, että nuoruudessani en päässyt toivealalleni jossa olisin ollut hyvä, oli aika ratkaiseva juttu. Jouduin hakeutumaan akateemiseen koulutukseeen, jonne tosin pääsi tosi pieni prosentti hakijoista ja joku kai silläkin voisi ylpeillä, mutta minä yritin kirjoituksessani sanoa että alunperinkin halusin käytännön hoiva-alan töihin, en teoreetikoksi. Kun tiedän sen, että miten niitä ylätasolla meiningit ohjaillaan tässä yhteiskunnassa, on minulle ihan turha tulla sanomaan, että mikään Yleisradion tutkimus vanhuksten hyvinvoinnista välttämättä olisi pätevä.:) Ja minua todella loukkaa se, että minua ei katsottu soveltuvaksi sairaanhoitajaksi terveenä parikymppisenä, kun nyt ilmeisesti melkein jokainen kouluttamaton pitkäaikaistyötön sijoitetaan esimerkiksi vanhustenhoidon alalle. Ja psykologiastakin tieteenalana jotakin tietävänä en veikkaa mitään muuta sen sairaanhooitajakoulupaikan aikoiaan eväämisestä minulle, kuin korkeintaan sen, että olin liian empaattinen ja että jos on kaksikymppisissä kaksikymmentä amista yhtä lukiokoulutettua vastaan, on taloudellisempaa kouluttaa ne amikset niihin nykyisin vakituisen työpaikan takaaviin töihin. Minusta ajateltiin, että tyypillä suora tie yliopistoon, mistä tosin ei pitäisi olla katkera, mutta akateemisten työtömien määrän edessä olisin ERITTÄIN iloinen, jos olisin itse voinut aikoinaan päättää, että kouluttaudun sekä sairaanhoitajaksi ETTÄ luen yliopistosta tutkinnon, koska omaa intuitiotani seuraamaan pystyessäni en olisi nyt päivääkään työttömänä.
Annan tässä ilkeille amiksille vähän iloa arkeensa: ne kun luulee, että kaikki yliopistokoulutetut on elittiiä ja mielellään alemmuuden tunteissaan solvaa akateemisia - minä kerroin, että olisin HALUNNUT amikseksi, mutta en aikoinaan päässyt. Mitä näitä palstoja luen, olen varma, että olisin empaattisempi vanhustenhoitaja, kuin moni moni tänne kirjoittanut.Noh, ennen oli kova tunku sairaanhoitajaksi. Suurin osa hakijoista karsittiin pois. Jos kerran jotain psykologiasta tiedät, niin ymmärrät, että empatia ei auta. Sairaanhoitajan on oltava realisti.
Itsekin aikoinaan kauan sitten hain hoitoalalle. En päässyt, kun lapsista tykkäämällä ei pärjää eikä auttamishalulla. Päädyin myös akateemiseen ammattiin. Se olikin oikein hyvä minulle ja luullakseni myös muille.
Jonkin verran olen tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Voin vakuuttaa, että pelkällä empatialla ei pärjää. On vanhuksia, jotka pystyvät kuluttamaan kaikki voimasi ja empatiasi hyvin nopeasti. Yksinäiset ja apua tarvitsevat vanhukset ovat usein erittäin hankalia ihmisiä. Se vaan on niin.
- synkkää
Jotkut haluavat olla yksin vaikka asuisivat laitoksessa. Kaikki eivät ole suinkaan sosiaalisia. Mutta laitoksessa ei sentään tapahdu tuollaista, mistä aika ajoin uutisoidaan. Yksinasuja löytyy viikkojen päästä kuolleena. Laitoksissa ei jää päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi mätänemään kuolleena, eikä kukaan kaipaa.
Tarvitaan yhä enemmän tuettua asumista vanhuksille. Varsinkin muistisairaat vanhukset ovat monenlainen riski. Tiedän, että muistisairaita asuu tavallisissa vuokrataloissa ja osa ei tajua eikä myönnä sairauttaan/sairauksiaan, eivätkä suostu ottamaan mitään ulkopuolista apua. Söheltävät omalla laillaan kotihommat ja häiritsevät naapureitaan yötä myöten , kun pelkotilat iskevät. Tulee turvattomuutta ja avuttomuutta eteen ja naapurit ovat kuorituksen kohteina. Ei sekään ole hyvä ja harva naapuri alkaa vanhusnaapurinsa läheishoitajaksi( kuin omaishoitaja). Tekisitkö sitä, tekisitkö tätä, kävisitkö sieltä hakemassa maksan sitten joskus jne...ja muistaako sitten joskus kun naapuri osti omilla rahoillaan?
Pahimmillaan usealla muistisairaalla on liitännäissairauksia, kuten vanhuuden paranoia ja ketkäs ovat syytteessä, kun ei muista minne laitoin sen ja sen tavaran. No, se naapuri tietysti varasti. Tuollaisia olen kuullut vaikka kuinka paljon. Tarvitsemme tuetun asumisen muotoja yksineläville vanhuksille. Palvelutalojen tarve tulee nousemaan lähivuosina. Vanhusten määrä lisii, muistisairaudet ja kaikki muut sairaudet ja niiden kanssa yhä useampi vanhus ei selviydy, ei sellaisen kotiavun kanssa , josta käydään milloin käydään.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1432271974369.html- Kaikkeekanssa
Laitospaikkoja vähennetään ja kotona asuminen on tavoite. Miten niitä palvelutalopaikkoja nyt lisätään, kun just vähennetään? Pitääkö vanhuksia holhota yhteiskunnan toimesta, etteivät naapuri häiriinny, tai ketään ei syytetä varkaaksi muistisairaan vanhuksen toimesta?
Se on kuule sitä yhteisöllisyyttä, että kaikki asuvat mahdollisimman paljon sekaisin ja naapurit oppivat kestämään erilaisia asujia. Eihän se tietysti ole kivaa, jos ovikelloa pimputetaan öisin kahvitarjottimen kanssa tai talosaunassa on lauteella kakkaa, kun ei enää oikein hygienian hoito ole hallussa.
Sellasta se on vaan elämä ja me kaikki menemme siinä mukana ja ihmisellä on oikeus asua yksin, olla yksi ja kuollakin yksin, jos siltä tuntuu! - synkkää
Kaikkeekanssa kirjoitti:
Laitospaikkoja vähennetään ja kotona asuminen on tavoite. Miten niitä palvelutalopaikkoja nyt lisätään, kun just vähennetään? Pitääkö vanhuksia holhota yhteiskunnan toimesta, etteivät naapuri häiriinny, tai ketään ei syytetä varkaaksi muistisairaan vanhuksen toimesta?
Se on kuule sitä yhteisöllisyyttä, että kaikki asuvat mahdollisimman paljon sekaisin ja naapurit oppivat kestämään erilaisia asujia. Eihän se tietysti ole kivaa, jos ovikelloa pimputetaan öisin kahvitarjottimen kanssa tai talosaunassa on lauteella kakkaa, kun ei enää oikein hygienian hoito ole hallussa.
Sellasta se on vaan elämä ja me kaikki menemme siinä mukana ja ihmisellä on oikeus asua yksin, olla yksi ja kuollakin yksin, jos siltä tuntuu!Tuo kait oli sarkasmia? Tuo mitä kirjoitit. En halua, eikä kukaan tuttuni halua naapuria "ristikseen". Jos ei pärjää, pitää hakea ulkopuolista kotiapua.
En itse edes julkeaisi pyytää naapuria avustamaan. Se on täysin poissuljettua. Tiedän aika tuoreen tapauksen, jossa naapurit kertakaikkiaan väsyivät ja ahdistuivat iäkkään naapurinsa ainaisiin pyyntöihin ja yöllisiin soittoihin. Naapurit päättivät pitää puhelimensa kiinni, eivätkä avaa oveaan. Mitä ilmeisemmin on kyse kitsaasta vanhuksesta, joka ei ymmärrä omaa tilaansa ja ei haluaisi maksaa mitään ulkopuoliselle avulle, vaikka varaa olisi. Ei yksinkertaisesti tajua, ettei rahoja saa tuonpuoleiseen mukaan.
Siinä olet oikeassa, että ihmisellä on oikeus elää yksin ja kuolla yksin, jos haluaa asua kotona, vaikka ei selviä päivittäisistä toimista, eikä ota vastaan maksullista apua. Itse olen sanonut lapsille, että laittakaa minut sitten "järjestykseen" kun huomaatte, että järjen valo on sammunut, enkä tajua omaa tilaani. Ja hankkikaa sellainen hoitopaikka, jossa on valvontaa, ettei teidän tarvitse sydän syrjällään miettiä, miten pärjään. - Kaikkeekanssa
Osittain totta ja osittain sarkasmia! Ei kukaan varmaankaan halua touhuavaa muistisairasta naapuriinsa vahdittavaksi, mutta on totta, että niin tapahtuu yhä enenevässä määrin.
Esimerkit touhuista ovat elävästä elämästä ja naapurit soittelevat kotihoitoon saunaa sotkevasta vanhuksesta ja vaativat siihen puuttumista. Kukaan talosta ei voi kyseiselle tyypille itse sanoa, että saunominen on loppu, kun ei siisteys enää onnistu jne... Samantapaisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.
Eivätkä kaikki suinkaan pääse palvelutaloihin, kun ovat jo liian huonokuntoisia niihinkin. Kunnalliset ajetaan alas, eivätkä yksityiset ota huonokuntoisia.
Toki voi oman mielipiteensä tehdä selväksi ajoissa, muttei sen toteutumisesta ole mitään takeita!
- Vaikeaauttaa
Monella vanhuksella ei ole sukulaisia, jotka kävisi tai soittaisi, tuttavatkin ovat vähentyneet, eivätkä hekään jaksa enää yhteyttä pitää. Yksinäisyys voi olla jopa oma valinta, kaikki eivät ole sosiaallisia. Ja muisti tuppaa tekemään tepposia, vanhukset eivät aina muista ett sukulainen kävi vasta katsomassa tai soittelee päivittäin. Televisiota eivät jaksa katsella, kun eivät kuule tai eivät näe lukea tekstitystä. Liikkuminenkin voi olla työlästä, eivät jaksa liikkua, kun niveliä särkee. Totta on ettei vanhuksilla välttämättä ole tarpeeksi viriketoimintaa palvelutalossa tai se on sellasta joka ei kiinnosta.
- surullista_totuutta
Muutaman vuoden takaa tosi kertomus eräästä muistisairaasta vanhuksesta. Asuin silloin talossa, joka oli luhtitalo. Ylin kolmas kerros, asuin toisessa päässä ja toisessa päässä asui altzheimer-vanhus. Tämä vanhus( nainen 85v) oli miltei aina kaiteen vieressä ulkokäytävällä, kun lähdin asioilleni ja kysyi joka kerran saman kysymyksen. En toista tarkemmin, mutta kysymys alkoi , että oletko käynyt xxxx, kun minä asuin siellä ennen ja meillä oli siellä liike. Samasta toistuvasta kysymyksestä päättelin, ettei vanhus muistanut minua ja oli uusi ihminen joka kerran.
Aina sama kysymys. Kun oli muutama kuukausi mennyt vanhus kysyi kerran, toisinko kaupasta hänelle ruokaa , hän antaa rahan. Suostuin ja päätin, että vain tämän kerran. Menin sisälle ja sain listan mitä tuoda lähikaupasta. Ja rahaa 20e.
Toin kaupasta ne tavarat mitä piti tuoda ja annoin kuitin ja rahat mitä jäi. Vanhus kertoi itse, että sairastaa sellaista atseimeriä ( ei tajunnut selvästi mistä on kyse) ja toi lääkkeitään näytille. Kysyin, että käykö lapset ja vai kuka käy kaupassa ja miten pärjäät. Lapsia käy, tuovat kaupasta ruokaa ja pesevät pyykin, itse siivoan. Kysyin lasten nimiä ja sain yhden nimen tietooni ja soitin sitten kotona tälle lapselle ja oli oikea henkilö. Kerroin , että minua kyllä arveluttaisi, että sen kuntoinen vanhus häärää yksin kotonaan. Tämä lapsi tykkäsi huonoa ja sanoi, että kyllä äiti pärjää ja heistä joku käy ja katsovat, että on ruokaa. Sanoin, että kävin kaupassakin kun pyysi, mutta en mielellään ala käymään. Ei tarvitse , eikä pidä käydä. Meni hiukan aikaa ja kuulimme, että ko vanhus oli kaatunut kotonaan, saanut lonkkamurtuman ja joutui sairaalaan ja kuoli pian. Minusta huono kohtalo ihmiselle ja sen kuntoinen ei olisi kuulunut tavalliseen vuokrataloon. Silloinkin, kun kävin sisällä vanhus keitti viiden litran kattilalla jotain keittoa....? Lapset eivät muuta halunneet, se tuli selväksi. Ei voi puuttua enempää, enkä voinut.
- vanhaäijäkin
Puhutte omia ajatuksia.
Olen 75 v vanha ukko ja asun omassa talossa asuntoalueella yksin. Olen asuntoalueella demoni, ei ketään kiinnosta jutella kanssani. Tervehditään vaikeasti vastaan tullessa tai käännytään pois, kun huomataan vanhuksen tulevan.
Mulla sukulaisia, omia lapsia ja lastenlapsia, mutta monella tuntemallani vanhuksella ainut puhekaveri on lähikaupan kassanainen ja hänkin haluaa eroon mahdollisimman nopeasti hänestä.
Suurin ongelma on yhteiskunnassa nykyään yhteisöllisyyden puute. Jokaisella oma lähipiiri johon keskitytään ja töistä väsyneenä tultaessa kaikki ulkopuolinen toiminta tuntuu rasittavalta.
Tuo maininta ulosteesta saunassa vanhuksen jälkeen on melko kornia. Vettä ja saippuaa on saatavilla ja pienellä liikunnalla saa puhdasta jälkeä. Toinen pointi tuossa tilanteessa on pöpökammoisten lisääntyminen yhteisössä.
Vanhana, kun menee kaupan kassasta läpi niin vaihtorahakin pudotetaan käteen korkealta, koska nuorta inhottaa koskea vanhan käteen. Niillä vanhan omilla pöpöillä elää kuitenkin pitkän elämän ja vaaraksi on monesti nuoremman pöpöt, kun matkustavat laajalti.
.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän261346Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71282- 51196
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21194Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11173Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11171Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421167Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31139Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21130